Värikollaasi 143: three colours

September-8-2013, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Hotel Esplanade
Värikollaasi 143

värimalli
3 väriä näistä:

Tänään Töölön torilla

IMG_0007, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Herkkua monesta maasta



Taitavia naisia




Monenmoista herkkua




Ei ole unodettu muikkujakaan.

cacti

cacti, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Runeberginkadun kukkakaupan hienoja kaktuksia.

Numerokuvat 35

Pohjoisesplanaadi 35, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Pohjoisesplanaadi 35, Wreden pasaasi eli Vanha kauppakuja, joka on Pohjoisesplanaadin ja Aleksin välissä.
Numerokuvat: 35

A splendid meal at a riverside restaurant in Slovenia

Paikka oli Sloveniassa lähellä Kroatian rajaa. Vanha kaupunki nimeltä Ptuij.

Sateenkaaren päässä

IMG_4654, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Sateenkaaren päässä sanotaan olevan ruukullinen kultaa. Sateenkaari tulostimen päällä luo optimismia.

Suomalaisia viinirypäleitä

Zilga-rypäleet ovat kypsyneet Lohjansaaressa. Kuva: Aune Kämäräinen
Klikkaa kuva suureksi.

Makrotex 111: Taika

Taika, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Löysin kovan etsimisen jälkeen tämän kuvan 28796:n Flickrissä olevan valokuvani joukosta. Tämä oli mielesssä heti alussa, sillä muistin, että otin tästä mainoksesta kuvan, sillä harvoin tällaista kaupungilla näkee.
Kuvattu huhtikuun 16, 2007 Stockmannia vastapäätä olevan raitiovaunupysäkin vieressä.
 Oli Taikapysäkki.
Ensimmäinen Taika-kuvani on toisessa blogissa (Taikasolmut)

Makrokuvat 111: Taika
Katso myös:
Suuri koko tästä kauniista raitsikkapysäkistä





ikiomat Taika-mukit

Syyskuu Helsingissä

Syyskuu Helsingissä, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Lehmuksen lehdet ovat kuivuneet. Oikeaa ruskaa tämä ei ole.

Idässä iltaruskoa

Idässä iltaruskoa, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Idässä iltaruskoa ja koillisessa aprikoosin väriä.

 

Monivärinen auto

bright colours, a photo by Anna Amnell on Flickr.

a colourful car

Värikästä Helsingissä

red & white, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Iltakävelyllä kuvattua




outoa ja kaunista

Värikollaasi 142: Kriikunoita ja taikinamarjoja

kriikunoita ja taikinamajoja, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kriikunamukini ja Meilahden arboretumin taikinamarajoja
Klikkaa kuva suuremmaksi!

Värikollaasi 142:

Värimalli paprika

Yhdeksäs syyskuu bloggaajana

Ruska Autumn 2006 in Helsinki, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Helsingin syksyä vuonna 2006. Syksyllä 2005 minulla ei ollut vielä digikameraa.
Hyvää syksyä kaikille!

Gerberat kestävät

Gerberat kestävät, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kuudetta päivää kauniina.

 

Joko tuntuu syksyltä?

Töölönlahti, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Katso syksyblogiani

Tiskin alta löytyi tärkeä kirja

1500-luvun opiskelijat, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kun olin kolme vuotta sitten kaksi viikkoa Berliinissä ja Wittenbergissä, kolusin museoita ja kirjakauppoja. Mistään ei tuntunut löytyvän juuri sitä kirjaa, jota tarvitsin: kirjaa, joka kertoi opiskelusta Wittenbergissä 1500-luvun puolivälissä. Lutherista oli paljon kirjoja, mutta tarvitsin kirjan, joka kertoo vähän myöhemmästä ajasta.

Wittenberg oli suosittu yliopistokaupunki.  Siellä opiskelivat myös virkamiehiksi ja tutkijoiksi aikovat kuten fiktiivisen Lucia Olavintyttäreni veljet Erasmus ja Hannu.

Olin tutkinut jo itse wittenbergiläisen kirjakaupan hyllyt ja kysyin lopulta myyjältä, että eikö todellakaan ole mitään 1500-lvun Wittenbergistä. Olihan vähän aikaa sitten ollut uskonpuhdistuksen juhlavuosikin. Pyysin myyjää etsimään takahuoneestakin.

Äkkiä hän muisti, kumartui ja otti tiskin alta jostain alahyllystä komean kirjan, jota oli vielä yksi jäljellä. Juuri, se mitä minä etsin. Se oli englanniksi käännetty kirja Wittenbergin historiasta, ja sieltä löytyi kuvaus opiskelusta Wittenbergissä vuonna 1563.

Sieltä löysin sivun, jossa kerrottiin, kuinka kauan kesti opiskelu yliopistossa. Tarvitsin 19-vuotiaan maisterin, joka voi elättää pakolaisiksi joutuneen perheensä.

Se on aina ihmeellsitä, että historia kertoo myös meidän ajastamme. Nytkin perheet lähtevät pakolaisiksi, nuoret miehet joutuvat elättämään sukulaisiaan uudessa maassa, tytöt ja pojat naitetaan, jotta tullaan toimeen.

Historiallisten nuortenkirjojen kirjoittaminen alkoi Torontossa eräästä kohtaamisesta poliittisten pakolaisten kanssa. Olin haastattelemassa Nelson Mandelan tytärtä ja vävyä, kun puhe kääntyi siihen, että Suomestakin lähti aikoinaan poliittisia pakolaisia.

Kerroin Maki Mandelalle ja hänen miehelleen, että 1900-luvun alun Suomesta karkotetut muuttivat Kanadaan. Se oli etelä-afrikkalaisista kiinnostavaa. Ajattelin, että se voisi kiinnostaa muitakin. (Ne olivat 1990-luvulla kirjoittamani Aurora-kirjat.)

Lue myös 1500-luvun opiskelijat

Kukat elokuussa

Kukat elokuussa, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Photo Friday: End of Summer

Kesän lopussa on romantiikkaa, kaunista rappiota.
Klikkaa kuva suuremmaksi.
Meilahden Arboretum muutaman raitsikkapysäkin päässä meiltä. Siellä voi käydä nauttimassa kauniista metsästä, puutarhasta ja puutaloista. Sopii nojatuolipuutarhurille. Arvaan kyllä, miten ihanalta elämä tuntuu, jos asuu puutarhan keskellä.

Linnanmäki illalla

Linnanmäki in August, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Joskus aurinko kultaa maailmanpyörän.

 

Pelargonian syksyä

Pelargonian syksyä, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Pelargonia kukkii sittenkin uudestaan, vaikka valoa on vähän.

Vesitetty Sakari Topelius

Sakari Topelius, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Lue Silja Massa: Topeliusta Angry Birds -sukupolvelle. HS/Kulttuuri 28.8.2013

Ymmärrän hyvin, miksi Mäkinen epäröi ryhtyä modernisoimaan Topeliusta, mutta sitä en ymmärrä, miksi hän lisäsi Adalmiinan helmen alkuun oman anti-rojalistisen kommenttinsa. Se rikkoi sadun tunnelman. Onko tultu taas aikaan, jolloin satujen täytyy olla poliittisesti korrekteja?

Topelius: Adalminan helmi (alku)
Kirsti Mäkisen versio: Adalminan helmi (alku)

Odotan kiinnostuksella milloin ilmestyy aikuisillekin jotain vastaavaa, vaikkapa Kadotettu ostoparatiisi, Uskontoneutraalin vaellus ja Tuntematon siviilipalvelushenkilö.

Lue ilmaiseksi alkuperäinen Topelius: Lukemisia lapsille
http://www.gutenberg.org/files/16223/16223-h/16223-h.htm

Uusimman kirjan viimeistelyä, levottomia uutisia - ja Philip Roth

Kuuntelen mieheni kanssa englanninkielistä uutislähetystä Syyrian tilanteesta (France 2). Nyt toivotaan maltillisuutta.

Samalla viimeistelen järjestelyjä uusimpaan kirjaani "Lucia ja Luka", joka ilmestyy lokakuussa. Käsikirjoitus on mennyt jo. Kuvien paikkaa täytyy suunnitella, samoin kantta. Takakannen teksti on valmis, vaikka tietenkin muokkaan sitä viimeiseen asti.

TV-kanava on muuttunut YLEn Teemaksi,  ja äänessä on Philip Roth, eräs mielikirjailijoitani. Kuuntelen häntä samalla kun kirjoitan tätä. Vilkaisen välillä kuvia.

 Päädyin sittenkin kustantamaan kirjan Kyynärän mittaisen tytön uusimmista seikkailuista itse Books on Demandin avulla. Väsyin etsimään kustantajaa. Nykyaikana kirjailijan täytyy ajatella ennakkoluulottomasti. Samalla muistan tietenkin kymmenet kuuluisat kirjailijat, jotka ovat julkaisseet kirjojaan omakustanteina. (Katso myös alempaa samalta sivulta, kuinka monta kertaa eräät myöhemmin menestyneet hyljättiin ennen julkausua. Suomessa on liian vähän kustantajia.)

Ei mitään häpeämistä. Rohkeutta vain.

 BoD:n palvelu on ystävällistä. Koska en osaa tehdä taittamista enkä kannen teknillistä puolta, ostan ne palvelut BoD:lta. Minun ei tarvitse ostaa itselleni kasoittain omaa kirjaani. Aion hankkia vain muutaman, sillä jos joku haluaa kirjoittaa siitä kirja-arvostelun lehteen hän voi saada kirjan ilmaiseksi BoD:ltä. Virallinen määrä kirjaa menee Kansalliskirjastoon BoD:lta. Ehkä jotkut kirjastot ostavat sitä, jotta lukijat saavat tietää miten Lucia-tytölle kävi. Kirjat tulevat myyntiin kirjakauppohin, ja niitä voi ostaa netin kautta.

Nyt Philip Roth-ohjelma alkaa kiinnostaa enemmän. Lisää uudesta kirjastani myöhemmin. 

Iisalmen Satamapuiston kioski: vain muistitietoa rakentajista

Rakennusajankohta ja rakentajat: Vain suullista perimätietoa.
"Tieto on [Kalle Väisäsestä] luultavasti peräisin kaupungin inventointikortista, jossa suullisina lähteinä mainitaan kaupungin rakennusmestari Esa Hakala sekä Eeva Remes." Muistikuvia Iisalmesta. Salmetar/Iisalmen Sanomat 25.8.2013.

Kirjeeni Muistikuvia palstalle:





Iisalmen rantakioskiin liittyy sukutarina, jonka olen kuullut lapsesta asti. Iäkkäät sukulaiset kertoivat, että isoisäni suksimestari, nuoruudessaan kiertelevänä puuseppänä ja viulupelimannina toiminut Jaakko Rytkönen (1875-1969) oli "rakentanut "rantakioskin.
Kun haastattelin iäkkäitä sukulaisiani 1990-luvulla, he kertoivat, että heitä paljon vanhemmat naapurit sanoivat aina laivan tullessa Iisalmen rantaan: ”Kun minä tulin tähän laivalla, Jaakko oli tuota kioskia tekemässä. ”
Pohjois-Savon kulttuuriympäristö 2. kertoo, että kioskin rakensi puuseppä Kalle Väisänen Haukiniemenkatu 6:ssa sijainneessa verstaassaan jo 1890-luvulla.
 Isoisäni oli siihen aikaan nuori poika (synt. 1875)

["Tieto on (Kalle Väisäsestä) luultavasti peräisin kaupungin inventointikortista, jossa suullisina lähteinä mainitaan kaupungin rakennusmestari Esa Hakala sekä Eeva Remes." Muistikuvia Iisalmesta. Salmetari/Iisalmen Sanomat 25.8.2013.
Rakennusajankohtakin on lehden mukaan "todennäköinen."]

Samalla nettisivulla kerrotaan, että Satamapuiston kioski rakennettiin samoihin aikoihin kuin tullikamaripakkahuone, joka rakennettiin vuonna 1893 ja siirrettiin nykyiselle paikalle 1909.
Siirrettiinkö myös kioski vuonna 1909?
Olisiko mahdollista, että ukki on ollut nuorena miehenä töissä Kalle Väisäsellä kioskia siirrettäessä tai korjattaessa ja naapurit olisivat nähneet hänet silloin kioskia nikkaroimassa?
Olipa tämä sukutarina totta tai ei, se on mielenkiintoinen:
”Historiantutkimuksessa muistitiedon asema on vahvistunut. --Muistitiedossa ei enää painoteta asioiden tai tapahtumien todellisuutta, vaan ihmisten kokemuksia ja tunteita.” (Heli Mäki esipuheessa toimittamaansa kirjaan ”Junalla sotaan ja sotaa pakoon” 2011 Helsingin Yliopisto). Ehkä innostun joskus penkomaan arkistojakin.
Ystävällisin terveisin
Anna Amnell
--
P.S. Tilaamme Salmettaren ihan näiden muistikuvien vuoksi. (Ukki teki vuoden 1957 iisalmelaislehden lehtihaastattelun mukaan suksia Iisalmen Visan edustushiihtäjille, mm Joonas Ryhäselle, joka voitti ukin tekemillä suksilla Salpausselän kisat.)

Uusi viikko, uusi kukka

Uusi viikko, uusi kukka, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Yhä kauniimpia värejä.

Kanavan varrella

IMG_0001, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Katajanokan sillankaiteeseen kiinnitettyjä lemmenlukkoja.
Kuvat Kanavanrannasta: Matti T. Amnell



Uspenskin katedraali




Kanava



oranssi auto




Päävartio

Blogien kuolemako? Blogit ovat sitkeähenkisiä.

Jokainen bloggaaja on oman bloginsa kuningatar tai kuningas. Hän voi raottaa yksityiselämäänsä ihan niin paljon kuin haluaa. Hän voi blogata ihan miten haluaa, kunhan ei riko lakia.  Ei tarvitse kärsiä nimettömien ilkeistä kommenteista, sillä ne voi heittää roskiin. Kiusaus säilyttää ne on tietenkin suuri, sillä ne voivat kiehtoa lukijoita, houkutella kävijöitä. Päätä itse, mitä teet.

Uutiset kuolemastani ovat olleet liioiteltuja, sanoi Mark Twain aikoinaan. Olen blogannut vuodesta 2005, ja alusta asti on oltu sitä mieltä, että bloggaaminen on vain lyhytikäinen muoti-ilmiö. Mutta toisin on käynyt: bloggaaminen vain lisääntyy ja kukoistaa.ta blogit ovat sitkeähenkisiä, sillä niitä voidaan pitää monella tavalla, kukin omalla tavallaan.

Pink lady on kuvattu helsinkiläisen myymälän ikkunasta.

Numerokuvat 43: 12

IMG_1456, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Näyttää siltä, että tämä krakowalainen postilaatikko tyhjennetään klo 12.
Numerokuvat 43: 12 eli täysi tusina

Kommentti: TV, DVD:t, Internet viihdyttäjinä

Nestor haluaa luonto-ohjelmia.

Kommentti:

- joskus sellaisia hetkiä on, että voi tuntea TV:n ääressä yhteenkuuluvuutta jopa melkein "koko maailman" kanssa. Esim Cardiff Singer of the World -kilpailut - ja miksipä ei suuret urheilukilpailut kuten äskettäin Moskovasta..

Minäkin katson luonto-ohjelmia, harvemmin elokuvia. Joitain sarjoja seuraan kuten Foylen sotaa, joka kestää useammankin katsomisen. Arvostan hyviä näyttelijöitä, hienoa juonta.

Mieheni katsoo mielellään merkittäviä urheilukilpailuja, ja katson niitä hänen kanssaan ja samalla vaikkapa kirjoitan nettiin. Meillä on iso Morsen, Poirotin, Miss Marplen, Midsomerin. Jane Austenin  DVD-kokoelma. Niitä voi katsoa uudestaan ja uudestaan.

Oli hauskaa lukea, että olen yleensä "nuori" eli katson enimmäkseen DVD:ltä ja kuuntelen netistä.

Photo Friday: 'Frozen'

window frost, Helsinki, Finland, a photo by Anna Amnell on Flickr.

window frost, Helsinki, Finland
Jääkukkia keittiön ikkunassa, ice flowers in my kitchen
iso koko/ a larger size

Iltarusko idässä

Iltarusko idässä, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Harvinaisia värejä

 

Suurempi koko/ a larger size

Candy cane: punavalkoraitainen karamellisauva on joulukoriste

candy cane, punavalkoraidallinen sokerikaramellisauva

Hämmästyin kovasti kun luin punavalkoraitaisten karamellisauvojen käytöstä ja nimistä meillä Suomessa ja muualla. Niistä on käytetty meillä nimiä vanhojen piikojen karkit tai vanhan piian kirkkokarkit. Niitä näytetään käyttävän hääkarkkeinakin, ja toisinaan ne katkotaan paloiksi, joita nimitetään polkkaporsaiksi. (Katso hääideaa kirjoitukseni lopusta.)

Polkkakarkki ja polkkaporsaat viittaavat ruotsalaiseen 1800-luvun keksintöön, sokerikaramellitankoon, joka oli ainakin alkujaan aina suora ja raidat kierteisiä kuvaamaan polkassa pyörähtelyä. Suomenkielinen Wikipedia ei näytä tuntevan ollenkaan muuta kuin polkkaporsaan tai haluaa pimittää candy cane - makeisten historian.:)

Karkkitankojen historia liittyy jouluun ja kristinuskon keskeiseen symboliikkaan:
candy cane, history of candy canes

1600-luvulla alettiin protestantttisissa maissa käyttää joulukuusia, ja ne koristelttin leivonnaisilla ja makeisilla. 

Vuonna 1670 kölniläinen kirkkokuoronjohtaja keksi loistavan idean joulukirkkoon, joka kesti kauan - sillä siihen liittyi seiminäytelmä -  ja lapset alkoivat kyllästyä siihen. Hän valmisti sokerikaramellitankoja ja taivutti ne sauvan muotoon muistuttamaan seiminäytelmässä esiintyvien paimenten sauvoja. Lapset saivat imeksiä niitä joulukirkon aikana. Myöhemmin niitä koristeltiin punaisilla ruusukoristeilla. 

(Ranskalaiset ovat sitä mieltä, että benediktiinimunkit alkoivat valmistaa samantyyppisiä karkkeja 1600-luvulla. Ne ovat myös nykyään sauvanmuotoisia joulukarkkeja)

Saksalais-ruotsalainen siirtolainen August Imgard vei eurooppalaisen sauvakarkin Amerikkaan vuonna 1847 koristellessaan niillä joulukuusensa. Vielä 1900-luvun alussa joulusauvat olivat valkoisia sen ajan kuvien ja joulukorttien mukaan. Raidat keksittiin vasta 1900-luvun puolella, samoin piparmintun maun lisääminen symboloimaan Raamatun ajan maustetta iisoppia.

Kaikkiin vaiheisiin liittyi keskeistä kristillistä symboliikkaa. Sauva oli ollut pitkään vainottujen kristittyjen salainen tunnusmerkki. Kolme raitaa merkitsi pyhää kolminaisuutta, punainen väri Kristuksen verta ja valkoinen hänen puhtauttaan. Käännettynä sauva muodostaa J-kirjaimen, Jeesuksen nimen alkukirjaimen.

Katolinen pappi Gregory Keller keksi karkkitankojen koneellisen valmistamisen 1950-luvulla, ja hänen sisarensa mies kehitti pakkausidean ja perusti menestyvän tehtaan.

Pohjois-Amerikassa punavalkoraitainen karkkitanko on eräs joulun keskeisiä symboleita. Sitä käytetään myös juutalaisten Hanukkah-juhlissa. Eri materiaaleista valmistetuilla sauvoilla koristellaan kukka-asetelmiä, ovikoristeita tai takanreunuksia. Tässä idea Suomeenkin ensi jouluksi.

Raidalliset sauvakarkit sopivat mielestäni erinomaisesti myös hääkarkeiksi, sillä laittamalla kaksi sauvaa vastakkain saa sydämen.:)

Tee itse Candy Canes -karkit (resepti)
Tästä tuli nyt joulukirjoitus.:)

Makro 109: Kesän kasvi

Kukka, joista tulee mieleen punavalkoraitainen karkkitanko ja raikas piparmintun tuoksu. Niistä karkkitangoista väännetään sauvoja, joita ripustetaan Pohjois-Amerikassa joulukuusen koristeiksi.
Klikkaa kuva isommaksi. Hämmästyin kovasti punavalkoraitaisten karamellitankojen nimityksiä eri kielillä. Siksi pieni historiikki niiden alkuperästä.

Lisää Chrysanthemum Indicum Grp Robinho kuvia
Katso
Makro 109 : Kesän kasvi -ryhmän kuvat

Suomessa punavalkoiraitaisia karkkitankoja sanotaan kuulemma vanhan piian karkeiksi tai vanhan piian kirkkokarkeiksi, joka on hiukan lähempänä raitakarkkien alkuperää. Ne saatetaan katkoa palasiksi, mikä olisi originaalien ystäville kauhistus, sillä näillä makeisilla on pitkä ja jalo historia.

1600-luvulla alettiin käyttää joulukuusia, ja ne koristelttin leivonnaisilla ja makeisilla. Vuonna

1670 kölniläinen kirkkokuoronjohtaja keksi loistavan idean joulukirkkoon, jonka seiminäytelmä kesti kauan ja lapset alkoivat kyllästyä siihen. 

Hän valmisti sokerikaramellitankoja ja taivutti ne sauvan muotoon muistuttamaan seiminäytelmän paimenten sauvoja. Myöhemmin niitä koristeltiin punaisilla ruusukoristeilla.  

Saksalaiset siirtolaiset veivät keksinnön Amerikkaan vuonna 1847. Vielä 1900-luvun alussa joulusauvat olivat valkoisia. Raidat keksittiin vasta 1900-luvulla, samoin piparmintun maun lisääminen.

Kaikkiin vaiheisiin liittyi uskonnollista symboliikkaa. Sauva oli ollut pitkään vainottujen kristittyjen salainen tunnusmerkki. Kolme raitaa merkitsi pyhää kolminaisuutta, punainen väri Kristuksen verta ja valkoinen hänen puhtauttaan.

Katolinen pappi Gregory Keller keksi karkkitankojen koneellisen valmistamisen 1950-luvulla. Hänen sisarensa mies kehitti niiden tekemisestä tehtaan.

Nimi polkkakarkki tai polkkaporsaat tarkoittaa ruotsalaista alkuperää olevaa nuoren naisen tekemää keksintöä, jossa karamellitangot olivat alkujaan aina suoria ja niiden raidat kierteisiä ja symbolisoivat polkassa pyörähtelyä.
Tee itse Candy Canes -karkit (resepti)
Hääkarkit: jos laittaa kaksi sauvaa yhteen, muodostuu sydän.:)

Iltarusko kaupungissa

Korkeiden talojen takaa näkyy iltaruskon laitaa.

Hyvä kirjoitus muistista

IMG_4189, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Luin äsken hyvän kirjoituksen muistista: Muistin valtakunta