Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
keskiviikkona, huhtikuuta 30, 2008
Iloista vappua!
tiistaina, huhtikuuta 29, 2008
sunnuntai, huhtikuuta 27, 2008
Lukeminen ja aivot. Tietokone ja aivot?
Suomen tietokirjailijoiden järjestämässä seminaarissa "Tytöt ja lukeminen".
Jo 1970-luvun lopussa luin eräästä oppimisen vallankumousta kuvaavasta kirjasta, että jopa kolmevuotiaat lapset voivat oppia kirjoittamaan runoja, jos heillä on käytettävissään tietokone. Tuohon aikaan tietokoneet olivat vasta tulossa yleiseen käyttöön. Muun muassa meidän perheeseen ostettiin ensimmäinen kotitietokone vuoden 1981 alussa eli pian sen jälkeen kun olimme muuttaneet Kanadaan. Tietokoneen hankkiminen kotiin oli aivan uusi asia ja mullisti meidänkin perheen elämää.
Idea tietokoneen hankkimiseen tuli tietenkin lapsiltamme, jotka olivat nähneet edellisenä kesänä Chicagon tiedekeskuksessa pyykinpesukoneen suuruisen tietokoneen. Sitten olikin sanomalehdessä mainos pienestä kotikoneesta. Ei muuta kuin laina pankista ja tietokone kotiin. Nuorimmasta lapsestamme kehittyi varsinainen asiantuntija, jota tultiin sikäläisen peruskoulun ala-asteella hakemaan kesken tunnin toiseen luokkaan, jos siellä oli ongelmia tietokoneessa. Sama poika opetti minutkin myöhemmin Suomeen palattuamme käyttämään tietokonetta, ja se vaikutti ratkaisevasti siihen, että minusta tuli vihdoinkin kirjailija.
Ihmelaite aiheutti heti alkuun myös ongelmia. Ensimmäinen koneemme hajosi melkein heti, sitä yritettiin korjata ja saimme lopulta uuden koneen, kun olin soittanut USA:han valmistajan pääkonttoriin PR-päällikölle. Torontolainen tietokonekauppias myönsi, että koneemme oli ollut "a real lemon" eli täysin viallinen. Tietokoneita on ilmestynyt toinen toisensa jälkeen kotiimme. On ollut ongelmia, toinen "real lemonkin". Tätä kirjoitan viikon vanhalla koneella, sillä edellisestä hajosi joitakin osia ja se täytyy viedä huoltoon.
Meidän lapsemme olivat jo koululaisia, kun tietokone ilmestyi meidän kotiimme. He olivat tottuneet siihen, että heille luettiin ääneen faktaa ja fiktiota ja he lukivat itsekin paljon. Mutta mikä on tietokoneen vaikutus aivan pienen lapsen aivoihin?
Uraauurtavassa kirjassaan "Proust ja mustekala" [Proust and the Squid] aivotutkija ja kasvatustieteilijä Maryanne Wolf kuvaa lukevan ihmisen aivoissa tapahtuvia muutoksia.
Wolfin mukaan esimerkiksi muinoin eläneen nuolenpääkirjoituksen lukijan aivot olivat aivan erilaiset kuin nykyihmisen aivot. Ja samoin nykyajan kiinalainen käyttää aivan erityisiä aivojen hermosolujen yhdistelmiä lukiessaan kiinalaista kirjoitusta.
Pienten lasten aivot ovat samanlaiset kaikkialla maailmassa, mutta kun lapsi oppii lukemaan ja kehittyy hyväksi lukijaksi, hänen aivonsa muuttuvat. Niistä tulee tehokkaat tulkitsemaan lapsen oman kulttuurin kirjoitusmerkkejä.
Ne eivät muutu anatomisesti, vaan funktionaalisesti, selosti minulle tätä asiaa eräs huomattava kanadalainen aivotutkija, jolle soitin ja ihmettelin, mistä on oikein kyse. [ Nythän tästäkin kiistellään: Voidaanko aivoja muuttaa myös anatomisesti?]
Lukeminen ja digitaalinen kulttuuri
Wolf sanoo, että aivan kuten ulkoaopettelu tuli tarpeettomaksi kirjoituksen keksimisen jälkeen, on vaarana, että lukeminen, todellinen syventyvä lukeminen heikkenee tai jopa katoaa. Tietokoneesta voi saada hetkessä pinnallista tietoa, voi tulla illuusio tiedosta. Tiedon hankkiminen ei vaadi enää syventymistä, siinä ei laiteta persoonallisuutta mukaan.
Lukemisesta saattaa tulla vain satunnaisesti käytettävä apukeino, jolla hankitaan tietoa, johon ei liity mitään tunteita. Se saattaa aiheuttaa ihmisten kulttuurissa arvaamattomia muutoksia, sillä aivot mukautuvat uuteen tilanteeseen. Se tulee vaikuttamaan jokaisen uuden lukijan intellektuaaliseen kehitykseen.
Professori Wolf on aivotutkimuksen ja kasvatustieteen tutkija, lukemisen asiantuntija (ja myös lukihäiriön asiantuntija). Hän korostaa sitä, että vanhempien tulisi puhua pienten lastensa kanssa ja lukea heille, jotta heidät pelastettaisiin lukijoiksi, kulttuurin säilyttäjiksi.
Lasten pitäisi kasvaa lukijoiksi, oppia lukemaan bitekstuaalisesti, multitekstuaalisesti, Wolf sanoo, jotta he voisivat olla sekä lukijoita (expert readers) että digitaalisen tiedon käyttäjiä.
Puhu lapsellesi, lue lapsellesi
Osa tekstistä kuuluu alustukseen, jonka pidin Turun kirjamessuilla syksyllä 2007.
Lue myös
Neulominen ja aivot
http://blogisisko.blogspot.fi/2015/07/aivot-kirja-tietokone-meditaatio.html
Maalainen, entinen opettaja, kirjoittaa blogissaan lapsista, lukemisesta ja tietokoneista.
Tommy Hellstenkin verkostoituu
Hufvudstadsbladetin etusivulla on tänään melkein koko sivun valokuva Hellstenistä ja otsikko "Nu vill han bli onödig". Kolmen sivun haastattelussa (kaksi valtavaa kuvaa) Hellsten kertoo, että hän haluaa nyt tehdä itsensä tarpeettomaksi, päästä pois oravanpyörästä ja kouluttaa mentoreita ja terapeutteja, jotka edelleen kouluttavat mentoreita ja terapeutteja eli muodostaa verkoston "ihminen tavattavissa".
Hellstenin kirjoja on käännetty monille kielille, nyt viimeksi englanniksi, mikä merkitsee suuria tuloja.
Termi "ihminen tavattavissa" on esiintynyt jo vuonna 2002 muualla, mutta luin, että siitä on tullut nyt Hellstenin rekisteröity tavaramerkki.
Hellstenin kirjoja on käännetty monille kielille, nyt viimeksi englanniksi, mikä merkitsee suuria tuloja.
Termi "ihminen tavattavissa" on esiintynyt jo vuonna 2002 muualla, mutta luin, että siitä on tullut nyt Hellstenin rekisteröity tavaramerkki.
lauantaina, huhtikuuta 26, 2008
Puuveistoksia Kaivopuistossa
Photos: Anna Amnell
Sanna Karlsson-Sutina "Faces in Metro", Kasvoja metrosta (2007)
Puupölkystä voi löytää kohtaloita
Kaivopuistossa on värikästä taidetta myös lapsille.
perjantaina, huhtikuuta 25, 2008
tiistaina, huhtikuuta 22, 2008
Kirja-arvostelu 14 vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen
Löysin sattumalta netistä vuonna 2005 kirjoitetun kirja-arvostelun ensimmäisestä kirjastani, joka ilmestyi vuonna 1991. Se on arvostelun kirjoittajan lukumuisto omasta lapsuudestaan. Siitäkin täytyy olla kauan, sillä tuon kirjani toinenkin painos on ollut kauan loppuunmyyty. Lue lisää..
maanantaina, huhtikuuta 21, 2008
Yhteinen suru
Uskon, että onnettomuuksista lukeminen voi olla terapeuttista lukijoillekin. Ehkä nyt vasta uskaltaa surra, on lupa surra ystävää tai sukulaista.
Kun ei ole enää sukuyhteyttä eikä usein edes yhteyttä naapureihin tai omaan perheeseen, kaikista ihmisistä on tullut tavallaan omaisia, olivatpa he TV-ohjelmien henkilöitä tai todellisia henkilöitä.
Ennen oli luostareita, joissa nunnat seisoivat joka ilta avoimen haudan äärellä, jotta muistaisivat kuolevaisuutensa. Me nykyajan ihmiset olemme samassa tilanteessa joka päivä, kun avaamme lehden tai TV:n.
Jotkut sanovat, että kaunokirjallisuus on sitä varten, että oppisimme kuolemaan.
Eivätkö kyyneleemme voi olla aitoja myös teatterissa, kirjaa tai sanomalehteä lukiessa?
Lisäksi suru yhdistää meitä. Tunnemme myötätuntoa Katjan vanhempia kohtaan.
Tulee edes jonkin verran suhteellisuudentajua. Kuolemaan verrattuna monet ongelmat tuntuvat mitättömän pieniltä.
sunnuntai, huhtikuuta 20, 2008
lauantaina, huhtikuuta 19, 2008
Viihtyisää viikonloppua!
Toivottavasti on kaunis sää. Vähän aikaa sitten lauloi peipponen puistossa. Pitäisi tulla pian kesäistä. Ei kai peipponen voi olla väärässä?
Suklaapuoti
Meidän naapuristoon kympin päätepysäkin viereen on ilmestynyt suklaapuoti. Tämä valokuva on omistettu Hallattarelle, jota voisi sanoa myös "suklaabloggaajaksi". (uusi blogi!)
Kuva oli kadonnut välillä.
torstaina, huhtikuuta 17, 2008
Ja tässä suosikkini Blogilistalla
Tietokoneeni taustakuva tällä hetkellä. Kuva: Anna Amnell
Suosikkini Blogilistalla
Tässä suosikkini Blogilistalla tämänpäiväisessä päivitysjärjestyksessä:
(Tässä ovat melkein kaikki, joitain salaisuuksiakin pitää olla.:))
Rita
Kotikissat
Hallatar
Menopaussi
Maalainen
Kemppinen
Kun Kirjoitan
Taivasalla.net
Venla Hiidensalo - Kirjoituksia
ikkunaiines
Kissakuvahaaste
Kirjailijan häiriöklinikka
Tiramisua Milanossa
Maahanmuuttaja ja muita rooleja
PopuLAARI
Parnasso.fi
Tarinamaanantai
Blogisisko 3
Kaisan tuumooksia
Pakinaperjantai
Ihan kipsissä
Nukkekoti Väinölä
Koirakuvat-viikkohaaste
Marja-Leena Rathje
Auroran talo. Nukkekoti-blogi
Memoria volatilis
Helenan nettipäiväkirja
Lucia Olavintytär
Nukkekotiwiki
Suomen kuvittajat
Rajatapauksia
Jura Jukola
Anna Amnellin kotisivublogi
Nukkekoti Villa Valmanja
Broken star
Nukkekoti Rauhaniemi
Narniassa
Aurora. Anna Amnell ja Aurora-kirjat
Narnia-blogi
nettipäiväkirja3
Opettajankouluttajan päiväkirja
Blogisisko 1
Blogisisko 2
Pink Lady on the Loose!
keskiviikkona, huhtikuuta 16, 2008
Hyvät bloggaajat
Kuva: anna amnell
Kukka teille!
Blogini meni ihan sekaisin eilen. Siitä tuli näkyviin vain yksi sivupalkki. Oli pakko poistaa suurin osa asiaa sivupalkeista. Siinä meni mm huolella kokoamani lista blogeista, joita luen useimmin. Netistähän se lista löytyi:
Luen teitä edelleen - ja monia muita blogeja - mutta täytyy myöntää, että tulen blogeihinne usein Googlen kautta, sillä se on nopeinta. Ihmettelen ja ihailen teitä, jotka pystytte pitämään yllä pitkää blogilistaa..
Hyvää kevättä! Peipponen laulaa jo puistossa. Onko kesä siis jo lähellä?
Kukka teille!
Blogini meni ihan sekaisin eilen. Siitä tuli näkyviin vain yksi sivupalkki. Oli pakko poistaa suurin osa asiaa sivupalkeista. Siinä meni mm huolella kokoamani lista blogeista, joita luen useimmin. Netistähän se lista löytyi:
Luen teitä edelleen - ja monia muita blogeja - mutta täytyy myöntää, että tulen blogeihinne usein Googlen kautta, sillä se on nopeinta. Ihmettelen ja ihailen teitä, jotka pystytte pitämään yllä pitkää blogilistaa..
Hyvää kevättä! Peipponen laulaa jo puistossa. Onko kesä siis jo lähellä?
tiistaina, huhtikuuta 15, 2008
Sofi Oksanen: Puhdistus
Kuvassa Hotelli Torni . Kuva: Anna Amnell 2008
(Parnasso-blogin Sofi Oksanen -keskusteluissa huhtikuussa 2008 mainitaan hotelli Torni, sillä "Tornin pidoissakin" esiintyi nimimerkki Humanisti, rehtori Touko Voutilainen. 2000-luvun nimimerkki Humanisti kirjoitti Oksasen kirjasta mielipiteen, jota käytettiin keskustelun kohteena olleen kirjan mainoksessa. ks. Parnasson edellinen keskustelu) Vahvennus tekstiin myöhemmin. Siinä on mielipiteeni tiivistettynä.
Parnasso: Anna Amnell/Blogisisko kirjoitti (15.04., klo 12.15.): (keskustelu poistettu] 2008
"Oksasen Puhdistus on häikäisevä. Parasta Suomessa julkaistua kaunokirjallisuutta aikoihin." [tuntemattoman henkilön kommentti, jota oli käytetty mainoksessa..]
Siinä se on sanottu lyhyesti ja ytimekkäästi. Minäkin olen samaa mieltä.
Sofi Oksanen kirjoittaa virolaisen suvun kohtaloista, mutta hänen romaaninsa on yleismaailmallinen. Vielä tuhoisampaa kuin poliittinen vaino on ihmisen sydämessä kasvava pahuus.
Aliide Truu muuttuu hirviöksi, kun alkaa himoita sisarensa miestä. Hänen hillitsemätön tunteensa tuhoaa suvun, rakastetun ja hänet itsensä. Kirjassa on myös sovitus, sekin unohtumaton ja karmaiseva kuten Aliide kokonaisuudessaan.
Pidän Oksasen kielestä ja ihailen sitä taitoa, jolla hän kuljettaa eri aikatasoja tässä romaanissa.
Tuo jäi mieleen yhdestä lukukerrasta.(Ostin kirjan 5.4. ja luin sen heti] Annoin kirjan lahjaksi ulkomailta käymässä olleelle sukulaiselle. Pitää ostaa uusi kirja, jotta voi kirjoittaa lisää, esimerkiksi siitä, miten nuori tyttö pakotetaan prostituoiduksi. Olivatko nämä miehet, äärimmäisen pahuuden ilmentymiä hekin, venäläistä mafiaa vai oliko tämä vain Aliiden tulkinta tilanteesta?
Lue myös tämä: Matka Liehun Helenestä Oksasen Puhdistukseen.
Hyvä kirja-arvostelu löytyi Savon Sanomista.
Lisäys: Toinen kommenttini
Anna Amnell/Blogisisko kirjoitti (17.04., klo 10.48.):
Skandalistille:
Kirjoitin mielipiteeni suoraan nettiin sen perusteella, mikä tuli ensimmäiseksi mieleen tuon yhden ainoan lukukerran perusteella. Yksityiskohtaisia ja huolellisesti punnittuja kirja-arvostelujahan on löydettävissä muualta. Tämähän on nettijutustelua.
Alinen kuvaus oli todella loistava. Ei ole ole tullut aikaisemmin sellaista naista kirjallisuudessa vastaan.
Tietenkin poliittinen sorto, jossa ihmiset elivät, vääristi heidän ihmissuhteensa. Joten olosuhteilla oli osuutta.
Mutta halusin korostaa sitä, että niin kuin ainakin suuret kirjailijat, Oksanen ei tyytynyt kirjoittamaan vain poliittisesta sorrosta ja naisten kokemasta väkivallasta. Nekin ovat yleismaailmallisia, ikuisia ongelmia, mutta vielä yleismaailmallisempi ja ikuisempi on se pahuus, mikä syntyy meidän sisässämme, kun annamme pahalle vallan. Eivät kaikki miehet pahoinpitele naisia eivätkä kaikki naiset ilmianna sisartaan edes äärimmäisissä olosuhteissa.
Näin Sofi Oksanen nousee äitinsä kotimaan Viron ja viime vuosisadan kauheuksien yläpuolelle ja kirjoittaa siitä, mikä on yleisinhimillistä. Antiikin tragedioissahan kuvataan myös rakkauden tuhovoimaa. Samoin tekee Shakespeare.
Varmuuden vuoksi kerron, että en tunne Sofi Oksasta, en ole tavannut häntä koskaan enkä ole hänen sukulaisensa enkä kummitätinsä. Mutta olen lukenut elämäni aikana hyvin paljon kirjoja.
Kommenttini toiseen keskusteluun Parnasso-blogissa. Lue, mitä mieltä ollaan Sofia Oksasen romaanista. Kirjoita sinne mielipiteesi! (huhtikuussa 2008):
Anna Amnell/Blogisisko kirjoitti (17.04., klo 16.02.):
Arkisessa jokapäiväisessä kielessä meidän ei tarvitse kysellä, mitä hyvä ja paha tarkoittavat. Hyvä teko ja paha teko ovat itsestään selviä.
Jos hyvän ja pahan ongelmaa ryhdytään saivartelemaan, luodaan yleensä keinotekoisia ongelmia, kieli alkaa "laiskotella" kuten Wittgenstein sanoo osuvasti. Ajattelun tehtävä on olla terapiaa, joka vapauttaa ihmisen saivartelevien filosofioiden vallasta eli "päästää kärpäsen pullosta".
Lukekaa Sofi Oksasen "Puhdistus", niin tämä keskustelu voisi saada asiallisemman luonteen.
ja lopuksi kommenttini samassa keskustelussa :
--olen ihan samaa mieltä siitä, että olisi jo korkea aika puhua kommunismin rikoksista Suomessakin samalla tavalla avoimesti kuin puhutaan natsien rikoksista.
Kommunismin rikoksistahan Sofi Oksanen kirjoittaa. "Puhdistus" on järkyttävä lukukokemus.
Täällä me suomalaiset elimme Neuvostoliittoa mielistellen samalla aikaa, kun virolaiset joutuivat elämään neuvostotodellisuudessa.
Minusta Oksasen kirjan tärkeys on siinä, että se kuvaa sitä, että vielä kamalampaa kuin ihmisen kiduttaminen ja tappaminen oli se, että hänet vieteltiin vakoilemaan omaa perhettään ja ystäviään, hänen sielunsa tuhottiin.
Ei kuitenkaan kokonaan Aliden kohdalla, sillä hän nousi vielä vanhuksena siitä loasta, jossa hän oli elänyt ja sovitti pahat tekonsa niin hyvin kuin osasi. Siinä viimeisessä sodassa hän ei ollut enää pahan puolella.
Suvun naiset nousivat yhdessä pahaa vastaan.
Työssä 90- ja 100-vuotiaana
Eilinen HBL kertoi kirjailija Harry Bernsteinista, jonka esikoisromaani ilmestyi hänen ollessaan 96-vuotias. Kolmas osa omaelämäkerralliseen romaaniin on valmistumassa nyt kun Bernstein on 98. (Kurt Mälarstedt: Bernstein - författare i tionde decenniet. HBL/Kultur 14.4.2008) Ensimmäisessä osassa Bernstein palaa lapsuuteensa Englannissa, josta hän muutti perheensä kanssa Yhdysvaltoihin 12-vuotiaana. Vaimon kuolema sai miehen kirjoittamaan elämästään. Kolmannen osa keskeinen henkilö onkin Ruby, jonka hän tapasi piilipuun alla New Yorkin Central Parkissa. International Herald Tribunessa on pitkä artikkeli ja valloittava kuva Harry Bernsteinista. (Sen mukaan Harry Bernstein julkaisi erään romaanin jo aikaisemmin.)
"God knows what other potentials lurk in other people, if we could only keep them alive well into their 90s." (Harry Bernstein Herald Tribunen haastattelussa)
Eihän tässä ole tietenkään mitään uutta, sillä Sophocles (496-406 eKr) kirjoitti viimeisen näytelmänsä 90-vuotiaana. BBC kertoi äskettäin ohjelmassaan Still working at 90 englantilaisista naisista ja miehistä, jotka ovat työssä vielä 90-100 -vuotiainakin. BBC mainitsee myös myös iäkkään kitaristin Les Paulin . Suomalaiset Arvo Ylppö ja Eino Jutikkala kuuluivat myös samaan ikivihreiden joukkoon. Arvo Ylppö luennoi vielä 90-vuotiaana lasten sairauksista sekä Suomessa että ulkomailla. Yli 90-vuotiaan Jutikkalan puheenvuoro eräässä konferenssissa Helsingissä on unohtumaton muisto.
Pidän vanhoista ihmisistä, sillä isoisäni eli 94-vuotiaaksi, äitini melkein 97-vuotiaaksi. Heidän kanssaan oli mukava jutella. Äiti muisti vielä yli 90-vuotiaana, millaisia vaatteita hänellä oli nuorena, millaisia leikkejä ja leluja hänellä oli lapsena, isoisä kertoi nuoruutensa ajan Pietarista. Iäkkäiden ihmisten kautta oppii ymmärtämään menneisyyttä eri tavalla kuin kirjoista. Onnellinen se, jonka esivanhemmat ovat myös kirjoittaneet elämästään.
"God knows what other potentials lurk in other people, if we could only keep them alive well into their 90s." (Harry Bernstein Herald Tribunen haastattelussa)
Eihän tässä ole tietenkään mitään uutta, sillä Sophocles (496-406 eKr) kirjoitti viimeisen näytelmänsä 90-vuotiaana. BBC kertoi äskettäin ohjelmassaan Still working at 90 englantilaisista naisista ja miehistä, jotka ovat työssä vielä 90-100 -vuotiainakin. BBC mainitsee myös myös iäkkään kitaristin Les Paulin . Suomalaiset Arvo Ylppö ja Eino Jutikkala kuuluivat myös samaan ikivihreiden joukkoon. Arvo Ylppö luennoi vielä 90-vuotiaana lasten sairauksista sekä Suomessa että ulkomailla. Yli 90-vuotiaan Jutikkalan puheenvuoro eräässä konferenssissa Helsingissä on unohtumaton muisto.
Pidän vanhoista ihmisistä, sillä isoisäni eli 94-vuotiaaksi, äitini melkein 97-vuotiaaksi. Heidän kanssaan oli mukava jutella. Äiti muisti vielä yli 90-vuotiaana, millaisia vaatteita hänellä oli nuorena, millaisia leikkejä ja leluja hänellä oli lapsena, isoisä kertoi nuoruutensa ajan Pietarista. Iäkkäiden ihmisten kautta oppii ymmärtämään menneisyyttä eri tavalla kuin kirjoista. Onnellinen se, jonka esivanhemmat ovat myös kirjoittaneet elämästään.
maanantaina, huhtikuuta 14, 2008
Kommentti Parnasson blogiin
Anna Amnell/Blogisisko kirjoitti (14.04., klo 09.31.):
Jarmo Papinniemi, kirjoitat:
"WSOY mainostaa Sofi Oksasen uutta romaania tyylikkäällä lehti-ilmoituksella, joka on julkaistu ainakin tämän päivän Hesarissa.
Kirja on hyvä ja ansaitsee ilmoitukseen siteeratut luonnehdinnat 'häikäisevä' ja 'parasta kaunokirjallisuutta aikoihin'.
Mutta mainososasto on mennyt tekemään semmoisen tempun, että yksi sitaateista on otettu nimimerkillä kirjoitetusta blogikommentista."
Mielipiteeni:
Minusta tuo mainoksessa käytetty kommentti oli harvinaisen osuva. Paremmin ei olisi voitu sanoa.
Etkö voisi olla iloinen siitä, että blogiisi kommentoivat niin fiksut ihmiset, että heidän tekstinsä kelpaa merkittävän romaanin mainokseksi?
"Nimimerkin takanahan voi olla ihan kuka tahansa, joku kustantamon sisältä tai kirjailijan paras kaveri tai vaikka kirjailija itse."
Aika vahvasti ilmaistu! Eikö kommentin kirjoittajan saa selville nopeasti?
Ja lisäksi - eräs suomalainen kriitikko kirjoitti jokin aika sitten, että "kaikki tuntevat toisensa" Suomen kirjallisissa piireissä.
Ollaan kavereita, työtovereita, sukulaisia, ex-puolisoita, saman puolueen jäseniä jne.
Onko tämä muka ensimmäinen kerta, kun nimimerkkillä kirjoitettua mielipidettä pidetään arvossa?
Huomaan, että tähän blogikirjoitukseen saa kirjoittaa kommentin vain nimellä. Onko nimimerkeillä kommentoiminen lopetettu kokonaan tässä blogissa? [Kommentin kirjoittajan kohdalla näkyy vain sana 'Nimi')
Parnasson blogissa keskustellaan.
Jarmo Papinniemi, kirjoitat:
"WSOY mainostaa Sofi Oksasen uutta romaania tyylikkäällä lehti-ilmoituksella, joka on julkaistu ainakin tämän päivän Hesarissa.
Kirja on hyvä ja ansaitsee ilmoitukseen siteeratut luonnehdinnat 'häikäisevä' ja 'parasta kaunokirjallisuutta aikoihin'.
Mutta mainososasto on mennyt tekemään semmoisen tempun, että yksi sitaateista on otettu nimimerkillä kirjoitetusta blogikommentista."
Mielipiteeni:
Minusta tuo mainoksessa käytetty kommentti oli harvinaisen osuva. Paremmin ei olisi voitu sanoa.
Etkö voisi olla iloinen siitä, että blogiisi kommentoivat niin fiksut ihmiset, että heidän tekstinsä kelpaa merkittävän romaanin mainokseksi?
"Nimimerkin takanahan voi olla ihan kuka tahansa, joku kustantamon sisältä tai kirjailijan paras kaveri tai vaikka kirjailija itse."
Aika vahvasti ilmaistu! Eikö kommentin kirjoittajan saa selville nopeasti?
Ja lisäksi - eräs suomalainen kriitikko kirjoitti jokin aika sitten, että "kaikki tuntevat toisensa" Suomen kirjallisissa piireissä.
Ollaan kavereita, työtovereita, sukulaisia, ex-puolisoita, saman puolueen jäseniä jne.
Onko tämä muka ensimmäinen kerta, kun nimimerkkillä kirjoitettua mielipidettä pidetään arvossa?
Huomaan, että tähän blogikirjoitukseen saa kirjoittaa kommentin vain nimellä. Onko nimimerkeillä kommentoiminen lopetettu kokonaan tässä blogissa? [Kommentin kirjoittajan kohdalla näkyy vain sana 'Nimi')
Parnasson blogissa keskustellaan.
Hei!
sunnuntai, huhtikuuta 13, 2008
Matka Liehun Helenestä Oksasen Puhdistukseen
"Oksasen Puhdistus on häikäisevä. Parasta Suomessa julkaistua kaunokirjallisuutta aikoihin", kirjoitti eräs nimimerkki Parnasson blogissa 5.4.2008. Kylläpä ilahduin. Nyt odotan kiinnostuksella, saako Sofi Oksanen ansionsa mukaisen arvostuksen myös virallisesti. Finlandia-palkinto Sofi Oksaselle!
Pakostakin tulee mieleen vuosi 2003, jolloin ilmestyi toinen suuri romaani, nimittäin Rakel Liehun "Helene", klassikko heti ilmestyessään. "Helene" ei päässyt edes Finlandia-listalle.
Kirjoitin eräällä suljetulla kirjallisella keskustelupalstalla: "Helenen puuttuminen Finlandia-listalta on unohtumaton vääryys.-- Jos listalta puuttuu niin kulttuurisesti merkittävä ja suuren lukuelämyksen tuottava teos kuin Liehun Helene, ei voi enää suhtautua vakavasti näihin raateihin."
Tuosta pettymyksestä suomalaiseen kirjalliseen maailmaan alkoi osallistumiseni Internet-keskusteluihin. En halunnut olla enää hiljaa. Olin ollut siihen asti kokonaan syrjässä kirjallisista piireistä.
Internet-keskusteluissa ilmenevä kirjallisten piirien äärivasemmistolaisuus yllätti yleisyydellään ja sitkeydellään. Ne pitivät vielä 2000-luvulla raivoisasti kiinni menneestä loistostaan. Olin luullut aikaisempia vastaavia tapauksia erillisiksi ilmiöiksi.
Vaikka maksan uskollisesti jäsenmaksuni moniin kirjallisiin järjestöihin, olen pysytellyt viime vuodet entistä kauempana kaikista kirjallisista piireistä. Ehkä tunnelma on alkanut muuttua niissäkin kuten on tapahtunut Internet-keskusteluissa. Ainakin Kiiltomato on aivan erilainen kuin noina aikoina. Parnasso on ilahduttanut monesti.
"Tänä vuonna Ruotsin lehdistössä on kiitetty vuolaasti Rakel Liehun Helene-romaanin intensiivistä sävyä, ja ruotsinnos on ollut ostetuimpien ja lainatuimpien teosten listoilla. " Opetusministeriö 2005
Yhteenveto kommeneteista, joita kirjoitin Puhdistuksesta Parnasson keskustelupalstalle heti luettuani kirjan ihan tuoreeltaan kuten Liehun Helenenkin.
(ostin kirjan 5.4. ja luin sen heti)
Pakostakin tulee mieleen vuosi 2003, jolloin ilmestyi toinen suuri romaani, nimittäin Rakel Liehun "Helene", klassikko heti ilmestyessään. "Helene" ei päässyt edes Finlandia-listalle.
Kirjoitin eräällä suljetulla kirjallisella keskustelupalstalla: "Helenen puuttuminen Finlandia-listalta on unohtumaton vääryys.-- Jos listalta puuttuu niin kulttuurisesti merkittävä ja suuren lukuelämyksen tuottava teos kuin Liehun Helene, ei voi enää suhtautua vakavasti näihin raateihin."
Tuosta pettymyksestä suomalaiseen kirjalliseen maailmaan alkoi osallistumiseni Internet-keskusteluihin. En halunnut olla enää hiljaa. Olin ollut siihen asti kokonaan syrjässä kirjallisista piireistä.
Internet-keskusteluissa ilmenevä kirjallisten piirien äärivasemmistolaisuus yllätti yleisyydellään ja sitkeydellään. Ne pitivät vielä 2000-luvulla raivoisasti kiinni menneestä loistostaan. Olin luullut aikaisempia vastaavia tapauksia erillisiksi ilmiöiksi.
Vaikka maksan uskollisesti jäsenmaksuni moniin kirjallisiin järjestöihin, olen pysytellyt viime vuodet entistä kauempana kaikista kirjallisista piireistä. Ehkä tunnelma on alkanut muuttua niissäkin kuten on tapahtunut Internet-keskusteluissa. Ainakin Kiiltomato on aivan erilainen kuin noina aikoina. Parnasso on ilahduttanut monesti.
"Tänä vuonna Ruotsin lehdistössä on kiitetty vuolaasti Rakel Liehun Helene-romaanin intensiivistä sävyä, ja ruotsinnos on ollut ostetuimpien ja lainatuimpien teosten listoilla. " Opetusministeriö 2005
Yhteenveto kommeneteista, joita kirjoitin Puhdistuksesta Parnasson keskustelupalstalle heti luettuani kirjan ihan tuoreeltaan kuten Liehun Helenenkin.
(ostin kirjan 5.4. ja luin sen heti)
lauantaina, huhtikuuta 12, 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)