Kommentti: Pystyykö Putin pilaamaan hyvätkin muistot Venäjästä?

Tämä juliste ihmetytti eniten, sillä sehän on lavastettu valokuva, siis propagandaa, jonka Stalin tarvitsi.

Iines, kirjoitit: "Yksi vallanhimoinen sotahullu pilaa koko venäläisyyden."
Koetan taistella tuota tunnetta vastaan itsessäni. Olen päättänyt, että en anna Putinin pilata kaikkea sitä hyvää, mitä olen venäläisyydessä kokenut: klassinen kirjallisuus, jota luin myös kirjallisuustieteen cumun tentteihin opiskelijana ollessani (suomeksi), Tsehovin näytelmät ja Pietarin matkat.

Tein vihdoinkin mieheni kanssa kolme matkaa Pietariin. Olimme siellä yhteensä noin kuukauden kolmen vuoden aikana ja koimme, että venäläiset ovat sydämellisiä ihmisiä. Samaa oli isoisäni aina puhunut sen perusteella, mitä oli kokenut käydessään monta kertaa tsaarinaikaisessa Pietarissa. Olisi ollut hullua olla menemättä Pietariin, kun lähisukulainen oli siellä työssä kolme vuotta ja asui Pietarin keskustassa.

Ne olivat ensimmäiset matkani venäläisten maahan. Saa nähdä jäävätkö viimeisiksi. Keväällä ihmettelimme sitä, että Voitonpäivää vietettiin niin suurellisesti ja katujulisteet olivat sotaisia.

Olympialaisten avajaisista pidin TV: ssä nähtyinä. Vain yhdessä kohti ihmettelin: miksi loisteliaan balettiesityksen tanssijat oli nimetty "Neuvostoliiton balettitanssijoiksi"(tms), ei Venäjän? Sitten ajattelin, että se on vain historiallinen jäänne. Vähän kyllä pelästyin: mitä tämä nyt on? Putin käyttäytyi oudosti avajaisissakin. Miksi se mies pilaa kaiken? (Putinin näköinen mies)
Muita kuvia Pietarista 
https://www.flickr.com/photos/amnellanna/collections/72157644375836712/

Lisäys: Huolellinen lukija kertoo linkissä olevasta patsaasta : "Tarkemmin katsottuna tuo on kenraali Brusilov, tsaarin armeijan upseeri, joka tunnetaan ensimmäisestä maailmansodasta. Se aukio jossa Drzhkinskyn patsas on, on hieman samannäköinen." (Aleksei Brusilov)

Värikollaasi 194: Ooppera syksyllä

Oopperan ohjelma 2014- katso kalenteria. Samoja nimiä näkyy, ainakin Strauss.

Värikollaasi 194: syksy 01

Syksy 01 -värit

Kirjakaupan kissat

Kuva: Joonas Heiskanen
Kissa amerikkalaisessa pikkukaupungin kirjakaupassa. Huomaa kissakello ja kirjojen mainokset liitutauluilla. Mendocino, California.


 

Kissat venetsialaisessa Acqua Alta -kirjakaupassa. Kuva: Matti Amnell

Saint Petersburg 2012-2014

Foreign products and names in Saint Petersburg photographed by me during my trips to Saint Petersburg in 2012-2014.

Photo Friday: "Warmth"

Enough is enough. Sopivasti on parasta.
Photo Friday. 

Ihan säikähdin. Vääriä tietoja kirjan ilmestymisestä

Vaahteralaakson Aurora on ilmestynyt jo elokuun alussa. On jo joissain kirjastoissa jo tilattuna. On tilattavissa esimerkiksi Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa.
Nettikaupassa.
Mutta eräs toinen nettikirjakauppa väitti virheellisesti, että se ilmestyy muka vasta 31.12.! Se olisi myöhäistä joulumyyntiinkin. Mistähän sellainen tieto on tullut? Soitin ja pyysin korjaamaan virheen.
Parasta tilata kirjakaupasta.:)

P.S.  [Tee tilaus omaan kirjastoosikin.:) Sopii sekä aikuisten että lasten osastolle.]
Lucia ja Luka ja Vaahteralaakson Aurora
Nyt myös Prismassa.

Ukkonen

Synkkä taivas ja pian seurasi rankkasade.

Mitä olikaan ns.nuoriso- eli kulttuurivallankumous?

Amerikkalaisen maatyöläisen työasusta tuli uusi statussymboli.

Länsimainen ylä- ja keskiluokan nuoriso alkoi leikkiä olevansa työväenluokkaa. Malliksi tuli vasemmistopoliittinen käsitys siitä, millainen työväenluokka on.

Tämä  "työväenluokkaisuus" poikkesi suuresti siitä, millaisia työväenluokan ihmiset todella olivat ja ovat. Se poikkesi myös esimerkiksi vasemmistopoliitikko Hella Vuolijoen Muhoksen Mimmi -elokuvan "alaluokan" tytön käytöksestä ja tavoitteista: sitkeä opiskelu työväenopistossa ja hyvien käytöstapojen opettelu.

Suomessa kansa sanoi: herrasväen pennut riehuvat. Hyvien tapojen ja siistin pukeutumisen pilkkaamisesta tuli aikuisenkin kulttuuriväen harrastus, ja sitä jatkuu edelleen.

Eräs suomalainen vasemmistokulttuurin edustaja kehui aikoinaan haastattelussa: Ei saatu aikaan vallankumousta, mutta tuhottiin korkeakulttuuri. Paljon muutakin tuhoutui. Mutta uskalletaanko ottaa vieläkään vastuu siitä, mitä tuli tehtyä vai jatketaanko edelleen leikkiä?

Tällaisiakin asioita kannattaa ajatella, jos haluaa lisää äänestäjiä perinteisille työväenpuolueille.

Soft

Soft sculpture in a Toronto mall. Pehmoveistoksia torontolaisessa ostoskeskuksessa.

Nämä ovat persoonallisuuksia verrattuna vaikkapa näihin jättimollamaijoihin, jotka kuvasin Marimekon ikkunasta. Hauskoja nekin.

Soft, pehmeä challenge

Elokuu 2014: sataa, sataa, sataa

Valoa kukalle. Peikonlehtikin tarvitsee valoa.

Värikollaasi 193: Prahan kevät 2012

Our favourite pedicab (TM) driver in Parague was this young technology student.

Mieheni ja minä olimme Prahassa keväällä 2012. Olimme kaksi kertaa, eri päivinä, tämän prahalaisen teekkarin polkupyörätaksin kyydissä. Toiset kuvat Prahan kattoja. Ylin synagoogan kattotiiliä, alempi kuva Kaarlen sillan lähellä olevia taloja.





bike taxi, velotaxi,pedicab, bikecab, cyclo, beca, becak, trisikad, or trishaw.

Värikollaasi 193

värimalli, josta piti valita 3-4 väriä.

Suru ei koskaan katoa

Sisareni kuoli yli seitsemän vuotta sitten syöpään tuskallisten hoitojen jälkeen, jotka näyttivät parantaneen hänet, mutta olivat tuhonneet sydämen ja keuhkot. Hän oli yhdeksän vuotta nuorempi kuin minä, harjoituslapsi, kuten hän sanoi. Hän kävi meidän luona Helsingissä lukion ja oli kuin isosisko vanhimmalle lapsellemme, tyttäremme kummi. Hän oli naimisissa toimittajan kanssa, ja siksi hänestä ja heidän pojastaan on paljon hienoja valokuvia, ja on joitain lehtijuttujakin kuten tämä Savo-lehdessä ollut hauska hattujuttu, jossa sisareni on hattumannekiinina. Hänen ainoa lapsensa on miehelleni ja minulle yhtä läheinen kuin oma lapsi.

Photo Friday: Architecture

Photo: Anna Amnell

Mother of Moomin stories Tove Jansson (1914-2001) lived in the tower of this building in the center of Helsinki in 1944-2001.

Ullanlinnankatu/Kasarminkatu

 Vuosina 1944-2001 Tove Jansson (1914-2001) asui tämän talon tornihuoneessa Helsingissä. 



www.moomin.fi/tove/

Poirot ja art deco

Tämä Bulevardin varrella oleva talo tuo aina mieleen Hercule Poirot  - TV-sarjan.




Runeberginkadun parvekkeet ovat samaa tyyliä

Hercule Poirot -sarjan ajankuvaa on ikävä.  Hiukan lohdutusta tuovat jotkut Helsingin rakennuksista.
Englantilaiset TV-sarjat ovat tyylikkäitä, kaikki yksityiskohdat täsmäävät, värit, vaatteet, sisustus.
Muillakin on ikävä. Lue ja katso kuvia Poirot-elokuvien maailmasta:

Poirotin koti on 30-luvun modernismia ei tyylipuhtaasti art decoa, koska Poirot olisi pitänyt sit' liian hienona - Agatha Christien mukaan.

Goodbye to the splendid 1930s world of Poirot

Syksyn tuntua

Iltakävelyllä oli jo syksyntuntua. Mutta ilma oli miellyttävä ja raikas.

Mieleeni tuli radikaali ajatus

Mieleeni tuli radikaali ajatus: Entä jos lopetan kokonaan synkkien poliittisten uutisten lukemisen ja jätän politiikan niille, jotka olen niitä hoitamaan äänestänyt? En pysty ratkaisemaan maailman suuria kriisejä. Uutisten lukeminen pilaa päivän.

Ehkä en tee niin radikaalia temppua kuin jonkin aikaa 60-70-luvulla (johon olin täysin tympääntynyt): meillä ei ollut televisiota, radiota eikä sanomalehti tullut postiluukusta. Olin kotiäiti, hoidin lapsia ja kotia, luin lapsille lastenkirjallisuuden klassikot, kuuntelimme levyiltä klassista musiikkia, luin klassikkoromaanit. Lainasimme kirjastosta musiikkia ja kirjoja. Kärsin hyvin vähän sen ajan häiriköistä, kun en nähnyt heitä enkä kuullut heidän hölmöyksiään. Mutta olin tietenkin hyvin onneton siitä, mitä joillekin läheisilleni tapahtui.

Tärkeä lisäys: Aloin opiskella englantia, sillä entiset pääaineeni olivat myös tulleet oudoiksi:  psykologia behaviorismiksi ja sosiologia marksilaiseksi. Valmistuin maisteriksi pääaineena englanti vuonna 1971. Ihana opiskeluympäristö: Diana Webster, Kingsley Hart ( = Muumi-kirjojen kääntäjänä) ym.

Marksilainen käänne sosiologiassa (Lue artikkeli sen alusta ja kehityksestä. Maailman muuttuessa marksilainen sosiologia hylättiin. Poikani sattui olemaan käymässä yliopistolla, kun sieltä kärrättiin  kaatopaikalle marksilaisen sosiologian "klassikoita".)

Alexander Stubb CNN:n haastattelussa

Quest ja Stubb. TV:n ääressä otettu kuva.
Kotona TV:n ääressä kuuultuna haastattelu meni meidän suomalaisten kannalta erittäin hyvin. Alexander Stubbin englanti on kosmopoliitin erinomaista englantia. Kieli on elävää, siinä on piirteitä niistä kieliympäristöistä, joissa Stubb on asunut. Sehän lisää persoonallisuuden kiinnostavuutta. Kun katsoin/kuuntelin ohjelmaa, ajattelin ensimmäiseksi: Tätä vartenhan minä tuota poikaa äänestin ensimmäisen kerran Europarlamenttiin. Halusin jonkun,  joka pystyy puhumaan meidän puolestamme koko maailman edessä.

Koulutus, kielitaito, esiintymiskyky hänellä oli heti alussa, ja kokemusta on tullut. Hän esiintyi suorastaan jämerästi, kun konkarihaastattelija Quest virittti joitain ansoja.

Iltalehti selostaa haastattelua

Ensimmäinen lentomatkani

Kauhea totuus on, että ensimmäinen lentomatkani tapahtui Montanassa vaihto-oppilaana ollessa pikkukoneessa, samanlaisessa joka ajoi takaa Cary Grantia elokuvassa Vaarallinen romanssi ( crop-duster plane). Erään (hyvin rikkaan) amerikansuomalaisen farmariperheen poika "näytti maisemia" minulle äitinsä kehotuksesta ja lensi silmukoita.
(Katsoin netistä: siellä se farmi on edelleenkin)

Photo Friday: 'Moody'

Helsinki
Photo Friday: 'Moody'
(Taken with my first digital camera Sony DSC-S90 in 2007.)

Mirjam Helin -Laulukilpailut 2014

Nyt Musiikkitaloon -TV:n äärellä

Mirjam Helin -laulukipailut 2014 (YLEn sivut)

Kuvia musiikkitalosta

Värikäs Linnanmäki

Linnnanmäki tuli lähemmäksi. Se on värikäs. Osallistun tällä kuvalla haasteeseen 'värikäs'.
Ihan uusi kuva.
Ihan uusi kamera, jota vasta opettelen käyttämään.

Uusi kamera

Kokeilukuva kotoa

Koska entinen kamerani meni rikki, ostin uuuden. Se on Panasonic Lumix DMC FZ72, jota voi käyttää sekä automaattisena että käsikäyttöisenä. Se on hyvin edullinen laatuunsa nähden. Verrattuna aikaisempiin kameroihini se on suuri kuin traktori, mutta mieheni kantaa yleensä kameroita. Olen lukenut koko päivän opaskirjaa, jossa on yli 100 sivua. Alan vähitellen ymmärtää sitä. Sillä voi tehdä vaikka mitä - vähitellen. Kakkosena on pieni vaaleanpunainen Cannon, joka mahtuu taskuun tai laukkuun, mutta siinä ei ole vakaajaa.

 Käytin 1980-luvulla Kanadassa lehtijuttujani varten vanhimman lapseni erinomaista kameraa, legendaariseksi tullutta klassikkokameraa Canon AE-1 Programia, joka toimii edelleen. Valokuvien kehittäminen on kallista, mutta hän kerää ja kokeilee nykyään muitakin vanhoja kameroita.

 Kannoin isoa kameralaukkua mukanani, sillä siihen kameraan kuului monenlaisia osia. Italian matkalle ostin ihanan pienen "myyn", sillä tiesin työtoverini valokuvaajamiehen käyttävän sitä kakkoskamerana. Se kesti kauan, toimisi vieläkin, jos siihen tekisi pienen korjauksen, mutta paperikuvat. Vuonna 2005 jouluna sain yllätyslahjaksi digikameran, jotta voisin ottaa kuvia blogeihini. Sony DSC-S90 tuotti valtavasti kuvia. Sitä seurasi joukko pieniä ja kevyitä Canon -kameroita.

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora 2014. Kansi ja info

Info på svenska Kirjasampo.fi

Anna Amnell:  Vaahteralaakson Aurora (yhteispainos: Aurora – Vaahteralaakson tyttö; Aurora ja Pietarin  serkut ; Aurora ja villikyyhkysten aika ), Books on Demand. 2014

Vaahteralaakson Aurora on yhteispainos vuosina 1991-1995 ilmestyneistä Aurora-kirjoistani.

Kirjan lopussa on kirje lukijalle.)
Tämä kirja sopii sekä lapsille (noin 8 vuotta ja sitä vanhemmille) että aikuisille.
Kirjastoihin lastenkirjaosastolle ja aikuisten osastolle
Merkintä L842 puuttuu kannesta, sillä BoD laittaa vain ISBN:n
Tilaukset; 

AdLibris.com, iBookstoresta, CDon.com, Amazon, Cdon.com

Myös E-kirjana

http://cdon.fi/e-kirjat/anna-amnell/vaahteralaakson-aurora-30245397Tekijä: Amnell, Anna

http://www.nuorisokirjailijat.fi/amnell-anna.html

Teoksen nimi: Vaahteralaakson Aurora/Anna Amnell ; kuvitus: Matti Amnell; Institute of  Migration Archive

Julkaisutiedot:   Helsinki: Books on Demand, 2014 (Norderstedt, Saksa: Books on Demand, 2014)

ISBN: 978-952-286-355-3

sähköpostiin
Huomautus: Yhteispainos ilmestynyt ensi kerran vuonna 2014

Sisältö: Aurora – Vaahteralaakson tyttö; Aurora ja Pietarin  serkut ; Aurora ja villikyyhkysten aika

Huomautus: Ilmestyneet aikaisemmin nimellä Pirkko Pekkarinen: Aurora – Vaahteralaakson tyttö (1991, 2.p 1992); Aurora ja Pietarin  serkut (1993); Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) 
Aurora-kirjojen kannet (1991-2014, kansio Flickrissä)

Kieli: suomi

Aineistolaji: kirja / kirja

Ulkoasu: 362 s. ; kuv. ; pehmeäkantinen; 14,8 x 21

Muu nimike:

Aurora 1-3

Asiasanat:

1903, 1905, 1906, 1900-luvun alku

Aurora Koivu, fikt. ,
Vaahteralaakso, fiktio.

romaanit,
historialliset romaanit,
tyttökirjat,
nuortenkirjallisuus,
kaunokirjallisuus,
rakastuminen,
koulu,
kiusaaminen,
taideopiskelu,

siirtolaisuus,
kanadansuomalaiset,
Kanada,
Toronto,

Helsinki,
sortovuodet,  
suurlakko

kansainvälisyys,
laaksot,
luonto,

kummitukset,
matka valtameren yli

Ilmaiset arvostelukappaleet kirjabloggaajille ja toimittajille. 

Voit pyytää myös kirjastoasi tilaamaan sen.
lue myös, mitä Päivi Heikkilä-Halttunen kirjoittaa
http://www.hs.fi/paivanlehti/kulttuuri/Lastenkirja+omakustanteena+vai+yhteis%C3%B6rahoituksella/a1423811823911

Vanhat rakkaat tuolit

tuoli ja kaappi, originally uploaded by Anna Amnell.

Meksikkolainen tuoli ja Ikean kaappi sopivat yhteen. 1980-luvulla Toronton Ikeasta ostetussa kaapissa on shaker-tyylimäistä askeettisuutta. Kaappeja on kaksi, ja usein olen laittanut ne vierekkäin.

Tuoleja on kahdeksan. Ne ostettiin hyvin halvalla puuvalmiina ja laitettiin itse kuntoon, hiottiin ja käsiteltiin pinta. Tuolit ovat kaikki kahdeksan erilaisia, sillä ne on tehty pienessä meksikkolaisessa kylässä. Kauppaa piti erään kanadalaisen pikkukaupungin yliopistossa työssä oleva espanjanopettaja, joka ajoi kerran vuodessa miehensä kanssa Meksikkoon ja toi sieltä ison perävaunullisen huonekaluja ja muuta tavaraa myytäväksi.

 

Samasta myymälästä ovat nämä meksikkolaiset ruukut.

Kollaasi 191: Sammakkoprinssin morsian

Värikäs pariskunta. Tämän värikkäämmäksi en osaa mennä.
Kollaasi 191

värimalli, näistä 3 - 4 väriä.

Salaperäinen luku

Internet on minulle mysteeri. Ajattelin lopettaa tai sulkea muutaman blogini ja päätin poista valokuvablogista kuvia. Sitten näin hämmästyneenä
luvun 63182 , joka suosittelee tätä kuvaa Googlessa. Mitä tällainen tarkoittaa? Siinä kuvatessani huomasin tulleen lisää yhden. Missä kuvani on esillä? SE oli sitäpaitsi aivan pieni koko. Laitoin tuon mahtavan luvun vuoksi uuden isomman ja nimeni. Ehkä se ei nyt löydykään?

Ostin tämän laukun poikani häitä varten, sillä siihen mahtuu teepurkkki, jonka täytin riisillä.
Flickrissä sitä on katsonut vain muutama.
Nyt luku vähentyi. Katosi kuva joltain sivulta.

Kotona: sinivalkoiset astiat

astioita kannattaa järjestellä

Old Olive Trees in Lokrum

Lokrum is an island in the Adriatic sea. It is near Dubrovnik.
Rakastan Lokrumin saarta ja sen vanhaa oliivilehtoa.
Photo Friday: From Nature

Villikyyhky eli muuttokyyhky aiotaan herättää eloon DNA:lla

Eräs syy, joka nopeutti päätöstäni ottaa uudet painokset Aurora-kirjoista, joista kolmas on nimeltään Aurora ja villikyyhkysten aika (1995 Kirjapaja). Omistin mielessäni ja välillä paperillakin kirjan maailman viimeiselle villikyyhkylle (passanger pigeon) Marthalle: 

 Kirjoitan yhteispainoksen lopussa lukijoille suunnatussa kirjoituksessa:

 --Luontoa ja 1900-luvun alun maailmaa symboloivat [Aurora-kirjoissa] villikyyhkyset eli muuttokyyhkyt. Pietari Kalm näki niitä 1700-luvulla Amerikan matkallaan  ”lentelemässä uskomattoman suurina parvina”. Ne lepäsivät puitten latvoissa, ja muuttokyyhkystä tutkimuksen kirjoittanut Kalm arveli niiden painon voivan kaataa erämaissa puita.

Vähän yli sata vuotta Kalmin matkan jälkeen muuttokyyhkyt olivat kuolemassa sukupuuttoon. 1900-luvun alussa niitä nähtiin enää harvoin. Pian niitä ei ollut yhtään jäljellä. --Tätä kirjoittaessani luen, että Pohjois-Amerikassa aiotaan herättää muuttokyyhky eloon 1800-luvulla kuolleen kyyhkyn DNA:n avulla. Tämä uutinen herätti mielessäni monenlaisia tunteita.

Kirjan ja ruusun päivänä 2014: Lukijalle,  sivulla Vaahteralaakson Aurora 2014, sivu 361

Lue ja katso video deextinction - puolesta ja vastaan, miten villikyyhky elvytetään

Toronton Royal Ontario Museum on mukana yrityksessä

Kirjoitin maaliskuussa Aurora-blogissa samasta aiheesta.

Virallisesti viimeinen villikyyhky nähtiin Ontariossa 1800-luvun lopulla. Niitä oli vielä Amerikan puolella. Näkikö Aurora vuonna 1906 keväällä muuttolintujen joukossa muutaman villikyyhkyn? Fiktiossa on kaikki mahdollista:

"Puiden latvat olivat mustanaan muuttolintuja. Ne olivat tulleet etelästä Ontariojärven yli. Joitain kauniita sinertävänharmaita oranssirintaisia variksen kokoisia lintuja tepasteli nurmikollakin pitkää pyrstöään heiluttaen. Villikyyhkysiä. Aurora oli nähnyt kuvan villikyyhkysistä."

ja vähän myöhemmin:

   - On villikyyhkysten aika, sanoi Aurora. - Näin niitä tänä aamuna. Ihanat villikyyhkyset! Vapaita niin kuin mekin!  

  Thomas ei halunnut kertoa Auroralle näin juhlapäivänä, että muuttokyyhky eli villikyyhkynen oli kuolemassa sukupuuttoon. Oli ihme, jos Aurora oli nähnyt niitä. Ennen niitä viipyi muuttomatkallaan miljoonittain Toronton laaksoissakin. Kaikkien mielestä niitä oli ollut silloin aivan liian paljon. Villikyyhkyslauma saattoi syödä kaiken siemenviljan pelloilta. Siksi farmarit pyydystivät niitä verkoilla ja veivät ne luodinruuaksi ampumakerholle. Nyt niitä ei oltu nähty enää moneen vuoteen."

Huomautus: 1980-luvulla, jolloin aloin kerätä aineistoa Aurora-kirjoihin Torontossa asuessani, ei vielä tiedetty yhtä paljon kuin nyt villikyyhkyistä. Siksi olen tehnyt tekstiin muutaman pienen muutoksen. Tarkkaavainen lukija havainnee ne.