sunnuntaina, marraskuuta 24, 2013

Värikollaasi 164: Stars in Olomouc

Stars in Olomouc by Anna Amnell
Stars in Olomouc, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Värikollaasi on koottu Euroopan Unionin ja Tsekin lipuista, jotka heiluivat tuulessa Olomoucin piispanpalatsin edessä. Määrissä sijaitseva Olomouc on eräs Tsekin tasavallan kauneimpia kaupunkeja.


Euroopan unioni ja Tsekki

Ruotsi-Suomen sotilaat hävittivät Olomoucin miltei maan tasalle 1640-luvulla miehittäen kaupungin kahdeksaksi vuodeksi.  Oli nolo tunne käydä 30-vuotisen sodan marttyyrin Jan Sarkanderin muistokappelissa ja nähdä laitteet, joilla häntä oli kidutettu. Lattiakaakeleissa oli sinivalkoiset kuviot. Opas oli ystävällinnen, kertoi käyneensä Helsingissä ja sanoi pitävänsä Suomesta. (Ruotsalaisjoukot pysäytettiin vasta Prahassa Kaarlen sillalla.)

Olomoucin historiaa: Näiden Saksan ja Venäjän välillä olevien maiden kohtalo on ollut kovaa. (kuten Suomenkin kohtalo.) 1900-luku, natsien ja kommunistien valtataistelu, oli kovaa aikaa Olomoucillekin. Ensin tulivat natsit, jotka saivat puolelleen suuren osan kaupungin saksalaisesta väestöstä. Juutalaisia vietiin Dachaun keskitysleirille, synagoga tuhottiin. Lähtiessään natsit tuhosivat kaupunkia. Sitten tulivat kommunistit ja karkottivat kaupungin saksalaisen väestön, vaikka näiden esivanhemmat olivat asuneet asunut siellä vuosisatoja. Nyt Olomouc on kaunis kaupunki, jonka vanhaa kulttuuria elvytetään pitkän kommunistiajan laiminlyöntien jälkeen, rakennuksia korjataan. On järkyttävää nähdä tällainen kaupunki, ja siellä ihmettelee ihmisten elämäniloa ja optimismia.

Kuvia Olomoucin kaupungista

Klikkaa hakusanaa 'Olomouc'

Värikollaasi 154

details

TeeTee huomasi, että tässä Olomouc-kuvassa on kaikki nämä värit. Otin valokuvan nopeasti pienen kaupan ohi kävellessäni. Nopeasti otettu, nopeasti unohdettu.:)

 värimalli, josta valitsin punaisen, keltaisen ja sinisen


Marraskuun lopun taivas

IMG_9666 by Anna Amnell
IMG_9666, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Sininen ja harmaa maailma. Mustaakin on. Väriä tuovat tänään joulukadun avajaiset. (klikkaa hakusanaa, jotta pääset aikaisempiin kuviin: 2008, 2011)
Turistin unelmien Suomi: Lunta!


Joulukadulla

Joulukadun avajaiset 2011

030

Joulukadun avajaiset 2008
Joulu kaupungissa -kuvani: alussa joulukatu 2008,  2011, sitten joulu - Helsinki, Turku, Berliini, Toronto. Joonaksen kuvat: Zagreb, Munchen.

 IMG_9665

Tänään kotona toipumassa kumeesta ja muista flunssan vaivoista.

perjantaina, marraskuuta 22, 2013

Kirjalaatikko tuli: Lucia ja Luka

Kirjat tulivat postissa kotiinkuljetettuina, yksi laatikko, jossa kirjat olivat kukin huolellisesti muoviin pakattuina. Kymmenen kappaletta lähti heti postiin. Olin kirjoittanut osoitteet valmiiksi topattuin kuoriin. Jos olisin tiennyt tuosta muovisuojuksesta, olisin ostanut tavallisia kuoria.

Jos aiot kirjoittaa blogiisi tai johonkin lehteen tästä kirjasta, pyydä kirja suoraan BoD:lta. Jos kirjoitat blogiisi, kirjoita kaavakkeeseen blogisi osoite.

"Tällä lomakkeella voi tilata arvostelukappaleita: http://www.bod.fi/arvostelukappaleet.html
Myös kirjabloggaajille, lomakkeeseen tiedotusvälineen kenttään linkki blogiin."

Kerron mahdollisimman tarkkaan kaikista näistä vaiheista, sillä asia saattaa kiinnostaa muitakin kirjailijoita.

Ihmeauto kiinnosti Photo Friday -ryhmää

Aygo

Olen jo usean vuoden ajan osallistunut Photo Friday -ryhmään. Ensimmäisen kerran äänestettiin joku kuvistani  'noteworthy' -arkistoon.  Kiitos! Tällä viikolla osallistun takkatulikuvalla haasteeseen 'fiery' toisessa blogissa.
I have been sending my photos to Photo Friday for some time already. Today I saw that my 'high tech' photo was voted to 'noteworthy archive'. Thank you!

torstaina, marraskuuta 21, 2013

Sairastamiseen sopiva päivä

IMG_9429

 Nukahdin olohuoneen divaanille heti kirjoitettuani edellisen jutun ja otettuani kuumetta alentavaa lääkettä.

 Olen nukkunut viisi tuntia lisää. Huomaan, että tämä on sairastamiseen sopiva päivä. Sataa. Puut ovat paljaat ja mustat. Siinä on oma kauneutensa, mutta tämä ei ole ihanteellinen ulkoilusää.

Kirjapaketti ei ole tullut vieläkään Saksasta.  Näen sähköpostista, että kirjat ovat tulossa, ovat lähteneet tiistana iltapäivässä Saksasta. Topatut kuoret ovat valmiiksi kirjoitetut, jotta voin lähettää joitakin kappaleita.

Aloitin jo kesällä uuden kirjan kirjoittamisen ja muokkasin paria lukua eilen ja toissapäivänä. Ehkä pitää levätä välillä. Huomasin muuutama päivä sitten Hesarista, että monet aikuiset sairastavat useita flunssia vuodessa.

Kuumetta. Uusi sana

IMG_9399 by Anna Amnell
IMG_9399, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Minulla on harvoin kuumetta. Flunssanikin ovat yleensä kuumeettomia ja muutenkin lieviä. Kyllä ne kuitenkin väsyttävät.

Nyt ei tee mieli tehdä mitään. Ehkä luen kaikessa rauhassa lopppuun John le Carren vakoiluromaanin 'Russia House', joka oli minulla junaluettavana ja on vieläkin kesken. Yleensä luen hyvin nopeasti. Le Carre on taitavat keksimään vertauksia. Hänellä on laaja ja kiinnostava sanavarasto.


Flowers in Toronto

Maalaistyyliä Torontossa. Hyvä idea Suomeenkin.

Opin tästä kirjasta uuden sanan: 1900-luvun alun varakkaat bostonilaiset rakensivat kesähuviloita (vrt Kennedyt)  ja sanoivat, että he olivat 'rusticators'. Nyt sitten ihmettelen aamuviideltä, että onko suomalaisten kesämökki-innostus jälkimaininkia tuosta amerikkalaisen yläluokan "mökkeilystä".


 Oksasohvat

Oksahuonekalut kuuluivat viktoriaanisen maalaistyyliin ja ovat olleet muotia myöhemminkin. Olen kuvannut tuon oksasohvan Torontossa. Suomessakin oli tällaisia huonekaluja Viktorian aikaan.

tiistaina, marraskuuta 19, 2013

Superbloggaaja Leena Lumi haastattelussa

jouluruusu by Anna Amnell
jouluruusu, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Eräs suosikkibloggaajistani on Leena Lumi, joka kirjoittaa kirjoista, kodista, puutarhasta ja eläimistä. Ihailen Leenan valtavaa energia ja blogin huimaa tasoa, onhan ammattitoimittaja asialla.

Haastattelu Leenasta Säynätsalon Sanomissa

Nyt on Leenalla jotain uutta alkamassa. Oma aika -lehden päätoimittaja Anna-Liisa Hämäläinen kävi haastattelemassa Leenaa ja kertoo matkasta - omassa blogissaan.:)

Virtuaalionnitteluna Leenalle jouluruusun kuva nojatuolipuutarhurin ikkunalautapuutarhasta.

Tontut jouluostoksilla

IMG_9298 by Anna Amnell
IMG_9298, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Lupaavaa: joulutontuilla näyttää olevan menossa uusien virkapukujen valinta.


IMG_9380

Ikioma kotitonttuni toi meille kauniin punaisen amrylliksen.

maanantaina, marraskuuta 18, 2013

Olen ostanut itse vain parikymmentä kirjaa

IMG_9364 by Anna Amnell
IMG_9364, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Eräs tuttavani luuli, että minulla on nyt koti täynnä kirjalaatikoita. Omakustantaminen on kai tarkoittanut ennen aina sitä, että on joutunut ostamaan omia kirjojaan jopa satoja kappaleita ja myymään niitä kotoa käsin.

Books on Demand eli BoD ja muut kirja kerrallaan - palvelut painavat kirjoja vain sitä mukaa, kuin niitä tilaavat joko yksityiset, kirjastot tai kirjakaupat. Kirjakaupankaan ei tarvitse tilata niitä varastoon. Tämä on uutta monille kirjakaupoillekin.

Ei mitään stressiä. Kertalaskukin on maksettu painamisesta. Olen tilannut vain parikymmentä kirjaa itselleni. Olisin yhtä hyvin voinut tilata vain yhden. Laitan niitä kymmenen talteen kaappiin tulevaisuutta varten muiden kirjojeni joukkoon ja lähetän loput lahjoiksi ystäville ja kiitokseksi niille, jotka ovat tukeneet tässä projektissa. Jos tarvitsen myöhemmin tätä uusinta kirjaani vaikkapa lahjakirjaksi, voin tilata sitä netistä kuten muutkin.


Kommentti: Soija ei ole ratkaisu ravinto-ongelmaan


Soija: kuva USDA

Soija ei ole kuitenkaan ratkaisu ihmiskunnan ravitsemiseen. Päinvastoin soijasta on tulossa suuri ongelma. Pienet lapset voivat olla allergisia soijalle, mutta monien tavoin olen tullut aikuisena allergiseksi soijalle käytettyäni sitä aikaisemmin monissa muodoissa. Johtuneeko se soijan geenimuuntelusta vai yksinkertaisesti siitä, että sitä käytetään nykyään aivan liian paljon, aivan turhaan? Yrittäkääpä löytää ruokakaupasta tuotteita, joissa ei ole soijaa. Näin soijan välttäminen voi johtaa ruokavalion supistumiseen.


Lucia ja Luka: Luciasta ja Lukasta sanottua. Kirja-arvosteluja


Luciasta ja Lukasta sanottua. Otteita arvioinneista: 
(Tiedossani olevia kirja-arvosteluja Lucia Olavintytär -kirjoista (Kyynärän mittainen tyttö 2004, Pako Tallinnaan 2006, Lucia ja Luka 2013; luettelo)




'Olen oikein ilahtunut kaikista kirja-arvosteluista!

Rita Ahonen ehti ensimmäiseksi ilahduttamaan minua mielipiteillään, mm:


”Lucia ja Lucan tapahtumat sijoittuvat renessanssiaikaan, 1500-luvun Turkuun. Matti Amnellin mustavalkoinen kuvitus siivittää mielikuvitustamme. Sivuja selatessani muistelen lapsuuteni ja nuoruuteni lukukokemuksia joita hyvä kuvitus aina sävytti. Saatoin tuijottaa joitakin kuvia kauan ja palata niihin aina uudelleen. Olen niitä lukijoita jotka haluavat lukea suosikkejaan useita kertoja. –
Kirja aukesi sivulle 49 missä luvun nimi on Elämää pannukakun laidalla. Onpa hauska otsikko. Eipä muuta kun tutustumaan luutunsoittajien, renkien, linnojen, hirsimökkien, hovipoikien ja rekien maailmaan. 
Kirjapaino oli jo keksitty. Kiitos ja kumarrus kaikkien himolukijoiden puolesta. ”

Ja kommenteissa Rita: "Kirja vaikuttaa sympaattiselta, kiehtovalta ja opettavaiselta. -- Kirjat ovat niitä parhaita joululahjoja ja minulla on tunne että tämä kirja sopii erityisen hyvin joulun tienoolla luettavaksi :) Siinä on tunnelmaa."
Ahonen, Rita: Lucia ja Luka/Omakustanne. Ritan blog yllä oleva kuva on Ritan blogista.

Kolu, Kaarina: Amnell, Anna: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika. Kuv. Matti Amnell. BoD - Books on Demand - Virikkeitä: Suomen Nuortenkirjanevoston julkaisu 2013: 4, s. 53. 2014
Pitkästä arvostelusta mainitsen:
"--Amnell kuvaa luontevasti renessanssiajan arkea: asumista, vatetusta, ruoka- ja tapakulttuuria."


Volanen, Anne käsittelee myös kirjaani "Lucia ja Luka" pitkässä artikkelissaan "Vankityrmiä ja renessanssin loistoa. Turun linnan historiaa lasten- ja nuortenkirjoissa. - Tyyris Tyllerö 4/2013, Turku, sivut 2-6

"Anna Amnellin uuden nuortenromaanin  Lucia ja Luka (2013) alussa, Lucian perhe muuttaa Turkuun ja Juhana-herttuan uusi vaimo saapuu linnaan. Kolmas kaupunkiin saapuja on venetsialainen Luka. Amnellin aikaisempien Kyynärän mittainen tyttö -sarjan kirjojen tavoin maantieteellinen kuvaus on uusimmassakin rikasta. Aiemmin vauhtia on otettu aikakauden suurista kaupungeista kuten Lontoosta ja Tallinnasta ja toisaalta Etelä-Suomen maaseudulta ja kylän kokoisesta Helsingistä. Tässä maailmassa 1500-luvun Turku on pieni kaupunki ja Turun linna "mahtava harmakivilinnoitus keskellä lumista maailmaa". Lucian lyhytkasvuisuus, yläluokkainen tausta ja aikakauden tytöille harvinainen opillinen sivistys luovat lähtökohtaa linnakuvaukselle. Varkailta linnaan piilotetulle Lucialle linna on ympäristönä kaksijakoinen: hän joutuu viettämään pitkiä aikoja rouvainhuoneessa, mutta pääsee lopulta vierailemaan myös herttuattaren tiloissa.
Toisen keskeisen näkökulman kirjaan tuo rohkea ja Lucian tavoin seikkailunnälkäinen Luka. Vauhdikkaaseen  ja romanttiseen juonikuvioon, jossa varkaat suunnittelevat  Lucian lisäksi Katariina Jagellonican ryöstöä, joutuu mukaan myös Juhana-herttua. Taustalla häämöttää itse Iivana Julma."

Sivuilla 4-6 artikkelissa 
Anne Volanen: Vankityrmiä ja renessanssin loistoa. Turun linnan historiaa lasten- ja nuortenkirjoissa. - Tyyris Tyllerö 4/2013, Turku-erityisnumero. Toim. Ismo Loivamaa, sivut 2-6.


Ismo Loivamaa:
"Anna Amnell jatkaa lapsille ja varhaisnuorille tarkoitettua kirjasarjaansa lyhytkasvuisesta Luciasta. Lucia ja Luka  (BOD, kuvittanut Matti Amnell) kertoo Turun linnan renessanssiloistosta Juhana-herttuan aikaan.
  Lucia Olavintyttären perhe perhe koettaa parhaansa saadakseen osansa kukoistavan kaupungin antimista, mutta valtapolitiikan suhdanteet muuttuvat epäsuotuisiksi.
   Kirjassa on pientä jännitystä, salaliittoja ja paljastuksia, mutta seikkailujuonen rinnalla myös sydämellisiä tuokioita, kun Lucia tapaa toisen lyhytkasvuisen, Venetsiasta tulleen musikanttipoika Lukan.
  Kirjailija on perehtynyt aikakauteen niin hyvin, että turkulaisesta 1500-luvun elämästä välittyy luonteva ja mielenkiintoinen kuva. Paikka paikoin teksti olisi vaatinut hiomista, mutta muutoin kirja täydentää mukavasti historiallisen lastenkirjallisuuden valikoimaa.”
Ismo Loivamaa: Turkulaista hovielämää. Sydämellisiä tuokioita. – Ismo Loivamaa. Kuukauden kirjat Lapsen maailma 2/2014, sivut 60-61.



Halttunen-Heikkilä:
"Keskiajan ja renessanssiajan taitekohtaan vuoteen 1562 Turkuun sijoittuva Lucia ja Luca on kaikkien historian ystävien toivekirja. Amnellin valttina on tarkka ja eloisa historian kuvaus, joka ei silti uuvuta lukijaa liialla nippelitiedolla.
- -
Amnell kirjoittaa aistimusvoimaisesti: lukija tuntee karhean kankaan ihollaan, eritteiden, ruuan, tervan ja savun tuoksut sekä aistii Turun linnan muureista huokuvan kylmyyden ja puheensorinan."
Halttunen-Heikkilä, Päivi: "Yhdessä olemme jättiläisiä". - Lastenkirjahylly (blogi)26.2.2014
http://lastenkirjahylly.blogspot.fi/2014/02/yhdessa-olemme-jattilaisia.html




Rita: Lucia ja Luka / Omakustanne


Photo: http://ritamentor.blogspot.fi/2013/11/lucia-ja-luka-omakustanne.html
Lucia pääsi kieltenopettaja ja kirjabloggaaja Rita Ahosen hienoon kirjakaappiin lukuisten sanakirjojen seuraan. Ensimmäinen kirja-arvostelu! Näin pian.

Rita: Lucia ja Luka / Omakustanne: Monesta syystä kiinnostuin Blogisiskon, oikealta nimeltään Anna Amnellin, historiallisesta nuortenromaanista, jo siitäkin syystä että ...

sunnuntaina, marraskuuta 17, 2013

Värikollaasi 153: 'nature lover'

nature lover by Anna Amnell
nature lover, a photo by Anna Amnell on Flickr.

luonnonystävä, a nature lover

Olen kuvannut orvokit Espoossa asuvan ystäväni kukkamaasta, jonka hän oli laittanut kerrostalon pihalle. Istuva hahmo on yksityiskohta lasimaalauksesta, joka oli vuonna 2007 Zagrebissa Tolkien's House kahvilan ikkunassa. Värimalli oli minusta tälla kertaa hyvin vaikea, mutta juuri vaikeus tekee tästä kiinnostavan harrastuksen.


Värikollaasi 153


värimalli 153



lauantaina, marraskuuta 16, 2013

Vanhan hyvän ajan kirjakaapit

DSC06256 by Anna Amnell
DSC06256, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Kun muutimme uuteen asuntoon, kuvassa näkyvä musta kirjakaappi ei mahtunut muuttomiesten kertoman mukaan ylös portaikosta uuteen asuntoomme. Se meni jonnekin, ehkä kaatopaikalle ehkä myyntiin.

Tämän erittäin käytännöllisen kirjakaapin menetys tuntuu vieläkin, sillä siihen mahtui kullekin hyllylle paljon enemmän kirjoja kuin muihin kirjakaappeihin, jotka ovat Ikealta - ja niitä on paljon. On ollut aina joka huoneessa. Yksi lapsistani kirjoitti kerran kouluaineessaan: "Meillä on kirjoja jäälkaapissakin". Entinen hyvä järjestys on ollut poissa monta vuotta, sillä selkäni sanoo stop, kun yritän järjestellä kirjojani. Nyt tein kuitenkin uuden yrityksen, sillä alan kirjoittaa aivan uutta.

IMG_9262

Olen vähentänyt kovasti keskiajan ja 1500-luvun kirjojani ja koonnut niitä yhteen kaappiin, joka näyttää nyt melko siistiltä. Luultavasti en tarvitse noita kirjoja toistaiseksi, mutta säästän ne.


IMG_9272

Sain kukkia!

perjantaina, marraskuuta 15, 2013

Anna Amnell: Lucia ja Luka


Lucia Olavintytär, hänen 13-vuotias veljensä Hannu ja Venetsiasta Turun hoviin musikantiksi saapunut Luka Dalmatialainen joutuvat seikkailuihin Juhana herttuan ja Katariina Jagellonican renessanssihovissa Turussa talvella 1562-1563. Taustalla juonivat Eerik XIV ja Iivana Julma. Miten käy Lucian, Katariinan ja Turun?

Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika
(Lucia Olavintytär 3.)
2013 120 sivua
ISBN 978-952-498-842-1
Kannen kuva: Jan van Hemessen: Die Goldwägerin
bpk/Gemäldegalerie, SMB/Jörg P. Anders
Takakannen kuva: Turun Tietokuva
M/V- kuvitus: Matti Amnell
Julkaisija:
Books on Demand (BoD)  Tilaa itsellesi täältä BoD: lta. Kirjoja tulee myyntiin myös nettikirjakauppoihin ja kirjakauppoihin.
Hinta:  19 90 *sis. alv


Minä en myy kirjojani itse.


"Tällä lomakkeella voi tilata arvostelukappaleita: 
http://www.bod.fi/arvostelukappaleet.html myös kirjabloggaajille, lomakkeeseen tiedotusvälineen kenttään linkki blogiin."


Lucia ja Luka  on Anna Amnellin seitsemäs historiallinen nuorisoromaani. Kiehtova ja jännittävä tarina 1500-luvun elämästä pohjautuu kirjailijan tarkkoihin tutkimuksiin renessanssiajasta. Lucian aikaisemmista vaiheista kertovat kirjat Pako Tallinnaan ja Kyynärän mittainen tyttö, joka oli Lasten LukuVarkaus 2005 –finalisti.
Filosofian maisteri Anna Amnell on Suomen Kirjailijaliiton ja Nuorisokirjailijoitten jäsen.

On vuosi 1562. Kyynärän mittainen Lucia Olavintytär ja hänen veljensä Hannu muuttavat Turkuun. Heidän isänsä haluaa, että Lucia pääsee Juhana-herttuan hoviin luutunsoittajaksi ja Hannu hovipojaksi. Hannu saa selville hovia ja sisartaan uhkaavan salajuonen, ja koko perhe kutsutaan asumaan linnaan. Hannusta tulee herttuan suosikki ja hovipoika, mutta Lucia joutuu elämään muista erillään linnan tornihuoneessa.

Juhanan veli Ruotsin kuningas Eerik XIV  haluaa riistää Juhanalta herttuakunnan ja Venäjän tsaari Iivana Julma Katariina Jagellonican. Hannu ystävystyy Venetsiasta saapuneeseen musikanttiin Luka Dalmatialaiseen, joka on myös lyhytkasvuinen. Pojat kehittävät uhkarohkean suunnitelman Katariinan ja Lucian auttamiseksi. Mutta kun Eerikin joukot hyökkäävät Turkuun, Lucia ja Hannu joutuvat pakenemaan Wittenbergiin veljensä Erasmuksen luo.

"Anna Amnell on historiallisen lasten- ja nuortenromaanin taitaja, joka tarjoaa lukijoilleen sekä autenttisuutta, romantiikkaa että jännitystä." Teresia Volotinen kirjasta Pako Tallinnaan.
(Virikkeitä 4/2006)

"Amnellille ominaiseen tapaan tarinan myötä lukija saa kosketuksen kuvattuun aikakauteen useissa maantieteellisissä pisteissä-- Lukijalle syntyvä kuva aikakaudesta on sosiokulttuurisesti rikas." Kaarina Kolu kirjasta Kyynärän mittainen tyttö. (Virikkeitä 4/2004)


Turku, Turun linna, 1500-luku, Juhana-herttua, Katariina Jagellonica, Lucia Olavintytär, Luka Dalmatialainen, lyhytkasvuisuus, Hannu Olavinpoika, sisar, veli, Venetsia, Wittenberg, Krk, seikkailuromaani, historia, lasten- ja nuortenkirjat, genetiikka, Turun hovissa, 

Mistä nimi Luka


Kirja oli jo aika valmis, sillä jo vuodelta 2010 on tekstinäyte. Lucia ja Luka -kirjan syntyhistoriaa.
Työ alkoi jo vuonna 2006, mutta sitten tapahtui kaikenlaista, mikä viivytti kirjan valmistumista, muun muassa sisareni ja äitini kuolema, mieheni toinen väitöskirja, jonka tekstin tarkastin moneen kertaan, muutto jne. Kirjoittaminen on vain osa elämää.

Tarvepainatuskirja eli kirja kerrallaan. Tätä ei ole e-kirjana.
Myynti: BoD, kirjakaupat, nettikaupat, Kirjavälitys

Lisää Lucia ja Luka -kirjasta uusilla kotisivuillani.



Monikulttuurisuuden realiteetit

Mirja Alhola- Anna Amnell

Suomalaisia maahanmuuttajia/emigrantteja/siirtolaisia/pakolaisia oli Amerikoissa paljon 1900-luvun alussa.  Heitä haukuttiin pallopäiksi ja juopoiksi, naisia kehuttiin siisteydestä ja miehiä ahkeruudesta. Uusimpia tulokkaita vieroksutaan aina. Suomalaiset olivat uusimpia 1900-luvun alussa. Kuva on Mirja Aholan kirjasta. Kuvassa näkyy myös aito ja alkuperäinen kukkahattutäti, jollaisia ilmestyi Suomeen sukulaisvierailuille.

Kommenttini FB:ssa

Nykyajan monikulttuurisuus on aivan uusi asia useimmille suomalaisille. Pitäisi olla lisää myönteistä ja realistista tietoa siitä, miten eri kulttuureita ja uskontoja edustavat ihmiset voivat elää sovussa. Ihmisten pakolla yhteen tunkemisesta on vain huonot seuraukset.  Se pitäisi hyväksyä realiteettina, niin tilanne rauhoittuisi.

Yhteiskunnassa on aina ollut ja on edelleen paljon ryhmiä, jotka toimivat omissa oloissaan, mutta kohtaavat muita monissa tilanteissa. Naapuruus, koulu ja opiskelu ovat tilanteita, joissa voi syntyä luonnollisella tavalla kestäviä ystävyyssuhteita hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa. Vanhoissa monikulttuurisissa maissakin eri ryhmät elävät kuitenkin enimmäkseen omissa oloissaan, mutta suhtautuvat toisiinsa kohteliaasti riippumatta siitä, mitä sisimmässään ajattelevat.
Lisäys 21.11. : Uussuomalainen on hyvä sana käytettäväksi niistä hwnkilöistä, jotka ovat tulleet aikuisina Suomeen.


Photo Friday: 'In the wild'

IMG_8751 by Anna Amnell
IMG_8751, a photo by Anna Amnell on Flickr.
A Finnish squirrel.
Klikkaa kuva suureksi! Click to see a larger size, please.
Photo Friday: In the wild

torstaina, marraskuuta 14, 2013

Sibeliuksen ensimmäinen sinfonia

The Helsinki Music Centre by Anna Amnell
The Helsinki Music Centre, a photo by Anna Amnell on Flickr.
En ole mitenkään erityisesti Sibelius-fani, mutta tänään koin harvinaisen musiikkielämyksen kuunnellessani Sibeliuksen ensimmäisen sinfonian Musiikkitalosta. Ehkä se johtui siitä, miten Hannu Lintu tulkitsi tämän Sibeliuksen nuoruudenteoksen.
Radion sinfoniaorkesteri
Torstaina 14.11.2013 klo 19.00, Musiikkitalo, Hannu Lintu, kapellimestari, 
Jean Sibelius: Sinfonia nro 1 (1899)



Jean Sibelius noin vuonna 1889-1890.

Eilen illalla oli kuutamo

Moon by Anna Amnell
Moon, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Kuu paistoi Esplanadipuiston puiden takana.


IMG_9236

IIsalmen kaupunginkirjasto

Anna Amnell, Iisalmi, 1985


Iisalmen kaupunginkirjasto. Oikealla Savonkatu.
Anna Amnell/Blogisisko lomalla Suomessa Kanadasta (1979-1988) kesällä 1985. Kuva: Matti Amnell Jr.

  Iisalmi, 2013, kirjasto

Iisalmen kaupunginkirjasto. Uusi kirjastotalo ja Kulttuurikeskus on kaunis rakennus Kirkkopuistonkadun varrella. Tässä kirkonmäen puolelta kuvattuna. Kirkkopuistonkatu 9

Uusi Iisalmi on punatiilikaupunki

Punavalkoinen tiilitalo by Anna Amnell
Punavalkoinen tiilitalo, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Uudessa Iisalmessa on matalia tiilitaloja, joissa on valkoista koristeena.

Värit on varmaankin otettu ydinkeskustassa olevista rakennuksista:


Iisalmen lyseo

kirkonmäellä vanha poikalyseo (1930-luku), Iisalmen lyseo

Entinen poikalyseo ja kaupunginkirkko


ja kaupunginkirkko



Iisalmen Tyttölyseo 1957-1974 (nyk. Juhani Ahon peruskoulu)

sekä vanha tyttölyseo (1957-1974), nykyään Juhani Ahon koulu

Aitta, Savonkatu 2, Iisalmi, Finland

Myös punavalkoiset aitat kuuluvat Iisalmeen. Aitta Savonkatu 2:n pihasta, joka on minulle tuttu. Kuva: Anna Amnell


Savonkatu

Savonkadulta otetussa vanhassa kuvassa (omistajat A & S Pajunen) on nähtävissä sekä vesitorni että vanhoja taloja, joissa oli punainen katto.


Rautatieasemalla tapahtuu

Rautatieasemalla 1 by Anna Amnell
Rautatieasemalla 1, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Kivimiehet ovat palaamassa. Oikeanpuoleisesta suojatornista oltiin ottamassa katosta, kun tulimme raitsikalla iltakävelylle.
Jäimme ottamaan muutaman kuvan.

HS otti kuvat yöllä, jolloin kivimiehet palasivat.
Korjaus: eivät palanneet, sillä tänään 19.11. pojat ovat vielä paketissa.:)

IMG_9188

Tässä katosta ollaan laskettu jo melko alas.


IMG_9190

Kun olimme palaamassa kotiinpäin raitsikalla, valot olivat sammuneet, työ jatkunee yöllä tai aamulla. Ehkä toinen lyhdynkantaja eli kivimies on jo esillä huomenna.


IMG_9182

Lyhdynkantajat ovat jättiläisiä, sen arvaa, kun katsoo, miten valtava on nostokurki, jolla ne kootaan paikoilleen meidän kaikkien iloksi.

keskiviikkona, marraskuuta 13, 2013

Tukkimiehellä töissä



"Sain pestin apuvartijan lomittajana Tukkimiehen tavaratalossa."
(Aku Ankka Tukkimies 2013/Ostoskahakka, sivu kolme)

Opiskelijana olin monenlaisissa töissä elättääkseni itseni. Olin yhden vuoden kokopäivätöissäkin. Siinä ei ehtinyt riehumaan barrikaadeilla ja mielenosoituksissa, mutta tutustui monenlaisiin kiinnostaviin ihmisiin.

Toisen opiskeluvuoden ajan olin myyjänä Stockmannilla, ensin huonekalusastolla ja sitten askarteluosastolla. Huonekaluosastolla oli eräs oikein ystävällinen ruotsinkielinen melko iäkäs mies, joka opasti minut Stockmannin maailman sääntöihin.

Eräs sääntö oli se, että myyjien piti osata myös suomea. En kirjoittanut väärin: myös suomea. Tunnetusti Stockmannin myyjistä suurin osa oli 1960-luvulla ruotsinkielisiä. Herra Holmström (keksitty nimi) kertoi minulle vitsin, jonka mukaan kauppaneuvos Wihuri oli uhannut johtokunnan kokouksessa, että jos myyjät eivät ala puhua suomea, hän muuttaa tavaratalon nimen Tukkimieheksi. Ehkä Wihuri naureskelee nyt pilven lonkareella ja lukee Aku Ankkaa, jossa komeilee Tukkimiehen tavaratalo.


Tukkimies

Stockmann oli maalta Iisalmesta tulleelle opiskelijalle oikea Helsinki-korkeakoulu. Myyjiltä oppi tietämään, kuka kukin on. Varsinkin kuka on iäkkäältä keittäjältä näyttävä nutturapäinen tukeva rouva - joskus jopa esiliina edessä kesken muiden kiireittensä - joka tulee katselemaan huonekaluosaston kalliita huonekaluja. Ei pidä nyrpistää nenäänsä hänen kysymyksilleen, sillä hän on todennäköisesti rouva Rakel Wihuri. Ja eikös vaan tullut eräänä kesäpäivä juuri tuollainen naisihminen huonekaluosastolle puutarhahuonekaluja katselemaan. Herra Holmström iski minulle silmää ja kuiskasi: Ala mennä vaan, ei se syö sinua, vaikka näyttääkin äkäiseltä. Rouva Wihuri ja minä katselimme puutarhahuonekaluja jonkin aikaa, mutta rouva ei tehnyt heti ostopäätöstä.

Minua pyydettiin vakinaiseksi työntekijäksi Stockmannille. Olisi varmaankin jäänyt, jos olisin voinut tehdä osapäivätyötä. Olin valinnut opiskeluaineet sellaisiksi, että pakollisia luentoja oli mahdollisiman vähän, mutta opinnoille jäi sittenkin liian vähän aikaa.

Menin puolipäivätyöhön suomalais-englantilaisen seuran lastentarhaan Kaivopuiston laidalle. Siellä kerrottiin, että Moskovassa olevien diplomaattien lapset luulivat, että Stockmann oli Suomen pääkaupunki, sillä äidit sanoivat aina matkustavansa Stockmannille ostoksille - kaikki Neuvostoliitossa olevat länsimaitten diplomaatit kävivät ostoksilla Stockmannilla. Heitä oli käynyt siellä usein minunkin aikanani.

Stockmann tuli tutuksi ja on ollut minulle siitä lähtien tuttu "kyläkauppa" ja olen yleensä asunut kävelymatkan päässä Stockmannilta, en siksi, että olisin rikas, vaan koska olen perusluonteeltani pikkukaupunkilainen, pidän siitä, että kaikki on lähellä. Valitettavasti Stockmann on muuttunut. Se on halunnut kai heittää perinteiden viitan yltään ja tulla samanlaiseksi kuin mikä hyvänsä tavaratalo maailmalla. Me vanhat asiakkaat valitamme, että jotain tärkeää on menetetty: Stockmann ei ole enää erilainen kuin muut!  Rakel Wihuri ei tuntisi siellä oloaan kotoisaksi.

Vanhan Stockmannin tyylisiä tavarataloja löytyy enää muualta, vaikkapa Keski-Euroopasta - ja Pietarista, jossa vintage-elämäntyyli on muotia. Silloin tällöin tapaa vielä Stockmannilla myyjiä, joilla on sama vanha tyyli, samalla kertaa kohtelias ja tuttavallinen. Onneksi vanha tunnelma on säilynyt Akateemisessa kirjakaupassa, joka onkin eräs Euroopan hienoimpia ja kodikkaimpia kirjakauppoja.

Aurora. Anna Amnell: Aurora-kirjat: Hercule Poirot ja Art Deco

Aurora. Anna Amnell: Aurora-kirjat: Hercule Poirot ja Art Deco: Poirot , a photo by Anna Amnell on Flickr. Tämä helsinkiläisen sisustusliikkeen ikkunassa marraskuussa 2013 oleva kirjahylly toi mieleen...

maanantaina, marraskuuta 11, 2013

Suhtaudutaanko omakustanteisiin väheksyvästi?

Oma valokuva

Osa van Hemessenin maalauksesta Die Goldwägerin (Kullanpunnitsija) , joka on kirjani Lucia ja Luka kansikuvana.
Kuva: Anna Amnell

Sain tänään mallikirjan, johon voisi tehdä vielä muutoksia, mutta en keksinyt enää mitään korjattavaa. Kirja on kaunis ja kieliasultaan niin virheetön, kuin mitä pystyn saamaan aikaan.

Huomasin, että erään lyhyen kappaleen muokkauksen aikana olin selvästi nukahtanut, sillä kappaleessa oli sanatoistoa: kaksi samaa verbiä ja kolmas melkein sama.

Jos on itse oma kustannustoimittajansa, on vastuussa kaikesta. (Olen jo aikaisemmassa kirjoituksessa kertonut siitä, että olen valinnut myös kirjan kansikuvan ja ulkoasun värit.)

Omakustanteen tekijän täytyy olla erittäin ahkera ja huolellinen. Monesti kaipaa entisiä kustannustoimittajia - silloin ei ollut yksin vastuussa kaikesta. Jollakin voi olla sukulaisten ja ystävien joukossa ammatti-ihmisiä. Minullakin on muutama, joka kirjoittaa työkseen vaikka ei ole kustannusalalla, mutta he ovat aivan liian kiireisiä omassa työssään. Eräs heistä luki ensimmäisen version ja antoi hyviä neuvoja. Mieheni, ahkera kaunokirjallisuuden lukija, löysi hyvin lyöntivirheitä.

Olen halunnut kokeilla, miten tässä selviää, kun tätä omakustantamista usein halveerataan. On tietenkin kohtia, joissa kirjoittajan silmässä on sokea piste: tyylissä on vikaa, juoni pääsee hidastumaan, suhteellisuudentaju pettää. Mutta eivät kaikki kustantamoiden julkaisemat kirjatkaan ole täydellisiä.

Olen selannut nettiä ja huomannut, että omakustanteita tekevät enimmäkseen tietokirjailijat. Heillä on nähtävästi niin vahva itsetunto, että he eivät välitä siitä, että omakustanteihiin suhtaudutaan toisinaan väheksyvästi. Kuitenkin omakustanteita on ollut jo satoja vuosia, niitähän kirjat olivat useimmiten ennen, painettiin muutama kirja ja jaeltiin ne ystäville.  Jos kirja tuli suosituksi, sitä painettiin lisää. Ennustan, että Suomessakin omakustanteet tulevat lisääntymään myös kaunokirjallisuudessa, kun vain pieni osa tarjotuista käsikirjoituksista julkaistaan.

Ennen omakustantaja joutui ostamaan itselleen varastoon kirjoja jopa sadoittain ja myymään niitä itse, Nyt esimerkiksi BoD painaa kirjoja sitä mukaa, kuin niitä tilataan vaikka kirjan kerrallaan (books on demand).

sunnuntaina, marraskuuta 10, 2013