Järjestys

Kaupunkisuunnittelussa täytyisi olla jokin järjestys. Dubrovnikissa oli hyvä järjestys kaikissa asioissa. Se säilyi kauan itsenäisenä kaupunkivaltiona. Venetsiakaan ei pystynyt valloittamaan sitä keskiajalla.
Dubrovnik pienen potkurikoneen ikkunasta kuvattuna. Photos: Anna Amnell
Pieni Lintu-Järjestys linky



Split, Kroatia. Diokletianuksen palatsin ympärille syntyi spontaanisti keskiaikainen kaupunki.
Osa kaupungin pienoismallia




Kaupungin asukkaat purkivat palatsia vähitellen ja rakensivat ilman suunnitelmaa kaoottisesti ilman järjestystä.




Paanukattoaihe Suomen Kansallismuseon kiviaidan päällä kertoo järjestyksestä kansantaiteessa.




Tiilet järjestyksessä ikivanhan prahalaisen synagoogan katolla



Holokaustin uhrien muistomerkki Berliinissä.




Itä-Berliinistä pakoon yrittäneiden kommunismin uhrien muistomerkkejä Berliinisssä.



Prahan leikkikalumuseon julisteen iloinen epäjärjestys.

Ovatko bloggaamisen kulta-ajat ohi?

Olen blogannut melkein kymmenen vuotta. Mietin välillä, että jatkanko enää sen jälkeen, kun 10 vuotta tulee täyteen. Toisaalta perustin aivan uudenkin blogin toisaalle, mutta tajusin pian, että minun pitäisi maksaa, jotta kuvat ja kirjoitukset olisivat turvassa kuten täällä Bloggerissa. Sellainen kaikille avoin blogi sopii vain aineistolle, joka saakin mennä yleiseen jakeluun kuten informaatioaineisto.

Yleisesti voi sanoa, että aktiivisia näyttävät olevan enää vain nuorten naisten muotiblogit ja kirjablogit. En uskalla esittää kummastakaan lajista enempää mielipiteitä, jotta ei tulee samanlaista ryöppyä kuin viimeksi, kun sanoin jotain kirjablogeista.

Värikollaasi 201 Colour collages

Vihreä seinä kotikorttelini toisessa päässä ja peikonlehti keittiössäni.
I see this green wall when I walk around the block where I live.

Värikollaasi 201

Syksyinen tie

Kaunis syksyinen tie  Helsingissä
Kuva: Matti T. Amnell

Phaleonopsis 17.10.2014

Syksyn ensimmäinen phaleonopsis. Väriyhdistelmä on hyvin kiinnostava.



 

Photo Friday: 'Autumn'

Old Church Park in the heart of Helsinki
Vanhan kirkon puisto syksyllä
Photo Friday: 'autumn color'

UUsi blogini: Melkein antiikkia

Aloitin eilen. Etenen vähitellen. Jotain on jo..

http://melkein-antiikkia.weebly.com/

Syksymaisema erkkerin ikkunasta - syksy

Kuva on otettu ikkunan ja lasikaapin seinän läpi ja tehty ryhdikkäämmäksi kameran kuvankäsittelyllä.

Flunssa iski

Kauhea väsymys ja nivelten kolottelu, "tuska yli ruumiin" niin kuin Savossa ennen sanottiin lääkärille

Makrotex-teemana 'kirja'

Kirjaan tarvitan puuta ja ideoita


 

Ideoita saa elämästä - ja kirjoista.





Paljojen kirjojen lukemisella ei ole loppua...



Kirjat avaavat uusia maailmoja




Lukija ja kirja kuuluvat yhteen



Rakkaus kirjoihin alkaa usein jo lapsuudesssa. Siskokset nauttivat kirjoista kirpputorilla.




Kiinalaiset sanovat, että kirja on puutarha taskussa.
Nojatuolipuutarhurin puutarhakirjoja
Makrotex-linky : 'kirja'

Linnanmäki ja ruska

Uusi kamera tuo Linnanmäen lähemmäksi. Näköala erkkeristä.

Kollaasi 200: Juhlakollaasi

Värikollaasit 200-juhlakollaasi

Kiitos!

(klikkaa, kuva on suuri)

Toinen kollaasi 200 täällä

Värikollaasi 200

Värikollaasit 200

Kiitos! Hyvää syksyä!

juhlakollaasi 200 on täällä

Työn perässä muuttajat

Pohjoisen enkeli. Angel of the North, Veistos; AntonyGormley

Photo: David Wilson Clarke/Wikipedia

Tänään tyttäreni, hänen miehensä ja heidän kolme kissaansa muuttivat Brittein saarille Newcastleen Englannin pohjoisosaan, josta he kumpikin saivat työtä. Seutu on minulle tuttua vain Catherine Cooksonin kirjoista ja joistakin elokuvista.

Nyt tiedän, minne suuntautuvat seuraavat matkamme.  Vihdoinkin myös Skotlantiin, joka on aivan vieressä ja eri puolille Englantia, josta eteläosa on jo tuttua. Ilmasto on leuto ja kaupunkia ei vaivaa samalla tavalla kosteus kuten muita Englannin kaupunkeja.
Millainen on Newcastle? Lonely Planet tietää.:)

Aleksis Kivi

Aleksis Kiven päivä. Suomalaisen kirjallisuuden päivä.
Juhlimme tänään Aleksis Kiven muistoa.




Köyhä ja koditon Aleksis Kivi kuoli veljensä luona tässä pienessä mökissä.

Kuva-albumi Flickrissä: Aleksis Kiven kuolinmökki

Photo Friday: 'Blur'

Villi meno
Photo Friday: 'Blur'

Ei tullut vielä kirjallisuuden Nobelia Sofille

Sofi Oksanen on saanut paljon julkisuutta kansainvälisessä mediassakin siitä, kuka saa tämän vuoden kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Ei tullut vielä Nobelia Sofille, mutta hän on siirtynyt niiden kirjailijoiden joukkoon, joiden odotetaan saavan Nobelin. Ja se on jo suuri asia. Onnittelut Sofille siitä!

Syksyn loistoa

glorious autumn
Photo: Matti T Amnell
iPhone

Sofi Oksanen on Nobelin arvoinen kirjailija

Sofi Oksanen's novel 'Purge' is a strongly moral novel about European history. And its theme is universal and timeless. The Nobel Prize in Literature for this writer would speed the investigation of the crimes of Communism and help to purge the European political climate.
Read more about Sofi Oksanen

Kirjoitin jo vuonnna 2010: jos olisin päättämässä kirjallisuuden Nobel-palkinnosta, antaisin sen Sofi Oksaselle. ´Nobel-palkinto tälle kirjailijalle ja kirjalle {Puhdistus] vauhdittaisi kommunismin rikosten käsittelyä ja puhdistaisi ilmaa Euroopan poliittisessa ilmastossa.

yhteenveto mielipiteistäni:

http://blogisisko.blogspot.fi/2010/03/mielipide-sofi-oksanen-kuvaa.html

Nyt kansainvälinen media pitää Sofi Oksasta mahdollisena ehdokkaana. Tästä se alkaa!

Olin samaa mieltä heti luettuan kirjan Puhdistus:

http://blogisisko.blogspot.fi/2008/04/sofi-oksanen-puhdistus.html

Photo: Anna Amnell
March 24, 2009 in Helsinki

Lisäys: Kirjoitin 6.8.2013: [myös Sofi-kollaasi]
Pidin jo Sofi Oksasen Stalinin lehmistä. Koin, että Suomeen oli syntynyt aivan uudenlainen kirjailija, joka ei ole suomalainen eikä virolainen, vaan edustaa uutta kansainvälistä kirjailijapolvea. Kun luin Puhdistuksen heti sen ilmestymisen jälkeen, tunsin että uusi puhdas lehti oli auennut Suomen kirjallisuuteen.

Lisäys 8.10.2013
http://www.ts.fi/kulttuuri/685505/Sofi+Oksanen+nosti+suomettumisen+poydalle+Frankfurtissa

Sopiiko Neitsyt Marialle E-kirja?

 

What about a digital book?
7.5.2010 Ljubljana, entisen luostarin portti

Keskiaikana kuvattiin monesti maalauksissa tai veistoksissa Neitsyt Maria kirja kädessä. Milloin Marialle ilmestyy digitaalinen lukulaite?

Photo Friday: 'Curvy'

Photo Friday: 'Curvy'
A motorcycle with a side car
Sivuvaunullinen moottoripyörä

Ruskaa Töölössä

Syksyn värit
Pohjois-Hesperiankatu

Salapoliisiromaanit kiehtovat levottomina aikoina

Olen miettinyt, keksikö Agatha Christie tästä Zagrebin Hotel Esplanadin korkeaselkäisestä tuolista erään tärkeän kohdan kirjaansa Bertramin hotellissa? Hän yöpyi nimittäin täällä mennessään Mesopotamiaan tapaamaan ystäviään jo ennen sitä aikaa, kun oli itse naimisissa arkeologin kanssa.

Tämä kirjoitus on ollut tässä blogissa jo vuona 2005. Se perustuu vanhaan artikkeliini P. D. Jamesista.Vanhoja kirjoituksia on kuitenkin vaikeaa löytää ja lukea. Tuntuu aiheelliselta toistaa se tässä mellkein 10 vuotta myöhemmin ja kysyä: Onko jokin muuttunut? Vanhat salapoliisiromaanit näyttävät olevan edelleen suosittuja. Ja nyt eletään erityisen levotonta aikaa maailmanpolitiikan kannalta.

 ”Nykyajan ihminen istuu kotonaan levottomassa suurkaupungissa monen lukon takana, pelkää murtovarkaita ja terroristeja ja rentoutuu lukemalla pienestä kylästä, jonka rauha ja moraalinen järjestys järkkyvät murhan vuoksi, mutta palautuvat lopulta ennalleen. Salapoliisiromaanien lukijat ovat älykkäitä ja vaativat kirjalta paljon. Heillä on usko hyvyyteen, järjestykseen ja onneen. He uskovat järjelliseen maailmankaikkeuteen, jossa asiat selviävät lopulta.” Näin ajattelee P. D. James, joka on itsekin salapoliisiromaanien kirjoittaja. Kun Conan Doyle julkaisi yli sata vuotta sitten ensimmäisen kirjansa Sherlock Holmesista, joku kriitikko arveli, että salapoliisiromaani tulee olemaan vain ohimenevä oikku kirjallisuudenlajina. Mutta näin ei ole käynyt. Salapoliisiromaanit ovat säilyttäneet suosionsa ja tulleet suorastaan salonkikelpoisiksi. Parhaat kirjailijat innostuvat kirjoittamaan niitä Suomessakin. P.D. Jamesin mielestä salapoliisiromaani on paitsi huvitusta ja pakoa omasta turvattomuudesta myös kokeilua syyllisyydestä sekä lukijalle että kirjoittajalle: tunnen syyllisyyttä, olen olemassa. Lukija on kuitenkin turvassa, sillä salapoliisin syyttävä sormi ei osoita koskaan häneen. Salapoliisiromaani on P.D. Jamesin mielestä nykyajan moraliteetti. Salapoliisi astuu näyttämölle kuin kostonenkeli, paljastaa älyllään ja rohkeudellaan syyllisen ja palauttaa järjestyksen. Salapoliisiromaaneissa ei ole onnellinen loppu, mutta rikollinen paljastuu, joutuu kiinni ja kuolee.On ymmärrettävää, että salapoliisiromaanit eivät ole rikollisten lempiluettavaa, vaan ennemminkin niiden, jotka tuskin koskaan tulevat tekemisiin lain kouran kanssa. Onko P. D. James oikeassa? Vai onko joitain muita syitä, joiden vuoksi dekkarit kiehtovat entistä enemmän ja klassiset englantilaiset salapoliisiromaanien kirjoittajat kuten Agatha Christie ja P. D. James säilyttävät suosionsa? © Anna Amnell

Iltarusko syyskuussa

Helsinki

Värikollaasi 198: Maaginen lampunjalka

Anna Amnell: Värikollaasi 198 : The magical lamp foot
Click & look at a bigger picture. Klikkaa kuva suuremmaksi.
Täällä näkyy:
alkuperäinen valokuvani antiikkikaupan ikkunassa olevasta lampusta.

Värikollaasit värit syksy










The flags are a message :
Valitan. Nämä liput ovat edelleen mörönsyöttinä, sillä eräs outo sivusto näyttää blogiani ja laittaa blogini sivupalkkeihin venäläistä propagandaa. Keskellä täytyy olla selvä viesti, joka kertoo, että en kannata sitä.

Carelia-kortteli, Helsinki

Carelia-kortteli, Helsinki kesällä

Asun Carelia-korttelissa, jossa on hyvin iso sisäpiha. Carelia-kortelin sisäpihan kohtalosta keskustellaan. Koko piha ei näytä enää näin kauniilta täältä Runeberginkadun puolelta katsottunakaan, sillä puita on kaadettu.
Helsingin vanhoja kortteleita
http://www2.hs.fi/extrat/kaupunki/korttelit/0406_1.html

Nyt halataan

(liput säilyvät edelleen mörönsyötteinä :) )

Paikkakuntani sanomalehti Helsingin Sanomat kirjoittaa Torstai-sivullaan "6 syytä halata".
Koska Hesari ei tule kaikille lukijoilleni, pieni katsaus hauskaan ja hyödylliseen artikkeliin. Aiheesta kirjoittaa enemmän englantilainen sanomalehti.

Halaaminen alentaa verenpainetta, itsetunto kohenee, halaus vähentää muodollisuutta. Pitäisi halata kahdeksan kertaa päivässä!

Voi myös halata itseään.  Olen kokenut, että se venyttää selkälihaksia - liike kuuluu useita kertoja tietokoneen ääressä tehtäviin voimisteluliikkeisiini. Teddykarhuakin voi halata.



Hietalahden kirpputorilla onnellinen tyttö esitteli minulle ostamaansa jättinallea.
She bought a lovely teddy bear at the fleamarket.

Flags

Terveisiä Suomesta! Greetings from Helsinki!

Nämä liput ovat mörönsyöttinä.:)

 

Aurora. Anna Amnell: Aurora-kirjat: Something delicious: Viktorian & Edwardian

We Finns love Obama!

Aurora. Anna Amnell: Aurora-kirjat: Something delicious: Viktorian & Edwardian: Viktorian ja Edwardin ajan ylellinen päivällispöytä.  Kuvat olen ottanut Tukholman fantastisessa Nordiska Museet -museossa. Nordiska Musee...

Ruskan alku Runebergin bulevardilla

Sateinen päivä.

Maalaustunteja: Hall Diteman

Otin vaihto-oppilaana maalaustunteja. Opettajani oli Hall Diteman. Hän lahjoitti minulle yllä olevan työnsä,  jossa on kuvattuna koulutieni, reitti jonka kävelin lukiosta AFS-kotiini. (Kuva on tietenkin tekotavasta johtuen peilikuva). Taustalla näkyy 1950-luvun Billings, joka oli silloin nopeasti kasvava kaupunki, kultainen kaupunki, kuten jotkut sanoivat.

Myös AFS-perheeni oli muuttanut itärannikolta Bostonista länteen. Perheenisällä oli yliopistotutkinto ja rivi Shakespearen teoksia, äiti oli opiskellut yliopistossa musiikkia ja näyttelemistä, mutta elannon toi perheenisän lama-aikana hankkima työkokemus Fordin tehtailla: hän tunsi autot ja ryhtyi myymään fordeja montanalaisille. Äiti jäi kotiäidiksi viidelle tyttärelle ja soitti pianoa pianokvartetissa omaksi ilokseen. Silloin tällöin naiset pitivät konsertin. Kerran olin flunssassa poissa koulusta kotona päivällä ja kuulin yläkerran huoneeseeni heidän harjoittelunsa, soittavan Claude Debussyn sävellystä, joka oli pianokvartetille. Aikamoinen elämys.

 

Näin Hall opetti minua maalaamaan. Olin maalannut huoneeni ikkunasta pihalla näkyvän kallion ja vein työn nähtäväksi. Meitä oppilaita oli puoli tusinaa, muut aikuisia. Hall piirsi sihen muutaman viivan, ja sehän muuttaa kaiken. Ne yksityiskohdat!

Eräs kaunis työ. Hall Diteman: 

Farmhouse on a prairie (+ Snow-covered hills, lrgr; 2 works)

1964(klikkaa kuva suuremmaksi)
Lue mitä kirjailija Tom Wolfe kirjoittaa "My friend Hall Diteman"
Tom Wolfe about Hall Diteman (PDF)


      

Hall Diteman (oikealla takan vieressä) oli tehnyt vähän aikaisemmin pitkän maailmanympärysmatkan tiskaamalla eli tehden eri puolilla maailmaa milloin mitäkin hanttitöitä. Ainahan englantia osaava voi välillä opettaakin. Kuvassa on tupaantulijaiset hänen uudessa kodissaan meille hänen entisille oppilailleen - minä olin kylläkin aivan uusi, tapasin hänet ensi kertaa, muut ovat yliopisto-opiskelijoita paitsi lukion taideluokan luokkatoverini Fred (Frederick Clayton Jackson, oikealla). Takan reunustalla istuu Hall. Minulla on raidallinen punavalkoinen hame, jonka mallin keksin omasta päästäni ja tuttu ompelija Iisalmessa teki sen. Mutta heti New Yorkiin tultuani näin suureksi järkytyksekseni täsmälleen samanlaisen hameen eräällä oikein pulskalla mustalla rouvalla. Hän oli keksinyt mallin jo aikaisemmin.

Ilokseni olen näin Internetin aikana löytänyt kuvia vanhoista Amerikan ystävistäni.
Kuvassa Hall Diteman oikealla. Hän eli paljon yli 90-vuotiaaksi ja ehti saada arvostusta taiteelleen.