Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
keskiviikkona, heinäkuuta 30, 2014
Kirjoita helleruno kirjojen otsikoilla
Ja aurinko nousee
Karrelle polttava helle
Punainen varjo
Tuuli sadetta lietsoo
On sade juomani
Kuuma leikki
Kylmät hermot, kuuma veri
Kuolema tulvan aikaan
Tulva peittää jäljet
Ja aurinko nousee
tiistaina, heinäkuuta 29, 2014
Kirjoittaminen 2014
Heinäkuun helteestä
huolimatta asiat menevät eteenpäin. Sain mallikirjan Aurora-kirjojen
yhteispainoksesta ja käyn läpi lähdeteoksia seuraavaa kirjaa varten.
Mallikirjan nähtyäni, voin antaa painoluvan kirjalleni. Mallikirja oli ihan kunnossa, joten kaikki on hyvin. Kirja ilmestynee ensi kuussa.
Tea. Tee
Helteellä ja kylmällä säällä. Tea when it's hot and when it's cold.
Klikkaa kuvia ja pääset katsomaan kansioita, joissa nämä ovat.
Kroatialaisia teekannuja
Kroatiassa sai hyvää jääteetä! Sitä sai purkissa.
Iltatee kotona
Teetä Pietarissa Singeriin talon kahvilassa. Alakerrassa kirjakauppa. Vastapäätä Kazanin katedraalia, jonka näkee toiselta puolen ikkunoista. Keskellä näkyy etäällä Gostinyy Dvor-tavaratalo (alk. 1700-luvult), josta vähän matkan päässä on seuraava kahvila.
Kahviloiden kahvila. Art nouveau/Jugend-kahvila Pietarissa Nevski Prospektilla melkein vastapäätä Gostinyy Dvor -tavarataloa-
Teetä Pietarissa taidekahvilassa kaupunginosassa, jossa asuimme Pietarin matkojemme aikana.
Pietarin kahviloita ja ravintoloita (0mat kansiot)
Teetä Dostojevskeilla. Samovaari Dostojevski-museossa Pietarissa.
Lue myös Teetä ja tasa-arvoa
Huom vuodelta 2005, jolloin käytin vielä kommenteissa nimeä Pirkko, jota perheeni ja ystäväni käyttävät.
[sama myös kohdassa Kakkosteetä, ilman kommentteja]
Ylin kuva on muunnelma kuvasta, jonka otin kotikatuni kaupan näyteikkunassa olleista teekannuista.
Makrokuvat: juoma, drink
maanantaina, heinäkuuta 28, 2014
Entä jos kirjoittaisin käsin?
Käsialaani vuonna 1991 Italian matka-albumin alusta. Jos käsialani olisi säilynyt näin hyvänä, kirjoittaisin varmaankin edelleen paljon käsin. Vai pitäisikö vain ostaa parempi kynä? Omaan käteen täysin sopiva täytekynä?
"Kirjailija Eeva Kilpi uskoo, että käsin kirjoittamisessa on magiaa. Kynällä kirjoitettu teksti koskettaa lukijaa erityisellä tavalla." Terhi Rannela: Käsin tehty. - Kirjailija 2/2014
Käsin kirjoittamisesta ja kynistä aikaisemmin kirjoitettua:
Kirjoittaako käsin vai koneella?
ja sitten alustukseni keskusteluun, jota käytiin Kiiltomadon keskustelupalstalla 10.06.- 14.6.2004:
Sulkakynä, lyijykynä, mustekynä. Millä kirjoitat? ja muita kommentteja kirjoitamisesta, mm sanelu - jota nyt teen vuonna 2014!
Sama teksti vuoden 2012 käsialallani. Kun kirjoitan nopeasti, käsialani on vielä huonompaa.
sunnuntai, heinäkuuta 27, 2014
lauantaina, heinäkuuta 26, 2014
Ikkkunaluukut Istrialla
perjantaina, heinäkuuta 25, 2014
torstaina, heinäkuuta 24, 2014
keskiviikkona, heinäkuuta 23, 2014
Muuttaminen on kamalaa
Minulla on edelleen ikävä tätä kirjakaappia, joka ei mahtunut muuttomiesten mukaan portaita ylös uuteen asuntoomme. Nyt jälkeenpäin tulee ajatelleeksi, että olisiko se pitänyt purkaa ennen muuttoa. Tällaisia näkee vanhoissa suomalaisissa elokuvissa. Nyt on kaikki seinät täynnä Ikean kirjakaappeja, ja tauluille ei ole tilaa. Tässä kaapissa oli 1900-luvun alkuun liittyviä kirjoja. Järjestän kirjat aina aikakausien mukaan. Kirjoitin 1990-luvulla 1900-luvun alusta, ja 2000-luvulla 1500-luvusta. (Viime vuoden kirjani oli valmis jo monta vuotta sitten, mutta en löytänyt sille kustantajaa, kun nuorten historialliset romaanit olivat tulleet epämuodikkaiksi.)
Blogisisko ® Anna Amnell: Kiitos, Olli Kivinen
Blogisisko ® Anna Amnell: Kiitos, Olli Kivinen: Kuva: Wildflowers. Dover
Poistin jo välillä edellisen kirjoitukseni. Valvoin ja ajattelin, että tästä maasta täytyy lähteä taas pois, niin...
Vuodelta 2006. Näitä vanhempia, vuosien 2005-2006, kirjoituksia ei löydy helposti Bloggerista hakusanoillakaan.
Poistin jo välillä edellisen kirjoitukseni. Valvoin ja ajattelin, että tästä maasta täytyy lähteä taas pois, niin...
Vuodelta 2006. Näitä vanhempia, vuosien 2005-2006, kirjoituksia ei löydy helposti Bloggerista hakusanoillakaan.
tiistaina, heinäkuuta 22, 2014
Oopperassa kotona
Makrotex: Puinen. Wooden houses
Rakastan puutaloja. Kuvassa kouluaikojeni kaupungin Iisalmen punaiseksi maalattuja puurakennuksia. Yllä vasemmalla mieheni veljen tekemä koirankoppi, jossa emännöi aikoinaan mäyräkoira Netta.
Tuttu ikkuna. Tässä talossa asui kotiväkeni siihen aikaan, kun olin opiskelija ja pienten lasten äiti. Tämä oli vanhimman lapseni mummola. Pihassa kasvoi kukkia, ja pihapiirissä oli punainen aitta, josta on yllä monta kuvaa. Uimaranta oli vieressä, samoin siihen aikaan puutalossa sijainnut kaupunginkirjasto. Lisää kuvia Flickrin kansiossa, myös kauniista uimalan pukuhuonerakennuksesta.
yli 250 puutaloa Flickrin Puutalot-kansiossani
Klikkaa myös hakusanoa.:)
Onneksi ihan kaikkia puutaloja ei tuhottu.
Kirjailijatalo "Villa Kivi", Helsinki
Puutaloromantiikkaa Suomenlinnassa. Asuin Suomenlinnassa kaksi ja puoli vuotta.
Tämän viikon teema: puinen (Pieni lintu -blogissa lisää kuvia aiheesta 'puinen')
Kesätöitä
Arjen ylellisyys: kylmä lähdevesi. Valitettavasti hanavesi maistuu pahalle. Joissain kaupungeissa vesi on hyvää, toisissa ei.
Käyn päiväkaudet läpi uutta kirjaa varten tekemiäni muistiinpanoja ja tekstiversioita, joita olen laittanut kansioihin talteen aina, kun on ollut aikaa. Haluan nähdä tekstit myös paperilla. Virkistystä tuo valon ja varjon leikki kiinalaisen kaapin seinässä sekä paperinrepijän miltei imhimillinen vaikerrrus, kun se raastaa silpuksi tarpeettomat sivut. Ennen poltin ne takassa.
Tuulettimen hurina ja autojen äänet. Ei mitään norsunluutornin hiljaisuutta.
Olen ajatellut ostaa oikein hyvän mustekynän. Tiedämme, että maailman parhaat romaanit on kirjoitettu paperille mustekynillä, suuri osa sulkakynillä. Tietokoneella tuotettu teksti saattaa näyttää liian aikaisin valmiilta, kun se on niin siistiä.
Lisäys:
"Lapset kirjoittavat ehjempiä virkkeitä käsin kuin näppäimistöllä. Esseistä tuli käsin kirjoitettuna pidempiä ja mielikuvituksellisempia - ja ne syntyivät nopeammin."
Käsin kirjoittaminen "aktivoi aivoissa visuaalisen hahmottamisen alueita."(Veera Jussila: "Hyvästit harakanvarpaille."- HS/kuukausiliite elokuu 2012, 42-47)
sunnuntai, heinäkuuta 20, 2014
perjantaina, heinäkuuta 18, 2014
torstaina, heinäkuuta 17, 2014
Iisalmen koulut. Tyttölyseo unohdettu kokonaan
Iisalmen Tyttölyseo toimi vuodet 1949-1957 tässä rakennuksessa, jonka on suunnitellut Wivi Lönn.
Iisalmen Tyttölyseo toimi tässä rakennuksessa vuosina 1957-1974. Siitä tehtiin Juhani Ahon peruskoulu vuonna 1974. Iisalmen Tyttölyseo on kokonaan unohdettu kaupungin ylioppilaiden luettelosta.
Kuvasarja Iisalmen Tyttölyseon ensimmäisestä (1949-1957), ja toisesta (1957- 1974) koulurakennuksesta. Iisalmen Tyttölyseon uudesta rakennuksesta tehtiin Juhani Ahon koulu vuonna 1974.
Iisalmen lyseo, jossa mieheni kävi koulua ja josta hän pääsi ylioppilaaksi.
Iisalmen koulut, kuvakansioni
Kaikkien kaupungin koulujen ylioppilaat on laitettu saman koulun ylioppilaiksi: ISALMEN LYSEOSTA JA AIKUISLUKIOSTA VALMISTUNEET YLIOPPILAAT Koulun nimen vain sanotaan vaihtuneen. Miten tuollaista voidaan tehdä? Eliminoida kokonaan merkittävä vaihe Iisalmen koulujen historiassa; tyttökoulu. Onko se laiskuutta vai tietämättömyyttä? Kustakin koulusta oliisi voitu laittaa oma luettelonsa.
Mieheni ja minä olemme muuttuneet luokkatovereiksi, vaikka kävimme Iisalmessa koko ajan eri koulua hän Lyseota (poikalyseota) ja minä Tyttölyseota. En ole koskaan elämässäni käynyt Iisalmen lyseota enkä aikuislukiota!
Kustakin koulusta oliisi voitu laittaa oma luettelonsa.Vai eikö tiedetä, mitä kouluja Iisalmessa on ollut? Ei Iisalmessa ole liikaa historiaa talteen laitettavaksi!
Historiaa, mm koulujen nimenmuutokset
www.iisalmi.fi/Suomeksi/Palvelut/Opetus-_ja_koulutuspalve...
www.iisalmi.fi/Suomeksi/Palvelut/Opetus-_ja_koulutuspalve...
keskiviikkona, heinäkuuta 16, 2014
Valkoiset orkideani heinäkuussa
Nämä orkideat kukoistavat. Ne rakastavat hellettä. Ne ovat helppohoitoisia. Kerran viikossa ruukku viedään keittiöön ja ulkoruukku täytetään pari päivää huoneenlämmössä seisoneella vedellä, jossa ruukku saa seista tunnin pari. Tämä on niin suuri ja kaunis orkidea - oikeammmin kaksi samassa ruukussa - että ei ole ollut kiinnostusta hankkia useampia. Nämä sopivat hyvin kauniin peikonlehden kumppaniksi.
Ennen minulla oli pitkä rivi orkideoita, joista pari kolme oli kukassa vuodesta toiseen. Niillä oli ihanteellinen vedoton kasvupaikka: leveä pohjoisenpuoleinen ikkunalauta. Talvisin käytettiin kasvulamppuja.
Iloinen 50-luku: Autot
Autot olivat harvinaisia Suomessa 1950-luvulla. Perhealbumista skannatussa kuvassa on mieheni isän auto Standard Vanguard, jonka hän oli ostanut käytettynä 1950-luvun alussa. Tämä oli jo hänen toinen autonsa. Sitä ennen hän oli ostanut tummansinisen Chevrolet 1939:n iisalmelaiselta taksilta vuonna 1950. Uusia autoja saivat erikoisluvalla vain taksit, eläinlääkärit ja muut, jotka tarvitsivat autoa työnsä vuoksi.
Lisäys: Ilta-Sanomat 22.7.2014 henkilö autoja 1940-luvulla Suomessa 8824 ja 1950 yhteensä 26814.
Jukka Kemppisen eiliseen kirjoitukseen Taka-ajatuksia liittyy hieno mustavalkokuva, jossa on mm kaksi autoa: kuormuri International ja Willys Overland.
Kysyin kommenteissa:
Olen
luullut, että sodan aikana ja noin pian sodan jälkeen oli vaikeaa saada autoja
yksityiskäyttöön, paitsi jos ostaja oli lääkäri tai eläinlääkäri. Ovatko nuo
vanhoja vai uusia autoja? Onko tuo Willys Overland Whippet?
Kemppinen vastasi: ” Uusia ei saanut ollenkaan.
International ansaitsi urhoollisuusmitalin - se palautettiin sodan päätyttyä ja
14- ja 15-vuotiaat enoni kunnostelivat sen ajettavaksi.
Willys on Knight, luultavasti vm. 1929. Se oli vanhentunut jo ennen sotia. Tyypillisesti tuollaisia autoja talikoitiin riihistä ja vastaavista. Koneessa oli luistiventtiilit ja muita omituisuuksia, joiden vuoksi sitä oli turha yrittää käynnistää pakkasella. Se oli talvet pukeilla. Edes itäautoja ei käytännössä tuotu maahan 40-luvun puolella eli sotakorvausajan valuuttasäännöstelyn oloissa.”
Willys on Knight, luultavasti vm. 1929. Se oli vanhentunut jo ennen sotia. Tyypillisesti tuollaisia autoja talikoitiin riihistä ja vastaavista. Koneessa oli luistiventtiilit ja muita omituisuuksia, joiden vuoksi sitä oli turha yrittää käynnistää pakkasella. Se oli talvet pukeilla. Edes itäautoja ei käytännössä tuotu maahan 40-luvun puolella eli sotakorvausajan valuuttasäännöstelyn oloissa.”
Kysyin lisää:
Muuttuiko
autotilanne mielestäsi vuonna 1950 vai vasta vuonna 1952, jolloin
sotakorvauksista päästiin melkein kokonaan? Oliko Pohjanmaalla silloin jo uusia
autoja? Iisalmessa oli pitkään vain noita vanhoja autoja ja niitäkin koko
kaupungissa vain muutama. --
Kemppisen tämän päivän kirjoituksessa ”Pikaistuksissa” on kuvassa on Mercedes 1914,
kuuluisa auto, joka oli Kauhavalla kovassa käytössä:
”Kommentoija kysyy vanhoista autoista. Raskain
mielin näytän häpeällisen valokuvan. Siinä esiintyy myös kummitätini,
peffapuolelta. Auto on heti sotien jälkeen jostain ilmeisesti eri keinoin
(sementtiä, kinkkua ja voita) hankittu värkki Kauhavan purjelentokerhon
lentokoneiden hinaamiseen. Kummitätini Vieno oli kerhon puheenjohtaja ja
suoritti kaikki lentomerkit ja olisi vielä hypännyt laskuvarjolla, mutta
äitinsä kielsi.
Niin… Auto on Mercedes Benz vuosimallia 1914.
Sitä kyseltiin suurena harvinaisuutena museoihin, mutta se oli sahattu kahtia
ja varustettu vaijerivinssillä. Se palveli aikansa kiskomalla itse rakennettua
Harakka-merkkistä purjelentokonetta taivaalle ja ruostui ja unohtui sitten
johonkin.”
tiistaina, heinäkuuta 15, 2014
Makrokuvat: Marjat. Karhunvatukka ja mesimarja
En unohda koskaan niitä laajoja pensaita, joissa kasvoi villinä mehukkaita karhunvatukoita. Paikka oli jokin USA:n etelävalloista. Oltiin telttailumatkalla, joka ulottui Missisipille Biloxiin ja New Orleansiin asti. Tämä kuppi löytyi zagrebilaisesta astiakaupasta.
Lapsuuteni suosikkimarja oli mesimarja. Niitä kasvoi mummolassa talon lähellä ojan pientareella, joka oli ikioma marjamaani, "lapsen marjat", kuten mummo sanoi. Muut eivät niitä syöneet.
Ojan toisella puolen oli lähde, jonka reunalla kasvoi maariankämmeköitä, jotka olivat elämäni ensimmäiset orkideat. Niitä vain katseltiin lähteellä käydessä, ei koskaan taitettu maariankämmekkää.
Makrokuvat : Marjat Nyt Pieni Lintu -blogissa!
maanantaina, heinäkuuta 14, 2014
Seis siitepölyt ja saastehiukkaset
Nyt on taas kaikissa kadunpuoleisissa tuuletusikkunoissa suodatinkangas, joka pysäyttää allergiaooireita aiheuttavat sieni-itiöt ja siitepölyt, samoin liikenteen aiheuttamat mikroskooppisen pienet saastehiukkaset. Ilma tuntuu heti raikkaammalta.
Sama suodatinkangas kestää kaupungissa 3-6 kk ja maaseudulla jopa vuoden. Tämä on uutta ja parempaa laatua kuin se suodatinkangas, jota meillä on ollut aikaisemmin.
Filtrete G-110, 08 x 1,1 m.
sunnuntai, heinäkuuta 13, 2014
perjantaina, heinäkuuta 11, 2014
Black and white toile de jouy
torstaina, heinäkuuta 10, 2014
Luovuus ja sairastaminen
On kummallista, kuinka luovuus ja sairastuminen liittyvät yhteen. Aloin taas jatkaa uutta kirjaa, ensin sanelemalla pieniä pätkiä Dragon Dictatationilla sähköpostiin, josta ne voi koota välillä yhteen, sitten pitempiä jaksoja suoraan tietokoneelle. Juttua alkaa ryöpytä. Mutta nyt kuume nousi.
keskiviikkona, heinäkuuta 09, 2014
Helteellä
Kun tuuletusikkunat ovat auki erkkerin toisessa sivussa, siihen tarvitaan näkösuoja, koska sillä puolella ei ole näkösuojana puuta. Punottu verhonpidike pitää valoverhon lempeästi paikallaan. Toisella puolen on lehmuksen lisäksi näkösuojana paksu valkoinen pöytäliina, jonka ensisijainen tehtävä on estää näin helteellä auringonpaahde iltapäivällä. En halua laitella monimutkaisia kalliita rullaverhoja joka paikkaan.
Kun ikkunat ovat korkeita, verhojen siirtely sujuu koko asunnossa kätevästi ylimääräisellä pitkällä verhotangolla, jonka päässä on sileä kullanvärinen pallo. Ei tarvetta verhojen riuhtomiseen eikä ylimääiräisiin kalliisiin verhokeppeihin, jotka asetettaiisin kuhunkin ikkunaan. 20 vuotta asunnossa, jossa oli paljon korkeita ikkunoita, opetti säästäväiseksi, suurin osa verhoistamme on ollut aina kotoisin kirpputorilta. Nämä kallit pitsiverhot ostin kaupasta. Ne ovat käytännölliset, ne läpäisevät valoa, ovat näkösuoja, ja ne voi pestä pesukoneen hienopesuohjelmalla ja ripustaa heti ikkunaan. Vaikka asumme yläkerrassa, kadulta nousee paljon pölyä, ja verhot täytyy pestä usein. Pidän verhojen kuvioista. Verhot on tehty Turkissa, mutta niiden kuviomalli on Viktorian ajan Englannista.
tiistaina, heinäkuuta 08, 2014
Körttipuvun juuret 1600-luvun Pariisin muodissa
YLE kertoi: "Naisten körttipuku oli alunperin 1600-luvun Pariisin muotihuoneista lähtöisin oleva vaate, joka saavutti suosiota muun muassa Pietarissa. Suomeen asu rantautui noin vuosisadan myöhemmin, jolloin se ei enää ollut muotivaate vaan rahvaan asu. Herännäisyyden tunnusasuksi se muotoutui 1800-luvun loppupuolella, kun herännäisväki ei mielinyt omaksua säätyläisten koristeellisempaa pukeutumistyyliä."
Kirjailija ja kirja
En voi
kuvitella elämääni ilman kirjoja. Kirjoittaminen alkaa jo lapsuudessa, vaikka
kirjailija alkaisi kirjoittamisen vasta vähän ennen kuolemaansa. Kirjailijat
lajitellaan, ja leimautumisesta on vaikeaa päästä eroon. Niinpä minua pidetään
varmaankin aina vähän höpsönä naisena, joka kirjoittelee perinteisiä
historiallisia tyttökirjoja - jotka ovat monissa muissa maissa vielä eräs
normaali kirjallisuudenlaji. Uuden genren valitseminen ja siihen siirtyminen on
kaikin tavoin vaikeaa. Johtuuko se siitä, että kirja valitsee kirjailijan eikä
päinvastoin?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)