Alkuaikojen autot

Autot 1900-luvun alussa.
Kuva: Dover
Autoja vuodesta 1770!

Ensimmäiset itsenäisyyspäivän vastaanotot kahvikekkereitä

Lunta ikkunalaudoilla, pyryä, sinivalkoiset kynttilät on ostettu. Ystävät tulevat illalla kylään ja katsomme yhdessä sitä ohjelmaa, jota suurin osa suomalaisista tänään katsoo eli Itsenäisyyspäivän vastaanottoa presidentinlinnasta. Tämä ohjelma sopii hyvin ilmastoomme.

Tämän päivän HBL kertoo, että vuosina 1919-1921 itsenäisyyspäivän vastaanotto presidentinlinnassa merkitsi kahvitarjoilua hallitukselle, diplomaateille ja virkamiehille, yhteensä 150:lle henkilölle. Ensimmäiset iltajuhlat järjestivät presidentti K.J. Ståhlberg ja hänen vaimonsa Ester. Vuosina 1923-1924 palattiin iltapäiväkutsuihin. Iltajuhlat tanssiaisineen nykytyyliin järjesti ensi kerran presidentti Lauri Relander vaimonsa Signen kanssa.
 (Marianne Sundholm: Skaka tass, säg ditt namn ochh gå.)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Sinivalkoiset kukat ovat äitini hautajaiskukkia. Haluan muistaa tänään myös äitiäni, joka valmisti erinomaiset ateriat, kakut ja leivonnaiset kaikiksi juhlapäiviksi, vaikka niitä juhlittiin vain vaatimattomassa kodissamme perheen kesken. Joskus oli joku läheinen ystävä vieraana - alkuaikojen presidentinlinnan kutsujen tyyliin  kahvikekkereillä. Tänään meillä on vieraana miehensä kanssa lapsuudenystäväni, jonka äiti oli minun äitini lapsuudenystävä.

Klikkaa sanaa itsenäisyyspäivä, ja lue muut kirjoitukseni tästä aiheesta.
Linnan juhlien historiaa (mtv3)

Vapaaehtoinen ruotsi avaa monia ovia

Parin vuoden HBL:n lukeminen ei enää riitä, olen alkanut lukea Dagens Nyheter -lehteä netistä. L
Huvittavin juttu Dagens Nyheterissä oli kuitenkin se, että Ruotsissa voi kuka hyvänsä perustaa puolueen ja laittaa ehdokkaiksi kenet hyvänsä - kysymättä heiltä lupaa.

Haluan lisätä, että ruotsin harrastamisesta on ollut valtavasti hyötyä myös siinä, kun olen lukenut viime vuosina paljon 1500-luvusta. Meidän historiammehan oli 1800-luvun alkuun asti ruotsiksi - tai latinaksi- muistiinmerkittyä ja 1800-luvulla venäjäksi. Venäjää osaavat vain harvat, latinaa vielä harvemmat, ja kohta ruotsiakin entistä harvemmat. Historian opiskelijalla on edessään ruotsin kurssi yliopistolla, mikäli ei sitten aleta ajatella histrorian alkavan virallisestikin vasta vuodesta 1918, niin kuin monet taitavat nykyään jo ajatella. Pieni tietoisku 1900-luvun alun elämään oli Ateneumissa avoinna ollut hieno näyttely Kaupungin naiset. Elettiin sitä ennenkin.

Serbia: vanhat talot

 

Matkalla näki myös vanhoja perinteisiä taloja.

Vaasojen aika ja ruotsinviha Suomessa

Koulun opetustaulussa on kuvattu 1500-luvun puolivälin saksalaista porvariskotia. Kustaa Vaasa oli suututtanut ja karkottanut ruotsalaisen sivistyneistön, sen vähän jota oli, ja joutui kutsumaan saksalaisia virkamiehiä järjestämään hovin ja valtakunnan asiat. Historioitsija Herman Lindqvist sanookin tätä saksalaiseksi kaudeksi Ruotsin historiassa. Eihän tuollaisesta kerrottu meille historian tunneilla. Menneisyytemme ulottuu kauemmaksi kuin 1900-luvun alkuun, ja on muovannut meitä.

Olen taas kiitollinen siitä, että opin ruotsia koulussa, enkä joutunut opettelemaan sitä aikuisena. Luen Herman Lindqvistin erinomaista kirjaa "Historien om Sverige. Historien om Gustav Vasa och hans söner och döttrar". Olen ottanut kirjastani valokopiot, jotta saan rauhassa alleviivata myös paksuilla värikynillä ja kirjoitella samalla papereihin, mitä mieleen saattuu tulemaan. Aikaisemmista lukukerroista on jo muutamia vuosia ja käyn läpi nopeasti alleviivauksiani. Vaikka tarkoitus oli lukea vain Erikin ja Juhanan erimielisyyksistä innostuin lukemaan heidän isänsä, tyypillisen renessanssikuninkaan Kustaa Vaasan toimista.

Äksy, norsunmuistinen ja hyperaktiivinen Kustaa Vaasa oli vapauttanut ruotsalaiset, meidät ruotsi-suomalaiset, tanskalaisten vallasta ja otti valtakunnan haltuunsa, kohteli sitä aidon renessanssihallitsijan tavoin ikiomanaan. Kansan satojen vuosien aikana hellyydellä keräämät kotikirkkojen kynttilänjalat, ehtoollisastiat ja jopa kirkonkellot, vastustajilta kerätyt sakkorahat ja muut menivät kuninkaan aarrekammioon ja rahakukkaroon, alttariliinoista tehtiin prinsessoille mekkoja, vaikka katolisena säilynyt kuningatar, kymmenen lapsen äiti, suri sitä. Poikien turhille muun muassa Englantiin tehdyille kosintamatkoille kerättiin kansalta verot. Tuon ajan verolutteloista olen minäkin löytänyt esi-isiäni. Tietenkin maksettiin samalla velkaa, jota oli otettu saksalaisilta, jotta maa vapautettaisiin tanskalaisten vallasta. Koululaitos ja sairaanhoito romahtivat, kun kirkolta oli viety varat.

Olisiko mahdollista, että Vaasojen suvun häikäilemätön hallintapa synnytti suomalaisissa muuten käsittämättömältä tuntuvan vihan ruotsalaisia ja ruotsin kieltä kohtaan? Ruotsin kieli ja nykyajan ruotsalaiset tai suomenruotsalaiset ovat syyttömiä kaikkeen siihen, mitä tapahtui aikaisemmin aivan kuten nykyajan venäläiset ja saksalaiset eivät ole syyllisiä Stalinin ja Hitlerin rikoksiin. Saksalaiset ovat kuitenkin pyytäneet anteeksi juutalaisilta natsien tekemiä rikoksia uskoen anteeksipyynnön parantavan välejä. Kannattaisiko ruotsalaisten pyytää meiltä suomalaisilta anteeksi sitä, että kohtelivat maatamme siirtomaanaan satojen vuosien ajan?

Luomiväriä 2000 eKr

Meikattu ylimysnainen Babyloniassa Kaldean Urin loistoaikoina, Abrahamin aikaan eli noin neljätuhatta vuotta sitten.



Egyptiläinen silmämeikkaustyyli on tuttu monista muinaisesta Egyptistä kertovista kuvista ja elokuvista.



Egyptiläiset silmämeikkausvälineet ja kuva erittäin hienoista rasioista, joissa eyeliner hienonnettiin ja ehkä myös säilytettiin (Science Museum).



Silmämeikkausvälineitä olivat nämäkin



Kuningas Job uudessa loistossaan. Onko kuvassa oleva kaunis nuori nainen Jobin tytär, Keren-Happuch? Nimi tarkoittaa luomiväriputkea, oikeammin sarvea, jossa nainen säilytti luomivärin.

Tunnemme Jobin järkyttävistä onnettomuuksista, jotka kohtasivat häntä. Hänen kaikki lapsensakin kuolivat, seitsemän poikaa ja kolme tytärtä ollessaan juhlimassa talossa, joka romahti. Kaiken kärsinyt ja ystäviensä hylkäämä Job sai kuitenkin takaisin entisen loistonsa ja myös lisää lapsia, jälleen 7 poikaa ja 3 tytärtä.

"Ensimmäiselle [uuden lapsijoukon tyttärelle] hän antoi nimen Jemima, toiselle nimen Kesia ja kolmannelle nimen Keren-Happuk. Eikä ollut koko maassa niin kauniita naisia kuin Jobin tyttäret; ja heidän isänsä antoi heille perintöosan heidän veljiensä rinnalla. " (Job 42)

Kauneus oli valttia myös muinaisessa maailmassa, kauniit tyttäret saivat jopa perinnön kuten veljensä. Tiesivätkö Jobin tyttäret ja muut sen ajan naiset, että luomiväri oli myrkyllistä? Se sekoitettiin lyijystä ja malakiitista, joilla oli kumulatiivinen vaikutus, ne saattoivat vaikuttaa hermostoon ja näköön sekä aiheuttaa anemiaa ja vaurioita munuaisissa ja naisen jälkeläisissä.

Nimeä Keren-Happuch on annettu vielä 1800-luvulla ainakin englanninkielisissä maissa.

Kuvat: maalaus Wikipedia, muut copyright www.BiblePictureGallery.com.

Osasiko entisajan ihminen arvostaa luonnonkauneutta?

Huudahdin ääneen aamulla, kun vedin verhot syrjään ikkunasta: lumisade! Pidän lumisesta maisemasta. (Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurena)

Jossain kirjassa väitettiin, että entisaikojen ihmiset eivät osanneet nauttia maiseman kauneudesta, ja vasta 1400-luvulla elänyt italialainen kirjailija Piccolomini (myöhemmin paavi Pius II) "havaitsi" ensimmäisenä maiseman kauneuden. En usko, että on niin. Hänellä oli vain aikaa ja mahdollisuus, paperia, mustetta, varmaan myös kirjuri, jotta hän saattoi merkitä muistiin muutakin kuin aivan välttämättömät faktat. Ja hänellä oli mahdollisuus matkustella. Uskon, että löytyy vielä joitain käsikirjoituksia, joissa muutkin kertovat nauttineensa ympäristön kauneudesta. (Luukaskin kirjoittaa vanhan käännöksen mukaan "kauniista satamista", King James käännös "fair havens") Tietenkin vain harvat ihmiset ovat jääneet historiaan, muut ovat vaipuneet unholaan - kuten sanotaan - kuin heitä ei olisi ollutkaan.

Menneisyyden tulkinnassa käytetään toisaalta arkeologisia löytöjä, kaivetaan esiin kulttuurikerroksia ja katsotaan, mitä ihmiset ovat syöneet (ruoantähteet, käymälät), millaisia astioita tai työvälineitä heillä on ollut, millaisia tekstiilejä. Hyvin paljonhan ei ole säilynyt. Sitten ovat asiakirjat, testamentit ja tiedot rikoksista tai myötäjäisistä. Voi havaita erimielisyyttä näiden kahden ryhmän välillä vaikkapa silloin, kun puhutaan Suomen historiasta.

Maalaukset ovat kiinnostava lisä menneisyyden ymmärtämiseen. Niissä näkee koiria, kissoja, lapsia leikkimässä, palvelijoita - ja maisemia (Bruegel). Mutta ovatko ne realistisia? Toiset ovat, toiset ei.

Kun ajattelen lapsuuttani maalla mummolassa, minusta tuntuu näin jälkeenpäin monesti, että elin kuin keskiaikaa. Sodan aiheuttaman pitkällisen pulakauden vuoksi vuonna 1875 syntynyt isoisäni turvautui lapsuutensa ja nuoruutensa elämäntapaan, esimerkiksi käytti päreitä tuvan valaisemiseksi, vaikka hänellä oli ammattinsa vuoksi erikoislupa saada polttoainetta hyvin kirkkaaseen työskentelylamppuun, jonka valossa jotkut naapurit tulivat lukemaan sanomalehteään. Vielä 1950-luvullakin maalla elettiin vaatimattomasti kuin keskiajalla. Juhannus oli kuin renessanssin juhla: soudeltiin talosta taloon, laitettiin kukkia ja vihreitä oksia hirsiseinän rakoihin ja lattialle, koivukuja rappusten eteen.

Tässä ympäristössä elin monta vuotta ja muistan, että luonnonkauneus oli minulle, pienelle lapsellekin tärkeä. Muistan aamu-usvan, joka verhosi maiseman, kukat joiden keskellä vaelsin kuin metsässä, auringonlaskut ja valkean puhtaan lumen, jota näkyi silmänkantamattomiin.

Wikipedia ja historia

Delfoin oraakkeli. Matti Amnell. Opiskelunaikainen harjoitelma Michelangelon mukaan.

Wikipedia in English: "Occupation of the site at Delphi can be traced back to the Neolithic period with extensive occupation and use beginning in the Mycenaean period (1600-1100 B.C). Most of the ruins that survive today date from the most intense period of activity at the site in the 6th century BC." (BC = eKr)

Olen hyvin kiinnostunut historiasta. Luen siitä melkein koko ajan netistä, lehdistä ja kirjoista. Olen kiinnostunut siitä, mitä kuvat kertovat menneisyydestä. Wikipediassa on hyviä kuvia, ja monesti myös hyviä artikkeleita. Arvostan Wikipediaa ja toivon, että se kehittyy.

Miten kertovat eri maiden Wikipediat historiasta? Vertaa ja huomaa jälleen, kuinka suomenkielinen Wikipedia poikkeaa valitettavasti täysin muista ajan merkitsemisessä: se vaatii kaikkia [!]kirjoittajiaan hylkäämään eKr/jKr -merkinnät, joiden vastineet BC/AD ym ovat normina (tai ainakin yleisimpänä merkintöinä esim englannissa) muiden kielten Wikipediassa. (Ks esim Delfoi-artikkelia ja vertaa suomeksi ja englanniksi kirjoitettuja artikkeleita.)

Suomi on kuin kommunistinen Kiina tai entinen Itä-Saksa. Miten on näin päässyt tapahtumaan? Tätä tilannetta eivät englanninkieliset huomaa, sillä Google Translaten mukaan eaa/jaa [e, a, a] [j, a, a] tarkoittaisivat samaa kuin BC/AD, mikä ei ole totta. Vai onko niin, että BCE/CE -muotoja ei hyväksytä englanniksi edes Google-käännöksissä?

Ruotsin Wikipedian Delfoi -artikkelissa ei ollut ajanmääreitä, mutta näin se kertoo kertoo Ruotsin muinaishistoriasta. In Swedish BC/AD are used.

" * Paleolitikum (ca 12 000 f.Kr. - 10 000 f.Kr.)
* Mesolitikum (10 000 f.Kr. - 4000 f.Kr.)
* Neolitikum (4000 f.Kr. - 1800 f.Kr.
* Äldre bronsålder (1800 f.Kr. - 1100 f.Kr.)
* Yngre bronsålder (1100 f.Kr. - 550 f.Kr.)
* Förromersk järnålder (550 f.Kr. - 1 e.Kr.)
* Romersk järnålder (1 e.Kr. - 375 e.Kr.)
* Folkvandringstiden (375 e.Kr. - 550 e.Kr.)
* Vendeltiden (550 e.Kr. - 700 e.Kr.)
* Vikingatiden (700 e.Kr. - 1050 e.Kr.)"


Vertaa Delfoi suomenkielisessä Wikipediassa. It uses the Finnish equivalent of BCE, namely letters "e, a, a":

"Historiallista todistusaineistoa on kolmesta kivisestä temppelistä. Ensimmäinen niistä tuhoutui tulipalossa 548 eaa ["e, a, a"]. Seuraava temppeli, jonka tärkeimpiä rahoittajia oli ateenalainen Alkmeonidien suku, tuhoutui maanjäristyksessä 373 eaa ["e, a, a"]. Sen paikalle vihdoin vuonna 330 eaa ["e, a, a"]. valmistuneen temppelin rauniot ovat edelleen nähtävissä.


Delfoi englanninkielisessä Wikipediassa:

"The ruins of the Temple of Apollo visible today date from the 4th century BC are of a peripteral Doric building. It was erected on the remains of an earlier temple, dated to the 6th century BC which itself was erected on the site of a 7th century BC construction attributed to the architects Trophonios and Agamedes.[16]"

Delfoi ranskalaisessa Wikipediassa:

"Sur le site du sanctuaire, un village modeste du 1400 av. J.-C. environ a été reconnu: ce site, nommé Pythô (Πυθώ, οῦς (ἡ) et Πυθών, ῶνος (ἡ)) dans l'Iliade (cf. II, 519 et IX, 405) et dans l'Odyssée (cf. VIII, 80), est abandonné entre 1100 av. J.-C. environ et 800 av. J.-C."


Delfoi saksankielisessä Wikipediassa:

"Zunächst stand Delphi unter der Vorherrschaft von Kirrha, einer Stadt an der Mündung des Pleistos. Im Ersten Heiligen Krieg (600–590 v. Chr.) unterlag Kirrha einem Bündnis von Thessalern, Sikyonern und Athenern und Delphi gelangte unter die Kontrolle der Amphiktyonen, die bis zur makedonischen Eroberung im 4. Jahrhundert v. Chr. andauerte. Auch in römischer Zeit blieb das Heiligtum bis zum Verbot der heidnischen Kulte durch Kaiser Theodosius I. im Jahr 394 n. Chr. eine vielbesuchte Pilgerstätte."

P.S. On eräs tilanne, jossa minäkin käyttäisin ehdottomasti BCE/CE -merkintöjä, nimittäin uskontojen välisessä dialogissa, jossa puhutaan esim yleisistä eettisistä kysymyksistä, johon käyttöön nuo lyhenteet alkujaan keksittiin kirkon piirissä. Mutta Eaa ja jaa ovat niin hassuja, keinotekoisia ja 70-lukulaisia ilmauksia, että käyttäisin suomessakin ennemmin ilmaisuja BCE/CE (jotka voivat tarkoittaa sekä Before Christian Era tai Before Common Era), puheessa voisin sanoa tällöin esim "ennen länsimaisen ajanlaskun alkua" .

Yleisessä tiedottamisessa länsimaat ja nykyään muutkin maat käyttävät BC/AD -merkintöjä. BCE/CE on selvä uskonnonvastainen ilmaus. Jos asuisin Jerusalemissa ja osaisin hepreaa, käyttäisin sikäläistä, heidän ajanlaskunsa merkintää, vaikka en ole juutalainen, samoin jos asuisin muslimimaassa, käyttäisin heidän systeemiään ja lyhenteitään, vaikka en ole muslimi. Maassa maan tavalla.

Kampaamossa ja parturissa ennen aikaan

Kauneuden vuoksi on aina nähty vaivaa ja kärsittykin. Olisiko tämä 1930-luvun kauneusihanne?



Kampaamo ja parturi Zagrebin kaupunginmuseosta. Siellä saa valokuvata.

 

Zagrebin kaupunginmuseo sijaitsee entisessä P. Claran luostarissa.

Punaliput myöhäinen ilmiö toukokuun ensimmäisen juhlinnassa

Valpuri eli Pyhä Valborg
Kevättä on juhlittu muinaisista ajoista asti, ja nimenomaan toukokuun ensimmäinen päivä on ollut Euroopassa vuodesta 870 Walburgan juhlapäivä.

Walburga oli saksien kuninkaan Rikhard Pyhän tytär. Hän syntyi Devonshiressa Wessexisssa noin vuonna 710. Kun hänen isänsä lähti ristiretkelle hän jätti tyttären luostariin kasvatettavaksi. Walburga oli luostarissa 26 vuotta ja sai hyvän koulutuksen, josta hänelle oli paljon käyttöä, kun hän lähti Saksaan auttamaan enoaan ja veljeään lähetystyössä. Häntä pidetään Saksan ja Englannin ensimmäisenä naiskirjailijana, sillä hän kirjoitti pyhimyselämäkerran ja kuvauksen ristiretkestä.

Hän kuoli vuonna 869 Heidenheimissa luostarin abbedissana, ja hänen pyhäinjäännöksensä siirrettiin toukokuun 1. päivänä 870 Eichstättiin (Walburgan yö). Hän oli eräs keskiajan suosituimpia pyhimyksiä. Hänen merkkipäivänsä on roomalaisen kalenterin mukaan toukokuun ensimmäisenä päivänä.

Walburgan uskottiin suojelevan muun muassa rutolta, vesikauhulta ja yskältä ja nälänhädältä. Walburga (myös Walpurga, Valpurgis), on kuvattu usein pitämässä kädessään kolmea kaurantähkää, ja hänet sekoitettiin siksi maaemoon ja pakanalliseen uskomukseen noidista. Kevään voitto talvesta osui tähän aikaan, ja sitä oli juhlittu muinaisista ajoista asti. Uskottiin, että noidat yrittivät saada pimeyden voitolle vappuyönä.

Vappua juhlitaan joissain paikoin edelleen vähän samoin kuin Halloweenia: lapset ja nuoret naamioituvat ja tekevät kepposia. Vappuyönä pidettiin mahdollisimman kovaa meteliä, sillä sen uskottiin karkottavan pahat henget. Vappuyö ja noitavuori ovat tulleet kuuluisiksi Goethen näytelmästä Faust, jossa paholainen vie Faustin noitavuorelle.

Finnguide kertoo, että vappua alettiin juhlia pappiloissa ja yläluokan perheissä 1700-luvulla menemällä ihailemaan luontoa ja pitämällä simakutsuja perheen ja ystävien kanssa. Nykytyylistä vappua alkoivat juhlia ylioppilaat 1800-luvulla. Vappuna alettiin käyttää ylioppilaslakkeja - niitä pidettiin sitten kesälakkeina syyskuun loppuun.

(Muutkin kuin vasta ylioppilaiksi päässeet käyttivät ylioppilaslakkia kesähattuna. Äitini kertoi, että pappi piti rippikoulua ylioppilaslakki päässä.)

Antavatko historioitsijat oikean kuvan menneisyydestä?

Kari Konkola ja Diarmaid MacCulloch  kirjoittivat vuonna  2004  History Today -lehdessä 1500-1600-luvun Englannin suosikkikirjailijoista. Lukutaito oli melko yleistä, mutta kirjat olivat silloin kalliita. Ostettiin vain niitä kirjoja, joista oltiin todella kiinnostuneita. Vuosisatojen vaihteessa suurin osa kansasta osasi lukea. Kirjoja ostettiin miljoonittain!  

Meille on annettu sellainen käsitys, että tuon ajan suosikkeja olivat William Shakespeare ja Thomas Hobbes [filosofi, "kaikkien sota kaikkia vastaan"].  Konkola ja MacCulloch tutkivat sen ajan tilastoja: Suursuosikkeja olivatkin hartauskirjat ja teologiset teokset. Puritaanioppinut William Perkinsin kirjoja myytiin kaksi kertaa enemmän kuin Shakespearea. Hobbesin vaikutus omana aikanaan oli hyvin vähäinen. Kirjoittajat kysyvätkin: antavatko historioitsijat rehellisen kuvan menneisyydestä? (Reformation Bestsellers. - History Today. Vol. 53. Oct 2003. S. 23-29.)

(siirretty toisesta, lakkautetusta blogistani)