Naistenpäivän vietto alkoi Amerikassa jo 1909

May Wood Simonsin osuus Kansainvälisen naistenpäivän syntyyn on pyyhitty pois, sillä May Wood Simons luopui sosialismista, sillä hän koki, että se ei ajanut naistenoikeuksia.  Hänen miehensä Algie Martin Simons erosi myös sosialismista Leninin vuonna 1917 muodostaman hirmuvallan jälkeen. Ehkä näistä syistä May Wood Simonsin osuus Kansainvälisen naistenpäivän syntyyn on pyyhitty pois.

Naistenpäivän vietto alkoi Yhdysvalloissa jo vuonna 1909 Amerikan varhaisen sosialistisen liikkeen aloitteesta. Sitä vietettiin kaikkialla Yhdysvalloissa helmikuun 28. päivänä. Siihen aikaan Amerikan sosialistisessa puolueessa toiminut, myöhemmin taloustieteen tohtoriksi Evanstonin yliopistossa väitellyt May Wood Simons toi idean vuonna 1910 Kööpenhaminan kansainväliseen sosialistien kokoukseen, josta naistenpäivän idea levisi Saksaan ja muualle Eurooppaan ja vuonna 1911 vietettiin ensimmäistä kansainvälistä naistenpäivää.

Venäläiset naiset juhlivat sitä vuonna 1913 juliaanisen kalenterin mukaan eli helmikuun viimeisenä sunnuntaina, mutta kalenterin muuttuessa gregoriaaniseksi vallankumouksen jälkeen, naistenpäiväksi tuli 8. maaliskuuta.

Kansainvälistä naistenpäivää alettiin juhlia yleisesti Länsi-Euroopassa vasta sitten kun YK julkisti sen vuonna 1974 naistenoikeuksien ja kansainvälisen rauhan päiväksi.

Joissakin entisissä Itä-Euroopan maissa se kiellettiin välillä, koska sen katsottiin liittyvän vanhaan kommunismin kauteen.

Ranskassa on syntynyt perätön legenda, jonka mukaan naistenpäivä syntyi Yhdysvalloissa jo 1800-luvulla tekstiilitehtaan naisten jäätyä tulipalossa loukkuun. Tälläkin haluttiin tehdä ero Neuvostoliiton osuuteen naistenpäivässä.

P. S. Sain naistenpäiväkukkia!


 

Kirjaimia kaikkialla: N

IMG_8750, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tämän perjaintain kirjain on N, jota esittää orava.
Aakkoset 14: N

Venäläinen dacha Huopalahdessa

Haagan Pappilantie 2, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Asuin tässä talossa opiskelijana. Kuvassa mukana sisareni Tuula, joka asui lukioajan meillä ja vanhimmat lapseni Matti ja Mimi.

Tästä talosta tuli 25 vuotta myöhemmin Terijoen huvila kirjaani Aurora ja Pietarin serkut (Kirjapaja 1993) , joka kertoo (fiktiivisen) Aurora Koivun suomalais-venäläisestä suvusta 1900-luvun alussa. Huom. Kirja on myös yhteispainoksessa  Anna Amnell: "Vaahteralaakson Aurora. Aurorakirjat 1-3," 2014 ISBN 978-952-286-355-3. On myös eKirjana.

"Olgan isä Fredrik Grahn oli pietarilainen, mutta ei venäläinen. Hänen sukunsa oli suomalaista. Hän oli mennyt naimisiin tummasilmäisen, lempeäluonteisen Anna Mihailovan kanssa, jonka suvussa oli suomalaisia, saksalaisia ja ruotsalaisia.

  Heti avioiduttuaan oli Fredrik Grahn ostanut perheelleen Terijoelta kesähuvilan eli datshan. Suuri osa huvilan kalusteista, kuten kristallikruunut, tummat raskaat barokkikaapit ja sametilla päällystetyt sohvat ja nojatuolit, olivat tulleet talon mukana. Fredrik Grahn oli antanut huvilalle uuden nimen Annala vaimonsa mukaan.

  Olgan kesäkoti Kannaksella oli kaunis vaaleansininen kolmikerroksinen huvila, jossa oli monta suippoa tornia, puuleikkauksin koristettua verantaa ja parveketta. Sen ympärillä oli oma rehevä puisto, joka ulottui Suomenlahden rantahiekkaan asti.

--

Muutin huvilan siniseksi. Koristeleikkakset puuttuvat, ne oli poistettu huvilaa siirrettäessä. Ehkä ne olivat näyttäneet liian koristeellisilta.  Ylimmän kerroksen ikkunarivi kuului makuuhuoneeseemme. Siitä näki Huopalahden aseman ja junat, mikä ilahdutti pientä poikaamme (joka teki opiskelijana kansikuvat Aurora-kirjoihin). Pitsikoristeinen parveke oli vasemmanpuoleisessa päädyssä. Siitä näki punatiilestä tehtyjä kerrostaloja, jollainen on nyt tämänkin talon paikalla.

Kerta toisensa jälkeen Olgan mieleen palasi viimeinen onnellinen aamu kesähuvilalla.

--

 Ylimmän kerroksen keskimmäinen ikkuna, Olgan huoneen ikkuna, oli auki, ja tuuli heilutti hiljalleen valkoisia pitsiverhoja. Pääskyset visersivät taukoamatta ja lentelivät edestakaisin räystään alla oleviin pesiinsä viemään ruokaa suut ammollaan odottaville poikasilleen.

  Huvilan pihalta kuului yksitoikkoinen ääni. Olga kurkisti ikkunasta ulos. Vanha renki Aleksei tallusteli hitaasti piippu suussa pihalla ja lakaisi ruutukuvioita koivukujalle vievään sorakäytävään.

  Vanha Aleksei, entinen maaorja, vartioi ovea, meni nukkumaan viimeisenä ja heräsi ensimmäisenä, nukkui eteisen portaitten alla olevassa syvennyksessä, kulki talossa ja puutarhassa äänettömänä kuin kotitonttu."

Meidän asunnostamme tuli tyttöjen kerros, jossa olivat Auroran Pietarin serkkujen Olgan ja Elisabetin huoneet.

"
Kaupunkikodissa Olgalla ja hänen sisarellaan Elisabetilla oli omat huoneet, mutta huvilassa heillä oli kuin oma asunto, jossa kummallakin oli oma huone ja lisäksi yhteinen iso huone, jota sanottiin tyttöjen saliksi.
Isossa huoneessa oli korkeat pieniruutuiset ikkunat ja ikioma pieni parveke, jossa oli valkoiseksi maalatut koristeelliset kaiteet. Parveke oli ruokasalin vieressä olevan lasiseinäisen vilpolan yläpuolella, ja sieltä näki kauas Suomenlahdelle."


Tässä huoneessa tapahtui kirjassa dramaattinen kohtaus, joka pani liikkeelle kirjan juonen: Elisabet melkein onnistuu karkaamaan kotoaan naapurin Sashan kanssa, josta on tullut yliopistossa anarkisti. Mutta onneksi äidin kamarineidon hammasta särkee yöllä ja hän kuulee, etä jotain outoa on tapahtumassa. Elisabet viedään ulkomaille kouluun ja Olga lähetetään tädin luo Helsinkiin, jossa häntä kiusataan venäläisyyden vuoksi.

Lisäys: Olen jo jonkin aikaa muokannut Aurora-kirjoista yhteispainosta. Siitä tulee myös omakustanne,  sillä silloinen kustantajani lopetti jo viime vuosituhannella nuortenkirjojen julkaisun. (Myös eKirja)

Lepakkotuoli

Huopalahdessa, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Näytän tässä omenaa syödessäni Marlon Brandolta, mutta tässä näkyy lepakkotuoli, josta on vain muisto jäljellä, ja tuo hauska Marimekko. Asuimme radan varrella vastapäätä Huopalahden rautatieasemaa vanhassa puutalossa, oikeassa venäläisessä dachassa, joka oli tuotu sinne Kaivopuistosta tai Terijoelta. Pihalla kasvoi 60 puuta ja vadelmapensaita.
Tuolin alla on mustavalkoinen räsymatto, ainoa jonka olen koskaan itse kutonut.
Tästä talosta tuli  25 vuotta myöhemmin Terijoen huvila kirjaani Aurora ja Pietarin serkut, joka kertoo (fiktiivisen) Aurora Koivun suomalais-venäläisestä suvusta 1900-luvun alussa. Meidän asunnostamme tuli tyttöjen kerros, jossa olivat Auroran Pietarin serkkujen Olgan ja Elisabetin huoneet.
Lue lisää seuraavasta kirjoituksestani Venäläinen dacha Huopalahdessa.

Lyhdynkantajat

Helsingin rautatieasema, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Pojat ovat palanneet. Helsinki Central Railway Station.

Värikollaasi: Kevään värit

2014-spring, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tämän viikon värikollaasin värimallin värit ovat kuin kirkkovuoden kalenterista.
Vakava tunnelma: Maailma seuraa levottomana uutisia Krimiltä. Iltalehti seuraa koko ajan Ukrainen tilannetta.
http://www.iltalehti.fi/ukrainan-kriisi/2014022718079043_uk.shtml

Kevään vihreä muuttuu tuhkakeskiviikkona violetiksi, katumuksen ja paaston väriksi. Violetti hallitsee pitkäänperjantaihin asti, jonka väri on musta.
Marian ilmestyspäivän valkoinen katkaisee violetin värin pitkän kauden yhdeksi viikoksi.
Pääsiäispäivänä alkaa valkoinen väri, joka hallitsee kesäkuun alkuun, jolloin on taas vihreän vuoro.
värikollaasi

Päivi Heikkilä-Halttunen: Lastenkirjahylly: Yhdessä olemme jättiläisiä

Helsinki, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Dosentti Päivi Heikkilä-Halttunen kirjoittaa lastenkirjallisuusblogissaan arvostelun kirjastani Lucia ja Luka. Hän sanoo muun muassa:

"Keskiajan ja renessanssiajan taitekohtaan vuoteen 1562 Turkuun sijoittuva Lucia ja Luca on kaikkien historian ystävien toivekirja. Amnellin valttina on tarkka ja eloisa historian kuvaus, joka ei silti uuvuta lukijaa liialla nippelitiedolla.

Amnell kirjoittaa aistimusvoimaisesti: lukija tuntee karhean kankaan ihollaan, eritteiden, ruuan, tervan ja savun tuoksut sekä aistii Turun linnan muureista huokuvan kylmyyden ja puheensorinan."

Tämä arvostelu juhlisti minulle Kalevalan päivän eli suomalaisen kirjallisuuden juhlapäivän.

Viime viikolla myönnettiin dosentti Päivi Heikkilä-Halttuselle ansiokkaan kriitikon Vaaskivi-palkinto. (Helsingin Sanomat)

Onnea ansiokkaalle kriitikolle ja kiitos kirja-arvostelusta!

soija-allergia ja vitamiinit

soija-allergia, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kirjaimet: B. täältä löytyi B-kirjaimia, en mene merta edemmäksi kalaan

Jos syön tuotteita, joissa on soijaa, päänahkaani puhkeaa näppylöitä ja kohoumia, jotka kutiavat niin kuin itikan- tai mäkäräisenpistot.

Monen vuoden ajan kävin useiden allergialääkäreiden vastaanotolla. Minulle määrättiin ihottumaan muun muassa kalliita erikoisshampootuotteita ja monia voiteita. Mikään ei auttanut.

Sitten ystäväni kertoi, että hänen lääkärisukulaisensa oli kehunut Bepanthen emulsiota. Se auttoi, ja on aina parantanut päänahkani, kun soija-allergia ihottumaa tulee.

Kokeilemalla huomasin onneksi, että soija aiheuttaa tämän ihottuman. Jos syön vaikkapa jonkin leivonnaisen tai jotain valmisruokaa, jossa on paljon soijaa, ongelma uusiutuu. Olen tottunut tutkimaan tarkoin kaikki tuoteselosteet, ja soijaa sisälvät ruoat on jätetty pois ruokavaliosta.

Oli kulunut taas useita kuukausia ilman mitään soija-allergiaongelmia. Sitten ne alkoivat taas. Kun paukamia alkoi tulla jo korvien taaksekin, päätin tutkia taas vitamiinit. Ja sieltähän syylliset löytyivät.

Jos olet allerginen soijalle, vältä kuvakollaasissa olevia vitamiineja, joiden tuoteselosteesta voit lukea sanat "soijasta" ja soijaöljy".

Jostain syystä jopa suklaaseen käytetään soijaa, vaikka rapsilesitiini toimisi yhtä hyvin. Siitä olenkin kirjoittanut aikaisemminkin.

On vaikeaa löytää kaupoista tuotteita, joissa ei ole soijaa. Onneksi jotkut valmistajat merkitsevät näkyvästi pakkauksen päälle "ei sisällä soijaa".

Uskon, että soija-allergia puhkesi minuun, kun käytin erästä dieettituotetta, johon oli äkkiä lisätty geenimuunneltua soijaa. Pakkaukseen oli liimattu huomautus tästä muutoksesta, mutta huomasin sen liian myöhään.

Jo monta vuotta sitten luin tutkimuksista, joissa sanottiin, että geenimuunnelluilla tuotteilla on taipumus aiheuttaa allergiaa. Asiasta väitellään, sillä kysessä ovat suuret rahat.

Lue tuoteselosteet!

Klikkaa hakusanojani, jos haluat lukea muita kirjoituksiani tästä aiheesta.

Photo Friday: 'Explore'

Dubrovnik 2010, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Ready to explore Dubrovnik
2010
Photo Friday: 'Explore'

Makro: Haju

"Senkin haisunäätä!" sanoo pesukarhu ystävälleen, joka raastaa haisevaa juustoa.

On hajua!

Makro: Haju

Tarkkaavainen kommentoija huomasi, että oikealla oleva pehmolelu on "oikeasti" pesukarhu! Se joutui kuitenkin haisunäädän rooliin!

Laitoin nyt kuvan kokonaan ja uuden tekstin. Tässä kuvassa vasemmalla oleva on selvästi pesukarhu, tuo oikeanpuoleinen voisi näytellä haisunäätääkin paremman puutteessa, sillä sen karva on tummempaa.:) Olen nähnyt vain kerran haisunäädän luonnossa, jossain Amerikan etelävalloissa telttailumatkalla. Pesukarhu on tuttu, sillä se kuuluu Kanadan suurkaupunkienkin eläimiin.

Sama kuva kahdesta pesukarhusta on ollut kirjainhaasteessa SU eri blogissani.
Lue pesukarhuista, joita kävi Torontossa pihallamme syömässä päärynöitä ja kerrostalojen pihoilla roskiksia penkomassa, vaikka niihin oli laitettu painavat kannet: Pesukarhu päärynäpuussa. Pesukarhut kiipesivät parvekkeille ja eräs huimapää pesukarhu pilvenpiirtäjän seinää myöten, josta se piti pelastaa erikoisella nosturilla. Pelastusoperaatiosta oli valokuva Toronto Star -lehdessä.

haisunäätä, kuva Wikipediasta

pesukarhu, kuva Wikipediasta


Lisäys: Kävin juuri - varhain herättyäni - katsomassa 18 kuvaa tuoksuista ja hajuista. Niillä oli voimakas vaikutus kaikkiin aisteihini.:) Kuvista tunsin paitsi tuoksuja myös makuja - sitruunan raikkaan maun ja sipulin rehevyyden. Kuvissa on voimaa. Käykääpä katsomassa Makro-kuvia. Koko skaala: veden kielelle tuovia hedelmiä ja entisen tupakalle tuoksuvan Suomen hajun tuova tupakantumppikasa. Entisaikaan kodit ja vaatteet tuoksuivat parhaimmillaan tuuletetulle tupakanhajulle.

Luin Kirsin blogista hätkähdyttävän asian: kukkien tuoksu ei kanna enää yhtä kauas kuin ennen! Saasteet vaikuttavat myös tuoksujen erilaisuuden vähenemiseen. Maailmamme tylsistyy.
P. S. Jos haluat tuntea  vanhan suon tuoksun ja tunte sen hyytävän viileyden, laskeudu Pietarin Suomen rautatieaseman vierellä olevan Lenin-metroaseman syvyyksiin.

Kommentti: muodikkaat muinaisuskonnot ja etäiset uskonnot

Muinaiset ihmiset palvoivat hirveä, se muuttui intialaisilla lehmäksi ja muinaissuomalaisilla karhuksi.
Intiassa jotkut muinaiset riitit kuten lesken polttaminen - jota näimme äskettäin myös Viikingit-elokuvassa - on kielletty lailla, mutta sitä tehdään edelleen. Samoin on kastilaitoksen laita: kielletty, mutta käytännössä vallalla. Kuva: Mimi Amnell

Uuspakanalliset uskonnot näyttävät päällisin puolin kovin herttaisilta, mutta todellisuudessa niissä on ollut leikki kaukana, kun ne ovat olleet voimissaan.

Pakanauskontoihin ovat kuuluneet kaikkina aikoina muun muassa ihmisuhrit, joista kertovat soista löydetyt ruumiit - niissä on ihmisuhrauksen jäljet. Aviorikoksista rangaistiin julmasti: keihäs läpi ja suohon. Sama kohtalo oli muinaissuomalaisella isättömällä [tai vammaisella] lapsella ainakin Kalevalan mukaan: poika suolle vietäköhön, puulla päähän lyötäköhön.

Asteekit saattoivat uhrata kymmeniä tuhansia ihmisiä juhlissaan, kuten on saatu tietää viime vuosikymmeninä. Samanlaisia olivat aikaisemmin niin jaloina ja lempeinä pidetyt mayat. Heillä oli myös uhrilähteet, joiden pohjasta uhrattujen ihmisten luita on löydetty.
Wikipedia puhuu asteekkien kohdalla vain tuhansista uhreista. Karua tuokin:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Asteekit#Asteekkien_ihmisuhrit

Raamatussahan kerrotaan ihmisten jumalakäsityksen vähittäisestä kehityksestä. Loppusanoma on: ei enää ihmisuhreja, ei enää taikauskoista pelkoa ja jumalten ja henkien lepyttämistä. Ihmisillä on valitettavasti edelleen helposti taipumus vääntää kristinuskoakin primitiiviseksi.

Kannattaa harkita mihin menee mukaan. Jäljet pelottavat: Kuuluisin uuspakana oli Hitler. Natsit halusivat elvyttää muinaisgermaanisen uskonnon, ja Suomen TV:ssäkin on näytetty dokumentti heidän temppelistään ja kerrottu tästä vähemmän tunnetusta puolesta natsiajattelussa. Viikinkien kulttuurihan on nyt ajankohtainen TV-sarjan vuoksi.

Lisäys: Viikingit olivat kamalampia, kuin on osattu kuvitellakaan. Näyttely British Museumissa tänä keväänä ja kesänä. Myös rauhallisempi puoli kulttuurissa.
Välihuomautus

Muinaisuomalainen uskonto on myös tuontitavaraa, jossa on vaikutteita eri puolilta maailmaa.  Alkuhirvi muuttui Intiassa lehmäksi, muinaissuomalaisilla karhuksi.

Pääpiirteet: Muinaissuomalainen uskonto

2. kommenttini

30-vuotinen sota alkoi saksalaisten katolisten ja protestanttien keskeisenä sotana, mutta muuttui yleiseurooppalaiseksi sodaksi, jolla oli taloudelliset ja poliittiset syyt kuten useimmilla maailman ns uskonsodista. Ruotsi-Suomi mm halusi Itämeren herruutta.

Natsit ja varsinkin Hitler itse uskoivat, että Hitler oli Messias. He muuttivat kristinuskon omaksi oudoksi synkretistiseksi uskonnoksi, johon sekoittui mm muinaisgermaanisten uskontojen piirteitä. He olivat hyviä narraamaan ihmisiä. Natsien uskonnostahan on jatkuvasti dokumentteja ja tutkimuksia. Luonnossa vaeltaminen oli erittäin suosittu harrastus heilläkin. Hitler oli kasvisyöjäkin vielä.:)

Ketään ei  pakoteta uskomaan mihinkään Suomessa. Saa uskoa Jumalaan. Saa uskoa Ukkoon, Akkaan, Näkkiin ja tonttuihin. Kannattaa hankkia tietoa, ennen kuin liittyy mihinkään. 

Kristityt ovat suvaitsevaisia: lapsille annetaan nimeksi Tapio ja Mielikki, tontut laitetaan koristamaan joulukuusta, viikonpäivillä ja kuukausilla on muinaisgermaanisia, muinaissuomalaisia ja muinaisroomalaisia nimiä. Luonnossa käveleminen ei ole kiellettyä.

Jumalan kuolema ristillä oli havainnollinen viesti: ei enää uhreja, kaikki on nyt O.K.

Emme voi Suomesta käsin uudistaa katolista kirkkoa. Heidän pitää tehdä se itse. Katolisessa kirkossa on myös paljon hyviä ominaisuuksia.

Mutta jotta muistaisimme maailmanhistorian todellisuuden: Entä ateistinen uskonto jota harjoittivat Stalin, Pol Pot ym ja jota harjoittaa yhä Pohjois-Korea. Sieltä löytyvät suurimmat ihmisten tappajat ja sortajat, joiden rinnalla Hitler ja asteekitkin ovat pikkutekijöitä. Ehkä oletkin jo ilmaissut paheksumisesi heitä kohtaan.

Lue Hymyilevän eläkeläisen kirjoitukset ja  vastaukset:
Tämä oli kommentti Hymyilevän eläkeläisen blogiin.

Lisäys: Satuitko näkemään Viikingit-TV-sarjan osuuden "Uhrilahja". (ei sovi lapsille)

Mikä muistoksi vuoden 2014 talviolympialaisista?

Russian dolls, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Olen täysin kyllästynyt siihen, että sanomalehdet jauhavat suomalaisen urheilu- ja kulttuuriministerin häiriköinnin kuvausta. Sekö päällimmäiseksi muistoksi noista hienoista juhlista? Pitääkö pilata kaikki. kun naapurimaamme saa aikaan jotain kaunista ja myönteistä? Siihenkö kulttuuruministerimme pyrki käytöksellään?



Esimerkiksi tästä tillkutäkistä puhutaan muualla. Entä Suomessa? Eikö tämä olisi hauskempi aihe kuin suomalaisen kulttuuriministerin häiriköinti Sochissa?

Talviolympialaisten symbolina oleva tilkkutäkki kuvaa Venäjän eri osien kulttuuria. Siitä puhutaan muualla. Naistenlehdet, herätys!

Sotši tuottanut iloa

Winter Olympics 2014, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Värikollaasi 167
This week the colour collage colours were colours of Sochi!
Tästä tuli myös värikollaasini. Ks alin kuva.

Sochin olympialaisten tilkkutäkki kuvaa Venäjän eri alueiden kulttuuria. Tätä en ole nähnyt tuodu esille

http://www.graphicart-news.com/the-olympic-patchwork-quilt-sochi-2014/#.UwyrGXfV_Eg

Talviolympialaisten avajaisista ja luistelusta on ollut minulle eniten iloa. Ehkäpä lopettajaisetkin ovat kauniit. Katson nyt luistelun loppunäytöstä.

Kuvasin tämän tilkkutäkkikuvion Pietarissa viime syyskuussa. Alla olevaa kuvaa on katsottu Flickrissä jo yli 600 kertaa.

Kannattaa muistaa, että suurin osa rahoista on mennyt infrastruktuuriin, joka hyödyttää sotsilaisia tulevina vuosikymmeninä ja vie sinne turisteja. Kauniilta näyttävät maisemat. On aihetta onnitella venäläisiä hyvistä kisoista.


 

Tämän viikon kollaasin värit ovat minusta samat kuin Sochin värit! Klikkaa nuolia, niin näet kuvia viime syksyiseltä Pietarin matkaltanai!

Pietarissa otetussa kuvassa on myös näkyvissä, että olympialaiset olivat vasta tulossa, kello kävi.

Klikkaa nuolia niin näet kaikki kuvat ja versiot.
Värikollaasi 167: talvi 2014

Kollaasini
Klikkaa nuolia niin näet kaikki kuvat ja versiot.
Värikollaasi 167: talvi 2014

värimalli talvi 06

Bloggaamisen syvin tarkoitus

"Aina kun mietin, olenko tänään hengissä vai välittävätkö aistini vain jotain jälkikuvaa elämästä, katson verkosta päivän blogiani. Jos sellainen löytyy, kysymyksessä on vahva aihetodiste elämän jatkumisesta. Kirjoitan – siis olen olemassa."
Päivän Kemppinen

"Niin kauan kuin on elämää, kertomukseen tulee lisää kokemuksia."
Markku Lehto: "Vanhuus pitää ymmärtää elämän kertomuksena." - Päivän Hesari

Aakkoset 12: H

IMG_1739, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Toivotettiin herkullisen jännittävää aakkosen etsintää. Tehtiin niin kuin käskettiin.
Teetä ja keksejä. Siinä se on: keksirasiaan muodostuu h!
Aakkoset 12 : H

Photo Friday: 'Male'

Muinaiset ratsastajat, a photo by Anna Amnell on Flickr.

The statue in the front "Ancient Riders" by
www.eilahiltunen.net/index.html

a large size/suuri koko

In the background the equestrian statue of Mannerheim by Tukiainen
en.wikipedia.org/wiki/Carl_Gustaf_Emil_Mannerheim

Photo Friday: 'Male'

Helsinki, Finland

This is in One of a kind pool
http://www.flickr.com/groups/1ofakind/pool/50042237@N00/

Rap-uutiset

Mikki herätyskello, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Olettehan huomanneet, että uutisiakin voidaan räpätä?

Brian Williams Raps "Rapper's Delight"

Tänään kannattaa olla Niskanen. Suku, DNA, perinnöllisyys, sairaudet

Niskasen sisarukset Iivo ja Kerttu ovat menestyneet talviolympialaisissa, veli sai kultaa ja sisar hopeaa hiihdossa. Suomalaiset ja varsinkin Niskaset voivat juhlia.

Tällaisina päivinä muistuu mieleen, että tuokin suku näkyy niissä sukututkimuksissa, joita minulle on kerääntynyt, vaikka en ole itse harrastanut sukututkimusta. Minusta ei ole niin paljon kärsivällisyyttä vaativaan työhön.

Lapseni sanovat, että kaikki suomalaiset ovat sukua toisilleen ja muistuttavat, että kaikki eurooppalaiset ovat sukua Kaarle Suurelle. Joillakin ihmisillä on niin järjestelmälliset aivot ja hyvä muisti, että lukuisat sukutaulukot ovat heillä järjestyksessä päässään. Olen käynyt parissa sukukokouksessa, ja toisessa eräs samaa sukua oleva vanha lääkäri, jota en ollut koskaan nähnyt, sanoi heti: Mehän ollaan sen ja sen suvun kautta paljon läheisempiä sukulaisia.

Sukukoukouksissa on hauskaa, sillä siellä tulee yhtäkkiä vastaan kovin tutunnäköisä ihmisiä, jotka ovat toiselta puolen Suomea ja aivan ennestään tuntemattomia: näköisyyskin periytyy. Tunnetusti marksilaisuus ei hyväksynyt genetiikkaa, ja sukututkimus taisi olla hiukan epäsuosittua suomettumisen aikoina. Nykyään tiedämme, että sekä perinnnöllisyys että ympäristö vaikuttavat monin tavoin. Perinnöllisyys saa ihmisen suosimaan tietynlaista ympäristöä ja tuttavapiiriä, ja ympäristö voi joko tukahduttaa tai antaa suotuisat olosuhteet perinnöllisille taipumuksille.

Nyt kun viikingit mellastavat TV:ssä tulee mieleen erään kanadalaisen miehen kertoma sukujuttu. He olivat aina pitäneet itseään aito ranskalaisena sukuna, jonka nimikin tuli heidän sukuperinteensä mukaan työvälineestä, jolla viinikönnösten juuria kuokittiin. Sitten joku suvun jäsen meni tutkimaan arkistoja, ja sieltä löytyi sotaisa viikinki, joka kävi joukkoineen ryöstämässä jatkuvasti kirkkoja ja luostareita.

Silloin kuningas keksi hyvä idean: aateloidaan tämä kauhea mies, jotta hän jää tänne asumaan, ja loppuu tämä mellastus. Niin tehtiin, "mereltä tulleen" sotaisuus toimi sen jälkeen Ranskan hyväksi. Kului muutama sata vuotta, ja tasavaltaisia ajatuksia omaksunut suku heitti etuliitteen de roskiin ja omaksui aito ranskalaisen identiteetin. Mutta kirkonkirjat ovat katolisissa maissa vielä tarkemmat kuin meillä Suomessa, vaikka meidänkin kirkonkirjoja kehutaan korvaamattomaksi avuksi mm perinnöllisiä sairauksia tutkittaessa. Sukusalaisuudet paljastuvat.

[Meillä jokaisella on ainakin 20 sukua, ehkä enemmänkin. Usein naisten sukunimet alkavat näkyä vasta 1600-luvulla. Varhaisin tietämäni naispuolinen sukulaiseni oli Joroisten Maaveden "Laititar" 1400-luvulta, siis kovin varhain. ]

Makro 135: 'antiikkia'

Kuvasin tämän vanhan ajan pulpetin Nummelan koululla, jossa olin kouluvierailulla vuonna 2007. Anoppini aloitti koulun Nummella. Ajattelin, että ehkä Aurora-tyttönen istui tässä kauniissa pulpetissa. Koululla oli minimuseo, jonka esineistöä tämä on.

Makro 135: 'antiikkinen', 'ikivanha'