Onnea uudelle vuodelle 2019

Bloggaaminen on käynyt hyvin hankalaksi monien rajoitusten vuoksi. Uskon, että ne on tehty hyvässä tarkoituksessa ja toivon, että tilanne paranee tulevana vuonna. Siihen asti kiitos ja hyvää vointia kaikille!
Osallistun Facebookin ja Flickrin toimintaan.

Hyvää joulua

Onnellista joulua ja uutta vuotta!
Aleksanterinkatu vuoden 2007 asussa.

Vertauksen vuoksi joulukatu Helsingissä ennen sotia.  Kluuvikatu jouluna 1937. Kuva: Pietinen Aarne Oy / Helsingin kaupunginmuseo.

Blogini kommentointi on edelleen ongelmallinen. Toivon, että ongelmat selviävät tai sitten täytynee siirtyä Wordpressiin ensi vuoden puolella.
lue esim. Joulupukki ikä 1800 + vuotta
Amaryllis kuviani

Pelkästään tämän blogini kävijämäärä on ylittänyt miljoonan jo ajat sitten. Kiitos lukijat1

Isänmaallisuus ja kansallispuvut

"Jos isänmaallisuus ei  julkisena määritelmänä kuuluu kaikille, se tukee kahtiajakoa ja kahtia jakautunut kansa on aina heikko, kirjailija Sofi Oksanen kirjoittaa. Hän pohtii itsenäisyyspäivän esseessään myös nationalismia ja suomettumisen aiheuttamaa hiljaisuutta - sekä kansallispuvun painoa." Sofi Oksanen: Isänmaallisuudesta, Helsingin Sanomat Kulttuuri 6.12. 2018.   

Olen kuvannut kansallispukuiset nuket kirpputorilla. Minulla oli Yhdysvalloissa AFS-vaihto-oppilaana ollessani mukana tällainen Munsalan kansallispuku. Käytin sitä, kun pidin puheita, joissa kerroin Suomesta. Montanassa oli paljon suomalaisia siirtolaisia, ja jätin kansallispukuni Amerikkaan, sillä paikalliset suomalaiset käyttivät kansallispukuja kuoroasuina. Sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa siirtolaiset käyttävät kotimaansa kansallispukua, vaikka heidän esivanhempansa olisivat muuttaneet Amerikkaan monta sukupolvea sitten. Sama käytäntö olisi mielestäni hauskaa Suomessakin.

Kansallispuvun jättäminen Amerikkaan  harmitti myöhemmin, kun tyttäreni olisi voinut käyttää samaa pukua. Kansallispukuja ostettaisiin enemmän, jos ne eivät olisi niin kalliita. Esimerkiksi mieheni sisar teki itselleen kansallispuvun kansalaisopiston kursseilla. Hän teki Ylä-Savon puvun, vaikka asui naimisiin mentyään Lounais-Suomessa. 

Kansallispuvut ovat kauniita, mutta myös konkreettisesti raskaita, ja ne päällä tulee kuuma lämpimissä sisätiloissa. Ne soveltuvatkin parhaiten ulkoilmajuhliin. Kansallispukuja näkee monissa maissa arkiasuinakin sekä naisilla että miehillä.

P.S. Valitan sitä, että blogeihini ei voi kommentoida, en edes minä itse. Bloggerissa on jokin vika, jota ei ole korjatttu. Se johtunee tosiasiassa Googlesta.

Blogisisko ® Anna Amnell: Jouluseimi Senatintorille

Blogisisko ® Anna Amnell: Jouluseimi Senatintorille: Jouluseimi Torontossa kadun varrella . Senaatintorilla on nykyään joka joulu Tuomaanmarkkinat eli joulutori. Seurakuntayhtymän kannattaisi laittaa Senaatintorille kookas jouluse...

Avuttomat aivot ja lasten- ja nuortenkirjat

"Ihmisen aivot kehittyvät oikeastaan käsittämättömän hitaasti. Kestää 20-25 vuotta ennen kuin aivot saavuttavat aikuisuuden."
Satu Vasantola. Avuttomat aivot psykiatri Linnea Karlssonin haastattelu.
https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005909568.html

Tämä on kuin jatkoa joulukuussa 2011 Grafomaniassa käytyyn keskusteluun, jossa kommentoin, miksi lapsia ja nuoria tulee suojella. Ehdotin, että kirjailija saa kirjoittaa, mitä haluaa, mutta asiantuntijat luokittelevat, mille ikäryhmälle kirja sopii.

 Toin esille silloin vielä uuden aivotutkimuksen, jonka mukaan nuoret eivät ole kypsiä suuriin valintoihin, vaan tarvitsevat ohjausta. 

"--tämä ei ole viktoriaanista höpinää, vaan uusinta tutkimusta lapsista, juuri siitä ikäkaudesta, jolle kirjoitetaan lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Miksi lapsia kasvatetaan, miksi heitä suojellaan:

Aikaisemmin on luultu, että jo 12-vuotias on ajattelukyvyltään kuin aikuinen, valmis tekemään itse suuriakin ratkaisuja omasta elämästään, mutta viimeisten 10 vuoden aikana tehty uusin aivotutkimus, magneettikuvaus (magnetic resonance imaging , MRI) osoittaa, että aivojen kehittyminen on hidasta, ja sitä jatkuu usein yli 20-vuotiaaksi.

http://www.edinformatics.com/news/teenage_brains.htm

Lapsen aivot ovat jo 6-vuotiaalla melkein samaa kokoa (!) kuin aikuisen aivot (yli 90%). Lapsen ajattelukyky kasvaa kuitenkin hitaasti 11-12 -vuotiaaksi asti – ja sitten alkaa ratkaiseva vaihe, karsiminen, josta lapsen tulevaisuus riippuu. Se mitä hän tekee, vahvistaa yhteyksiä aivoissa, muovaa häntä ihmisenä.

Lapsesta kasvaa sohvaperuna, lukutoukka, urheilija, -- käyttääkseni voimakkaita ilmaisuja. Katsokaa hiukan ympärillenne, niin näette, millaisia aikuisia kasvaa lapsista, joille annetaan liiaksi vastuuta, liiaksi vapautta.

Kaikkein kriittisintä on aika puberteetin ja aikuiseksi varttumisen välillä. Silloin tapahtuu aivojen muovautuminen valmiiksi. Se vaihe kestää usein paljon yli 20-vuotiaaksi asti.

Tuona aikana nuoret ovat vielä kypsymättömiä tekemään valintoja. He ottavat suuria riskejä. Ruotsalainen aivotutkija sanoo nuorista: vahva moottori ja huonot jarrut.

(Päätin lopettaa nuortenkirjojen kirjoittamisen noiden keskustelujen jälkeen ja odottaa parempia aikoja. Lucia ja Luka ilmestyi vuonna 2013.)

Google plus-ongelmia blogissasi?

"Lokakuussa 2018 Google ilmoitti sulkevansa palvelun käyttäjiltään kuukausien ajan salaamiensa vakavien tietoturvaongelmien vuoksi, lopullisesti Google+ poistuu verkosta elokuussa 2019."
Lue lisää Wikipediasta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Google%2B

Blogisisko ® Anna Amnell: Mistä syntyi riita tieteen ja uskonnon välille?

Lehden kannessa sanat: Divided over Darwin.

ks. myös https://www.questia.com/magazine/1G1-194331029/america-s-difficulty-with-darwin

Mistä on syntynyt riita uskonnon ja darwinismin välille? Ei ainakaan Darwninista itsestään. Uusin History Today -lehti [vuosi 2009 on blogikirjoituksen vuosi] kertoo artikkelissaan, kuinka Darwin ei pitänyt riidoista uskonasioissa. 
Jumala [Creator)on mukana teoksen "Lajien synty" ensimmäisellä ja viimeisellä sivulla: --

Blogisisko ® Anna Amnell: Mistä syntyi riita tieteen ja uskonnon välille?: Lehden kannessa sanat: Divided over Darwin. Mistä on syntynyt riita uskonnon ja darwinismin välille? Ei ainakaan Darwninista itsestään. ...

Happy Birthday, Mickey Mouse!

Mickey is 90!

Suomenlinnassa 1970-luvulla

Noakin arkin ovi

 Ihana #Suomenlinna, jossa asuimme melkein kolme vuotta. Asuntomme oli peruskorjaamaton, oli puulämmitys, kylmä vesi. Maalasin asuntomme seinät kauniiksi, isoimman huoneen eli lastenhuoneen keltaiseksi ja valkoiseksi, pienen olohuone-makuuhuoneen lämpimän ruskeaksi ja keltaiseksi, eteisen erilaisilla lämpimillä punaruskeilla väreillä. Lastenhuoneessa oli iso kaakeliuuni, jonka edessä istuimme iltaisin koko perhe ja luimme iltasatuja. Se oli ihanaa aikaa, sillä lapset olivat 3-8 - vuotiaita ja saaret olivat kauniit kaikkina vuodenaikoina. Kesällä Suomenlinna oli kuin paratiisi, talvella sai luistella jo aikaisin linnoituksen lammissa.

Monet sukulaiset olivat järkyttyneitä siitä, että akateemisesti koulutettu pariskunta asui niin primitiivisesti. Armeijan asunnot olivat huonossa kunnossa, sillä se oli sitä aikaa, jolloin vihattiin Suomen armeijaa ja rakastettiin suuren ja mahtavan naapurimaan armeijaa. Mutta vuokra oli alhainen ja mahdollisti minun olemisen kotiäitinä.

 

Kun mieheni lähti Kyprokselle rauhanturvajoukkoihin, meidän piti muuttaa, sillä en olisi jaksanut kantaa halkoja alakerran kellarista lämmitystä varten. Lasten koulu ei muuttunut, sillä he olivat käyneet koko ajan ranskalaista koulua, joka sijaitsi Eirassa.

Isänpäivä 11.11.2018

pax11.11.2018
Värikollaasi värikimara

Blogisisko ® Anna Amnell: Halloween

Halloweenia juhlitaan muualla maailmassa 31. lokakuuta.

Kurpitsa on blogista Hanneles bookparadis
Klikkaa hakusanaa 'Halloween' ja lue kirjoitukseni Halloween-juhlasta.
Halloween on pyhänpäivän aatto, ja pyhäinpäivää juhlitaan muissa maissa perinteisesti marraskuun 1.päivänä.
Halloween ja pyhäinpäivä ovat eri asia. Suomessa sekoitetaan Halloween ja pyhäinpäivä.

Vihannekset

Vihanneksia sufiravintolassa Berliinissä
Makrokuvat: kasvis



Grilled vegetables in Saint Petersburg, Russia

Moscow, grilled vegetables at a restaurant

Ratatouille at home in Helsinki



rye bread with lightly sauted salmon, egg and pickled cucumbers ;
graavilohiruisleipä, kananmunaa ja mummonkurkkuja sekä salaattia kahvilassa Esplanadilla.





A green  salad at home.
Makrokuvat vihannekset

Blogisisko ® Anna Amnell: Lukijan aivot

Blogisisko ® Anna Amnell: Lukijan aivot: Miten minusta tuli lukija Kun olin lapsi, minulla oli tapana kiivetä pikkukaupungin korttelissamme olevan kaksikerroksisen ulkoraken...

Uudet värikollaasit 150

uudet värikollaasit

Kukkia esivanhemmille

Teen vähitellen pieniä pyrähdyksiä sukututkimukseen. En ole ammattilainen, enkä mikään asiantuntija. Tarkista tiedot, jos näet jonkun sukulaisesi täällä. On myös paljoon samannimisiä ihmisiä.

Olen poistanut nimiluettelon.

Värikollaasi ruskalintu

Värikollaasi ruskalintu

Esiäiti Lampaanjärveltä

Kaukaisin esiäitini on toistaiseksi Anna Ambrosiuksentytär Partanen (o.s. Ruotsalainen) syntynyt 1707 Lampaanjärvi, kuollut 1742 Pörsänmäki. Hänen äidistään voin sanoa vain Amrosiuksenvaimo Ruotsalainen eli amerikkalaisittain Mrs Ambrosius Ruotsalainen, oletan että syntynyt noin 1680. Pieni on ollut esiäitien reviiri. Lampaanjärvi ja nimi Ambrosius tuovat hyvin keskiaikaisen tunnelman. Poikakin on Ambrosius.  Onko Ambrosius Ruotsalainen kenellekään muulle tuttu?

NAISPUOLINEN LINJA, yhteensa 11 sukupolvea

Tuntematon Ruotsalainen (o.s. Tuntematon)

Suora esivanhempi (9 sukupolvea)

Anna Partanen (o.s. Ruotsalainen)

Suora esivanhempi (8 sukupolvea)

1707

19. Joulu 1742

Kaarina Lappeteläinen (o.s. Partanen)

Suora esivanhempi (7 sukupolvea)

1731

22. Tammi 1772

Katarina Pietikäinen (o.s.Lappeteläinen)

Suora esivanhempi (6 sukupolvea)

1755

4. Huhti 1832

Sara Kolehmainen (.o.s. Pietikäinen)

Suora esivanhempi (5 sukupolvea)

1787

23. Maalis 1855

Cecilia Ryth (o.s. Kolehmainen)

Iso-iso-isoäiti

16. Heinä 1827

25. Tammi 1912

Maria Ryynänen (os. Ryth)

Iso-isoäiti

17. Joulu 1854

4. Marras 1934

Silakkamarkkinat

Helsinki


Ahvenanmaa silakkamarkkinoilla Helsingissä

Lokakuun ruusut

Lokakuu makrokuvat



lokakuu



lokakuu

Kiitos Martti Ahtisaari!

Tänään on aiheellista toistaa tämä vanha blogikirjoitukseni vuodelta 2008:

Oliivinlehti on rauhan symboli. Sen kasvattaminen vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa - rauhan aikaa. Oliivipuutarhaa ei voi hoitaa, jos maa on sotatilassa.

Tapasin presidentti Martti Ahtisaaren eräillä Iso-Britannian suurlähetystön kutsuilla. Kerroin, että arvostan kovasti hänen työtänsä ja lisäsin hymyillen, että näin on, vaikka en olekaan demari.
- En ole minäkään, sanoi Ahtisaari hymyillen leppoisasti. Hän sanoi, että presidentiksi tultuaan henkilö lakkaa olemasta puolueensa jäsen ja muuttuu koko kansan presidentiksi.

Ahtisaarihan oli tullut puoluepolitiikan ulkopuolelta SDP:n presidenttiehdokkaaksi, ja hänet oli ensimmäisenä valittu suoralla kansanvaalilla presidentiksi vuonna 1994. Me ulkomailta lama-Suomeen kolme vuotta aikaisemmin palanneet suomalaiset koimme Ahtisaaren valinnan hyväksi merkiksi: Suomeen paluu oli ollut oikea ratkaisu. Suomi oli eheytymässä. Nyt ajateltiin, mikä oli parasta Suomelle. Vanhat sotakirveet haudattaisiin.

Olimme väärässä. Suomi ei ollut vielä valmis Martti Ahtisaaren kaltaiseen kansainvälisesti ajattelevaan presidenttiin. Kansa ihaili presidentti Ahtisaarta, mutta puoluepolitiikka vei Suomelta presidentin, joka olisi voinut johtaa toisella kaudellaan Suomen uudelle vuosituhannelle.

Unto Hämäläinen kirjoittaa tänään Hesarissa, että Ahtisaaren kaltaiset sovittelijat ovat harvinaisia.

"Ahtisaaren presidenttikaudella suuret asiat onnistuivat: Suomesta tuli EU:n ja sen talousliiton jäsen ja maan talous vakautui laman jäljiltä."
(Unto Hämäläinen: Autuaita ovat rauhantekijät. Ahtisaaren kaltaisia sovittelijoita on vain muutamia. HS/Kotimaa Ahtisaarelle rauhan Nobel. 11.10-2008)

Olen tänään iloinen siitä, että Martti Ahtisaari sai Rauhan Nobel -palkinnon. Me suomalaiset onnittelemme nobelistia ja hänen perhettään!

Kiitos Martti Ahtisaari!


2008 Nobel Peace Prize Laureate is Martti Ahtisaari from Finland

Lue myös Martti Ahtisaari: muutoksen ajan presidentti. (Iloniemi)

https://blogisisko.blogspot.com/2008/10/koko-kansan-presidentti-martti.html
(Korjattu: Iso-Britannian eikä Englannin ja SDP eikä Sdp.)

Värikollaasi Teetä syyspäivänä

Teetä syyspäivänä
Värikollaasi

Female line -sukupuu

Onko nainen esiäitiensä summa? Ehkä enemmänkin mosaiikki, pala sieltä, toinen täältä. Äitini 1920-luvun ryhmäkuvasta leikattuna. Tämän kesän sivuharrastus on ollut pienten sukupuiden laatiminen kirkonkirjojen ja muiden sukusivujen avulla. Tilasin papintodistuksia jo 1990-luvulla. Toivon, ettei löydy enää virheitä. Naislinjaa on 11 sukupolvea, kun lasketaan mukaan myös nuorin eli 15-vuotias Heidi. Nimeltä tunnettu vanhin synt. 1707 melkein 300 vuotta sitten. Toivon pääseväni 1500-luvulle ja kaemmaksi. Siinä auttaa sitten DNA.
Jos aikaa ja energiaa riittää laitan sisaria, joita oli ennen aikaan paljon. Sen ainakin merkitsen luetteloon, kuinka vanhoiksi nämä naiset ovat eläneet.
Lue Me elimme kuin italialaisessa elokuvassa.

Saippuakuplia ja muita kesämuistoja

Helsingissä 2010
Kesämuistoja makrokuvat



Saippuakuplia Esplanadilla 2017




Säilymme lapsina. Saippuakuplat ilahduttavat meitä iästä riippumatta.

Värikollaasi 2018-9

Kohta on talvi.

Mustaa kuin herukka  värikollaasi

Sotilaita ja torppareita

Aina on sodittu. Keskiajan sotilaan asu. Praha.

RYTH- SUKU

sotilaita ja torppareita, joukossa on ollut myös yksi  presidentti, ehkä yksi venäläinen kulkukauppias. 

Muuan Juvalla syntynyt 22-vuotias Klaus Ruuskanen värväytyi vuonna 1758 Rantasalmella Savon ja Savonlinnnan jääkärirykmentti 6:n Iisalmen komppaniaan ja sai sotilasnimekseen Ryth. 

Suvussa oli alussa nimi Ruuskainen, sitten Ryth, ja 1900-luvulla käyttöön otettu Ryytty. Esivanhempani Erik, Carl ja Maria olivat Ryth-nimisiä.

 *) Mauno Koivisto on Johanin veljen jälkeläinen

Suvun alkuperä kiinnostaa minua. 
Olen poistanut nimiluettelon. Mutta tilalla on linkki Ruuskasten /Ryth uusiin hienoihin sivuihin. http://www.ondruska.fi/ruuskaset-ja-ruuskat/ruuskasten-sukutaulut/

Värikollaasi 146

Värikollaasi 146 - kuvan otin Pietarissa muutama vuosi sitten. Annoin sille nimen restless in Saint Petersburg".

Värimalli
Huom
Taaskaan minä en pysty lukemaan kommentteja enkä kommentoimaan omaan blogiini! Osa blogeista on Bloggerin merkeissä, osa google plussassa. Alan todellakin kyllästyä näiden jättifirmojen keskinäiseen kamppailuun.

Sukututkimus on totista hommaa

Kuvasin Viipurin linnan junan ikkunasta. 1200-luvulta peräisin oleva linna ja keskiajan Viipuri ja sen maasedulla oleva talo olivat esivanhempieni asuinsijoja, josta 1400-luvulla syntynyt esi-isäni lähti liikkeelle ja pääty nykyiseen Savoon. Ei ole ihme, että isoisäni rakasti Viipuria.

"– Hän kirjoittaa sukuhistoriaa. Se vie häneltä kaiken vapaa-ajan. Postiin ja kirjastoon tulee kaukolainoina paksuja teoksia. Postivirkailijat voivat todistaa sen. Hän viettää lomansa ulkomaiden kirjastoissa laatien sukutauluja.

– Lehtori on kuuluisaa perhettä, sukunsa viimeinen jäsen. Suvun alkujuuret tunnetaan keskiajalle asti. Minäkin kuulun sen suvun yhteen mitättömään haaraan. --

Sitä se oli, (rikoskomisario) Pajala muisti nyt, että hän oli nähnyt äkäisen lehtorin eteisessä pitkän rivin arvokkaasti kehystettyjä sukutauluja. "(Anna Amnell: Vakoilijoita pikkukaupungissa. 2018)

Lukion lehtorin ystävä siinä puolustaa tätä, kun kuulustellaaan murhatapauksen vuoksi vuonna 1951. Kaikkia tietenkin epäiltiin, kunnes löytyi alibi. 1950-luvun sukututkijalla ei ollut apunaan nettisivuja, joiden avulla pääsee hetkessä eri puolille maailmaa tutkimaan lähteitä. Harrastelija voi tehdä pahoja virheitä kokeiluissaan ja unohtaa olleensa ilmaisella sukututkimussivulla. Toivottavasti kukaan ei joudu kärsimään minun pyrähdyksestäni sukututkimuksen pariin. Koetin pysyä kaidalla tiellä eli en mennyt lisäilemään muka-tietoja ja kuulopuheita. Sukututkmus on kiinnostavaa, tarkkuutta vaativaa ja aikaa vievä harrastus, joillekin ammatti. Niin addiktoivaa se on mielestän, että se ei sovi kaikille. Aika ei riitä.

Tilasin jo viime vuosituhannella papintodistuksia saadakseni tarkkoja tietoja joistain sukulaisistani. Niistä oli paljon hyötyä, kun tein äskettäin pienen ja laihan sukupuun esiäideistäni. Olen teettänyt myös kaksi DNA-testiä itsestäni. Uskon, että niiden avulla voin jatkaa siitä, mihin jäin. Se on mielikuvitusta ruokkivaa. Millaisia olivat esiäidit ja esi-isät 1500-luvulla? Joku voi mennä historiassa kauemmaksikin.

Minun äitilinjani kertoo, että esiäitini olivat koko 1800- ja 1700-luvun kotipaikkauskollisiia, elivät Ylä-Savon lempeissä maisemissa. Isoisäni kuului sukuun, joka eli 1500-luvullakeskiajan Viipurin seudulla ja levisi sitten eri puolille Suomea. Keskiajan Viipuri - se onkin stten kokonaan eri juttu.
P.S. Myös venäläiset ovat alkaneet teetättää DNA-testejä ja tutkia sukuaan. Sillä tulee olemaan suuri vaikutus Suomeenkin.
Lisäys: en tiennyt vielä tuolloin, että isoäidilläni oli myös juuret keskiajan Euroopassa. En arvannut teettäväni DNA-sukututkimusta ja yllättyväni suuresti mummon ja ukin juurista. -- Ks blogiani Maria ja Jaakko. Suksimestarin sukua. https://maria-ja-jaakko.blogspot.com/2019/08/great-grandfathers-valtaneuvoksen.html

En pääse kommentoimaan tänne

Mitä tämä on?
Blogger-profiili ei saa muka enää olla, vaan vain Google + profiili.
Onko muilla samoja kokemuksia? Tämä koskee Blogisisko-blogiani.
P.S. Piti lisätä google +, en muuta keksinyt.

Turun kirjamessut 5.-7.10.2018

Taas Turkuun! Turun Kirjamessut: Olen perjantaina 5.10.2018 Nuorisokirjailjoiden osastolla A17.
15.30-16.00 Anna Amnell: Young adult -teos, jonka aiheena on 1950-luvun alku, elämä pula-ajan ja rock´n roll -ajan välillä.
Haastattelijana toimii Tiina Lehtineva.

Uudet värikollaasit 145

Uudet värikollaasit 145 pihlajasta
värimalli

Ovat tainneet lentää lehdet pihlajasta, ja päärynöitä ja luumuja on pudonnut maahan.

Alkuperänen kuva on otettu Tukholman matkalla laivassa lokakuussa 2011.

Lisää kuvia lampuista

Paljastavat juuret. Aleksandra Kollontain suomalaiset juuret

Paljastavat juuret kertoo suomalaisten sukujen historiaa viihteellisesti, yllättävästi.

Kollontai sanoi äidinisänsä olleen "hyvin köyhä maanviljelijän poika, joka oli kotoisin Savonlinnan ympäristön erämaista". Totuus oli. että äidinisä "Aleksander Masalin kuului --itäsuomalaiseen sivistyssukuun, jonka ensimmäisten tunnettujen esi-isien tiedetään olleen jo 1600-luvulla pappeina Inkerinmaallla. Aleksanderin isä oli lopulla uraansa Savonlinnan kaupungin oikeusneuvosmies."

18-vuotias Aleksander oli varaton muuttaessaan Pietariin, aloitti virkamiesuran. Jokin koulutus hänellä täytyi olla, ja "hän ryhtyi harjoittamaan puutavarakauppaa". 26-vuotiaana hän oli jo rikas, meni naimisiin ja osti Kannakselta maatiloja, 1700-luvun perintömaita.
"Omistamalleen Muolaan  Kuusaan hoville Aleksander Masalin rakennutti upean päärakennuksen, ja täältä ovat Aleksandra Kollontain lapsuudenmuistot.
Yksi Masalinin tyttäristä oli naimisissa venäläisen kenraali Mihail Aleksejevits Domontovitsin kanssa, ja heidän tyttärensä oli Aleksandra."
Sukunimi Kollontai tuli nuoruuden aviomieheltä. Vapaan rakkauden kannattaja oli hairahtanut naimisiin, mutta korjasi virheensä. Mutta miehen nimi kelpasi, sillä tyttönimi olisi paljastanut, että isä oli kenraali.
Tästä naisesta tulisi romaani ja saippuaooppera- rikas lapsuus, lumoutuminen vallankumoukseen.

Aarno Tertti: Paljastavat juuret. Helsingin Sanomat 1981.

Mutta Kollontastahan on jo romaani, Leonid Itzelev: Madame Kollontai - vallankumouksen seireeni. 1997. Suom. Robert Kolomainen

Alasommeesta Savoon

Minusta ei olisi sukututkijaksi. Niin monimutkaisia ja täsmällisiä ovat sukupuut. Minun pienet sukupuuni tulevat olemaan kuin pikkuruisia muovikuusia, jotka joutuvat nykyään korvaamaan umpimetsästä kaadetut muhkeat joulupuut. Mutta hauskaa mustipeliä tämä on ollut. 

Tiesiköhän ukki, pelimanni ja suksimestari, että hänellä oli ollut esivanhempia jo keskiajalla Viipurin lähellä Alasommeessa (Rytkölä) ja joku mukana Viipurin pamauksen tapahtumissakin? Isoisäni piti kovasti Viipurista ja Pietarista. Ne olivat hänelle 'kaupunkeja'. Helsinki oli vain syrjäkylä, jossa hän kävi silloin tällöin suksia myymässä. 

Ukki eli 38-vuotiaaksi asti Suomen Suuriruhtinaskunnassa, josta hänellä oli vain hyviä muistoja. Esi-isä Pekka oli lähtenyt liikkeelle Alasommeesta 1400-luvun lopulla, tapasi Joroisissa varakkaan Laitittaren, ja siellä asuu vieläkin osa hedän jälkeläisistään. Nuoremmat pojat lähtivät Kustaa Vaasan aikaan nykyisen Kuopion seudulle ja sieltä Pielavedelle, jonne kertyi joukko Joroisten nuorempia poikia. 

Aluksi oli heillä laajat maa-alueet niin kuin Englannin aatelisilla, sitten tuli heille paljon lapsia, joille maita alettiin pilkkoa ja tulivat pakolliset maanjaot. Osa sukulaisista tuli Iisalmen seudulle jo 1700-luvulla. Ukki tuli vasta nuorena miehenä, ja häntä sanottiin taivaasta pudonneeksi pojaksi, kun hänellä ei ollut ketään sukulaisia siellä päin. 

 Luomisen tarve ja seikkailun halu tekivät hänestä köyhän käsityöläisen. Joskus kävivät Pielaveden rikkaat sukulaiset kylässä ja ostamassa suksia, kertoi tätini. Sanoivat: Tännekö se Jaakko on tullut Kai sitä täälläkin voi elää?

Lue myös Sara Wackln ja Aino Ackte, kuuluisia Rytkösiä. 

Myös Anna Luoto, kätilö ja kirjailija:
Näin sodan armottomat kasvot ja Kun ei ollut rahaa, tehtiin lapsi.
Viipuri by Maila Rytkönen
Reitti
https://prezi.com/euebp_25pbbb/viipuri/?utm_campaign=share&utm_medium=copy