Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
torstaina, tammikuuta 10, 2013
Tabloidi-Hesari kauniimpi
Luettavaa myös pukuhistorian ja elokuvien ystäville on tämän aamun Hesarissa, joka pujahti postiluukusta sirompana ja salonkikelpoisempana kuin entinen ajoittain hyvinkin rääväsuinen edeltäjänsä. Torkkupeittoni tummanpunainen väri ja päivänvalolamppu ovat antaneet tälle kuvalle värisävyn, jota lehdessä ei todellisuudessa ole. Annamari Sipilän kirjoituksessa "Ihan kuin filmitähti" on haettu eleganssia lähihistoriasta, suomalaisten 1930- ja 1940-lukujen elokuvien pukuhistoriasta.
Tabloidi-Hesaria on mukavampi lukea, sillä se on kevyempi kuin entinen Helsingin Sanomat. Mutta se on myös kauniimpi kuin entinen.
Näin alussa on varmaankin ihan uutta intoa lehden tekemiseen kaikilla, ja se näkyy. Sisältö ei ole ainakaan ärsyttänyt, niin kuin Hesari on tehnyt vuosikausia. Olisiko meillä nyt luettavissa sivistyneempi, eurooppalaisempi Hesari? Kiitos, Mikael Pentikäinen.
P.S. Tämä löytyi vain netistä etsimällä: Uudessa viiden euron setelissä on traaginen naishahmo, Foininkian prinsessa Europa, jonka Zeus ryösti ja raiskasi.
keskiviikkona, tammikuuta 09, 2013
Kirjaimet: LI
Moderni nojatuoli Ostravassa, Tsekissä, eräässä ostos- ja toimintakeskuksen monista kahviloista.
Ostrava on kolmen tunnin junamatkan päässä Prahasta, entinen teollisuus- kaivoskaupunki, jossa voi nähdä maan historian eri kerrostumia.
Sama kuvakollaasi suurena.
Lisää kuvia Ostravasta täällä.
Loppukirjaimet 14: LI nojatuoli
tiistaina, tammikuuta 08, 2013
Kommentteja: kirosanat, kaasuttelu ym.
Klikkaa kollaasi suuremmaksi Kommentteja A. Kun keskustellaan kiroilusta ja muusta tapojen löystymisestä
1. Vuorosanoja tässä blogissa [=Kirjailijan häiriöklinikassa]
Kirsti: "kiroileminen mielestäni aina nostaa stressiä."
Anu: Oho! Mulla se laskee :)
ja äsken luettua tutkimusta:
"piereskely vähentää piereskelijän stressiä, mutta lisää muiden huoneessa olijoiden stressiä".
Stressin purkaminen noilla keinoilla vaikuttaa itsekkäältä käytökseltä
2.
Anu, siinäpä hyvä elämänohje. Kunpa sitä noudatettaisiin.:) [Ei julkisissa tiloissa]
Mitähän kaikki ne raitsikoissa kiroilevat nuoret naiset mahtaisivat sanoa, kun jotkut ryhtyisivät töräyttelemään suolistokaasujaan neitosten vieressä?
Nimimerkki julkisissa tiloissa (raitsikka, radio, TV) kiroileviin kyllästynyt
3.
Kiroilu on sanavaraston pienuutta tai tietoinen protesti ja halu kuulua johonkin ryhmään, vastustaa joitakin tiettyjä ryhmiä.
Voimasanat voivat olla tietenkin myös hauskoja kuten Tintti-sarjakuvien kapteeni Haddockin vuodatukset.
Piereskelyssä sinänsä ei ole mitään moraalisesti pahaa, sehän on luonnollinen toiminto niin kuin vessassa käyminen. Tietenkin voi sattua vahinko, ja kaasun livahtaminen ei ole vakavaa, mikäli toiset ovat hienotunteisia.
Keskustelin jokin aika sitten erään sivistyneen taiteilijatuttavan kanssa siitä, oliko kiroilu yleistä Suomessa ennen. Tämä sanoi, että ainakaan maaseudulla eivät kiroilleet muut kuin humalaiset, ja humaltuminenkin oli noloa, vähän säälittävää, ressukkamaista. Kirosanat oli säästetty täysin poikkeuksellisiin tilanteisiin, ja niissä oli harvinaisuuden vuoksi voimaa.
Niin on maailma muuttunut. Mutta kenen toivomuksesta?
Bobackan kuva Suomi-neidosta vaikuttaa realistiselta.
maanantaina, tammikuuta 07, 2013
Mustavalkomaanantai 145: 'ulkona'
Mustavalkomaantai 145: 'ulkona'
Jouluruusu, biologisen sodankäynnin ase ja joulun juhlistaja
Kuvassa jouluruusu kotini ikkunalla maaliskuussa 2007 Leena Lumi kertoo blogissaan kuvin ja sanoin viehättävästä joulukukasta, jouluruususta, johon hän on hullaantunut meidän muiden jouluruusufanien tavoin.
Löysin äsken aivan uuden sivun, jolla oli hiukan lisätietoa jouluruususta (Christmas Rose), joksi tätä helleboruksen lajia sanotaan. Muinaisina aikoina helleborus oli lääkekasvi, ja nykyäänkin sen juurista valmistetaan sydänlääkettä.
Vuonna 600 e.Kr Ateena myrkytti Kirrhan juomaveden laittamalla helleboruksen juuria kaupunkiiin virtaavaan jokeen. Seurauksena oli paha vatsatauti, ja se heikensi viholliset. Noidat valmistivat taas helleboruksen juurista aivastuspulveria. Monet kuolivat kokeiluissa.
Legendan mukaan paimenet olivat menossa Beethlehemin Jeesus lasta katsomaan. Paimenet olivat onnettomia, kun heillä ei ollut mitään viemisiä Jeesus-lapselle. Silloin tapahtui ihme, paimenten kyynelistä kohosi maasta kauniita ruusunkaltaisia kukkia. Lapsille on kirjoitettu muunnelma tästä legendasta. Leena kertoo blogissaan siitä.
Ilmaston muuttuessa helleborukselle kehittyi erikoinen ominaisuus: se pystyy viivästyttämään kasvua ja kukkimista säätelemällä solujen toimintaa.Kylmällä säällä lehdet saattavat roikkua velttoina, mutta lämpötilan kohottua lehdet terhakoituvat. Tämän ovat monet huomanneet istutettuaan jouluruusun puutarhaansa.
Kuva: Aune Kämäräinen
Helleborus, jouluruusu, lisää kuviani
Sama jouluruusu istutettuna ystäväni puutarhaan kukkii joka kevät.
Numerokuvat 19: 13
Yhdysvaltojen lipun kolmetoista raitaa kuvaavat vuosina 1607 ja 1733 perustettuja ensimmäisiä siirtokuntia eli alkuperäisä osavaltioita, jotka irtautuivat Isosta Britanniasta ja julistautuivat heinäkuun 4. päivänä vuonna 1776 itsenäiseksi liittovaltioksi.
numerokuvat 19: 13
sunnuntaina, tammikuuta 06, 2013
Loppiaisvieraita ja jouluhäitä
On hyvä, että on tekokuusi, sillä jouluvieraita alkaa käydä jo marraskuun lopussa ja viimeiset tulevat loppiaisen jälkeen. Osa sukulaisistamme asuu ulkomailla, ja käynnit Suomessa ovat usein työmatkoja.
Näinhän elettiin vanhoina aikoina, jolloin tehtiin pitkiä jopa kuukauden vierailuja joulun aikaan, ja häitäkin pidettiin usein joululomalla.
Luin Pietarin matkalla Allegron lehdestä, että Venäjällä jouluhäät ovat tulossa suosituiksi. Koetaan, että hääkuvat näyttävät hyviltä, kun on lunta. Toisaalta pohditaan, kuinka kalliiksi tulee ostaaa talviset häävaatteet, lämpimät hääkengät ja ulkovaatteet.
Näinhän elettiin vanhoina aikoina, jolloin tehtiin pitkiä jopa kuukauden vierailuja joulun aikaan, ja häitäkin pidettiin usein joululomalla.
Luin Pietarin matkalla Allegron lehdestä, että Venäjällä jouluhäät ovat tulossa suosituiksi. Koetaan, että hääkuvat näyttävät hyviltä, kun on lunta. Toisaalta pohditaan, kuinka kalliiksi tulee ostaaa talviset häävaatteet, lämpimät hääkengät ja ulkovaatteet.
Värikollaasi 108: 'living coral'
living coral in Porvoo, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Jokikadulla olevan talon seinä, hotellin lampunvarjostin ja kaupan ovessa riippuva huivi, jossa oli lunta.
suurempi koko /a larger size
Värikollaasi 108 Living coral
lauantaina, tammikuuta 05, 2013
LUX Helsinki 2013
Mieheni otti kännykkäkameralla joukon LUX Helsinki -kuvia Hesperian puistossa Töölönlahdella. Kuvat: Matti T. Amnell
LUX Helsinki 2013 kansio
LUX Helsinki 2013 kansio
Loppiainen
Tietäjät , Porvoon Tuomiokirkko
Tietäjät seimestä, jonka miniäni muotoili Das-savesta ja poikani maalasi opiskelijoina meille yllätykseksi. Kaksi vasemmanpuoleista tietäjää on muovattu heidän Pariisin opiskeluajan tuttujensa mukaan. Pienoisveistosten pohjina on käytetty pesuaine- ja shampoopulloja.
Seimiasetelmia eri maista
Joulukuusi on vielä esillä.
Tietäjät seimestä, jonka miniäni muotoili Das-savesta ja poikani maalasi opiskelijoina meille yllätykseksi. Kaksi vasemmanpuoleista tietäjää on muovattu heidän Pariisin opiskeluajan tuttujensa mukaan. Pienoisveistosten pohjina on käytetty pesuaine- ja shampoopulloja.
Seimiasetelmia eri maista
Joulukuusi on vielä esillä.
perjantaina, tammikuuta 04, 2013
Photo Friday: 'The Lucky Shot'
Happiness
A cold day in Helsinki, Finland.
Photo Friday: ' The Lucky Shot'
A cold day in Helsinki, Finland.
Photo Friday: ' The Lucky Shot'
Kommentti: Rakas kamala Suomi, no ainakin Helsinki
Rakastan Suomea ja Helsinkiä. Kesällä maailma tulee Helsinkiin. Se on silloin parhaimmillaan, kuin lupaus tulevaisuudesta, monikulttuurisesta suvaitsevaisesta Suomesta. Matkustan ulkomaille niin usein kuin voin ja voisin asua muuallakin. Saatan vielä muuttaa jonnekin muualle. Mutta täällä on kotimaani, jota kannan aina sydämessäni - halusinpa tai en.
Kommentti Leena Lumi -blogiin. Siellä oli jo 110 kommenttia ennen tätä.
En jaksa lukea kaikkia kommentteja. Mieleen ovat tulleet seuraavat havainnot:
Eihän" jytky "ole syy rasismiin, vaan seuraus vuosikymmenien eristyneisyydestä johtuneesta ja yleisesti hyväksytystä törkeästä rasismista, maan tavasta pilkata erilaista ihmistä. Nyt vaan sanotaan ääneen, mitä on ennen kuiskailtu. Toisaalta se johtuu siitä, että kukaan ei ole kuunnellut vuosikymmeniin tavallisen kansan järkeviäkään toiveita esimerkiksi siirtolaispolitiikasta.
Suomi eli kauan suomettumisen ajan vaikenemiseen tottuneena. Vanhemmat ihmiset eivät olleet koskaan saaneet esittää julkisesti kritiikkiä esimerkiksi äärivasemmistolaisesta politiikasta, jota pursusi mediasta. Vain Amerikan haukkuminen oli sallittua TV:ssäkin. Itäisessä naapurissa tekniikka kukoisti, viljapellot lainehtivat ja taivas oli tullut maan päälle, mikäli uutisiin oli uskominen. Muuta mieltä ei saanut olla, jos halusi olla salonkikelpoinen.
Suomella on kasvukipuja. Eristäytyneen maan pitää muuttua monikulttuuriseksi eurooppalaiseksi maaksi. Se ei käy nopeasti.
Läksin suomettumista ja neuvostokommunismiin hullaantuneita pakoon Kanadaan yhdeksäksi vuodeksi perheeni kanssa. Kaikki Kanadaan niinä vuosina muuttaneet oli valittu tiettyjen pisteiden mukaan, joita sai ammattikoulutuksesta, kielitaidosta ja siitä, olisiko juuri heille sopivia töitä tarjolla. Sanottiin, että sen vuoksi siirtolaisia ei vihattu, he olivat toivottuja.
Katsottiin, että jokainen siirtolaisperhe oli lahja Kanadalle, sillä se työllisti suuren joukon ihmisiä. Erikseen olivat poliittiset pakolaiset. Heidät valtio otti vastaan avosylin, antoi starttirahan ja järjesti työpaikan. 60% Toronton lapsista ja nuorista puhui kotonaan muuta kieltä kuin englantia, jolla käytiin koulua. Kaikilla uskontokunnilla oli kokouspaikkansa, temppelinsä, kirkkonsa ja synagoogansa. (Iäkkkäiden vanhempien muuttoa Kanadaan suosittiin, mutta perheiden yhdistäminen on tietääkseni koettu ongelmaksi myöhempinä aikoina.)
Elin monikulttuurisessa monimiljoonakaupungissa, jossa ketään ei pilkattu ihonvärin tai uskonnon vuoksi. Naapurimme edustivat kaikkia rotuja ja uskontoja. Meillä oli hyvät kohteliaat välit, vaikka oli tavallista, että vanhempien siirtolaisten lähipiiri muodostui oman kulttuurin edustajista. Lastemme lähimmät ystävät koulussa olivat kiinalaisia. Ihonväriin ei kiinnitetty yleensä ollenkaan huomiota.
Asuimme vaatimattomalla alueella vuokralaisina ja suurin osa naapureistamme oli paennut kommunisteja, vanhempi polvi natseja. Kotimaata arvostettiin. Kanadalainen sai olla samalla aikaa isänmaallinen omalle kotimaalleen, olla vaikkapa suomalainen tai ukrainalainen. Kenenkään uskonnollisia tapoja ei pilkattu. Kukaan ei sekoittanut juutalaisten ympärileikkausta tyttöjen silpomiseen. Muutkin kuin juutalaiset teettivät pojilleen ympärileikkauksen lapsen syntymän jälkeen sairaalassa, sillä sen uskottiin vähentävän naisten syöpiä.
Paluu Suomeen vuonna 1988 oli järkytys. Ihmiset olivat töykeitä, juopuneet virtsasivat kaduille, nuoret kauniit tytöt kiroilivat raitiovaunuissa ja makasivat oksennuksissaan Esplanadipuistossa vappuna. En ollut nähnyt sellaista missään Pohjois-Amerikan suurkaupungissa, joissa matkustimme kesäisin. Eräs newyorkilainen nuori mies sanoi, että Suomen vappu oli kuin Danten inferno.
Lehdistö ja TV-ohjelmat pilkkasivat kaikkia uskontoja ja monia kansanryhmiä. Muualla Suomessa oli varmaankin erilaista kuin Helsingissä, on ollut varmaankin aina.
Minusta Suomi on alkanut vähitellen muuttua tällä vuosituhannella eurooppalaiseksi maaksi, mutta olen kokenut että Keski-Euroopan entiset kommunistien miehittämät maat ovat enemmän länttä kuin Suomi.
Miksi sitten tulin Suomeen ja olen edelleen Suomessa? Tulin kielen vuoksi ja tunnesyistä. Pidän Helsingistä. Uskon, että kaikki muuttuu paremmaksi, kun vihdoinkin voidaan puhua ja ehkä opitaan väittelemäänkin herjaamatta toisia.
torstaina, tammikuuta 03, 2013
Miksi vanhat tyttökirjat ovat suosittuja?
Kommentti Sinisen linnan kirjaston Marialle, joka pohtii tyttökirjojen olemusta:
Maria,
mainitsemasi perinteiset tyttökirjat käsittelevät lapsuuden ja aikuisuuden välimaastoa naisen elämässä. Vielä muutama vuosikymmen sitten sellainen ajanjakso oli olemassa, aika jolloin rakkaudesta, omasta kodista ja elämänurasta haaveiltiin. Tyttö siirtyi hitaasti lapsuudesta aikuisuuteen.
Sen huomaamme, kun luemme 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tyttökirjoja. Vielä 1950-luvullakin sosiologian tilastojen mukaankin (ks. linkkini) lapset olivat lapsia, tytöt tyttöjä.
Nykyajan länsimaiden tyttöjä vertaisin keskiajan kuninkaallisiin lapsimorsiamiin, joiden lapsuus loppui lyhyeen, pikkuprinsessa lähti nukkekotinsa kanssa uuteen kotiin, jossa hänestä tuli yhtäkkiä seksikumppani, talon valtiatar, äiti. Nykyajassa on sokea piste, kun ei tajuta, että nykyajan lapsille ja varhaisnuorille ei anneta enää aikaa hitaaseen kypsymiseen. Ehkä siksi niin monet nykyajan nuortenkirjat kertovat mieleltään järkkyneistä nuorista. Ehkä siksi vanhat tyttökirjat ovat suosittuja: ne tuovat turvallisuutta.
Lue myös: Viattomuuden aika meni jo
Ja vanha kommenttini Kemppisen blogista 29.9.2011:
Hyvät herrat, älkää pilkatko tyttökirjoja. Niitä lukevat tulevat äidit ja kasvattajat. Eräs ilmiö ajassamme on, että yhä harvemmat kustantajat julkaisevat suomalaisia nuortenkirjoja ja varsinkaan tyttökirjoja. Ollaanko niin toivottomia tulevaisuudesta vai mistä tämä johtuu?
Toinen kommentoija nimitteli heti "ultrafemakoksi" (uusi kokemus minulle), mutta Kemppinen kirjoitti 30.9.2011 hyvän blogikirjoituksen nykyajan tytöistä. Se liittyy sisällöltään yllä olevaan kommenttiini.
keskiviikkona, tammikuuta 02, 2013
Numerokuvat 18: 37
Numerokuvien 08 -haaste vähän myöhässä.
Löytyi: uudenvuoden virsi on sopivasti numero 37.
Numerokuvat 018 : 37
(Elias Lönnrot, 1865, virsikirjaan 1886. Uud. Niilo Rauhala 1984)
Indonesialainen huivi saa kuvata "kirkkosilkkiä" eli huivia, jonka naiset laittoivat päähänsä 1800-luvulla kirkkoon mennessään.
Löytyi: uudenvuoden virsi on sopivasti numero 37.
Numerokuvat 018 : 37
(Elias Lönnrot, 1865, virsikirjaan 1886. Uud. Niilo Rauhala 1984)
Indonesialainen huivi saa kuvata "kirkkosilkkiä" eli huivia, jonka naiset laittoivat päähänsä 1800-luvulla kirkkoon mennessään.
Joulukoristeissa on muistoja
Kaikki koristeet eivät ole käytössä joka joulu. Ne säilytetään silkkipaperiin käärittyinä laatikoissa. Muutamat koristeet ovat kuusessa joka joulu. Nyt kun on muovikuusi, se voi olla esillä melkein kuukauden, joskus ylikin. Siihen mahtuu paljon koristeita. Pidän runsaasta viktoriaanistyylisestä kuusesta, vaikka saatan ihailla myös muiden toista tyyliä olevia kuusia.
tiistaina, tammikuuta 01, 2013
My poinsettia
Poinsettia jouluna 2008 oli näin muhkea.
Tein sen taas! Ihan liian kiinnostava tiedeohjelma. Ei voi blogata samalla.
Tein sen taas! Ihan liian kiinnostava tiedeohjelma. Ei voi blogata samalla.
Jouluinen keittiöpuutarha
Joulutähdet alkavat jo olla ränsistyneitä.
Hups. Tämän piti mennä Nojatuolipuutarhuri-blogiin. Näin käy, kun katsoo samalla TV:tä (Wallace ja Gromit keksintöjen maailmassa) ja samalla bloggaa, kuten usein teen.
Hups. Tämän piti mennä Nojatuolipuutarhuri-blogiin. Näin käy, kun katsoo samalla TV:tä (Wallace ja Gromit keksintöjen maailmassa) ja samalla bloggaa, kuten usein teen.
Suomi vuonna 2013
Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe
Presidentti Sauli Niinistön ensimmäinen uudenvuodenpuhe suomalaisille. Presidentti korosti vastuuntoa ja yhteishenkeä. Hän arvosti yrittäjyyttä ja aktiivisuutta sekä Suomen kilpailukykyä taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Hän arvosti yhteyksiä muihin Pohjoismaihin, Euroopan Unioniin ja Natoon. Hän varoitti sulkeutuneisuudesta ja eristäytymisestä, samoin itsekkyydestä ja ahneudesta. Kuten aikaisempi presidentti Martti Ahtisaari myös Sauli Niinistö toivotti meille suomalaisille Jumalan siunausta.
Pidin tästä puheesta.
Presidentti Sauli Niinistön ensimmäinen uudenvuodenpuhe suomalaisille. Presidentti korosti vastuuntoa ja yhteishenkeä. Hän arvosti yrittäjyyttä ja aktiivisuutta sekä Suomen kilpailukykyä taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Hän arvosti yhteyksiä muihin Pohjoismaihin, Euroopan Unioniin ja Natoon. Hän varoitti sulkeutuneisuudesta ja eristäytymisestä, samoin itsekkyydestä ja ahneudesta. Kuten aikaisempi presidentti Martti Ahtisaari myös Sauli Niinistö toivotti meille suomalaisille Jumalan siunausta.
Pidin tästä puheesta.
maanantaina, joulukuuta 31, 2012
Mustavalkomaanantai: omakuva
Mustavalkomaanantai : 144 omakuva
Koska kuvan ei tarvitsekaan olla itse otettu, vaihdoin sen lapsuudenkuvaan.Värikästä uutta vuotta 2013!
Suostuimmat kuvat
Tässä on kaikkein eniten katsottuja kuviani Flickristä. Voi nähdä, että suosituimpia ovat olleet nukkekotikuvat, joita otin paljon alkuaikoina, jolloin kalustin muutaman nukkekodin. Kaikkein suosituin on kuitenkin kuva kansallispukuisesta ryhmästä, jonka kuvasin eräänä kesäpäivänä Sokoksen edessä raitiovaunupysäkillä (12000+ views). Otin heistä vain kaksi kuvaa, molemmat ovat näiden suosittujen joukossa jostain syystä.
Jos osallistuu ryhmiin ja kiertää katsomassa ja kommentoimassa muiden kuvia, voi saada Flickrissä valtavia katsojalukuja. En ole ehtinyt koskaan kiertää katsomassa muuta kuin aivan muutamien henkilöiden kuvia. Silloin tällöin voi koota itselleen suosikkikuvia, ja kokoan niitä nykyään suuremman määärän kerrallaan ryhmäksi jostakin aiheesta.
Klikkaa kuva suuremmaksi !
Muutama Helsinki-kuva, joulupukkikuva ja Nestor-kissan kuva mahtuu 60:n suosituimman joukkoon. Ja appeni auto, jonka kuva on perhealbumista. Se on toiseksi suosituin (10000+ views). Muut kuvat ovatkin sitten vain sadoissa.
Ihan eri asia on sitten se, mitkä ovat omia suosikkejani omien kuvieni joukosta ja mitkä ovat parhaita.
Nämä kuvat ovat hyvin pieniä, sillä olen siirtänyt ne suoraan Flickrin tilastosta ja tehnyt niistä kollaasin Collageltin avulla. Kollaasin saa klikkaamalla vähän suuremmaksi. Kuvat ovat tämänpäiväisen tilaston mukaisessa suosituimmuusjärjestyksessä. Vasemmalta oikealle, rivi kerrallaan.
sunnuntaina, joulukuuta 30, 2012
Värikollaasi: golden glow
Värikollaasi 107 'golden glow' ja Samaa sävyä 'Prahan enkelit ja kerubijoulukortti'
katso
Sama kollaasi suurena
katso
Sama kollaasi suurena
Prahan enkelit
Jouluenkeli . Kuva: Mimi Amnell
Sama kuva suurena
Jouluenkeli on rauhan ja ilon enkeli.
Alinna on Värikollaasin extra: kerubijoulukortti
Hyvän ja pahan välinen taistelu. Enkeli taistelee paholaista vastaan. (Mahdollisesti arkkienkeli Mikael.)
Pyhän Wenceslaksen katedraali, Praha. Kuva: Anna Amnell
Ja seuraavaksi Värikollaasin joulun extrahaaste: Kerubijoulukortti
Nämä lienevät enkelien lastentarhalaisia.:)
Pikkuenkelit Pyhän Yrjön Basilikassa Prahassa.
Katso sama kollaasi suurena
Sama kuva suurena
Jouluenkeli on rauhan ja ilon enkeli.
Alinna on Värikollaasin extra: kerubijoulukortti
Hyvän ja pahan välinen taistelu. Enkeli taistelee paholaista vastaan. (Mahdollisesti arkkienkeli Mikael.)
Pyhän Wenceslaksen katedraali, Praha. Kuva: Anna Amnell
Ja seuraavaksi Värikollaasin joulun extrahaaste: Kerubijoulukortti
Nämä lienevät enkelien lastentarhalaisia.:)
Pikkuenkelit Pyhän Yrjön Basilikassa Prahassa.
Katso sama kollaasi suurena
lauantaina, joulukuuta 29, 2012
Sanomalehti synkentää päivän
Kun heräsin tänä aamuna, tunsin oloni erinomaiseksi. Kuume oli poissa, samoin vatsakipu, muutaman päivän vaivannut raju tauti oli lähtenyt. Menin olohuoneeseen, hain sanomalehden ja sytytin päivänvalolampun, jonka valossa luen lehden. Sanomalehden lukeminen oli virhe.
Iloinen mieli ja hyvä olo olivat hetkessä poissa, sillä sanomalehti kaatoi niskaani kaikki maailman murheet: raiskauksia, murhia, talousvaikeuksia jne jne. Ne olivat lisäksi kaikki sellaisia asioita, joille en voi yhtään mitään. Tajusin, että minun oli täysin hyödytöntä pilata päiväni näillä asioilla. Suomen sisäpolitiikkakin tulee toimeen ilman minua, sillä olen tehnyt kansalaisvelvollisuuteni, äänestänyt kaikissa vaaleissa henkilöitä, joiden tiedän hoitavan tehtävänsä niin hyvin kuin on mahdollista.
Tiedän, että C. S. Lewis ei tuhlannut aikaansa sanomalehtien lukemiseen. Wittgenstein väheksyi samoin sanomalehtiä ja sanoi lukevansa lehtien kertomista tapahtumista kymmenen vuoden kuluttua tietosanakirjasta, jossa kerrotaan vain olennainen. Kumpikin sai aikaan paljon.
Hulluina vuosikymmeninä meille ei tullut sanomalehtiä eikä meillä ollut televisiota. Ihmekös meillä oli niin hauskaa ja ehdimme lukea paljon kirjoja, tehdä töitä, opiskella, olla lasten ja ystävien kanssa, ulkoilla, opettaa lapset uimaan, hiihtämään, käydä heidän kanssaan museoissa ja taidenäyttelyissä.
Toisaalta - on ollut pitkiäkin aikoja, jolloin olen lukenut useita sanomalehtiä rinnakkain. Se oli siihen aikaan, kun meille ostettiin työn vuoksi Financial Times, Sunday Times ja International Herald Tribune. Pidin eniten Financial Times -lehden kirjallisuusarvosteluista ja sunnuntainumerosta.
Vaikka Hesarissa on monia hyvin lahjakkaita toimittajia, sen täytyy nähtävästi pitää lehden taso massaan menevänä, ja lisäksi kirjallisuuden asema ei ole vielä Suomessa vapautunut poliittisesta painolastistaan, jota sille kertyi suomettumisen aikoina. Ehkä samasta syystä kirjallisuustoimittajia on liian vähän, mikä on suuri vahinko Suomelle ja varsin suomelle. Tilasimme pitkään myös HBL:n, mutta sitten se muuttui liian paljon Hesarin kaltaiseksi.
perjantaina, joulukuuta 28, 2012
Joululahjoja
Tukea myös kotiäideille ja koti-isille
Kommentti
Totuus löytyy kyllä "kaurapuurosta" ja kotiäitiydestä/koti-isyydestä ainakin silloin, kun lapset ovat pieniä. Ei ole viisasta suhtautua väheksyvästi vanhempiin, jotka hoitavat itse lapsensa.
Suomalaiset lapset pärjäävät hyvin koulussa, mutta ovat monessa mielessä onnettomia kuten tiedämme. Vanhempien roolia tulisi tukea enemmän.
Suomalaisesta naisesta on tehty työmehiläinen. Nuoruus menee Suomen aineellisessa rikastuttamisessa. Feminismi ja kapitalismi yhdessä valjastavat hänet vetämään talouselämän vankkureita. Kun haluaa lapsen, onkin tullut liian vanhaksi siihen.
Työelämä on stressaavaa. Yhteiskuntamme on lapsivihamielinen.
Mitä tulee kotiäidin työhön, se on keskiraskasta ruumiillista kokopäivätyötä ja vaatii ihmiseltä paljon myös ihmissuhdetaitoja. Mutta kotiäitinä olo on myös onnellista aikaa. Se kestää yleensä vähän aikaa, sillä lapsuus on lyhyt.
Suosittelen, että kannustetaan naisia ja miehiä kaikin tavoin nauttimaan lapsistaan, jos heillä on se onni, että he saavat lapsia. Lapsettomuus on nimittäin suuri suru monille naisille ja miehille, vaikka siitä ei Suomessa yleensä uskalleta edes puhua.
Hiukan kovaa realismiakin: Suomen väestörakenne kärsii edelleen lapsivihamielisyydestä ja kotiäitiyden ja yleensäkin perhe-elämän väheksymisestä, joka alkoi 1960- ja 1970-luvuilla.
Suomi, tilastot
http://www.findikaattori.fi/fi/16
Ja oma kokemus: Ne vuodet, jolloin olin kotiäitini lasteni ollessa pieniä - ja teini-ikäisiä siirtolaisuudessa- ovat olleet elämäni onnellisimmat. Samaa sanoo mieheni vuosista, jolloin hän oli koti-isä.
2.
Hyvä A, ihminen on edelleen sama kuin ennenkin: hän etsii rakkautta, suurta rakkautta, ihmistä jonka kanssa hän voi elää lyhyen elämänsä. Useimmille ihmisille elämän suurin valinta on puolison valinta, vaikka mainoksissa väitetään, että se olisi asunnon osto.:)
Eikö "muunkinlainen ratkaisu" ole nykyään se vallitsevin kaava? Täytyy lukea klassikoita, jotta löytää muuta.
Jouluruusun terälehdet
Jouluruusun terälehdet ovat alussa lumivalkoiset, mutta ne saattavat muuttua vähitellen vaaleanpunaisiksi tai hennon vihreiksi.
Pakinaperjantai 318 'terälehtiä'
lisää jouluruusuja
Pakinaperjantai 318 'terälehtiä'
lisää jouluruusuja
torstaina, joulukuuta 27, 2012
Kortit kaappiin
Tänä vuonna laitettiin osa joulukorteista kaappiin, sillä muuta paikkaa ei ole. Säilytän yläosan vitriinissä ruusuastiastoa, jota käytän vain kesällä.
keskiviikkona, joulukuuta 26, 2012
Arjen juttuja: Oletko siisti vai sottapytty?
Siivousvälineitä näyteikkunassa Olomoucissa, Tsekin tasavallassa
Kommentti --blogiin (poistettu blogi):
En usko, että tuohon vaikuttaa kotikasvatus. Samassa perheessä samalla kasvatuksella voi kasvaa sottapyttyjä ja täyssiistejä.
Enemmänkin johtunee luonteesta, temperamentista, millaisessa kodissa viihtyy, jos on nimittäin mahdollista valita. Jos on iso koti ja paljon säilytystilaa, voi pitää ainakin osan kodista täysin järjestyksessa. Vilkaisee vain "salia" välillä ovelta.
Nykyajan asunnot ovat yleensä pieniä, ja säilytystilaa vähän. Täytyy luopua suurin piirtein kaikesta kauniista ja elää kuin Shakerit, joilla oli tosin kauniit huonekalut ja käyttöesineet.
Me elämme nykyään kuin varastossa, kaikki seinät täynnä kirjahyllyjä ja muuta tavaraa siellä täällä. Kun aloin vähentää kirjoja, kirjat kostivat, ja selkäni tuli niin kipeäksi, että olen päättänyt "elää boheemina".
Eräässä kirjassa sanottiin, että on kahdenlaisia ihmisiä: toiset voivat pitää tavarat umpikaapeissa, toisten täytyy nähdä ne avohyllyissä. Jälleen Shakerit keksivät jotain: lipaston laatikoihin näki sivulta pienistä ikkunoista.
2.
Meillä äiti oli sitä mieltä, että kun minä käyn koulua, minusta tulee hieno rouva enkä joudu tekemään koskaan taloustöitä. Sellaista oli ollut hänen pikkuserkkujensa kotona.
"Muista sitten, ettet mene keittiöön häiritsemään. Keittäjä loukkaantuu", äiti neuvoi. Äiti oli ollut itse hienossa perheessä keittäjänä.
Mieheni kotona oli ollut aina kotiapulainen, kaksosten ollessa pieniä myös lastenhoitaja. Molemmat vanhemmat olivat opettajia. Poikaystäväni, myöhemmin mieheni, sanoi, ettei ollut nähnyt koskaan äitinsä luuttuavan lattiaa.
Kun menimme naimisiin, emme osanneet kumpikaan edes keittää perunoita tai kananmunia. Ensimmäinen yhteinen ateria oli hernekeitto, joka saatiin säilykepurkista. Emme ole koskaan pingottaneet siivoamisessakaan.
Perinteinen joulukuusi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Kemppisen kirjoitus tytöistä, kirjoista, käännöksistä.