Tyylikäs Berliinissä

112 Mehringham, Berliini, originally uploaded by Anna Amnell.

Violetti asu, Mehringham, Berliini

Kommentti: Kirjailija ja kirjalliset tuulet

Karu totuus? "Apurahoja saavat julkisuutta saaneet kirjailijat, kirjailijapiireissä ja luottamustehtävissä toimivat, hyvin myyvät sekä erikoiset tyypit. Ja raadille tutut. "Kirjailija 78 kirjassa Elina Jokinen: Vallan kirjailijat. Valtion apurahoituksen merkitys kirjailijoille vuosituhannen vaihteen Suomessa. Avain 2010. 524 sivua.

Tämä on kommenttini:

Vakiintuneelle lukijalle uutuus ja palkinnot eivät merkitse mitään. On vanhoja rakkaita kirjoja, joita hän lukee uudestaan ja uudestaan. Moni palkittu uutuus jää kesken, jos ei tarvitse lukea sitä viran puolesta.

Mutta kirjailijan on pakko tietää, mitä kirjallisessa maailmassa tapahtuu, sillä uusien trendien mukaan tehdään päätökset hänenkin kohtalostaan. Kirjallinen muoti on niin kuin sää, jota yksityinen ihminen ei voi muuttaa. Hänen täytyy varautua sen oikkuihin.

Hän voi myös päättää kulkea omaa tietään, kirjoittaa kestäviä teoksia, joihin eivät kirjallisen muodin virtaukset ole vaikuttaneet. Siitä ei yleensä hyvä seuraa, varsinkaan taloudellisesti. Ei ainakaan hänen elinaikanaan.

Jokaisen kirjailijan kannattaa pitää mielessään, että hän elää maailmassa vaikka ei olisikaan maailmasta, niin kuin eräässä best sellerissä sanotaan.

Valtavalla tuotannon määrällä voi tietenkin rakentaa linnoituksen, jota eivät mitkään tuulet heiluta. Se vaatii vahvaa selkää ja tukevia istumalihaksia kirjallisten lahjojen lisäksi.:)

Window shopping in Zagreb and Belgrad

Window shopping in Zagreb and Belgrad, originally uploaded by Anna Amnell.

Näyteikkunaostoksilla Zagrebissa ja Belgradissa.
All plain black & white ones from Belgrad, Ones with patterns from Zagreb. The grey dress and shoes from Zagreb.
Fashion seemed to be very similar in both cities.

Window shopping in Helsinki

Window shopping in Helsinki, originally uploaded by Anna Amnell.

Aleksin ja Pohjois-Esplanadin välisiä tontteja kiertäessä kuvattuja.

Pakinaperjantai: Muoti

Väritkin seuraavat muotia. Luumunväristä Aleksin myymälöiden ikkunoissa syyskuussa 2009

Pakinaperjantain uusimpana aiheena on muoti. Mielestäni parhaan selityksen nykyajan ihmisten suhteesta muotiin on esittänyt slovenialainen sosiologi, filosofi ja psykoanalyytikko Slavoj Zizek.

Köyhät suhtautuvat muotiin välinpitämättömästi. Tavoitteena on vain välttää rähjäisyyttä ja esiintyä säädyllisesti kuten Zizek sanoo. Alempi keskiluokka pyrkii seuramaan muotia orjallisesti. Taloudellisesta syystä alemman keskiluokan ihmiset ovat kuitenkin aina vähän myöhässä viimeisestä muodista ja käyttävät edellisen kauden muotivaatteita, joita saa alennuksella. Varakas ylempi keskiluokka pystyy seuraamaan viimeisintä muotia.

Kaikkein rikkaimmat ovat köyhien lailla välinpitämättömiä muodista. Ei heidän tarvitse olla muodin orjia, mukautua muodin normeihin, sillä hehän määräävät itse muodin. Se mitä he käyttävät on muotia. Muut seuraavat heitä.

Ks myös Monenlaista lattiaa, kommenttini lattiamuodista

Kesämuotia

Kauniit värit ja helteeltä suojaava malli.

Kesävaatteet

 

Kesä tulee. Mitä päälle? Onneksi on myös ajatonta kesämuotia.

Kaikki eivät halua ruskettaa itseään, kaikki eivät halua paljastaa sääriään ja polviaan, kaikki eivät viihdy muotiväreissä. En ole ottanut aurinkoa kahteenkymmeneen vuoteen. Se on ollut hyväksi iholleni. En ole enää aikoihin käyttänyt lyhyitä hameita. Kotona käytän kautta vuoden indonesialaisia kaftaaneja, joita sisareni ja hänen poikansa toivat minulle runsaasti. Ne ovat enimmäkseen punaisen eri sävyjä, pehmeitä ja miellyttäviä.

Ulkona käytän melkein aina samoja vaatteita, jotka ovat mustia niin kuin niin monilla nykyään. En käyttänyt aikaisemmin mustaa väriä ollenkaan, sillä se ei käynyt ollenkaan tummanruskeisiin hiuksiini. Kun sain sitten tietyssä iässä isänperintönä platinablondit hiukset, huomasin että musta sopii hyvin.

Timesonline antaa ideoita kesää varten minun kaltaisilleni ujoille kalpeanaamoille, jotka eivät halua kulkea kesällä asuissa, jotka näyttävät ennemminkin yöpuvuilta tai alusvaatteilta. Sellaiset sopivat laihoille pikkutytöille. Mustan saa pirteäksi värikkäillä puseroilla, hatuilla (lierihatut tietenkin) ja muilla asusteilla.

Mustan piristeeksi kirjoittaja suosittelee punaista, koboltinsinistä ja smaragdinvihreää, jotka sopivat kalpealle ihollekin. Samoin kitti, harmaa ja kesän muodikkain väri kalpean vaaleapunainen, ehkäpä kaikki kolme kerroksittain.
Vilkaise myös tänne
.

Syksy 2008 muoti: kukonaskelkuvio

Abiturienttisyksyni kukonaskelkuvioinen takki olisi jälleen muotia.
Erilaista nyt: mustaa, mustaa, violettia. Mikä hyvänsä hameenpituus käy.

Herrojen klubit ja ongelmat: Viikset vai ei?

Kuva: Anna Amnell.
Aiheena parta ja viikset. Kuva liittyy kommenttiini, joka on loppupuolella tekstiä.

Siihen aikaan, kun olin vaihto-oppilaana Amerikassa, asuin viikon New Yorkissa hyvin rikkaitten ihmisten alueella. Isäntäväkeni olivat taiteilija-balettitanssija-kotirouva ja lakimies, jonka poikakin oli lakimies. Isä ja poika näyttivät minulle myös New Yorkin "ongelma-alueet" ja olivat suurin piirtein oikeassa ennustuksissaan New Yorkin tulevaisuudesta. Perheenäidin kanssa matkustin maanalaisella taidenäyttelyihin ja teatteriin, mutta isän ja pojan kanssa liikuin luodinkestävällä autolla, sillä isä oli ollut mukana kovissa jutuissa ja pelkäsi joidenkin rikollisten kostavan.

Naapurina oli vanha miljonääri, joka vei minut syömään lounasta herrojen klubiin Manhattanille. Se klubi tulee aina mieleen, kun näen gansterielokuvia. Samaa arvokkuutta. Tummaa jalopuuta ja hillittyä tummanpunaista sisustuksessa, panelointi ja paksut matot, jotka vaiensivat askelten ja keskustelun äänet. Juhlapukuisia miestarjoilijoita ja hyvää ruokaa. Vanhus oli älykäs ja maailmaa nähnyt.

Tuo herrojen klubi ja viikko New Yorkissa tulevat minulle monesti mieleen, kun käyn lukemassa professori Kemppisen blogia. Siellä tunnetaan vaikutusvaltaisia ihmisiä ja tiedetään asioita, joita me tavalliset pulliaiset emme tiedä. Kemppisen blogissa on mausteena kansanomaisuutta - sanoisinko "rahvaanomaisuutta" - sekä sanastossa että aiheiden valinnassa, joten se vetää puoleensa monenlaisia kävijöitä. Onhan blogin kirjoittaja myös runoilija ja kirjailija, joka osaa luoda kontrasteja. Tuloksena on megablogi.

Käy siellä naisiakin. Minäkin kurkistan sinne yleensä joka päivä ja toisinaan unohdan P.G. Wodehousen viisaan lauseen "Aunts Aren't Gentlemen " ja osallistun keskusteluun.

Tänään keskustellaan Kemppisen blogissa viiksistä. Kommenttini:

Viiksiä on monenlaisia, ja niiden kantajilla on monenlaisia maailmankatsomuksia. Katsokaa vaikkapa kuvia maailman parhaista parroista ja viiksistä. On Dali-viiksiä ja Mark Twain -viiksiä. On papin ja anarkistin näköisiä miehiä.

Joillekin viikset kasvavat, ja heistä se saattaa olla hauska asia. Entä jos (vapaaehtoisen) viiksien pitämisen syynä onkin lähinnä arjen piristäminen, ilon lisääminen elämään?

Parta on ihan luonnollinen asia. Ei maksa mitään. Toiset pitävät parrasta ja viiksistä, toiset eivät.

P.S. Netti on ihmeellinen. Eräs vanha miljonääri oli naapurina perheelle, jonka luona asuin vaihto-oppilasvuonna viikon New Yorkin lähellä White Plainsissä (Scarsdale). Hän antoi minulle lahjaksi kirjansa, joka on kuljeksinut vuosikymmenet kirjakaapeissamme. Nyt huomasin, että mies oli paljon rikkaampi ja kuuluisampi, kuin olen tiennyt ja hänen kirjansa on keräilykappale, joka kertoo kiinnostavasta New Deal -ajan oikeusjutusta. Nyt koetan löytää sen kirjan lukeakseni sen ensi kerran.

Huomaan sen ajan Time-lehden jutuista myös sen, että hän oli vasta vähän yli 60-vuotias minun tavatessani hänet, mutta minun kaltaiseni teinityttö koki sen ikäisen miehen vanhuksena!

Käytännöllinen kauneus

Kauneuden historia. 2008 (2004) on Girolamo de Michellen ja Umberto Econ kirjoittama ja Econ toimittama antologia ja kuvateos kauneuskäsityksen kehityksestä kautta aikojen kuvataiteissa ja kirjallisuudessa. Suomennos Pekka Tuomisto

Lue keskiajan tutkijan kirjoittamahyvä kirja-arvostelu Kauneuden historiasta.

Luvussa "Naiset ja sankarit" Girolamo de Michelle kirjoittaa 1500-luvulla alkaneesta muutoksesta käytännöllisempään suuntaan:

"Muutoksen taustalla olivat epäilyksettä uskonpuhdistuksen vaiheet ja yleisempi tapojen muutos 1500-luvulta 1600-luvulle siirryttäessä. Naiskuva muuttui ja kehittyi: naiset esitettiin jälleen pukeutuneina; heistä tuli kotiäitejä, opettajattaria ja hallitsijattaria. Esimerkiksi voittoisan aistillisen kauneuden tilalle tuli Henrik VIII:n kolmannen vaimon Jane Seymourin jäykkyys: Hän esiintyy muotokuvissa huulet tiukasti suljettuina ja kasvoillaan kunnollisen emännän ilme, josta puuttuvat intohimon piirteet - kuten myös monilta Dürerin naisilta."
(sivu 206)

Suomalainen nainen edustanee käytännöllistä kauneutta. Siihen ovat varmaankin vaikuttaneet monet syyt: köyhyys, ankara ilmasto, protestanttisuus, viime aikoihin asti vallinnut maantieteellinen ja henkinen etäisyys muodin keskuksista, lukuisat sodat, naisten hakeutuminen työelämään sekä Neuvostoliitossa ja sen valtapiirissä vallinnut naiskäsitys. Ehkä syynä ovat myös suomalaisessa luonnossa olevat karut piirteet, jotka ovat vaikuttaneet myös kuvataiteisiin.

Suomalaisessa kulttuurissa voi havaita myös suoranaista vihamielisyyttä kauneutta ja tyylikkyyttä kohtaan. Se johtunee ennnen kaikkea kateudesta, tuosta Suomen ehtymättömmästä luonnonvarasta, jota ovat ruokkineet sekä protestanttisuus että sosialismi.

Muoti: neljän kerroksen väkeä

Ennen oli tarkat säännöt siitä, miten kukin yhteiskuntaluokka sai pukeutua. Miten on tilanne nyt?

Slovenialainen filosofi, sosiologi ja psykoanalyytikko Slavoj Zizek kirjoittaa, että muotiin voidaan suhtautua neljällä eri tavalla:

1. Köyhät suhtautuvat muotiin välinpitämättömästi. Ainoa tavoite on pukeutua säädyllisesti ja koettaa välttää rähjäistä tyyliä.
2. Alempi keskiluokka pyrkii epätoivoisesti seuraamaan muotia, mutta on taloudellisista syistä aina vähän myöhässä ja käyttää edellisen kauden vaatteita.
3. Ylempi keskiluokka pystyy ostamaan viimeisintä muotia olevat vaatteet.
4. Ylintä luokkaa edustavat kaikkein rikkaimmat. He ovat kuten köyhät välinpitämättömiä muodista, mutta eri syystä kuin köyhät. Kaikkein rikkaimpien ei tarvitse mukautua mihinkään muodin normeihin, sillä he itse määräävät muodin. Heidän vaatteensa ovat muoti.

Jälleen "The Zizek Reader". Wright & Wright (toimittajat)

Miehen kesäasu

 

Mikä on tämä asu?

Kun on kylmää ja koleaa ja mereltä tuulee

Tämä minkkistoola on kuulunut 1950-luvulla eräälle kanadalaiselle hienolle rouvalle. "Perin" sen, sillä kanadalaiset sukulaiseni ajattelivat, että eurooppalaisilla kirjailijoilla on hienoja kutsuja, joissa tällainen on tarpeen. Olen kertonut, että minkkistoolalle on ollut käyttöä, mutta hiukan eri lailla, kuin he arvelivat.

(Tämä on kommentti Hallattaren blogikirjoitukseen Vetää kaikista ovista.)

Meillä on muutamia nurkkia, joissa ei ole ulkoseiniä. Niihin linnoittaudumme kylmällä säällä. Vielä joitakin vuosia sitten eli ennen peruskorjausta tässäkin talossa joutui kulkemaan usein täkki hartioilla kylmällä ja tuulisella säällä, sillä sisälämpötila laski jopa kuuteentoista asteeseen. Mereltä tuulee joskus kovaa kuudenteen kerrokseen. Kylmä kosteus tiivistyy kiviseiniin.

Pahinta on kuitenkin silloin, kun pakkanen ulkona laskee ja lämmitys vähenee. Paksut kiviseinät uhoavat kylmyyttä, joka on jäänyt sinne talteen. On niin kuin keskiaikaisessa linnassa.

"Perin" kanadalaiselta sukulaiselta 1950-luvun minkkistoolan. Se harteilla olen monesti istunut vuoteessa monen peiton alla kirjoittamassa.

Nykyaikaiset talot tuntuvat ihan oudoilta, kun niissä ei vedä.:)

Kierrätysompelua ja muuta köyhäilyä

Tein vanhasta harmaasta takistani chanel-jakun. Nauhan ostin kaupasta. Pidin tätä vaatetta kauan. Sen kanssa minulla oli oikein korkeakantaiset mustat kengät, joiden ostaminen romautti ensimmäisen vuoden opiskelijan budjettini, niin että jouduin elämään viikon kaapin pohjalta löytyneillä ranskanleivänmuruilla ja pullalla, jota sai ilmaiseksi savolaisessa osakunnassa. Olinhan minä myös apuemäntä, jonka velvollisuus oli auttaa emännöitsijää.

Tämän päivän Hesarissa vanhasta uutta ompelemista nimitetään "kierrätysompeluksi". Monet asiat, joita ennen pidettiin puutteena ja köyhyytenä, ovat nyt muotia, "köyhäilyä", trendikästä. Tämä trendi on mulle tuttu lapsuudesta asti. Kierrätys on "the story of my life" (ei kuitenkaan ainoa).

Muistan lapsesta asti ne kauniit vaatteet, joita äiti teetti ompelijalla vanhoista vaatteista tai jotka hän sai entiseltä työtoveriltaan, lääkäriltä jolla oli kokonainen sarja tyttöjä.

Jatkoin samaa kierrätyslinjaa itsekin, heti kun opin ompelemaan. Koulussa minulla oli käsitöistä seitsemän, sillä pistoni olivat epäsäännöllisiä ja reikäompeleeni olivat mustia käppyröitä. Käsityöt koulussa ja neulominen ja vaatteiden ompeleminen kotona olivat kaksi maailmaa, jotka eivät paljoa kohdanneet. Äitini ei taas osannut ommella, eikä neulonut muuta kuin villasukkia. Mutta hänellä oli ystäviä, joiden kanssa hän kävi vaihtokauppaa, laittoi heille ruokia, leipoi tai hieroi selkää ja ystävät ompelivat.

Oli luonnollista, että kun halusin ensimmäisenä opiskeluvuonna "Chanel-jakkupuvun", tein sen itse.

Huomaan, että monille harrastuksilleni on tullut uusi hieno nimi. Pilvihullu on nyt pilvienbongaaja ja vanhasta uutta näprääjä kierrätysompelija. Tämä on jotain samaa kuin syksyn muotilehtien selaaminen. Sieltä löytää vaatteita, jotka muistuttavat kovasti jotain vaatetta, jonka olen hyljännyt vaatekaapin perälle tai jonka olen ostanut kirpputorilta. Muutamalla asusteella huomaa olevansa muodikas.

Nykyään olen laiska ompelija ja ostan melkein kaikki vaatteeni kirpputorilta. "Siltä ne kyllä näyttävätkin", sanoo tyttäreni. Sanottakoon, että hänkin on vaatteiden kierrättäjä. Vähän aikaa sitten hänen piti mennä konferenssiin Floridaan. Hän huomasi lihoneensa niin paljon, että kesävaatteet eivät mahtuneet päälle. Ei huolta. Hän pakkasi matkalaukkuunsa tammikuussa kuolleen tätinsä 1970-luvun vaatteita. Hyvin meni. Laatuvaatteet eivät vanhene, ne tulevat muotiin uudestaan ja uudestaan.

Tämä juttu olisi voinut olla myös käsityöblogissani, mutta toisaalta tämä on yhtä hyvin kieltä ja kulttuuria.

Käsityöni ja käsityöt kulttuurina: Broken Star
http://brokenstar.vuodatus.net

P.S. Kirjoitan blogikirjoitukseni spontaanisti ja nopeasti suoraan nettiin. Siksi tulee ensimmäiseen versioon lyöntivirheitä. Blogger sanoo tallentavansa kirjoituksen, mutta ei tallennakaan. On pakko julkaista ja tehdä sitten korjaukset, mikä näkyy haamukirjoituksena Blogilistalla. Hankalaa.

Miksi musta väri kiehtoo?

Kuva: Anna Amnell

Musta on ollut monesti ennenkin muotia. Välillä se on ollut ainoa väri, jota on suvaittu. Siihen liittyy monenlaisia merkityksiä. Näiden tyttöjen asuissa yhtyvät nämä merkitykset. Toinen voisi olla entisajan rippipuku, toinen on moderni tapa käyttää mustaa. Miksi mustaa käytetään juuri nyt?

Trouser tyranny. Nuo miehekkäät miehet mekoissaan

Piirrokset: Gorsline "What People Wore". Dover

Afrikassa ja arabimaissa miehet käyttävät edelleen mekkoja. Indonesiassa pyhiin paikkoihin menevän ulkomaalaisenkin miehen täytyy pukea päälleen "kietaitsuhame". Vaatteet ovat vain kulttuuri-ilmiö. Vanhoina aikoina Euroopassakin oli miehillä mekot. Arvokkaat herrat kulkivat mekossa ja aamutakkia muistuttavassa kaavussa (vrt Mikael Agricola ja Erasmus Rotterdamilainen)


Kaikkein kiinnostavimman miehen hameasun näin kauan sitten silloin vielä rauhallisessa Jerusalemissa. Vanhalla elegantilla herralla oli arabipäähine ja hienosta raidallisesta englantilaisesta villakankaasta valmistettu hyvinistuva tumma puku. Siihen kuuluivat puvun takki, liivit ja housujen sijaan pitkä kapeahko hame, jossa oli jonkinlainen sivuhalkio.



Housut olivat pitkään tuollaiset hassut sukkahousumaiset putket (kaksi putkea), jotka sidottiin nauhoilla vyötäisille ja toisiinsa kiinni. Ne kävivät kohtalaisesti nuorille miehille, jotka näyttävät keskiaikaisissa piirroksissa ja maalauksissa joulutontuilta ( sieltä kai se tonttuasu tuleekin).

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että laajat kaftaanit ja löysät pitkät housut ovat ihmiselle kaikkein mukavimmat. Monissa lämpimissä maissa ne yhdistetään samaksi asuksi. Jospa se tulee muotiin täälläkin, sekä miehille että naisille, kun ilmasto tästä vielä lämpenee.

Braveheart-miehet ovat ryhtyneet vastustamaan housutyranniaa. Suomalainen mies voi vastustaa sitä pukeutumalla mukavaan kotitakkiin kuten renessanssin oppinut tai astella saunasta pellavakaavussaan.

Esiliinan arkea ja juhlaa.

Kuva: Vintage Spot Illustrations of Children. Judy M. Johnson (ed), Dover.

Äidin pikkuapulaisella oli ennen aikaan aina päällään esiliina. Siinä oli useimmiten röyhelöt olkapäillä ja edessä ainakin yksi pieni tasku, jossa sai pitää nenäliinan. Kaikkein tärkeintä olivat kuitenkin esiliinan nauhat.Ilkikuriset pojat saattoivat sitoa edessään istuvan tytön esiliinannauhoista pulpettiin kiinni. Tavallisesti nauhat saivat olla rauhassa, kauniisti rusetilla.

Esiliina on suojellut arkisesti lialta ja kulutukselta. Sepällä on ollut esiliina, samoin leipurilla ja kaikilla muilla, jotka ovat tehneet työtä. Sairaanhoitajilla, perheenäideillä ja lastenhoitajilla on ollut perinteisesti esiliina.

Esiliinojen kulttuurihistoriaa
tutkitaan

Eriika Kyllösen tekstiilikokoelmissa voi nähdä monenlaisia esiliinoja. On pyykkipoikaessuja, kotitalousesiliinoja - jollaisia tehtiin koulujen käsityötunneilla- on miesten esiliinojakin.

Kansatieteellinen esitys kertoo emännänessuista, lastenessuista ja kansallispukujen esiliinoista. Tuntuu siltä, että esiliinoista voisi tehdä väitöskirjan.

Ruotsin kuningasta Kustaa Vaasaa moitittiin ylellisyydestä, siitä että hän hankki lapsilleen ylellisempiä vaatteita kuin kukaan muu Euroopan hallitsija. Hänen tyttärelläänkin oli tusinan verran esiliinoja, toiset kultabrokadista, toiset silkistä ja sametista. Nämä kuninkaalliset esiliinat olivat pelkkiä koristeita, kaitaliinaa muistuttavia suikaleita kuten voi nähdä seuraavssa piirroksessa Tanskan prinsessalla 1500-luvun puolivälin asussa.



Esiliinat ovat mukana keskiajan ja renessanssin taiteessa.
Kokoelma on hätkähdyttävä. Se on esiliinan arkea ja juhlaa. Mutta milloinkaan ei vaatimaton esiliina ole ollut jalommassa tehtävässä kuin pelastaessaan ihmishengen.

Lapikkaat esiin

Tänä syksynä ei kannata myydä kirpputorilla lapikkaitaan. Ne ovat muotia. Saamelainen kultttuuri kiinnostaa nyt muotitaiteilijoita. Siksi lapikkaatkin ovat päässet muotilehtiin. Ruotsissa ovat suosituimpia Pajalassa tehdyt lapikkaat. (Damernas värld 9/2005) Kuvassa aidot suomalaiset kippurakärkiset lapikkaat. Photo: Anna Amnell

Kashmir-kuviot ovat jälleen muodissa

Kashmir-kuviot tulevat muotiin yhä uudestaan, niin että jokainen sukupolvi käyttää niitä useaan kertaan elämänsä aikana. Ne putkahtavat esiin milloin miesten solmioissa ja aamutakeissa, milloin tapettien kuvioissa, peitoissa ja huonekalukankaissa. Tänä syksynä niitä tullaan näkemään taas naisten muotikankaissa.

Kashmirissa oli taitavia kutojia jo antiikin aikoina. 1600-luvulla kashmirilaisten shaalien kukkakuviot yhtyivät muihin koristeaiheisiin, ja syntyivät nuo jännittävät pisaran ja liekin muotoiset kuviot.

Ohuita villaisia Kashmir-huiveja tuli Eurooppaan jo 1700-luvulla kapteenien, sotilaiden ja diplomaattien mukana. 1800-luvun puolivälissä näitä huiveja tehtiin jo Euroopassa, varsinkin Skotlannissa Paisleyn kaupungissa, joka antoi noille kiemurakuvioille nimen ’paisley’, jota käytetään niistä englannissa ja ruotsissa.

Miehetkin käyttivät hartiahuiveja 1800-luvulla. Tarkkaavainen TV:n katsoja on nähnyt sellaisen myös Sherlock Holmesilla. Abraham Lincolnilla oli kashmirkuvioinen hartiahuivi. Kuningatar Viktorialla oli niitä tusinoittain, jotkut maahan asti ulottuvia. Kashmir-huivien kulta-aika oli 1840- ja 1850-luvuilla. Niitä pidettiin viktoriaanisena aikana pianon ja flyygelin päälläkin koristeina.

Mallit kulkivat edestakaisin Euroopan ja Intian välillä. Huiveja ostettiin edelleen myös Intiasta. Sitten Englannissa keksittiin kutomakoneet ja Ranskassa jacquard-menetelmä, jolla malli laitettiin reikäkortteihin, joiden avulla kone kutoi kankaan. Näin kashmirkuvioiset huivit tulivat halvemmiksi ja leveämmiksi kuin alkeellisilla intialaisilla kangaspuilla kudottaessa.

Vähitellen kashmirkuviosta tuli kansainvälinen muoti-ilmiö. Kuvassa kirjoittajan aviomiehen solmio.

Lisäys vuonna  2016:

Lisätietoja esimerkiksi  täällä

http://www.paisleypower.com/#!history-of-paisley/c9ar