Asuimme kouluvuosieni aikana vuokralaisina pikkukaupungissa sukulaisten omistamassa talossa. Siitä vuokrattiin markkinoiden aikaan myös hevostalleja.
Pihaan ilmestyi toisinaan todella upeita hevosia. Vain kerran eräs hevonen pillastui ja nousi takajaloilleen. Olin ruusupensaan takana piilossa ja pelkäsin.
Pidin kovasti hevosista, ja minulla oli tapana mennä salaa talliin, laskeutua tallinvintiltä jonkun ystävällisen hevosen selkään ja lojua siinä hevosen selän päällä kädet hevosen kaulan ympärille käärittyinä. Hevosethan pitävät siitä, että niillä on seuraa.
Eräänä talvena ilmestyi pihaan vinttikoira. Eräs mies oli myynyt hevosen ja saanut osan hinnasta vinttikoiran muodossa. Leikkkitoverini, pieni poika, ja minä olimme rakentaneet pihalle aidan viereen ikioman mökin, hökkeliksi me sitä sanoimme. Siellä oli matto lattialla niin kuin lumilinnoissakin ja pieni kynttilänpätkä. Kaunis suuri koira tuli meidän luokse leikkimökkiin.
Istuin leikkimökin lattialla ja nojasin koiraan. Aina kun näen vinttikoiran, muistelen sitä koiraystävääni. Tajusin juuri, etten muista enää sen koiran nimeä. Mutta onhan siitä hyvin, hyvin kauan aikaa, kun sen viimeksi näin.
(2017 : Tämä koira on tullut vuosikymmenten takaa uusimpaan kirjaani, joka ilmestyy todennäköisesti vasta vuonna 2018.)
My very old blog. Vuodesta 2005-
sunnuntaina, kesäkuuta 10, 2012
lauantaina, kesäkuuta 09, 2012
Vanhat blogiosoitteet vaivana yhdistämisessä
Eräs kommentoija toi esille kauan sitten kirjoittamani kommentin. Koska osoitteessa on blogisisko kaksi", ei siitä pääse tähän blogiin, vaikka kaikki Blogisisko-kirjoitukset on yhdistetty samaan blogiin (Tarvitsee vain poistaa numero 2, niin pääsee tähän blogiin) . Se on epäkohta blogien yhdistämisessä.
Blogger ei ole muuttanut noiden blogikirjoitusten osoitetta. Ei myöskään alkujaan amnellanna.blogspot.com -osoitteella toimineen Blogisiskon osoitetta. Sen luulisi olevan helppoa, sillä ovathan kaikki Blogger-blogit nykyään "blogspot.fi", muutos tapahtui hetkessä.
Ja se vanha kommenttini:
(Tuosta) tuolista tulee mieleen se, että Pariisissa on monissa vanhoissa korkeissa kerrostaloissa jopa sohva porrastasanteella jossain puolivälissä.
Muistelen, että sellainen puolimatkan sohva oli myös eräässä ranskalaisessa elokuvassa, jossa näytteli mm Simone Signorette (onko nimi oikein?) vanhaa köyhää naista.
Siellähän alakerran asunnot olivat ennen hissien tuloa suurempia ja kalliimpia kuin yläkerran asunnot. Ja ihan ylinnä olivat palveluskunnan yksiöt, jollaisia nyt ostellaan ja yhdistellään näköalan vuoksi - olipa hissiä tai ei. Kai niitä tuoleja laitetaan useaan kerrokseen.:)
Siinä idea kaikille kerrostalossa asuville, varsinkin jos joillakin asukkailla on tapana unohtaa hissin ovi raolleen ja estää siten toisilta hissin käyttö.
Blogger ei ole muuttanut noiden blogikirjoitusten osoitetta. Ei myöskään alkujaan amnellanna.blogspot.com -osoitteella toimineen Blogisiskon osoitetta. Sen luulisi olevan helppoa, sillä ovathan kaikki Blogger-blogit nykyään "blogspot.fi", muutos tapahtui hetkessä.
Ja se vanha kommenttini:
(Tuosta) tuolista tulee mieleen se, että Pariisissa on monissa vanhoissa korkeissa kerrostaloissa jopa sohva porrastasanteella jossain puolivälissä.
Muistelen, että sellainen puolimatkan sohva oli myös eräässä ranskalaisessa elokuvassa, jossa näytteli mm Simone Signorette (onko nimi oikein?) vanhaa köyhää naista.
Siellähän alakerran asunnot olivat ennen hissien tuloa suurempia ja kalliimpia kuin yläkerran asunnot. Ja ihan ylinnä olivat palveluskunnan yksiöt, jollaisia nyt ostellaan ja yhdistellään näköalan vuoksi - olipa hissiä tai ei. Kai niitä tuoleja laitetaan useaan kerrokseen.:)
Siinä idea kaikille kerrostalossa asuville, varsinkin jos joillakin asukkailla on tapana unohtaa hissin ovi raolleen ja estää siten toisilta hissin käyttö.
Krakowan ihanuus
Tyttäreni asuu parin tunnin automatkan päässä Krakowasta Tsekin puolella, joten uskon, että siellä tulee käytyä uudestaan.
Lue Czesław Miłosz: Vangittu mieli.
Kirjailijoiden kohtaloita
perjantaina, kesäkuuta 08, 2012
Huopatossuja ja mummonkaramelleja
Photo Friday: Geometric
Rusakko Independent - Site Specific by Tuija Asta Järvenpää and Susan Elo. This work of art was stolen and these are the only photos of it. Helsinki, Finland.
torstaina, kesäkuuta 07, 2012
Alkukirjaimet 63: LEnto iltaruskossa
Kotimatka Prahasta sattui illaksi, ja oli kaunis iltarusko.
Lisää iltaruskolentokuvia.
Alkukirjaimet 63
Lisää iltaruskolentokuvia.
Alkukirjaimet 63
keskiviikkona, kesäkuuta 06, 2012
Junabaari
Kiskot tuovat ja vievät. Pakinaperjantai: kiskojen viemää.
tiistaina, kesäkuuta 05, 2012
Maan ja taivaan pilarit
Salisburyn katedraali (Rakennettu vuosina 1220-1258, paljon kuvia) on ollut yhtenä esikuvana Ken Follettille hänen kirjoittaessaan romaania "Taivaan pilarit" (englanniksi The Pillars of Earth, maan pilarit. Nimi viittaa Jobin kirjaan: Job 9:6. King James Version (KJV). 6 Which shaketh the earth out of her place, and the pillars thereof tremble. ).
Follettin perhe kuului kirkkokuntaan, jonka kokoushuone oli askeettinen. Englannissa toimittajana olleessaan hän ihastui katedraaleihin ja kiersi katsomassa niitä vuosikaudet. Kun hän kertoi aikovansa kirjoittaa historiallisen romaanin keskiaikaisen kirkon rakentamisesta, sitä pidettiin huonona ideana. Mutta The Pillars of Earth on Folletin suosituin romaani, jota myydään edelleen 100 000 kappaletta vuodessa. Sen kirjoittaminen oli pitkä projekti, ensin lempiharrastuksena ollut katedraalien katselu ja taustakirjallisuus ja sitten yli kolmen vuoden kirjoitustyö.
Laivastonsinistä sisarilla
Tyttäreni on ottanut tämän kuvan ja merkinnyt blogiinsa tekstin "tyylikkäitä nunnia Krakowassa". Useimmilla nunnilla on mustaa ja valkoista. Krakowan kaduilla nunnat, munkit ja papit ovat tavallinen näky, luonnollinen osa kaupunkia.
maanantaina, kesäkuuta 04, 2012
The Elizabeth Tower eli ent. Big Ben
Kuvassa on Ostravan Miniuni-miniatyyrimaailmassa oleva jäljennös Big Benistä, jonka nimi muuttuu Elizabet-torniksi.
Miniunissa on tunnettuja rakennuksia nykyajalta ja historiasta. Tämä paikka jäi käymättä, mutta nyt sain nähdä kuvat siitä. Katso kaikki kuvat Miniunista. Kuvat Mimi ja Sami
Miniunissa on tunnettuja rakennuksia nykyajalta ja historiasta. Tämä paikka jäi käymättä, mutta nyt sain nähdä kuvat siitä. Katso kaikki kuvat Miniunista. Kuvat Mimi ja Sami
Prahalainen teekkari
Ajelimme välilä myös tämän prahalaisen teekkarin kyydissä ja siirryimme kätevästi Kaarlen sillalta juutalaiseen kaupunginosaan, jossa tutustuimme kahteen synagogaan ja vanhaan hautausmaahan.
Riksa, Praha, cycle rickshaw
Riksa, Praha, cycle rickshaw
Punakukkainen hevoskastanja
Heti Ostravaan saavuttuamme näimme tämän punakukkaisen hevoskastanjan. Sama tapahtui molemmilla kerroilla Kroatiaan mennessä sekä Zagrebissa että Splitissä.
Näinhän hevoskastanjapuita myös Prahassa Kaarlen sillan linnnanpuoleisessa päässä, mutta eniten valkokukkaisina.
Sillan toisessa päässä linnnan puolella oli myös muutama punakukkainen.
Näinhän hevoskastanjapuita myös Prahassa Kaarlen sillan linnnanpuoleisessa päässä, mutta eniten valkokukkaisina.
Sillan toisessa päässä linnnan puolella oli myös muutama punakukkainen.
Reippaasti värejä
Prahassa käytetään reippaasti värejä. Tässä päärautatieasemaa. Jugend-tyylisestä vanhasta asemasta on kuvia Aurora-blogissani
sunnuntaina, kesäkuuta 03, 2012
Poruba
Värikollaasi 85
Omistettu Mimille ja Samille
suurempi koko, a larger size
Näin punakukkaisen hevoskastanjan Ostravan rautatieasemalla ja puiston illalla, kun menimme paikalliseen ravintolaan aterialle.
Poruba on vihreä kaupunginosa Ostravassa, Tsekissä. Siellä on kauniita puistokäytäviä.
Omistettu Mimille ja Samille
suurempi koko, a larger size
Näin punakukkaisen hevoskastanjan Ostravan rautatieasemalla ja puiston illalla, kun menimme paikalliseen ravintolaan aterialle.
Poruba on vihreä kaupunginosa Ostravassa, Tsekissä. Siellä on kauniita puistokäytäviä.
lauantaina, kesäkuuta 02, 2012
Kaunis ravintola Krakowassa
Olimme viikonlopun Krakowassa ja kävimme kahdesti syömässä tässä keskustassa sijaitsevassa ravintolassa. Ruoka oli erittäin hyvää. Ravintola onkin saanut Michelin-maininnan.
Kuvia Krakowasra voit nähdä tyttäreni blogissa, Pink Lady's Style File
Kuvia Krakowasra voit nähdä tyttäreni blogissa, Pink Lady's Style File
Mikä sitoo minut tähän maahan?
Suomeen paluun kunniaksi kieloja. Mikä sitoo minut tähän maahan? Kieli ja värien puhtaus.
Lehmusten vihreys
Sade ei haittaa, sillä lehmusten raikas vihreys voittaa ja päivän alku on myönteinen. Mieheni kävi jo kaupungilla eilen ja kertoi tullessaan, että näemme hevoskastanjat kukassa kahteen kertaan tänäkin keväänä. Sireenit puhkevat kohta kukkaan.
perjantaina, kesäkuuta 01, 2012
Arki
Kotona odotti arki. Poikamme oli laittanut täsmällisenä henkilönä sanomalehdet järjestykseen meidän luettaviksi - ja laskut myös.
Oli helpottavaa olla ummikkona lomalla. Sai olla välillä täysin tietämättömänä maailmalla vallitsevista ongelmista. Loppuaikana aloimme kuunnella netistä uutiset. Tällä kertaa emme lukeneet ulkolaisia lehtiäkään. Junissa jaelttiin vain tsekinkielisiä lehtiä.
Vieraat kielet eivät ole vahvin asia niissä maissa. Varmaankin siellä osataan venäjää, mutta ei paljon ollenkaan englantia, saksaakin vähän. Kielitaidottomuus on erittäin huono asia turismin kannalta. Edes museoiden oppaat tai muut virkailijat eivät osaa vieraita keiliä. Ainoat tapaammmae kielitaitoiset olivat apteekkarit. Mikähän lienee syy siihen?
Valokuvien järjestely on ensimmäinen työni täällä kotona. Niitä on paljon. Niistä tulee olemaan paljon iloa, kun niitä voi katsella ja muistella matkaa.
Oli helpottavaa olla ummikkona lomalla. Sai olla välillä täysin tietämättömänä maailmalla vallitsevista ongelmista. Loppuaikana aloimme kuunnella netistä uutiset. Tällä kertaa emme lukeneet ulkolaisia lehtiäkään. Junissa jaelttiin vain tsekinkielisiä lehtiä.
Vieraat kielet eivät ole vahvin asia niissä maissa. Varmaankin siellä osataan venäjää, mutta ei paljon ollenkaan englantia, saksaakin vähän. Kielitaidottomuus on erittäin huono asia turismin kannalta. Edes museoiden oppaat tai muut virkailijat eivät osaa vieraita keiliä. Ainoat tapaammmae kielitaitoiset olivat apteekkarit. Mikähän lienee syy siihen?
Valokuvien järjestely on ensimmäinen työni täällä kotona. Niitä on paljon. Niistä tulee olemaan paljon iloa, kun niitä voi katsella ja muistella matkaa.
Matkalla Tsekissä ja Puolassa
Auton ikkunan läpi kuvattu maisema.
Maaseutu on hyvin kaunista Tsekissä ja Puolassa. Suuret lehtimetsät ovat viehättäviä. Taloissa on monia perinteisiä tyylejä.
Kaupungeissa on nähtävissä monta kerrostumaa: vanha kulttuuri 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta, ankeat ja suorastaan karmeat rakennukset ja värit - tai raskas harmaus ja lika - kommunistiajalta ja uusi tyyli, jossa on rohkeita kokeiluja, hienoja ratkaisuja, sekaisin kaikenlaisia tyylejä.
Puolalainen tai tsekkien pikkukaupunki muistuttaa yllättävästi Amerikkaa. Matalia laatikoita mikä mitäkin tyyliä, korkeita viktoriaanisia tiili- ja kivitaloja, sekava tyylittömyys.
Kun tulimme eilen myöhään illalla Suomeen, näimme valtavan eron: Helsinki oli puhdas ja siisti, poissa oli Tsekissä ja Puolassa näkemämme miehitysvuosikymmenien aiheuttama tuho luonnossa ja kaupungeissa. Siinä näkyi konkreettisesti, miltä me säästyimme, kun Suomea ei miehitetty.
Entisissä Neuvostoliiton miehittämissä maissa on nykyään suunnatonta energiaa ja elämäniloa, tarmoa. Eniten yllätti se, miten ystävällisiä ihmiset olivat ja kuinka rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä olivat lapset ja nuoret. Näimme Prahassa ollessamme yöllä kaksi humalaista nuorta, kumpikin olivat ruotsalaisia.
Raitiovaunuissa nuoret ihmiset antavat heti paikan, kun joku vanhempi henkilö astuu vaunuun. Onko se kotikasvatuksen vai koulukasvatuksen seuraus? Voi ymmärtää, että kovia kokeneen sukupolven naisista ja miehistä tuntuu hyvältä, kun heille ollaan kohteliaita. Tyttäreni on asunut nyt jo muutaman kuukauden Tsekissä ja ihmettelee lasten ja nuorten rauhallisuutta ja hyvää käytöstä.
Helsingissä voi käydä niin, että vaikka vanhempi ihminen pyytää istumapaikkaa, hän ei sitä saa, vaan kaikki tuijottavat eteensä. Olin kerran menossa lääkärille raitsikalla ja koin tuon, kun vaunuun astuessani pyysin paikkaa. Astuin pois raitsikasta ja menin taksilla.
Henkinen puoli onkin sitten kokonaan eri juttu, kun vertaa Suomea noihin ns. Itä-Euroopan maihin. Olen ollut yhteensä neljä viikkoa matkalla myös Balkanin maissa, Kroatiassa, Sloveniassa ja Serbiassa, ja kokenut samaa kuin nyt Tsekissä ja Puolassa.
Luin tulomatkalla lehdestä, kuinka Suomea kehuttiin rikkaaksi ja onnelliseksi maaksi. Ehkä niin on, kun Suomea verrataan talaoudellisissa vaikeuksissa oleviin maihin. Mutta sille ei voi mitään, että Suomi vaikuttaa sieluttomalta ja kovalta maalta.
Lisäys: Tyttäreni oli työssä Englannissa Cambridgen lähellä ja kertoi, että bussiin menoa odotettiin jonossa. Ensin menivät naiset, sitten miehet.
Maaseutu on hyvin kaunista Tsekissä ja Puolassa. Suuret lehtimetsät ovat viehättäviä. Taloissa on monia perinteisiä tyylejä.
Kaupungeissa on nähtävissä monta kerrostumaa: vanha kulttuuri 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta, ankeat ja suorastaan karmeat rakennukset ja värit - tai raskas harmaus ja lika - kommunistiajalta ja uusi tyyli, jossa on rohkeita kokeiluja, hienoja ratkaisuja, sekaisin kaikenlaisia tyylejä.
Puolalainen tai tsekkien pikkukaupunki muistuttaa yllättävästi Amerikkaa. Matalia laatikoita mikä mitäkin tyyliä, korkeita viktoriaanisia tiili- ja kivitaloja, sekava tyylittömyys.
Kun tulimme eilen myöhään illalla Suomeen, näimme valtavan eron: Helsinki oli puhdas ja siisti, poissa oli Tsekissä ja Puolassa näkemämme miehitysvuosikymmenien aiheuttama tuho luonnossa ja kaupungeissa. Siinä näkyi konkreettisesti, miltä me säästyimme, kun Suomea ei miehitetty.
Entisissä Neuvostoliiton miehittämissä maissa on nykyään suunnatonta energiaa ja elämäniloa, tarmoa. Eniten yllätti se, miten ystävällisiä ihmiset olivat ja kuinka rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä olivat lapset ja nuoret. Näimme Prahassa ollessamme yöllä kaksi humalaista nuorta, kumpikin olivat ruotsalaisia.
Raitiovaunuissa nuoret ihmiset antavat heti paikan, kun joku vanhempi henkilö astuu vaunuun. Onko se kotikasvatuksen vai koulukasvatuksen seuraus? Voi ymmärtää, että kovia kokeneen sukupolven naisista ja miehistä tuntuu hyvältä, kun heille ollaan kohteliaita. Tyttäreni on asunut nyt jo muutaman kuukauden Tsekissä ja ihmettelee lasten ja nuorten rauhallisuutta ja hyvää käytöstä.
Helsingissä voi käydä niin, että vaikka vanhempi ihminen pyytää istumapaikkaa, hän ei sitä saa, vaan kaikki tuijottavat eteensä. Olin kerran menossa lääkärille raitsikalla ja koin tuon, kun vaunuun astuessani pyysin paikkaa. Astuin pois raitsikasta ja menin taksilla.
Henkinen puoli onkin sitten kokonaan eri juttu, kun vertaa Suomea noihin ns. Itä-Euroopan maihin. Olen ollut yhteensä neljä viikkoa matkalla myös Balkanin maissa, Kroatiassa, Sloveniassa ja Serbiassa, ja kokenut samaa kuin nyt Tsekissä ja Puolassa.
Luin tulomatkalla lehdestä, kuinka Suomea kehuttiin rikkaaksi ja onnelliseksi maaksi. Ehkä niin on, kun Suomea verrataan talaoudellisissa vaikeuksissa oleviin maihin. Mutta sille ei voi mitään, että Suomi vaikuttaa sieluttomalta ja kovalta maalta.
Lisäys: Tyttäreni oli työssä Englannissa Cambridgen lähellä ja kertoi, että bussiin menoa odotettiin jonossa. Ensin menivät naiset, sitten miehet.
keskiviikkona, toukokuuta 30, 2012
tiistaina, toukokuuta 29, 2012
Tänään mini Praha Olomouc
Huomenna eli oikeastaan tänään menemme Olomoucin kaupunkiin, jonka perusti legendan mukaan itse Julius Caesar. Se oli renessanssin aikaan 1400-luvulla merkittävä kaupunki . Siellä on ollut yliopisto jo keskiajalla, tieteellinen seura ja tieteellinen lehti jo 1700-luvulla.
Merkittävät paikat Pyhän kolminaisuuden pylväs ("Ruttopylväs"), suihkulähteet, kaupungintalo 1300-luvulta ja vanha luostari.
Lue lisää
http://en.wikipedia.org/wiki/Olomouc
1600-luvulla me eli Ruotsi-Suomen sotaväki hävitimme kaupungin. Olomouc ei ole ollut parempi, sillä se on kohdellut huonosti juutalaista väestöään. Saksalaiset karkotettiin täältäkin natsiaikojen jälkeen. Saksalaiset sotilaat ampuivat lähtiessään astronomisen kellon melkein hajalle. Kommunistiaikana kello korjattiin ja pyhimysten paikalle laitettiin "proletaareja" kuten turistiopas kertoo.
Menemme katsomaan kauniita rakennuksia, Gustav Klimtin maalauksia (pieniä. kertoi tyttäreni niiden olevan) ja renessanssipuutarhaa.
Matkaa on vain 100 kilometriä, on niin kuin menisi käymään Kuopiosta Iisalmessa. Kuulimme, että Pendolinossa on sekä hiljaisuuden vaunuja että puheliaitten vaunuja. Menemme kuitenkin tavallisella mutta kuitenkin nopealla junalla, jotta ehdimme nähdä jotain ikkunasta.
Kuva: Mimi Amnell
Merkittävät paikat Pyhän kolminaisuuden pylväs ("Ruttopylväs"), suihkulähteet, kaupungintalo 1300-luvulta ja vanha luostari.
Lue lisää
http://en.wikipedia.org/wiki/Olomouc
1600-luvulla me eli Ruotsi-Suomen sotaväki hävitimme kaupungin. Olomouc ei ole ollut parempi, sillä se on kohdellut huonosti juutalaista väestöään. Saksalaiset karkotettiin täältäkin natsiaikojen jälkeen. Saksalaiset sotilaat ampuivat lähtiessään astronomisen kellon melkein hajalle. Kommunistiaikana kello korjattiin ja pyhimysten paikalle laitettiin "proletaareja" kuten turistiopas kertoo.
Menemme katsomaan kauniita rakennuksia, Gustav Klimtin maalauksia (pieniä. kertoi tyttäreni niiden olevan) ja renessanssipuutarhaa.
Matkaa on vain 100 kilometriä, on niin kuin menisi käymään Kuopiosta Iisalmessa. Kuulimme, että Pendolinossa on sekä hiljaisuuden vaunuja että puheliaitten vaunuja. Menemme kuitenkin tavallisella mutta kuitenkin nopealla junalla, jotta ehdimme nähdä jotain ikkunasta.
Kuva: Mimi Amnell
maanantaina, toukokuuta 28, 2012
Krakowassa helluntain viikonloppuna 2012
Dramatiikkaa ja vastakohtia on Krakowassakin kuten Prahassa, jossa olin matkan alussa. Molemmissa kaupungeisa katolisuus on näkyvillä koko ajan, Prahassa ennen kaikkea rakennuksissa. Krakowassa näkee munkkeja, nunnia ja papistoa kaduilla.
Oli helluntai, joka on Puolassa edelleen suuri kirkollinen juhlapyhä niin kuin se oli ennen Suomessakin:
Perheet olivat saapuneet suuriin katedraaleihin juhlapukineissaan ja söivät juhla-aterian ystäviensä ja sukulaistensa kanssa ravintolassa.
Oli myös paljon häitä, mikä näkyi kaupungin lähellä olevissa hotelleissa ja motelleissa. Helluntaihan oli suosittu päivä häille myös Suomessa ennen aikaan.
Oli helluntai, joka on Puolassa edelleen suuri kirkollinen juhlapyhä niin kuin se oli ennen Suomessakin:
Perheet olivat saapuneet suuriin katedraaleihin juhlapukineissaan ja söivät juhla-aterian ystäviensä ja sukulaistensa kanssa ravintolassa.
Oli myös paljon häitä, mikä näkyi kaupungin lähellä olevissa hotelleissa ja motelleissa. Helluntaihan oli suosittu päivä häille myös Suomessa ennen aikaan.
Nuo ajat menneet
Turisti voi tutustua Krakowassa historiallisen keskustan lisäksi keskitysleireihin tai suolakaivoksiin. Hän voi myös mennä kommunismin keikalle.
Koska olimme Krakowassa vain kaksi päivää, tutustuimme tällä kertaa vain Vanhaan keskustaán ja Krakowan linnaan, joka oli myös Katariina Jagellonican koti.
Uskon, että käymme Krakovassa vielä uudestaan, sillä tyttäremme asuu nykyään vähän yli tunnin matkan päässä Krakowasta Tsekin puolella.
Koska olimme Krakowassa vain kaksi päivää, tutustuimme tällä kertaa vain Vanhaan keskustaán ja Krakowan linnaan, joka oli myös Katariina Jagellonican koti.
Uskon, että käymme Krakovassa vielä uudestaan, sillä tyttäremme asuu nykyään vähän yli tunnin matkan päässä Krakowasta Tsekin puolella.
perjantaina, toukokuuta 25, 2012
Praha - kaupunkien helmi
Praha, kaupunkien äiti, kaupunkien helmi. Suomalaisiakin opiskeli Prahan yliopistossa keskiajalla.
Praha hämmentää kulttuurinsa määrällä. Otin kuvan Linnavuorelta. Keskellä näkyy Kaarlen silta, johon pysähtyi 30-vuotinen sota, jossa ruotsalaiset ja suomalaiset tekivät paljon vahinkoa monissa tsekkiläisissä kaupungeissa.
Praha on säästynyt sotien tuhoilta ja miehitysten aikoinakin, jopa vuonna 1968, jolloin panssarit vyöryivät Prahaan. Te joilla oli siihen aikaan radio ja TV, tiedätte sen ajan uutisista enemmän kuin minä. Meillä ei ollut silloin kumpaakaan. Luin tänään kirjan Praha. Kirjailijan kaupunki, jossa suomalaiset kertovat vaikutelmiaan Prahasta. Vnhimmat lainaukset ovat 1800-luvulta.
Sama kuva suurena
torstaina, toukokuuta 24, 2012
Prahan kaunein paikka
Kuvassa Kafka-patsaan oikealla puolen kuvan keskellä on Espanjalainen synagoga, joka oli mielestäni Prahan kaunein paikka. Vuonna 1868 rakennettu synagoga on maurilaista tyyliä ja tunnelmallisen kaunis sisältä.
Tässä kuten muissakin synagogissa on informaatiota Prahan juutalaisten historiasta. 1500-luvulla alkujaan Horowitzin suvulle rakennetussa Pinkasin synagoogassa on seinillä 77297:n holokaustin uhrin nimet. Synagoogat ja juutalainen hautausmaa ovat keskeinen osa Prahan ja eurooppalaisuuden historiaa..
Praha on dramaattinen kaupunki sekä menneisyyden että lähihistorian kannalta. Viimeisenä iltana Prahassa kävelimme Samettivallankumouksen aukiolla ja menimme sitten syömään lämmintä kanakeittoa kodikkaassa kellariravintolassa. Tuntui ihmeelliseltä, että Prahassa vallitsi rauha ja hyvinvointi.
Tässä kuten muissakin synagogissa on informaatiota Prahan juutalaisten historiasta. 1500-luvulla alkujaan Horowitzin suvulle rakennetussa Pinkasin synagoogassa on seinillä 77297:n holokaustin uhrin nimet. Synagoogat ja juutalainen hautausmaa ovat keskeinen osa Prahan ja eurooppalaisuuden historiaa..
Praha on dramaattinen kaupunki sekä menneisyyden että lähihistorian kannalta. Viimeisenä iltana Prahassa kävelimme Samettivallankumouksen aukiolla ja menimme sitten syömään lämmintä kanakeittoa kodikkaassa kellariravintolassa. Tuntui ihmeelliseltä, että Prahassa vallitsi rauha ja hyvinvointi.
Itäeurooppalaisena Keski-Euroopassa
Kun katson karttaa, näen että Tsekin tasavalta on lännempänä kuin Suomi. Kuitenkin Suomessa käytetään tästäkin alueesta edelleen kylmän sodan aikaista termiä Itä-Eurooppa.Suomenkielinen Wikipediakin esittää vain tämän käytön.
Englanninkielinen Wikipedia esittelee monia tapoja määritellä sanat itäeurooppalainen ja Itä-Eurooppa. Maantieteellisesti Suomi on Pohjois-Euroopassa tai Itä-Euroopassa ja Tsekinmaa samoin kuin esimerkiksi Unkari Keski-Eurooppaa.
Meidän kannattanee päivittää kielemme.
Englanninkielinen Wikipedia esittelee monia tapoja määritellä sanat itäeurooppalainen ja Itä-Eurooppa. Maantieteellisesti Suomi on Pohjois-Euroopassa tai Itä-Euroopassa ja Tsekinmaa samoin kuin esimerkiksi Unkari Keski-Eurooppaa.
Meidän kannattanee päivittää kielemme.
keskiviikkona, toukokuuta 23, 2012
Tsekkijunissa ei pulista
Matkustimme modernissa Pendolinossa Prahasta Ostravaan. Matka kesti vain kolme tuntia ja maksoi noin 26 euroa. Matkustajille jaettiin tsekinkielisiä sanomalehtia ja pullotettua vettä ilmaiseksi. Lisäksi sai ostaa sandwichejä sekä kahvia ja teetä.
Kun aloimme heti paikoillemme istuuduttuamme jutella normaaliin tyyliin, eräs nuori mies tuli sanomaan meille, että junassa ei saa häiritä muista matkustajia. Ja totta tosiaan. Junassa oli heti alkupäässä käyttäytymisohjeet: ei kännyköitä, ei tupakointia ei äänekästä juttelua eli käytännössä ei lainkaan keskustelua.
Jos tulikännykkään puhelu, piti mennä junan eteiseen,joka oli toisessa päässä kapeaa ja hyvin pitkää vaunua tai meidän puolella vaunua junan vessaan puhumaan.
Kolmen tunnin matka sujui täysin hiljaisessa junassa. Juna itse kiisi kovaa vauhtia kolisten ja huojuen vihreiden niittyjen, rypsipeltojen ja kumpuilevien maisemien läpi. Metsät olivat enimmäkseen reheviä lehtimetsiä.
Matkustajat istuivat ääneti läppäreitään näpräten tai eteensä tuijottaen, kirjaa tai sanomalehteä lukien. Komento tuntui oudolta. Junassahan voi jutella matkatoverinsa tai muiden kanssa, jopa solmia uusia tuttavuuksia.
Perillä Ostravan Porubassa tyttäremme kertoi, että Tsekissä lapset ja koiratkin käyttäytyvät hyvin. Työt aloitetaan aikaisin aamulla, sillä siihen totuttiin ahkeran aamuvirkun keisarin aikana! Raitiovaunuissa nuoret nousevat heti paikoiltaan, jos joku iäkäs matkustaja nousee vaunuun. Näin oli Prahassakin.
Lisäys. Myöhemmin matkustimme junissa, joissa oli myös hiljaisia osastoja valittavissa. Me tupsahdimme sellaiseen pahaa aavistamatta.
Kun aloimme heti paikoillemme istuuduttuamme jutella normaaliin tyyliin, eräs nuori mies tuli sanomaan meille, että junassa ei saa häiritä muista matkustajia. Ja totta tosiaan. Junassa oli heti alkupäässä käyttäytymisohjeet: ei kännyköitä, ei tupakointia ei äänekästä juttelua eli käytännössä ei lainkaan keskustelua.
Jos tulikännykkään puhelu, piti mennä junan eteiseen,joka oli toisessa päässä kapeaa ja hyvin pitkää vaunua tai meidän puolella vaunua junan vessaan puhumaan.
Kolmen tunnin matka sujui täysin hiljaisessa junassa. Juna itse kiisi kovaa vauhtia kolisten ja huojuen vihreiden niittyjen, rypsipeltojen ja kumpuilevien maisemien läpi. Metsät olivat enimmäkseen reheviä lehtimetsiä.
Matkustajat istuivat ääneti läppäreitään näpräten tai eteensä tuijottaen, kirjaa tai sanomalehteä lukien. Komento tuntui oudolta. Junassahan voi jutella matkatoverinsa tai muiden kanssa, jopa solmia uusia tuttavuuksia.
Perillä Ostravan Porubassa tyttäremme kertoi, että Tsekissä lapset ja koiratkin käyttäytyvät hyvin. Työt aloitetaan aikaisin aamulla, sillä siihen totuttiin ahkeran aamuvirkun keisarin aikana! Raitiovaunuissa nuoret nousevat heti paikoiltaan, jos joku iäkäs matkustaja nousee vaunuun. Näin oli Prahassakin.
Lisäys. Myöhemmin matkustimme junissa, joissa oli myös hiljaisia osastoja valittavissa. Me tupsahdimme sellaiseen pahaa aavistamatta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)