Kirjoita helleruno kirjojen otsikoilla

Ja aurinko nousee

Karrelle polttava helle
Punainen varjo

Tuuli sadetta lietsoo
On sade juomani

Kuuma leikki
Kylmät hermot, kuuma veri

Kuolema tulvan aikaan
Tulva peittää jäljet

Ja aurinko nousee

Kirjoittaminen 2014

Heinäkuun helteestä huolimatta asiat menevät eteenpäin. Sain mallikirjan Aurora-kirjojen yhteispainoksesta ja käyn läpi lähdeteoksia seuraavaa kirjaa varten. 

Mallikirjan nähtyäni, voin antaa painoluvan kirjalleni. Mallikirja oli ihan kunnossa, joten kaikki on hyvin. Kirja ilmestynee ensi kuussa.

Tea. Tee

Helteellä ja kylmällä säällä. Tea when it's hot and when it's cold.

Klikkaa kuvia ja pääset katsomaan kansioita, joissa nämä ovat.




Kroatialaisia teekannuja
Kroatiassa sai hyvää jääteetä! Sitä sai purkissa.




Iltatee kotona






Teetä Pietarissa Singeriin talon kahvilassa. Alakerrassa kirjakauppa. Vastapäätä Kazanin katedraalia, jonka näkee toiselta puolen ikkunoista. Keskellä näkyy etäällä Gostinyy Dvor-tavaratalo (alk. 1700-luvult), josta vähän matkan päässä on seuraava kahvila.





Kahviloiden kahvila. Art nouveau/Jugend-kahvila Pietarissa Nevski Prospektilla melkein vastapäätä Gostinyy Dvor -tavarataloa-




Teetä Pietarissa taidekahvilassa kaupunginosassa, jossa asuimme Pietarin matkojemme aikana.

Pietarin kahviloita ja ravintoloita (0mat kansiot)



Teetä Dostojevskeilla. Samovaari Dostojevski-museossa Pietarissa.

 Lue myös Teetä ja tasa-arvoa
Huom vuodelta 2005, jolloin käytin vielä kommenteissa nimeä Pirkko, jota perheeni ja ystäväni käyttävät.

[sama myös kohdassa Kakkosteetä, ilman kommentteja]

Ylin kuva on muunnelma kuvasta, jonka otin kotikatuni kaupan näyteikkunassa olleista teekannuista.
Makrokuvat: juoma, drink

Entä jos kirjoittaisin käsin?

Käsialaani vuonna 1991 Italian matka-albumin alusta. Jos käsialani olisi säilynyt näin hyvänä, kirjoittaisin varmaankin edelleen paljon käsin. Vai pitäisikö vain ostaa parempi kynä? Omaan käteen täysin sopiva täytekynä?

"Kirjailija Eeva Kilpi uskoo, että käsin kirjoittamisessa on magiaa. Kynällä kirjoitettu teksti koskettaa lukijaa erityisellä tavalla." Terhi Rannela: Käsin tehty. - Kirjailija 2/2014

Käsin kirjoittamisesta ja kynistä aikaisemmin kirjoitettua: 
Kirjoittaako käsin vai koneella?
ja sitten alustukseni keskusteluun, jota käytiin Kiiltomadon keskustelupalstalla 10.06.- 14.6.2004: 

Sulkakynä, lyijykynä, mustekynä. Millä kirjoitat? ja muita kommentteja kirjoitamisesta, mm sanelu - jota nyt teen vuonna 2014!

Sama teksti vuoden 2012 käsialallani. Kun kirjoitan nopeasti, käsialani on vielä huonompaa.

Kollaasit 189: Three colours

Three colours
Värikollaasi 189
värit: kesä 06

Ikkkunaluukut Istrialla

Suomalaisiin taloihin tarvittaisiin myös ikkunaluukut.


 

puinen ikkunaluukku




ajan patinoimat ikkunaluukut



 Ikkuna auki maailmalle!



New Orleans

Photo Friday: A portrait

A portrait of my son's cat.
Sorry, about the change.

Kuvaputkitelevisio

Nestor testaa ikivanhaa telkkariamme, joka on kaukaa viime vuosituhannelta.

Muuttaminen on kamalaa

Minulla on edelleen ikävä tätä kirjakaappia, joka ei mahtunut muuttomiesten mukaan portaita ylös uuteen asuntoomme. Nyt jälkeenpäin tulee ajatelleeksi, että olisiko se  pitänyt purkaa ennen muuttoa. Tällaisia näkee vanhoissa suomalaisissa elokuvissa. Nyt on kaikki seinät täynnä Ikean kirjakaappeja, ja tauluille ei ole tilaa. Tässä kaapissa oli 1900-luvun alkuun liittyviä kirjoja. Järjestän kirjat aina aikakausien mukaan. Kirjoitin 1990-luvulla 1900-luvun alusta, ja 2000-luvulla 1500-luvusta. (Viime vuoden kirjani oli valmis jo monta vuotta sitten, mutta en löytänyt sille kustantajaa, kun nuorten historialliset romaanit olivat tulleet epämuodikkaiksi.)

Blogisisko ® Anna Amnell: Kiitos, Olli Kivinen

Blogisisko ® Anna Amnell: Kiitos, Olli Kivinen: Kuva: Wildflowers. Dover
 Poistin jo välillä edellisen kirjoitukseni. Valvoin ja ajattelin, että tästä maasta täytyy lähteä taas pois, niin...

Vuodelta 2006. Näitä vanhempia, vuosien 2005-2006, kirjoituksia ei löydy helposti Bloggerista hakusanoillakaan.

Oopperassa kotona

Kun katsomme ja kuuntelemme musiikkia TV:stä, olemme iloisia siitä, että lähes 20 vuotta vanha Nokian 32 tuuman kuvaputkitelkkari toimii yhä. Kuva ja ääni ovat loistavat, ei voi parempi olla TV.
Kristin Lewis Aida, Masada




Tässä ei näy TV:n paksuus.

Makrotex: Puinen. Wooden houses

Rakastan puutaloja. Kuvassa kouluaikojeni kaupungin Iisalmen punaiseksi maalattuja puurakennuksia.  Yllä vasemmalla mieheni veljen tekemä koirankoppi, jossa emännöi aikoinaan mäyräkoira Netta.




Tuttu ikkuna. Tässä talossa asui kotiväkeni siihen aikaan, kun olin opiskelija ja pienten lasten äiti. Tämä oli vanhimman lapseni mummola. Pihassa kasvoi kukkia, ja pihapiirissä oli punainen aitta, josta on yllä monta kuvaa. Uimaranta oli vieressä, samoin siihen aikaan puutalossa sijainnut kaupunginkirjasto. Lisää kuvia Flickrin kansiossa, myös kauniista uimalan pukuhuonerakennuksesta.

yli 250 puutaloa Flickrin Puutalot-kansiossani

Klikkaa myös hakusanoa.:)
Onneksi ihan kaikkia puutaloja ei tuhottu.




Kirjailijatalo "Villa Kivi", Helsinki




Puutaloromantiikkaa Suomenlinnassa. Asuin Suomenlinnassa kaksi ja puoli vuotta.

Tämän viikon teema: puinen (Pieni lintu -blogissa lisää kuvia aiheesta 'puinen')

Kesätöitä

Arjen ylellisyys: kylmä lähdevesi. Valitettavasti hanavesi maistuu pahalle. Joissain kaupungeissa vesi on hyvää, toisissa ei.

Käyn päiväkaudet läpi uutta kirjaa varten tekemiäni muistiinpanoja ja tekstiversioita, joita olen laittanut kansioihin talteen aina, kun on ollut aikaa. Haluan nähdä tekstit myös paperilla. Virkistystä tuo valon ja varjon leikki kiinalaisen kaapin seinässä sekä paperinrepijän miltei imhimillinen vaikerrrus, kun se raastaa silpuksi tarpeettomat sivut. Ennen poltin ne takassa.
Tuulettimen hurina ja autojen äänet. Ei mitään norsunluutornin hiljaisuutta.

Olen ajatellut ostaa oikein hyvän mustekynän. Tiedämme, että maailman parhaat romaanit on kirjoitettu paperille mustekynillä, suuri osa sulkakynillä. Tietokoneella tuotettu teksti saattaa näyttää liian aikaisin valmiilta, kun se on niin siistiä.
Lisäys:

"Lapset kirjoittavat ehjempiä virkkeitä käsin kuin näppäimistöllä. Esseistä tuli käsin kirjoitettuna pidempiä ja mielikuvituksellisempia - ja ne syntyivät nopeammin."
Käsin kirjoittaminen "aktivoi aivoissa visuaalisen hahmottamisen alueita."(Veera Jussila: "Hyvästit harakanvarpaille."- HS/kuukausiliite elokuu 2012, 42-47)

Luonnon oma värikollaasi

Värikollaasi 188

Photo Friday: "Solitude"

Photo Friday: "Solitude"
A large size here (suuri koko)

Iisalmen koulut. Tyttölyseo unohdettu kokonaan

Iisalmen Tyttölyseo toimi vuodet 1949-1957 tässä rakennuksessa, jonka on suunnitellut Wivi Lönn.




Iisalmen Tyttölyseo toimi tässä rakennuksessa vuosina 1957-1974. Siitä tehtiin Juhani Ahon peruskoulu vuonna 1974. Iisalmen Tyttölyseo on kokonaan unohdettu kaupungin ylioppilaiden luettelosta.

Kuvasarja Iisalmen Tyttölyseon ensimmäisestä (1949-1957), ja toisesta (1957- 1974) koulurakennuksesta. Iisalmen Tyttölyseon uudesta rakennuksesta tehtiin Juhani Ahon koulu vuonna 1974.

www.flickr.com/photos/amnellanna/sets/72157594208058230/

Iisalmen lyseo, jossa mieheni kävi koulua ja josta hän pääsi ylioppilaaksi.

Iisalmen koulut, kuvakansioni

Kaikkien kaupungin koulujen ylioppilaat on laitettu saman koulun ylioppilaiksi: ISALMEN LYSEOSTA JA AIKUISLUKIOSTA VALMISTUNEET YLIOPPILAAT Koulun nimen vain  sanotaan vaihtuneen. Miten tuollaista voidaan tehdä? Eliminoida kokonaan merkittävä vaihe Iisalmen koulujen historiassa; tyttökoulu. Onko se laiskuutta vai tietämättömyyttä? Kustakin koulusta oliisi voitu laittaa oma luettelonsa.

Mieheni ja minä olemme muuttuneet luokkatovereiksi, vaikka kävimme Iisalmessa koko ajan eri koulua hän Lyseota (poikalyseota) ja minä Tyttölyseota. En ole koskaan elämässäni käynyt Iisalmen lyseota enkä aikuislukiota!

Kustakin koulusta oliisi voitu laittaa oma luettelonsa.Vai eikö tiedetä, mitä kouluja Iisalmessa on ollut? Ei Iisalmessa ole liikaa historiaa talteen laitettavaksi!

Historiaa, mm koulujen nimenmuutokset
www.iisalmi.fi/Suomeksi/Palvelut/Opetus-_ja_koulutuspalve...

Viherkasveja kotona

Nojatuolipuutarhurin viherkasveja.

 

Kesä kaupungissa

Valkoiset orkideani heinäkuussa

Nämä orkideat kukoistavat. Ne rakastavat hellettä. Ne ovat helppohoitoisia. Kerran viikossa ruukku viedään keittiöön ja ulkoruukku täytetään pari päivää huoneenlämmössä seisoneella vedellä, jossa ruukku saa seista tunnin pari. Tämä on niin suuri ja kaunis orkidea - oikeammmin kaksi samassa ruukussa - että ei ole ollut kiinnostusta hankkia useampia. Nämä sopivat hyvin kauniin peikonlehden kumppaniksi.

Ennen minulla oli pitkä rivi orkideoita, joista pari kolme oli kukassa vuodesta toiseen.  Niillä oli ihanteellinen vedoton kasvupaikka: leveä pohjoisenpuoleinen ikkunalauta. Talvisin käytettiin kasvulamppuja.

Iloinen 50-luku: Autot

Autot olivat harvinaisia Suomessa 1950-luvulla. Perhealbumista skannatussa kuvassa on mieheni isän auto Standard Vanguard, jonka hän oli ostanut käytettynä 1950-luvun alussa. Tämä oli jo hänen toinen autonsa. Sitä ennen hän oli ostanut tummansinisen Chevrolet 1939:n iisalmelaiselta taksilta vuonna 1950. Uusia autoja saivat erikoisluvalla vain taksit, eläinlääkärit ja muut, jotka tarvitsivat autoa työnsä vuoksi.

Lisäys: Ilta-Sanomat 22.7.2014 henkilö autoja 1940-luvulla Suomessa 8824 ja 1950 yhteensä 26814.

Jukka Kemppisen eiliseen kirjoitukseen Taka-ajatuksia liittyy hieno mustavalkokuva, jossa on mm kaksi autoa:  kuormuri International ja Willys Overland.

Kysyin kommenteissa:

Olen luullut, että sodan aikana ja noin pian sodan jälkeen oli vaikeaa saada autoja yksityiskäyttöön, paitsi jos ostaja oli lääkäri tai eläinlääkäri. Ovatko nuo vanhoja vai uusia autoja? Onko tuo Willys Overland Whippet?

Kemppinen vastasi:  ” Uusia ei saanut ollenkaan. International ansaitsi urhoollisuusmitalin - se palautettiin sodan päätyttyä ja 14- ja 15-vuotiaat enoni kunnostelivat sen ajettavaksi.

Willys on Knight, luultavasti vm. 1929. Se oli vanhentunut jo ennen sotia. Tyypillisesti tuollaisia autoja talikoitiin riihistä ja vastaavista. Koneessa oli luistiventtiilit ja muita omituisuuksia, joiden vuoksi sitä oli turha yrittää käynnistää pakkasella. Se oli talvet pukeilla. Edes itäautoja ei käytännössä tuotu maahan 40-luvun puolella eli sotakorvausajan valuuttasäännöstelyn oloissa.”

Kysyin lisää:

Muuttuiko autotilanne mielestäsi vuonna 1950 vai vasta vuonna 1952, jolloin sotakorvauksista päästiin melkein kokonaan? Oliko Pohjanmaalla silloin jo uusia autoja? Iisalmessa oli pitkään vain noita vanhoja autoja ja niitäkin koko kaupungissa vain muutama. --

Kemppisen tämän päivän kirjoituksessa ”Pikaistuksissa” on kuvassa on Mercedes 1914, kuuluisa auto, joka oli Kauhavalla kovassa käytössä:

”Kommentoija kysyy vanhoista autoista. Raskain mielin näytän häpeällisen valokuvan. Siinä esiintyy myös kummitätini, peffapuolelta. Auto on heti sotien jälkeen jostain ilmeisesti eri keinoin (sementtiä, kinkkua ja voita) hankittu värkki Kauhavan purjelentokerhon lentokoneiden hinaamiseen. Kummitätini Vieno oli kerhon puheenjohtaja ja suoritti kaikki lentomerkit ja olisi vielä hypännyt laskuvarjolla, mutta äitinsä kielsi.

Niin… Auto on Mercedes Benz vuosimallia 1914. Sitä kyseltiin suurena harvinaisuutena museoihin, mutta se oli sahattu kahtia ja varustettu vaijerivinssillä. Se palveli aikansa kiskomalla itse rakennettua Harakka-merkkistä purjelentokonetta taivaalle ja ruostui ja unohtui sitten johonkin.”

Makrokuvat: Marjat. Karhunvatukka ja mesimarja

En unohda koskaan niitä laajoja pensaita, joissa kasvoi villinä mehukkaita karhunvatukoita.  Paikka oli jokin USA:n etelävalloista. Oltiin telttailumatkalla, joka ulottui Missisipille Biloxiin ja New Orleansiin asti. Tämä kuppi löytyi zagrebilaisesta astiakaupasta.

 

Lapsuuteni suosikkimarja oli mesimarja. Niitä kasvoi mummolassa talon lähellä ojan pientareella, joka oli ikioma marjamaani, "lapsen marjat", kuten mummo sanoi. Muut eivät niitä syöneet.

Ojan toisella puolen oli lähde, jonka reunalla kasvoi maariankämmeköitä, jotka olivat elämäni ensimmäiset orkideat. Niitä vain katseltiin lähteellä käydessä, ei koskaan taitettu maariankämmekkää.
Makrokuvat : Marjat  Nyt Pieni Lintu -blogissa!

Seis siitepölyt ja saastehiukkaset

Nyt on taas kaikissa kadunpuoleisissa tuuletusikkunoissa suodatinkangas, joka pysäyttää allergiaooireita aiheuttavat sieni-itiöt ja siitepölyt, samoin liikenteen aiheuttamat mikroskooppisen pienet saastehiukkaset.  Ilma tuntuu heti raikkaammalta.

Sama suodatinkangas kestää kaupungissa 3-6 kk ja maaseudulla jopa vuoden. Tämä on uutta ja parempaa laatua kuin se suodatinkangas, jota meillä on ollut aikaisemmin.
Filtrete G-110, 08 x 1,1 m.

Värikollaasi 187: kesän värejä

Nämä ovat Pietarin värejä. Kuvattu toukokuussa 2014

Värikollaasi 187: Kesän värit

Black and white toile de jouy

Photo Friday: Black & white toile de jouy fabric at the fleamarket in Helsinki. Photo: Anna Amnell
Mustavalkoinen maisemakangas

Luovuus ja sairastaminen

On kummallista, kuinka luovuus ja sairastuminen liittyvät yhteen. Aloin taas jatkaa uutta kirjaa, ensin sanelemalla pieniä pätkiä Dragon Dictatationilla sähköpostiin, josta ne voi koota välillä yhteen, sitten pitempiä jaksoja suoraan tietokoneelle. Juttua alkaa ryöpytä. Mutta nyt kuume nousi.

Helteellä

Kun tuuletusikkunat ovat auki erkkerin toisessa sivussa, siihen tarvitaan näkösuoja, koska sillä puolella ei ole näkösuojana puuta. Punottu verhonpidike pitää valoverhon lempeästi paikallaan. Toisella puolen on lehmuksen lisäksi näkösuojana paksu valkoinen pöytäliina, jonka ensisijainen tehtävä on estää näin helteellä auringonpaahde iltapäivällä. En halua laitella monimutkaisia kalliita rullaverhoja joka paikkaan.

Kun ikkunat ovat korkeita, verhojen siirtely sujuu koko asunnossa kätevästi ylimääräisellä pitkällä verhotangolla, jonka päässä on sileä kullanvärinen pallo. Ei tarvetta verhojen riuhtomiseen eikä ylimääiräisiin kalliisiin verhokeppeihin, jotka asetettaiisin kuhunkin ikkunaan. 20 vuotta asunnossa, jossa oli paljon korkeita ikkunoita, opetti säästäväiseksi, suurin osa verhoistamme on ollut aina kotoisin kirpputorilta. Nämä kallit pitsiverhot ostin kaupasta. Ne ovat käytännölliset, ne läpäisevät valoa, ovat näkösuoja, ja ne voi pestä pesukoneen hienopesuohjelmalla ja ripustaa heti ikkunaan. Vaikka asumme yläkerrassa, kadulta nousee paljon pölyä, ja verhot täytyy pestä usein. Pidän verhojen kuvioista. Verhot on tehty Turkissa, mutta niiden kuviomalli on Viktorian ajan Englannista.

 

Körttipuvun juuret 1600-luvun Pariisin muodissa

YLE kertoi: "Naisten körttipuku oli alunperin 1600-luvun Pariisin muotihuoneista lähtöisin oleva vaate, joka saavutti suosiota muun muassa Pietarissa. Suomeen asu rantautui noin vuosisadan myöhemmin, jolloin se ei enää ollut muotivaate vaan rahvaan asu. Herännäisyyden tunnusasuksi se muotoutui 1800-luvun loppupuolella, kun herännäisväki ei mielinyt omaksua säätyläisten koristeellisempaa pukeutumistyyliä."   

Ötökkä kuuluu kesään

Makrotex-linky 8: Ötökkä

Kirjailija ja kirja

En voi kuvitella elämääni ilman kirjoja. Kirjoittaminen alkaa jo lapsuudessa, vaikka kirjailija alkaisi kirjoittamisen vasta vähän ennen kuolemaansa. Kirjailijat lajitellaan, ja leimautumisesta on vaikeaa päästä eroon. Niinpä minua pidetään varmaankin aina vähän höpsönä naisena, joka kirjoittelee perinteisiä historiallisia tyttökirjoja -  jotka ovat monissa muissa maissa vielä eräs normaali kirjallisuudenlaji. Uuden genren valitseminen ja siihen siirtyminen on kaikin tavoin vaikeaa. Johtuuko se siitä, että kirja valitsee kirjailijan eikä päinvastoin?