Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
torstaina, tammikuuta 22, 2015
Minipuutarha lampun vieressä
Nämä kukat viihtyvät päivänvalolamppuni vieressä. Amaryllis kasvaa ja kasvaa.
Vasemmalla: orkidean runkoon tulee uusia lehtiä
Jouluruusun lehdet ovat kauniita
Nämä kukat vievät vähän tilaa, ja ja ne tuovat paljon iloa. On hauskaa kokeilla tätäkin asiaa. Olen kasvattanut aikaisemmin saintpaulioita keittion valoputken alla.
Amaryllis tuotti uuden kukan kuulauden kuluttua joulusta.
Joululahjaksi paperisilppuri
Toissajouluna pyysin joululahjaksi paperisilppurin. Siitä on
ollut iloa. Ennen poltin alkuversioiden tarpeettomat paperit takassa. Siitä oli pari kertaa
harmia. Ovikello soi, ja oven takana oli palokunta: Täälläkö se tulipalo on? Olivat tulleet ihan paloauton kanssa. Silloisen asuntomme uudet naapurit eivät
tienneet, että joissakin kerrostalon asunnoissa oli vielä toimivat takat.
Huom! Kun ostat silppurin, osta samalla öjyä, jolla sippurin öljyäminen tapahtuu!
Huom! Kun ostat silppurin, osta samalla öjyä, jolla sippurin öljyäminen tapahtuu!
keskiviikkona, tammikuuta 21, 2015
1960-luvun opiskelijana
Tämän kuvan ottamisen aikaan olin vielä optimisti, haaveilin tekeväni gradun ja ehkä myöhemmin jatkotutkimuksia C. S. Lewisin Narnia-kirjoista. Kun esitin tämän ajatuksen professori Irma Rantavaaralle, hän tyrmäsi sen kokonaan: Eihän nyt lastenkirjallisuus ole sopiva aihe yliopistolliselle tutkimukselle. Hän arvosti kylläkin C. S. Lewisia ja ehdotti, että tekisin graduni C. S. Lewisista kirjallisuuskriitikkona. Tunsin onneksi Lewisia sen verran, että tiesin, että se olisi ikuisuusaihe ja vaatisi oleskelua Englannissa, mikä olisi ollut minulle taloudellisesti mahdotonta. Olin myös mennyt juuri naimisiin ja odotin ensimmäistä lastani.
Minua lohduttivat graduasiassa sympaattinen ja lempeä Maija Lehtonen, joka oli tehnyt lisensiaattityönsä saduista. Sadut ja elokuvat sekä yleensäkin tavalla tai toisella poikkeavat mielipiteet olivat salonkikelvottomia sen ajan yliopistolla. En jäänyt taistelemaan, vaan siirryin englantilaisen filologian turviin ja tein graduni englanniksi. Opintoni viivästyivät kovasti.
Suomi kävi yhä ahtaammaksi vasemmistolaisuudessaan. Olin lopettanut jo "punaiseksi muuttuneen" sosiologian opinnot. Koko 1970-luvun koetimme päästä Suomesta pois. Viisihenkinen perhe ei voi lähteä tyhjän päälle. Vihdoinkin vuonna 1979 mieheni sai työpaikan Kanadasta ja läksimme Suomesta pois yhdeksäksi vuodeksi. Oli varmaankin tyhmää palata, mutta ihminen kiintyy omaan maahansa, sen kieleen ja kulttuuriin eikä jätä kotimaataan eikä omaisiaan kevyistä syistä.
P.S. Saman laudaturseminaarin rinnakkaisryhmässä oli monia myöhemmin tunnettuja vasemmistokulttuurin tähtiä, osa SKDL:n ja kommunistipuolueen jäsenia, jotka valtasivat Suomen kulttuurielämän, ja siitä tuli poliittisesti ahdasta. Se näkyy edelleenkin.
tiistaina, tammikuuta 20, 2015
Vaarallista kirjallisuutta
Romanttiset kirjat ja historialliset romaanit varsinkin ovat kuulemma vaarallisia lapsille ja nuorille. Siinä menevät Aurora-kirjani. Aurora-paralla kun ei ole sopivia ongelmia. Häneltä on kylläkin äiti ja pikkuveli kuolleet, toimittajaisä karkotettu maasta Bobrikovin toimesta ja mennyt tukkimetsään Kanadaan, ja venäläiset ja suomalaiset sukulaiset riitelevät sortovuosien Suomen suuriruhtinaskunnassa. Aurora itse joutuu palvelustytöksi Kanadassa. Mitä puuttukaan? No tietysti nykyajan ongelmat.
15-18 -vuotias Aurora on viaton, mikä on tietenkin aivan mahdotonta nykyajan ajattelun mukaan. Historialliset romaanit ovat kiellettyä kirjallisuutta nuorille, sillä niissä kerrotaan, että ihmiset elivät ennen eri tavalla kuin nykyihmiset ja saattoivat jopa olla onnellisempia kuin me kolmannen vuosituhannen ihmiset.
Lue myös blogikirjoitukseni Tytöt ja seksi, jossa vanhana sosiologian opiskelijana kerron tilastotietoja tästä aiheesta eli - ennen lapset olivat lapsia ja nuoret tytöt ja useimmat pojatkin viattomia.( Sievers & Koskelainen & Leppo: Suomalaisten sukupuolielämä. 1974)
P.S. Suomessa oli maalattioita vielä 1930-luvulla. Tätini kertoi käyneensä lapsena talossa, jonka maalattia oli paljaiden jalkojen alla sileä ja pehmeä kuin silkki.
Ks. myös HS.n hauska kolumni
Pieni talo preerialla on vaarallista kirjallisuutta
Punainen
'
Romantiikan symboli punaruusu. Henri Martin'-ruusu Meilahden ruusutarhassa (Klikkaa hakusanaa ruusutarha tai lue Ruusuja ihailemassa)
MakroTex-challenge: red
Lopussa kuva: amaryllis aukeaa tänään !
Punaista lasia
Ja punaista kangasta
Punaista Zagrenbin keskustassa
Ja punaista Iisalmessa
Punaista arkeani. Pidän punaisesta kotona ja maailmalla.
Kodikas punavalkoinen auto Pietarissa. Kuvittele sama idea sinivalkoisena Suomessa vaikkapa ruiskaunokein.
Haluaisin näyttää kaikki punaiset kuvani. Täällä niitä on yli sata, punaista talvella ja kesällä, uutena ja vanhana. Käy katsomassa joskus.
Iloinen yllätys tälle päivälle: Amaryllis on aukeamassa taas kukkaan! Se on ollut joulun jälkeen päivänvalolampun vieressä. Tämän voi lisätä tämän blogin kaikkein suosituimpaan kirjoitukseen hoito-ohjeisiin.http://blogisisko.blogspot.fi/2006/12/amaryllis-hoito-ohjeita.html!
Alakuvassa seuraavan päivän iltana.
Onnistui!
maanantaina, tammikuuta 19, 2015
sunnuntaina, tammikuuta 18, 2015
Värikollaasi 214: Levoton
Kollaasi aiheesta 'levoton' (= rauhaton, huolissaan)
Nyt oli aikaa tehdä ihan oikea kollaasi. Maailmamme on levoton, aiheita riittää.
Värikollaasi 214
Värikollaasi 214: Restless in Saint Petersburg. Levoton
Restless in Saint Petersburg Sept 15, 2013
wild painting on car
kuva-sana-kollaasi
Värikollaasi 214: Levoton
suuri koko/ a larger size
lauantaina, tammikuuta 17, 2015
Aurora: Skotlantilainen talo Helsingissä
Aurora: Skotlantilainen talo Helsingissä: Photos: Amnell Ossian Donnerin vaimo Violet oli skotlantilainen, ja Ossian Donner rakennutti vuonna 1901 vaimolleen ja lapsilleen linn...
perjantaina, tammikuuta 16, 2015
Photo Friday: Sunrise
Sunrise in November in southern Helsinki. In the background Suomenlinna Fortress island.
You cannot shut the windows of the sky
Through which Aurora shows her brightening face.
James Thompson (Castle of Indolence, 1748)
Through which Aurora shows her brightening face.
James Thompson (Castle of Indolence, 1748)
"Et voi sulkea taivaan ikkunoita, kun Aurora kurkistaa sieltä kirkkain kasvoin.." kirjoitti James Thompson runossaan auringonnoususta. Auroraan liittyy paljon symboliikkaa, yksi asia on auringonnousu, aamu, kaiken alkaminen. Se sopi minusta hyvin kirjaan, joka kertoo aamuvirkusta tytöstä, joka rientää varhain sunnuntaiaamusin laaksoon kävelemään, piirtämään ja keräämään kasveja. Suuren kartanon kaikki mut asukkaat ovat vielä nukkumassa. Runoteos on vertauskuva ahkeruudesta.
Skotlantilaisen Thompsonin runoteos on vaikuttanut muodollaan romantiikan ajan runouteen (Byron, Keats)
Skotlantilaisen Thompsonin runoteos on vaikuttanut muodollaan romantiikan ajan runouteen (Byron, Keats)
http://www.photofriday.com/
keskiviikkona, tammikuuta 14, 2015
Saman kohteen kuvaaminen uudestaan ja uudestaan. Kommentti
Minusta on kiinnostavaa kuvata samoja kohteita erilaisessa valaistuksessa ja eri vuodenaikoina. Alussa tämä katu vaikutti täysin mielenkiinnottomalta, mutta siinäkin on variaatioita. Linnanmäen kuvaaminen kaukaa on jatkuva haaste: sumussa se katoaa kokonaan. Luulen vain, että kohta puut kasvavat niin paljon, että nimi ei enää näy.
Edellisessä asunnossa Johanneksenpuiston vieressä maisema madaltui 20 vuoden aikana koko ajan, kun lehmukset kasvoivat. Talvella saattoi nähdä vielä kaikki rakennukset, mutta puiden oksat ulottuvat melkein talon ylimmän osan päälle. Kuva on otettu kuudennesta kerroksesta. Kuvasin tätä näkymää hyvin usein, sillä se oli helppoa, kun kamera oli vieressä.
Tässäkin Runebergikadulla näkymä on täysin erilainen puiden ollessa paljaita. Parasta on, kun nämä nuoret lehmukset ovat pakkasen luomassa sokerihuurteessa. Tästähän tuli blogikirjoitus. Se oli alkujaan kommentti.
Jotta samaa kohdetta voi kuvata usein, sen pitää olla helppoa eli kameran täytyy olla vieressä.
Alla: Tavallisesti Linnanmäki näkyy
Kukat tarvitsevat valoa
Upeat lumiset puut Espoossa
tiistaina, tammikuuta 13, 2015
Nuutinpäivä 2015
Nuutinpäivän pyry. 13. tammikuuta 2015
Makrotex-linky: tammikuu
Alla sama maisema iltapäivällä kello neljän jälkeen.
katso suurena
näet lumen tanssivan lampun valossa
maanantaina, tammikuuta 12, 2015
Silittämistä Italiassa ja Amerikassa
Keittiön väreihin sopiva, pesukoneessa pestävä ja silittämättä siisti keinokuituliina peittää pyöreän pöydän ja ikkunan edessä olevan lipaston, jonka päällä pidän ruukkukasveja. Kynttilänjalka on lapsuudenystäväni tuoma tuliainen Kreikasta. Hän pitää Välimeren maista eniten kuitenkin Italiasta, ja käy siellä usein.
Kun menin vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin, taisi olla vasta toinen päivä perillä, kun amerikkalainen äitini sanoi, että heillä on sitten sellainen tapa, että jokainen silittää omat vaatteensa, perheenisäkin omat paitansa, vaikka on kiireinen liikemies. Amerikkalaisrouva näki heti, että en tiennyt silittämisestä mitään. Vaikka en pidä silittämisestä, opin vähitellen pitämään vastasilitetyn puuvillakankaan tuoksusta. Silittämistä riitti, sillä Amerikassa koulutytöt käyttivät joka päivä eri vaatteita ja muodissa olivat puuvillakankaiset paitapuserot ja leveät rypytetyt hameet, joiden alla pidettiin tyllialushameita - niitä ei onneksi tarvinnyt silittää.
Äitini oli sitä mieltä, että minusta tulee maisteri ja minun ei pidä sekaantua palvelijoiden töihin: Muista sitten, ettet mene ainakaan keittiöön häiritsemään keittäjää. Hän puhui kokemuksesta, sillä hän oli ollut hienoissa perheissä keittäjänä. Amerikanvuoden jälkeen minut hyväksyttiin Iisalmen hienoihin piireihin, muun muassa kutsuttiin vieraaksi saksanopettajani kotiin. Tämä tarmokas ja älykäs nainen, jonka olin tottunut näkemään koulussa virallisesti kävelypukuun pukeutuneena, esiintyi kotonaan silkkinen pastellinsävyinen alushame päällä. Berliini ja Marlene Dietrich välähtivät mieleeni, kun näin opettajani esiintyvän kuin ainakin suuren maailman daami.
Varatuomariperheen arvokas kotiapulainen hoiti tarjoilun. Jossain vaiheessa opettajani huusi keittiöön: Hilma, toisitko minulle lasilisen vettä. Mustaan mekkoon ja valkoiseen esiliinaan pukeutunut vanha palvelijatar toi tarjottimella vettä kristallilasissa. Sain näin lisäopetusta siitä, miten eletään hienoissa perheissä. Anoppini oli ollut koko ikänsä opettaja, ja hänellä oli aina kotiapulainen, perheen kaksosten ollessa pieniä myös lastenhoitaja. Anoppini sanoi, että lakanat piti aina silittää. En silittänyt muuta kuin silloin, kun appi ja anoppi olivat käymässä Helsingissä opiskelija-asunnossamme.
Meistä tuli mieheni virkamiessuvun ainoa perhe, jolla ei ollut kotiapulaista, sillä minä olin kummajainen maisteri-kotiäiti, vaikka miehelläni oli nuorena hyvin pieni palkka. Elimme köyhää ja onnellista elämää ja nukuimme ruttuisissa lakanoissa. Vuosikymmenet silitin mieheni paidat, mutta mieheni pesi aina ikkunat ja imuroi kodin avojaloin kalsarit jalassa levysoittimesta kuuluvan Bachin musiikin pauhatessa pölynimurin äänen yli.
Kuten olen jo kertonut, lainasimme Bach-levyt DDR:n tiedotustoimiston kirjastosta. Onkohan meistä kansio Stasilla?
sunnuntaina, tammikuuta 11, 2015
Värikollaasi 213: Kuuran kukat
Kuura on tehnyt oman kollaasinsa
Vanhat hatarat ikkunat entisessä asunnossamme kuudennessa kerroksessa lähellä merta tuottivat joskus näin suunnatonta iloa. Ikkunaremontin jälkeen tämä ilo loppui.
klikkaa kuvat suuriksi
Värikollaasit 213: Kuura
Lisää jääkukkia
Kuuran peittämä puu Töölönlahden puistossa
lauantaina, tammikuuta 10, 2015
Iloinen kirjastonhoitaja
2010-luvun kirjastonhoitaja on riemuissaan: Keskustakirjasto on tulossa. Ja siellä tulee olemaan vaikka mitä!
1800-luvun kirjastotädillä oli matalassa puutalossa sijaitsevassa kirjastossaan vain kirjoja. Jostain syystä hän näyttää hyvin ylpeältä ja tyytyväiseltä.
katso kuvat, jotka mainostavat tulevan keskustakirjaston rakentamista Musiikkitalon viereen.
perjantaina, tammikuuta 09, 2015
Photo Friday: A rose and its visitors
torstaina, tammikuuta 08, 2015
keskiviikkona, tammikuuta 07, 2015
maanantaina, tammikuuta 05, 2015
Makrotex-linky: 'Uusi'
Uusi idea säilytykseen. Ikävä yllätys oli, että paperiarkki ei mahdu laatikkoon. Mitähän nyt säilytän näissä laatikkokansioissa?
Tämä on uusi makrotex-linky -tehtävä valmiina tiistaiksi, tammikuun 6. päivä 2015.
Aihe on "uusi" Makrotex linky "new".
Uusi orkidea. Tätä väriä minulla ei ole ollut aikaisemmin.
Uusia taiteilijantarvikkeita
Joku on neulonut uuden hienon villatakin, ja se on laitettu näyteikkunaan.
Rivi uusia iltapukuja Mannerheimintien varrella olevan liikkeen ikkunassa. Ostetiinkohan niitä uuden vuoden juhliin?
Uusi idea: kuningatar vilkuttaa näyteikkunassa. Otin siitä videon, mutta seo oli minulle uutta, ja Elisabet on siinä kyljellään. Voiko videon kääntää?
sunnuntaina, tammikuuta 04, 2015
Pastel winter skies in Helsinki
Anna Amnell: Pastel winter skies in Helsinki
Värikollaasi 212 Talvipastellit
Katso suurempana/larger
Shakespere ja uskonto
Tämän päivän Hesarissa esitetään totuutena, etttä Shakespeare oli ateisti. Asia ei ole niin yksinkertainen: katolinen Shakespeare eli aikana, jolloin hänen uskontoaan vainottiin Englannissa ja se piti salata.
http://www.dailymail.co.uk/news/article-2063314/Was-William-Shakespeare-Catholic-The-Vatican-says-theres-little-doubt-was.html
Ks esim Googlesta ”Was Shakespeare catholic?”
lauantaina, tammikuuta 03, 2015
Aikakauslehtien taitolaismuistelot tympäännyttävät
Jakautunut Berliini -monumentti 2010 marraskuussa
(Foreign readers. Google translate cannot translate this. The French translation is somewhat closer than the English one.)
He valtasivat kulttuurin ja kanonisoivat siinä vähitellen toisensa. He tekivät itsestään uuden yläluokan, vasemmistolaisen "intelligentsian".
Kas vain, Goethekin näkyy olleen kommunisti. Suomalaisten vasemmistolaisten paratiisin DDR-n esineistöä wittenbergiläisessä DDR-museossa.
Onneksi on mahdollisuus paeta taistolaisjulkkisten 70-vuotispäivähaastatteluja ja muuta vasemmistolaista yläluokkaa kuvaavaa : voi ostaa ulkolaisia lehtiä.
perjantaina, tammikuuta 02, 2015
torstaina, tammikuuta 01, 2015
Kymmenes vuosi bloggaajana
Tulen bloganneeksi kymmenen vuotta tämän vuoden kesäkuussa. On aiheellista toistaa vuoden 2005 viimeinen blogikirjoitus, jossa pohdin bloggaamista ilmiönä. Mieheni ottamassa kuvassa on jouluna 2005 kanadalaisilta sukulaisilta saatu joulukukka.
Vuosi 2005 on ollut "bloggaajien vuosi". 2005 has been called "the year of the bloggers" in Finland.
31.tammikuuta 2005.
Philip Teir kertoo blogissaan [Mitt liv som blog] että TV4:n toimittaja Jan Gradvall nimitti perjantain aamuohjelmassa vuotta 2005 bloggaajien vuodeksi.
Kuihtuuko bloggaaminen tämän jälkeen vai kasvaako se? Siihen aikaan kun tein lehtijuttuja vapaana toimittajana Torontosta käsin, soitin Suomeen mielestäni hyvistä ideoista. Monesti joku päätoimittaja sanoi: Voi, kun siitä aiheesta/henkilöstä puhuttiin jo viime vuonna/viime kuussa/viime viikolla. Ei siitä/hänestä puhuta enää. Miten käy bloggaamisen? Tuleeko siitäkin kulunut siitä-on-jo-puhuttu -aihe?
Ja meidän bloggaajien kannalta tärkeä kysymys: Millä tavalla me jaksamme jatkaa bloggaamista alkuinnostuksen jälkeen? Miten säilyy bloggaamisen ilo?
Nyt vuoden 2015 ennsimmäisenä päivänä blogit ovat pysyvä ilmiö. Sanaa 'bloggaaja' käytetään lehdistössä suorastaan ammattinimikkeenä.
Tulenko jatkamaan bloggaamista? Varmaankin. Mutta minulla ei ole aavistustakaan siitä, miten. Toimin aika spontaanisti, joten mitä hyvänsä voi tapahtua. Tällä hetkellä Facebook on tullut entistä tärkeämmäksi, sillä sen avulla voin kommunikoida vaivattomimmin lähiomaisteni kanssa, jotka asuvat työn vuoksi ulkomailla eri puolilla maailmaa. FB:ssa on myös monia muita sukulaisia ja ystäviä.
Sain ensimmäisen digikamerani joululahjaksi vuonna 2005, ja kuvat ovat tulleet koko ajan entistä tärkeämmiksi.
Kiitos blogiystävät sanoista ja kuvista!
Tällaisessa blogihistoriakatsauksessa on aiheellista mainita Anssi Miettisen kirjoitus alkuaikojen bloggaamisesta. Se on luettavissa netissä.
Anssi Miettinen kertoo pitämästään blogista ja havainnoistaan: Anssi Miettinen: Perustin tiedotusvälineen. Helsingin Sanomat/kuukausiliite Blogit marraskuu 2005, sivut 36-47.
Artikkelissa kerrotaan monista edelleen toimivista blogeista.
(Klikkaa kuva suuremmaksi)
Artikkelissa kerrotaan monista edelleen toimivista blogeista.
(Klikkaa kuva suuremmaksi)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)