Keväinen aamu

Saturday Morning, -7C, - Big Sky
Originally uploaded by Brin d'Acier

Saturday Morning, -7C, - Big Sky

Politiikkako ratkaisi arkkipiispan vaalin?

"--Mäkisellä oli Turussa apunaan sosiaalidemokraattisen puolueen kokenut vaalityötä tekevä koneisto, joka toimi tehokkaasti vaalipäivään asti. Ratkaiseva ero
[163-107] Mäkisen hyväksi syntyi juuri Turun rovastikunnassa." (Ruokanen, Kotimaa 18.3.2010)

Saint Patrick's Day

Kuuntelen irlantilaista musiikkia ja ajattelen niitä, jotka viettävät tänään Saint Patrick's Day -juhlaa.

Kanadassa vietimme sekä suomalaisia että kanadalaisia eli monien kulttuurien juhlia. Yhä useammat niistä juhlista, joita juhlimme Kanadassa asuessamme, ovat jääneet pois täällä Suomessa asuessamme. Koristeet ovat kuitenkin jäljellä: Valentinen päivän sydämet, posliininen Halloween-kurpitsa, samoin vihreäpukuinen Leprechaun, irlantilaisten satuolento. Sen pari on mennyt rikki ja se istua nököttää yksin orkidean juurella.

Helsinki olisi voinut näyttää tältä: Hesperian kanava

Pohjoisen Hesperiankadun eräässä porttikäytävässä on kiinnostava seinämaalaus. Se esittää kanavaa, joka johtaa Taivallahdesta Töölönlahteen. Veneitä, siltoja, joiden alta kulkevat purjelaivat. Mikä kiehtova idea! Se ei kuitenkaan toteutunut.

Valitettavasti jouduin kuvaamaan seinämaalauksen osina, sillä seinässä oli paljon varjoja ja häikäisevän kirkas kohta. En myöskään löytänyt seinämaalauksen tekijän nimeä. Klikkaa kuvaa, jotta näet sen kokonaan. Flickrissä voit nähdä sen suurena.

Töölö näyttäisi erilaiselta, jos alkujaan vuonna 1891 tehty ehdotus Hesperian kanavasta olisi toteutunut. Rautatieasema olisi Postitalon seuduilla, ja rata olisi rakennettu länsipuolelle lahtea. Uusi ehdotus kanavasta tehtiin vuonna 1907. Suunnitelma ei toteutunut silloinkaan, sillä sitä pidettiin liian kalliina, ja sen sijaan syntyi Hesperian esplanadi hevoskastanjariveineen.

Lue kirjoitus blogista "Muukalaisia vesirajassa": Otso Kivekäs: Helsingin totetumattomat kanavat

Ks. myös Helsingin rakennusviraston Hesperian Esplanadi (PDF)

Kirje on aina kirje

Olemme saaneet tyttäreltämme Intiasta lukuisia tekstiviestejä, sähköpostiviestejä ja puheluja. Mutta kirje on aina kirje. Uskon, että siinä on samaa kuin kirjassa, joka on myös viesti toiselta ihmiseltä, konkreettinen viesti, jota voi koskettaa, pitää kädessään.

Kevät

 

Kevään merkkejä Pohjoisella Hesperiankadulla.

Juhlaliputus: Talvisota päättyi 70 vuotta sitten

Talvisota 70 vuotta uhlaliputus Helsingissä. Kollaasi: anna amnell

Olen kiitollinen sotaveteraaneille siitä, että en joutunut kasvamaan itse ja kasvattamaan lapsiani Neuvosto-Suomessa.
Talvisota päättyi 13.3. 1940.

Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurempana.

Kevään ensimmäiset kukat Esplanadilla

 

Vielä iltapäivälläkin oli kaupungilla kevään tuntua.

Lastenkirjallisuus Internetissä

Onnimanni ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja sitä julkaisee Tampereella sijaitseva
Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutti eli SNI
Päätoimittaja: Tuula Korolainen
SNI:n toiminnanjohtajaksi valittiin vuonna 2009 filosofian lisensiaatti Maria
Ihonen.

Takatalvi Zagrebissa

Photo: Joonas Heiskanen

Lumentulo on yllättänyt Keski-ja Etelä-Euroopan maat. Sukulaiseni keskiviikkoiltana ottamassa kuvassa Zagrebin keskustaa lumen muovaamana satumaana.

Klikkaa kuvaa ja käy katsomassa sitä Flickrissä suurempana.

Arkkipiispan vaalin voittaja oli Helsingin Yliopisto

Kari Mäkinen voitti arkkipiispanvaalin toisella kierroksella vastaehdokkaansa Miikka Ruokasen äänin 593-582. Vain yhdellätoista äänellä. Mitä se kertoo kirkosta?

Varsinainen voittaja oli kuitenkin Helsingin Yliopisto, jonne Miikka Ruokanen jää professoriksi. Hän on erittäin suosittu opettaja, joka voi vaikuttaa paljon tuleviin pappeihin ja tutkijoihin.

Puoluepolitiikka taisi ratkaista tämän vaalin
http://blogisisko.blogspot.com/2010/03/politiikkako-ratkaisi-arkkipiispan.html

Värit, muoti, kulttuuri, ulkomuoto

Tämä pashmiettan väri sopii minulle

Vaatteiden väri liittyy varmaankin moniin tekijöihin: kulttuuriin, yhteiskunnalliseen asemaan, uskontoon, muotiin. Tietenkin se liittyy myös kantajiensa ihon, hiusten ja silmien väriin, siihen mikä väri kullekin käy.

Suomi on paljolti vaaleiden, sinisilmäisten ja vaaleatukkaisten naisten maa. Kaikki eivät kuitenkaan ole tätä tyyppiä. Minun oli aikoinaan monesti vaikeaa löytää oikeanvärisiä vaatteita.

Minulla on hyvin vaalea iho, mutta tukka oli nuorena aika tumma. Tyttärelläni on varsinainen Lumikin vaalea iho ja tumma tukka -yhdistelmä.

Suomalaisten suosimat siniset vaatteet eivät ole koskaan käyneet minulle.

Kanadaan muutettuani löysin vaatekaupasta aivan toisenlaiset värit. Oli voimakkaita reheviä värejä intialaisille ja Karibian maiden naisille ja sävyjä, joita suosivat britti- tai saksalaista alkuperää olevat naiset. Niistä löytyi sopivia värejä minullekin.

Suomeen palattuani löysin parhaat vaatteet kirpputoreilta, jonne päätyvät eri maista ostetut vaatteet.

Nyt kun tukkani on muuttunut - kiitos tukkageenieni - aivan vaaleaksi, etsin uudenlaisia värejä. Jopa syvä musta käy nyt hyvin, mikä on käytännöllistä täällä pohjolassa, jossa sitä suositaan.

Meille on syntynyt monia vääriä käsityksiä menneiden aikojen muotiväreistä. Ajatellaan esimerkiksi, että rokokoo oli yhtä pastellisävyjen merta, mutta kirkas punainen oli myös suosittu, se on vaan haalistunut kokoelmien vaatteissa aikojen kuluessa, ja kirkasta väriä löytyy vain jostain saumojen sisältä. Tämän opin tukholmalaisen kustavilaisen kulttuurin seuran ollessa vierailulla Helsingissä.

Tyttäreni bloggaa Intiasta

Tyttäreni asuu tällä hetkellä Bangaloressa pienessä kylässä kaupungin laidalla. Sieltä on töihin vain neljäsnnestunnin automatka. Kylässä itsessään ei ole liikennnettä, on vain monenlaisia eläimiä. Niitä voi tulla esiin myös hyvin yllättävissä paikoissa. Vävyni kävi ostamassa saippuaa lähikioskista, ja saippualaatikossa oli muutama torakka. Jokainen lämpimässä ilmastossa asunut tietää, että torakat kulkevat kaikkialla. Näin oli aikoinaan Kyproksella ja jopa Torontossa.

Tyttäreni pohtii sitä, miksi intialaiset naiset iästä riippumatta pukeutuvat kirkkaisiin väreihin, muun muassa lukuisiin pinkin sävyihin. Hänen mielestään se johtuu siitä, että Intiassa naiset eivät käytä paljastavia vaatteita, he korostavat kauneuttaan väreillä, kauniilla kankailla ja koruilla. Lue lisää. Blogi on englanninkielinen. Pink-Lady-on-the-Loose.

Uusi ilme blogille

 

Teki mieli antaa lumelle ja talvelle vielä tilaa, ennen kuin kevät koittaa. Tämä aikaisempi blogiasu tulee varmaankin vielä palaamaan.

Eurooppalaisia Intiassa

Eurooppalaisia Intiassa 2010-luvulla ja 1800-luvun alussa

Eurooppalaisia on ollut Intiassa jo ennen Kristuksen syntymää. He ovat jättäneet vaikutuksensa Intiaan. Eurooppalaiset miehet menivät naimisin intialaisten naisten kanssa, jotka intialaisen tavan mukaan seurasivat miehensä uskontoa. Intiassa on runsaasti katolisia ja kauniita katedraaleja. Englantilaiset ovat jättäneet jälkensä lähinnä kieleen. Vaikka Intia oli Britannian siirtomaa, englanti on Intian tärkein kieli. Se yhdistää intialaisia, joilla on sadoittain omia kieliä.

Eurooppalainen kulttuuri on vaikuttanut rakennustaiteeseen ja muuhun kulttuuriin. Englantilaisella kirjallisuudella on ollut suuri vaikutus, mutta viime vuosukymmeninä intialaiset ovat olleet uudistamassa englanninkielistä kirjallisuutta.

Laman vuoksi monet suomalaiset tulevat muuttamaan Intiaan, osittain suomalaisten yritysten muuttaessa sinne. Intiassahan on taloudellista kasvua. Vuodatuksessa on ainakin kaksi suomenkielistä blogia blogia Intiassa asuvista suomalaisista.

Faktoja täällä englanniksi: Europeans in India

Ihmepensas ja rönsylilja

Ihmepensas ja rönsylilja kasvavat pihalla. Ihmepensasta näkee myös Floridassa pensasaitana.

Arvon rouville

 

Naisten vessan ovi intialaisessa hotellissa.

Helsinki March 5th 2008

Helsinki March 5th 2008
Originally uploaded by Anna Amnell

Vertauksen vuoksi: maaliskuun 5. 2008

Romanttista

Bussin ikkunasta kuvattu talo.

Saturday Mornig, -15C

Saturday Mornig, -15C
Originally uploaded by Brin d'Acier

Postmodernia arkkitehtuuria Pikku Huopalahdessa Huopalahdesta kuvattuna. 6.3. 2020 Kuva : Matti Amnell

Intia: temppelin norsu

 

Kuva: M & S Amnell
Ystävällinen norsu on työssä Ganeshan temppelissä Pondicherryssä, ranskalaiselta siirtomaa-ajalta peräisin olevassa kaupungissa. Pieni ranskalaispoika istuu pelotta norsun selässä, mutta monia lapsia norsut pelottavat. Tyttäreni kertoi, että koska tämä temppeli oli vastapäätä heidän hotelliaan, hän kävi siellä useitakin kertoja päivässä ja seurasi norsua. Se käveleksi temppelissä.

Intia: kotitemppelit

 

Intialaisessa kodissa on paikka, jossa asukkaat voivat harjoittaa oma uskontoaan. Kuva M & S Amnell

Vaasojen aika ja ruotsinviha Suomessa

Koulun opetustaulussa on kuvattu 1500-luvun puolivälin saksalaista porvariskotia. Kustaa Vaasa oli suututtanut ja karkottanut ruotsalaisen sivistyneistön, sen vähän jota oli, ja joutui kutsumaan saksalaisia virkamiehiä järjestämään hovin ja valtakunnan asiat. Historioitsija Herman Lindqvist sanookin tätä saksalaiseksi kaudeksi Ruotsin historiassa. Eihän tuollaisesta kerrottu meille historian tunneilla. Menneisyytemme ulottuu kauemmaksi kuin 1900-luvun alkuun, ja on muovannut meitä.

Olen taas kiitollinen siitä, että opin ruotsia koulussa, enkä joutunut opettelemaan sitä aikuisena. Luen Herman Lindqvistin erinomaista kirjaa "Historien om Sverige. Historien om Gustav Vasa och hans söner och döttrar". Olen ottanut kirjastani valokopiot, jotta saan rauhassa alleviivata myös paksuilla värikynillä ja kirjoitella samalla papereihin, mitä mieleen saattuu tulemaan. Aikaisemmista lukukerroista on jo muutamia vuosia ja käyn läpi nopeasti alleviivauksiani. Vaikka tarkoitus oli lukea vain Erikin ja Juhanan erimielisyyksistä innostuin lukemaan heidän isänsä, tyypillisen renessanssikuninkaan Kustaa Vaasan toimista.

Äksy, norsunmuistinen ja hyperaktiivinen Kustaa Vaasa oli vapauttanut ruotsalaiset, meidät ruotsi-suomalaiset, tanskalaisten vallasta ja otti valtakunnan haltuunsa, kohteli sitä aidon renessanssihallitsijan tavoin ikiomanaan. Kansan satojen vuosien aikana hellyydellä keräämät kotikirkkojen kynttilänjalat, ehtoollisastiat ja jopa kirkonkellot, vastustajilta kerätyt sakkorahat ja muut menivät kuninkaan aarrekammioon ja rahakukkaroon, alttariliinoista tehtiin prinsessoille mekkoja, vaikka katolisena säilynyt kuningatar, kymmenen lapsen äiti, suri sitä. Poikien turhille muun muassa Englantiin tehdyille kosintamatkoille kerättiin kansalta verot. Tuon ajan verolutteloista olen minäkin löytänyt esi-isiäni. Tietenkin maksettiin samalla velkaa, jota oli otettu saksalaisilta, jotta maa vapautettaisiin tanskalaisten vallasta. Koululaitos ja sairaanhoito romahtivat, kun kirkolta oli viety varat.

Olisiko mahdollista, että Vaasojen suvun häikäilemätön hallintapa synnytti suomalaisissa muuten käsittämättömältä tuntuvan vihan ruotsalaisia ja ruotsin kieltä kohtaan? Ruotsin kieli ja nykyajan ruotsalaiset tai suomenruotsalaiset ovat syyttömiä kaikkeen siihen, mitä tapahtui aikaisemmin aivan kuten nykyajan venäläiset ja saksalaiset eivät ole syyllisiä Stalinin ja Hitlerin rikoksiin. Saksalaiset ovat kuitenkin pyytäneet anteeksi juutalaisilta natsien tekemiä rikoksia uskoen anteeksipyynnön parantavan välejä. Kannattaisiko ruotsalaisten pyytää meiltä suomalaisilta anteeksi sitä, että kohtelivat maatamme siirtomaanaan satojen vuosien ajan?

Miikka Ruokanen ja Barack Obama

Arkkipiispan vaali on palauttanut mieleeni Amerikan presidentinvaalit. Kysyin mielessäni ja tässä blogissakin USA:n presidentinvaaleja ennen: Uskaltavatkohan amerikkalaiset valita niin älykkään miehen presidentiksi? Uskalsivat.

Miikka Ruokanen on huippuälykäs ja erittäin sivistynyt kuten Obama. Hän on myös loistava puhuja ja esiintyjä samoin kuin Obama ja kaiken lisäksi harvinaisen kielitaitoinen. Molemmat ovat käyneet koulua ja opiskelleet useissa maissa ja ovat kansainvälisesti suuntautuneita. Kumpikaan ei ole oppineisuudestaan huolimatta kuitenkaan tiukkapipo. Ruokanen lukee Aku Ankkaa ja kuuntelee metsäradiota.

On eräs asia, josta ei ole paljon puhuttu arkkipiispan vaalin aikana. Miikka Ruokanen jäi täysorvoksi jo lapsena, hän oli 3-vuotias kun hänen isänsä kuoli ja 13-vuotias, kun hänen äitinsä kuoli. Heitä oli kolme veljestä, poikia ei viety kuitenkaan lastenkotiin kuten usein käy tällaisissa traagisissa tapauksissa, vaan he saivat hoitajan ja luvan asua omassa kodissaan. Barack Obamahan oli myös orpo ja isovanhempien kasvattama.

Kuva on Miikka Ruokasen kotisivuilta

Mäkinen voitti piispanvaalin toisella kierroksella vastaehdokkaansa Miikka Ruokasen äänin 593-582. Täpärä voitto, vain 11 ääntä.
Eniten voitti Helsingin Yliopisto, jonne Ruokanen jäi professoriksi.

Kotikatu ja näköala Intiassa

Tyttäreni koti on seuraavan puolen vuoden ajan Intiassa banaanifarmin vieressä. 15 minuutin automatkan päässä on kuuden miljoonan asukkaan suurkaupunki.




A room with a View in India



Kunnon kodissa on tietysti keinu!

Upea palkinto tuli

Sain tämän kauniin tunnustuksen Aili-mummolta. Se ilahdutti.

Olen koko päivän järjestellyt huushollia ja ollut Ikealla, josta ostimme - tietysti kaappeja ja jatko-osia kirjahyllyihin, mitäpä muuta.

Täältä lähtee Gorgeous Blog Award seuraaville:

Hannelen paratiisiin, jossa sattuu ja tapahtuu koko ajan
Rita, joka ahkeroi kielten parissa
Kaisa, jolla on ollut jännittävä talvi.

Mamman maailmaan, jossa on aloitettu jo pääsiäisvalmistelut.

Hallattarelle

Valitettavasti en päässyt kaikkiin Blogger-blogeihin. Ehkä vain virussuojaajani päivittää eikä päästä minua minnekään.

Lisäys: Tänään pääsin jo ja jatkoin listaa.

Koti-iltoja

 

Sää ei houkuttele ulos.

On oikea ilta pelata Scrabbleä.

Lumitöitä

Vanhat konstit eivät enää riitä lumitöihin.

Kalevalan päivä: Kiitos kirjoista

Kalevalan päivä on myös suomalaisen kirjallisuuden päivä. En osaa kuvitella elämääni ilman kirjoja. Tutustuminen kirjallisuuteen alkoi siitä, kun minulle luettiin mummolassa Maamme-kirjaa ja muita tätini ja enoni vanhoja koulun lukukirjoja pärevalossa ja jatkuu edelleen, kun luen kirjoja myös Internetistä ja varmaankin kohta myös pienestä lukulaitteesta (iPod Touch), jollainen pojallani jo on ja jonka ostamista suunnittelen itsekin luettuani muutaman runon pienestä kuvaruudusta. Kirjaston voi kantaa käsilaukussa tai taskussa.

Kirjasto oli kouluvuosina toinen kotini ja naapurissa asuvan toimittajan ullakon kirjat aarreaittani. Sain lukea mitä halusin ja luin yleensä kaiken, mitä sain käsiini. Onneksi sekä kirjastolla että toimittajanaapurilla oli jonkinlaiset laatukriteerit. Kirjastossa asetettiin rajoituksia myös siihen, montako kirjaa sai lainata ja miltä osastolta. Jouduin lukemaan pitkään pelkästään lastenosastolta ikäni vuoksi, vaikka olin ullakkokirjastossani lukenut esimerkiksi Balzacin ja Dumas'n kirjoja ja joukon salapoliisiromaaneja. Olen kiitollinen kaikille kirjailijoille, jotka veivät minut mukanaan seikkailuihin ja toisiin maailmoihin.

Kiitollisuudesta syntyivät myös omat kirjani. Kirjat rikastivat minun maailmaani, muuttivat sen. Kalevalan päivä on minulle myös henkilökohtainen juhlapäivä, sillä oli Kalevalan päivä, kun minulle soitettiin, että ensimmäinen kirjani julkaistaan. Ajattelin silloin, että kirjoitan vain yhden kirjan, mutta näyttää olevan niin, että kirjojen tekemisellä ei ole loppua.

Mika Waltarin Helsinki

Olen lukenut viime aikoina Mika Waltarin Helsinki-kirjoja ja Panu Rajalan Waltari-kirjaa. Waltarin Helsinki-kirjoissa on hyvin tuttu tunnelma: rakkaus vanhaa kaunista Helsinkiä ja sen luontoa kohtaan ja vastenmielisyys modernia rakennustaidetta kohtaan, joka synnyttää talohirviöitä pilaamaan kaupungin.

Waltari oli asunut kouluvuosiensa ajan leskiäitinsä ja kahden veljensä kanssa pienessä vaatimattomassa asunnossa Tehtaankadulla. Ympäristö oli kuitenkin kaunis. Hän nousee Korkeavuorenkadun mäkeä mennessään Rikhardinkadun kirjastoon ja Koulupuiston ja Johanneksen puiston reunalla olevaan kouluunsa. Hän kauhistuu monien muiden sen ajan helsinkiläisten kanssa Taka-Töölön syntyä. Töölö on hänelle jatkuvasti "tyly" ja "kylmä". "Heillä oli jälleen oma kotinsa kylmän kadun varrella Töölössä ja ohuiden seinien takaa kantautuivat korviin naapureiden liikahdukset ja äänet". (Waltari: Palava nuoruus).

Naimisiin mentyään Waltari muuttaa kauniiseen Etu-Töölöön ja asuu samassa asunnossa koko elämänsä. Hänellä oli tapana kävellä keskustaan. Muistan hänen hahmonsa, myhäileväilmeisen ystävällisen näköisen miehen. Hän kuului siihen sukupolveen, joka oli viettänyt lapsuudestaan asti kaikkki kesät maaseudulla huvilalla. Ajatuksissaan hän taisi elää suuren osan elämästään kaukana täältä. Hän oli eurooppalainen ja kosmopoliitti. On traagista, että kirjallinen maailma vieroksuu häntä yhä. Mutta lukijat ovat rakastaneet häntä aina.

Äskettäin eräs elokuva-alan ihminen kirjoitti, että talojen suunnittelijoiden nimet täytyisi laittaa talojen seinille kertomaan siitä, kuka on vastuussa näistä rakennuksista. Hän vetosi siihen, että elokuvien tekijätkin ilmoittavat olevansa vastuussa elokuvistaan. Tiedämme, että arkkitehdit eivät ole yksin syyllisiä rakennusten ala-arvoiseen suunnitteluun. Siihen vaikuttaa myös rahanhimo, halutaan kaikki mahdollisimman halvalla tuottamaan mahdollisimman paljon rahaa. Kaikkein tärkein syy lienee kuitenkin se, että Suomi kieltää menneisyytensä, yhteyden eurooppalaiseen kulttuuriin ja sen perinteisiin. Ajatellaan, että Suomi alkaa vasta 1900-luvulta.

Olin yllättynyt, kun luin, että arkkitehtuurissa vastustettiin korkeita ikkunoita niiden "venäläisyyden" vuoksi ja alettiin rakentaa muun muassa tänne Töölöön neliskulmaisia aukkoja talojen seiniin. Syntyivät bunkkereiden rivistöt. On ollut myös poliittisesta syystä vihamielisyyttä kauneutta vastaan. Se on minulle käsittämätöntä.

Mika Waltari kirjoittaa hiljaisen köyhän sivistyneistön puolesta. Sitähän ei mikään puolue ole koskaan puolustanut. Mutta onneksi ihminen voi olla onnellinen melkein missä hyvänsä. Kun astuu kotiinsa ja sulkee oven takanaan, elää oma elämäänsä, johon kuuluvat oma perhe ja ystävät, lemmikkieläimet, muistot, mieluinen musiikki, lehdet ja kirjat. On parasta vetää verhot ikkunan eteen, jos sieltä näkyy modernin arkkitehtuurin "luomuksia".



Kuvassa Johanneksen puisto ja urheilukenttä sekä Norssi, Mika Waltarin koulu.

Pakinaperjantai: Vanha nainen Adrianmeren rannalla

Adrianmeren rannoilla on jyrkkiä kallioita, joilta aukeaa häikäisevä näkymä merelle. Jossain kaukana häämöttää Italian rannikko. Aivan meren rannalla Krk-saarella on talo, jossa on laaja kivinen terassi. Se levittäytyy kuin kallionkieleke meren yläpuolelle. Terassilla on vain yksi ainoa ihminen, vanha nainen joka hakkaa viiniköynnösten oksista punotulla mattopiiskalla itämaista mattoa.

Mitä miettiii tämä nainen, muinaisten Välimeren asukkaiden jälkeläinen? Millaisia ovat hänen unensa, kun niitä ruokkivat joka päivä tämä tarumaisen kaunis ja ylevä maisema sekä Välimeren muinaisten kansojen, näitä seutuja satoja vuosia hallinneen Venetsian ja merenkulkijakauppiaiden mukana Bysantista ja kauempaakin Idästä tulleet julmankauniit tarinat ja legendat?

Pakinaperjantai

Lumimiehet

Innostuin tekemään toisenkin valkoisen kollaasin runsaslumisen talven kunniaksi.

Värikollaasit, valkoinen

Klikkaa kuvaa, jotta näet sen kokonaisena ja suurempanakin.

Intiansuomalaisia

Tyttären sandaalit

Intian talous on nousussa, ja suomalaiset yritykset ovat menossa mukaan siihen. Tulee syntymään aivan uudenlainen ilmiö: intiansuomalaiset. Lapset kasvavat Intiassa, jossa heidän vanhempansa ovat työssä ja he itse käyvät koulua ja oppivat kieltä ja intialaista kulttuuria lastenhoitajiltaan ja leikkitovereiltaan. On kiinnostavaa pohtia, mitä tämä tulee vaikuttamaan suomalaiseen kulttuuriin tulevaisuudessa, kun suomalaisia paluumuuttajaperheitä saapuu Intiasta.

Siirtolaisuus on vaikuttanut yllättävän vähän suomalaiseen kulttuuriin. Suomessa ei kuunnella paluumuuttajaa. Monet ovat näin sanoneet. Näin olen itsekin kokenut. Ei tajuta, että ihminen voi muuttua ulkomailla asuessaan niin, että hän on osittain sen maan kansalainen, missä hän on asunut, hänellä on omia kokemuksia elämisestä toisessa maassa tai useammassakin maassa.

Kun kirjoitin tyttökirjan, joka tapahtui Kanadassa, minun sanottiin matkivan LM Montgomerya, vaikka kirjani takakannessa oli selvästi sanottu, että olen asunut kymmenen vuotta Pohjois-Amerikassa ja kirjoitan esimerkiksi luonnosta omien havaintojeni perusteella. Kuunnellaanko ihmistä, aikuista ja nuorta ihmistä, joka on asunut vuosia Intiassa ja kirjoittaa Intiasta? Vai sanotaanko hänellekin, että hän matkii muita?

Suomeen on muuttanut monia kansallisuuksia jo usean sadan vuoden ajan, ja he ja heidän jälkeläisensä ovat vaikuttaneet hyvin paljon suomalaiseen talouselämään ja kulttuuriin. Suomessa ei vieläkään uskota, että ihminen voi olla kahden tai usemman kulttuurin ihminen, vaikka sellaisia on ollut jo kauan. Uusin usean kulttuurin ihminen on Sofi Oksanen, joka on tuonut aivan uuden näkökulman suomalaiseen kirjallisuuteen ja keskusteluun.

Life in a cold climate - Opera

Polku johtaa musiikkiin
Originally uploaded by Anna Amnell

Luminen polku johtaa Oopperaan.

Sokeripala

Sokeripala -patsas sijaitsee entisen sokeritehtaan paikalla Mannerheimintien varrella.

Kokeilu: Blogger: Sivut

Huomasin äskettäin, että Bloggeriin on tullut taas jotain uutta, sivut (tekstit/muokkaa sivuja), jollaiset ovat tuttuja esimerkiksi Vuodatuksen käyttäjille. Tällä tavalla Blogger on tulossa lähemmäksi sitä, mitä haaveilin alussa blogeista. Siitä saa vaivattomasti kotisivut. Vasta yksi sivu on esillä etusivun lisäksi: Blogisiskot, ensimmäinen blogikirjoitukseni. Täytyy harkita, mitä laittaa seuraavaksi.

Bloggerissa on englanninkieliset ohjeet sivujen laittamiseen, mutta ei ole vielä yksityiskohtaisia neuvoja. Ne löytyvät varmaankin kokeneempien bloggaajien blogeista. Tuon ensimmäisen sivuni laitoin esille pelkästään kopioimalla sen yksinkertaisella tallentamisella ja siirtämisellä eli ctrl+c ja ctrl+v -systeemillä.

Lisäys: Minusta tuntuu siltä, että olen käyttänyt tätä ideaa primitiivisessä muodossa, mutta oppia ikä kaikki. Kertokaa, jos olette nähneet jonkun käyttäneen tätä fiksusti.:)

Varoitus: jos muokkaa sivuja sivupalkin kautta, voi poistaa vahingossa ne kaikki. Niin kävi.

Motto 1: On aina hauskaa oppia jotain uutta.
Motto 2: Erehdyksestä oppii.

Lopputulos toistaiseksi: Huomasin, että on helpompaa laittaa linkki joihinkin sivuihin.

Life in a cold climate - Helsinki

Postcards from snow land

Värikollaasit: valkoinen

Hyvä sopu sijaa antaa

Kuva Balilta: Joonas Heiskanen

Olen joutunut tekemisiin eri uskontoja harjoittavien ihmisten kanssa kouluajoista lähtien, jolloin olin vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa, ja ystävieni joukossa oli koululaisia eri kulttuureista. Jonkin aikaa minulle oli ongelmallista, miten suhtautua, vaikka en esittänytkään ystävilleni mitään mielipiteitä uskonnosta.

Opiskelijana kuuntelin Helsingissä professori Osmo Tiililän luentosarjan suurista maailmanuskonnoista, joista hän oli tehnyt väitöskirjansakin, aiheesta uskonnollinen turvallisuudentunne suurissa maailmanuskonnoissa. Ne olivat teologian, dogmatiikan luentoja, vaikka minä opiskelin itse kieliä, kirjallisuutta, sosiologiaa ja psykologiaa. Kävin tapaamassakin Tiililää. Hän oli vanhan ajan herrasmies, sivistynyt ja ystävällinen. Luin siihen aikaan ranskalaista kirjallisuutta kirjallisuuden tenttejä varten ja kerroin Tiililälle romaanista "Käärmesolmu". Hän kertoi lukevansa sen verran kun ehtii, myös romaaneja. Muutaman viikon kuluttua hän puhui tästä kirjasta luennoillaan. (Luettuani Tampereen yliopiston sivuilta Tiililän vanhemmista, ymmärrän, että Tiililä oli perinyt rakkauden kirjallisuuteen isältään, joka oli kulttuuria harrastava rehtori.)

En ole kokenut muita uskontoja ongelmallisiksi Tiililän luentojen jälkeen, jolleivat uskontojen harjoittajat mene äärimmäisyyksiin ja alista ja sorra toisinajattelevia. On mahdollista olla hyvässä sovussa, muistaa että oman uskonnon harjoittaminen kuuluu kunkin ihmisen ihmisoikeuksiin. Ihmisillä on myös oikeus kertoa uskonnostaan.

Jotkut ajattelevat, että maailmassa olisi parempi sopu, jos kaikki luopuisivat omasta uskonnostaan ja harjoittaisivat samaa uskontoa. Mutta olisi aikamoista intellektuaalista imperialismia vaatia muita hyväksymään uusi maailmanuskonto. Silläkin olisi omat uskomuksensa ja menettelytapansa, joihin kaikkien tulisi suostua. Se on myöskin hyvin utopistinen ajatus.

Uskontojen maailma on herkkää aluetta. Siihen ei ole yksinkertaisia ratkaisuja. Ainoa tie on suvaitsevaisuus toista ihmistä kohtaan. Toinen toisiaan kunnioittaen eri uskontojen harjoittajat voivat toimia yhdessä ihmisen hyväksi ja rakentaa parempaa maailmaa, vaikka heillä olisikin uskonnon alalla erilaiset mielipiteet.

Rita kirjoittaa uskonnoista. Kommenttini Ritalle:

Kirjoitit: "Hän oli osallistunut [bahai-] tilaisuuteen jossa aiheena ja pyrkimyksenä oli kaikkien maailman uskontojen yhdistyminen."

Tuohan on pluralismia, jossa kaikkien uskontojen täytyisi luopua omasta identiteetistään ja yhtyä tähän uuteen uskontoon (bahai-uskontoon?). Sehän olisi varsinaista imperialismia.

Uskontojen oikeuksiinhan kuuluu, että kukin uskonto saa säilyttää oman ominaislaatunsa toisen uskomuksia kunnioittaen.

Uskontojen harjoittajat voivat tehdä yhdessä paljon paremman maailman hyväksi esimerkiksi kehitysyhteistyössä ja rauhantyössä. Tätähän tapahtuukin.

Huom! Kommenteissa; bahá'í-uskonto
Bahá’u’lláh

Maassa maan tavalla

My daughter lives now in India. She decided to use Indian dresses, because Indian silk dresses are very beautiful and also more suitable for her work than European clothing.

Lämpöä koteihin

Savu tupruaa paksuna kaukolämpökeskuksen savupiipusta.