Anna Akhmatova -museo on Sheremetev Palatsin alueella, ja monien tavoin mekin menimme palatsin porttien kautta museota etsimään.
Museo sijaitsee 1700-luvulla rakennetun Sheremetev-palatsin eteläisessä puutarhasiivessä. Anna Akhmatova (1889-1966) asui siellä merkittävän taidehistorioitsijan ja avant garde -teoreetikon, Nikolai Puninin asunnossa melkein 30 vuotta."
Anna Akhmatova kuoli Domodedovossa (37 km Moskovasta).
Sukulaisemmekin oli maininnut, että tämä museo on vaikea löytää. Hän on ollut muutaman päivän työmatkalla, joten emme ole puhuneet asiasta enempää.
Palatsin pihalta löytyi erittäin ystävällinen vahtimestarirouva, joka neuvoi meille kiertotien pään, josta pääsee museoon Sheremetev palatsin korttelin poikki, sillä museo on korttelin toisella puolen osoitteessa Liteyny Prospekt (=katu) 53.
Kiersimme ihmeellisiä ja outoja sisäpihoja, ohi palatsin erillisen teatterirakennuksen ja päädyimme ensin Liteyny-kadulle ja sieltä kadulla olevan kyltin ohjaamana pieneen toimistoon, jossa kerrottiiin, että museo on kiinni korjauksien vuoksi.
Toimiston kaksi kaunista kissaa pelastivat tilanteen ja tyydyimme katselemaan toimistossa olevia Anna Akhmatova -asetelmia. Nähtävissä oli myös venäjänkielinen video. Luulimme, että tämä oli se museo.
Harhailimme kauniissa puistomaisessa sisäpihassa ja päädyimme toimiston takana olevaan varsinaiseen museoon, jonka seinällä on Akhmatovan profiilia esittävä kohokuva.
Totesimme, että rakennus ei ollut mikään murju, ja ympäristö - kuten jo kirjoitin - on kauniin puistomainen. Ruska oli alkamassa.
Olen laittanut kuvat kansioon oikeaan järjestykseen eli alkamaan Liteyny katu 53:sta ja päättymään legendaarisen Sheremetev-palatsin portille Fontanka-kanavan rannalle lähelle siltaa, jossa ovat Eero Järnefeltin ja Aino Sibeliuksen enon luomat kauniit hevospatsaat.
Anna Akhmatova-museo kuvat
Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
lauantaina, syyskuuta 21, 2013
torstaina, syyskuuta 19, 2013
Kommentteja enkeleistä ja nais- ja mieskirjailijoista
Kommentti blogiin, jossa keskustellaan enkeleistä ja menestyskirjailijoista
Kuva Pietarista, jonka kaduilla mainostetaan kansainvälistä filmifestivaalia tällä enkelijulisteella
1.
2.
Jotta tulee varmasti kaupallinen menestys, täytyy ensin perustaa se kirjailijoiden kaunistamisklinikka. Siellä tuleva naispuolinen menestyskirjailija leikataan, muokataan, värjätään ja maalataan, jotta hän muistuttaa menestyskirjailijatarta, jonka voi lähettää mainostamaan teostaan.
Mieskirjailijan taas kuuluu olla hiukan rähjäinen, jännittävä tyyppi, jolla on pussit silmien alla, kumara ryhti, tukka harventunut tai ainakin huonosti leikattu, kulunut puku, sillä työmies on työnsä näköinen. Olen nähnyt komean mieskirjailijan viimeksi silloin, kun Paul Aster oli nuori. Mutta hän näki silloin nälkää. Vasta harmaantunut väsyneen näköinen Auster on menestyskirjailijaksi sopiva.
Mutta naisen tulee olla pirteä, rusoposkinen, hoikka, hymyilevä, olipa hänen työnsä mitä hyvänsä, traktorin ajamista NL:n loputtomilla viljavainioilla tai tiiliskiviromaanien kirjoittamista joka vuosi kevyellä naisenkädellään.
Kunniaa kravaateille
Kuvassa Josip_Juraj_Strossmayerin patsas Zagrebissa lokakuun 18. päivänä 2007. Kuvanveistäjä oli Ivan Mestrovic (1883–1962)- kroatialais-amerikkalainen kuvaveistäjä, jota monet pitävät suurimpana kuvanveistäjänä renessanssin jälkeen. Kuva: Anna Amnell
Jo muinaiset roomalaiset käyttivät liinaa kaulassaan merkkinä siitä, mihin sotajoukkoon kuuluivat. Huivi on kelvannut yhtä hyvin neuvostopioneereille kuin partiolaisille tai amerikkalaisille karjapaimenille.
Nimi 'kravatti' tuli 1600-luvulla kardinaali Richelieun joukoissa taistelevien kroatialaisten palkkasotureiden värikkäistä kauniista kaulahuiveista, jotka saattoivat olla silkkiä, pellavaa tai jotain karkeampaa kangasta.
Kroatialaiset viettävät lokakuun 18.päivä kansallista kravattipäivää. Siellä voi nähdä patsaillakin kirkkaanpunaisen pitkän ja kapean huivin, joka on kietaistu kaulalle.
Kravaattien kotimaa: kuvia superkravaateista kroatialaiseen tyyliin.:)
Kuvien järjestelyä ja pohdintaa turistina olosta
Kuvassa auto vuodelta 1896. Pietari-Paavali -linnoituksen museo.
Olen ottanut jälleen paljon kuvia. Tämä on jo seitsemäs päivä matkalla, ja neljä päivää on jäljellä. Koetan järjestellä ja siistiä valokuvia. Mieheni on mennyt Jusupovin palatsia ja sen ympäristöä tutkimaan. Aion tehdä sinne myöhemmin hänen kanssaan lyhyemmän kierroksen. Teimme näin Pietari-Paavali -linnoituksen kanssa, ja se systeemi toimi hyvin.
Matkoilla ymmärtää aina, miksi naiset ja miehet kilpailevat yleensä olympialaisissa eri sarjoissa. Aikaisemmin saatoin olla mieheni ja lasteni kanssa koko päivän kiertämässä jotain kaupunkia, välillä lounas- ja kahvitauot. Nyt kaksi tuntia kerrallaan on ihanne, kolme on jo rasittava. Lisäksi voi olla iltakävely jossain lähikaduilla, jonne ei tarvitse matkustaa metrolla.
Minusta sekä Berliinin että Pietarin metrot ovat rasittavia, sillä niissä joutuu kävelemään pitkiä matkoja, kulkemaan paljon portaissa ja Pietarissa lisäksi seisomaan pitkään rullaportaissa, sillä metro on hyvin hyvin syvällä. Viihdykettä suovat värikkäät mainokset ja matalalla äänellä lausutut venäjänkieliset kuuluutukset, joita ei ymmärrä, mutta jotka vaikuttavat siltä, että niiden lukija nauttii omasta äänestään ja kielensä kauneudesta.
Kummassakin kaupungissa näkee vanhan suurkaupungin kulttuurin: vaikka metro olisi kuinka täysi hyvänsä, aina nuoret naiset ja miehet antavat istumapaikan vanhemmille ihmisille.
Pietarissa 2012 ja 2013
Olen ottanut jälleen paljon kuvia. Tämä on jo seitsemäs päivä matkalla, ja neljä päivää on jäljellä. Koetan järjestellä ja siistiä valokuvia. Mieheni on mennyt Jusupovin palatsia ja sen ympäristöä tutkimaan. Aion tehdä sinne myöhemmin hänen kanssaan lyhyemmän kierroksen. Teimme näin Pietari-Paavali -linnoituksen kanssa, ja se systeemi toimi hyvin.
Matkoilla ymmärtää aina, miksi naiset ja miehet kilpailevat yleensä olympialaisissa eri sarjoissa. Aikaisemmin saatoin olla mieheni ja lasteni kanssa koko päivän kiertämässä jotain kaupunkia, välillä lounas- ja kahvitauot. Nyt kaksi tuntia kerrallaan on ihanne, kolme on jo rasittava. Lisäksi voi olla iltakävely jossain lähikaduilla, jonne ei tarvitse matkustaa metrolla.
Minusta sekä Berliinin että Pietarin metrot ovat rasittavia, sillä niissä joutuu kävelemään pitkiä matkoja, kulkemaan paljon portaissa ja Pietarissa lisäksi seisomaan pitkään rullaportaissa, sillä metro on hyvin hyvin syvällä. Viihdykettä suovat värikkäät mainokset ja matalalla äänellä lausutut venäjänkieliset kuuluutukset, joita ei ymmärrä, mutta jotka vaikuttavat siltä, että niiden lukija nauttii omasta äänestään ja kielensä kauneudesta.
Kummassakin kaupungissa näkee vanhan suurkaupungin kulttuurin: vaikka metro olisi kuinka täysi hyvänsä, aina nuoret naiset ja miehet antavat istumapaikan vanhemmille ihmisille.
Pietarissa 2012 ja 2013
keskiviikkona, syyskuuta 18, 2013
Makrokuvat 113: 'takana'
Pietarilaisia koulutyttöjä
Ovatkohan nämä siskokset vai onko heillä koulupuvut? Keskustelin menomatkalla junassa pietarilaisen naisen kanssa, joka kertoi, että hänen kouluaikanaan oli kaikilla koulupuvut, alaluokkalaisilla ruskeat, lukiolaisilla tummansiniset. Hän kertoi, että nykyään koulut päättävät, käytetäänkö koulupiukuja. Näin kirjakaupassa lapsia, joilla oli kauniit tummansiniset koulupuvut.
Kodikasta Pietarissa
Nukkekodin keittiö Pietari-Paavali -linnoituksen museossa.
Koko kansio tästä monikerroksisesta nukkekodista
Koko kansio tästä monikerroksisesta nukkekodista
tiistaina, syyskuuta 17, 2013
Turistin jalat
Kolmen tunnin kiertely Pietarin ja Paavalin linnoituksessa oli viedä turistilta jalat alta.
Tuli mieleen Suomenlinna, joka on myös vanha linnoitus jossa riittää kiertämistä.
Linnoituksen kahvila-ruokalassa jalat palautuivat ennalleen ja teimme uuden seikkailun: palasimme kimppabussilla. Halpa ja hauska ratkaisu. Onneksi tunnistimme keskustasta erään maamerkin nimittäin Suomen konsulaatin "viisumikujan", ja sieltä ei ollut enää kovin pitkä matka majapaikkaamme.
Laitan myöhemmin kuvia kahdesta kohteesta, kirkosta jonne tsaariperheen jäsenet on haudattu ja erinomaisesta museosta, jossa on myös kauniita esineitä 1800- luvulta ja 1900-luvun alusta.
Aurora-blogissa on jo muutamia Jugend-tyyliä olevia (art nouveau) -esineitä ja Lucia Olavintytär -blogissa kuva tuohikirjoituksesta 1200-luvulta!
Myös kaikkea mitä eteen tulee:)
http://aurorakirjat.blogspot.fi (uusi jugend -lasimaalaus otsikkokuvana)
http://amnellinlucia.blogspot.fi
fi:n paikalla on välillä ru, en tiedä, milloin mitenkin.
Tuli mieleen Suomenlinna, joka on myös vanha linnoitus jossa riittää kiertämistä.
Linnoituksen kahvila-ruokalassa jalat palautuivat ennalleen ja teimme uuden seikkailun: palasimme kimppabussilla. Halpa ja hauska ratkaisu. Onneksi tunnistimme keskustasta erään maamerkin nimittäin Suomen konsulaatin "viisumikujan", ja sieltä ei ollut enää kovin pitkä matka majapaikkaamme.
Laitan myöhemmin kuvia kahdesta kohteesta, kirkosta jonne tsaariperheen jäsenet on haudattu ja erinomaisesta museosta, jossa on myös kauniita esineitä 1800- luvulta ja 1900-luvun alusta.
Aurora-blogissa on jo muutamia Jugend-tyyliä olevia (art nouveau) -esineitä ja Lucia Olavintytär -blogissa kuva tuohikirjoituksesta 1200-luvulta!
Myös kaikkea mitä eteen tulee:)
http://aurorakirjat.blogspot.fi (uusi jugend -lasimaalaus otsikkokuvana)
http://amnellinlucia.blogspot.fi
fi:n paikalla on välillä ru, en tiedä, milloin mitenkin.
Olin ajatellut pitää päiväkirjaa
Olin ajatellut pitää päiväkirjaa tällä matkallani, mutta siitä ei ole tullut mitään. Käymme joka päivä jossakin, jos emme muualla niin kävelyllä jollakin läheisistä puistokaduista. Esplanaadien keskellä on vähän väliä tällaisia puistonpenkkejä, joille voi istahtaa ihailemaan vanhoja kauniita taloja, joita riittää.
Luen Hannu Mäkelän romaania Pushkinin enkeli ja tajuan, että hänen täytyy osata todella hyvin venäjää, kun pystyy suomentamaan Pushkinia. Tunnelma kirjassa on erinomaisen outo ja hauska. Pitänee pistäytyä kahvilassa, jossa Pushkin kävi viimeisenä elinpäivänään.
Luen Hannu Mäkelän romaania Pushkinin enkeli ja tajuan, että hänen täytyy osata todella hyvin venäjää, kun pystyy suomentamaan Pushkinia. Tunnelma kirjassa on erinomaisen outo ja hauska. Pitänee pistäytyä kahvilassa, jossa Pushkin kävi viimeisenä elinpäivänään.
maanantaina, syyskuuta 16, 2013
Kaunista arkea Pietarissa
Pietarin keskustassa on kaikkialla kauneutta, osittain rappeutunutta ja kulunutta, ja monissa paikoin rakennuksia entistetään ja rakennetaan uuttakin täysin entisen näköiseksi. Esimerkiksi kaikki katulamput ovat täsmälleen oikeaa tyyliä. Helsingissähän katulamput pilaavat usein muutoin hienon näkymän.
Itä ja länsi kohtaavat
Itä ja länsi kohtaavat jatkuvasti pietarilaisissa katumainoksissaja myymälöissä, keisarillisen Venäjän aika ja länsi.
Neuvostoaikaa en tunnista muualla kuin metroissa, jotka ovat valtavan syvällä, ja syvimmät niistä tuoksuvat suolle.
Neuvostoaikaa en tunnista muualla kuin metroissa, jotka ovat valtavan syvällä, ja syvimmät niistä tuoksuvat suolle.
Sienikauppias
Hymyilevä vanha mies myy sieniä metroaseman oven vieressä. Hän on asetellut ne kauniisti esille.
Venäjä ja sienet tuovat heti mieleeni Nabokovin muistelmateoksen "Puhu muisti", jossa hän kertoo äitinsä rakkaudesta sienten keräämiseen.
Rouva Nabokov ei muutoin osallistunut ruoanlaittoon, mutta sienimetsään hän meni, omaan puistoonsa.
Hän keräsi korillisen sieniä ja palattuaan sienestämästä istuutui puutarhan penkille ja siivosi sienet. Hän vei sitten sienet keittiöön.
Se oli ehkä ainoa kerta vuodesta, jolloin hän kävi keittiössä. Muutoin se olisi ollut hänestä sama kuin mennä kurkkimaan hotellin tai ravintolan keittiöön häiritsemään keittäjää.
Venäjä ja sienet tuovat heti mieleeni Nabokovin muistelmateoksen "Puhu muisti", jossa hän kertoo äitinsä rakkaudesta sienten keräämiseen.
Rouva Nabokov ei muutoin osallistunut ruoanlaittoon, mutta sienimetsään hän meni, omaan puistoonsa.
Hän keräsi korillisen sieniä ja palattuaan sienestämästä istuutui puutarhan penkille ja siivosi sienet. Hän vei sitten sienet keittiöön.
Se oli ehkä ainoa kerta vuodesta, jolloin hän kävi keittiössä. Muutoin se olisi ollut hänestä sama kuin mennä kurkkimaan hotellin tai ravintolan keittiöön häiritsemään keittäjää.
Värikollaasi 144: Pihlajanmarja
Värikollaasi 144: pihlajanmarja
http://varikollaasit.blogspot.fi/2013/09/varikollaasi-144.html
Tämä värikollaasi on vuodella 2012. En muista, onko tämä ollut aikaisemmin värikollaaseissa.
Terveisiä Pietarista!
http://varikollaasit.blogspot.fi/2013/09/varikollaasi-144.html
Tämä värikollaasi on vuodella 2012. En muista, onko tämä ollut aikaisemmin värikollaaseissa.
Terveisiä Pietarista!
sunnuntaina, syyskuuta 15, 2013
Art nouveau -kahvila
Nevski Prospektilla. Lasimaalauksia, pianisti soittaa Chopiniä, täydellistä teetä, leivoksia. Australialainen pariskunta istuu saman palmun juurella ja pohdimme maailmanpolitiikan outoja kiemuroita ja toivomme rauhaa ja sopusointua maailmaan.
lauantaina, syyskuuta 14, 2013
perjantaina, syyskuuta 13, 2013
Photo Friday: 'Spacious'
A spacious arcade in Gostiny Dvor (1757, 1785), one of the world's first shopping malls. It occupies a whole block on Nevsky Prospect in Saint Petersburg.
Pylväskäytävä Gostinyy Dvorissa, joka täyttää kokonaisen korttelin.
Photo Friday: 'Spacious' (tilava)
torstaina, syyskuuta 12, 2013
Kirjailijat eivät ole koskaan lomalla: Pietari 2013
Lähden huomenna ruskamatkalle Pietariin. Viime syksynä olin siellä liian myöhään, loka-marraskuun vaihteessa.Moikan varrella oli vielä vähän ruskaa.
Pietarin sää on suurin piirtein samanlainen kuin Helsingin sää eli arvaamaton, sanoo sukulaiseni, joka asuu vaihteeksi siellä. Kuva on ajalta, jolloin hän oli 5-vuotias, ja hymy on edelleen yhtä ystävällinen. On helppo mennä sukulaisvierailulle.
Viime syksynä tuli yllättäen niin kylmää, että jouduin ostamaan aidon venäläisen toppatakin, jolla tarkeneekin sitten missä hyvänsä. Nyt pitäisi olla lämpimämpää. Onneksi hellepäivät tulevat vasta puolentoista viikon kuluttua, jolloin olen jo palannnut Suomeen.
Pietarissa olosta saattaa tulla osittain työmatka, silä uuden kirjani oikovedokset saattavat tulla ensi viikolla, ja ne lähetetään silloin Pietariin. Jos niin käy, mieheni saa kierrellä välillä yksin katsomassa mieleisiään nähtävyyksiä ja minä teen viimeiset viilaukset tekstilleni.
Aion hankkia matkalla aineistoa seuraavaan kirjaani. Kirjailijat eivät ole koskaan kunnolla lomalla. Kuten olen jo kertonut tässä blogissakin, kirjoitan hyvin hitaasti, sillä sukellan täysin kirjani maailmaan ja nautin kaikesta uudesta, mitä opin.
Kuvia vuoden 2012 Pietarin matkaltani
(Huom! Flickrissä on huolto perjantaina, joten silloin siellä olevia kuvia ei ehkä näy blogeissakaan.)
Iltarusko
Eilen illalla oli jälleen hieno iltarusko.
Katsoimme venäläisen elokuvan Karkotus. Se oli laitettu ihmeen myöhäiseksi.
Katsoimme venäläisen elokuvan Karkotus. Se oli laitettu ihmeen myöhäiseksi.
keskiviikkona, syyskuuta 11, 2013
Mikä on tarpeeksi julmaa?
Kommentti blogiin, jossa kirjailija päättää ryhtyä sydämettömäksi kirjojensa henkilöitä kohtaan.
Tämä on hyvin kiinnostava aihe. Mitähän Sinun henkilöillesi pitäisi tapahtua jotta se olisi tarpeeksi "sydämetöntä"?
Jopa joku lapsilukijakin on moittinut minua siitä, että kirjojeni henkilöiden elämä on "helppoa". Se on ällistyttänyt minua, sillä yhden päähenkilön äiti kuolee, pikkuveli kuolee, isä menettää virkansa ja karkotetaan maaasta, alaikäinen serkku rakastuu anarkistiin, jota uhkaa kuolemantuomio jne. Tai 80 cm pitkä 13-vuotias kidnapataan, kuljetetaan pimeässä laivanruumassa ja pidetään vangittuna.
Mitä nykyajan lukija odottaa? Katsovatko lapsetkin julmia, jopa sadistisia elokuvia, joissa joku psykopaatti tai robotti rääkkää ihmisiä ja nämä menevät palasiksi?
Kuva: Matti Amnellin kuvitusta kirjaan Kyynärän mittainen tyttö: Lucian ryöstö.
2.
Hieno esimerkki elokuvasta/alkujaan nuortenkirjasta, jossa kirjan henkilöt kokevat kovan kohtalon on Poika raidallisessa pyjamassa. Aihe oli kulunut, melkeinpä kliiseemäinen, katsoja tiesi, mitä tapahtui, mutta vastakohtien asettelu oli uusi. Viaton lapsi, joka ei tajunnut tilannetta, elää "paholaisen kämmenellä" (= keskitysleirin naapurina), ja paha voittaa täysin yllättävällä ja julmalla tavalla. Näin koin elokuvan, kirjaa en ole lukenut.
Tämä on hyvin kiinnostava aihe. Mitähän Sinun henkilöillesi pitäisi tapahtua jotta se olisi tarpeeksi "sydämetöntä"?
Jopa joku lapsilukijakin on moittinut minua siitä, että kirjojeni henkilöiden elämä on "helppoa". Se on ällistyttänyt minua, sillä yhden päähenkilön äiti kuolee, pikkuveli kuolee, isä menettää virkansa ja karkotetaan maaasta, alaikäinen serkku rakastuu anarkistiin, jota uhkaa kuolemantuomio jne. Tai 80 cm pitkä 13-vuotias kidnapataan, kuljetetaan pimeässä laivanruumassa ja pidetään vangittuna.
Mitä nykyajan lukija odottaa? Katsovatko lapsetkin julmia, jopa sadistisia elokuvia, joissa joku psykopaatti tai robotti rääkkää ihmisiä ja nämä menevät palasiksi?
Kuva: Matti Amnellin kuvitusta kirjaan Kyynärän mittainen tyttö: Lucian ryöstö.
2.
Hieno esimerkki elokuvasta/alkujaan nuortenkirjasta, jossa kirjan henkilöt kokevat kovan kohtalon on Poika raidallisessa pyjamassa. Aihe oli kulunut, melkeinpä kliiseemäinen, katsoja tiesi, mitä tapahtui, mutta vastakohtien asettelu oli uusi. Viaton lapsi, joka ei tajunnut tilannetta, elää "paholaisen kämmenellä" (= keskitysleirin naapurina), ja paha voittaa täysin yllättävällä ja julmalla tavalla. Näin koin elokuvan, kirjaa en ole lukenut.
Kukkahattutädit
Oletko huomannut Downton Abbey- TV-sarjan naisten upeat hatut? Sana 'kukkahattutäti' pilkkanimenä menettää täysin merkityksensä, kun katselee noita Edwardin ajan (1900-luvun alun) hattuja. Joukko kuvia Downton Abbeyn-sarjan naisten päähineistä on koottu blogiin I Should Have Been A Blogger.
(The Hats of Downton Abbey)
Lue myös kirjoitukseni Seksismiä ja ikärasismia kielessä: Kukkahattutäti. (Blogisisko, 29. toukokuuta 2006)
Musta kukkahattu oli Stockmannin ikkunassa somisteena vuosi sitten huhtikuussa.
Kukkahattu. Saiko sana kukkahattutäti alkuna siitä, kun siirtolaiset tulivat käymään kotimaassa, ja heillä oli hienot hatut päässä?
Lisäys
Lisäys:
KIelikello 4/2013
kokoaa myös yhteen kukkahattutäti -sanan merkityksiä
http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=2659
(The Hats of Downton Abbey)
Lue myös kirjoitukseni Seksismiä ja ikärasismia kielessä: Kukkahattutäti. (Blogisisko, 29. toukokuuta 2006)
Musta kukkahattu oli Stockmannin ikkunassa somisteena vuosi sitten huhtikuussa.
Kukkahattu. Saiko sana kukkahattutäti alkuna siitä, kun siirtolaiset tulivat käymään kotimaassa, ja heillä oli hienot hatut päässä?
Lisäys
Lisäys:
KIelikello 4/2013
kokoaa myös yhteen kukkahattutäti -sanan merkityksiä
http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=2659
Makrotex 112: VÄRI colours
Värikynät
Näillä yritämme jäjitellä todellisuutta ja luoda uusia maailmoja.
Makro 112-VÄRI
väriä langoissa: suomalaista luovuutta
lapset rakastavat kirkkaita värejä
Ompelukone surisemaan - väreissä!
Paperikauppa Pietarissa Gostinyy Dvorin vanhassa ostoskeskuksessa. Kuva on otettu vuosi sitten kuten linkissä olevat kuvat tuosta pietarilaisesta ostoskeskuksesta, jossa käyn varmaankin muutaman päivän kuluttua ihmettelemässä värien ja muotojen runsautta.
Näillä yritämme jäjitellä todellisuutta ja luoda uusia maailmoja.
Makro 112-VÄRI
väriä langoissa: suomalaista luovuutta
lapset rakastavat kirkkaita värejä
Ompelukone surisemaan - väreissä!
Paperikauppa Pietarissa Gostinyy Dvorin vanhassa ostoskeskuksessa. Kuva on otettu vuosi sitten kuten linkissä olevat kuvat tuosta pietarilaisesta ostoskeskuksesta, jossa käyn varmaankin muutaman päivän kuluttua ihmettelemässä värien ja muotojen runsautta.
tiistaina, syyskuuta 10, 2013
Hirvittävä salaisuus uusin sanoin
Kirjallinen maailma on vanhenevan naisen silmissä ahdistavan ulkonäkökeskeinen. Vrt."Maailma on nuoren naisen silmissä ahdistavan ulkonäkökeskeinen". (Helsingin Sanomat/Nuorten posti 10.9.2013)
Ulkonäkö kertoo iästä, ja nuoruus on valttia kirjallisessa maailmassa. Tässä ei ole kysymys vain tunteista, sillä kirjamainoksissa esitetään menestyskirjailijat kaunottarina ja kirjastoapurahalautakunta on nostanut ikäsyrjinnän periaatteekseen:
"Julkisuudessa on jäänyt lähes huomiotta, että apurahaa jakava lautakunta on radikaalisti muuttanut jakoperusteita ilman, että ministeriö, maan hallitus tai eduskunta olisi lakia mitenkään muuttanut. Lautakunta on ottanut käyttöönsä ikäleikkurin, jolla vanhemmat kirjailijat ja kääntäjät syrjäytetään."
Lue lisää Suomen Kirjailijaliiton sivuilta
Näyttelijät ja poliitikot teettävät kauneusleikkauksia. Pitäisikö plastiikkakirurgien perustaa apuraha kirjailijoiden kauneusleikkauksia varten? Pitäisikö kirjailijalla olla kaapissaan ikinuori klooni, jonka voi lähettää kirjamessuille ja PR-tilaisuuksiin? Entä se apurahaongelma? Eikö siihen ole jo ratkaisu?
”Jos apuraha evätään iän, sukupuolen, poliittisen kannan, uskonnon tai muun sen kaltaisen perusteella, on kysymys syrjinnästä, joka loukkaa kansalaisten perustuslaillista yhdenvertaisuutta,” kirjailija Heikki Palmu kirjoittaa.
Kahvilan hämähäkki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Luen täällä Pietarissa Hannu Mäkelän kirjaa Pushkinin enkeli, jossa runoilija sanailee suojelusenkelinsä kanssa kuolinpäivänään ennen kaksintaistelua. Olen vasta alkupuolella kirjaa, joten en tiedä, millainen enkeli se Pushkinin enkeli loppujen lopuksi oli.