Lauantai-ilta

evening at home
Originally uploaded by amnellanna

Ilta-aurinko muuttaa kodin tunnelmalliseksi.

Lehmukseni

park
Originally uploaded by amnellanna

Lempilehmukseni latva alkaa muistuttaa entistä enemmän jättiläismäistä parsakaalia.

Yötaivas

toukokuun lopussa

Kultainen kaupunki

 

auringon laskiessa

Sireenien aika

 

Helsinki

Iltarusko Helsingissä

klo 22 illalla ja vähän sen jälkeen

Iltarusko

 

Kevät

Unohtumaton Mikko Reppolt

Kun mieheni ja minä olimme opiskelijoita, kävimme monesti huutokauppakamarilla ihailemassa huonekaluja. Ostimme merimieskirstua muistuttavan suuren kirstun, jonka lahjoitimme jollekin tuttavalle Kanadaan muuttaessamme sekä Kusnetsovan teekannut, jotka ovat vanhemman pojan ja hänen vaimonsa lasivitriinissä kunniapaikalla. Ostimme myös viktoriaanistyylisen tumman monikerroksisen kerroshyllyn, joka suureksi harmiksemme vietiin opiskelija-asuntolan ullakkokomerostamme kesäloman aikana.

Haaveilimme, että hankkisimme vähitellen kauniita antiikkihuonekaluja kotiimme, mutta meidän tuloillamme antiikkihuonekalujen ostamisesta ei tullut mitään. Muistoja noista huutokauppakäynneistä kuitenkin jäi.

Erityisesti jäi mieleen Mikko Reppolt-niminen mies, joka tuntui olevan aina mukana huutokauppakamarilla. Hän oli hymyilevä, boheemisti tai oikeammin resuisesti pukeutunut mies, jonka kaikki näyttivät tuntevan.

Tänä aamuna näin lehdessä otsikon "Koko maailma huusi Mikko Reppoltin jäämistöä" (Pirkko Santajärvi: Emalihopeiden hinnat moninkertaistuivat Hagelstamilla. HS/Kulttuuri 26.5.2008) Eniten eli 34 000 euroa maksettiin suolakosta, jonka nuppi on tuolin muotoinen.

Antiikkikauppias "Reppoltin keräämät esineet on ostettu Suomessa venäläisiltä emgigranteilta 1900-luvun alkupuolella. Nyt ne kaikki palaavat Venäjälle tai länsimaissa asuville venäläisille", kertoo Santajärvi.

Minkä vallankumous hajotti, uudet varakkaat venäläiset kokoavat talteen.

Mikko ja Natalia (syntyjään Gusarova) Reppolt ja heidän tyttärensä Tamara (1939-2007) ovat nähtävissä näissä vanhoissa valokuvissa antiikkikehyksissä
(klikkaa kuvaa suuremmaksi).
Lisäys:
Pyydän lukijaa tutustumaan myös kommentteihin, joissa kerrotaan muistoja Reppoltista.

Hevoskastanja Koulupuistossa

Hevoskastanja Koulupuistossa Helsingissä (Ratakatu-Yrjönkatu-Korkeavuorenkatu). Etualalla Topelius-patsas.

Kukkivat hevoskastanjapuut muualla Helsingissä.

Kukat eivät ole vielä täysin auenneet. Katso viereisessä sivupalkissa olevaa kuvaa saman puun kukista.

Illanrusko

Iltaruskot alkavat

Suru

Pikkusiskoni Tuula kauan sitten opiskelijana

Viime vuonna minusta tuntui, että se ei voinut olla totta, että sisareni oli kuollut. Ihmisen jonka isä elää melkein 90-vuotiaaksi, äiti melkein 97-vuotiaaksi, isoisä 94-vuotiaaksi, isoäiti 90-vuotiaaksi ja joka on ollut aina harvinaisen terve, harrastaa liikuntaa ja syö terveellisesti, ajatellaan elävän vähintäin yhtä vanhaksi kuin hänen lähiomaisensa elivät. Mutta syöpä tuntuu olevan kuin liikenneonnettomuus, joka saattaa iskeä täysin arvaamattomasti.

"Ette olisi voineet tehdä mitään tämän syövän estämiseksi", sanoi lääkäri sisarelleni. Se oli onnettomuus. Lääketiede pystyi parantamaan sen syövän, mutta sisarenikaan elimistö ei ollut niin vahva että se olisi kestänyt rankat hoidot.

Tänä vuonna tuntuu jollakin tavalla vielä pahemmalta, sillä sisaren menetys on tosiasia. Minä en voi enää soittaa hänelle, emme voi muistella lapsuuttamme, emme puhua lapsistamme, miehistämme, astioista, kirjoista, elokuvista, matkoista, vaatteista, kissoista. Emme voi nauraa emmekä itkeä yhdessä.

Mutta me puhumme hänestä, me jäljelle jääneet. Katselemme valokuvia, muistelemme häntä.

Ljubljana

Tavaratalon oven art deco -koristelua
Originally uploaded by amnellanna

Eilen oli Ljubljana Antiikkia,antiikkiaTV-ohjelmassa. Ihastuttava kaupunki tuli kauniisti esille. Vierailtiin mm antiikkikaupassa.jossa oli kauniita art deco -huonekaluja. Minulle jäi mieleen omalta Ljubljanan matkaltani myös tämä tavaratalon oven art deco -koristelu.

Suomi euroviisujen loppukilpailuun

 

Kukkia Teräsbetonille!

Teräsbetoni pääsi euroviisufinaaliin kappaleellaan Missä miehet ratsastaa, josta olen kirjoittanut jo aikaisemmin mielipiteeni.

Meillä jännitettiin, miten Teräsbetonin käy, kun solistin ääni ei vaikuttanut olevan kunnossa.

Lisäys: Euroviisujen loppukilpailussa Suomessa Teräsbetonin ryhmä esiintyi tiiviimpänä ryhmänä kuin Belgradissa, jossa ryhmä oli "hajalla" suurella lavalla. Minusta tuntui, että tiiviimpi ryhmä olisi ollut visuaalisesti vaikuttavampi.

Onnellinen viikonloppu

 

Meillä vietettiin keskimmäisen lapsemme häitä.

Meg

 

Portinvartijan tornitalon ahkera Meg.

Ilmapallo matkalla

 

Toivon, että joskus ilmapallo kulkisi aivan ikkunan ohi.

Ilta-auringon valossa

 

kaikki näyttää erilaiselta

Julkisivuremonttia

 

tuntuu olevan kaikkialla.

Kevät Koulupuistossa

 

Raitsikkapysäkin vieressä.

Kevät

 

Ylioppilastalon vieressä

Huussikulttuuria

Sininen ulkohuone Iisalmessa Olvin tehdasta vastapäätä rantapuistossa. Kuva: Anna Amnell

Pikkukaupungeissa Suomessa oli vielä muutama vuosikymmen sitten ulkohuoneita, jotka sijaitsivat kaksikerroksisen ulkorakennuksen toisessa kerroksessa.

Kullakin perheellä oli oma "penkkihuussinsa", jossa oli pari reikää aikuisten kokoa ja yleensä pari matalaa lasten puuceetä. Seinille kiinnitettiin nastoilla Elokuva-Aittojen ja muiden lehtien kansikuvia. Laatikossa oli vanha kauha sekä kalkkia tai hiekkaa, vessapaperina sanomalehtiä.

Tunnelma oli kodikas. Iltapimeällä mentiin huussiin lyhty tai taskulamppu mukana. Ei ollut kivaa mennä yksin huussiin. "Lähetkö minun kanssa huussiin?" kysyttiin äidiltä, siskolta tai ystävältä.

Ruotsalaisessa antiikkilehdessä oli joitakin vuosia sitten artikkeli vanhasta kartanosta, jossa oli aatelistalon huussi samalla tavalla toisessa kerroksessa. Reikiä oli ainakin puolitusinaa, ja arvonherrat istuivat vierekkäin rupattelemassa ja neuvottelemassa tärkeistä asioista. Seinillä oli koristemaalarin tekemiä upeita maalauksia. Tämä huussi oli muistini mukaan peräisin 1600-luvulta.

Suomalaiset siirtolaiset veivät "renessanssihuussin" mukanaan Amerikkaan. Sellainen oli ainakin Montanassa ja herätti paljon hilpeyttä.

Mutta eikö tämä olekin paljon mukavampaa käymäläperinnettä kuin ranskalainen rokokooajan palatsien nurkkiin pissaaminen tai vielä viime vuosisadan Pariisin julkisissa vessoissa lattiareiän päällä kyyköttäminen?

Tämä on kommentti huussikeskusteluun.

Toinen kommenttini:

11.05.2008 - 22:44
Olin "kauan sitten" vaihto-oppilaana USAssa Montanassa. Olimme kerran ajelulla maaseudulla ja AFS-sisareni sanoivat: - Nyt me näytetään sinulle jotain, joka saa sinut nauramaan niin että tukehdut.

Tien varrella oli iso farmi, tyypillisen suomalaisen näköinen maatalo ulkorakennuksineen. Tytöt sanoivat, että jos meni ulkorakennuksen yläkertaan löysi sieltä vessan. "Istutaan penkillä ja --". Tytöt olivat kuolla nauruun.

Minä olin tulipunainen naamaltani. Tytöt tulkitsivat sen täydelliseksi järkyttymiseksi. Sitä se olikin: Meillä oli kotona Iisalmessa samanlainen ulkohuussi. Pidin kuitenkin asian salaisuutena.

Mitään huussitutkimusta en ole tehnyt.:) Tiedän varmaa tietoa vain keskiajan vessoista. Vrt Turun linna.

Iines kirjoittaa ulkohuoneista

Johanneksenpuisto äitienpäivänä

 

2008

On kivaa olla äiti!

 

Ensimmäisen konsertin lauloivat linnut puistossa aikaisin aamulla.
äitienpäivä, äitienpäiväruusu

Vihreämpää

 

Kohta elämme kuin metsässä.
Klikkaa kuva suuremmaksi.

Eurooppa-päivän illanrusko

 

Vähän yli kymmeneltä.

Valokuvablogi

Olen vihdoinkin saanut aikaan valokuvablogin. Ensimmäiseksi ovat vuorossa siniset kuvat huonekaluista, joita kunnostin nukkekotiin. Tarkoitukseni on laittaa tähän blogiin kuvia eri aiheista. Blogisiskon kuvat

Tyttökirjaelämää

Eräässä Agatha Christien kirjassa Miss Marple sanoo, että jokaisella koulutytöllä on paras ystävä, toinen tyttö, jonka kanssa hän jakaa salaisuutensa.

Kun muutin kaupunkiin ja aloitin koulun, sain ystävän, joka on ollut ystäväni siitä lähtien. Me olimme lapsina aina yhdessä, sillä ystäväni oli ainoa lapsi ja minun sisareni olivat minua paljon nuorempia. Ystäväni asui puiston toisella puolella samanlaisessa matalassa puutalossa kuin minäkin. Kesäisin leikimme puistossa ja pihoilla ja kävimme uimarannalla usein montakin kertaa päivässä. Tuntuu, että lapsuudessa oli aina lämmintä ja aurinkoista.

Kun tulimme isommiksi ja menimme oppikouluun, alkoivat tyttökirjavuodet. Me olimme erilaisia, toinen tumma ja toinen vaalea. Toinen oli lukutoukka ja toinen urheilija. Toinen oli hyvä ainekirjoituksessa, toinen matematiikassa ja urheilussa. Mutta kävimme kumpikin luistelemassa ja keräsimme postimerkkejä. Juttelimme ja haaveilimme tuntikausia.

Ystävälläni oli Anna- ja Runotyttökirjat, joita tutkimme ja joiden henkilöihin samaistuimme. Kävelimme vanhalla romanttisella hautausmaalla ja kuvittelimme olevamme Anna ja Diana.

Matemaattisesti lahjakkaat ihmiset ovat usein erityisen kiinnostuneita runoudesta, niin on ystävänikin. Koulutyttöinä luimme yhdessä runoja ystäväni huoneessa hiljaisessa talossa hiljaisen kadun varrella. Opiskelimme koulussa saksaa pitkänä kielenä, ja oppikirjassammekin oli paljon runoja, joita opettelimme ulkoa ja lausuimme ääneen kävellessämme hautausmaan vanhojen puiden varjossa. Ihastuin etenkin Heinen runoihin. Aloin lukea runoutta romaanien ohella.

Minusta tuntuu siltä, että ulkoa osaamani saksankieliset runot vaikuttivat suuresti siihen, että pääsin Amerikkaan vaihto-oppilaaksi, vaikka olin lukenut vain lyhyen englannin kurssin ja vaikka olin niin vähävarainen, että tarvitsin kokostipendin vaihto-oppilasvuotta varten. Minua haastatteli nimittäin yliopistossa kirjallisuutta opettava amerikkalainen mies, joka piti samoista runoista kuin minäkin.

Vaihto-oppilasvuosi muutti ystäväni ja minun suhdetta. Kirjoitimme toisillemme koko vuoden - aivan samalla tavalla kuin kirjoitimme myöhemmin yhdeksän siirtolaisvuoteni ajan. Mutta emme olleet enää luokkatovereita, sillä jäin yhden luokan jälkeen koulutovereistani. Vaihto-oppilasjärjestön sääntöihin vedoten amerikkalainen perheeni kielsi minua suorittamasta suomalaisen koulun kursseja amerikkalaisen koulunkäynnin rinnalla, mikä olikin oikein järkevää.

Lukiessani myöhemmin kirjoja sisaruudesta ja ystävyydestä, huomasin, että olimme olleet ystäväni kanssa enemmänkin kuin sisaret. Alussa olimme läheisiä kuin kaksoset, toistemme henkisiä peilikuvia. Eräänä vuonna ystäväni keksi, että meidän täytyy laittaa ihan samanlaiset asutkin: samettihousut ja jakku ja niiden kanssa huivi, joka solmittiin rusetille. Vain asun väri oli erilainen, ruskeasilmäisellä ystävälläni ruskea ja minulla, vihreäsilmäisellä vihreä. Ystäväni oli tarkka silmien värin suhteen. Mieleen palautuvat muutkin identtiset vaatteet.

Ystäväni otti ison siskon roolin, sillä hän on puolitoista kuukautta vanhempi Pikkulapsille se oli kuitenkin pitkä aika. "Mutta minä olen vanhempi kuin sinä", ystäväni sanoi usein auktoriteetilla. Minulle se sopi hyvin, sillä minullahan oli kotona pikkusiskot.

Kuten siskoksillakin meillä alkoi olla vähitellen erilaisia harrastuksia ja muitakin läheisiä ystäviä. Opiskeluaikana tapahtui pakostakin pientä etääntymistä, mutta puhelinkeskustelut ja tapaamiset olivat aivan yhtä läheisiä kuin entiset koulutyttöjen juttelut. Ja tällaisena on suhde pysynyt. Olemme oppinneet, että suvaitsevaisuus ja toisen erilaisuuden hyväksyminen on tärkeää ystävyyden säilymisessä.

Usein koemme melkeinpä järkyttävänä sen tosiasian, että ystävyys voi säilyä halki vuosikymmenien. Mitä vanhemmiksi tulemme, sitä enemmän arvostamme ystäviämme.

Ilta-aurinko

sunset
Originally uploaded by amnellanna

Vastaus: Ilta-auringon säteet osuvat Torniin illalla kahdeksalta.

Lehmus tänään

Mikä tämä on?

 

Tilaa mielikuvitukselle.

Bul Bul on kaunis lintu

Kuva Wikipediasta

Rakel Liehu "Bul bul", some of the poems of the collection translated here by Herbert Lomas- Also "Bulbul".

Rakel Liehu on saanut valtionpalkinnon runokokoelmastaan "Bul bul". Mikä ihmeen bul bul?

Täältä löytyi persialainen kuva bul bulista, sikäläisestä satakielestä. Minkä värinen se on?
Ylhäällä kuvassa olevalla bul bulilla sanotaan olevan ruma ääni. Salman Rushdien mukaan satakieli laulaa "bul-bul".

Persian "tuhanten laulujen linnun" eli bul-bulin laulun salaisuus johtuu sen rakkaudesta ruusuihin. Mutta Sri Lankassa (Kandyssa) bul-buleista kasvatettiin taistelijoita. Hyvänen aika - nyt täytyy jo lukea Liehun runot..

Kevätsää

 

Vihertää.

Onko sinulla torakka tai heinäsirkka lemmikkinä?

Photo: Anna Amnell
Miniature teapots and cages at Hietalahti fleamarket in Helsinki. I was told that people keep their pet cockroaches and grasshoppers in those cages.

Kuvassa on erittäin pieniä teekannuja ja erittäin pieniä häkkejä, joita oli myytävänä Hietalahden kirpputorilla. Ne olivat aasialaista tavaraa.

Sama kuva on ollut aikaisemmin esillä blogikirjoituksessani ja siihen ilmestyi tänään kiinnostava kommentti (ja keskustelua. Tule mukaan.) Mikko kertoi, että Suomessakin pidetään torakoita ja heinäsirkkoja lemmikkeinä. Onko sinulla sellainen lemmikki tai tunnetko jonkun muun jolla on?

The Cockroach Home Page