Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
torstaina, syyskuuta 13, 2018
Alasommeesta Savoon
Minusta ei olisi sukututkijaksi. Niin monimutkaisia ja täsmällisiä ovat sukupuut. Minun pienet sukupuuni tulevat olemaan kuin pikkuruisia muovikuusia, jotka joutuvat nykyään korvaamaan umpimetsästä kaadetut muhkeat joulupuut. Mutta hauskaa mustipeliä tämä on ollut.
Tiesiköhän ukki, pelimanni ja suksimestari, että hänellä oli ollut esivanhempia jo keskiajalla Viipurin lähellä Alasommeessa (Rytkölä) ja joku mukana Viipurin pamauksen tapahtumissakin? Isoisäni piti kovasti Viipurista ja Pietarista. Ne olivat hänelle 'kaupunkeja'. Helsinki oli vain syrjäkylä, jossa hän kävi silloin tällöin suksia myymässä.
Ukki eli 38-vuotiaaksi asti Suomen Suuriruhtinaskunnassa, josta hänellä oli vain hyviä muistoja. Esi-isä Pekka oli lähtenyt liikkeelle Alasommeesta 1400-luvun lopulla, tapasi Joroisissa varakkaan Laitittaren, ja siellä asuu vieläkin osa hedän jälkeläisistään. Nuoremmat pojat lähtivät Kustaa Vaasan aikaan nykyisen Kuopion seudulle ja sieltä Pielavedelle, jonne kertyi joukko Joroisten nuorempia poikia.
Aluksi oli heillä laajat maa-alueet niin kuin Englannin aatelisilla, sitten tuli heille paljon lapsia, joille maita alettiin pilkkoa ja tulivat pakolliset maanjaot. Osa sukulaisista tuli Iisalmen seudulle jo 1700-luvulla. Ukki tuli vasta nuorena miehenä, ja häntä sanottiin taivaasta pudonneeksi pojaksi, kun hänellä ei ollut ketään sukulaisia siellä päin.
Luomisen tarve ja seikkailun halu tekivät hänestä köyhän käsityöläisen. Joskus kävivät Pielaveden rikkaat sukulaiset kylässä ja ostamassa suksia, kertoi tätini. Sanoivat: Tännekö se Jaakko on tullut Kai sitä täälläkin voi elää?
Lue myös Sara Wackln ja Aino Ackte, kuuluisia Rytkösiä.
Myös Anna Luoto, kätilö ja kirjailija:
Näin sodan armottomat kasvot ja Kun ei ollut rahaa, tehtiin lapsi.
Viipuri by Maila Rytkönen
Reitti
https://prezi.com/euebp_25pbbb/viipuri/?utm_campaign=share&utm_medium=copy
Sukujutut
Olen alkanut koota My Heritage -sukupuuta mieheni äidin suvusta. Mieheni isoisän isoisän tytär syntyi 2. joulukuuta 1829 Nummella. Hänet kastettiin seuraavana päivänä Frederica Amnelliksi. Pappi käyttää näin juhlallisessa tilanteessa isästäkin nimeä Johan Amnell kirkonkirjamerkinnässä. Usein käytettiin vain isännimeä Johan Johansson. Länsi-Suomessa on usein vaikeaa tietää, mikä perheen sukunimi on. Mutta papit tunsivat laumansa sukunimet, ja ihmiset tiesivät nimensä. Frederican viisi vuotta nuorempi pikkuveli Gustaf, mieheni äidin isoisä, alkoi käyttää sukunimeä Amnell säännöllisesti. Alla olevassa kuvassa Gustaf vaimonsa kanssa.
Gustaf ja Ulrika Amnell. Kuva on hiukan epäselvä, sillä se on osa ryhmäkuvaa, Ulrika on eräs suvun lukuisista opettajista.
Täältä löytyi sukua
https://juhansuku.blogspot.com/2010/12/jeremias-heermanin-jalkipolvia.html
Ensin kerrotaan pitkälti Hermanneista ja sitten on kohta, jossa aletaan kertoa Amnelleista. En ole perehtynyt aikaisemmin suvun historiaan. Olen kiinnostunut lähinnä mieheni esivanhemmista.
Onko tämä henkilö samaa sukua? Kohta V.
"V. Johan Amnell. Syntynyt 09.08.1816 Nummi, Järvenpää, Huru. Kastettu 11.08.1816 Nummi. Kuollut Keuhkotauti 26.12.1879 Nummi, Järvenpää, Koivu. Talollinen. Naimisiin mentyään oli hetken Nummen Järvenpään Yli-Perttulin talon isäntänä. Tämän jälkeen isännäksi tuli Johanin veli Evert Heerman.
Ensin kerrotaan pitkälti Hermanneista ja stten on kohta, jossa aletaan kertoa myös Amnelleista.
Sukututkimusta voi opiskella vaikkapa Juhan kursseilla.
Juha Vuorela
https://www.opistopalvelut.fi/helsinginaikuisopisto/course.php?t=15949&l=fi
keskiviikkona, syyskuuta 12, 2018
tiistaina, syyskuuta 11, 2018
Kommentteja- nuorten itsemurhat
Kun olin vaihto-oppilaana usa-ssa, eräs koulutoverini teki itsemurhan. Hän oli valoisa, aurinkoinen poika. Hän oli muuttanut toiselta puolen mannerta. Oliko hän yksinäinen? Tunsin syyllisyyttä, vaikka tuskin tunsin hänet. Näen kuitenkin hänet eräässä valokuvassa, joka on otettu koulun juhlassa. Hän seisoo melkein vieressäni. Ajattelen häntä toisinaan. Emmekö huomanneet häntä? Vai ujostelimmeko häntä, kun hän oli pitkä komea poika? Kauniilla lapsilla ja nuorilla voi olla yllättäviä ongelmia. Heitä ihaillaan ja samalla kadehditaan ja jopa vihataan
Ja suomettumisen aika (kommenttni facebookissa)
Suurimmalle osalle suomalaisista siinä ajassa ei ollut mitään hyvää paitsi tietysti se, että olimme ainakin muodollisesti itsenäinen maa ja onnellisessa tapauksessa koti ja yksityiselämä olivat omaa. Minulle oli hyvää capitol- elokuvateatteri, jossa näki venäläisiä klassikkoelokuvia ja DDRn kulttuurikeskus, josta saattoi lainata täysin uusia avaamattomia klassisen musiikin äänilevyjä, joita eivät sieltä monet lainanneet
jatkuu Luulitko, että tarkoitin omistusasuntoa? Olen asunut koko ikäni vuokra-asunnoissa. Mutta ne ovat olleet kaikki koteja. Kun muutin lapsena kaupunkiin koulun alkaessa, asuimme koko perhe vuokrahuoneessa, jossa oli vain uuni, äitini keitti kolmijalalla ruokaa. SItten tuli huone ja keittiö jne. Wittenbergissä DDR-museossa vertailimme oppaan kanssa vaatimatonta elämäämme sodanjälkeisessä Euroopassa.
Ja suomettumisen aika (kommenttni facebookissa)
Suurimmalle osalle suomalaisista siinä ajassa ei ollut mitään hyvää paitsi tietysti se, että olimme ainakin muodollisesti itsenäinen maa ja onnellisessa tapauksessa koti ja yksityiselämä olivat omaa. Minulle oli hyvää capitol- elokuvateatteri, jossa näki venäläisiä klassikkoelokuvia ja DDRn kulttuurikeskus, josta saattoi lainata täysin uusia avaamattomia klassisen musiikin äänilevyjä, joita eivät sieltä monet lainanneet
jatkuu Luulitko, että tarkoitin omistusasuntoa? Olen asunut koko ikäni vuokra-asunnoissa. Mutta ne ovat olleet kaikki koteja. Kun muutin lapsena kaupunkiin koulun alkaessa, asuimme koko perhe vuokrahuoneessa, jossa oli vain uuni, äitini keitti kolmijalalla ruokaa. SItten tuli huone ja keittiö jne. Wittenbergissä DDR-museossa vertailimme oppaan kanssa vaatimatonta elämäämme sodanjälkeisessä Euroopassa.
perjantaina, syyskuuta 07, 2018
Lähihistoria ja totuus
Kuvassa Venäjän lähihistorian museo Moskovassa, entinen englantilainen klubi, joka toimi jo Pietari Suuren aikana..Lähihistorian tulkinta on venäläisille suuri ongelma. Helppoa se ei ole suomalaisillekaan. Lähihistoriaa tulkitsevat meillä usein ne, jotka eivät tiedä, millaista oli esimerkiksi 1960-luvun Suomessa.
Ehdin käydä sen ajan Helsingin yliopistolla sosiologian laudaturseminaarin, jonka pitivät Kullervo Rainio ja Kalevi Heinilä, josta tuli myöhemmn Jyväskylän yliopiston rehtori. Tunnelma oli ystävällinen ja vapautunut. Tein laudaturesitelmän ryhmäkonfliktiteoriasta, ja olin innostunut sosiologiasta. Sitten tuli pieni tauko, kun synnytin ensimmäisen lapseni. Kun palasin yliopistolle, se oli muuttunut punaiseksi. Professori Rainio sai pian vasemmisto-opiskelijoilta tappouhkauksia.
Palasimme Kanadasta Suomeen vuonna 1989 yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen. Neuvostoliitto romahti. Nuorin lapseni tuli eräänä päivänä yliopistolta ja kertoi, että sosiologian laitokselta kärrättiin kaatopaikalle marksilaisia kurssikirjoja. Rainiota haastateltiin TV:ssä, ja hän hymyili kuin Hangon keksi. Luin tänään jostain, että punaista sosiologiaa ja sosiaalipsykolgiaa vastustivat muka vain rikkaat ja vaikutusvaltaiset henkilöt. En ole ollut koskaan kumpaakaan ryhmää, mutta en joutunut edes opiskelijana marksilaisuuden ja Neuvostoliiton lumoihin. Ne valtasivat kuin huume sen ajan nuorison varsinkin Helsingissä. Kuva. Anna Amnell
Ehdin käydä sen ajan Helsingin yliopistolla sosiologian laudaturseminaarin, jonka pitivät Kullervo Rainio ja Kalevi Heinilä, josta tuli myöhemmn Jyväskylän yliopiston rehtori. Tunnelma oli ystävällinen ja vapautunut. Tein laudaturesitelmän ryhmäkonfliktiteoriasta, ja olin innostunut sosiologiasta. Sitten tuli pieni tauko, kun synnytin ensimmäisen lapseni. Kun palasin yliopistolle, se oli muuttunut punaiseksi. Professori Rainio sai pian vasemmisto-opiskelijoilta tappouhkauksia.
Palasimme Kanadasta Suomeen vuonna 1989 yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen. Neuvostoliitto romahti. Nuorin lapseni tuli eräänä päivänä yliopistolta ja kertoi, että sosiologian laitokselta kärrättiin kaatopaikalle marksilaisia kurssikirjoja. Rainiota haastateltiin TV:ssä, ja hän hymyili kuin Hangon keksi. Luin tänään jostain, että punaista sosiologiaa ja sosiaalipsykolgiaa vastustivat muka vain rikkaat ja vaikutusvaltaiset henkilöt. En ole ollut koskaan kumpaakaan ryhmää, mutta en joutunut edes opiskelijana marksilaisuuden ja Neuvostoliiton lumoihin. Ne valtasivat kuin huume sen ajan nuorison varsinkin Helsingissä. Kuva. Anna Amnell
tiistaina, syyskuuta 04, 2018
1900-luku oli surullinen sukutarina
Kollaasi: Anna Amnell
Mitä aion tehdä seuraavaksi? Tulostaa tekstit, joissa kerron sotalapsuudesta maalla mummolassa. Muokkaan niitä ja kokoan kirjaksi. Yksi luku "Tulva" on jo ilmestynyt Carmen Thomasin kirjassa Lapset aikasillalla (2018). Teen tutkimusta jatko-osaan kylmän sodan ajan dekkarista, jatkan Stalinin kuolinvuodesta.
Historiallinen tausta: 1900-luku oli surullinen sukutarina. Häiriintynyt Saksan keisari on kateellinen komeille serkuilleen Britannian kuninkaalle ja Venäjän keisarille. Hän lähettää Moskovan serkulleen sinetöidyn paketin, junavaunun, jossa on terroristin kostohimoinen pikkuveli. Tämä haluaa kostaa Venäjän keisarille sen, että keisarin isän murhaa suunnitellut terroristiveli teloitettiin. Kaikille käy huonosti, keisari menettää asemansa, sota tuo köyhyyttä ja onnettomuuttta, serkku ja serkun vaimo ja lapset murhataan, Venäjä joutuu kaaokseen, laillisuus joutuu romukoppaan. Alkaa Venäjän kansan monikymmenvuotinen kurjuus ja kärsimys. Puoli Eurooppaa orjuutetaan. Koko Eurooppa kärsii.
Rurikin suku ja DNa-testit
DNA-tutkimukset vanhaa ja uutta asiaa
http://sammynyman.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/162149-suomalainen-prinssi-rurik
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rurikin_dynastia
http://sammynyman.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/162149-suomalainen-prinssi-rurik
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rurikin_dynastia
sunnuntaina, syyskuuta 02, 2018
perjantaina, elokuuta 24, 2018
Yllätys. 100 % suomalainen
Tämä oli yllätys. Olen geenitutkimuksen perusteella 100 prosenttisesti suomalainen. mistähän tuo määritys alkaa.
Vaikeaa uskoa. keskiajan Turku ja Viipuri olivat monikulttuurisia. Euroopa oli 1500-lukuun asti samaa kulttuurialuetta. Naiset olivat usein paikoillaan, mutta miehet liikkuivat ja toivat silloin tällöin vaimon kaukaakin.
Lisäys. Asia ei ole näin yksinkertainen. Jossakin ne äitilinjan naiset ovat. Mutta olemmeko aikojen kuluessa laimennettuna, entistä kiinnostavampaa.
Lisäys 27.8. olenkin 100 prosenttisesti eurooppalainen lisätutkimukset mukaan. Se kuulostaa realistiselta. Mutta lisäys ”etnisesti suomalainen” , ja sellaistahan ei ole.
Vaikeaa uskoa. keskiajan Turku ja Viipuri olivat monikulttuurisia. Euroopa oli 1500-lukuun asti samaa kulttuurialuetta. Naiset olivat usein paikoillaan, mutta miehet liikkuivat ja toivat silloin tällöin vaimon kaukaakin.
Lisäys. Asia ei ole näin yksinkertainen. Jossakin ne äitilinjan naiset ovat. Mutta olemmeko aikojen kuluessa laimennettuna, entistä kiinnostavampaa.
Lisäys 27.8. olenkin 100 prosenttisesti eurooppalainen lisätutkimukset mukaan. Se kuulostaa realistiselta. Mutta lisäys ”etnisesti suomalainen” , ja sellaistahan ei ole.
torstaina, elokuuta 23, 2018
Dekkari saarnaa elämän rajallisuutta
Entisinä aikoina kuolema vieraili usein kodeissa. Nuori äiti saattoi kuolla lapsivuoteeseen, vilustuminen vei vahvan miehen ennenaikaiseen hautaan keski-iässä, kun ei ollut antibiootteja. Lapsikuolleisuus oli korkea. Ihmiset tottuivat elämän rajallisuuteen. Nyt dekkari saarnaa elämän rajallisuutta. Siinäkö syy dekkarien menestykseen?
tiistaina, elokuuta 21, 2018
Kotona
Kotona: tuoli ja ikkuna
Makrokuvat Kotona
Tyynyt
my dear old friends
Kohta tarvitaan villasukkia, onneksi lapsuudenystäväni neloo niitä. Olen neulonut vain yhdet sukat - koulussa, ja se oli traumaattinen kokemus.
keittiössä lämmintä keittoa lintuastiasta
putkiremonttipakolainen
tiistaina, elokuuta 14, 2018
H: Helenan tyttäret
Euroopan kansoja 400-luvulla. Missä olitte esiäidit?
Mitä tiedän tähän mennessä geenitutkimuksen perusteella vähän yli viikon jälkeen? 93 osumaa, joista voi 50%:n varmuudella olla esiäitejä 1300-luvulta alkaen. Siis 700 vuoden aikana. Siitä on vain pari sataa vuotta kirkonkirjoihin. Minulla on myös tarkempi testi, joka ei ole vielä aktivoitunut.
1300-luvun Eurooppa oli kyliä. "nykyisillä kansallisvaltioiden rajoilla ei ollut tuolloin merkitystä.
Adelman yksinkertaisti koko maailman kyliin, joissa käytännöllisesti katsoen kaikki tuolloin asuivat"
Kaisa Kyläkosken blogissa Terveisiä maailmalta
Rutto tappoi puolet Euroopan väestöstä 1300-luulla. Henkiin jäivät ne, joilla oli rutolta suojaava mutaatio.
30000 vuotta sitten asui Etelä-Ranskassa seitsemän naista, joita sanotaan alkuäitimme seitsemäksi tyttäreksi. Minun esiäitini on Helena, sillä haploryhmäni eli perimäni tyyppi on H.
18000 vuotta sitten ilmasto alkoi viilentyä Euroopassa, alkoi jääkausi. Etelä-Ranskan ilmasto tuli hyytävän kylmäksi, ja naiset muuttivat Espanjan lämpöön.
Kun jääkausi alkoi loppua 16000 vuotta sitten, osa väestöstä muutti takaisin pohjoisemmaksi.
Mitä olivat esiäitini silloin? Frankkeja vai kelttejä? Tai jotain muuta?
Jotta saa lisää tietoa, pitää lukea lisää. Genetiikka on kiinnostavaa ja addiktiivista.
Tervetullut tauko mitokondrion DNA-tutkimuksissa, sillä saan uusia tietoja vasta joskus syyskuussa.
Täällä on selkeitä perustietoja. Lue ne ensin. Kurrin suku. En ole Kurrin sukua. Näistä sivuista voit oppia alkeita sukututkimuksesta suomeksi. Ne eivät myy mitään. Toivon, että olisin lukenut ne alussa. Olen seikkaillut ympäri nettiä. :)
Aarre Joensuu: Geneettinen sukututkimus (2016), Alussa miesten geenejä.
Sivulta 28 alkaa kiinnostava kuvitettu artikkeli H-ryhmän naisista, jotka asuivat kivikauden aikana Etelä-Ranskassa Dordognessa lähellä paikkaa, jossa ovat kuuluisat luolamaalaukset.
sunnuntaina, elokuuta 12, 2018
Siirtolaisuus. Kotouttaminen
Ratsastuskoululla Torontossa. At a riding school in Toronto.
It takes lots of time to get used to the new country. Your heart is still in your old country. Own language and ancestors are important. Siirtolaisten ja varsinkin poliittisten pakolaisten elämä on usein hyvin kovaa. Siirtolainen turvautuu omaan ryhmäänsä. Ei hän halua kotoutua mahdollisimman nopeasti uuteen maahan. Tässä asiassa Suomi on tekemässä pahan virheen. Ottakaa oppia maista. joihin on tullut jo satoja vuosia sitten siirtolaisia. #kotouttaminen #siirtolaisuus #pakolaisuus #pakolaiset #immigrants#emigrants #refugees
Sattui ihmeellinen tapaus kerran Torontossa. Minulla oli nuo kansikuvassa olevat vaatteet päällä: intialainen huivi suojaamassa herkkiä korviani, ruskea pitkä samettitakki. Olin menossa siirtolaislehden toimitukseen, joka oli silloin Gerrardkadulla. Kadun toiselta puolen tuli juoksujalkaa iloisesti hymyillen vanha mies. Kyyneleet silmissä hän puhui minulle jotakin jollain vieraalla kielellä. Kun aloin puhua englantia, hän pettyi, mutisi jotakin ja meni nopeasti pois. Olen ajatellut usein tuota tapausta. Hän oli luullut minun olevan kotiseudulltaan jossain Itä-Euroopassa.
(kirjoitin tämän alkujaan Facebook-sivulleni.)
lauantaina, elokuuta 11, 2018
torstaina, elokuuta 09, 2018
keskiviikkona, elokuuta 08, 2018
DNA-äitilinjani mitokondria yllätti
Pakostakin ajatukseni pyörivät hyvin paljon muutama päivä sitten ilmi tulleen uuden asian ympärillä. Olen teettänyt DNA-tutkimuksen geeneistäni.
Haploryhmäni on H, jota noin 40% eurooppalaista naisista edustaa. Mutta esivanhempien ryhmät osoittavat eniten askenaasi- ja sefardijuutalaisuuteen.
Minulla on suuri joukko maita,vain 11, 4% Suomesta eli 641 , ja Suomesta on tutkittu 5641. Onko täällä esiäitejäni: Algerian askenaasit ja sefardit (20% eli 27, tutkittuja 134);Itävallan skenaaseja 164 tutkittu itävaltalaisia 1392. samaaValkovenäjästä, Ranskastakin 15%, Saksasta 2,5%, Unkarista 12,4 %, Latviasta 9 %, Liettuasta 9,5%, näin kaikkialta länsimaista.
Olen tehnyt kirkonkirjojen kautta tutkimuksen esiäideistäni 1700-luvun alkupuolelle enkä ole löytänyt mitään erityistä, vain savolaisia sukuja.Äitini isän suku on lähinnä Joroisista ja Pielavedeltä.
https://www.savonsanomat.fi/warkaudenlehti/keski-savo/Joroislaiset-ovat-oma-rotunsa/1160707
Kirjoitin vuonna 2000 romaanin geenitutkijasta, joka sanoo olevansa kulttuurijuutalainen. Kustantajat ihmettelivät, mutta eivät ottaneet julkaistavaksi. Ja nyt on tämä rikostutkija, jolle annoin nimen Mihail Pasternak. Tunnetusti kirjailija Pasternak oli ortodoksikristitty ja hänen sisarensa anglikaani. Ortodoksi on Mishakin tai kreikkalaiskatolinen kuten 1950-luvulla sanottiin. Olen siis pohtinut näitä asioita jo kauan.
Lisäksi asuin Torontossa vuosikaudet juutalaisessa kaupunginosassa, ja perhelääkärimme oli juutalainen (ja rabbi), hänen vastaanottonsa oli lähellä, viereisessä korttelissa. Olen kirjoittanut aina pakolaisista. Auroran toimittajaisä on karkotettu Bobrikovin aikana ja Aurora lähtee isäänsä etsimään Kanadaan. Lucia Olavintytär -kirjoissa ollaan myös pakolaisia tai ryöstettynä Vaasojen aikaan.
Tunnetuin historiallinen tapahtuma oli juutalaisten karkottaminen Espanjasta ja Portugalista. Nämä sefardijuutalaiset jäivät Etelä-Eurooppaan tai muutttivat esimerkiksi Etelä-Amerikkaan. Tutuin heistä on minulle filosofi Derrida. Hän oli sefardijuutalainen, jotka ovat Pohjois-Afrikan ja Etelä-Euroopan juutalaisia. Askenaasit taas ovat keski-Eurooppaan ja Venäjälle paenneita juutalaisia. Kiinnostavaa on, että olen tästä mitokondrio-jutusta tietämättömänä kirjoittanut kaksi romaania, jossa on toisena päähenkilönä assimiloitunut juutalainen.
Saa nähdä, ovatko DNA-testin tulokset täysin totta niin kuin luulen. Kyseessä on hyvin pitkä aika, jolloin on tapahtunut vaikka mitä. Ihmiset ovat sekoittuneet vuosisatojen ja tuhansien ja jopa kymmenien tuhansien vuosien aikana. Olemme kaikki sekoitus monesta aineksesta.
Lue tämä Suomen kuvalehden selkeä artikkeli DNAsta.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/jari-tervo-joutui-dna-testiin-yllattava-lorahdus-loytyi-perimasta/
Täällä vielä selkeää juttua DNA-tutkimuksista
https://www.kurrinsuku.net/4
Monet eivät halua tietää vanhoista ajoista. Minua ne kiinnostavat. Tervetullut tauko mitokondrion DNA-tutkimuksissa, sillä saan Family Finder- tietoja tietoja vasta joskus syyskuussa.
Lisäys 22.8.2018Suomalaisia juutalaisia, jotka ovat kääntyneet kristinuskoon.
Kuuluisia kristinuskoon kääntyneitä juutalaisia ovat esim katolinen Madeleine Albright ja anglikaani David Suchet, joka on tullut tunnetuksi suomalaisille roolistaan Hercule Poirotina. Tohtori Zhivagon kirjoittajan Boris Pasternakin sisar oli anglikaani, ja Pasternak oli myös kastettu lapsena Venäjän ortodoksisen kirkon jäseneksi. Nimi Zhivagokin viittaa ortodoksikristillisyyteen.
Lisäys: juutalainen perimä selvisi. Olen sukua Sakari Topeliukselle. GENI kertoo:
Zacharias Topelius is your 6th cousin five times removed (kuudes serkku viiden sukupolven päässä9
Samasta asiasta kirjoittaa Kari Rydman, yhteisestä juutalaisesta esi-isästä.
sunnuntaina, heinäkuuta 29, 2018
Bloomsbury-ryhmän synkkä perintö
Tänään Helsingin Sanomat kirjoittaa Bloomsbury-ryhmästä ja käsittelee ihannoivasti ryhmän sekavia suhteita.
Englannissa on esiintynyt kritiikkiä tätä ryhmää kohtaan, huomiota ovat saaneet viime vuosina myös Bloomsburyn lapset, joille aikuisten suhteet aiheuttivat tuhoa.
Lapsuudesta Bloomsburyn yhteisössä ja Vanessan tyttären kodissa on ilmestynyt viime vuosina useita lehtiartikkeleita ja Vanessan tyttären Angelica Garnettin muistelmateoksia, mm "Deceived with Kindness". Se tuo hiukan realismia Bloomsbury-ryhmän ihailuun. Totuus oli kaukana. Oli salailua, epärehellisyyttä ison perinnön saamiseksi Vanessan apelta. Olen lukenut vuosien varrella tästä. ja ihailuni on kadonnut.
Sattumalta käsittelen myös tätä perhettä uusimmassa kirjassani. Suomalainen ylioppilas menee kesätöihin Englantiin kieltä harjoittamaan.
" Heti ensimmäisenä päivänä keittäjä pyysi Mailan mukaansa puutarhaan vihanneksia hakemaan. Kun he olivat sopivan matkan päässä talosta, keittäjä sanoi Mailalle:
– Kuulehan, May. Tässä talossa ei pärjää, jos ei tiedä, mitä väkeä nämä ihmiset ovat. Hän kertoi, että kirjailijan 25 vuotta nuorempi toinen vaimo oli hänen entisen rakastajattarensa lapsi. Vasta naimisiinmenon jälkeen oli nuori rouva saanut tietää, että hänen äitinsä aviomies, jota hän oli pitänyt isänään, ei ollutkaan hänen isänsä. Oikea isä oli taiteilija, joka oli ollut sekä hänen miehensä että hänen äitinsä rakastaja. Hänellä oli kaksi isää eikä yhtään isää, naisparka. Semmoista väkeä, sanoi keittäjä päätään pudistaen. – Siinä menee tavallisen ihmisen pää pyörälle." (Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa. 2018)
Mikä on tämä perhe? Kyseessä on hiukan muunneltu kuvaus Virginia Woolfen sisaren Vanessan tyttären kodista Cambridgen lähellä. Virginia vastusti sisarentyttärensä omalaatuista avioliittoa, ja se koituikin tragediaksi nuorelle vaimolle Angelicalle ja hänen tyttärilleen. (Tämä on myös Fb-sivullani)
Lue myös esim.
Angelica Garnettin muistokirjoitus The Guardian-lehdessä, Independent-lehdessä tai Wikipediassa.
independent-lehden otsikko kertoo kaiken: Bloomsbury Set: Love triangles, suicide and Communism
Arkistojen kertomaa
perjantaina, heinäkuuta 27, 2018
Unikeonpäivä
Tähän altaaseen heitetään Hangon Unikeko.
Sanotaan, että se joka viimeisenä herää, on unikeko.
Makrokuvat: Viimeinen
Unikeonpäivä on muissa maissa 27. kesäkuuta, mutta Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa 27. heinäkuuta vuodesta 1720 lähtien.
Kirjoittaminen: Ensin kirjoitin runoja
Ensimmäinen runoni ilmestyi iisalmelaisessa sanomalehdessä, kun olin vielä kansakoulussa (siis alle 11-vuotias). Kirjoitin teini-iässä runoja, lähetin joitain Nuoren Voiman Liitolle ja sain rohkaisevan kirjeen. Yhtään runoa ei ole tallella. Kaikki ovat lukuisissa muutoissa kadonneet. Ensimmäinen lehtijuttuni oli haastattelu Sikamessias-kantelijasta, kun asiaa käsiteltiin toista kertaa oikeudessa. Suomen Kuvalehti, 2.10.1970, nro 40, s. 60–61. Sitten oli pitkä tauko. Aloin kirjoittaa lehtijuttuja säännöllisesti vasta Kanadaan muutettuani 1980-luvulla, ensin siirtolaisten omaan lehteen, sitten Suomeen mm Kotilieteen ja kaikkiin mahdollisiin lehtiin. Sitten kyllästyin lehtijuttuihin ja aloin kirjoittaa historiallisia nuortenkirjoja 1990-luvulla.(Vuodesta 1999 julkaisin nimellä Anna Amnell, sitä ennen nimellä Pirkko Pekkarinen, lapsena nimellä Kolehmainen)
(tämä oli tänään kommenttina Fb:ssa)
maanantaina, heinäkuuta 23, 2018
keskiviikkona, heinäkuuta 18, 2018
tiistaina, heinäkuuta 17, 2018
torstaina, heinäkuuta 12, 2018
Melania Trumpin kotimaa Slovenia
Art deco -ikkuna tavaratalon oven yläpuolella Ljubljanassa. Kaupunki, jolle on ominaista kauneus ja kulttuuri.
'Huippukokoukseen mukaan tulleen Melania n kotimaa on Slovenia [osa entistä Jugoslaviaa], jossa hän asui ja opiskeli teollisuusmuotoilua ja valokuvausta sekä arkkitehtuuria Ljubljanan yliopistossa ennen lähtöään ulkomaille.
Millainen on Ljubljana, jossa Melania asui perheensä kanssa teini-ikäisestä asti ? Tämän kaupungin kulttuurin ja kauneuden on täytynyt vaikuttaa häneen.
Junalla Zagrebista Ljubljanaan. Maisemat kuin Narniassa.
Lovely Ljubljana
Piper's Tower, josta hyvä näköala kaupunkiin.
Toinen näköala tornista.
Arkkitehtuuria ilman ankeutta.
Beautiful buildings
Beautiful pink church.
Dragon bridge. Lohikäärmesilta on vaikuttava.
Historia on läsnä.
Kävely kaupungissa
Old doors in Ljubljana
Valikoima kuvia Ljubljanasta
Paljon kuvia Ljubljanasta:
Matka Zagrebista Ljubljanaan, jossa olen ollut kahdesti.
maanantaina, heinäkuuta 09, 2018
Kirjojani Celian äänikirjoina
Päätekijä AMNELL, Anna
Nimeke Kyynärän mittainen tyttö / Anna Amnell ; lukija Eeva Hytönen
Kuvaus Kyynärän pituinen 13-vuotias Lucia on painonsa arvoinen kultaa, sillä lyhytkasvuisia ihmisiä ostetaan kuninkaallisiin hoveihin. Lucia ryöstetään ja huima seikkailu vie hänet Hämeestä Englannin hoviin asti.
Lukija Hytönen, Eeva
Julkaisukieli suomi
Julkaisutiedot Helsinki : Celia, 2008 (Helsinki : Celia, 2008)
Ulkoasu äänikirja Daisy 2.02, 1 cd-rom, 3 h 24 min
Huomautukset Alkuperäisjulkaisu Helsinki, Lasten Keskus 2004, 159 s., © Pirkko Anna Amnell, 951-627-486-2
Asiasanat 1500-luku
lyhytkasvuiset
nuor
hist
seik
lyhytkasvuiset
nuor
hist
seik
Päätekijä AMNELL, Anna
Nimeke Pako Tallinnaan / Anna Amnell ; lukija Eeva Hytönen
Kuvaus Kyynärän pituinen Lucia on Helsingissä pitämässä seuraa 13-vuotiaalle Margaretalle. Margaretan isä kuolee ja tytöt joutuvat pakenemaan Tallinnaan pelastaakseen Margaretan pakkoavioliitolta. Itsenäinen jatko-osa kirjalle Kyynärän mittainen tyttö.
Lukija Hytönen, Eeva
Julkaisukieli suomi
Julkaisutiedot Helsinki : Celia, 2008 (Helsinki : Celia, 2008)
Ulkoasu äänikirja Daisy 2.02, 1 cd-rom, 2 h 36 min
Huomautukset Alkuperäisjulkaisu Helsinki, Lasten Keskus 2006, 136 s., © Anna Amnell, 951-627-595-8
Asiasanat 1500-luku
lyhytkasvuiset
nuor
hist
seik
lyhytkasvuiset
nuor
hist
seik
Päätekijä Amnell, Anna
Nimeke : Lucia ja Luka
lukija: Urrio, Leena
julkaisukieli: fin
Kesto: 3h 10 min
Helsinki Celia 2014
Ulkoasu: äänikirja Daisy 2.02 (3h 10 min)
eristys, vankeus,
historialliset romaanit, Suomi 1500-luku,
linnat Turku 1562
lyhytkasvuiset nuoret
nuortenkirjallisuus
seikkailukirjallisuus
valtataistelu, hovit
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)