Matka Mark Twainin poikavuosien maailmaan

Florida, Missouri. Mark Twainin synnyinkoti pienessä Floridan kaupungissa, Missourin osavaltiossa


Mark Twain poikakirjojen sankari Tom Sawyer opettaa tänään delegointia Googlen panoraamakuvassa, jossa hän laittaa leikkitoverinsa maalaamaan aitaa ja laiskottelee itse. Heti Kanadaan tulomme jälkeen mieheni sanoi, että hän haluaa käydä Hannibalissa, Mark Twainin kotikaupungissa. 


Kun Mark Twain oli maailmanympärysmatkallaan, hän sanoi Intiassa puheessaan: "Kaikki mikä on tehnyt minusta sen, mitä olen, on pienessä kaupungissa Missourissa maailman toisella puolen."

Matkustimme tuohon pieneen Hannibalin kaupunkiin Mississipin rannalle, jotta voisimme nähdä paikat, joihin olimme tutustuneet lapsuudessamme lukiessamme Tom Sawyerin, Huckleberry Finnin ja heidän mustan ystävänsä Jimin unohtumattomista seikkailuista.


Tom Sawyerin aita
Lue lisää kirjoituksestani


Matka Mark Twainin poikavuosien maailmaan

Kuvia Missisipin matkaltamme

Lisää samalta matkalta: Louisiana

Missouri, jossa myös Hannibalin kaupunki

Talvisodan ensimmäisenä päivänä Helsingissä

Pommin jälki entisen Teknillisen korkeakoulun seinässä. Kuvat: Anna Amnell

30.11.1939

Klo 6.50  Neuvostoliitto hyökkäsi ilman sodanjulistusta itärajan koko pituudelta Suomeen.

Klo 9.16 Helsingissä annettiin ilmahälytys. Neuvostoliitto pommitti Pasilaa ja Malmia.

Klo 15.00 yhdeksän Neuvostoliiton lentokonetta ilmestyi Helsingin yläpuolelle.  Oli pilvinen sää, ja koneita ei ehditty havaita ajoissa. Ilmahälytys annettiin vasta silloin, kun Neuvostoliiton pommikoneet olivat jo Helsingin yläpuolella.



Pommit tuhosivat Hietalahden torin ja Bulevardin varrella silloin sijainneen Teknillisen korkeakoulun lähes kokonaan. (Kuvassa jälleenrakennettuna.) Pommeja osui Bulevardin ja Albertinkadulla varrella sijainneeseen autioon Neuvostoliiton suurlähetystööön, paikalle jossa sijaitsee nykyään Helsingin Maistaraatin talo ( tunnettu muun muassa siitä, että siellä järjestetään siviilivihkimiset).

Ihmisiä oli neuvottu menemään aukeille paikoille talojen romahtamisen pelossa. Neuvostoliitto ampui siiviiliväestöä lentokoneista konekivääreillä. Kuolleita oli 91, haavoittuneita 236.

Talvisota oli alkanut.

Talvisodan ensimmäinen päivä Helsingissä

Tähdet parittain

Kaksi tähteä, originally uploaded by Anna Amnell.

Vanhoina hyvinä aikoina, kun tämä uusin lama ei ollut vielä iskenyt, saattoi saada englantilaisen sisustuslehden kanssa tällaisen kauniin tähden. Ostin tietenkin kaksi lehteä.

Tuleeko koskaan lunta?

Niin mustaa, niin mustaa ja synkkää on ikkunan takana. Milloin tulee meidän aikamme?

Helsinki marraskuussa

Helsinki in November, originally uploaded by Anna Amnell.

Viisi vuotta sitten tähän aikaan oli yhtä pimeää ja lumetonta.

28.11.206 Mannerheimintien ja Aleksin kulmaus

Valaistu puu

Televisiouutisissa puhuttiin siitä, tulisiko jouluvalojen olla kirkkaampia.

Jouluvalot pimeässä

jouluvalot pimeässä, originally uploaded by Anna Amnell.

On hauskaa tulla keittiöön aamulla, kun siellä on jouluvalot.

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa, valoa, valoa. Postmoderni kokeilu

young adult fiction
Runoilija Vilja-Tuulia Huotarisen  Finlandia Junior -kirjallisuuspalkinnon saanut nuorisoromaani "Valoa, valoa, valoa " Karisto 2011 on kuvaus kahdesta 14-vuotiaasta tytöstä ja tyttöjen kiihkeästä rakkaussuhteesta toisiinsa kesällä 1986, joka on jäänyt historiaan Tšernobylin atomivoimalaonnettomuuden vuoksi.

Tätä romaania tullaan varmaankin käyttämään usein esimerkkinä postmodernista romaanista. Postmodernismihan alkoi kaunokirjallisuudessa noin 1940-luvulla, ja sen katsotaan loppuneen jo 1980-luvun lopulla, mutta se kiinnostaa yhä monia. Ottaen huomioon kirjan pituuden, 173 sivua, postmoderneja kikkoja on hiukan liikaa. Vain kirjailijan erittäin kaunis runollinen kieli pelastaa tilanteen, vaikka sille, proosarunolliselle osuudelle on annettu varsin vähän tilaa säteillä kunnolla.

Tyypillistä postmodernille romaanille on jokin suuri historiallinen tapahtuma, ja tässä on viisaasti valittu Tšernobyl, joka symbolisoi myös postmodernismin käsitystä siitä, että modernismin saavutuksesta tulee helposti tuhovoima. Olin koko 1980-luvun ulkomailla, joten en voi sanoa, kuvataanko Tšernobyl ja sen vaikutus Suomeen realistisesti  vai fiktiivisesti.

Erityisen silminpistävää on jatkuva lukijan puhutteleminen, usein suurin kirjaimin. Se liittyy seuraavassa toiseen tyypilliseen postmoderniin ideaan:
HYVÄT LUKIJAT!
"Kuuluisa venäläinen kirjailija Anton Tsehov käski repiä tarinan ensimmäisen sivun. --Repikää vain. Tämä on teidän kirjanne! Tai kirjaston." (sivu 12)
Edelleen puhuttelua: "Te 2000-luvun lukijat" ja "Kerronpa teille".

Kirjassa on samoin postmodernismille tyypillisesti romaani romaanissa, sillä kertoja sanoo olevansa kirjoittamisen kurssilla, jonka aikana hän kirjoittaa tätä kirjaa. Hän viittaa usein kurssilla annettuihin ohjeisiin: "Hyvät lukijat (tässäkin isot kirjaimet ja huutomerkki)  Teillä on minulle jotakin asiaa. Teille on kirjoituskursseilla opetettu: Älä kuvaile henkilöitä liikaa." Nämä ohjeet ovat täysin irrallaan toisistaan ja kerronnasta, joka katkeilee jatkuvasti, mikä kuuluu usein tähän traditioon.

Kielellä leikitään muutenkin, jälleen postmodernismiin kuuluva idea. Onnettoman moniongelmaisen Miranda Ahosen koti on Seka-Sorto, ullakolla itsemurhan tehnyt äiti Ulla Kolla jne. Käytetään vähän väliä isoja kirjaimia, sanojen ja tekstin hajoittamista (97) sekä keksittyjä usein onomatopoeettisia sanontoja esim. "Visesvisesvisesvises lepattivat sivut." (31) Läpläpäpläp (linnut), "eerikairmelijohannoita" (perheensä hylänneen Ahosen tyttöystäviä, 76)

Postmoderniin filosofiaan kuuluvia käsitteitä on joitakin : 'ruumis', 'iho', 'halu', 'halkeama', joka saattaa myös viitata tyttöjen kehoon, joko viiltelyyn tai sukuelimiin. Postmodernismiin kuuluu usein myös erotiikka. Sana 'halkeama' oli irrallisena, se voisi tarkoittaa postmodernismin maailmankuvaan kuuluvaa rikkinäisyyttä, sirpalemaisuutta.

Kertoja huomauttaa, että hän saattaa olla epäluotettava: "Minä Mariia Ovaskainen saatan ihan hyvin valehdella teille yksityiskohdistani." Hän vähentää näin kertojan auktoriteettia. (39) Lukija saa eräällä sivulla täydentää tekstiä täyttämällä tyhjäksi jääneet rivit. (98)

Kirjassa käytetään fiktiivistä kuolinilmoitusta, joka on todellisen kuolinilmoituksen näköinen (119) ja fiktiivistä päiväkirjaa (80-81) ikään kuin intertekstuaalisuutena - samaa ideaa käytetään toki muissakin kuin postmoderneissa teoksissa.

Kirjassa on mielestäni myös maagista realismia: ullakolla elää itsemurhan tehnyt äiti Ulla Kolla, jonka kanssa tytär juttelee. Kiinnostava luomus.

Erittäin mielenkiintoista on uskonnon osuus. Jumala kuvataan toisinaan perinteisin kristinuskon ilmaisuin ja Häneen vedotaan, mutta enimmäkseen "pelkkänä ilmana", persooonattomana postmoderniin tyyliin. Mutta omatunto on mukana: "Eikä se ole viaton halu" (halu tietää 'kaikki', 90) Mariia pohtii myös, olisiko hän voinut auttaa ystäväänsä. Hän tuntee syyllisyyttä.

Kirjan lopussa lukijasta tehdään kirjailija: "Te voitte tehdä tästä tarinasta sellaisen kuin tahdotte. Nyt jättäkää minut yksin." (173) Huomautettakoon, että kertoja ei ole tietenkään sama kuin kirjailija, vaan biseksuaalinen Mariia Ovaskainen, jolla oli ollut jo 14-vuotiaana neljä poikaa ja viisi tyttöä rakastajina , kun taas hän oli ensimmäinen Miranda Ahoselle.

Kuolemaa  käsitellään dekonstruktion keinoin: välillä kuolema on hyvä, välillä paha. Yleinen piirre on kirjassa, että arvot kiepsautetaan ylösalaisin. Se sopii hyvin kuvaamaan häiriintyneitä nuoria Mirandaa ja Mariiaa.

Tytöt rakastelevat kesän ajan melkein joka päivä, uimarannan pukukopissa, sisällä, rannalla. Kirjassa puhutaan "luonnollisesta lähteestä", samoin orgasmista. Kirja on voimakas kuvaus seksisuhteesta kahden 14-vuotiaan tytön välillä.

Books from Finland luokittelee tämän kirjan myös  young adult fiction -ryhmään, 18+ ja nykyään usein myös aikuiset.

Suosittelisin tätä kokeilevaa romaania aikuisten osastolle. Siinä on hankalahko rakenne ja runsaasti vaikeasti käsitettävää ja jo vanhentuneeseen postmodernismiin liittyvää kirjoittamisen teoriaa ja vahvaa seksuaalisuuden kuvausta - vaikka sitä on määrällisesti suhteellisen vähän. Se on kuitenkin kirjan keskeinen ilmiö. Lisäksi kirjan toisen päähenkilön kohtalo on erittäin traaginen ja päättyy itsemurhaan. Kirjan viimeinen sana on onneksi 'elämänhalu'.

Ks vaikkapa Wikipedian artikkelia postmodernismista, kun luet tätä kirjaa. Löydät ehkä muutakin.
http://en.wikipedia.org/wiki/Postmodern_literature

Books from Finland luokittelee tämän a novel for young adult -ryhmään, jota lukevat vanhemmat teinit ja nykyään usein aikuiset
Myös Kaisa Neimala Parnassossa luokittelee kirjan romaaniksi, ei nuortenromaaniksi.
Samoin Helena Ruuska Helsingin Sanomat  "Taidokas romaani väärässä sarjassa"

Allergisen joulukuusi

joulukuusi, originally uploaded by Anna Amnell.

Allergisen on mahdollista saada nykyään aika kauniita joulukuusia. Näin muutama vuosi sitten aivan oikean kuusen näköisen tekokuusen, mutta en ehtinyt ostaa sitä ajoissa. Tämäkin kelpaa toistaiseksi.

Pohjakoristeet ovat jo paikoillaan, sillä vietämme tällä viikolla pikkujoulua.

Suomi oireilee muutoksen kourissa

Kuvassa: Eetu Iston "Hyökkäys", josta yläosa on poistettu. Muutosten tuulet heiluttavat nyt Suomi-neitoa.

Suomalainen yhteiskunta on muutoksen kourissa. Syntyy ääriasenteita, kiihdytään herkästi.

Politiikan suurin tabu

Tämän päivän Hesarissa haastatellaan puolustusministeri Stefan Wallinia. "Nato-keskustelu on Wallinin mielestä paraikaa Suomessa aivan kummallista. 'Nyt jos mainitseekin sanan Nato, leimakirves heilahtaa', Wallin ihmettelee." (Juha-Pekka Raeste : Jos mainitseekin Naton, leimakirves heilahtaa. HS/Kotimaa 28.11.2011)

Presidentinvaalit

Uskon, että Niinistön suuri suosio johtuu nimenomaan siitä, että hän suhtautuu asioihin rauhallisesti ja asiallisesti, herättää luottamusta. Myös Pekka Haavisto ja Sari Essayah ovat maltillisia ja miellyttäviä, Essayah seuraa kuitenkin enemmänkin syrjästä keskusteluja. Arhinmäki esiintyy kannattajilleen, ja maneerina on jatkuva konfliktin korostaminen, kapinallinen käytös, mikä on tietenkin olennaista marksilaisperäiselle politiikalle. Vaikuttaisi siltä, että Arhinmäki on perusluonteeltaan rauhallinen ja kiva tyyppi, mutta aate velvoittaa "rähjäämään". Eva Biaudet elää omassa iloisessa suomenruotsalaisessa maailmassaan, on hauska ja ottaa kantaa tärkeisiin kysymyksiin, jotka eivät liity välttämättä presidentinvaalikampanjaan.

Pidän Timo Soinista, vaikka en pidä hänen kaikista mielipiteistään - ja hänelllä on kirjava lauma, puolueensa kasvatettavanaan. Lipponen ja Väyrynen, no älyä heillä on kummallakin, ja he osaavat puikkelehtia kuin ankeriaat vuosikymmenestä toiseen poliittisesta tilanteesta toiseen niin taitavasti, että kansan on vähän vaikeaa ottaa heitä vakavasti.  Ihmetellä voi ja seurata kuin näytelmää.

Rotu, uskonto ja sukupuoli

Olen seurannut keskusteluja rotukysymyksistä ja seksuaalisten vähemmistöjen asemasta lapsuudesta asti, sillä ne asiat tulivat esille naapurien suhtautumisessa romaneihin ja homoseksuaaleihin, sitten vaihto-oppilasaikana ja varsinkin yhdeksänä Kanadan vuonna, jolloin elin erittäin monikulttuurisessa maassa ja erittäin monikulttuurisessa kaupunginosassa ja talossa.

 Suomalaisten suhtautuminen rotukysymyksiin on edelleen miltei läpeensä rasistista: joko toista ihonväriä olevia ihmisiä väheksyvää ja torjuvaa tai liioiteltua huomiointia.  Ei ole totuttu erilaisiin ihmisiin. Joka paikassa pitää olla mediassa esillä joku näkyvästi ulkomaalainen, token black, kuten Amerikassa sanottiin, ja sehän on myös eräs rasismin muoto. Samanlaista on suhtautuminen uskontoihin, kristittyjä ja muslimeja torjutaan ja pilkataan, muita mielistellään liioitellusti. Ihmiset eivät saa olla rauhassa sitä mitä ovat.

Samanlaista on suhtautuminen seksuaalisin vähemmistöihin: joko täysin torjuvaa tai liioiteltua huomioonottamista ja melkeinpä palvomista. Jälkimmäistä taitaa olla enemmän. Jos joku sanoo, että ei pidä esimerkiksi Saision homonäytelmästä, häntä syytetään heti homoseksuaalien vihaamisesta. Ei kestetä mitään arvostelua. Jos olisin homoseksuaalinen, en pitäisi kaikesta siitä sirkuksesta, mitä homoseksuaalisuuden ympärille on kehitetty.

Lapset

Samalla tavalla, kun esitin nettikeskustelussa, että äsken lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon saanut kirja Valoa, valoa, valoa on minusta sopivampi kirjaston aikuisten osastolle kuin pikkulasten luettavaksi, koska se kuvaa alaikäisten seksiä, minua syytettiin heti homofobiasta, vaikka en ollut edes maininnut lesboutta. Lastenoikeudet unohdetaan muodikkaampien naistenoikeuksien ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien rinnalla. Minusta näyttää siltä, että vain nuoret isät puolustavat nykyään lastenoikeuksia.

Africa

Värikollaasit Africa. Afrikkalainen ystävä ja Etelä-Afrikan kansalliskukka.

Nukketaloblogi yllätti

Kävijöitä nyt yli 50 000.  Alussa kerroin siinä nukkekotien ja nukenvaatteiden laittamisesta, mutta viime aikoina olen vain laittanut kuvia.

Auroran talo nukkekotiblogi. My Dolls' Houses

Pimeä Suomi

Pimeä Suomi, originally uploaded by Anna Amnell.

Ennen myrskyä.

Menin mukaan outoon keskusteluun

Olin muutama vuosi sitten kirjastovierailulla eräässä kaupungissa. Tilaisuuden jälkeen kirjastonhoitajat pyysivät minua keskustelemaan sanoen, että heillä oli hyvin tärkeää asiaa.

He kysyivät, mitä heidän pitäisi tehdä, kun nuortenkirjat ovat niin "kauheita", että niitä ei voi antaa lasten luettaviksi, ja aikuiset eivät viitsi sellaisia lukea. Minne ne pitäisi pistää? Heillä oli itsellään lasten- ja nuortenkirjoja lukevia lapsia, joten he tiesivät, mistä puhuivat.

Menen harvoin sanattomaksi, mutta silloin tunsin joutuneeni hankalaan tilanteeseen. Kun he kysyivät lopuksi, miksi sellaisia kirjoja kirjoitetaan lapsille ja nuorille, sanoin vihdoin:

"Ehkäpä nuoret kirjailijat käyvät läpi nuoruutensa traumoja niin kuin on aina tehty kirjallisuudessa, ja nykyään kustantaja luokittelee sellaiset kirjat kaupallisista syistä nuortenkirjoiksi. Ne saavat siten huomiota sensaatioarvon vuoksi."

Jos minulta olisi kysytty mielipidettä Valoa, valo, valoa kirjasta, olisi ollut helppo vastata: Laittaakaa se aikuisten osastolle. (Lue  Taidokas romaani väärässä kategoriassa Kirja-arvostelu HS:ssa, FT Helena Ruuska)


Tämä kommenttini oli tärkeä:
Jo vuonna 2003 lastenkirjallisuuden asiantuntija Maria Nikolajeva kirjoittaa Swedish Book Review -lehdessä HBL:n mukaan:
"jos muodostaa käsityksensa tämän [Thydellin] kirjan ja tusinan muun viime vuosina ilmestyneen kirjan mukaan, kaikki ruotsalaiset kaupunkilaistytöt juovat itsensä humalaan joka perjantai täytettyään 12 vuotta, saavat ensimmäisen seksikokemuksensa 13-vuotiaina, joutuvat päivittäin raiskauksen ja insestin kohteiksi ja käyttävät huumeita. Luonnollisesti todellisessa elämässäkin on kauheita rikoksia, jotka koskevat myös nuoria tyttöjä, ja luonnollisesti on jännittävämpää kirjoittaa huumeista ja raiskauksista kuin tavallisesta arkielämästä tasapainoisissa perheissä. Mutta millaisen minäkuvan saavat nuoret lukijat näistä stereotyypeistä?" (0ma suomennos
Millaisen minäkuvan nuori lukija saa? (aikaisempi blogikirjoitukseni, josta otin tämän kohdan)

Tilastoja vuodelta 2002: seksuaalisesti kokeneet 15-vuotiaat tytöt eri maissa. Vertaa esimerkiksi Ranska ja Suomi.
 Ranska 17, 7 %
Viro 14,1 %
Kreikka 9, 5 %
Hollanti 20,5%

Englanti 39,9%
Suomi 32,7%
Ruotsi 29,9%
jne

Lisää tietoja täällä: http://en.wikipedia.org/wiki/Adolescent_sexuality

Katso millainen oli tilanne ennen Suomessa

(Aikaisempi kirjoitus, jossa käsiteltiin Valoa, valoa, valoa -nimistä nuortenkirjaa, jouduttiin poistamaan, sillä siihen tuli niin paljon asiattomia kommentteja. Kirjoitin asiasta blogiini)


Kirjoitin kommentin samasta aiheesta Grafomaniaan 29.3.2011 Aiheellista pohdintaa

Kuka päättää, mikä on nuortenkirjallisuutta? Onko se kirjallisuutta, josta nuoret pitävät? Onko se se kirjallisuutta, jonka kustantaja tai kirjailija suuntaa nuorille?

Eikö nuortenkirjallisuutta koske aivan samat lait kuin muutakin kirjallisuutta kirjallisuuskeskustelussa tyylin, sisällön, rakenteen ym kannalta? Tarvitaanko siinä ollenkaan jakoa?

 Mikä erottaa nuortenkirjallisuuden muusta kirjallisuudesta?Onko se nuoren kirjailijan tilitystä omista nuoruusvuosista ja kasvutraumoista, mikä ei välttämättä ole ollenkaan sopivaa nuorille, vaan ennemminkin aikuisten hyllyyn terapiaosastolle.

Ainoa järkevä syy jakoon on, että kaikki asiat eivät sovi nuorille lukijoille, joita täytyy suojella. Mutta sitä jakoperustetta taitaisivat useimmat nykyajan nuortenkirjailijat vastustaa. Ennen se oli itsestäänselvyys. Tietyistä asioista ei nuorille kirjoitettu.--

Olemmeko valmiita avoimeen keskusteluun?

Nyt

marraskuussa 2011

voin sanoa, että tästä ei osata tai uskalleta keskustella. Yksi syy on varmaankin se, että Valoa, valoa, valoa -kirjan kirjoittaja on myös Lukufiilis-lehden päätoimittaja. Hänen kirjaansa ei uskalleta arvostella kriittisesti edes ikäluokituksen kannalta.

Lisäys: Minulta kysyttiin:  Entä ne lapset, jotka ovat jo joutuneet kokemaan  väkivaltaa? He voivat saada nykyaikana terapiaa ammattitaitoiselta psykologilta ja psykiatrilta ja lukea lasten- ja nuortenkirjoja, joista he saavat optimismia, tietoa ja uskoa siihen, että on myös muunlainen maailma ja he voivat rakentaa itselleen ja lapsilleen tasapainoisen elämän. 

Ne nuoret, jotka voivat jo lukea aikuisten osastolta ovat aivan eri asia kuin lapset. Heitä odottavat myös rankat tarinat kuten Sofi Oksasen Puhdistus, jonka lukeminen on suuri elämys. Ehkä varttuneet nuoret ja aikuiset lukijat ovat kokeneet vastaavaa myös lukiessaan Valoa, valoa, valoa.


Kaikkia ei moniongelmaisuus kuitenkaan miellytä.

Hyvää adventtia!

Christmas cactus in bloom, originally uploaded by Brin d'Acier.

Joulukaktukseni ei jaksanut odottaa jouluun asti, vaan alkoi kukkia jo marraskuun alussa.

Antti Tuurin kirjojen siirtolaiset Amerikassa

Kuva: Subury Ontariossa Kanadassa toivottaa kaivosmiehet tervetulleiksi kaupunkiin 1940-luvulla


Tuurin Kanadan ja Amerikan kuvauksissa suomalaisten seikkailut tapahtuvat Kanadassa tai Yhdysvalloissa, mutta henkilöillä ei ole aistimuksia Amerikan mantereen luonnosta, äänistä tai tuoksuista. Elävätkö he sisimmässään aina siellä kotiseudulla, lakeuksilla eivätkä anna uuden mantereen tuoksujen ja värien häiritä itseään?

Kanadassa oli kaikkein eniten suomalaissiirtolaisia nimenomaan Keski-Pohjanmaalta. He olivat minulle ulkomaalaisia. Kieli oli outoa, ei tiennyt oliko jokin sana fingelskaa vai vanhaa Pohjanmaan murretta kuten 'olla kuusalla' eli olla tietoinen jostakin tai 'istua korvalle' eli istua viereeen.

Sateista

Sateista, originally uploaded by Anna Amnell.

Jouluikkuna tuo lämpöä.

Rautatieasema sumussa

Rautatieasema sumussa, originally uploaded by Anna Amnell.

Pimeää on.

Henkilökohtaista: puoluekanta, ihmisoikeuskysymykset

Olen tuonut esille tässä blogisssa jo aikaisemmin, että olen ollut viime vuodet Kokoomus-puolueen jäsen. Olen sen verran pohjois-amerikkalainen ( Kanadan ja Suomen kansalainen), että en koe tarpeelliseksi salata puoluekantaani. Koen aiheelliseksi toistaa tämän tänään, jolloin minusta esitettiin blogiini vedoten vääriä tietoja.

Kannatan monikulttuurisuutta, rotujen, kulttuurien ja uskontojen tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Olen kirjoittanut usein näistä aiheista.


Minua syytettiin tänään myös vihamielisyydestä homoseksuaaleja kohtaan. Väite ei pidä paikkaansa. Olen käsitellyt tätä aihetta kahdessa kirjoituksessani.


 Yhteisö lapsen kasvattajana :
--
Eräs naapurimme piti ruokalaa, ja hänellä kävi vakituisia "syömämiehiä" ruokatunnin aikaan, muun muassa lyseon opettajia. Eräs hänen vieraistaan teki lähtemättömän vaikutuksen. Hän oli kaunis tumma mies, joka oli hyvin ystävällinen sekä lapsille että aikuisille. Eräänä päivä äiti katsoi ulos keittiön ikkunasta, pyyhki kyyneleitä silmistään ja sanoi: Siellä se raukka menee. 
Aikuisten puheista tihkui sen verran, että tajusin, että mies joutuisi jostain syystä vankilaan. Hän oli ensimmäinen tuntemani homoseksuaali henkilö.
--
ja kirjoituksessa Kohtalona rock'n roll (koulujuhlat USA:ssa)


Kerran vuodessa tytöt hankkivat kavaljeerin ja pidettiin naamiaiset. Juhlan taustalla oli Al Cappin sarjakuva, jossa ruman Sadien pormestari-isä keksii päivän, jolloin naimattomat naiset saavat metsästää itselleen miehen. Tämä oli Sadie Hawkins -päivä, jota vietettiin 1970-luvulle asti collegeissakin ja joka elää edelleen musikaalina (Näin sen Broadwayllä jo seuraavana kesänä). Tytöt sananmukaisesti ajoivat takaa poikia ryhmissä ja merkitsivät heidät nauhalla.

Minulla oli ongelma, en halunnut ketään niistä siilitukista [poikien omituinen tukkamuoti siihen aikaan] . - Minä voin ottaa Fredin, sanoin vihdoin, kun ystävilläni oli jo kavaljeerit. Ajattelin, että kukaan ei valitsisi Frediä, sillä hänellä oli isot rumat silmälasit, ja hän oli muutenkin vähän outo. Hän oli toisaalta hyvin hauska ja luova ihminen, hyvä ystäväni, samassa taideluokassa ja AFS-perheen collegessa olevan tyttären tuttu, esittänyt tanssiohjelmia koulussa hänen kanssaan.

Fredin vanhemmat kertoivat, että Fred oli linnoittautunut huoneeseensa yläkertaan. Hänen isänsä ja äitinsä sanoivat, että hän oli ollut koko päivän lukon takana ja siirtänyt jopa jonkun raskaan kaapin ovensa eteen. Eräs jo "metsästetyistä" pojista keksi keinon. Haettiin korkeat tikkaat, kiivettiin ylös ja rikottiin Fredin vanhempien luvalla Fredin huoneen ikkuna.
 Fred oli kalmankalpea, kun kiipesin ikkunasta hänen huoneeseensa.
- Fred, en minä olen ihastunut sinuun. En keksinyt ketään muutakaan, kerroin ja tajusin samalla (vain alitajuisesti), että Fredistä ei ollut ehkä yleensäkään kivaa lähteä tytön kanssa juhlimaan. Tilanne muuttui täysin. Fred innostui kovasti koulujuhlasta.

Fredin ideasta pukeuduimme intiaaniasuihin, joita Fred ja perheeni vanhempi tytär olivat käyttäneet eräässä tanssinäytöksessä. Sitten Fred alkoi treenata minua tanssimaan. (Hänestä tuli myöhemmin USA:n armeijan ammattitanssija ja tanssinopettaja:) Hän tuli meille monta kertaa viikossa ja harjoittelimme tanssimista tosissaan äänilevyjen tai AFS-perheeni äidin pianonsoiton tahdissa. Näin minä opin tuntemaan  rock and roll -musiikin.
(Kun palasin Suomeen, tapasin pojan, josta tuli mieheni. Rock'n roll vaikutti elämäämme.)

Photo Friday: 'rugged'

Turun linna, originally uploaded by Anna Amnell.

a medieval chest at Turku Castle
Keskiaikainen kirstu Turun linnassa on vankkatekoinen.
Photo Friday

Weekend flowers 22

my old and faithful yellow orchid, originally uploaded by Anna Amnell.

My old and faithful yellow orchid.
see more
Weekend flowers

Joulukaktus

Scanned_photo_020, originally uploaded by Pink Lady on the Loose!.

Kanadassa

Muisto 2

Scanned_photo_059, originally uploaded by Pink Lady on the Loose!.

Korkeavuorenkatu

Muisto

Scanned_photo_073, originally uploaded by Pink Lady on the Loose!.

Korkeavuorenkatu

Marraskuu Töölössä

Marraskuu Töölössä, originally uploaded by Anna Amnell.

24.marraskuuta ei vielä näytä kovasti talvelta.
Ankeaa on, mutta emme ole kahlittuja arkeen. Kirjat, musiikki ja taide avartavat maailmamme. Minun maailmani.

Jouluikkuna

Jouluikkuna, originally uploaded by Anna Amnell.

Osa tästä kuvasta oli blogin nimen taustalla.
Kuva: Anna Amnell

Joulu alkaa keittiöstä

Joulu alkaa keittiöstä, originally uploaded by Anna Amnell.

Ensimmäiset jouluvalot syttyvät.

Alkukirjainhaaste HA: hatturasiat

Hat boxes, originally uploaded by Anna Amnell.

Hatturasiat kerrankin järjestyksessä. Alkukirjaimet
Alkukirjainnhaaste HA

Louhisaaren poika Carl Gustaf Mannerheim

Louhisaaren poika Carl Gustaf Mannerheim, originally uploaded by Anna Amnell.

Louhisaaren kartanon kehto. Nukkuiko tässä tuleva valkoinen kenraali? Marshall Mannerheim

Lopussa kommentti Mannerheimista

Kävin viimne kesänä Louhisaaressa, joka on upea historiallinen linna. Monet suvut ovat siellä asuneet, 1500-luvulla Kurki-suku, Mannerheimit vasta 1800-luvulla. Otin hyvin paljon kuvia linnasta ja sen ulkorakennuksesta, en niinkään paljon talon ympäristöstä, sillä oli kova helle. Katso koko Louhisaari-kansio.  Jännittävä paikka. Jos klikkaat sanoja 'Louhisaari Manor', näet myös kuvia Louhisaaresta. Etenkin uunit ovat esillä.  Niitä oli monta tyyliä.



Mannerheimin sisarten huone




Louhisaaren päärakennus. Linna on nykyään museona. Suosittelen.

1. Kommentti

Toinen Kommentti Kemppisen blogiin:

En pidä postmodernista tavasta muuttaa todellinen historiallinen henkilö ihan miksi vain, kunhan saa teoksellaan mainetta ja apurahoja, niin kuin Suomessa saa pilkkaamalla "oikeita" kohteita. Sisällissotaa, kapinaa jatketaan fantasioilla, kun ei enää pärjätä faktojen tasolla.

Animaatiossa häväistään julmasti myös Mannerheimin miespalvelijan [ukrainalainen kolmen lapsen isä] ja hänen sukunsa historia. Hänhän palasi kotiseudulleen, meni naimisiin ja perusti perheen. En tiedä asiasta enempää, mutta oletan, että Mannerheimin kaltaisen suurmiehen palvelijana toimiminen oli ollut hänelle arvokas ja jännittävä tehtävä.

Palvelijan työtä ei ole vasemmistopiireissä arvostettu. Ei kestetä sitä, että eri yhteiskuntaluokkaa  olevat ihmiset voivat kunnioittaa toisiaan ja jopa olla ystäviä. Siitäkö johtuu suomalaisten kieroutunut suhtautuminen palveluammatteihin?

Hämmästyn ja yllätyn yhä uudestaan sitä, miten miellyttävä ihminen tulee esille Mannerheimin kirjeissä. Hän on huolissaan siitä, miten tyttären koiraparka selviää poliittisen sekasorron keskellä. Hän avustaa hienotunteisesti taloudellisiin vaikeuksiin joutuneita emigrantteja, vaikka ei hyväksykään heidän outoja mielipiteitään ja suunnitelmiaan. Hänellä on lämmin ja läheinen suhde sisareensa ja muihin sukulaisiinsa. Sellainen kertoo paljon ihmisestä.

Mannerheim on romanttinen ja samalla traaginen hahmo naissuhteissaan. Lapsuudenkodin rikkoutuminen, taloudellinen ahdinko ja sen vastakohtana Venäjän yläluokan ylellinen ja tuhlaileva elämäntapa ja kohtuuttomat vaatimukset olivat tuhoisia hänelle ja varmaan monelle muullekin. Onneksi oli lähipiiri, sukulaiset ja ystävät.

Lukeudun ystäviin, vaikka en pidäkään Vorschmackista enkä ryypyistä.:) Tunnen myötätuntoa siitä, että hänellä oli jatkuva rahapula, epävarma taloudellinen asema. Olen kiitollinen siitä, että vielä vanhana ja väsyneenä miehenä Mannerheim pystyi innostamaan suomalaiset puolustamaan itseään urhoollisesti terrorivaltiota vastaan. Suurin ihme oli se, että Mannerheim jäi henkiin vallankumouksen aikana. Odotan, että venäläiset tekevät hänestä hienon elokuvan.

Kemppisen kolmas blogikirjoitus Mannerheimista (Valitse hänen blogistaan kategoria 'historia', niin löydät muutkin kirjoitukset Mannerheimista. )

Klikkaa nimeä 'Mannerheim'

Kommentti: Mannerheim ja valkoiset emigrantit

Muinaiset ratsastajat, originally uploaded by Anna Amnell.

Kuvassa Eila Hiltusen Muinaiset ratsastajat ja taustalla Mannerheimin patsas.
Kommentti Kemppisen blogiin kirjoitukseen Sotakenraalit

Mannerheim oli uskollinen ystävilleen. Näitä olivat myös valkoiset emigrantit, joihin hän piti yhteyttä kirjeitse. Hän ei kuitenkaan kirjoita heistä muistelmissaan.

Kirjeissä voi tavata hienostuneen "venäläisen ylimyksen", Mannerheimin.
Hän palaa menneisyyteensä, nuoruutensa kadonneeseen maailmaan myös vieraillessaan luostareissa.

Tiedämme kai aika vähän siitä, millainen ihminen Mannerheim todellisuudessa oli.
(Leonid & Marina Vlasov: Gustaf Mannerheim ja valkoiset emigrantit. Suom. Jukka Mallinen)
Lue myös aikaisempi kirjoitukseni samasta kirjasta

Aamupala + iltapala

Aamupala + iltapala, originally uploaded by Anna Amnell.

Ei ehditty syödä aamupalaa, mutta sopiihan se iltateen- kamomilla ja tavallinen - kanssa. Isossa lautasessa jugurttia ja mansikoita.
Kolmantena pyöränä seurassa Tintti. (Tintin jäljillä FST 5)

Iloiset musikantit

Iloiset musikantit, originally uploaded by Anna Amnell.

Soittajia joulukadulla. Annamme aina rahaa katusoittajille. Nämä miehet soittivat hyvin. He alkavat olla jo tuttuja, sillä mieheni ja minä olemme usein iltakävelyllä keskustassa.

Kunnon mokkula Mac OS X 10.6.8 :aan

Olen kärsinyt ihan turhaan nettiyhteyden jatkuvasta katkeamisesta, sillä DNA:lla on mokkula, joka käy nimenomaan tähän Mac OS X 10.6. 8:aan. Ostin tämän tietokoneen, jotta voimme katsoa sillä DVD-elokuviakin. Telkkarimme on niin vanha, että se ei näytä niistä alatekstejä. Palvelu Rautatieasemaa vastapäätä olevassa DNA:n myymälässä oli erinomaista.

Optimistinen kirjailija

Optimistinen kirjailija, originally uploaded by Anna Amnell.


Ensimmäinen kirjani oli juuri ilmestynyt. Ostin tuon hameen Suomessa.

Tyttäreni skannaa paljon vanhoja valokuvia. Minusta tuntuu, että en ole edes nähnyt tätä kuvaa, joka tuo mieleeni sen valtavan optimismin, jolla palasin vähän yli 20 vuotta sitten Suomeen Kanadasta, aloin opettaa englantia ja kirjoittaa historiallisia romaaneja.

Olin kirjoittanut lehtijuttuja Kanadassa asuessanikin useamman vuoden ajan sekä sikäläiseen siirtolaislehteen että Suomeen. Vein nyt loppuun kirjoittamisen, jonka olin aloittanut jo Kanadassa, sain valmiiksi ensimmäisen historiallisen nuortenromaanini.

Ystäväni hämmästyivät, kun kirja oli kohdistettu lapsille. Mutta eihän se ollut ihme, sillä olinhan ollut vuosikaudet kotiäiti.

Kuvassa minulla on joulun värit ja Kanadan lipun värit. Olin tuon kuvan ottamisen aikaan kanadalainen, anoin Suomen kansalaisuuden takaisin heti Suomeen palattuani.

Olimme ajatelleet, että emme tule takaisin Suomeen asumaan, mutta suuret maailmanhistorialliset muutokset - Neuvostoliiton romahtaminen ja Itä-Euroopan vapautuminen - muuttivat suhtautumisemme Suomeen.

Sain kansalaisuuspaperin Mauno Koiviston allekirjoituksella varustettuna. En tiennyt silloin, että Koivisto oli samaa sukua kuin isoäitini.

Joulukatu Aleksi 2011

Joulukatu Aleksi 2011, originally uploaded by Anna Amnell.

Joulu on alkanut kaupungissa.
Minusta Led-valot ovat kirkkaammat.

Joulukatu avattiin

Mainosten jakajakin on jouluasussa.

Johanneksenpuisto, Helsinki

Johanneksenpuisto, Helsinki, originally uploaded by Anna Amnell.

Jäätä!

Vedolta suojassa

IMG_5299, originally uploaded by Anna Amnell.

Yritän pitää tämän kukan elossa jouluun. Näin se saa valoa mutta on suojassa vedolta, jota tulisi muutoin erkkerin sivuikkunasta. Ehkä minun pitäisi ostaa sille iso lasilaatikko tai kokeilla vanhoja hillopurkkeja. Kukka mahtuu juuri ja juuri lasivitriiniin, joka on ikkunan edessä. Kokeiluja.:)

Salama-Santer

speedy squirrel, originally uploaded by Anna Amnell.

Orava vauhdissa.

Kuusikuja

Oravien asuinseutu.



Yllä oravat pulskina, turkki vaalemassa ja alla kesäasussa hoikkana

Pulskassa kunnossa

IMG_0049, originally uploaded by Anna Amnell.

Oravat tietävät, että talvi on tulossa, ja talviturkkikin on tuuhea ja väri vaihtumassa.

Nuoret tytöt ja vanhukset innokkaita blogien lukijoita

On ajateltu, että muotitietoiset nuoret tytöt lukevat eniten blogeja. Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan 46% Internetin käyttäjistä lukee blogeja. Eniten lukijoita on odotetusti netinkäyttäjäryhmässä 12-15 -vuotiaat tytöt.  Heistä 86% lukee blogeja. Mutta yli 76-vuotiaista 20% lukee blogeja. Ruotsalaiset ja internet vuonna 2011 HBL:n mukaan. HBL harkitsee mummoblogin perustamista.:)

Olen miettinyt  sitä, lukevatko tytöt nukkekotiblogeja. Omalla nukkekotiblogillani on nimittäin yllättävän paljon vierailijoita ja vakituisia kävijöitäkin. Sama ilmiö voisi selittää myös keskiaikablogini suosion. Siinä on "päähenkilönä" kyynärän mittainen tyttö, ja siinä kerrotaan paljon myös vaatteista. Blogeissani ei ole paljon kommentteja paitsi tässä blogissa haastekuvien yhteydessä. En ehdi itsekään kulkea monissa blogeissa ja usein vain käväisen jättämättä jälkeä. On ollut vähän kiirettä. Toivon, että tilanne paranee, sillä blogeissa kieli elää, ja aiheet ovat kiinnostavia. :)

Socks for street children in Cairo

Socks for street children in Cairo, originally uploaded by Pink Lady on the Loose!.

Tyttäreni on jo pitkään ottanut osaa moniin projekteihin, joilla yritetään auttaa niitä, jotka todella tarvitsevat apua. Nämä sukat ovat menossa Kairon katulapsille, joista monet ovat jo 20-vuotiaita ja heillä on itsellään lapsia. Monet näistä nuorista äideistä joutuvat elättämään itseään ja lastaan prostituoituina.

"I originally knit these socks for myself but ended up sending them to street children in Cairo. By the way, they are not all small children, they can be up to 20 years old and the girls often have children of their own because, unfortunately they often work as prostitutes to make a living." Pink Lady on the Loose (Flickr) Pink Lady -blogi