Heinäkuu

Viktor Jansson: Leikki. Esplanadipuisto
Makrokuvat: heinäkuu




Esplanadipuisto

Liipola: Diana. Kolmiopuisto entisessä luonnonmukaisessa asussaan.

Huom. Kaksi ylempää kuvaa onkin mieheni ottamaa. Hänen kuviaan on samassa Flickr-tilissä, ja aina ei näy kameran nimeä. Mutta huomasin, että olin laittanut kuvat hänen kansioonsa oman Flickrini sisälle. Näihin haasteisiin koetan käyttää vain itse ottamiani kuvia.

Raidat

Uudet värikollaasit Harakan terveiset

Vanha kattokruunu

Suvun vanha kattokruunu (kristallikruunu, chandelier, chandellier, Kronleuchter) näyttää aavemaiselta päivänvalossa ja puhdistamattomana.




Pesu Fairy-astianpesuaineella tekee siitä puhtaan ja saa kristallit kimaltelemaan.




Emme ole varmoja, miltä ajalta tämä on. 1960-luku vai 1970-luku? Yläosassa olevat kiemurat tuovat mieleen art decon, mutta niin vanha tämä ei tietenkään voi olla.

Tänään kotona

Vietämme yleesnä syntymäpäiviä kotona.

Kukkia, maisema, lintu puussa ja ääneenlukemista. Kiitos!

Ankkataidetta

Entisen Tennispalatsin, nykyisen HAMin  eli Helsingin taidemuseon  seinää koristaa tämä suuri lokki, vaikka se näytti alussa ankalta.

Kiitos kommentoijalle! Tämä on Villu Jaanisonin lokki.

25.6. Hyvää juhannusta!

Juhannus kotona. Nordiska Museet Stockholm



Juhannus Esplanadilla Helsingissä muutama vuosi sitten.



Kun olin lapsi, menimme mummolaan juhannuksena. Portaiden molemmilla puolin oli nuoria koivuja, sisällä oli kukkia. Mummo paistoi lettuja, joita syötiin hillon kanssa. Kun tätini ja enoni olivat nuoria, mentiin veneellä juhannuskalliolle, jossa he tanssivat kylän muiden nuorten kanssa. Ennen ukkikin soittti siellä viulua. Nuorin tätini kertoi, että äiti ja hänen järven toisella puolen asuva lapsuudenystävänsä lauloivat. Niillä naisilla oli kaunis ääni.

Kansantanhuja Helsingissä

Jalalla koreasti illalla Keskuskadulla. Kuvat: Matti T. Amnell
Huomaa Penrosen laatat. Pennrose tiles
Taitavia tanhuajia.

Tukholma-kollaasi

Tukholmassa kesällä 2010 vähän ennen Viktorian ja Danielin häitä.

Kiitos jälleen, Aino!

Uudet värikollaasit Ketoneilikka värimallina

Älä!

Don't mess with Texas. Roskalaatikon teksti: Älä sotke Teksasia.

Lomamatkalla kuvattua 1980-luvulla, jolloin asuimme Kanadassa ja teimme yleeensä kesälomamatkat Yhdysvaltoihin. Asuimme leirintäalueilla maaseudulla  ja hotelleissa vain suurkaupungeissa, joissa kävimme museoissa.

Näitä kieltoja laitettiin kaikkialle Teksasiin, ja kampanja vähensi roskaamista Teksasin teillä noin 72% vuosina 1986-1990. Ks myös kommentti, jossa viitataan sanonnan muihin merkityksiin. Kommentissani linkki Wikipediaan, josta voi lukea lisää.
Ks myös, miten tehokas tämä kampanja on ollut
http://www.dontmesswithtexas.org

Don't! Makrokuvat Älä.

Makrokuvat: Älä!

Elisabet II ja värit

Elisabet II käyttää pastellisävyjä, mutta myös kirkkaita värejä jotta kansa näkee hänet.

Ensimmäinen kirjani

Ensimmäinen kirjani oli aapinen. Sen on täytynyt olla tämä Aukusti Salon Aapinen, jossa on Rudolf Koivun kuvitus. Olin pieni, noin kolmivuotias, jolta ajalta ovat ensimmäiset muistoni. Kuljetin aapista aina mukanani. Se jäi ulos ja kastui, meni pilalle. Muisto kirjan saamisesta on mahtava: kummienoni tuli kaupungista, nosti minut ilmaan ja antoi aapisen. Oli kaunis päivä. 

Eno nosti minut korkealle, ja näin metsän, taivaan ja mummolan talon mäellä. Olin sotaa ja pulaa paossa maalla. Elin suurperheess, jossa oli paljon ihmisiä. Sodan aikana kaikki aikuiset miehet olivat sodassa, ja kotona olivat vain vanha isoisäni ja kansakouluikäinen nuorin enoni. Tämän muiston täytyy olla välirauhan kesästä 1941. 
(kommenttini Facebookissa)

Myös tämä vanha aapinen vaikuttaa tutulta. Se on ollut meillä varmaan myöhemmin, pikkusiskoni ja minä olimme jo koulussa.

Juhannusruusu kaupungissa

Kohta on juhannus.

USA visited

visited 37 states (74%)
Create your own visited map of The United States

Olen käynyt monissa valtioissa jo vaihto-oppilaana. Matkustin ensinnäkin New Yorkista Montanaan Greyhound -bussilla ja yövyin matkan varrella monissa perheissä. Kävin AFS-perheen kanssa ainakin Yellowstonen kansallispuistossa. Paluumatkalla me vaihto-oppilaat kiersimme busseilla monissa valtioissa ja olimme perhemajoituksessa, mutta en muista missä kaikissa valtioissa. Chicago jäi erityisesti mieleen ja tietenkin New York, jossa tuli jo silloin käytyä kahdesti. Loput valtiot onkin tarkemmin tiedossa, sillä kävin niissä perheeni kanssa, kun asuimme Kanadassa ja teimme telttailu- ja kaupunkimatkoja kahdeksana kesänä. Merkitsimme matka-albumien karttoihin, missä kävimme.
P.S. Siihen aikaan vaihto-oppilaat menivät Euroopasta laivalla New Yorkiin.

Kestävä vappuilmapallo

Vielä katossa

Blogisisko ® Anna Amnell: Suomi 2007: Vasemmiston valta taiteessa

En tunne itseäni oikeistolaiseksi enkä  vasemmistolaiseksi, vaan tunnen olevani jossain keskellä.  
Mutta onko edelleenkin niin kuin kirjoitin - ja Helsingin Sanomat kirjoitti vuonna 2007 ja Arvo Salo 1960-luvulla, että "Vasen on oikea".]. ? 
Onko kulttuurimaailma klikkiytynyt? 
Kopioin kirjoituksen, sillä vanhat kirjoitukset eivät tule helposti esiin. Onko mikään muuttunut?

sunnuntaina, syyskuuta 23, 2007

Suomi 2007: Vasemmiston valta taiteessa

Left is still right in Finnish art (literature, music etc), writes Helsingin Sanomat today.

Lenin on joutunut kirpputorille, mutta vasemmistolaisuus jyllää edelleen suomalaisessa kulttuurissa.
Lue tämän päivän Hesarista:

Esa Mäkinen "Suomalaisessa taiteessa oikea on yhä väärä". HS 23.9.2007

Esa Mäkinen kirjoittaa:

"'Sehän olisi polttoitsemurha', parahtaa kirjailija vastaukseksi puhelimeen.
Olen soittanut kysyäkseni, haluaisiko hän oikeistolaisena taiteilijana kertoa omasta oikeistolaisuudestaan julkisesti.
Vastaus on tyrmäävä ei. Kirjailijan mukaan Suomen vasemmistolaisessa taidemaailmassa oikeistolaiseksi julistautuminen tarkoittaisi apurahojen menettämistä ja taloudellisia ongelmia. Lautakunnat ja raadit eivät katsoisi sitä hyvällä.
Tämä on vuonna 2007 ja oikeistohallituksen ollessa vallassa. Onko Suomessa edes oikeistolaisia taiteilijoita ja mitä he tekevät?"

He ovat hiljaa. He eivät halua kokea myöskään syrjimistä, vähättelyä, mitätöintiä, nälvimistä, ilkeilyä, nimittelyä ym henkistä sortoa, joka on yhtä pahaa kuin apurahojen menettäminen.

[Artikkelissa viitataan Arvo Saloon, joka julisti 1960-luvulla, että "Vasen on oikea".]

Lisäys: kaikkihan he olivat kommunisteja , varsinkin minua vähän nuorempi sukupolvi.

Blogisisko ® Anna Amnell: Suomi 2007: Vasemmiston valta taiteessa: Left is still right in Finnish art (literature, music etc), writes Helsingin Sanomat today. Lenin on joutunut kirpputorille, mutta vasemmist...

Blogisisko ® Anna Amnell: Elvis Presley Bulevardilla

Blogisisko ® Anna Amnell: Elvis Presley Bulevardilla: Elvis vuonna 1957, jolloin näin hänet tällaisena ensi kerran TV:ssä vaihto-opilaana ollessani   Tennessee, Elviksen kotiseutu ”Kyllä ...

Vanhoja eli vuoden 2005 kirjoituksia on vaikeaa löytää, siksi kopioin tämän

Elvis vuonna 1957, jolloin näin hänet tällaisena ensi kerran TV:ssä vaihto-opilaana ollessani

 Tennessee, Elviksen kotiseutu

”Kyllä te olette varmaankin onnellisia, kun olette vihdoinkin päässeet näkemään Elviksen kaupungin.” Memphisläisen matkamuistoliikkeen myyjä oli erityisen iloinen puolestamme, kun kuuli, että olimme tulleet Torontosta ja oikeastaan Suomesta asti. Meillä ei ollut sydäntä sanoa, että emme olleet tulleet Memphikseen Elviksen tähden.

Olimme pysähtyneet sinne Missisipin matkallamme etsimään bluesin juuria ja Martin Luther Kingin kuolinpaikkaa. Olimme kokonaan unohtaneet Memphiksen oman Kingin Elviksen. Hänen vaikutustaan ei kuitenkaan voinut olla siellä huomaamatta.

Eräs pääkaduista on nimeltään Elvis Presley Bulevard. Erään motellin nimenä on Heartbreak Hotel. Elviksen muistoksi on pystytetty patsas, jossa tuo rockmusiikin legenda on kitara kädessään aivan kuin pysähtyneenä kuuntelemaan suosionosoituksia.

Elvis Presley -bulevardin katukilvet oli nostettu monen metrin korkeuteen, sillä Elviksen ihailijoilla on tapana napata ne matkamuistoiksi. Tuhannet matkustavat eri puolilta maailmaa joka vuosi rockmusiikin festivaaleille ja Elviksen kartanoon Gracelandiin  [kuvia] sekä muistotilaisuuteen Elviksen talon pihalla olevalle haudalle.

Elvis olisi täyttänyt
tänä vuonna 70





Elviksen taloa ympäröivä aita on kirjoitettu täyteen ihailijoiden kirjoituksia. Näimme siellä myös suomalaisen Aimon sanat ”I’ll always love You.” Liput kolmen tunnin kierrokselle oli varattava monta päivää aikaisemmin, joten tyypillinen etelävaltojen kartano ja sen epätyypillinen sisustus jäi meiltä näkemättä. Se olikin meidän lapsista hyvä, sillä he eivät voineet sietää Elvistä.

Elvis tuli minulle tutuksi, kun opetin 15-vuotiaita muutaman vuoden ajan. Minulla oli tapana käyttää taustamusiikkia ja muitakin pehmeitä, nykyään tavallisia keinoja oppilaitteni rauhoittamiseksi. Laitoin heidän ilokseen luokan seinille useita Elvis-julisteita. Puolet ajasta soi oppilaiden lempimusiikki Elvis ja toinen puoli minun silloinen lempimusiikkini Bach. ”Saattaahan tuotakin joskus kuunnella”, sanoivat kompromissiin pystyvät oppilaani Johan Sebastian Bachin musiikista.

Elviksen kartanon ulkopuolella oleva kyltti kertoo, että Elvis syntyi Tupelossa, Missisipin osavaltiossa 8.1.1935 ja muutti Memphikseen 12-vuotiaana. Hän kuoli vuonna 1977 elokuun 17. päivänä. Elvis olisi täyttänyt tänä vuonna 70 vuotta. Memphiksessä on varmaankin suuret juhlat (Elvis Week 8-16.8. 2005). TV 2 esittää myöhään tänä iltana dokumentin Elvis ja Presleyt.

Valot ja varjot

Lights and shadows

Kieloja

Katukauppiaalta ostettuja kieloja



ihana tuoksu

Suomalaisten suhde historiaan

Miksi suomalaiset vihaavat menneisyyttään, varsinkin keskiaikaa? Kyllähän me sen tiedämme. Suomi oli osa Ruotsia, joka piti tätä maata siirtomaana. Siitä on syytä olla vihainen. Vaihtoehto olisi ollut toinen naapuri, ja sen tiettyä kautta sivistyneistömme on rakastanut ja pitää nytkin kynsin hampain kiinni Lenin-patsaasta. Keskiaika oli katolista aikaa, ja uskontoa vihataan suomalaisen sivistyneistön vasemmistopiireissä. Loistava poikkeus tästä oli Pirkko Saision kaunis lyhytelokuva Mikael Agricolasta Suuret suomalaiset -vaalia varten. Hän oli tavoittanut siinä keskiajan hengen, sen puhtauden ja tietynlaisen viattomuuden.

Kaunis iltataivas

Ikkunan läpi kuvattuna

Muisto Virosta neuvostoajan lopulta

Kuva ensimmäiseltä matkalta Viroon (Viljanti ja Tallinna)

Jäin nähtävästi monia "hienoja" makuelämyksiä ym vaille, kun en käynyt koskaan Neuvostoliitossa. Virossa kävin juuri ennen sen vapautumista. Satamassa oli seinässä vielä valtava Lenin-juliste (seinämaalaus?), kauppojen hyllyilllä oli vain kuhmuisia säilykepurkkeja. Mutta kodeista kuului avoimesta ikkunasta klassista pianomusiikkia, ja miehet ostivat töistä tultuaan kotiin kukkia. Käsityöliikkeessä oli upeita neulottuja sukkia, joita ostin tuliaisiksi. Ennen lähtöä annoin loppurahat pienelle mummolle, joka möi kedon kukkia kadun varressa. Nainen niiasi, alkoi itkeä ja lähti juosten kotiin. Minä itken vielä nytkin tuota muistellessani. (kommenttini Fb:ssa äsken)

Kirjoitin matkasta lehtijutun (nimellä Pirkko Pekkarinen) Askel-lehteen, jonka päätoimittajana oli Olli Valtonen. Viron nuorten uusi kevät. – Askel. 1990: 6-7, s. 14-15.)

Anna Amnellin Aurora-kirjat: Matka 1900-luvun alun maailmaan

Teimme eräänä kuumana kesänä ilmastoidulla vuokratulla autolla suuren kotimaan kierroksen: Tuusulanjärvi, Tammela, Rauma, Mannerheimin koti, Tammisaaari jne. Paikoissa, joissa emme olleet ennen käyneet. Kaikki matkat Helsingistä muutamana päivänä päiväseltään. Suomi on tiivis paketti hienoja nähtävyyksiä. Ainoa harmi olivat hyttyset , jotka söivät Ainolan aitan ravintolan yläkerrassa sääreni paukamille. 

Käytä tätä linkkiä: heinäkuu/2011. ks. https://aurorakirjat.blogspot.fi/2011/07/




Hvitträsk





Aleksis Kiven kuolinmökki

Anna Amnellin Aurora-kirjat: Matka 1900-luvun alun maailmaan: IMG_2097 , a photo by Anna Amnell on Flickr. Tein viime viikolla matkoja, joilla tutustuin 1900-luvun alun Suomen kultttuurille tärkeisi...

Toukokuun juhlat: äitienpäivä ja muut

Aitienpäivä
makroviikot



Eurooppapäivä 9.5.

Liputan kaikille näille juhlille

10.5. helatorstai. .Ruotsissa helatorstain nimi on himmelsfärdsdag, virossa taevaminespuha.Suomessa helatorstai oli vielä 1800-luvulla yksi tärkeimmistä juhlapäivistä. Vanhan kansansanonnan mukaan päivä oli niin pyhä, ettei silloin ruohokaan kasva
12.5. Snellmanin päivä on suomalaisuuden päivä 
20.5. Helluntai 

Töölönlahti

Töölönlahti näkyy lehdettöminen puiden takaa. Otin kuvan raitiovaunun ikkunan läpi.

Sumuinen aamu

Taas on Linnanmäki kadonnut. Lehdettömien puiden takaa maisema näkyy hyvin. Odotan kuitenkin sitä, että pikkubulevardimme nuoret puistolehmukset muuttuvat vihreiksi.

Vappukuvia

Meidän vappuja




Sateen sattuessakin




Ja hyvällä säällä



Kävelyllä



kotona



Hyvää vappua!



Kohta on kesä!

Blogisisko ® Anna Amnell: 64- Herkkuvärit

Jostain syystä tämä kirjoitus ei näy. Yritä tästä. Blogisisko ® Anna Amnell: 64- Herkkuvärit: Herkullinen teetarjoilu, Venäläin...

Vappu on Pyhän Valpurin ja ikivanhan kevään juhlan perinne

Kuva: Maypole eli toukokuun eli Vapun salko by Pieter Brueghel the younger, 1500-luku. 

Rautakaudesta alkaen on kaikkialla Euroopassa juhlittu kevään alkua. Yllä olevassa 1500-luvulla tehdyssä maalauksessa nähdään ihmisiä tanssimassa vappusalon (Maypole) ympärillä.Huomaa luistelijat jäällä!Tällainen salko saattoi olla joko kauniisti koristettu salko, pelkkä keppi tai kasvava puu, jonka ympärille kokoonnuttiin tanhuamaan. Skandinaviassa on tapana laittaa juhannuksena samanlainen salko, juhannussalko. Ajanlaskun muutos siirsi kevään juhlan vieton myöhemmäksi, ja kesällä oli lämpimämpää. Sitten tuli Valborg eli Valpuri eli Vappu. Vappua on juhlittu keskiajalta lähtien – myös Suomessa – 1. toukokuuta, joka on Valburgin pyhimykseksi julistamisen päivä. Me skandinaavit vietämme edelleen pyhän Valpurin päivää. Pyhän Kallen päivä tuli 1000 vuotta myöhemmin

  

Tänään luin Ylöjärven uutisista, että Valpuri eli Pyhä Valborg oli tomera nainen, Keskiajan uranainen, kuten Susanna Viljanen kirjoitti artikkelissaan.

https://ylojarvenuutiset.fi/2017/04/29/keskiaikainen-uranainen/

Krookukset

Krookuksia Helsingissä huhtikuussa

Tähän asti kirjoittamani kirjat

Lisätietoja blogissa Vakoilijoita pikkukaupungissa. 
blogi ja kirja 
Vakoilijoita pikkukaupungissa

Kovakantinen
204 Sivua
ISBN 978-952-80-5188-6

Uusin on Vakoilijoita pikkukaupungissa, joka ilmestyi tänään ja on jo myynnissä Books on Demandin omassa nettikaupassa, josta sitä voi tilata. Viikon parin sisällä se on myös Kirjavälityksellä ym ja sitä voi tilata muistakin nettikaupoista, hankkia kirjastoihin. Samaaan aikaan ilmestyy myös E-kirja. 

Ad libris myös muut kirjani ja Carmen Thomsin toimittama kirja Lapset aikasillalla, jossa on kirjoitus Tulva. Se on ensimmäinen luku kirjaan, jossa kerro fiktiivisesti lisää lapsuusmuistoistani.

Cover Design: SelfPubBookCovers.com/RLSather

http://paluu-1950-lukuun.blogspot.fi/2018/04/kansikuva-vakoilijoita-pikkukaupungissa.html

Muut kirjat Anna Amnellin kirjoista sanottua.

Aurora-kirjat -blogi 

Lucia Olavintytär -blogi 

Anna Amnell Weebly 

Anna Amnell Wordpress  

Kaikki kirjani ovat poikani Matti Amnell (Jr) kuvittamia.  Hän on tehnyt myös kannet historiallisiin nuortenkirjoihini. 

 Poikkeus on Lucia ja Luka. Cover: Gemälde / Öl auf Eichenholz (um 1530) von Jan Sanders van Hemessen [um 1500 - um 1564/66] Bildmaß 44 x 31 cm Inventar-Nr.: 656A Systematik: Kulturgeschichte / Geldwesen / Wechsler BKP 44.601

Elämää Turussa 1500-luvulla

Anna Amnell: Lucia ja Luka

Grönholm, Jouko: Lucia Olavintytär elää Juhana-herttuan ajan Turussa. Turun Sanomat/alio 24.3.2016.

Oma kirjoitukseni Lucia Olavintytär-kirjojen synnystä

Anna Amnell: Firenzestä Turkuun

http://amnellanna.blogspot.fi/2014/01/anna-amnell-firenzesta-turkuun.html.

Kirjan ja ruusun päivä 2018

Hyvää kirjan ja ruusun päivää!
Anna Amnell   Vakoilijoita pikkukaupungissa
Ad libris
Kovakantinen
204 Sivua
ISBN 9789528051886
E-kirja ISBN 9789528012214

Arvostelukappaleita. Sähköposti osoitteeseen lehdisto@bod.fi ja kerro, mistä teoksesta olet kiinnostunut sekä yhteystietosi.

- Tässä kaupungissa ei murhata, ei ole murhattu kahteenkymmeneen vuoteen, sanoo rikoskomisario Onni Pajala, kun hänelle ilmoitetaan, että tyttökoulun naisrehtori on löydetty varhain sunnuntaiaamuna kuolleena pitkät veriset sakset pystyssä rinnassa.

Pienen puutalokaupungin poliisilaitos tuhoutui talvisodan suurpommituksessa, ja rikoskomisarion työpaikkana on kauppahallin yläkerran entinen kahvila. Ainoa autokin on korjattavana. Pajalan paineita lisää se, että seuraavana päivänä saapuu  Helsingistä uusi poliisipäällikkö.

Kaikille on pian ilmiselvää, että vt. poliisipäälliköksi lähetetty nuori lainopinkandidaatti Mihail (Misha) Pasternak on rakastunut kauniiseen Maila Winteriin, jota epäillään rikkaan sukulaisensa murhasta.

Tarina vie myös Stalinin viimeisten vuosien Moskovaan ja Leningradiin, jota monet kutsuvat vielä itsepintaisesti Pietariksi.
FM Anna Amnell on Suomen Kirjailijaliiton jäsen.