Kommentti: Outo, outo kirjallinen maailma

Kommentti kirjoitukseen Elämme uusromanttista aikaa: Yleismaailmallisestikin naisia koetetaan hallita karsinoinnilla ja vähättelyllä. Se näkyy jo kielessä. Esim englannin 'lady' sanan käyttö: Siivoojaa alettiin sanoa 'cleaning ladyksi'. Emme voisi kuvitellakaan sanaa 'cleaning lord'.

En ole miesvihaaja, mutta on pakko sanoa, että ihmiskunnassa näyttää olevan pysyvä trendi, jolla naisen menestystä tai toimintaa yleensäkin kahlitaan. Onko se jonkinlainen biologinen tarve miehillä, sillä miehistä parhaimmatkin sortuvat siihen? Ja monesti naiset menevät mukaan vähättelyyn vaikuttaakseen miehiltä.

Jos laitetaan yhteen nainen ja lapsi, kohtelu on vielä oudompaa, ja yleensä naiset hyväksyvät sen.  Joku on saattanut julkaista vaikkapa kymmenen lastenkirjaa (tai nuortenkirjaa), mutta häntä silti kutsutaan esikoiskirjailijaksi, kun hän julkaisee aikuisille suunnatun kirjan. Lajia pidetään niin ala-arvoisena, että vain 'palkitut' lasten- ja nuortenkirjat noteerataan. Mikähän elämä syntyisi, jos "aikuistenkirjoja" kirjoittaneita miehiä kohdeltaisiin samalla tavalla? Ajatellaanko, että lapsille ja nuorille kelpaa mikä hyvänsä?

Samalla tavalla ajatellaan, että naista viihdyttää mikä hyvänsä. Miesten "viihderomaaneja" parjataan yleensä vain, jos kirjoittajat edustavat puhujan vastustamaa poliittista suuntausta.

P.S.
 Kotonani asuva "miehistä parhain" on sitä mieltä, että syynä ovat perinteet. Naista väheksyvä asenne periytyy. Lähellä on aika, jolloin naisella ei ollut omaa rahaa, ei omistusoikeutta, ei perintöoikeutta, hän ei saanut opiskella yliopistossa jne.

Tärkeä lisäys: Naisten syrjintä lievenee kansainvälisen kilpailun avulla. Syrjintä on "suljettujen markkinoiden ongelma", ja suomenkielinen kirjallisuus taitaa olla pitkälle suljettu markkina-alue. (Pertti Haparanta: Globalisaatio ja naisen asema. - Halko et al. : Naiset miehet ja talous. 2010)

2.Lukeminen on pohjimmiltaan hyvin yksityinen tilanne, jossa lukija kohtaa kirjailijan ja hänen luomansa maailman.
3.
Etsit siis nimeä jollekin kurssille? 

Eikö Naistenromaanityöpaja olisi hyvä nimi? Se sisältää kaiken paitsi "miestenromaanit", vaikka miehetkin kirjoittavat naistenromaaneja (Madame Bovary on aikamoinen naistenromaani.)

Naistenromaanihautomo voisi kuulostaa hiukan "kanamaiselta" , vaikka se olisi aika kodikas mielikuva: Naiskirjailijat hautovat kuin kanaemot lapsiaan. Sinnehän voisi ilmaantua joku kultamunia hautova kanakin.

4. Hyvä. 'Viihderomaanihautomo' on silloin uusi vihreä oksa käsitteeseen yrityshautomo, joka on jo tuttu ja sukupuolineutraali termi.:)

Bratislavan Pyhä Yrjö ja lohikäärme

IMG_8771, a photo by Pink Lady on the Loose! on Flickr.

Suihkulähteen ympäröimä patsas Pyhästä Yrjöstä eli Yrjänästä surmaamassa lohikäärmeen. Slovakialaisella Yrjänällä on roomalaisen sotilaan univormu.
Saint George and the dragon in Bratislava.
Photo: Mimi Amnell
Nyt tuli väärään blogiin. Tarkoitukseni oli laittaa tämä lohikäärme keskiaikablogiini.




Keisarinna Maria Tereziakin ratsastaa Bratislavassa.

Täällä Mimin kiinnostavia valikoituja kuvia Bratislavasta Voi valita elokuun (August), niin näet yhdellä kertaa enemmän kuvia Bratislavasta.

Lisää tyttäreni ottamia kuvia Bratislavasta. (500 kuvaa)

Päivänvarjon alta kuvattua

Päivänvarjon alta kuvattua, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Päiväkävelyllä Meilahden ruusutarhassa. Melkein kaikki kukat olivat kuihtuneita. Löytyi muutama ruusu
 


Hyönteisiä oli joka paikassa.

Kirsti Ellilä: Johannes ja Jura

korjaus

Kirsti Ellilä: Johannes ja Jura Karisto 2013, 108 s.

Kansi ja kuvitus: Loviisa Raussi.  Kaunis kansi ja lämminhenkinen kuvitus.

"Olet ehkä huomannut, että on sellainen tietty hetki, kun kesä lakkaa olemasta kesä ja muuttuu syksyksi. Eräänä sateisena päivänä vesipisaroihin vain tulee uusi muheva tuoksu. Pilvet putoavat pihoille ja kietovat puut ja talot, koirat, kissat ja ihmiset pisaroivaan harmaaseen usvaan. Nyt oli sellainen hetki."(sivu 6) 

Syksyisessä kaupungissa liikkuu yksinäinen vaeltaja, sukunsa viimeinen, ilman ystäviä ja omaisia, mutta hän seuraa kaupungin asukkaiden elämää. Hän asuu kadulla, korkeiden rakennusten välisessä kuilussa ja syö ravinnokseen jätteitä. Hän kerää tyhjiä pulloja ja tölkkejä ja palauttaa ne kauppaan. Hän lahjoittaa saamansa rahat perheelle, josta äiti on kuollut ja isä on työtön. Hän tutustuu rikkaaseen poikaan, joka on yksinäinen, ja köyhä poika ja rikas poika ystävystyvät hänen kauttaan. Tarina on melko tavallinen, ja sillä on onnellinen loppu poikien kohdalla. Hyväntekijä on kaikkea muuta kuin tavallinen. Se on erinomainen löytö. 

Jura on niin suuri, että sitä eivät huomaa muut kuin tarkkasilmäiset koulupojat ja yksinäinen rotta, joka kuten hiiri Aisopoksen sadussa auttaa kärsivää jättiläistä,  poistaa lasinsirun dinosauruksen varpaasta. Jura, maailman viimeinen dinosaurus painaa kymmeniä tuhansia kiloja, on yli 20 metriä pitkä, pelkästään sen sydän on auton kokoinen. Kun luen sukunimen brachiosaurus, tiedän täsmälleen kenestä on kysymys ja muistan, että olen nähnyt hänen kaukaisen coloradolaisen sukulaisensa luurangon Chicagon luonnonhistoriallisessa museossa. *)

Tämä dinosaurus kulkee neljällä jalalla, hänellä on pitkät etujalat, pitkä kaula ja taipuisa häntä, sopiva pullojen palauttamiseen. Pää on pieni ja suippo, mahtuu rakoihin, leuat ovat tukevat, sopivat jätteidensyöjälle. Lusikkamaiset hampaat ovat myös avuksi. 

Kirsti Ellilä on löytänyt täydellisen kävelevän jätemyllyn, sillä se hotkaisee pahatkin jätteet ja sulattelee niitä vatsansa alaosassa kivien avulla niin kuin krokotiili. Tällainen ruoansulatus soveltuu hyvin Juran toimintaan nykyajan yhteiskunnan hyödyllisenä jäsenenä. Sen laaja sydän tekee siitä ”surumagneetin”, terapeutin. 

 Dinosaurus Jura vaikuttaa surulliselta. Se ei ole ihme. Suurten dinosaurusten kultakaudella 205-140 miljoonaa vuotta sitten nämä maailman suurimpiin kuuluvat brachiosaurus-dinosaurukset vaelsivat saniaispreerioilla ja havumetsissä. Kasvissyöjädinosauruksen terveellinen ruokavalio on muuttunut trooppisten metsien havupuista ja savannien jättiläissaniaisista pizzalaatikoiksi, tupakantumpeiksi, styroxrasioiksi ja sanomalehdiksi. 

Tunnen suurta myötätuntoa Juraa kohtaan. Meidän on vaikeaa kuvitella, kuinka puhdasta ilma oli Juran esivanhempien aikaan. Jura ei ole kuitenkaan menettänyt herkkää hajuaistiaan:

 ”Hän oli huomannut, että kun heille [ihmisille] tapahtui jotain ikävää, he erittivät tuoksua, joka toi mieleen lehtien ja ruohojen syksyisen lahoamisen ja hapantumisen tuoksun. Kun heille tapahtui jotain mukavaa, kevyt kielojen tuoksu levisi heidän ympärilleen, ja siihen saattoi sekaantua joskus myös vastaleikatun ruohon ja linnunlaulun tuoksua." (sivu 10)

Kirjan kieli on kaunista ja selkeää. Jura ja Johannes sopii koko perheen kirjaksi. Eräällä tavalla kirja liittyy myös jouluun, sillä aikuinen lukija voi huomata, että kuten legendan Pyhä Nikolaus, dinosaurus antaa rahat köyhälle perheelle salaa, Nikolaus savupiipusta, Jura kerrostalon tuuletusluukusta.

*) Brachiosauruksen luuranko oli vuoteen 1999 museon sisällä. Sitten se siirrettiin Chicagon O'Hare-lentokentälle, ja museon viereen tehtiin pronssinen kopio, joka näkyy linkissä olevassa kuvassa.

Tästä kirjasta kirjoittaa myös Periaatteessa kirjoista:  Dinosaurus surumagneettina

Helsingissä tapahtuu

IMG_4116, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Pidän Helsingistä. Näistä pidetään
Lähiaikoina Helsingissä

 

Juuri nyt tapahtuu.. Klikkaa ja käy katsomasssa
Klikkaa hakusanaa 'Helsinki' ja katso lisää kuvia Helsingistä eri vuodenaikoina.

Miksi YLE suomentaa aina BC:n eli 'before Christ' väärin?

Vertaa myös saksalaisen museon länsimaiseen käytäntöön ja muihin kieliin: Vertaa ja huomaa, miten muissa sivistyskielissä puhutaan historian ajanjaksoista, esim englanti, saksa, ruotsi, ranska, hollanti jne. Valitse sama sivu eri kielillä ja huomaat, että käytäntö niissä vastaa suomen e.Kr ja j.Kr -lyhenteitä.

YLE väheksyy muiden kulttuurien ajanlaskuja ilmaisulla "ennen ajanlaskun alkua". Minkä ajanlaskun?
Ajanlaskuja on monta, yli 40 ja niistä useat ovat tälläkin hetkellä käytössä. On aiheellista kertoa, mitä ajanlaskua käyttää.

Onko tämä joku Pohjois-Korea? Miksi YLE suomentaa aina väärin BC:n? 

BC lauseessa : "dating back to the 10th millennium BC."[ Giulio Maglin artikkelissa] on suomeksi e.Kr. [BC= before Christ= ennen Kristusta] toisin kuin  suomettumisen aikainen eaa, joka on vähän sinnepäin kuin BCE. 

BCE voidaan lukea joko "before Common Era' tai 'before Christian Era" eli 'ennen yleistä ajanlaskua' tai 'ennen kristillistä ajanlaskua'. Sillä ei ole samaa poliittista rasitetta kuin kommunismin propagoimalla eaa:lla, joka on ainakin 1970-luvulta asti tarkoitettu kristinuskon vastustamiseksi. CE: n merkitys on ollut 1600-luvulta alkaen "Christian Era" tai "Common Era" ja sillä on myös merkitys 'Christian Era' useimmissa sanakirjoissa .

YLEn tiede- ja historiauutisia ei viitsi lukea tai katsoa. Sama koskee tiedeohjelmia, joissa on edelleen samaa eaa- ja jaa- aivopesua. Nyt se tapahtuu kaiken lisäksi kaikkien suomalaisten rahoilla.

Tästä aiheesta keskustellaan netissä, esim uusisuomi.fi

Sivistyneitä toimittajia täällä
22.4.2009 13:25

Uusi selitys muinaisen Rooman tuholle

"Mistä nämä eKr. ja jKr. tulevat?"

Jokainenhan sen tietää. Mutta tietävätkö kaikki, että nuo eaa ja jaa ovat 70-lukulaista uskonnonvastaista neuvostovaikutteista vähemmistökieltä?

Photo Friday: 'On the Road'

Louhisaaren puistotie, a photo by Anna Amnell on Flickr.

(a larger size) On the road to Louhisaari, the childhood home of Mannerheim.  Finland.

 (A day trip to Louhisaari, over 200 photos of the historical manor-castle)
Mannerheim (viralliset sivut/official pages in several languages)
Kuvia Louhisaaresta, jossa Mannerheim asui lapsuudessaan ja jossa asuivat monet suvut ennen Mannerheimeja.
Photo Friday: 'On the road'







See a larger photo of the interior
Katso suurempaa kuvaa

Fiktion todellisuuteen heittäytyminen

Olen lukenut Gardnerin kirjoittamisen oppaita niin ahkerasti, että ne ovat hajonneet ja säilytän sivuja muovipussissa.

Kommentteja Pisara-blogiin, jossa keskustellaan fiktion totuudesta.
1.
Erittäin kiinnostava kirjoitus.
Olen joutunut pohtimaan näitä asioita monelta kannalta. Kuvaan kirjoissani myös todellisia, historiallisia henkilöitä, jotka esiintyvät fiktiivisten henkilöiden rinnalla. Heidän kuvaamisessaan koetan pysyä totuuudessa, sikäli kuin sen heistä tiedämme. Tämä johtuu siitä, että kirjoitan lähinnä lapsia, 8-13-vuotiaita varten.
Elisabet I heittää hermostuneena hovimiestä tohvelilla (=kengällään) kuten hän joskus teki. Mutta en voisi laittaa häntä tekemään sellaista, mikä olisi vastoin hänen luonnettaan tai maailmankuvaansa. En voisi laittaa historian henkilöä tekemään mitä hyvänsä. Koetan suojella hänen yksityisyytttään, vaikka hän eli 500 vuotta sitten.
Mutta hänen vaikutustaan kuvitteellisiin henkilöihin voin kuvata monin tavoin, vaikka se ei ole historiallista faktaa. Siinä siirryn faktojen ulkopuolelle. Unessakin voimme nähdä presidentin tai muun julkisen henkilön tekevän mitä hyvänsä. vrt Kekkos-unet.
Toisaalta on postmoderni filosofia, jossa totuutta ei ole olemassa, on vain mielipiteitä. Se johtaa todellisessa elämässä kaaokseen.
Fiktiivisessa maailmassa voi olla mitä hyvänsä. Siinä mielesssä kuvaamasi romaani kiinnostaa kovasti.

2.

Fiktiolla on oma totuutensa, mutta kirjailijan täytyy saada se tuntumaan todelta lukijan mielessä.

Ennen kuin aloin kirjoittaa luin poikani kurssikirjoja – hän opiskeli luovaa kirjoittamista Toronton yliopistossa. Ensimmäinen opetus, joka jäi mieleeni John Gardnerin kirjoittamisen oppaasta oli, että lukijalle täytyy syntyä "willing suspension of disbelief",  Coleridgen keksimä temi, jolla tarkoitetaan, että lukija heittäytyy vapaaehtoisesti kuvattuun fiktiiviseen todellisuuteen.  Kirjailijan tehtävä on saada lukijan luottamus, sitten kaikki sujuu ja lukija kääntää sivuja innokkaasti.

lisäys:

John Gardner, amerikkalainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja luovan kirjoittamisen opettaja, kirjallisuudessa Ph.D. Luterilaisen maanviljelijä-maallikkosaarnaajan ja opettajan poika, jonka kotona luettiin Shakespearea.  Hän kärsi elinikäistä syyllisyyttä siitä, että hänen veljensä kuoli hänen ohjatessa maanmuokkauskonetta isän farmilla. Gardner kuoli moottoripyöräonnettomuudessa 49-vuotiaana vuonna 1982. Mm Raymond Carver oli hänen oppilaansa ja on kirjoittanut esipuheet postuumisti julkaistuihin  kirjoihin  On Becoming a Novelist (1983) ja The Art of Fiction (1983)

The Paris Review -lehdessä on pitkä John Gardnerin haastattelu (1979)

(Hän on eri henkilö kuin englantilainen John Gardner, joka on kirjoittanut mm James Bondin seikkailusta Suomessa.)

Numerokuvat: 24

24-heads, a photo by Anna Amnell on Flickr.

24 päähinettä
Suuri koko
Numerokuvat 041: 24

Numerokuvat : 51 vastaus on Nukkekotiblogissani

Eilen tuntui ensi kerran syksyltä

Syksyistä kotona, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Eilen tuntui ensi kerran syksyltä. Ehkä se johtui siitä, että oli satanut melkein koko päivän, ilma oli puhdasta, kun avasi erkkerin ikkunan, ei tarvinnut enää tuuletinta, joka on pörrännyt viikkokaudet.

Narnia-blogi: Narnia-tutkimus Suomessa. Pekkarinen, Pirkko (= Am...

Narnia-blogi: Narnia-tutkimus Suomessa. Pekkarinen, Pirkko (= Am...: Pirkko Pekkarinen(=Pirkko Anna Amnell ): C.S. Lewis's Narnia Fairy Tales for Children , Helsingin Yliopisto 1970. Muut graduani...
Lisäys: koska Vuodatus ei taaskaan toimi, olen laittanut tähän kirjoitukseen linkkejä, jotka vievät suomenkieliseen johdantoon ja loppusanoihin ja muihin kirjoituksin, jotka saattavat kiinostaa lukijaa, joka ei tunne vielä C. S. Lewisia.

Makro 108: *Kesän ötökkä*

Kesän ötökkä, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tämä vieras riensi kukkaan, kun kuvasin sitä avoimen ikkunan ääressä. Suuri koko/a larger size
Makro 108 'Kesän ötökkä' - kuvat

Helsinki illalla

Helsinki in August, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Arki-iltoina kadut ovat tyhjiä. Eilen olisivat Penrosen laatat näyttäneet varmaankin hyvin kauniilta, kun oli satanut melkein koko vuorokauden.

   

Ikkunasta sade näyttää kauniilta.


 

Katuvalot sammuivat viideksitoista minuutiksi ukkosen vuoksi.

Pieni ihminen ja suurvaltojen politiikka

Renaissance men's fashion, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kuvassa 1500-luvun herrainmuotia. Kellon yläosa. (Klikkaa kuva suureksi)
Lastenkirjat eivät ole lapsellisia: Kyynärän mittainen tyttö ja Euroopan suurvaltapolitiikka 1500-luvulla 

Historialllisten lasten- ja nuortenkirjojeni 1500-luvun "konnia" ovat olleet Henrik VIII ja Kustaa Vaasa. Seuraavassa myös Iivana Julma.
Me tavalliset ihmiset olemme suurvaltojen poliittisten myrskyjen ja hallitsijoiden juonittelujen heiteltäviä. Niin on ollut ennen ja on nyt.

Iltakävelyllä tutuissa paikoissa

IMG_4015, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Puisto jonka vieressä asuin 20 vuotta. Johanneksenpuisto




Johanneksenkirkko
 






Lehmukset ovat kasvaneet korkeiksi.






Ohranan talo




Topeliuksen patsas Koulupuistossa

Pikku bulevardi

Pikku bulevardi, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Lehmukset ovat kasvaneet korkeiksi ja tuuheiksi. Tästä kadunpätkästä on tulossa pikkuinen korttelinpituinen bulevardi.

Sain tuliaisia kesähuvilalta

IMG_3969, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kukkia ja kesäkurpitsan, joka oli kuin hylje.

Värikollaasi 141: 'Oliivi'

Saint Petersburg, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Saint Petersburg - Pietari
The Home of Happiness -kahvilan eli "Enkelikahvilan" pyöreä kyltti, Suklaamuseon joulupukki, matto Gostinyy Dvor -tavaratalon seinällä ja eteisen lattia sukulaiseni kodissa. Kuvat on otettu viime vuoden lokakuun lopussa. Menen syyskuun puolivälissä taas Pietariin. Kuvia "enkelikahvilasta", joka on Pietarissa työssä olevan sukulaiseni mukaan suosittu nuorten keskuudessa. Siellä näki nuoria ihmisiä läppäreineen. Henkilökunta oli mukavaa ja ystävällistä, niin kuin pietarilaiset ovat minusta yleensäkin.
Suuri koko (a larger size)

Värikollaasi 138: 'Oliivi'

Värimalli

Vihdoinkin totuus. Helsingin Sanomat kertoo Itä-Euroopasta kommunismin kourissa

Belgradin kommunismin aikaisia taloja. Kuva; Anna Amnell

Tätä olen odottanut siitä asti, kun palasin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen vuonna 1988: Helsingin Sanomat kertoo kaunistelemattoman totuuden.
Jukka Petäjä: Punalippu terrorin junaan. Sodanjälkeinen aika Itä-Euroopassa on yhtä järkyttävä ajanjakso kuin toinen maailmansota. Helsingin Sanomat/Kulttuuri 10.8.2013 Petäjä selostaa Anne Applebaumin kirjaa Iron Curtain - The Crushing of Eastern Europe 1944-1956.
Lue netistä edes lyhennetty versio, mieluummin osta tämän päivän Helsingin Sanomat, jos sitä ei Sinulle tule tilattuna.

Anne Applebaumin kirjan arvostelu The New York Times lehdessä (Max Frankel, entinen the Times -lehden Moskovan ja Itä-Euroopan pitkäaikainen kirjeenvaihtaja).

Suomessa asioita on kaunisteltu, Itä-Euroopan kärsimystä vähätelty, Itä-Saksaa ihannoitu. Silmäni aukenivat, kun kuulin Torontossa Itä-Euroopasta paenneiden tuttavien, naapureiden ja ystävien tarinat. Kommunismi ja natsismi olivat yhtä pahoja, kommunismi vieläkin pahempi, sillä sen terrroria kesti niin kovin paljon kauemmin, ja sen lumoissa ovat yhä liian monet Suomessakin.

Kuvat: Belgradin kommunismin aikaista arkkitehtuuria. Alempi kuva Krakowasta, joka on joutunut kärsimään sekä natsien että kommunistien hirmutöistä.

Kommentteja: Camilla Läckberg

IMG_3962, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kommentteja blogiin Leena Lumi (Läckbergiä koskeviin kirjoituksiin)

1. Leena, odotan kiinnostuksella, mitä ajattelet Camilla Läckbergin Enkelintekijästä. Päätin tutustua hänen tuotantoonsa, ja olen lukenut häneltä jo kaksi kirjaa, kirjan lahkolaissaarnaajasta ja Majakanvartijan. Hyvin kiinnostavia kirjoja. Hiukan minua häiritsee jatkuva näkökulman vaihtuminen jopa samalla sivulla. Saarnaajan alku on aivan loistava, ne ensimmäiset kaksi sivua. Enkelintekijä minulla myös on, ja aion ostaa loputkin kirjat.

2. Saarnaajasta pitäisi käyttää sanaa huijarisaarnaaja. Hirveä kirja, taitava juoni.
Ostan näitä kirjoja saman kadun varrella olevasta divarista. Kirjoja on kertynyt niin paljon, että en yleensä enää käytä niihin paljoa rahaa.


3. En ole vielä lukenut Enkelintekijää, joka kiinnostaa kovasti ja odottaa tuossa vieressäni kirjahyllyssä. Mutta tähän asti lukemieni kirjojen perusteella olen sitä mieltä, että Läckberg on kasannut Annalle [salapoliisin kirjailijavaimon sisarelle] liiaksi ongelmia ja onnettomuuksia.

Liioittelu on tyylikeino. Se toimii tehokkaasti huumorin keinona esimerkiksi elokuvassa Blues Brothers, jota katsoimme eilen illalla. Kerronnan täytyy olla Jobin kirjan tasoa, jotta onnettomuuksien ja vastoinkäymisten kasaaminen yhden henkilön niskaan ei muutu huumoriksi tai kiusalliseksi.

4. (Tuosta Jobin kirjasta. Lassi Nummen käännös on loistava, yltää samalle tasoille kuin englantilaisten King James, jonka vaikutus tuntuu edelleen  englanninkielisessä lehdistössä, kaunokirjallisuudessa ja puheessa. )

Värikollaasi 140: 'mustikka'

kollaasi-mustikka, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Värikollaasi 140 'mustikka'
suurempi koko/a larger size
Mallivärit

Photo Friday: 'First light'

My own favourite: Sunrise in Helsinki.
Auringonnousu marraskuussa
Photo Friday: 'First Light'
winter, snow, roofs, lumi, katot, aamunkoitto, auringonnousu,

Iltakävelyllä nähdyt orkideat

IMG_3953, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Lähikukkakauppamme näyteikkunat ovat ilon aihe.



Vielä phaleonopsis




Erikoisia värejä ja lajeja




Tätä olen yrittänyt kuvata usein. Nyt taisi tulla oikea väri kuvaan.

Dawkinsin maailma:

Ateistien tuleva pyhiinvaelluspaikka:?Dawkins haluaa tulla haudatuksi Dawkins-mausoleumiin (The Mausolea and Monuments Trust) sukukartanoa lähelle esi-isiensä joukkoon, vaikka nämä olivat orjienomistamisella rikastuneita ja orjuuden kannattajia. (mm George Pennant-Dawkins omisti 764 orjaa, Henry Dawkins 1,013 .)

YLE esittää Dawkins-dokumentin.(Dawkinsin maailma, teema 21.00) On ihmeellistä, että YLE tuo esille Dawkinsia, kun tiedämme, että ateistitkin ovat alkaneet väsyä Dawkinsiin  (The Spectator-lehden artikkeli)ja pitää häntä kiusallisena ilmiönä monessa mielessä (Suomen kuvalehti, seksismi, sovinismi). Vihapuheitten tilalle halutaan järkevää ja jopa kohteliasta asennetta uskontojen harjoittajia kohtaan.

 Richard Dawkins ja hänen kannattajansa vaikuttavat monesti koulu- ja työpaikkakiusaajilta. Australialainen Neil Omand vertaa Dawkinsia apinaurokseen, joka hakkaa rintaansa ja haluaa ärjymisellään karkottaa kilpailijansa.  ”Is Richard Dawkins a bully?” (bc.net Australia)

 Vanheneva Dawkins (The Sunday Times) on kiertänyt maailmalla julistamassa oppiaan järjen ja tieteen ylivoimaisuudesta, mutta nyt hänen tähtensä on sammumassa. Sen täytyy olla kova isku hänen kaltaiselleen ihmiselle.

Richard Dawkins (synt. 1941, Nairobi, Kenya)  haluaa tulla haudatuksi esi-isiensä joukkoon, jotka rikastuivat Jamaikan plantaaseilla orjien avulla hankitulla rahalla (Daily Mail). Dawkinsin perimä sukukartano Over Norton sijaitsee lähellä Chipping Nortonin pikkukaupunkia Oxfordshiressä (kartta, Go historic.com)  – 29 km Oxfordista luoteeseen, aivan kuin suoraan Miss Marple-sarjoista. Dawkinsin isä oli serkku, joka peri kartanon aivan kuten Matthew Crawley Downton Abbey-TV-sarjassa ja kehitti siitä menestyvän yrityksen.

Todellisuus voi olla TV-sarjoja ihmeellisempää.

Talous ja kirjallisuus

Saduissa sateenkaaren päässä on ruukullinen kultaa.

Kommentti 

Taloudellinen stagnaatio on tosiasia, johon täytyy sopeutua. Kun valtio tukee kirjailijoita entistä vähemmän, kirjailijoiden on pakko keksiä uusia keinoja selviytymiseen. Tärkeintä on asenne: ota iisisti ja jatka kirjoittamista. Minusta on hyvä, että englannissa on kaksi termiä tarkoittamaan ihmistä, joka luo kaunokirjallista tekstiä: 'writer' ja 'published writer'.

Nykyään on monia keinoja saada tekstinsä julkisuuteen. Minä olen ainakin päättänyt kirjoittaa niin kauan kuin muisti toimii. Jos mikään kustantaja ei julkaise, julkaisen netissä tai omakustanteena. Aika sitten näyttää, mikä kestää. Tulevaisuuden tutkijat ja kirjailijat tulevat olemaan kiitollisia, jos me tämän ajan ihmiset kirjoitamme. Meillä on paremmat keinot kirjoitusten tallentamiseen kuin entisajan ihmisillä.

Olisi hyvä, jos tekstiä luovat ihmiset suhtautuisivat toisiinsa empatialla. Se auttaisi jo paljon. 

Lisäys: Financial Times tänään 7.8.2013. Adam Posen: The Global Economy is now distinctly Victorian.

Makro 107: 'bumblebee. 'kimalainen'

bumblebee, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kesän paras makro on ehdottomasti kimalainen, ei tarkka, mutta rakas. Pullea kimalainen eksyi olohuoneeseen, ja mieheni pyydysti sen korkean lasin ja postikortin avulla. Ennen kuin päästimme sen ulos, koetin ottaa siitä kuvan. Se oli vaikeaa, sillä kimalainen oli koko ajan liikkeessä. Se lähti vauhdilla lentoon ja katosi jonnekin Töölöön.

Makro 107

Värikollaasi 139: 'mokka'

old times (suurempi koko, larger size)

ja toinen:

modern times, larger size (suurempi kuva)

värimalli:

Värikollaasi 139 Mokka

helmitaulu, old time abacus

Jää. Lundbergin jäädytetty totuus

Myöhäinen kommentti. Luonnon ja saaristolaisten kuvaus oli Jäässä kaunista ja tarkkaa. Kirjailijahan on tehnyt antropologisen tutkimuksen Kökarista. Kirjassa oli kuitenkin jotain outoa, jota en tajunnut lukiessani.

Suhtautuminen isään oli kriittinen. Ajattelin, että se oli pikkulapsen suuttumusta isälle joka kuoli huolimattomuutensa vuoksi. Posti-Anton oli "kaikkitietävä"  henkilö, joka tiesi edeltäkäsin isän kohtalon. Romaani nähtiin hänen näkökulmastaan. Romaanissahan kaikki on mahdollista ja kiinnostavaa. Mutta asia ei olekaan aivan niin.

Kun luin pari Lundbergin haastattelua, tajusin mistä oli kyse - kahdesta maailmankuvasta, joista toiseen Lundberg suhtautuu kriittisesti ja toiseen ihannoivasti. Isä edustaa kristinuskoa ja Posti-Anton shamanismia. Lundberg hylkää kristinuskon maailmankuvan: "Toisin kuin kristinuskon helvetti ja taivas, [shamanismin] ylämaailma ja alamaailma eivät ole kumpikaan pelkästään hyviä tai pahoja. Lundberg toteaa maltilliseen tyyliinsä, että tämä on 'ehkä kiinnostavampaa kuin kristinuskon maailmankuvan kaksijakoisuus ' ”.

Lundberg sanoo olevansa kulttuurikristitty, jolla on shamanistinen maailmankuva: "Itselleni šamanismi ei ole uskonto vaan maailmankuva. Anton edustaa vanhempaa maailmankatsomusta kuin Petter ". Eli käytännössä Lundbergin uskonto on shamanismi. Mm Norjassa shamanismi on määritelty lailla virallisesti uskonnoksi.

Haastattelussa Lundberg sanoo, että kun tulee vanhaksi uskaltaa sanoa totuuden. Niin vanhaksi hän ei nähtävästi ole vielä tullut. :)
Lundbergin Sade (kirja-arvostelu Sininen linna-blogissa)

Kokosin jo talvella linkkejä kirja-arvosteluihin ja haastatteluun, jossa sai kuunnella kaunista ruotsia, jota Lundberg puhuu.