Iltarusko näkyy vielä

Kun edessä oleva lehmus on vielä lehdetön, voi nähdä iltaruskon. Kesällä pitäisi nousta tuolille ja ottaa kuva yläruudusta, joka on onneksi avattavissa. Ongelmana on se, että tämän ikkunan edessä on nykyään lasivitriini.  Aika mahdotonta kuvata sen yli, oletan. Kuva on otettu toiselta puolen erkkeria kurkottamalla länteen.

Värikollaasi 172: Old Tallinn

Värikollaasi 172

Vanha Tallinna, keskiaikaisia taloja Tallinnassa ja keskiaikainen miehen asu.

Kommentti: Tarja Halonen ja Putin

Kai huomasitte kaikki, että Tarja Halonen tuli pitkän hiljaisuuden jälkeen esiin Naton puolustajana, joka arvostelee Putinia! En ollut uskoa silmiäni. (Tarja Halonen toivoo Venäjältä muutosta HS 29.3.2014)
Mitä tämä nyt merkitsee?
(Kemppisen blogiin. En ehdi lukea muita kuin Kemppistä ja FB-ystävien juttuja)

Kukat, pukuhistoria ja nukkekodit kiinnostavat eniten

Jos olisin laskelmoiva, minun kannattaisi pitää blogia, jossa ovat keskeisinä nämä kolme aihetta: kukat, pukuhistoria (vielä parempi olisi kai nykymuoti) ja miniatyyrit, varsinkin nuket ja nukkekodit.
Tämän blogin suosituin kirjoitus on Amaryllis hoito-ohjeita (yli 18000 katsojaa)  ja sen jälkeen Näin saan orkideat kukkimaaan. (melkein 5000 katsojaa) luvut Bloggerin tilaston mukaan. Suosittuja kirjoituksia ovat myös joulupukki ja blogin rekisteröinti.

Valitettavasti minulla ei ole ollut kunnollista mittaria, vaan niitä on ollut monta ja ne ovat välillä menneet jumiin kuten nyt Sitemeter, joten en tiedä tarkempia lukuja enkä edes koko blogin varmaa lukijamäärää.

Muut blogit ovat aika hiljaisia, sillä laitan niihin vain erityisaiheita.
Aurora-kirjablogissani kiinnostaa pukuhistoria eniten, sitten Eetu Iston maalaus, Haikon kartano, Jugend ja Art Deco. 1500-luvun blogissa taas Turun linna, Maid in Medieval dress, Renessanssin nainen, Ruttolääkärin naamio, Elisabet I ja isorokko.
Se on yllättävää, että pienessä kissablogissani oleva kirjoitus Kissan ikä ja ihmisen ikä on tuonut yli 4000 kävijää ja kotisivublogini kirjoitus Suomalainen lapsuus. Runeberg Lähteellä yli 2000 eli viidenenneksen muuten hiljaisen blogin kävijöistä.

Kiinnostavaa on se, että kirjoistani kertovat kirjoitukset menestyvät parhaiten blogin "sivuilla", joihin on linkki blogin yläosassa, esim Firenzestä Turkuun.

Muutama vuosi sitten sisustin nukkekoteja ja tein vaatteita 1:12 nukeille. Niiden kuvat kiinnostavat hyvin paljon varsinkin Flickrissä. Nuket ja nukkekodit (kaikki setit, paljon katseltavaa nukkekotien ja lelujen ystäville.:)

Suosituimmat kuvat ovat kuitenkin raitsikkapysäkillä napattu kuva kansallispukuisesta ryhmästä, perhealbumin vanha auton kuva ja sitten vasta nukkekoti.

Hakusanat ovat blogeissani yleensä blogin alaosassa. Sain juuri sopivasti kimpun keltaisia tulppaaneita mieheltäni.

 

Kirjastot alkavat huomata Lucian

Kirjoja ilmestyy valtavan paljon, ajat ovat huonot, kirjastojen määrärahat ovat pienentyneet. Siitä huolimatta monet kirjastot ovat jo huomanneet Lucia ja Luka -kirjankin, vaikka se on ilmestynyt  omakustanteena, esimerkiksi Pirkanmaan kirjastot. Kirjani ilmestyi myöhään viime vuonna, joten käynnistyminen on ollut hidasta. Monin kirjastoihin  se on vasta hankinnassa.

Lastenkirjallisuuden asiantuntijat ovat kirjoittaneet jo arvosteluja, varsinaisista kirjabloggaajista tietääkseni vasta yksi, Rita Ahonen. Toivon, etä kaikki kirjabloggaajat ovat huomanneet, että BoD lähettää pyyynnöstä arvostelukappaleita (Liitä blogisi url mukaan).

Photo Friday: 'My Obsession"

Trees and cities, nature in the city
Puut ja kaupungit kuuluvat yhteen

Kommenttejani (FB): leikit ja lelut

Kommenttini: Barbiko aivoton? Barbi on vain leikkiväline. Riippuu lapsesta, mitä Barbie tekee. Barbie voi olla vaikka naispappi tai presidentti.

Lasten leikit heijastavat maailmaa, jossa he elävät. Vanhemmat koettavat järjestää lapsilleen onnellisen lapsuuden, olipa poliittinen systeemi mikä hyvänsä. Vain kiihkoilijat pilaavat lastensa lapsuuden kaiken maailman ismeillä. Kuvia DDR-museosta Wittenbergistä. Oli kiinnostavaa verrata oppaan kanssa lapsuutemme koteja. Paljon oli yhteistä, sillä eivät ihmiset luovu helposti vanhoista tavaroistaan tai perinteisistä leluista.http://www.flickr.com/.../amnellanna/sets/72157633401040474


Myyrällä ei ole ollut koskaan minkään puolueen jäsenkirjaa, vaikka jotkut tyhmät aikuiset niin kuvittelivat.

Barbeja ynnä muuta kamalaa:)

Minä ostin ihan kaikkia leluja. Lapseni olivat kokeneet Kyproksella vallankumouksen ja sodan, kun mieheni oli rauhanturvaajana. Heti kotiin tultua kaksi pienintä repivät vaahtomuovipatjaan kuopan ja sanoivat: Tämä on isin potero. (8-vuotias sanoi: jos isi kuolee, pidän sinusta huolta, äiti.) Ostin myöhemmin Action Man nuken ja jeeppiautonkin, ja lapset leikkivät perhettä, barbit olivat äitejä ja Action Man isä ja koko sakki oli rauhallaisella piknikillä olohuoneen maton päällä.  Jos TV-stä tulee sota- ja murhauutisia, lapset leikkivät luonnollisesti niitä leikeissä. Leikki on lapsen terapia. Tyttäreni rakasti barbeja. Eräänä jouluna tein kenkälaatikollisen nukenvaatteita niille. P.S. eräs amerikkalainen luokkatoverni (mies)  suunnitteli barbeja ja sanoi, että niillä on pitkä kaula, koska lapset pukevat monta kerrosta vaatteita niille. Kai laihuuskin johtuu siitä. Eivät lapset sekoita barbia ja äitiä - vain niuhottavat aikuiset tekevät niin.:)

Turun linnan yrttitarha

(Klikkaa kuva suureksi ja ota talteen, jos haluat)

Helka-rouva viihtyi perintötalossaan Aurajoen rannalla. Hän oli laittanut Valpurin ja Vehnäpään kanssa alulle keittiöpuutarhan ja sen viereen Lucian kanssa suurella huolella yrttimaan. Lucia suunnitteli hevosensa Kuisman tuomista Turkuun. Valpuri halusi tuoda vuohensa kaupunkiin, kun näki naapurin vuohen syövän heinää ja kukkia ruohoturvekatolla.

Lucia ja Luka 2013, sivu 93

Kuvassa Turun linnan yrttejä heinäkuussa 2010 (Klikkaa kuva suureksi)

Kuvat ovat Nojatuolipuutarhurin yrttitarha
Turku Castle herbs (Koko setti kuvia Turun linnan yrttitarhasta. Voit nähdä yrtit vielä suurempina)

Kommentti: ajattele ihmissuhteet uudella luovalla tavalla

Kommentti Iineksen blogiin, jossa keskustellaan muun muassa yksinäisyydestä ja omaisuudesta:

Entisinä aikoina omaisuus kasaantui muutamille siitä syystä, että sairaudet veivät paljon ihmisiä hautaan, ennen kuin he olivat ehtineet lisääntyä. Rutto tuhosi kolmanneksen eurooppalaisista ja teki sukujen eloonjääneistä rikkaita.

Nyt väestön harventajana toimivat ehkäisyvälineet, jotka ovat tulleet liian tehokkaiksi, niiden vaikutus voi tuhota lisääntymiskyvyn. Lapsettomat rikastuvat ja jättävät omaisuutensa suvun muutamille jälkeläisille. Niin yksinkertaista se on.

Kun kaikki eivät saa enää töitä, pitää hankkia elättäjä, kauniimmin sanottuna: varallisuutta voi jakaa hyväntahtoisuuttaankin. On muutakin rikkautta kuin aineellinen rikkaus, jonka jakaa.

Tarvitaan uudet selvitymistavat vaikeina aikoina, palataan suurperheisiin ja koti-isä tai kotiäiti systeemiin, sukulaiset tukevat toisiaan, jos ovat viisaita. Kannattaa olla ennakkoluuloton ja luova. Esim. Menestynyt uranainen menee naimisisiin ystävällisen miehen kanssa, joka hoitaa kodin ja lapset.

Huom!
Lisäys: olen ollut suurimman osan "työurastani" kotiäiti (=lastenhoitaja, siivooja, keittäjä jne). Arvostan sitä ammattia. Ainoa huono asia on pieni eläke. Neuvon tulevia kotiäitejä ja koti-isiä hankkimaan edes jonkinlaisen yksityisen eläkkeen - jos vain rahat riittävät sellaiseen, meillä ei ollut sellaiseen varaa.

Kirpeä yhdistelmä

Kuva ei näytä yhtä hyvältä kuin ennen, sillä Flickr ei lähetä suoraan Bloggeriin, täytyy siirtää html:nä. KLikkaamalla pääsee sitten Flickriin, jossa kuvan voi nähdä suurempana ja katsella muitakin Flickrissä olevia kuvia.
Kirpeä tunnelma.

Miksi Venäjää pelätään? Vastaus: Aina tulee joku Iivana

En arvannut tätä [kirjaa Lucia ja Luka, 2013] kirjoittaessani, että naapurisopu on taas kerran koetteella. Venäjää on pelätty melkein aina. 

On vuosi 1563 Turun linnassa Katariinan ja Juhanan aikaan. Kyynärän mittaisen Lucian  perhe on paennut linnaan suojaan. Katariina Jagellonica oli antanut oli rukkaset Iivanalle, joka hautoi yhä kostoa. Kyynärän mittaisesta Luciasta olisi hupia Iivanan hovissa. Juhana -herttua ja Lucian isä Olavi ovat syystä hermostuneita:

kirjan tekstiä:

Jos Hannu ei olisi ollut tarkkaavainen ja kuullut roistojen suunnitelmaa, nämä olisivat jo lähettäneet Katariinan ja Lucian yli lumisten arojen, ohi luostareiden ja ränsistyneiden savutupien kohti Moskovan olkikattoisia hirsitaloja ja kultakupolisia kirkkoja, joiden keskellä kohosi punavalkoinen Kreml.

Siellä asui mahtava hallitsija Iivana, korkeakorkoisiin punaisiin saappaisiin ja jalokivin koristettuun brokadikauhtanaan pukeutunut kotkannenäinen mies, joka oli rakentanut suuren valtakunnan ja jonka sanat soljuivat kuin hunaja, mutta järki oli sekoamassa. Kansa sanoi Iivanaa Rääkkääjäksi.

Moskovassa käyneet kertoivat, että Iivanaa pelkäsivät nykyään kaikki muut paitsi hänen imettäjänsä, ikivanha nainen, jonka kasvot olivat uurteiset kuin puun kaarna. Lempeän puolisonsa kuoleman jälkeen Iivana ei rakastanut enää muita kuin metsästyshaukkaansa Adragania.

Kostonhaluinen Iivana halusi ryöstää Juhanan vaimon Katariinan koristeeksi pitoihinsa, joista kerrottiin mitä oudoimpia tarinoita. Makeiset, piparkakut ja piiraat tarjottiin kullatuilta puunoksilta. Paistetut jättiläiskalat aseteltiin kultavadeille kidat ammolleen muistuttamaan siivet levällään olevia lohikäärmeitä. Ne näyttivät syöksyvän pitopöytien ääressä istuvien kimppuun niin kuin Iivana raivonpuuskissaan.

Olavin oli pakko nojata seinään. Hän oli järkyttynyt ajatellessaan, että hänen ainoa eloon jäänyt tyttärensä Lucia olisi ilman veljensä Hannun valppautta joutunut taas ryöstetyksi. Se ajatus sai kylmät väreet kulkemaan Olavi-herran selässä. Lucia ei ollut turvassa, ennen kuin roistot oli saatu kiinni. 

Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika 2013. Sivut 73-74.

(ikäsuositus 8-15 +)
kirja-arvosteluja Lisätietoa sivupalkissa.

P.S. Iivana Julma järjesti lukuisia ryöstöyrityksiä Juhanan vaimon puolalaisen prinsessan Katariinan saamiseksi linnaansa. Lucia olisi joutunut hovikääpiöksi, mikä oli monien lyhytkasvuisten kohtalo siihen aikaan,

Lisäys:
Tämä ei ole venäläisvihaa. Kuten länsimaiset ihmiset yleensä rakastan venäläistä kirjallisuutta, oopperaa, balettia, ikoneita, kauniita vanhoja kaupunkeja (Tunnen vasta Pietarin, jossa olen ollut kolmesti, yhteensä yli kuukauden - viimeisten kolmen vuoden aikana! En käynyt koskaan Neuvostoliitossa. ). Venäläiset ovat minusta ystävällisiä ja mukavia ihmisiä.  Katso esim kuviani Pietarista tai lue Aurora- kirjani, jotka kertovat suomalais-venäläisen suvun vaiheista sortovuosien aikana.
Lisäys: nyt olen käynyt myös Moskovassa, nähnyt sen kauniin keskiaikaisen osankin, Kremlin (=linnoitus). Kirkot kauniita, Romanov-Pajarien talo entistetty.

Keväinen iltarusko

maaliskuu 2014

Kommentti: Jane Austenin maailman paluu

Vaurautta edustakoon kuvakollaasi zagrebilaisesta hotellista, jossa kuuluisat ja rikkaat ovat asuneet, mm Agatha Christie.  Hotel Esplanade.  Värikollaasi 171 Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurena!
http://en.wikipedia.org/wiki/Esplanade_Zagreb_Hotel

 Kommenttini:

Taloustieteilijä "Thomas Piketty ennustaa paluuta Jane Austenin kirjojen aikaiseen maailmaan, jossa sosiaalinen nousu oli naimakauppojen varassa". Juha-Pekka Raeste: "Perijöiden yhteiskunta tekee paluun". HS/talous 23.3.2014.

Tämän viikon värikollaasin värit sattuivat olemaan Hotel Esplanadin värejä. Kävin mieheni kanssa siinä hotellissa juomassa teetä ja ystävällisen henkilökunnan opastuksella katselin vähän ympärilleni. Kevät 2011.
Kuvia Hotel Esplanadista.

Graduni näkyy vihdoinkin netissä

Pro gradu -työni.
 http://melinda.kansalliskirjasto.fi/
Pekkarinen, Pirkko: C.S. Lewis's Narnia fairy tales for children, Helsingin Yliopisto, Englantilainen filologia 1970.
Se pitäisi saada skannatuksi ja luettavaksi. Vanhaan tyyliin sitä on vain yksi kappale, nyt onneksi Kansalliskirjastossa tiedot ja gradu Helsingin Yiopiston Kaisa-talossa.

2

C. S. Lewis’s Narnia fairy tales for children / Pirkko Pekkarinen.   Pekkarinen, Pirkko. Helsinki : Helsingin yliopisto, 1970.   Opinnäyte

Kevätpäivä kotona

March, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Valo leikki meksikkolaisessa tuolissa.

Kirjaimet 16: Q

Tämä Q on kuvattu Dubrovnikissa.
Samoin alla oleva Q-merimies, joka istui muistaakseni toisessa ravintolassa.




Tätä miestä minä etsin, jolla riippuu piippu suupielestä.


Kirjaimet 16: Q

ja yli 400 kuvaa ihmeellisestä Dubrovnikista, jossa olin muutaman päivän. Selaa, kuvat eivät karsittuja.

Arki on täynnä iloa ja väriä

Helsinki streets, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Alkukevääseen tuovat väriä kaupungissa - autot ja mainokset. Olen suurkaupungin ystävä. PIkkukaupungin tyttö, joka pääsi Helsinkiin ja maailmalle, niin kuin mummoni sanoi: Se lähti maailmalle.

Sittenkin kevät

IMG_2429, a photo by Anna Amnell on Flickr.

iloa elämään

HS:n NYT esitteli Helsingin parhaat konserttikirkot

Helsingin Sanomat yllätti tänään myönteisesti. Kulttuuriosastolla esiteltiin Donna Tarttin uusin kirja, joka vaikutti erittäin kiinnostavalta, ja Leena Lehtolaisen Brasilian valtaus. On arvosteluja kiinnostavista elokuvista.

 NYTin erikoisaiheena ovat tänä viikonloppuna Helsingin konserttikirkot. Niistä tutuin on minulle Johannes, jonka naapurina asuin kaksikymmentä vuotta ja joka on ollut lähikirkkoni suurimman osa Helsingin vuosistani. Kuvassa kaunis uusgoottilainen Johannes jouluasussa. Siirry nuolella oikealle, ja näet lisää kuvia Johanneksesta ja sen ympäristöstä.

Johanneksen kirkko, yli 70 kuvaa (St John's Cathedral, Helsinki, churches, kirkot)

Kirkkoja Helsingissä/Churches in Helsinki  lisää kuvia

Photo Friday: Flowering - in the ruins

Flowers in the ruins, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Photo Friday: 'Flowering'
The ruins of Diocletianus' palace and fortress.

Blizzard

Blizzard, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Pyry tänään Helsinki. Kuva on otettu muutama minuutti sitten.

Tapani Bagge: KOHTALONA KERAVA

Tapani Bagge: KOHTALONA KERAVA: OSA 1: GUBBE JA KORHOSET ”Runoilijalla pitää olla paikallistuntemusta, ilman sitä hänen on mahdotonta kirjoittaa mitään.”  Noin kirj...

Makrotex: 'Veitsi'

IMG_2409, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Villin lännen veitsi
Makrokuvat: veitsi

Joulu-, vihannes- ja hedelmäaiheiset pikkuveitset ovat jossain liian hyväässä tallessa, samoin  juustoveitset, joiden päissä on kokkeja, jotka ovat nukkekodinnuken kokoisia.

Pietarin Stockmann

Pietarin Stockmann, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Mitä tekee Stockmann Pietarissa?
Arvioi uudelleen toimintaansa, kertoo uutiset. Nytkö se alkaa? Pako Pietarista.
Pietarin Stockmann on siistin pohjoismainen, ei mitenkään kiinnostava verrattuna reheviin venäläisiin myymälöihin. Ihmettelin, miksi niin.

Toronto 1900-luvun alussa

Johanneksen gargoilit. The gargoiles in Helsinki.

Tällainen oli Toronto 1900-luvun alussa, jolloin Aurora Koivu saapuu sinne naapurin palvelustytön Iida Suomalaisen kanssa.  Katso ihmisten vaatteet! Toronton silloin uuden kaupungintalon kellotornissa on samanlaiset "kivikoirat" eli gargoilit kuin Helsingin Johanneksen kirkossa. Olivathan nämä rakennukset valmistuneet  samaan aikaan, 1800-luvun lopussa. Torontossa oli silloin 200 000 asukasta, Helsingissä 100 000.  Toronto oli pitkälle 1950-luvulle asti hyvin englantilainen kaupunki, jonne oli tullut kuitenkin siirtolaisia monista Euroopan maista.

Aurora-kirjat ja yhteisnide  Aurora 1-3 ilmestyy tänä vuonna.

Kirkas iltataivas

IMG_2246, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kaupunkilaiselle luonto näkyy eniten nimenomaan taivaan väreissä ja pilvimuodostelmissa, sadepisaroissa, lumihiutaleissa.

Vases

Klikkaa kuvaa ja katso suurena.




Tänään en ehdi tekemään varsinaista kollaasia.
P.S. Tänään on lunta Helsingin katoilla. Banner-kuva "Sininen aamu Helsingissä"  on kuitenkin otettu entisen asuntomme ikkunasta maaliskuun 5. päivänä 2008.

Värikollaasi 170

Kevät ja takatalvi

Kevät ja takatalvi, a photo by Anna Amnell on Flickr.

When it rains it pours, sanoo englantilainen eli vaikeudet tulevat ryöppynä. Onneksi ei mitään vakavaa, mutta harmillista.

Jonkinlainen flunssa on puhjennut, ja tyypillisesti oireet ovat aika lieviä, mutta olo on flunssaisen pöhkö ja olen väsynyt. Onneksi nukun kunnolla.

Toiseksi: en arvannut, miten kova työ on muokata yli 20 vuotta vanhoja käsikirjoituksia sellaiseksi yhdistelmäksi, että se vastaa aikaisempia jo ilmestyneitä kirjoja ja toisaalta sisältää tarpeellisia muutoksia.

Kolmanneksi jotain, mikä vaikuttaa tähän bloggaamiseen : Flickr ilmoitti juuri äsken kohteliaasti, että se ei "tue" enää kuvien lähettämistä Bloggeriin, mikä on ollut minullekin erityisen tärkeää, nimenomaan tällainen suora lähetys. Vain Facebookiin ja muuutamiin muihin. Suuret firmat kamppailevat ja liittoutuvat, ja me niiden asiakkaat olemme aikamoisessa höykytyksessä, kun kaikki muuttuu ja vaikeutuu koko ajan.

Ja neljäs juttu: otsikossa näkyvä takatalvi.

Jotain hyvää: löysin laaksokuvan yhteisnidokseen! En joudu rasittamaan omassa ansiotyössään liikatyöllistettyä kuvittajaani tällä kertaa. Hyvä asia on myös se, että tietokoneeni ei olekaan rikki. Vika oli Flickrissä.

Aakkoset 15: E

IMG_1653, a photo by Anna Amnell on Flickr.

E löytyi kassista.
Kirjaimet 15: E

Photo Friday: 'Alive'

Photo Friday : 'Alive'

Valkoinen hortensia

Valkoinen hortensia, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Valoisan kevään kukka.

Kaunis iltarusko

Sunset in Töölö, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Vielä näkyy, kun puissa ei ole lehtiä.

Hyödyllisiä lahjoja

lahjoja, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Mieheni antoi minulle joululahjaksi kauan toivomani paperinsilppurin, josta on ollut viime aikoina kovasti hyötyä, kun olen tuhonnut ikivanhoja versioita kirjoista, joista teen yhteispainosta.

Kemistiystävät ovat lahjoittaneet koeputken, joka on erinomainen paitsi koristeena myös maljakkona, jossa ruusu voi hyvin.

Värikollaasi 169: maaliskuussa

maaliskuussa, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Viime päivinä kuvattua: Kirurgisen sairaalan kahvila ja näyteikkuna Runeberginkadulla.

Suuri koko

Värikollaasi 169
värimallista valitsin kolme väriä 

Naistenpäivän puuhaa: Aurora 1-3 yhteisnide

IMG_2065, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Hyvää naistenpäivää!
Vietän naistenpäivää puuhaamalla näissä merkeissä: Aurora Vaahteralaakson tyttö 1991, 1992 2. p., Aurora ja Pietarin serkut 1993, Aurora ja Villikyyhkysten aika 1995 .

Anna Amnell:  Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3, yhteisnide 1990-luvulla ilmestyneistä kirjoistani. Myös eKirja. Noin 400 sivua. Ilmestyy elokuussa.

Mietin, pitäisikö olla kovakantinen vai pehmeäkantinen. Mikä kansikuvaksi?
Vähennänkö murteen osuutta?

Tämän päivän Hesari loi synkän kuvan kirjallisen maailman ahdingosta. Nyt pitää ottaa käyttöön pula-ajan keinot ja uskoa, että ajat vielä paranevat.

Naistenpäivän vietto alkoi Amerikassa jo 1909

May Wood Simonsin osuus Kansainvälisen naistenpäivän syntyyn on pyyhitty pois, sillä May Wood Simons luopui sosialismista, sillä hän koki, että se ei ajanut naistenoikeuksia.  Hänen miehensä Algie Martin Simons erosi myös sosialismista Leninin vuonna 1917 muodostaman hirmuvallan jälkeen. Ehkä näistä syistä May Wood Simonsin osuus Kansainvälisen naistenpäivän syntyyn on pyyhitty pois.

Naistenpäivän vietto alkoi Yhdysvalloissa jo vuonna 1909 Amerikan varhaisen sosialistisen liikkeen aloitteesta. Sitä vietettiin kaikkialla Yhdysvalloissa helmikuun 28. päivänä. Siihen aikaan Amerikan sosialistisessa puolueessa toiminut, myöhemmin taloustieteen tohtoriksi Evanstonin yliopistossa väitellyt May Wood Simons toi idean vuonna 1910 Kööpenhaminan kansainväliseen sosialistien kokoukseen, josta naistenpäivän idea levisi Saksaan ja muualle Eurooppaan ja vuonna 1911 vietettiin ensimmäistä kansainvälistä naistenpäivää.

Venäläiset naiset juhlivat sitä vuonna 1913 juliaanisen kalenterin mukaan eli helmikuun viimeisenä sunnuntaina, mutta kalenterin muuttuessa gregoriaaniseksi vallankumouksen jälkeen, naistenpäiväksi tuli 8. maaliskuuta.

Kansainvälistä naistenpäivää alettiin juhlia yleisesti Länsi-Euroopassa vasta sitten kun YK julkisti sen vuonna 1974 naistenoikeuksien ja kansainvälisen rauhan päiväksi.

Joissakin entisissä Itä-Euroopan maissa se kiellettiin välillä, koska sen katsottiin liittyvän vanhaan kommunismin kauteen.

Ranskassa on syntynyt perätön legenda, jonka mukaan naistenpäivä syntyi Yhdysvalloissa jo 1800-luvulla tekstiilitehtaan naisten jäätyä tulipalossa loukkuun. Tälläkin haluttiin tehdä ero Neuvostoliiton osuuteen naistenpäivässä.

P. S. Sain naistenpäiväkukkia!


 

Kirjaimia kaikkialla: N

IMG_8750, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tämän perjaintain kirjain on N, jota esittää orava.
Aakkoset 14: N

Venäläinen dacha Huopalahdessa

Haagan Pappilantie 2, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Asuin tässä talossa opiskelijana. Kuvassa mukana sisareni Tuula, joka asui lukioajan meillä ja vanhimmat lapseni Matti ja Mimi.

Tästä talosta tuli 25 vuotta myöhemmin Terijoen huvila kirjaani Aurora ja Pietarin serkut (Kirjapaja 1993) , joka kertoo (fiktiivisen) Aurora Koivun suomalais-venäläisestä suvusta 1900-luvun alussa. Huom. Kirja on myös yhteispainoksessa  Anna Amnell: "Vaahteralaakson Aurora. Aurorakirjat 1-3," 2014 ISBN 978-952-286-355-3. On myös eKirjana.

"Olgan isä Fredrik Grahn oli pietarilainen, mutta ei venäläinen. Hänen sukunsa oli suomalaista. Hän oli mennyt naimisiin tummasilmäisen, lempeäluonteisen Anna Mihailovan kanssa, jonka suvussa oli suomalaisia, saksalaisia ja ruotsalaisia.

  Heti avioiduttuaan oli Fredrik Grahn ostanut perheelleen Terijoelta kesähuvilan eli datshan. Suuri osa huvilan kalusteista, kuten kristallikruunut, tummat raskaat barokkikaapit ja sametilla päällystetyt sohvat ja nojatuolit, olivat tulleet talon mukana. Fredrik Grahn oli antanut huvilalle uuden nimen Annala vaimonsa mukaan.

  Olgan kesäkoti Kannaksella oli kaunis vaaleansininen kolmikerroksinen huvila, jossa oli monta suippoa tornia, puuleikkauksin koristettua verantaa ja parveketta. Sen ympärillä oli oma rehevä puisto, joka ulottui Suomenlahden rantahiekkaan asti.

--

Muutin huvilan siniseksi. Koristeleikkakset puuttuvat, ne oli poistettu huvilaa siirrettäessä. Ehkä ne olivat näyttäneet liian koristeellisilta.  Ylimmän kerroksen ikkunarivi kuului makuuhuoneeseemme. Siitä näki Huopalahden aseman ja junat, mikä ilahdutti pientä poikaamme (joka teki opiskelijana kansikuvat Aurora-kirjoihin). Pitsikoristeinen parveke oli vasemmanpuoleisessa päädyssä. Siitä näki punatiilestä tehtyjä kerrostaloja, jollainen on nyt tämänkin talon paikalla.

Kerta toisensa jälkeen Olgan mieleen palasi viimeinen onnellinen aamu kesähuvilalla.

--

 Ylimmän kerroksen keskimmäinen ikkuna, Olgan huoneen ikkuna, oli auki, ja tuuli heilutti hiljalleen valkoisia pitsiverhoja. Pääskyset visersivät taukoamatta ja lentelivät edestakaisin räystään alla oleviin pesiinsä viemään ruokaa suut ammollaan odottaville poikasilleen.

  Huvilan pihalta kuului yksitoikkoinen ääni. Olga kurkisti ikkunasta ulos. Vanha renki Aleksei tallusteli hitaasti piippu suussa pihalla ja lakaisi ruutukuvioita koivukujalle vievään sorakäytävään.

  Vanha Aleksei, entinen maaorja, vartioi ovea, meni nukkumaan viimeisenä ja heräsi ensimmäisenä, nukkui eteisen portaitten alla olevassa syvennyksessä, kulki talossa ja puutarhassa äänettömänä kuin kotitonttu."

Meidän asunnostamme tuli tyttöjen kerros, jossa olivat Auroran Pietarin serkkujen Olgan ja Elisabetin huoneet.

"
Kaupunkikodissa Olgalla ja hänen sisarellaan Elisabetilla oli omat huoneet, mutta huvilassa heillä oli kuin oma asunto, jossa kummallakin oli oma huone ja lisäksi yhteinen iso huone, jota sanottiin tyttöjen saliksi.
Isossa huoneessa oli korkeat pieniruutuiset ikkunat ja ikioma pieni parveke, jossa oli valkoiseksi maalatut koristeelliset kaiteet. Parveke oli ruokasalin vieressä olevan lasiseinäisen vilpolan yläpuolella, ja sieltä näki kauas Suomenlahdelle."


Tässä huoneessa tapahtui kirjassa dramaattinen kohtaus, joka pani liikkeelle kirjan juonen: Elisabet melkein onnistuu karkaamaan kotoaan naapurin Sashan kanssa, josta on tullut yliopistossa anarkisti. Mutta onneksi äidin kamarineidon hammasta särkee yöllä ja hän kuulee, etä jotain outoa on tapahtumassa. Elisabet viedään ulkomaille kouluun ja Olga lähetetään tädin luo Helsinkiin, jossa häntä kiusataan venäläisyyden vuoksi.

Lisäys: Olen jo jonkin aikaa muokannut Aurora-kirjoista yhteispainosta. Siitä tulee myös omakustanne,  sillä silloinen kustantajani lopetti jo viime vuosituhannella nuortenkirjojen julkaisun. (Myös eKirja)