Kukista sitä saa. Odotan amarylliksen aukeamista.
My very old blog. Vuodesta 2005-
keskiviikkona, tammikuuta 04, 2012
tiistaina, tammikuuta 03, 2012
Viihdettä ja kulttuuria
Linnanmäki ja Villa Kivi näyttävät mahtuvan samaan kuvaan.
Viime päivien kuvat on ottanut mieheni, sillä minä vietän edelleen aikani täällä kotona yskien.
Tällaisina aikoina toivoo, että olisi enemmän hyvää viihdeohjelmaa TV:ssä. Tavalliseen tapaan katsomme TV.stä vain uutiset. Omat DVD:t on katsottu niin moneen kertaan, että ne osataan kohta ulkoa. Ajankohtaista viihdettä tarjoavat tosin presidenttiehdokkaat haastatteluissa.
Viime päivien kuvat on ottanut mieheni, sillä minä vietän edelleen aikani täällä kotona yskien.
Tällaisina aikoina toivoo, että olisi enemmän hyvää viihdeohjelmaa TV:ssä. Tavalliseen tapaan katsomme TV.stä vain uutiset. Omat DVD:t on katsottu niin moneen kertaan, että ne osataan kohta ulkoa. Ajankohtaista viihdettä tarjoavat tosin presidenttiehdokkaat haastatteluissa.
maanantaina, tammikuuta 02, 2012
Lux in Helsinki ???
Arvaatko, mitä on tässä kuvassa? (Vastaus on valoa Helsingissä, lux in Helsinki) Projektin nimi on "Lux Helsinki".
Vastaus: Olen tehnyt koosteen sarjasta valokuvia, jotka mieheni otti tänään tihkusateessa Stadionin tornista. Kuvissa on nähtävissä variaatioita Jukka Huitilan "Variant Spectrum" -valoteoksesta, jossa värit vaihtuvat tornissa tietyin ajoin.
Olen ottanut mukaan Stadionin taustat, leikannut kuvat suikaleiksi, koonnut ne kollaasiksi ja saadun kuvan kyljelleen.
"Variant Spectrumin" näkee parhaiten videona, jollaisia on jo tehty.
Tämä on samaa Helsingin kaupungin "Lux Helsinki" projektia kuin Töölänlahden lyhdyt ja Senaatintorin valot, joista on myös kuvia tässä blogissa.
Photos of the tower of Helsinki Stadium, variations of the colours in Jukka Huitila's "Variant Spectrum". The photos were taken during a bad weather. Try and find video of "Variant Spectrum".
Vastaus: Olen tehnyt koosteen sarjasta valokuvia, jotka mieheni otti tänään tihkusateessa Stadionin tornista. Kuvissa on nähtävissä variaatioita Jukka Huitilan "Variant Spectrum" -valoteoksesta, jossa värit vaihtuvat tornissa tietyin ajoin.
Olen ottanut mukaan Stadionin taustat, leikannut kuvat suikaleiksi, koonnut ne kollaasiksi ja saadun kuvan kyljelleen.
"Variant Spectrumin" näkee parhaiten videona, jollaisia on jo tehty.
Tämä on samaa Helsingin kaupungin "Lux Helsinki" projektia kuin Töölänlahden lyhdyt ja Senaatintorin valot, joista on myös kuvia tässä blogissa.
Photos of the tower of Helsinki Stadium, variations of the colours in Jukka Huitila's "Variant Spectrum". The photos were taken during a bad weather. Try and find video of "Variant Spectrum".
Nyt tuli lunta
Tämä ei ollut kuitenkaan ensimmäinen kerta.
Itsenäisyyspäivänä satoi myös lunta, mutta se suli pian pois.
Tuskin tämä on myöskään varsinainen ensilumi. Pakko myöntää: tämä on vain räntäsade.:)
Itsenäisyyspäivänä satoi myös lunta, mutta se suli pian pois.
Tuskin tämä on myöskään varsinainen ensilumi. Pakko myöntää: tämä on vain räntäsade.:)
Hiljaisuus uusi ylellisyys
Samaan aikaan kun niin monet lähettävät jatkuvasti tekstiviestejä ja keräävät enemmän ja enemmän internetyhteyksiä, alkaa osa meistä eristäytyä informaatiotulvasta.
Ainakin lomalla hakeudutaan paikkoihin, joissa ei ole nettiyhteyksiä. Lapsille halutaan tarjota elämyksiä luonnossa ja hiljaisuudessa.
New York Times kirjoittaa tästä aiheesta Joy of Quiet
Pico Iyer:Joy of Quiet
Ainakin lomalla hakeudutaan paikkoihin, joissa ei ole nettiyhteyksiä. Lapsille halutaan tarjota elämyksiä luonnossa ja hiljaisuudessa.
New York Times kirjoittaa tästä aiheesta Joy of Quiet
Pico Iyer:Joy of Quiet
sunnuntaina, tammikuuta 01, 2012
Vuoden 2012 ensimmäiset kukat
Gerberat
Saan mieheltäni usein kukkia, sillä me asumme kaupungissa kerrostalossa, meillä ei ole kesämökkiä, omaa pihaa eikä puutarhaa. Kuvaan kukkani yleensä ja toivon, että ne ilahduttavat myös tämän blogin lukijoita.
Lisää kukista ja luonnosta hakusanoilla tai blogistani Nojatuolipuutarhuri
Saan mieheltäni usein kukkia, sillä me asumme kaupungissa kerrostalossa, meillä ei ole kesämökkiä, omaa pihaa eikä puutarhaa. Kuvaan kukkani yleensä ja toivon, että ne ilahduttavat myös tämän blogin lukijoita.
Lisää kukista ja luonnosta hakusanoilla tai blogistani Nojatuolipuutarhuri
Helsinki 2012
No snow yet. These pictures are from 2008.
Nyt odotamme vain lunta!
Olemme nähneet valotaidetta Senaatintorilla. Näemmekö siellä vielä korkeita kinoksia lunta? Odotelleessamme voimme katsoa lumikuvia Helsingistä vuodelta 2008.
Hyvää jatkoa vuodelle 2012!
Nyt odotamme vain lunta!
Olemme nähneet valotaidetta Senaatintorilla. Näemmekö siellä vielä korkeita kinoksia lunta? Odotelleessamme voimme katsoa lumikuvia Helsingistä vuodelta 2008.
Hyvää jatkoa vuodelle 2012!
lauantaina, joulukuuta 31, 2011
Kirjallinen loppu vuodelle
Teksti poikani mukissa: Charles Lamb sanoi Coleridgelle, että hän piti erityisesti kirjoista, joita oli luettu muffinsin ja voin kera.
Charles Lamb once told Coleridge he was especially fond of books containing traces of buttered muffins. - From Slightly Foxed
(Meillä sai lukea ruokapöydässä.)
Charles Lamb once told Coleridge he was especially fond of books containing traces of buttered muffins. - From Slightly Foxed
(Meillä sai lukea ruokapöydässä.)
perjantaina, joulukuuta 30, 2011
Helsinki valmistautuu juhliin
Uuden vuoden juhlassa on nähtävissä Senaatintorilla jotain jännittävää kuten näkyy. Mieheni kävi ottamassa minulle muutamia kuvia.
Lohikäärmeen rohinaa keuhkoissani
Olen saanut pahan flunssan. Keuhkoni rohisevat kuin joukko lohikäärmeitä. Lääkäri antoi kunnon rohdot ja vihjasi: Tätä on liikkeellä. Se saattaa kestää muutaman viikon.
Mutta kuten englantilaiset sanovat "every cloud has a silver lining", eli ei mitään niin pahaa, ettei siinä ole hyvääkin. Ensi vuosi on kiinalaisten mukaan lohikäärmeen vuosi - alkaa tammikuun 23. päivänä - ja heillehän lohikäärme on pelkkää hyvää. Ehkä niin myös lohikäärmeen kaltaisuus. Tyttäreni Kiinasta tuoma ystävällinen "lemmikkilohikäärmeeni" asuu kiinalaisessa kaapissa muiden kiinalaisten esineiden joukossa.
Lohikäärme merkitsee kiinalaisille samaa kuin meille feniks-lintu, uutta alkua. Se merkitsee myös piileviä mahdollisuuksia ja kykyjä. Muutttuuhan Narnia-kirjojen surkea Eustace todella hyödylliseksi ja mukavaksi pojaksi vasta muututtuaan lohikäärmeeksi - mytologian tuntijalla Lewisilla riittää metamorfooseja. Lohikäärmeenä Eustace pystyy voittamaan veden, tätä en tullut ajatelleeksi tehdessäni gradua Narnia-kirjoista. Kiinalainen kulttuuri tuli tutuksi vasta Kanadassa asuessa naapureiden, ystävien ja lasten koulutovereiden kautta. Kiinalainen lohikäärme on keisarillisen Kiinan ja Kiinan ikivanhan kulttuurin symboli.
Lohikäärme on kaikkea hienoa ja hyvää kiinalaisille. He toivovat, että heidän lapsistaan tulee varsinaisia lohikäärmeitä eikä mitään matoja ja lieroja! Rohkeutta, muttä ei väkivaltaa. Kiinalainen lohikäärme ei ole sukua julmalle ja väkivaltaiselle länsimaiselle lohikäärmeelle. No saattaahan väkivaltainen lohikäärme olla kiinalaisen lohikäärmeen kieroonkasvanut kaukainen sukulainen, mutta kiinalaiset eivät pidä siitä, että mitään lohikäämettä kohdellaan huonosti. Ovathan he lohikäärmeen poikia ja tyttöjä.
Haaste: Kirjallista elämää
Löysin Paulan blogista Luen ja kirjoitan tämän haasteen Kirjallista elämää, jossa olen kovasti myöhässä.
C. S. Lewis on vaikuttanut hyvin paljon varsinkin englanninkieliseen kaunokirjallisuuteen, sillä hän oli Oxfordissa kirjallisuuden tutorina ja Cambridgessä kirjallisuuden professorina ja kirjoitti itsekin sekä kaunokirjallisuutta että tietokirjallisuutta kirjallisuudentutkimuksen alalta. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa väitöskirjan, ja on niitä kirjoitettukin.
Tein kauan sitten eli 1970-luvulla graduni Helsingin Yliopistoon C. S. Lewisin Narnia-kirjoista englantilaisen filologian osastolle. Estetiikan professori ei pitänyt lastenkirjallisuutta tarpeeksi arvokkaana gradun aiheena, siksi valitsin englannin pääainekseni. Kirjoitin gradun nimellä Pirkko Pekkarinen.
Kun ensimmäinen Narnia-elokuva tuli Suomeen, aloin kääntää kiireesti osia gradustani Narniassa-blogiin, jonka perustin sitä varten.
Löysin nyt vasta tämän haasteen. Tässä on kuitenkin yksi linkki siihen, mitä Lewis käsittelee kirjoittaessaan nimenomaan kirjoittamisesta. Samassa blogissa on myös mm Tolkienin ajatuksia kirjoittamisesta.
http://narniassa.vuodatus.net/blog/category/C-S-+Lewis+-+kirjoitustekniikka
Minulla on kaksi Narnia-aiheista blogia, joista voi olla hyötyä kirjoittajile.
http://narniassa.vuodatus.net
http://narnia-blogi.blogspot.com
Olen kirjoittanut itsekin nuortenkirjoja ja pidän useita blogeja, joissa kerron myös kirjoittamisesta ja kirjailijantyöstä. Niissä on kymmeniä lyhyitä ja pitkiä kirjoituksia kirjailijoista ja kirjallisuudesta. Bloggerin haku ei toimi enää kunnolla. Vai lieneekö blogini paisunut liian suureksi?
Olen laittanut pitkän luttelon hakusanoista, joiden avulla voi ehkä löytää kiinnostavia kirjoituksia. Kotisivublogissa on joitain vanhempia lehtijuttuja kirjailijoista.
http://amnellanna.blogspot.com (kotisivublogi)
Näissä kerron omista kirjoistani ja niiden edustamasta aikakaudesta:
http://aurorakirjat.blogspot.com
http://amnellinlucia.blogspot.com
ks myös Sanojen aika ja Lasten Sanojen aika sekä Suomen Nuorisokirjailijoitten nettimatrikkeli
Lisäys: myös tässä blogissa mm aiheet 'kirjailijan työ', kirjoittaminen, kirjailijat,
Blogin pohjalla on lisää hakusanoja.
torstaina, joulukuuta 29, 2011
Riikinkukot
Ihastuin Hannelen blogissa olevan kuvaan kiinalaisesta riikinkukosta (linkki alempana, klikkaa kuva suureksi) ja innostuin ottamaan kuvan tästä riikinkukosta, joka koristaa astiapyyhettä. Sain sen joululahjaksi lapsuudenystävältäni. Ehkä tulen käyttämään tätä kaunista kangasta ennemminkin tarjotinliinana.
Tämän kankaan on inspiroinut Fredrik Suuren Sanssousin puistossa olevan uuden palatsin seinäkoriste "Riikinkukko ja pionit".
Näihin astioihin se käy.
Kuvasin osan kankaasta päivänvalolampun valossa.
Klikkaa alla olevaa hakusanaa, jotta näet kuvan riikukosta, jonka kuvasin - tai mieheni kuvasi - Lokrumin saarella Dubrovnikin lähellä.
Täällä näet paljon riikinkukkoja: Hannele kerää riikinkukkoaiheisia esineitä.
Tämän kankaan on inspiroinut Fredrik Suuren Sanssousin puistossa olevan uuden palatsin seinäkoriste "Riikinkukko ja pionit".
Näihin astioihin se käy.
Kuvasin osan kankaasta päivänvalolampun valossa.
Klikkaa alla olevaa hakusanaa, jotta näet kuvan riikukosta, jonka kuvasin - tai mieheni kuvasi - Lokrumin saarella Dubrovnikin lähellä.
Täällä näet paljon riikinkukkoja: Hannele kerää riikinkukkoaiheisia esineitä.
Välipäivät
joulukuu 2011
Kukka säilyy kauan maljakossa, ja mukulasta noussut uusi kukkavarsi saa kasvaa rauhassa.
Kukka säilyy kauan maljakossa, ja mukulasta noussut uusi kukkavarsi saa kasvaa rauhassa.
keskiviikkona, joulukuuta 28, 2011
Helsinki ja Toronto ovat kasvaneet eri tahtia
Vuonna 2014 ilmestyi yhteisnide kolmesta Aurora-kirjastani, joissa Helsinki ja Toronto ovat tapahtumapaikkoina. Kansikuvassa Helsinki vuonna 1905: Matti Amnell
Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora (saatavissa jatkuvasti)
Pehmeäkantinen
364 Sivua
ISBN 978-952-286-355-3
Alkuperäisromaanini ilmestyivät 1991 (2. p. 1992), 1993, 1995. (Tavallaan se on jo kolmas painos kirjoista ensimnmäiselle.)
Vuonna 1905 Helsinki ja Toronto olivat suurin piirtein yhtä suuria väkilukunsa mukaan. Niissä oli noin 100 000 asukasta kummassakin, ja "kaikki tunsivat toisensa", kuten sen kokoisista kaupungeista sanotaan.
Kummassakin liikuttiin kävellen, polkupyörillä, hevosajurin kyydissä ja raitsikalla, autoja oli vähän. Talvet olivat siihen aikaan kylmiä, ja talvella liikuttiin hevosella ja reellä.
Helsingissä voitiin hiihtää keskellä kaupunkia - aivan niin kuin tehtiin viime talvena. Pohjoisrannassa oli luistinrata, jossa kuultiin musiikkia ja voitiin ostaa virvokkeita.
Tänään näiden kahden kaupungin väkiluvussa on huima ero. Helsingissä on asukkaita melkein 600 000, Torontossa 2,5 miljoonaa. Suur-Torontossa oli vuonna 2006 5.5 miljoonaa asukasta, ja "suur-Helsingissä" vähän yli miljoona, kun lasketaan mukaan Espoon 252 000 ja Vantaan 202 000 asukasta.
Eron väkiluvussa ovat tehneet siirtolaiset, joita otetaan Kanadassa vastaan auliisti, mutta tutkien tarkoin, että heidän kaltaisiaan maahanmuuttajia tarvitaan. Sieltä voisi Suomikin saada paljon kokemuksen testaamaa tietoa maahanmuuttoasioista eli siirtolaispolitiikasta.
Millaista oli elämä Helsingissä talvella 1905? Kerron yhteispainokseen sisältyvässä kirjassani "Aurora ja Pietarin serkut " (1993) 13-vuotiaasta pietarinsuomalaisesta Olga Grahnista, joka muuttaa Helsinkiin suomea oppimaan, kun Pietari alkaa käydä levottomaksi.
Huom! Kirjoitin ensimmäiset kolme Aurora-kirjaa nimellä Pirkko Pekkarinen, ja niitä on varmaankin vielä kotipaikkakuntasi kirjastoissa (ja nettikaupoissa.)
tiistaina, joulukuuta 27, 2011
Linnanmäki myrskyisenä päivänä
Vaikka täällä Helsingissä on rauhallista, taivas näytti päivällä välillä uhkaavalta Linnanmäen ympäristössä.
Jouluruusu kukkii, kun näin leuto joulu
Sain kiinnostavan viestin. Jouluruusu oli ruvennut kukkimaan eräässä pihassa - "oikeaan aikaan", kun on näin leutoa. Se ei varmaankaan kuki enää keväällä.
Myös pajunkissoja on nähty Helsingin lähellä.
Myös pajunkissoja on nähty Helsingin lähellä.
sunnuntaina, joulukuuta 25, 2011
perjantaina, joulukuuta 23, 2011
Joulukukka
2011
Hyvää joulua! Feliz Navidad! God Jul! Feliz Natal! Joyeux Noël! Fröchliche Weihnachten! Buon Natale!
Hyvää joulua! Feliz Navidad! God Jul! Feliz Natal! Joyeux Noël! Fröchliche Weihnachten! Buon Natale!
Joyful Christmas!
Joyful Christmas!
Joulurauhaa!
Hyvää joulua! Feliz Navidad! God Jul! Feliz Natal! Joyeux Noël! Fröhliche Weihnachten! Buon Natale!
Our Christmas tree angel made by my husband.
Oljesta ja kiiltokuvasta tehty joulukuusen latvaenkeli.
Joulurauhaa!
Hyvää joulua! Feliz Navidad! God Jul! Feliz Natal! Joyeux Noël! Fröhliche Weihnachten! Buon Natale!
Our Christmas tree angel made by my husband.
Oljesta ja kiiltokuvasta tehty joulukuusen latvaenkeli.
torstaina, joulukuuta 22, 2011
Jouluruusu vaikutti jopa ajanlaskuun
Helleborusta (katso kaikki kuvani) käytettiin keskiajalla lääkkeenä, mutta se on hyvin myrkyllinen.
Sitä sanotaan jouluruusuksi, sillä se kukkii Englannissa tammikuun alussa, ja tammikuun kuudes päivä oli juliaanisen kalenterin mukaan joulupäivä. Kun gregoriaaninen kalenteri otettiin käyttöön 1500-luvulla Euroopassa, englantilaiset havaitsivat, että jouluruusu ei puhjennut joulukuussa kukkaan. Sitä pidettiin pahana enteenä, merkkinä siitä että gregoriaaninen kalenteri ei ollut hyvä asia. Englantilaiset ottivatkin sen käyttöön
vasta 1700-luvulla.
Ostin yllä kuvassa olevan jouluruusun eräänä maaliskuun päivänä kovalla pakkasella. Kasvatin sitä ensin kotona ikkunalaudalla ja annoin keväällä lahjaksi ystävälle, joka istutti sen puutarhaansa Lohjan saarelle. Se ei kukkinut vielä ensimmäisenä keväänä, mutta on kukkinut sen jälkeen joka kevät ja pensonut laajaksi.
Alla oleva jouluruusu on Lohjan huvilalla kasvava jouluruusuni tytär. Kuva: Aune Kämäräinen (Maatiainen-lehden päätoimittaja)
Alla oleva jouluruusu on Lohjan huvilalla kasvava jouluruusuni tytär. Kuva: Aune Kämäräinen (Maatiainen-lehden päätoimittaja)
Kansainvälinen ja monikulttuurinen juhla
Joulu on hyvin kansainvälinen juhla. Joulukuvaelman päähenkilöt ovat ulkomaalaisia, paimenet samoin, tietäjät Afrikasta ja Aasiasta asti ja enkelit ulkoavaruudesta. Voiko sen globaalimpaa asetelmaa olla?
Joululaulut ovat syntyneet useiden kulttuurien parissa. Joulukuusi on alkujaan Saksasta. Joulupukin esikuva on turkkilainen.
Me vietämme kansainvälistä ja monikulttuurista juhlaa. Kristinusko on ollut kansainvälistä ja monikulttuurista alusta alkaen.
Iloista ja onnellista joulua!
Jokainen voi tuntea joulun omakseen, kielestä ja kansallisuudesta huolimatta.
Kuvassa on osa Aleksilla olevan Suomalaisen kirjakaupan jouluseimeä.
Joululaulut ovat syntyneet useiden kulttuurien parissa. Joulukuusi on alkujaan Saksasta. Joulupukin esikuva on turkkilainen.
Me vietämme kansainvälistä ja monikulttuurista juhlaa. Kristinusko on ollut kansainvälistä ja monikulttuurista alusta alkaen.
Iloista ja onnellista joulua!
Jokainen voi tuntea joulun omakseen, kielestä ja kansallisuudesta huolimatta.
Kuvassa on osa Aleksilla olevan Suomalaisen kirjakaupan jouluseimeä.
keskiviikkona, joulukuuta 21, 2011
tiistaina, joulukuuta 20, 2011
Tämäkin on Venäjää: Romanov-marttyyrit
Kuvassa oleva pieni venäläinen poika, hänen sisarensa, äitinsä ja isänsä murhattiin julmasti heinäkuun 17. päivänä vuonna 1918 erään talon kellarissa. Samalla paikalla kohoaa nyt kaunis kirkko. Venäjä on muuttunut.
Löysin sattumalta erikoisen kuvasarjan, joka esitteli Venäjän viimeisestä tsaarista ja hänen perheestään maalattuja ikoneita. Olin nähnyt jo 1980-luvulla pohjois-amerikkalaisessa lehdessä kuvan sikäläisestä Romanov-ikonista, jossa oli kuvattuna koko perhe. Romanoveista on tulossa pyhimyksiä. Ehkäpä siinä on asia, joka pystyy poistamaan venäläisten kollektiivisen huonon omantunnon bolshevikkien suorittamasta hirmuteosta.
Romanovin perhe: Romanoveista on harvinaisen paljon valokuvia ja elokuvia, sillä he harrastivat itsekin valokuvausta, kehittivät itse filmit. He olivat onnellinen perhe. Videossa rullaluistellaan, tanssitaan laivan kannella ehkäpä Suomessa vietetyn loman aikana. Järkyttävä loppukohtaus on näytelmästä. Romanovien elämä
Romanovit olivat myös hyvin hurskas perhe. Aleksein sairaus vahvisti tätä ominaisuutta perheessä. Bolshevikit järjestivät venäläisille keisarilliset pyhimykset, ikuisen tsaariperheen. Alekseista tuli eräs Venäjän lapsimarttyyreista. Bolshevikit eivät tainneet tuntea kansaansa, muuten he olisivat sallineet tsaarin ja hänen perheensä muuttaa Englantiin sukulaisten luo viettämään rauhallista elämää.
Venäjän keisarillinen perhe -ikonit (kiinnostava sarja, katso suuremmassa koossa,. Oikean alakulman suorakaide videossa)
Wikipedian artikkeli Romanov-pyhimyksistä:Yekaterinburg, Cathedral-on-the-Blood. Photo: Vladimir Udilov
Joulukortit esille
Ensimmäiset kortit ovat päässeet kirjahyllyyn nähtäviksi.
Joka joulu on sama mieluinen ongelma: minne joulukortit esille? Yleensä laitan ne ainakin jouluaatoksi isoon maljaan, josta niitä saa katsella yhdessä.
Joka joulu on ollut erilaisia ideoita. Joskus kortit sinitarralla kiinni kaapin oveen, toisinaan slkkinauhaan riippumaan, takan reunalle, kaapin päälle jne. Nykyään kortteja on vähemmän, sillä monet tervehtivät netin kautta.
Olen säästänyt vuosikausien kortit. Tyttäreni on skannanut korttinsa ja laittanut ne erilliseeen blogiin. Ehkä minäkin skannaan korttikokoelmani joskus.
On joulukortteja, Halloween-kortteja, Valentinen päivän kortteja, syntymäpäiväkortteja, onnittelukortteja nimipäivinä ja syntymäpäivinä.
Toivon, että korttien lähettäminen jatkuu. Kyllä tänne maailmaan vielä kortteja mahtuu. Eivät ne vie paljon tilaa kotonakaan.
Joka joulu on sama mieluinen ongelma: minne joulukortit esille? Yleensä laitan ne ainakin jouluaatoksi isoon maljaan, josta niitä saa katsella yhdessä.
Joka joulu on ollut erilaisia ideoita. Joskus kortit sinitarralla kiinni kaapin oveen, toisinaan slkkinauhaan riippumaan, takan reunalle, kaapin päälle jne. Nykyään kortteja on vähemmän, sillä monet tervehtivät netin kautta.
Olen säästänyt vuosikausien kortit. Tyttäreni on skannanut korttinsa ja laittanut ne erilliseeen blogiin. Ehkä minäkin skannaan korttikokoelmani joskus.
On joulukortteja, Halloween-kortteja, Valentinen päivän kortteja, syntymäpäiväkortteja, onnittelukortteja nimipäivinä ja syntymäpäivinä.
Toivon, että korttien lähettäminen jatkuu. Kyllä tänne maailmaan vielä kortteja mahtuu. Eivät ne vie paljon tilaa kotonakaan.
maanantaina, joulukuuta 19, 2011
Vanhassa vara parempi
Vaihdoin blogini vanhaan tyyliin, sillä haluan käyttää myös sivupalkkia ja kuvia otsikon takana. Saa nähdä, siirtyykö Blogger kokonaan noihin Dynaamisiin taustoihin. Se ei olisi ehkä viisasta.
http://desktopwallpaper-s.com/42-Nature/
Amaryllis uutta sävyä
Vuoden pimeimpänä aikana kukkien koko ihmeellisyys kiinnostaa, niiden värit, muodot, tuoksut.
sunnuntaina, joulukuuta 18, 2011
Ainolan keittiö
Ainolan keittiö on ainoa paikka, jonka turistikin voi kuvata, sillä ovi on auki ja keittiö näkyy pihalle asti. Lue Julian Barnesin artikkeli Sibeliuksesta.
My photos Ainola, the home of Aino and Jean Sibelius
Tähän liittyy kommentti keskeneräisistä töistä:
Minulla on myös tuollaisia ikuisia projekteja. Aina on tullut jokin elämän pieni tai suuri katastrofi, jonka vuoksi ne ovat jääneet kesken. Jossakin oppaassa neuvottiin, että keskeneräisistä romaaneista voi tehdä novelleja.
Minä koetan aina muistella, että tällaista on tapahtunut ennenkin. Jane Austen kirjoitti 19-vuotiaana kirjeromaanin muodossa kahdesta tytöstä, Eleonorista ja Mariannesta. Vasta 16 vuotta myöhemmin ilmestyi romaani Järki ja tunteet. Kirjailijan mielipiteet tytöistä olivat vaihdelleet noina vuosina. Monesti kirjasta tuleekin ihan muuta, kuin mitä alussa suunnitteli siitä tulevan. On kiinnostavaa verrata eri versioita.
Meillä on helpompaa säilyttää nuo versiot. Voimme tallentaa eri versiot nettitikuille, ulkoiseen muistiin, salaiseen blogiin, sähköpostiin, sukulaisten laitteisiin. Minä tallennan moneen paikkaan. On kertynyt papereita, vihkoja, lerppuja, korppuja, ym, jotka pitää muistaa muuttaa aina uuteen ja moderniin muotoon. Useina kappaleina.
Mieleen ovat jääneet tarinat miehestä, jonka väitöskirjan ainoa versio paloi autossa tai Jimmy Carterista, joka pyyhkäisi vahingossa koko kirjan käsikirjoituksen tietokoneelta.
Jotkut hävittävät keskeneräiset työnsä. Kuuluisin on Sibelius, joka polltti keskeneräisen kahdeksannen sinfoniansa Ainolan vihreässä kaakeliuunissa, kuten Julian Barnes kertoo kiinnostavassa artikkelissaan Intelligent Life -lehden tammi-helmikuun 2012 numerossa.
My photos Ainola, the home of Aino and Jean Sibelius
Tähän liittyy kommentti keskeneräisistä töistä:
Minulla on myös tuollaisia ikuisia projekteja. Aina on tullut jokin elämän pieni tai suuri katastrofi, jonka vuoksi ne ovat jääneet kesken. Jossakin oppaassa neuvottiin, että keskeneräisistä romaaneista voi tehdä novelleja.
Minä koetan aina muistella, että tällaista on tapahtunut ennenkin. Jane Austen kirjoitti 19-vuotiaana kirjeromaanin muodossa kahdesta tytöstä, Eleonorista ja Mariannesta. Vasta 16 vuotta myöhemmin ilmestyi romaani Järki ja tunteet. Kirjailijan mielipiteet tytöistä olivat vaihdelleet noina vuosina. Monesti kirjasta tuleekin ihan muuta, kuin mitä alussa suunnitteli siitä tulevan. On kiinnostavaa verrata eri versioita.
Meillä on helpompaa säilyttää nuo versiot. Voimme tallentaa eri versiot nettitikuille, ulkoiseen muistiin, salaiseen blogiin, sähköpostiin, sukulaisten laitteisiin. Minä tallennan moneen paikkaan. On kertynyt papereita, vihkoja, lerppuja, korppuja, ym, jotka pitää muistaa muuttaa aina uuteen ja moderniin muotoon. Useina kappaleina.
Mieleen ovat jääneet tarinat miehestä, jonka väitöskirjan ainoa versio paloi autossa tai Jimmy Carterista, joka pyyhkäisi vahingossa koko kirjan käsikirjoituksen tietokoneelta.
Jotkut hävittävät keskeneräiset työnsä. Kuuluisin on Sibelius, joka polltti keskeneräisen kahdeksannen sinfoniansa Ainolan vihreässä kaakeliuunissa, kuten Julian Barnes kertoo kiinnostavassa artikkelissaan Intelligent Life -lehden tammi-helmikuun 2012 numerossa.
Lisäys: Sibelius ei polttanut sinfoniaparkaa Ainolan hellassa, mutta moni runo tai romaanikäsikirjoitus on työnnetty hellaan tai takkaan sytykkeeksi.
lauantaina, joulukuuta 17, 2011
Kirjablogit
Blogimaailma vilisee kirjablogeja. Seuraan niistä muutamia (katso lisää esimerkiksi lukijoistani). En kuitenkaan halua ruveta pitämään itse kirjablogia.
Tämä blogi on "kirjailijan arki" -blogi, jossa haluan pitää kuvallista päiväkirjaa ja kirjoitella milloin mistäkin. Koska se on julkinen, en kirjoita yksityisistä asioista, mihin kuuluvat yleensä myös kirjat, joita luen omaksi ilokseni.
Pidän myös yksityisiä blogeja, joihin kerään aineistoa tulevia projekteja varten. Koska aloitin kirjoittamisen työn ohella olevana harrastuksena, julkaisen harvoin ja valmistelen kirjojani vuosikausia.
Kun kirja joskus sitten ilmestyy, teen sille tai sen aikakaudelle oman blogin, jossa annan tietoa kyseisestä kirjasta ja maailmasta, jossa kirjan henkilöt elivät.
Varsinkin nykyaikana saavat yleensä julkisuutta vain muilla tavoin julkisuuden jo saavuttaneet kirjailijat. Siksi yksityiset kirjailijat joutuvat tuomaan itseään esille monin tavoin.
Joku saattaa pitää sellaista narsistisena toimintana, mutta eihän kenenkään ole pakko lukea kirjailijoiden kotisivuja. Ne ovat tarkoitetut vain niille, jotka ovat kirjailijasta ja hänen teoksistaan kiinnostuneet.
Uskon, että kaikista blogeista on tulevaisuudessa paljon hyötyä myös sukututkijoille, bloggaajan omaisille yleensä ja kulttuurihistorioitsijoille.
Tämä blogi on "kirjailijan arki" -blogi, jossa haluan pitää kuvallista päiväkirjaa ja kirjoitella milloin mistäkin. Koska se on julkinen, en kirjoita yksityisistä asioista, mihin kuuluvat yleensä myös kirjat, joita luen omaksi ilokseni.
Pidän myös yksityisiä blogeja, joihin kerään aineistoa tulevia projekteja varten. Koska aloitin kirjoittamisen työn ohella olevana harrastuksena, julkaisen harvoin ja valmistelen kirjojani vuosikausia.
Kun kirja joskus sitten ilmestyy, teen sille tai sen aikakaudelle oman blogin, jossa annan tietoa kyseisestä kirjasta ja maailmasta, jossa kirjan henkilöt elivät.
Varsinkin nykyaikana saavat yleensä julkisuutta vain muilla tavoin julkisuuden jo saavuttaneet kirjailijat. Siksi yksityiset kirjailijat joutuvat tuomaan itseään esille monin tavoin.
Joku saattaa pitää sellaista narsistisena toimintana, mutta eihän kenenkään ole pakko lukea kirjailijoiden kotisivuja. Ne ovat tarkoitetut vain niille, jotka ovat kirjailijasta ja hänen teoksistaan kiinnostuneet.
Uskon, että kaikista blogeista on tulevaisuudessa paljon hyötyä myös sukututkijoille, bloggaajan omaisille yleensä ja kulttuurihistorioitsijoille.
"Stockan kello"
Tämän kellon alla tavataan. Tuli hämminkiä, kun se pysähtyi eilen 16.12.
Mieheni oli aamulla käymässä ruokakaupassa ja huomasi, että kello oli väärässä. Tämä kuva on otettu aikaisemmin ja myöhään ilalla.
Mieheni oli aamulla käymässä ruokakaupassa ja huomasi, että kello oli väärässä. Tämä kuva on otettu aikaisemmin ja myöhään ilalla.
1960-luvun joulu
Christmas in 1967, Nordiska Museet. Näin Ruotsissa. Oliko joulu samanlainen Suomessa 1960-luvulla? Suuri koko/large size
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)