Värikollaasi 108: 'living coral'

living coral in Porvoo, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Loppiaisen värikollaasiin löytyivät kuvat Porvoosta.
Jokikadulla olevan talon seinä, hotellin lampunvarjostin ja kaupan ovessa riippuva huivi, jossa oli lunta.
suurempi koko /a larger size
Värikollaasi 108 Living coral

LUX Helsinki 2013

kuva0132, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Mieheni otti kännykkäkameralla joukon LUX Helsinki -kuvia Hesperian puistossa Töölönlahdella. Kuvat: Matti T. Amnell

LUX Helsinki 2013 kansio

Loppiainen

Tietäjät 1, Porvoon Tuomiokirkko, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tietäjät , Porvoon Tuomiokirkko


 

Tietäjät seimestä, jonka miniäni muotoili Das-savesta ja poikani maalasi opiskelijoina meille yllätykseksi. Kaksi vasemmanpuoleista tietäjää on muovattu heidän Pariisin opiskeluajan tuttujensa mukaan. Pienoisveistosten pohjina on käytetty pesuaine- ja shampoopulloja.

Seimiasetelmia eri maista




Joulukuusi on vielä esillä.

Photo Friday: 'The Lucky Shot'

Helsinki, Finland, December, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Happiness

A cold day in Helsinki, Finland.
Photo Friday: ' The Lucky Shot'

Kommentti: Rakas kamala Suomi, no ainakin Helsinki

Rakastan Suomea ja Helsinkiä. Kesällä maailma tulee Helsinkiin. Se on silloin parhaimmillaan, kuin lupaus tulevaisuudesta, monikulttuurisesta suvaitsevaisesta Suomesta. Matkustan ulkomaille niin usein kuin voin ja voisin asua muuallakin. Saatan vielä muuttaa jonnekin muualle. Mutta täällä on kotimaani, jota kannan aina sydämessäni - halusinpa tai en.

Kommentti Leena Lumi -blogiin. Siellä oli jo 110 kommenttia ennen tätä.

En jaksa lukea kaikkia kommentteja. Mieleen ovat tulleet seuraavat havainnot:

Eihän" jytky "ole syy rasismiin, vaan seuraus vuosikymmenien eristyneisyydestä johtuneesta ja yleisesti hyväksytystä törkeästä rasismista, maan tavasta pilkata erilaista ihmistä.  Nyt vaan sanotaan ääneen, mitä on ennen kuiskailtu. Toisaalta se johtuu siitä, että kukaan ei ole kuunnellut vuosikymmeniin tavallisen kansan järkeviäkään toiveita esimerkiksi siirtolaispolitiikasta.

Suomi eli kauan suomettumisen ajan vaikenemiseen tottuneena. Vanhemmat ihmiset eivät olleet koskaan saaneet esittää julkisesti kritiikkiä esimerkiksi äärivasemmistolaisesta politiikasta, jota pursusi mediasta. Vain Amerikan haukkuminen oli sallittua TV:ssäkin. Itäisessä naapurissa tekniikka kukoisti, viljapellot lainehtivat ja taivas oli tullut maan päälle, mikäli uutisiin oli uskominen. Muuta mieltä ei saanut olla, jos halusi olla salonkikelpoinen.

Suomella on kasvukipuja. Eristäytyneen maan pitää muuttua monikulttuuriseksi eurooppalaiseksi maaksi. Se ei käy nopeasti.

Läksin suomettumista ja neuvostokommunismiin hullaantuneita pakoon Kanadaan yhdeksäksi vuodeksi perheeni kanssa. Kaikki Kanadaan niinä vuosina muuttaneet oli valittu tiettyjen pisteiden mukaan, joita sai ammattikoulutuksesta, kielitaidosta ja siitä, olisiko juuri heille sopivia töitä tarjolla. Sanottiin, että sen vuoksi siirtolaisia ei vihattu, he olivat toivottuja.

Katsottiin, että jokainen siirtolaisperhe oli lahja Kanadalle, sillä se työllisti suuren joukon ihmisiä. Erikseen olivat poliittiset pakolaiset. Heidät valtio otti vastaan avosylin, antoi starttirahan ja järjesti työpaikan. 60% Toronton lapsista ja nuorista puhui kotonaan muuta kieltä kuin englantia, jolla käytiin koulua. Kaikilla uskontokunnilla oli kokouspaikkansa, temppelinsä, kirkkonsa ja synagoogansa. (Iäkkkäiden vanhempien muuttoa Kanadaan suosittiin, mutta perheiden yhdistäminen on  tietääkseni koettu ongelmaksi myöhempinä aikoina.)

Elin monikulttuurisessa monimiljoonakaupungissa, jossa ketään ei pilkattu ihonvärin tai uskonnon vuoksi. Naapurimme edustivat kaikkia rotuja ja uskontoja. Meillä oli hyvät kohteliaat välit, vaikka oli tavallista, että vanhempien siirtolaisten lähipiiri muodostui oman kulttuurin edustajista. Lastemme lähimmät ystävät koulussa olivat kiinalaisia. Ihonväriin ei kiinnitetty yleensä ollenkaan huomiota.

Asuimme vaatimattomalla alueella vuokralaisina ja suurin osa naapureistamme oli paennut kommunisteja, vanhempi polvi natseja. Kotimaata arvostettiin. Kanadalainen sai olla samalla aikaa isänmaallinen omalle kotimaalleen, olla vaikkapa suomalainen tai ukrainalainen. Kenenkään uskonnollisia tapoja ei pilkattu. Kukaan ei sekoittanut juutalaisten ympärileikkausta tyttöjen silpomiseen. Muutkin kuin juutalaiset teettivät pojilleen ympärileikkauksen lapsen syntymän jälkeen sairaalassa, sillä sen uskottiin vähentävän naisten syöpiä.

Paluu Suomeen vuonna 1988 oli järkytys. Ihmiset olivat töykeitä, juopuneet virtsasivat kaduille, nuoret kauniit tytöt kiroilivat raitiovaunuissa ja makasivat oksennuksissaan Esplanadipuistossa vappuna. En ollut nähnyt sellaista missään Pohjois-Amerikan suurkaupungissa, joissa matkustimme kesäisin. Eräs newyorkilainen nuori mies sanoi, että Suomen vappu oli kuin Danten inferno.

Lehdistö ja TV-ohjelmat pilkkasivat kaikkia uskontoja ja monia kansanryhmiä. Muualla Suomessa oli varmaankin erilaista kuin Helsingissä, on ollut varmaankin aina.

Minusta Suomi on alkanut vähitellen muuttua tällä vuosituhannella eurooppalaiseksi maaksi, mutta olen kokenut että Keski-Euroopan entiset kommunistien miehittämät maat ovat enemmän länttä kuin Suomi.

Miksi sitten tulin Suomeen ja olen edelleen Suomessa?  Tulin kielen vuoksi ja tunnesyistä. Pidän Helsingistä. Uskon, että kaikki muuttuu paremmaksi, kun vihdoinkin voidaan puhua ja ehkä opitaan väittelemäänkin herjaamatta toisia.

Kaloja ei palella

kaloja, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kuntosalin kalat harrastavat myös kuntoilua.
Kalojen kuvia ei ole monta.

Miksi vanhat tyttökirjat ovat suosittuja?

Kommentti Sinisen linnan kirjaston Marialle, joka pohtii tyttökirjojen olemusta:

Maria,

mainitsemasi perinteiset tyttökirjat käsittelevät lapsuuden ja aikuisuuden välimaastoa naisen elämässä. Vielä muutama vuosikymmen sitten sellainen ajanjakso oli olemassa, aika jolloin rakkaudesta, omasta kodista ja elämänurasta haaveiltiin. Tyttö siirtyi hitaasti lapsuudesta aikuisuuteen.

Sen huomaamme, kun luemme 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tyttökirjoja. Vielä 1950-luvullakin sosiologian tilastojen mukaankin (ks. linkkini) lapset olivat lapsia, tytöt tyttöjä.

Nykyajan länsimaiden tyttöjä vertaisin keskiajan kuninkaallisiin lapsimorsiamiin, joiden lapsuus loppui lyhyeen, pikkuprinsessa lähti nukkekotinsa kanssa uuteen kotiin, jossa hänestä tuli yhtäkkiä seksikumppani, talon valtiatar, äiti. Nykyajassa on sokea piste, kun ei tajuta, että nykyajan lapsille ja varhaisnuorille ei anneta enää aikaa hitaaseen kypsymiseen. Ehkä siksi niin monet nykyajan nuortenkirjat kertovat mieleltään järkkyneistä nuorista. Ehkä siksi vanhat tyttökirjat ovat suosittuja: ne tuovat turvallisuutta.

Lue myös: Viattomuuden aika meni jo

Ja vanha kommenttini Kemppisen blogista 29.9.2011:

Hyvät herrat, älkää pilkatko tyttökirjoja. Niitä lukevat tulevat äidit ja kasvattajat. Eräs ilmiö ajassamme on, että yhä harvemmat kustantajat julkaisevat suomalaisia nuortenkirjoja ja varsinkaan tyttökirjoja. Ollaanko niin toivottomia tulevaisuudesta vai mistä tämä johtuu?

Toinen kommentoija nimitteli heti "ultrafemakoksi" (uusi kokemus minulle), mutta Kemppinen kirjoitti 30.9.2011 hyvän blogikirjoituksen nykyajan tytöistä. Se liittyy sisällöltään yllä olevaan kommenttiini.

 Kemppisen kirjoitus tytöistä, kirjoista, käännöksistä. 

Numerokuvat 18: 37

Numerokuvien 08 -haaste vähän myöhässä.
Löytyi: uudenvuoden virsi on sopivasti numero 37.

Numerokuvat 018 : 37

(Elias Lönnrot, 1865, virsikirjaan 1886. Uud. Niilo Rauhala 1984)
Indonesialainen huivi saa kuvata "kirkkosilkkiä" eli huivia, jonka naiset laittoivat päähänsä 1800-luvulla kirkkoon mennessään.

Joulukoristeissa on muistoja

Sama suuressa koossa

Vanhimmat näistä kuusenkoristeista ovat vanhempia kuin lapseni. Nuorin lapsistamme teki punaisen sydämen lastentarhaikäisenä. Punapukuinen enkeli on häntä vanhempi. Tähti on Kanadasta, ketjut ja punainen pallo Englannista. Osa on uusia, sillä lapset ovat ottaneet oman kodin perustettuaan osan joulukoristeista mukaansa.

Kaikki koristeet eivät ole käytössä joka joulu. Ne säilytetään silkkipaperiin käärittyinä laatikoissa. Muutamat koristeet ovat kuusessa joka joulu. Nyt kun on muovikuusi, se voi olla esillä melkein kuukauden, joskus ylikin. Siihen mahtuu paljon koristeita. Pidän runsaasta viktoriaanistyylisestä kuusesta, vaikka saatan ihailla myös muiden toista tyyliä olevia kuusia.

My poinsettia

My poinsettia, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Poinsettia jouluna 2008 oli näin muhkea.
Tein sen taas! Ihan liian kiinnostava tiedeohjelma. Ei voi blogata samalla.

Jouluinen keittiöpuutarha

Jouluinen keittiöpuutarha, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Joulutähdet alkavat jo olla ränsistyneitä.
Hups. Tämän piti mennä Nojatuolipuutarhuri-blogiin. Näin käy, kun katsoo samalla TV:tä (Wallace ja Gromit keksintöjen maailmassa) ja samalla bloggaa, kuten usein teen.

Suomi vuonna 2013

Helsingin Tuomiokirkko, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe

Presidentti Sauli Niinistön ensimmäinen uudenvuodenpuhe suomalaisille. Presidentti korosti vastuuntoa ja yhteishenkeä. Hän arvosti yrittäjyyttä ja aktiivisuutta sekä Suomen kilpailukykyä taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Hän arvosti yhteyksiä muihin Pohjoismaihin, Euroopan Unioniin ja Natoon. Hän varoitti sulkeutuneisuudesta ja eristäytymisestä, samoin itsekkyydestä ja ahneudesta. Kuten aikaisempi presidentti Martti Ahtisaari myös Sauli Niinistö toivotti meille suomalaisille Jumalan siunausta.

Pidin tästä puheesta.

Mustavalkomaanantai: omakuva

Mustavalkomaanantai : 144 omakuva

Koska kuvan ei tarvitsekaan olla itse otettu, vaihdoin sen lapsuudenkuvaan.
Värikästä uutta vuotta 2013!

Iloa ja onnea vuodelle 2013!

I wish you a Happy New Year 2013!, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kiitos lukijat ja kanssabloggaajat!

Suostuimmat kuvat

Tässä on kaikkein eniten katsottuja kuviani Flickristä. Voi nähdä, että suosituimpia ovat olleet nukkekotikuvat, joita otin paljon alkuaikoina, jolloin kalustin muutaman nukkekodin.  Kaikkein suosituin on kuitenkin kuva kansallispukuisesta ryhmästä, jonka kuvasin eräänä kesäpäivänä Sokoksen edessä raitiovaunupysäkillä (12000+ views). Otin heistä vain kaksi kuvaa, molemmat ovat näiden suosittujen joukossa jostain syystä. 

 Jos osallistuu ryhmiin ja kiertää katsomassa ja kommentoimassa muiden kuvia, voi saada Flickrissä valtavia katsojalukuja. En ole ehtinyt koskaan kiertää katsomassa muuta kuin aivan muutamien henkilöiden kuvia. Silloin tällöin voi koota itselleen suosikkikuvia, ja kokoan niitä nykyään suuremman määärän kerrallaan ryhmäksi jostakin aiheesta.

Klikkaa kuva suuremmaksi !

Muutama Helsinki-kuva, joulupukkikuva ja Nestor-kissan kuva mahtuu 60:n  suosituimman joukkoon. Ja appeni auto, jonka kuva on perhealbumista. Se on toiseksi suosituin (10000+ views). Muut kuvat ovatkin sitten vain sadoissa.

Ihan eri asia on sitten se, mitkä ovat omia suosikkejani omien kuvieni joukosta ja mitkä ovat parhaita.

Nämä kuvat ovat hyvin pieniä, sillä olen siirtänyt ne suoraan Flickrin tilastosta ja tehnyt niistä kollaasin Collageltin avulla. Kollaasin saa klikkaamalla vähän suuremmaksi. Kuvat ovat tämänpäiväisen tilaston mukaisessa suosituimmuusjärjestyksessä. Vasemmalta oikealle, rivi kerrallaan.

Valkoinen orkidea

Valkoinen orkidea, a photo by Anna Amnell on Flickr.

ostettu 5.11. 2012, kohta kaksi kuukautta kukassa.
9.2. nyt jo kolme kuukautta

Värikollaasi: golden glow

golden honey, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Värikollaasi 107 'golden glow'  ja Samaa sävyä 'Prahan enkelit ja kerubijoulukortti'
katso
Sama kollaasi suurena

Prahan enkelit

IMG_4816, a photo by Pink Lady on the Loose! on Flickr.

Jouluenkeli . Kuva: Mimi Amnell
Sama kuva suurena

Jouluenkeli on rauhan ja ilon enkeli.
Alinna on Värikollaasin extra: kerubijoulukortti




Hyvän ja pahan välinen taistelu. Enkeli taistelee paholaista vastaan. (Mahdollisesti arkkienkeli Mikael.)
Pyhän Wenceslaksen katedraali, Praha. Kuva: Anna Amnell

Ja seuraavaksi Värikollaasin joulun extrahaaste: Kerubijoulukortti
Nämä lienevät enkelien lastentarhalaisia.:)



Pikkuenkelit Pyhän Yrjön Basilikassa Prahassa.
Katso sama kollaasi suurena

Sumu

Sumua


Sumu, a photo by Anna Amnell on Flickr. (linkissä 'sumu' koko kuva)

Helsinki

Sanomalehti synkentää päivän

Kun heräsin tänä aamuna, tunsin oloni erinomaiseksi. Kuume oli poissa, samoin vatsakipu, muutaman päivän vaivannut raju tauti oli lähtenyt. Menin olohuoneeseen, hain sanomalehden ja sytytin päivänvalolampun, jonka valossa luen lehden. Sanomalehden lukeminen oli virhe.

Iloinen mieli ja hyvä olo olivat hetkessä poissa, sillä sanomalehti kaatoi niskaani kaikki maailman murheet: raiskauksia, murhia, talousvaikeuksia jne jne. Ne olivat lisäksi kaikki sellaisia asioita, joille en voi yhtään mitään. Tajusin, että minun oli täysin hyödytöntä pilata päiväni näillä asioilla. Suomen sisäpolitiikkakin tulee toimeen ilman minua, sillä olen tehnyt kansalaisvelvollisuuteni, äänestänyt kaikissa vaaleissa henkilöitä, joiden tiedän hoitavan tehtävänsä niin hyvin kuin on mahdollista.

Tiedän, että C. S. Lewis ei tuhlannut aikaansa sanomalehtien lukemiseen. Wittgenstein väheksyi samoin  sanomalehtiä ja sanoi lukevansa lehtien kertomista tapahtumista kymmenen vuoden kuluttua tietosanakirjasta, jossa kerrotaan vain olennainen. Kumpikin sai aikaan paljon.

Hulluina vuosikymmeninä meille ei tullut sanomalehtiä eikä meillä ollut televisiota. Ihmekös meillä oli niin hauskaa ja ehdimme lukea paljon kirjoja, tehdä töitä, opiskella, olla lasten ja ystävien kanssa, ulkoilla, opettaa lapset uimaan, hiihtämään, käydä heidän kanssaan museoissa ja taidenäyttelyissä.

Toisaalta - on ollut pitkiäkin aikoja, jolloin olen lukenut useita sanomalehtiä rinnakkain. Se oli siihen aikaan, kun meille ostettiin työn vuoksi Financial Times, Sunday Times ja International Herald Tribune. Pidin eniten Financial Times -lehden kirjallisuusarvosteluista ja sunnuntainumerosta.

Vaikka Hesarissa on monia hyvin lahjakkaita toimittajia, sen täytyy nähtävästi pitää lehden taso massaan menevänä, ja lisäksi kirjallisuuden asema ei ole vielä Suomessa vapautunut poliittisesta painolastistaan, jota sille kertyi suomettumisen aikoina. Ehkä samasta syystä kirjallisuustoimittajia on liian vähän, mikä on suuri vahinko Suomelle ja varsin suomelle. Tilasimme pitkään myös HBL:n, mutta sitten se muuttui liian paljon Hesarin kaltaiseksi.

Joululahjoja

Joululahjoja, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Joulukukka Kanadan sukulaisilta. Taustalla sukulaisen Indonesiasta ostama joulahjatuliainen, kesämekko.











Sitten vaan Agatha Christien kanssa Matkalle maailman ympäri.

Tukea myös kotiäideille ja koti-isille

Kommentti

Totuus löytyy kyllä "kaurapuurosta" ja kotiäitiydestä/koti-isyydestä ainakin silloin, kun lapset ovat pieniä. Ei ole viisasta suhtautua väheksyvästi vanhempiin, jotka hoitavat itse lapsensa.

Suomalaiset lapset pärjäävät hyvin koulussa, mutta ovat monessa mielessä onnettomia kuten tiedämme. Vanhempien roolia tulisi tukea enemmän.

Suomalaisesta naisesta on tehty työmehiläinen. Nuoruus menee Suomen aineellisessa rikastuttamisessa. Feminismi ja kapitalismi yhdessä valjastavat hänet vetämään talouselämän vankkureita. Kun haluaa lapsen, onkin tullut liian vanhaksi siihen.

Työelämä on stressaavaa. Yhteiskuntamme on lapsivihamielinen.

Mitä tulee kotiäidin työhön, se on keskiraskasta ruumiillista kokopäivätyötä ja vaatii ihmiseltä paljon myös ihmissuhdetaitoja. Mutta kotiäitinä olo on myös onnellista  aikaa. Se kestää yleensä vähän aikaa, sillä lapsuus on lyhyt.

Suosittelen, että kannustetaan naisia ja miehiä kaikin tavoin nauttimaan lapsistaan, jos heillä on se onni, että he saavat lapsia. Lapsettomuus on nimittäin suuri suru monille naisille ja miehille, vaikka siitä ei Suomessa yleensä uskalleta edes puhua.

Hiukan kovaa realismiakin: Suomen väestörakenne kärsii edelleen lapsivihamielisyydestä ja kotiäitiyden ja yleensäkin perhe-elämän väheksymisestä, joka alkoi 1960- ja 1970-luvuilla.

Suomi, tilastot

http://www.findikaattori.fi/fi/16

Ja oma kokemus: Ne vuodet, jolloin olin kotiäitini lasteni ollessa pieniä - ja teini-ikäisiä siirtolaisuudessa- ovat olleet elämäni onnellisimmat.  Samaa sanoo mieheni vuosista, jolloin hän oli koti-isä.

2.


Hyvä A, ihminen on edelleen sama kuin ennenkin: hän etsii rakkautta, suurta rakkautta, ihmistä jonka kanssa hän voi elää lyhyen elämänsä. Useimmille ihmisille elämän suurin valinta on puolison valinta, vaikka mainoksissa väitetään, että se olisi asunnon osto.:)

Eikö "muunkinlainen ratkaisu" ole nykyään se vallitsevin kaava? Täytyy lukea klassikoita, jotta löytää muuta.

Jouluruusun terälehdet

IMG_6081, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Jouluruusun terälehdet ovat alussa lumivalkoiset, mutta ne saattavat muuttua vähitellen vaaleanpunaisiksi tai hennon vihreiksi.









Pakinaperjantai  318 'terälehtiä'

lisää jouluruusuja

Kortit kaappiin

Kortit kaappiin, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tänä vuonna laitettiin osa joulukorteista kaappiin, sillä muuta paikkaa ei ole. Säilytän yläosan vitriinissä ruusuastiastoa, jota käytän vain kesällä.

Arjen juttuja: Oletko siisti vai sottapytty?

Siivousvälineitä näyteikkunassa Olomoucissa, Tsekin tasavallassa

Kommentti --blogiin (poistettu blogi):

En usko, että tuohon vaikuttaa kotikasvatus. Samassa perheessä samalla kasvatuksella voi kasvaa sottapyttyjä ja täyssiistejä.

Enemmänkin johtunee luonteesta, temperamentista, millaisessa kodissa viihtyy, jos on nimittäin mahdollista valita. Jos on iso koti ja paljon säilytystilaa, voi pitää ainakin osan kodista täysin järjestyksessa. Vilkaisee vain "salia" välillä ovelta.

Nykyajan asunnot ovat yleensä pieniä, ja säilytystilaa vähän. Täytyy luopua suurin piirtein kaikesta kauniista ja elää kuin Shakerit, joilla oli tosin kauniit huonekalut ja käyttöesineet.

Me elämme nykyään kuin varastossa, kaikki seinät täynnä kirjahyllyjä ja muuta tavaraa siellä täällä. Kun aloin vähentää kirjoja, kirjat kostivat, ja selkäni tuli niin kipeäksi, että olen päättänyt "elää boheemina".

Eräässä kirjassa sanottiin, että on kahdenlaisia ihmisiä: toiset voivat pitää tavarat umpikaapeissa, toisten täytyy nähdä ne avohyllyissä. Jälleen Shakerit keksivät jotain: lipaston laatikoihin näki sivulta pienistä ikkunoista.

2.


Meillä äiti oli sitä mieltä, että kun minä käyn koulua, minusta tulee hieno rouva enkä joudu tekemään koskaan taloustöitä. Sellaista oli ollut hänen pikkuserkkujensa kotona.

"Muista sitten, ettet mene keittiöön häiritsemään. Keittäjä loukkaantuu", äiti neuvoi. Äiti oli ollut itse hienossa perheessä keittäjänä.

Mieheni kotona oli ollut aina kotiapulainen, kaksosten ollessa pieniä myös lastenhoitaja. Molemmat vanhemmat olivat opettajia. Poikaystäväni, myöhemmin mieheni, sanoi, ettei ollut nähnyt koskaan äitinsä luuttuavan lattiaa.

 Kun menimme naimisiin, emme osanneet kumpikaan edes keittää perunoita tai kananmunia. Ensimmäinen yhteinen ateria oli hernekeitto, joka saatiin säilykepurkista. Emme ole koskaan pingottaneet siivoamisessakaan.

Perinteinen joulukuusi

Noel 2012, a photo by Brin d'Acier on Flickl

Kaunis perinteinen joulukuusi. Kuva: Matti Amnell

vrt kierrätyskuusi oluttölkeistä

Joulumarkkinat Tsekissä

IMG_5133, a photo by Pink Lady on the Loose! on Flickr.

Tyttäreni otti nämä kuvat illalla, kun joulutori oli jo kiinni. Ehkä ensi vuonna kuvia päiväsaikaan, kun markkinat ovat vielä käynnissä.



Kojut oli laitettu torin reunoille, joten näkyvyys niihin kaikkiin oli hyvä päinvastoin kuin Senaatintorilla, jossa kojut olivat riveissä ja niiden väliset käytävät olivat ahtaita.



Joulu on uskonnollinen juhla Tsekissäkin.

Nyt on aikaa

Joulun jälkeen 1, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Nyt on hoppu loppu. Joulun valmistelu, lahjojen ostaminen ja pakkaaminen, joulusiivous.

Makrotex 86 'Loppu'

Nyt on aikaa olla vain kotosalla, hoitaa kukkia, haaveilla, katsella telkkaria ja - kirjoittaa, mitä mieleen juolahtaa.

Miniatyyrit vuodelta 2006. Nuket ovat jääkaappimagneetteja, ja asuntona on varhaisin nukkekotini, jonka ostin kirpputorilta.


Tonttu-kansio

Hyvää Tapaninpäivää

Sleigh ride, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Vuonna 2006 koottu asetelma jaakaappimagneettitontuista ja joulukoristeista.

Joulupäivän pyry

On Christmas Day at 1 pm in Helsinki, a photo by Anna Amnell on Flickr.

On kova lumipyry. Juuri ja juuri uskalsin raottaa ikkunaa ja ottaa kuvan.

Wittenbergin linnankirkko

Wittenbergin linnankirkko, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Joulu

Lisää kuvia Wittenbergin Linnankirkosta