Marraskuun ilta Töölössä

Marraskuun ilta Töölössä, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Pakkasta -9 astetta Celsiusta, paljon lunta.

Mustaa ja valkoista 140: huivi ja kissat

I love this scarf, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Eräs lempihuiveistani, mustavalkoinen kukonaskelhuivi.
Mustavalkomaanantai 140





Eräs mustavalkoisista kissoista Splitin satamasta, jossa ne odottivat rannalla kalastajia.




veden äärellä



turisteista välittämättä




kauniilla paikalla




ruokalepo




Kissoilla on ystävänsä.

Haagan puutalot

Wooden villa in Haaga, Helsinki, a photo by Brin d'Acier on Flickr.

Wooden villa in Haaga, Helsinki
drawing: Matti Amnell

Värikollaasi 103: lagoon

lagoon-01, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Värikollaasi 103 lagoon.
suuri koko

lagoon 2 ja tämäkin suuressa koossa

Adventti

Joulukuu, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Jouluiset ovikoristeet ovat ilmestyneet oville adventin kunniaksi. Joulu toivotetaan tervetulleeksi.
Hyvää adventtia!

Joulukuu 2012

Memories-of-Christmases-Past, a photo by Anna Amnell on Flickr.

kuvia vuosilta 2005-2009

Kodikas talvinen katu

Marraskuun 30.päivä 2012

Photo Friday: 'Orderly'

United Buddy Bears in Helsinki in 2010, a photo by Anna Amnell on Flickr.

An orderly crowd of bears in Helsinki, Finland, 2010

Photo Friday: 'orderly'

Kommentti: markkinatalous ja demokratia

Kommentti poistettuun blogiin aiheesta 'Ihmisen itsekkyys'.

Suomessa ei ole todellisia suuria varallisuuseroja kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa. Siellä kaikki meni raiteiltaan Reaganin aikana, jolloin pienenpieni vähemmistö sai liian suuren taloudellisen vallan. Mutta uskon, että Obaman suuri kannatus on merkki siitä, että tajutaan, miten pääsi käymään ja pyritään korjaamaan tilanne. Obama taisi tulla yhdennellätoista hetkellä.

Amerikassa on jotain, mitä  meillä ei ole. Siellä on ollut perinteisesti "maan tapa" ja itsestään selvää, että rikas jakaa omaisuuttaan, rakentaa museoita, oopperataloja, lähettää suuria rahasummia tarvitseville, antaa apurahoja opiskelijoille. Osa huippurikkaista antaa melkein koko omaisuutensa pois (Bill Gates) eikä jätä sitä perinnöksi lapsilleen.

Suomessa ei ole tällaista perinnettä. Rikkaat jakavat vain ropoja.

Pahinta on nyky-Suomessa vallitseva sydämettömyys. Työntekijät uuvutetaan henkihieveriin. Nuoret naiset eivät jouda eivätkä jaksa hankkia lapsia, mikä tulee aiheuttamaan katastrofin Suomelle väestönrakenteen vuoksi. Se aiheuttaa myös surua lapsettomuudesta suurille joukoille, vaikka siitä ei vielä osata keskustella Suomessa.

Pahinta meillä on väkivaltaisuus. Blogikeskusteluissakin aletaan puhua sisällissodasta. Se on, hyvät ystävät, edesvastuutonta.

Meillä on monipuoluejärjestelmä. Asiat voidaan hoitaa neuvotteluilla. Näin pitäisi olla sekä perheissä että valtiossa. Ei kaiveta heti puukkoa esille. Väkivalta synnyttää diktatuureja, ja niillä on synkkä menneisyys.

Muistettakoon, että kaikissa demokraattisissa maissa on markkinatalous. Demokratia edistää markkinataloutta ja siten talouskasvua (=hyvinvointia) ja demokratian syntymistä.

Mutta markkinatalous edistää aina myös taloudellista epätasa-arvoa ja heikentää demokratiaa. Demokratia ja markkinatalous ovat siten viha-rakkaus-suhteessa.  Ne edistävät toisiaan, mutta myöskin heikentävät toisiaan.

Valtion on puututtava taloudelliseen epätasa-arvoon tulonsiirroilla. Tarvitaan järkeä eikä aseita.

( On kiinnostavaa seurata, johtaako markkinatalous Kiinassa  demokratian syntymiseen.)

2. kommentti tähän blogiin [kaikki eivät lue kommentteja]

Joillakin ihmisillä on synnynnäinen kyky ja tarmo menestyä hyvin liikeasioissa. Minulla oli leikkitoverina pieni poika, joka oli tällainen synnynnäinen liikemies. Elin "leveää elämää" hänen kanssaan leikkiessäni: veimme tyhjiä pulloja viinakauppaan ja saimme niistä rahaa, kävimme kaupassa sirkuksen lihavan rouvan asioilla ja saimme ilmaiset liput sirkukseen, kävimme jatkuvasti elokuvissa katsomassa Ohukaista ja Paksukaista ym.

Minä siirryin lukutoukaksi ja jäin koko iäkseni köyhäksi. Leikkitoverini jatkoi puuhakkuuttaan ja rikastui kovasti. Meillä kullakin on oma tiemme. 

Kateus on pahasta. Kannattaa muistaa, että on muutakin rikkautta kuin aineellinen rikkaus.

3. Kommentti:

--, 
eihän kaikki markkinatalous ole "ryöstökapitalismia". Jos ei olisi taloudellisesti viisaita ihmisiä, me köyhät ja epäkäytännölliset ihmiset olisimme vielä köyhempiä ja meidän lapsemme ja lapsenlapsemmekin tulisivat köyhiksi, kun heille ei löytyisi työpaikkaa.

Neuvostoliiton aikoinaan harrastama suunnitelmatalous ei 
onnistunut. Tuskin haluamme sellaiseen yhteiskuntaan.

Mielestäni otsikossasi on avain tähän ongelmaan. Ihmiset tulisi kasvattaa epäitsekkäiksi, niin että rikkaat rikastuttaisivat myös yhteiskuntaa eivätkä istuisi rahojensa päällä niin Roope A.
Antelias on rikas, rikas voi olla antelias. Moraalissa on kaiken avain. 

Sitä voi toivoa. Mutta realisteina meidän täytyy harrastaa laillista tulonsiirtoa, jota tapahtuu runsaasti Suomessa: muutakin kuin verot. [ Hesarin kolumni "Lukemista lapsille "linkissä. Faktoja ei mantroja.]
Rakasta veroja!
4.


On tapahtunut myös eräs tärkeä muutos, josta ei ole selvästi puhuttu Suomessa: keskiluokka on kasavanut valtavan suureksi. Tästä kirjoitti englantilainen lehdistö jo vuosia sitten suuria artikkeleita.  Se aiheuttaa yllättäviä asioita koulutuksessa, yleisissä vaatimuksissa jne. Mutta keskiluokan elintaso ei voi olla sama kuin se oli ennen keskiluokan ollessa pieni.

Osa ihmisistä tulee olemaan aina köyhiä, vaikka jakaisimme kaikki maailman rahat tasan. Mutta vastuullinen yhteiskunta pitää huolta niistä, jotka eivät pysty itse hallitsemaan elämäänsä. Tämä ei saisi kuitenkaan johtaa ihmisten liikaan holhoamiseen, joka riistää ihmisen itsemääräämisoikeuden ja ihmisarvon.

Ainakin Suomessa on paljon järjettömiä, byrokraattisia sääntöjä kuten tuo edellä jo mainittu sääntö, että työtön ei saisi opiskella. Työttömillä tulisi olla kansalaispalkkaa jonka aikana saa opiskella tai hankkia lisätuloja.

On aika hassua käsitellä blogikommenteissa asioita, jotka ovat vaikeita talousasiantuntijoillekin. 

MakroTex 82: 'Muru'

Berliini - Charlottenburg, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Lautasella on sokerinmuruja omenastruudelin koristeena.
Charlottenburg, Berliini.

Pyysimme 'pienen palan' omenastruudelia.

Makrotex 82: 'Muru


Apfelstrudel

Elisabet I kiinnostaa yhä

Kirjoitus on Lucia Olavintytär -blogissa
Elokuvasta "Elisabet -Kultainen aikakausi"

Tässä blogissa olevat kirjoitukset tästä elokuvasta
klikkaa hakusanoja 'Elisabet: Kultainen aikakausi'.
30.11.2012 perjantaina 21.00 AVA
Jos luet vain yhden kirjoituksen, lue tämä.

Elisabet -kultainen aikakausi perjantaina TV:ssä

30.11.2012 AVA klo 21.00

Näin elokuvan "Elisabet: Kultainen aikakausi" ennakkoon vuonna 2007, sillä minua pyydettiin kertomaan siitä arvioni TV:ssä. On harmillista, että en ole merkinnyt muistiin edes sitä, mikä TV-kanava se oli, ehkä MTV 3. Joka tapauksessa se oli uutisten yhteydessä. Hieno juttu, mutta mitään videopätkää ei ole muistona. Jotkut tuttavat kertoivat nähneensä sen kulttuuriuutispätkänä.

Tietysti kävin kampaamossa ja meikattavana sitä ennen, kävelin suoraan kauneussalongista Maximin elokuvatetteriin, olin harhauttavan hyvän näköinen niin kuin meikissä ainakin. Lisäksi minulla oli vielä hoikentava musta jakkupuku ja punainen huivi kietaistuna kaulalle. Istuin haastattelijan ja kuvaajan kanssa katsomassa elokuvaa tyhjässä katsomossa. Sotakohtaukset kuuluivat liian kovaa, mutta kaiken kaikkiaan se oli hauska kokemus. Ensin näytettiin, kuinka kävelin portaita ylös, sitten ovesta sisään ja istuin katsomassa elokuvaa. Lopuksi sanoin mielipiteeni.

TV-toimittaja oli lukenut nähtävästi blogiani ja saanut selville, että olin perehtynyt 1500-lukuun vuosikaudet. Olin julkaissut siihen mennessä kuusi kirjaa, niistä kaksi 1500-luvusta. Vaikka toimittaja tiesi, että olin kirjailija, hän oli laittanut kaiken kansan nähtäväksi kuvani alle tekstin 'Anna Amnell Historian harrastaja'. Se harmitti silloin.:)

Shehkar Kapurin "Elisabet: Kultainen aikakausi" (2007) on historian elävöittämistä suuressa mittakaavassa. Elisabet ja hänen aikansa sopivatkin täydellisesti elokuvaan. Renessanssi oli pukuloiston, löytöretkien, väkivallan ja juonittelujen aikaa.

Kapurin elokuva on erinomaista viihdettä. Siinä on kauneutta, toimintaa ja hyviä näyttelijöitä, maalauksellinen meritaistelu. Pukuhistorian ystäville se on todellista herkkua (Puvut: Alexandra Byrne): kauniita tekstiilejä, hienoja yksityiskohtia, loistavat värit. On uljasta 1500-luvun arkkitehtuuria, hienoa sisustusta, upeita maisemia ja kauniita hevosia. Se on visuaalisesti erittäin ilahduttava elokuva.

Lue lisää Elisabetista 1500-luvun blogistani Lucia Olavintytär. Siinä on paljon muutakin Elisabetin ajasta ja Elisabetista, isorokosta joka pilasi ihon jne.  Kirjassani "Kyynärän mittainen tyttö" lyhytkasvuinen (80cm pitkä)  Lucia ryöstetään ja viedään Elisabetin hoviin, jossa oli samaan aikaan myös Juhana-herttua kosimassa nuorta Elisabetia veljelleen Eerikille vaimoksi Eerikin muotokuva mukanaan. Tämä oli tietenkin sitä aikaa, jota Kapur kuvasi ensimmäisessä Elisabet-elokuvassaan vuonna 1998.

Elisabet I ja Kapurin elokuva Elisabet: Kultainen aikakausi (kuvia ja linkkejä) ja tietenkin arvio tästä elokuvasta.
Huom! Tässä blogissakin on kaksi pitkää kirjoitusta tästä elokuvasta. Klikkaa alla olevia hakusisanoja "Elisabet: Kultainen aikakausi". Jos luet vain yhden kirjoituksen, lue tämä

Lumipyry

Lumipyry, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Lumisade jatkuu

Lue tämä Kaponieerista : Renessanssipeli

Kaponieeri: Pelilauantain 27.10. tunnelmia Turun linnassa: Kuten täällä lupasin, pelattiin Turun linan sisäänkäynnin yläaulassa viime lauantaina näytösluonteisesti strategialautapeliä Age of  Renais...

Ovikranssi eli jouluseppelekö kielletty? Ei.

At home, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kiitos sille, joka lisäsi erääseen keskusteluun tämän lainauksen pelastuslain 10. pykälän soveltamisesta:

"Säännöksen tulkintakäytäntö on ollut pelastuslaitoksissa vaihtelevaa ja tiukimmillaan esimerkiksi joulun aikaan kerrostalojen huoneistojen ovissa erittäin yleisiä ovikoristeita on pidetty tavaran säilyttämisenä uloskäytävillä.

Säilyttämisellä ei säännöksessä tarkoiteta tavanomaisia ilmoitustauluja, kynnysmattoja ja ovikoristeita. Niistä ei voida katsoa aiheutuvan sellaista vaaraa paloturvallisuudelle, että niiden käyttö tulisi lailla kieltää."
 (Hallituksen lausunto)

Kaunis oviseppeleemme on ostettu Turun joulutorilta. Iloa elämään!

Lunta tuli. First snow.

Lunta tuli. First snow., a photo by Anna Amnell on Flickr.

Ensilumi. Tämä pysynee.

Kenen kengät?

IMG_7064, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kenen hoikat koivet?
Onko nimi Dasher, Dancer, Prancer, Vixen. Comet, Cupid, Donder vai Blitzen? Joku joulupukin poroista tämä on.  Ei kuitenkaan Petteri Punakuono. Helsingin Aleksilla olevan myymälän valloittava jouluikkuna. Lunta on tulossa, Suomeen ei voi saapua korkokengissä, poroneiti.

Kirjainhaaste 009 -RA

Koira Krakowassa, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Koira Krakowassa
Kirjainhaaste 009-RA -loppuiset sanat

 

Puolalainen mies koiransa kanssa Krakowan linnan lähellä.

Muita kuvia koirista

Designvuoden helmi: 230000 kävijää

Chapel of Silence, World Design Capital Helsinki 2012, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Photos: Matti T. Amnell & Anna Amnell

World Design Capital Helsinki 2012 ei onnistunut niin hyvin kuin toivottiin, kertoo tämän päivän Helsingin Sanomat. Mutta jotkin yksityiset kohteet onnistuivat. (Hannu Pöppönen: "Designvuosi ei houkutellut" HS C/kulttuuri 27.11.2012)

Suosituin on ollut Kampin hiljaisuuden kappeli, jolla on ollut puolen vuoden aikana 230 000 kävijää. Designmuseon ja Arkkitehtuurimuseon välissä olevalla Paviljongilla kävi taas 80000 henkillöä.



Kyselyyn vastanneiden mieliin on jäänyt myös Stefan Lindforsin suunnittelema designpysäkki Kampissa sekä pitempiaikainen projekti Kaisa-kirjasto Kaisaniemessä metropysäkin vieressä. Omiin suosikkeihini kuuluu myös tuo punainen roskis!






Kaisa-kirjasto. Klikkaa hakusanoja ja katso sisäkuvat tästä kauniista kirjastosta.
Kritiikkiäkin löytyy :Missä syy?

Klikkaa hakusanoja 'World Design Capital Helsinki', samoin 'Kaisa-talo' jne  ja katso, mitä olen kirjoittanut aikaisemmin Designvuodesta ja näistä kohteista. (Olen muuten luullut tähän asti, että täytyy kirjoittaa Design-vuosi.)

Yhtenäinen kaupunkikuva

IMG_4642, a photo by Pink Lady on the Loose! on Flickr.

Yhteistä kaupungeille, joissa viihdymme ja joihin kaipaamme yhä uudestaan, on yleensä yhtenäinen kaupunkikuva. Pariisi, Praha, Firenze, Pietari, Rooma, Praha, josta kuva.

Helsingissä on monia kauniita kohtia kuten Senatintori tai Eira. Paljon on tuhottu. Kaikkein eniten harmittaa piittaamattomuus yksityiskohdista. Ei ole yhdentekevää, millaisia ovat kioskit, katulamput tai postilaatikot. Tämän kaiken huomaa, kun yrittää ottaa valokuvia jostakin matkailukohteesta.

Värikollaasi 102: red

Löytyi sittenkin useampia kuvia värikollaasiin 102. Kukat (callistemon citrinus, kiitos kommentoija!)  ovat Lokrumin saarelta Dubrovnikin läheltä, silta Pietarista - johtaa Moikan yli Verikirkolle - ja nukke on Helsingistä jouluikkunasta.
Suuri koko/a large size
Kukan nimi on

Ja sitten alla "toffeerasian kansi" -kollaasi.

redred, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tämä näytti olevan alussa ainoa kuva, jossa minulla on tätä punaista. Katso suurena, ja näet kukan hehkun.

Värikollaasi 102 punainen
suuri koko/a large size

lipstick red

Joulupukki ajelulla

Joulupukki ajelulla, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Joulukadun avajaiset vuonna 2008.
Joulupukki-videot
Tämä tuli nyt väärään blogiin, mutta hyvä on aikuistenkin kuulla Joulupukin lempeä ääni.:)

Welcome to Finland!

Welcome to Finland!, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Unelmien Suomi: lunta! Helsinki in 2010.
Luminen talvi: Snow, snow, snow
Tänään on Helsingissä joulukadun avajaiset. Sataa vettä. Mutta hauskaa tulee olemaan! (video)

 

Helsinki tänään. Today

Marraskuu

November, a photo by Brin d'Acier on Flickr.

tienvarsitaidetta

Amaryllis

Amaryllis, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Joulun odotteluun kuuluu amaryllis.

Joulukadun avajaiset 2008

Little angels, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Lapsia enkeliasuissa Helsingin joulukadun avajaisissa vuonna 2008. Joulukadun avajaiset on aina hauska tapahtuma: joulupukki, poro, tonttuja, lumiukkoja.
Katso kuva suuressa koossa/ a large size
"We shall find peace. We shall hear the angels. We shall see the sky sparkling with diamonds." Anton Tsehov
(Tulee aika, jolloin löydämme rauhan, kuulemme enkelten äänen ja näemme taivaan säteilevän timantteina. )
Muita joulukadun avajaiskuvia saat klikkaamalla hakusanaa 'joulukadun avajaiset' tai täältä Joulukatu

En ole varma, pääsemmekö huomenna katsomaan tämän vuoden joulukadun avajaisia.




Katso myös Joulupukin kuvat

Photo Friday: 'Women'

Prahan päärautatieasema, vanha puoli, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Praha Hlavni Nadrazi (Main Train Station), the former Art Nouveau booking hall.
Prahan päärautatieaseman vanha puoli. Teksti: Praha, kaupunkien äiti. Prague, mother of cities.
a larger size , katso suuressa koossa

Kommentti: torjuttu kulttuuri

Kuva: Books, Reading and Writing Illustrations. Dover.
 Augustinuksesta ja Chestertonista.
Kommenttini:
Kiinnostuin Augustinuksesta, kun luin Paul Ricoeurin kirjasta Time and Narrative, mitä hän kertoi Augustinuksesta. Kohta ajan pohtimisesta oli kuin suoraan eräs lapsuusmuisto: filosofisesti suuntautuva mutta täysin kouluja käymätön enoni pohti missä on eilinen? missä huominen? melkein samoin sanoin kuin Augustinus.  Ja sitten se vertaus pellon muokkaamisesta ja minuudesta.

Suhtautumiseni Augustinukseen on ristiriitainen. Hän oli nero, mutta monien nerojen tavoin auttamaton narsisti. Mutta pitää oppia nauttimaan ihmisten hyvistä ominaisuuksista, vaikka ei voisi sietää heidän huonoja ominaisuuksiaan.

Augustinuksesta alkoi  "vuodatus", omasta minästä kirjoittaminen, jolle ei taida tulla loppua. Mikä bloggaaja hän olisikaan ollut!

Dekkareiden lukijat ovat yleensä avaramielisiä, siksi Chestertonin Father Brown on monille heistä tuttu.

Chesterton on valitettavasti täysin aliarvostettu Suomessa. Juuri häneltä kirjailijat voisivat oppia paljon. Suomi menettää valtavan paljon, kun uskonto torjutaan laajalti kulttuuripiireissä. Siinä menee pois suurin osa maailman huippukulttuurista. Tarvitsee vain ottaa Wikipediasta Catholic writers - ja siellä se maailmankirjallisuus on.

seuraava kommenttini:

Minä olen aina pitänyt katolisesta kulttuurista.

Onhan Brideshead Revisited samoin Downton Abbey katolisen kirjoittajan tekstiä, joten kyllä muutkin siitä pitävät.

Miniäni ja hänen quebeckiläinen sukunsa ovat katolisia. Mitään ongelmia ei ole ollut. Kun miniäni mummo oli meillä käymässä, me nauroimme yhdessä ruokapöydässä sitä, että aina eivät välit ole olleet yhtä ystävällisiä katolisten ja luterilaisten välillä.

Tsekissä Olomoucissa nolotti, kun kuuli, että Ruotsi-Suomen urheat soturit hävittivät keskiaikaisen kaupungin melkein kokonaan. Onneksi heidät pysäytettiin Kaarlen sillalla, niin ei mennyt Prahakin.

Historian elävöittämistä Kaarlen sillalla

Hotelli Torni ja John Irving

The photographs were taken here, a photo by Anna Amnell on Flickr.

20 vuoden ajan näin kotini ikkunoista hotelli Tornin ja Johanneksen kirkon, jotka esiintyvät John Irvingin kirjassa Kunnes löydän sinut (Until I find you). Mutta siinä ei ole ainoa syy siihen, että pidän hänen kirjoistaan.

Ne ovat olennainen osa Torontoa ja Pohjois-Amerikkaa, jossa asuin 10 vuotta ennen paluuta Suomeen ja muuttoa tähän asuntoon. Irvingin kirjat ovat olennainen osa lasteni teini-ikää ja elokuvia, joita katsoimme yhdessä.

Kommentti blogiin Leena Lumi:
Minunkin suosikkejani ovat Ian McEwan ja John Irving. Ihan eri syistä, McEwan koska hänen ohuiden kirjojensa rakenne on loistava ja helposti analysoitavissa, John Irving koska hän on niin hauska ja hänen kirjansa ovat hyvin paksuja ja rönsyileviä:)

Olemme koko perhe nähneet kaikki Irvingin kirjoista tehdyt elokuvat moneen kertaan. Näin yhden McEwanin kirjasta tehdyn elokuvan ja se oli hirveän masentava ja ruma. Puuttui taidokas kieli.

Kerran kävelin Helsingissä Kaivokadulla ja luulin näkeväni John Irvingin kävelevän kadun toisella puolen. Katsoin häntä ihmeissäni - ja hän alkoi katsoa minua. Helpotti. Se ei ollut uni eikä harha, sillä Irving oli niihin aikoihin Helsingissä. Jos hän olisi ollut samalla puolen katua, olisimme varmaankin sanoneet jotakin. Hän on asunut myös Torontossa. Taisi asua vielä siihen aikaan, eräs vieraamme toi minulle torontolaisen sanomalehden, jossa oli haastattelu Irvingistä.

Laitoin John Irvingin Facebook -sivuille kuvat Johanneksen ja Hotelli Tornin torneista yövalaistuksessa. Siellä näkyvät olevan vieläkin muiden fanikuvien joukossa.

Mutta Paul Auster. Olen seurannut hänen uraansa siitä asti, kun poikani puhui hänestä teini-ikäisenä opiskelijana. Hän opiskeli luovaa kirjoittamista Toronton yliopistossa ja opin tuntemaan monia kirjailijoita hänen ja myöhemmin myös nuorempien lasteni kautta. Olen lukenut Austeria ja pidän hänen kirjoistaan. Jostain syystä en ole lukenut koskaan hänen vaimonsa kirjoja. Pitäisi aloittaa jostakin.

Usein luen monia kirja-arvosteluja ja artikeleita hänestä ja hänen kirjoistaan, kun ne ovat juuri ilmestyneet, ja ne tyydyttävät uteliaisuuteni. Kun kirja ilmestyy sitten suomeksi, se on jo vanha juttu. Siksi olen alkanut tilata enemmän kirjoja heti kun ne ilmestyvät odottamatta suomalaista reaktiota niihin. Suomennokset ovat yleensä hyviä, ei siinä ole vikaa.
2.


Leena, Paul Auster on miellyttävä postmoderni kirjailija. Pidän postmodernismista arkkitehtuurissa, mutta filosofiana se on sairasta, ja postmodernit romaanit usein epäonnistuneita. Esim Coetzeen 'Foe' on keinotekoista kikkailua, kun taas hänen perinteistä kerrontaa edustava kuvauksensa poikavuosista on erinomainen.

Tunsin alkuaikoina kovasti myötätuntoa Paul Austeria kohtaan. Austerin uran alku oli kovaa, oli köyhyyttä. Austerin pojalla on ollut pahoja ongelmia, mutta niistä hän ei ole itse kirjoittanut, Siri H. kylläkin. Isä oli etäinen. Ainakin äitinsä kuoleman jälkeen hän sanoo haastattelussa äidin olleen läheinen.

Näin elokuvan The Comfort of Strangers (Vieraan turva), mutta en silloin tuntenut vielä McEwanin kirjoja. Se oli aivan hirveä jopa miehestäni, joka on sotaa kokenut mies (rauhanturvaajana). En ole lukenut kirjaa. McEwanin kirjoja lukiessa kiinnittää huomion kieleen ja rakenteeseen. Hirveitä asioita tapahtuu kaikissa hänen kirjoissaan, mutta ne eivät hallitse kirjaa. Jokin ikävä mielikuva jää kyllä vaivaamaan (Black Dogs, esim).  Luen niitä vain silloin, kun minun pitää kirjoittaessani tutkia rakenteita. Koska kirjat ovat ohuita, se on helppoa. Luin Ian McEwania, kun kirjoitin kirjaani Kyynärän mittainen tyttö.:)

Uutta ja vanhaa Berliinissä

Photo: Anna Amnell

Postmoderni rakennus, jossa sijaitsee Ison Britannian suurlähetystö. Lähetystörakennukset kuuluvat Berliinin kauneimpiin, kuten esimerkiksi kuin ihmeen kautta sodan aikana säilynyt vaaleanpunainen Italian suurlähetystö. Otin lähetystöjen kuvat bussikiertoajelulla, joten useimmat eivät onnistuneet. Tämä kirjoitus kasvoi taas kommentista, tällä kertaa omaan blogiin kirjoitetusta:

Berliinin kulttuuri oli monipuolista. Berliini on vastakohtien, surun kaupunki ja sovinnon monikulttuurinen kaupunki. Se on ollut vasaran ja alasimen välissä, sekä natsihallinnon että kommunistihallinnon aiheuttaman tuhon kohteena.

Jälleenrakennus on ollut saksalaisittain tehokasta ja nopeaa. Kaupunki on valtavan laaja, minkä vuoksi vain kiertoajelu bussilla antoi siitä edes jonkinlaisen yleiskäsityksen.



Berliinin keskustan ainoa yksityinen toisen maailmansodan pommituksissa säilynyt talo. Siinä sijaitsee Biedermeier-museo. Talossa asui suku, johon kuuuluva arkkitehti suunnitteli läheisen synagoogan. Suhteet juutalaisten ja muiden saksalaisten välillä olivatkin aikaisemmin normaalit. Katso kuviani: Biedermeier in Berlin

Katukuvassakin on vastakohtia, uusia hienoja rakennuksia ja karuutta, sillä sodassa Berliinin keskustasta tuhoutuivat melkein kaikki kauniit rakennukset. Uusia rakennuksia pystytettiin sodan jälkeen nopeasti, Itä-Berliinin puolella omaan erityisen rumaan tyyliinsä - osa niistä on purettu jo.

Nuo portaat (sivun alaosassa)  ovat yksi detalji jälleenrakennettua juutalaista kaupunginosaa. Kirja- ja lelukaupassa oli nähtävänä vanha Berliinin juutalaisten puhelinluettelo. Kyyneleet tulivat silmiini, kun selasin sitä. Niin paljon viattomia ihmisiä, jotka tuhottiin natsien hallitessa. Puhelinluettelo oli kulunut, sitä oli tutkittu.

Vanhaa hienoa kulttuuriakin oli rakennuksissa ja tietenkin museoissa, joissa kävin mieheni kanssa. Olin Berliinissä kaksi viikkoa, siitä tosin muutaman päivän Wittenbergissä, ja asuin Särön taiteilija- ja kirjailijaresidenssissä. Se oli ensimmäinen matkani Berliiniin, vaikka luin koulussa pitkän saksan, ja se tuli ihan suunnittelematta. Joku oli perunut matkansa, ja marraskuussa ei ollut lähtijöitä, joten pääsin sinne. Nyt tekee mieli uudestaan.

Kaikki kuvat Berliinin matkalta ryhmiteltyinä: kansiot Berliini ja Wittenberg

Olen käynyt aikaisemmin Hampurissa, Bremenissä ja Lyypekissä, ollut niissä päivän tai pari matkatessani aikoinaan Kanadaan ja takaisin ja sieltä tehdyllä Euroopan Eurorail-kierroksella.