Photo: Anna Amnell
Suomenlinnan 1700-luvulla rakennetun talon Nooakin arkin ovi ja Kansallismuseon torni.
Värikollaasi 162: Talven värit
Värimalli: talvi
My very old blog. Vuodesta 2005-
sunnuntaina, tammikuuta 19, 2014
Talven värit. Winter in Helsinki
Photo: Anna Amnell
Suomenlinnan 1700-luvulla rakennetun talon Nooakin arkin ovi ja Kansallismuseon torni.
Värikollaasi 162: Talven värit
Värimalli: talvi
Uskalla ruveta kirjailijaksi
Optimistinen kirjailija sai kukkia, Cadillac-ruusuja, ensimmäisen kirjan ilmestymisen kunniaksi- (Rose Cadillac, jossa pieni vivahde korallia)
Löytyi hauska yli 20 vuotta vanha kuva. Kustantaja on lähettänyt esikoisteokseni ensimmäisen painoksen kirjailijankappaleet kotiin.Toivon, että olisin ottanut kuvan siitä laatikostakin, jossa lähetti toi ne. Siihen oli painettu suurin kirjaimin kirjani ja minun nimeni.
Mieheni osti heti kukkia, ja kirjoista ja kukista otettiin kuva. Otin sen kameralla, jonka olin ostanut samana vuonna tehtyä pitkää Italian matkaa varten. Tämä kuva on kopio siitä kuvasta.
Laput muutamien kirjojen välissä kertovat, että osa kirjoista on lähdössä ystäville ja sukulaislle, jotka ovat saaneet odottaa kauan, että minusta tulee vihdoinkin kirjailija. Lähipiirini oli ollut varma, että minusta tulee kirjailija siitä lähtien, kun olin koululainen. He saivat odottaa liian kauan.
Tämän jälkeen alkoi arki: edelleen työn ohella kirjoittaminen, jatkuvasti toistuvat lamat ja niiden aiheuttamat ongelmat kustannusmaailmassa.
Kirjoitin kolme ensimmäistä kirjaa työn ohella, en ollut missään tekemisissä kirjallisten piirien kanssa. Ei ollut aikaa, kun oli työ, kodin hoitaminen - ja kirjoittaminen. En edes tiennyt kaikista kirjailijajärjestöistä.
Uskalla ruveta kirjailijaksi, vaikka se on kaikkea muuta kuin järkevä ratkaisu. Vain aniharva kirjailija rikastuu kirjoillaan, suurin osa ei tule edes toimeen kirjoittamisella näin pienen kielialueen maassa.
Kirjoittamisessa voi kokea onnenhetkiä. Siihen aikaan, kun kirjoitin (työpaikan ihmissuhteiden vuoksi ) raskaan työn ohella ohella, kirjoittaminen aamuvarhain tai viikonlopulla oli lepoa ihan konkreettisesti: pulssini laski, kun kirjoitin.
Tuota päivää on hauskaa muistella. (Kirjoitin ensimmäiset kolme kirjaanimellä Pirkko Pekkarinen. Sitten otimme koko perhe vihdoin vuonna 1998 käyttöön mieheni äidin tyttönimen 'Amnell'. Siihen sopi äitini nimi Anna. Nämä nimethän ovat virallisia nimiäni.)
(Aurora. Vaahteralaakson tyttö. 1991, 2. painos 1992)
UUSI! Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3, yhteisnide 1990-luvulla ilmestyneistä kirjoistani. Myös eKirja. Noin 400 sivua. Ilmestyy syyskesällä 2014. Sisältää kirjat Aurora Vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992), Aurora ja Pietarin serkut 1993 ja Aurora ja villikyyhkysten aika 1995.
Löytyi hauska yli 20 vuotta vanha kuva. Kustantaja on lähettänyt esikoisteokseni ensimmäisen painoksen kirjailijankappaleet kotiin.Toivon, että olisin ottanut kuvan siitä laatikostakin, jossa lähetti toi ne. Siihen oli painettu suurin kirjaimin kirjani ja minun nimeni.
Mieheni osti heti kukkia, ja kirjoista ja kukista otettiin kuva. Otin sen kameralla, jonka olin ostanut samana vuonna tehtyä pitkää Italian matkaa varten. Tämä kuva on kopio siitä kuvasta.
Laput muutamien kirjojen välissä kertovat, että osa kirjoista on lähdössä ystäville ja sukulaislle, jotka ovat saaneet odottaa kauan, että minusta tulee vihdoinkin kirjailija. Lähipiirini oli ollut varma, että minusta tulee kirjailija siitä lähtien, kun olin koululainen. He saivat odottaa liian kauan.
Tämän jälkeen alkoi arki: edelleen työn ohella kirjoittaminen, jatkuvasti toistuvat lamat ja niiden aiheuttamat ongelmat kustannusmaailmassa.
Kirjoitin kolme ensimmäistä kirjaa työn ohella, en ollut missään tekemisissä kirjallisten piirien kanssa. Ei ollut aikaa, kun oli työ, kodin hoitaminen - ja kirjoittaminen. En edes tiennyt kaikista kirjailijajärjestöistä.
Uskalla ruveta kirjailijaksi, vaikka se on kaikkea muuta kuin järkevä ratkaisu. Vain aniharva kirjailija rikastuu kirjoillaan, suurin osa ei tule edes toimeen kirjoittamisella näin pienen kielialueen maassa.
Kirjoittamisessa voi kokea onnenhetkiä. Siihen aikaan, kun kirjoitin (työpaikan ihmissuhteiden vuoksi ) raskaan työn ohella ohella, kirjoittaminen aamuvarhain tai viikonlopulla oli lepoa ihan konkreettisesti: pulssini laski, kun kirjoitin.
Tuota päivää on hauskaa muistella. (Kirjoitin ensimmäiset kolme kirjaanimellä Pirkko Pekkarinen. Sitten otimme koko perhe vihdoin vuonna 1998 käyttöön mieheni äidin tyttönimen 'Amnell'. Siihen sopi äitini nimi Anna. Nämä nimethän ovat virallisia nimiäni.)
(Aurora. Vaahteralaakson tyttö. 1991, 2. painos 1992)
lauantaina, tammikuuta 18, 2014
Sivut vain lasten- ja nuortenkirjoja varten
Ahersin koko eilisen päivän tehden sivuja, joihin laitoin kuvia ja tekstejä vain lasten- ja nuortenkirjoistani. Alkuun vain tiedot Aurora- ja Lucia Olavintytär -kirjoista ja linkkejä nukkekoti- ja nukkekuviin. Sivuilla on linkkejä joihinkin Bloggerin blogeihin, mutta niissä olevat kirjoituksetkin voisi siirtää sinne.
Tein nämä sivut"älykäs apina" -menetelmällä eli en lukenut ohjeita. Saa nähdä, miten niille käy.
Aina on hauskaa kokeilla joitain uutta.
Minulla on ainakin toistaiseksi ilmainen versio, joka ei taida näkyä hyvin hakukoneissa.
Seuraavana päivänä opin uutta!
perjantaina, tammikuuta 17, 2014
Kosteutta orkideoille
Orkideat pitävät kosteudesta. Joskus aikaisemmin minulla oli tapana laittaa orkidearuukun alle iso lautanen, jossa oli hiukan vettä. Siitä nousi kosteutta kukille. Ruukuissa oli aluslautanen, tai ne olivat reiättömiä suojaruukkuja, sillä orkidea ei saa liota vedessä.
Nykyään teen niin, että jätän vesipullon pohjalle vettä seisomaan ja laitan pullon orkideoiden lähelle. Ne näyttävät pitävän tästä ideasta.
Moisture for orchids
Nykyään teen niin, että jätän vesipullon pohjalle vettä seisomaan ja laitan pullon orkideoiden lähelle. Ne näyttävät pitävän tästä ideasta.
Moisture for orchids
Photo Friday: 'Dramatic'
One evening I saw how they they were filming a scene for a movie.
Eräänä iltana näin, kuinka Helsingissä filmattiin jotain kohtausta elokuvaan tai mainospätkään,
Photo Friday: ''Dramatic'
(dramaattinen, myös draamaan liittyvä)
Eräänä iltana näin, kuinka Helsingissä filmattiin jotain kohtausta elokuvaan tai mainospätkään,
Photo Friday: ''Dramatic'
(dramaattinen, myös draamaan liittyvä)
torstaina, tammikuuta 16, 2014
Kukkatilanne tammi 2014
Orkideat kukkivat uudestaan pidettyään muutaman kuukauden taukoa, vasen 11.1.2014- , oikeanpuoleinen 18.12. 2013 - .
Täydessä kukassa edelleen valkoinen azalea (31.12.2013 -). Jouluruusukin kukkii vielä, vähemmän kukkia jo.
Joulukukat: Valkeitten kukkien joulu : amaryllis, azalea, jouluruusu, joulutähti, orkidea.
Täydessä kukassa edelleen valkoinen azalea (31.12.2013 -). Jouluruusukin kukkii vielä, vähemmän kukkia jo.
Joulukukat: Valkeitten kukkien joulu : amaryllis, azalea, jouluruusu, joulutähti, orkidea.
Kommentti: Runoja ja romaaneja
John Irvingin kIrjassa "Kunnes löydän sinut" käydään välilä Helsingissä: Hotelli torni, Temppeliaukion kirkko, Johanneksen kirkko. Kuvassa hotelli Torni kuvatttuna yöllä ikkunastamme.
John Irving, Aila Meriluoto, Bo Carpelan, Ian McEwan
Yhteisiä suosikkeja [Leenan kanssa] : John Irving, jonka kirjoja suorastaan rakastan. Niissä on lämpöä, koko elämä rehevänä*, valloittavat juonet. Nuori Aila Meriluoto, hänen runonsa. Bo Carpelan, hieno kirjailija ja miellyttävä ihminen. "Axel" suosikkini. Carpelan ja Ian McEwan ovat minulle samalla tavalla suosikkeja kielen (Carpelan suomeksi, McEwan aina englanniksi) ja McEwan kirjojen rakenteen vuoksi.
Kumpikaan ei ole minulle läheinen, sillä Carpelan kuvaa esim Alkutuulessa ja McEwan kaikissa kirjoissaan maailmaa karsittuna, täysin sekulaarina. Ja sehän on mahdotonta, sillä ainahan joku pohtii maailmankatsomuksellisia kysymyksiä, ajattelee, vaikka ei saa, uskalla tai halua sanoa ääneen.
Voiko syyttää kirjailijoita? Suomessa sekulaari maailma on monien mielestä ainoa "sallittu" maailma. Olen jopa nähnyt Helsingin kaupungin suuren julisteen Helsingistä, jossa ei ollut yhtään kirkontornia. En tunnistanut sitä Helsingiksi. Mistähän se oli kuvattu?
Turistit ihmettelivät usein, kun kirkkoja ei ole merkitty turistikarttaan, esimerkiksi mahtavaa Johanneksen kirkkoa, jota turistit kuvaavat paljon. (vrt. Charles Taylor: A Secular Age) Se on vähän sama juttu kuin joiden totalitaaristen valtioiden tapa pyyhkiä virallisista valokuvista epäsuosioon joutuneiden ja eliminoitujen henkilöiden kuvat pois.
Temppeliaukion kirkko, eräs suosituimmista nähtävyyksistä
2. kommentti:
Juuri tuo on loistavaa McEwanin juonissa [mitä hyvänsä voi tapahtua.]Luen hänen kirjojaan moneen kertaan alleviivaten. Hänen kirjansa vaikuttivat paljon ensimmäisen Lucia Olavintytär -kirjan rakenteeseen. Hänellä on vain hyvin synkkä maailmankuva kirjoissaan. En tiedä mitään hänestä ihmisenä [muuta kuin myöhemmin mainitsemani New Yorkerin artikkelin verran.]
3. kommentti:
Leena, sainhän minäkin tietää hänestä jotain erikoista. Hän "löysi" veljen, jonka olemassaolosta ei ollut tiennyt.
Tähän astisten tietojeni mukaan ihmisen psykologiasta kätketty salaisuus ei olekaan kätketty perheen lapsilta. Jollakin tavalla he sen tietävät ja tekevät elämässään valintoja sen mukaan. McEwan on siis kokenut kaksi suurta tragediaa [vaimo lähti lapsen kanssa pois]. Ehkä ymmärrän nyt, miksi hän on aina niiin synkän näköinen ja miksi hänen kirjansa ovat niin karmeita - vaikkakin hyvin kirjoitettuja.
4.
MInä näin sen suuressa elokuvateatterissa. Hirveä shokki se lopussa oleva kohtaus. Mutta sellaisten järjestäminen on tämän kirjailijan tyylikeino. Se taitaa tehota. Mutta kyllä elämänvaiheetkin selittävät. The New Yorker -lehdessä kerrotaan Ian Mc Ewanista. Pitkä artikkeli.
Lue:McEwanin outo elämä: Hänen vanhemmillaan oli tapana hylätä lapsensa. [The New Yorker, pitkä artikkeli McEwanista]
keskiviikkona, tammikuuta 15, 2014
Azalean hoitaminen
Atsalea: Uusi kastelumenetelmä saa azalean kukoistamaan: ruukku upotetaan joka aamu 15 minuutin ajaksi vesiastiaan. Vesi on yhden vuorokauden seisonutta.
Kukkia tulee koko ajan lisää. Tämä yli kaksi viikkoa sitten saatu azalea kukoistaa.
Kun atsalea tuli kukkakaupasta, se oli korkeassa ruukussa, joka oli sisustettu sammaleella. Multa oli aivan kovaa ja kuivaa sammaleesta huolimatta. Pistelin juuripaakkuun reikä, jotta vesi pääsi sisälle. Aikaisemmin olen alistunut siihen, että atsalea ei kestä kauan. (31.12.2013- )
Marraskuussa sain tämän vaaleanpunaisen atsalean kirjan valmistumisen kunniaksi. (16.11. 2013 - 11.12. 2014 26 päivää)
Kukkia tulee koko ajan lisää. Tämä yli kaksi viikkoa sitten saatu azalea kukoistaa.
Kun atsalea tuli kukkakaupasta, se oli korkeassa ruukussa, joka oli sisustettu sammaleella. Multa oli aivan kovaa ja kuivaa sammaleesta huolimatta. Pistelin juuripaakkuun reikä, jotta vesi pääsi sisälle. Aikaisemmin olen alistunut siihen, että atsalea ei kestä kauan. (31.12.2013- )
Marraskuussa sain tämän vaaleanpunaisen atsalean kirjan valmistumisen kunniaksi. (16.11. 2013 - 11.12. 2014 26 päivää)
maanantaina, tammikuuta 13, 2014
Tarvepainatus: kirjan ikä pitenee, kirja tulee "ikuiseksi"
Kuin feniks-lintu kirja nousee vaikkapa makuloinnin tuhkasta aina uuteen elämään kirja kerrallaan-systeemillä.
Kuva: Aberdeen Bestiary Project
Hesarin kulttuuriosastolla keskustellaan tänään siitä, millaista kirjallisuus on vuonna 2025. Minua kiinnosti kovasti se, mitä runoilija ja ntamo-kustantamon perustaja Leevi Lehto sanoi tarvepainatuksesta. Juuri sillä periaatteellahan painetaan BoD:ssa uusinta kirjaani Lucia ja Luka. Sitä ei tarvinnut ostaa satoja kirjoja yhdellä kertaa, vaan sitä sujahtelee Saksasta painokoneista aina, kun joku tilaa sitä.
Tulevaisuus näyttää vielä ruusuisemmmalta:
" Kirjan elinkaari pitenee. Siinä missä se perinteisessä kustantamisessa koko ajan lyhenee, tarvepainetut kirjat ovat periaatteessa ja käytännössä ikuisia. Kirja, joka alkuun kenties jää vaille huomiota ja myy vähän, voi myöhemmin eri syistä aktualisoitua ja löytää lukijansa vuosien päästä."
Leevi Lehto - keskustelussa Kirjallisuus vuonna 2025 HS/Kulttuuri 13.1.2014.
Lisää Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika -kirjastani myös uusilla kotisivuilla, jotka oli hyvin helppo laittaa.
Lue lisää siitä, mitä Helsingin Sanomat kirjoittaa tästä aiheesta
Kunkin blogin osoite on varattu vain yhdelle blogille
Älä klikkaa tuota blogia! Se ei ole minun blogini. Eikä sitä saisi olla olemassa sillä toisen henkilön entisen blogin osoitetta EI saa ottaa käyttöönsä, ei myöskään suojattua blogin nimeä!
Varo blogia, joka ilmoittaa osoitteekseen blogisiskoKAKSI.blogspot.fi. Löysin sellaisen eräästä vanhemmasta blogista, ja se vei luvattomaan blogiin. Olen tehnyt ilmoituksen Bloggeriin.
Minulla oli monta vuotta sitten sen niminen blogi, mutta lopetin sen ja yhdistin sen ainekset tähän blogiin.
Minulla on Bloggerissa vain yksi Blogisisko-blogi. Jos blogisi sivupalkkiin on jäänyt vanhan blogini osoite, ole hyvä ja poista se ja vaihda tähän osoitteeseen. Kaikkein ensimmäisin blogiosoitteeni taas vie kotisivublogiini (http://amnellanna.blogspo.fi).
Jos lopetat blogin, kukaan ei sa ottaa käyttöönsä entisen blogisi osoitetta.
sunnuntaina, tammikuuta 12, 2014
Kommentti Kemppisen blogiin
Kuka hyvänsä bloggaaja voi lopettaa bloginsa tai sulkea sen, niin kuin suositun Kirjailijan häiriöklinikan kirjoittaja teki äskettäin. Silloin katoavat myös kommentoijien tekstit. Olen ennakoinut tällaiset tilanteet ja koettanut jo vuosikaudet laittaa talteen ainakin pitempiä ja jostain syystä tärkeitä kommenttejani tähän tai johonkin muuhun blogiini.
Eräs suosikkibloggajistani on Jukka Kemppinen, jonka blogia olen seurannut jo vuodesta 2005. Luen hänen tekstejään toisinaan ääneen miehelleni, ja meillä on hauskaa. Kemppisen kieli on elävää ja vaihtelevaa, tekstien aiheet ovat "laidasta laitaan" niin kuin on tapana sanoa.
Äskettäin oli äänestys parhaasta suomalaisesta blogista, ja kilpailun voitti Jukka Kemppinen. Kaikki eivät suinkaan ole osoittaneet kiitollisuuttaan ahkeralle ja hyvälle bloggaajalle. Päinvastoin, koska tunnetusti "kateus on Suomen ehtymätön luonnonvara", jotkut kommentoijat nälvivät Kemppistä niin ilkeästi, että lukijastakin tuntuu pahalta. Toivon, että Kemppinen poistaisi häirikkökommentteja vähän kovemmala kädellä.
Uusin kommenttini Kemppisen blogiin:
Jukka Kemppisen blogi on ollut tärkeä myös siinä mielessä, että täältä on voinut kysyä neuvoa bloggaamisasioissa. Alussa ei tiedetty, mitä bloggaaja saa tehdä rikkomatta lakia.
Vuonna 2006 oltiin huolissaan esimerkiksi siitä, missä ja kenestä saa ottaa valokuvia? Saako ottaa kuvia näyteikkunoista? Saa. Toisten koirista? Saa. Opimme Kemppisen blogista, että toisten koteihin ei saa kurkistella ikkunasta, ottaa kuvia ja laittaa blogiin. Toisten blogeista saa lainata kuvia siteeraamisoikeudella. Tätä neuvoa kannatti testata neuvojan kuvalla:
http://blogisisko.blogspot.fi/2006/01/kuvien-kyttminen-blogissa.html
Blogi-maailman kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu demokratia ja tasa-arvo. Näin ollen kuka hyvänsä meistä on voinut kommentoida Jukka Kemppisen blogiin. Bloggaajat sinuttelevat toisiaan ja koettavat olla ihmisiksi. Mitään henkilöpalvontaa ei harjoiteta:
Jukka,
arvoisa "renessanssibloggaaja", arvostan kovasti kirjoituksiasi, mutta tänään olet tainnut nousta väärällä jalalla sängystä. – -
arvoisa "renessanssibloggaaja", arvostan kovasti kirjoituksiasi, mutta tänään olet tainnut nousta väärällä jalalla sängystä. – -
”Ad Anna Amnell:
Voipi olla. Ja tuntui että oli kaksi väärää jalkaa. kohtuutonta että ihminen joutuu tässä korkeassa iässä hankkimaan elantonsa rehellisellä työllä.
Yleisön osastoon kirjoittaminen on suosittu keino purkaa kiukkua. –”
Voipi olla. Ja tuntui että oli kaksi väärää jalkaa. kohtuutonta että ihminen joutuu tässä korkeassa iässä hankkimaan elantonsa rehellisellä työllä.
Yleisön osastoon kirjoittaminen on suosittu keino purkaa kiukkua. –”
Kemppinen: Kysymyksiä vastauksiin. 31.5.2006
lauantaina, tammikuuta 11, 2014
Haastattelu Suomen Maakuntakirjailijat Ry:n Rovinssi-lehdessä
Haastattelu Rovinssi-lehdessä. V.W.: Pöytälaatikosta kirjailijaksi – yhdellä klikkauksella. Anna Amnell - Rovinssi 4/2013, sivut 29-30.
1. Miten sinusta tuli kirjailija? Milloin päätit, että haluat kirjoittaa ja julkaista kirjan?
Lainasin alaluokilla koulun kirjastosta Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia. Se oli ensimmäinen paksu kirja, jonka luin, kaunis vanha painos, kannet himmentynyttä kultaa ja punaista. Sivelin kirjan selkämystä ja kuiskasin : Minusta tulee kirjailija.
Sakari Topeliuksen Välskärin
kertomuksia on historiallinen romaani, ja niitähän minä olen tähän asti kirjoittanut.
Tuosta hetkestä kului kuitenkin vuosikymmeniä, ennen kuin
kirjoitin ensimmäisen kirjani. Aina tuntui olevan jotakin kiireellisempää
tekemistä. Kirjoitin lapsena runoja ja opiskeluaikana pari lehtijuttua ja siirtolaisena
Kanadassa lisää lehtijuttuja, sekä sikäläiseen siirtolaislehteen että Suomeen.
2. Nyt marraskuussa ilmestynyt Lucia ja Luka on seitsemäs historiallinen nuorisoromaanisi.
Mistä syntyi idea näiden kirjojen kirjoittamiseen? Mistä saat inspiraatiota kirjoittamiseen?
Minua
kiinnostaa ihmisen kohtalo historian myllerryksessä. Lähteinä ovat
tieto- ja kaunokirjallisuus, museot ja oma kokemus arjessa ja matkoilla.
1990-luvulla ilmestynet Aurora-kirjat
kertovat Kanadasta, jossa olin asunut yhdeksän vuotta, sen luonnosta ja
yleensä 1900-luvun alun elämästä.
Lucia
Olavintytär –kirjoilla (2004, 2006, 2013) on myös pitkä alkuhistoria. Ihastuin Italian matkalla vuonna 1991 renessanssiin
ja tutkin sitä vuosikaudet, kävin museoissa, luin tieto- ja kaunokirjallisuutta
ja katsoin elokuvia.
Varsinainen
idea kirjaan syntyi hetkessä, voisin sanoa silmänräpäyksessä. Näin televisiossa
lyhytkasvuisen naisen ratsastavan hevosella ja siinä samassa näin mielessäni
tytön ratsastavan renessanssimaisemassa vihreä viitta ja punainen tukka
hulmuten. Kyynärän mittainen tyttö seikkailee 1500-luvun Euroopassa. Hänessä
yhdistyvät kaikki ne asiat, joita olin oppinut 1500-luvusta.
Tuolla
tavalla ei tietenkään kirjoiteta kirjoja nopeaa tahtia. Mutta kirjoittamisessa ei ole tärkeää vain
kirjan vaan kirjoittaminen, sillä jokaista kirjaa kirjoittaessaan kasvaa ja
kehittyy ihmisenä.
3. Miksi päätit julkaista kirjasi omakustanteena? Tarjositko käsikirjoitustasi ollenkaan kustantamoille, vai oliko alun perin selvää, että haluat kustantaa kirjasi itse?
Aikaisempi kustantajani ilmoitti, ettei se julkaise enää historiallisia nuortenkirjoja. Monet muutkin kustantajat olivat luopuneet kokonaan nuortenkirjojen julkaisemisesta, toiset eivät halunneet jatkaa eri kustantajan sarjaa.
Olin lukenut
onneksi omakustantamisesta jo Kanadassa asuessani. Netistä löytyi pitkä
luettelo maailmankuuluja kirjoja, jotka on julkaistu aluksi tai kokonaan
omakustanteina.
4. Millaisen vastaanoton kirjasi on saanut?
Sitä myydään netissä ja joissakin kirjakaupoissakin. Se on mukana Enemmän kuin tuhat sanaa? Turun linna kirjallisuudessa ja taiteessa -näyttelyssä, joka avautuu pian. Lastenkulttuurilehti Tyyris Tyllerön 4/2013 :n teema on Turun linna kirjallisuudessa, ja minunkin kirjani esitellään. Lisäksi minulta pyydettiin samaan lehteen kirjoitus siitä, miten olen tehnyt tutkimustyötä kirjaani varten ja miksi innostuin tähän aiheeseen ja aikakauteen.
5. Miten markkinoit kirjaasi?
Olemalla mukana kirjamessuilla ja kirjoittamalla blogeihini. Olen mukana myös Facebookissa. Ajatukseni ovat aika paljon jo seuraavassa kirjassani, jota kirjoitan, nyt täysin uudesta aikakaudesta ja ilman stressiä siitä, saanko uudelle kirjalleni kustantajan.
Rovinssil-lehden teemana oli kirjoittaminen ja kirjan julkaisu. Yhdellä klikkauksella viittaa omakustantamisen helpottumiseen. Kirjailijaksi valmentautumisesta kertoo artikkeli Suomen Maakuntakirjailijat Ry:n ja Skripta Kirjoittajaopiston Elämä tarinaksi -kirjoittajavalmennuksesta.
Firenze kiehtoo
Tänään Hesarissa Firenzen lumouksesta Maria Petterson: Firenzen syndrooma - HS Lauantai/Matka-11.1.2014.
http://www.hs.fi/paivanlehti/11012014/matka/Firenzess%C3%A4+matkailija+jopa+taintuu+kauneudesta/a1389335492924
Minulle ei tullut syndroomaa, mutta tuli kolme kirjaa, ja on myös neljäs julkaisematon käsikirjoitus, jossa esiintyy Uffizin taidegalleria.
Kirjoitukseni lastenkulttuurilehti Tyyris Tyllerössä 3/2013 (joulukuu) ja blogeissani jo 2005 Firenzen lumouksesta.
Firenzestä Turkuun (koko kirjoitus)
Italiasta se alkoi (2005, Blogisisko-blogissa, käytetty kirjoituksen alussa)
http://www.hs.fi/paivanlehti/11012014/matka/Firenzess%C3%A4+matkailija+jopa+taintuu+kauneudesta/a1389335492924
Minulle ei tullut syndroomaa, mutta tuli kolme kirjaa, ja on myös neljäs julkaisematon käsikirjoitus, jossa esiintyy Uffizin taidegalleria.
Kirjoitukseni lastenkulttuurilehti Tyyris Tyllerössä 3/2013 (joulukuu) ja blogeissani jo 2005 Firenzen lumouksesta.
Firenzestä Turkuun (koko kirjoitus)
Italiasta se alkoi (2005, Blogisisko-blogissa, käytetty kirjoituksen alussa)
perjantaina, tammikuuta 10, 2014
Photo Friday: Climate
torstaina, tammikuuta 09, 2014
Tälle on nyt nimi: selfie
peilin avulla otettu omakuva, syksy 2007
selfie-kuvani
Picasalla muunneltu selfie
Selfie-kuvat,
vanhin taitaa olla tämä hissikuva vuodelta 2007
(Takkaavainen lukija huomaa, että nämä eivät ole "teinipeilejä" eli kännykällä otettuja omakuvia)
keskiviikkona, tammikuuta 08, 2014
Mikrohistoriaa: kuvaa kotisi
Useita vuosia sitten mieheni sisar kertoi lukeneensa jostain lehdestä kehotuksen: kuvaa kotisi. Minäkin innostuin ottamaan valokuvia kaikista kodin pienistä arkisista esineistäkin.
Se oli yhdestoista hetki, sillä muutama kuukausi sen jälkeen silloiseen asuntoomme tuli putkiremontti ja peruskorjaus, kaiki kerrostalon asukkaat muuttivat toiseen taloon, osa tavaroista meni vuoden ajaksi varastoon. Se oli suuri muutto, virkasuntomme pieneni yhtäkkiä kolmanneksella.
Entisajan ihmisillä oli paljon säilytystilaa. Iisamelaisissa puutaloissakin oli jokaisella vuokralaisella kellariosuus, vinttiosuus, halkoliiteri ja aitta asunnon lisäksi. Omakotitaloissa oli iso ullakko ja uudemmissa myös iso kellari eli pohjakerros. Oli runsasti säiltystilaa.
Kodeista on koottu esineistöä museoihin kautta aikojen. Mutta miten käy nykyaikana? Olen katsonut usein ällistyneneä, kun ihmiset myyvät kirpputoreilla esimerkiksi kaikki lastensa lapsuudenlelut.
Puhutaan pilkallisesti tavarataivaasta, mutta todellisuudessa ihmiisltä eliminoidaan muistot ja juuret.
Kannattaa ottaa valokuvia. Netti voi olla meidän nykyajan ihmisten ullakko. Mutta tarvitaan myös museoita, joissa ihmisten käyttämiä huonekaluja, vaatteita ja kodin muuta esineistöä on näytteillä kertomasta ihmisten arjesta ja juhlasta.
tiistaina, tammikuuta 07, 2014
Tänään katson neljä tuntia TV:tä
En ole muuttumassa pysyvästi sohvaperunaksi. Tänään on erikoinen päivä, sillä Suomen TV näyttää kolme mielenkiintoista ohjelmaa:
klo 19.00-20.00 YLEn TV 1: Agatha Christien arvoitus. David Suchet kertoo.
Tämä oli hyvä ohjelma.
klo 20.00-20.50 YLEn Teema: Art Nouveau ajan peilinä, osa 1/3 Pariiisi.
Ohjelma eksyi useaan kertaan sivupoluille, unohtaen ohjelman kohteen, art nouveaun. Olisin halunnut nähdä Pariiisin kauniita art nouveau -rakennuksia ja huonekaluja, joiden yksityiskohdat kiehtovat, muotia. Näytettiin onneksi edes koruja. Nekin jäljittelivät luontoa, kuten art nouveaun muodot yleensäkin päinvastoin kuin ohjelman alussa väitettiin! Lasin ja loppuosan arkkitehtuutin osuus parasta.
Täällä Art nouveau -sivut! : art nouveau levisi Pariisista muihin maihin, myös Suomeen.
klo 21.00 - 22.35 YLE TV 1: Downton Abbey Lontoossa juhlimassa ongelmaneidin Lady Rosen debydannttivuotta. Tämä merkitsee sitä, että Lady Rose astuu "kodin suojasta" seurapiireihin.
New Yorkissa eräs rouva neuvoi debytantteja: Älkää tehkö tai sanoko mitään, mitä ette kestäisi nähdä The New York Times- lehden etusivulla.
Hänen olisi pitänyt neuvoa Lady Rosea, joka on tehnyt jo kaikenlaista debytantille sopimatonta.
Kuvassa on art nouveau -tyylinen kaappi Pietarin ja Paavalin linnoituksen museosta. Siellä on kokonainen huone omistettu Art nouveaulle eli jugendille. Pistäytykää ihmeessä siellä, jos käytte Pietarissa. Pietarisssa on muutenkin paljon art nouveauta. Uskon, että sitä käsitellään tässä sarjassa.
Kirjoja jugendista ja Art Decosta. Klikkaa kuva suureksi!
klo 19.00-20.00 YLEn TV 1: Agatha Christien arvoitus. David Suchet kertoo.
Tämä oli hyvä ohjelma.
klo 20.00-20.50 YLEn Teema: Art Nouveau ajan peilinä, osa 1/3 Pariiisi.
Ohjelma eksyi useaan kertaan sivupoluille, unohtaen ohjelman kohteen, art nouveaun. Olisin halunnut nähdä Pariiisin kauniita art nouveau -rakennuksia ja huonekaluja, joiden yksityiskohdat kiehtovat, muotia. Näytettiin onneksi edes koruja. Nekin jäljittelivät luontoa, kuten art nouveaun muodot yleensäkin päinvastoin kuin ohjelman alussa väitettiin! Lasin ja loppuosan arkkitehtuutin osuus parasta.
Täällä Art nouveau -sivut! : art nouveau levisi Pariisista muihin maihin, myös Suomeen.
klo 21.00 - 22.35 YLE TV 1: Downton Abbey Lontoossa juhlimassa ongelmaneidin Lady Rosen debydannttivuotta. Tämä merkitsee sitä, että Lady Rose astuu "kodin suojasta" seurapiireihin.
New Yorkissa eräs rouva neuvoi debytantteja: Älkää tehkö tai sanoko mitään, mitä ette kestäisi nähdä The New York Times- lehden etusivulla.
Hänen olisi pitänyt neuvoa Lady Rosea, joka on tehnyt jo kaikenlaista debytantille sopimatonta.
Kuvassa on art nouveau -tyylinen kaappi Pietarin ja Paavalin linnoituksen museosta. Siellä on kokonainen huone omistettu Art nouveaulle eli jugendille. Pistäytykää ihmeessä siellä, jos käytte Pietarissa. Pietarisssa on muutenkin paljon art nouveauta. Uskon, että sitä käsitellään tässä sarjassa.
Kirjoja jugendista ja Art Decosta. Klikkaa kuva suureksi!
Unohtunut joulukoriste tai joululahja
Aina löytyy jotakin, joka on unohtunut ja jäänyt pois joulusta. Monesti se on lahja, joka löytyy yläkomerosta, jonne se on laitettu talteen syksyllä joulua varten.
Näin tämän hauskan joulukoristelun Berliinissä KaDeWe-tavaratalossa marraskussa 2010. Otin kuvan ja aioin laittaa jouluksi blogiin. Jäi laittamatta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tästä se löytyy paremmin jonain toisena jouluna. On aika sanoa vähitellen näkemiin joululle.
Näin tämän hauskan joulukoristelun Berliinissä KaDeWe-tavaratalossa marraskussa 2010. Otin kuvan ja aioin laittaa jouluksi blogiin. Jäi laittamatta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tästä se löytyy paremmin jonain toisena jouluna. On aika sanoa vähitellen näkemiin joululle.
Ensi jouluksi
On aika laittaa joulukuusi pois ja pakata koristeet huolellisesti.
Nyt olisi myös aika ostaa joitain uusia koristeita alennusmyynneistä.
Ihastuin tähän lahjapaperiin, jossa on niin monta aidon joulu tunnusta. Kanelitankoja ja piikkipaatsamaa. Toivon, että sitä on jäljellä paperikaupassa.
Nyt olisi myös aika ostaa joitain uusia koristeita alennusmyynneistä.
Ihastuin tähän lahjapaperiin, jossa on niin monta aidon joulu tunnusta. Kanelitankoja ja piikkipaatsamaa. Toivon, että sitä on jäljellä paperikaupassa.
Joulukaktus kuuluu jouluun
Näin tämän kuvan vanhasta joulukaktuksestani, ja tuli ikävä joulukaktusta.
Minulla on ollut useita hyvin suuria joulukaktuksia, jotka ovat kukkineet vuodesta toiseen. Ne ovat yleensä vahingoittuneet muutoissa, ja niitähän meillä on ollut paljon.
Täytyy aloittaa taas punainenjoulukaktus.
Minulla on ollut useita hyvin suuria joulukaktuksia, jotka ovat kukkineet vuodesta toiseen. Ne ovat yleensä vahingoittuneet muutoissa, ja niitähän meillä on ollut paljon.
Täytyy aloittaa taas punainenjoulukaktus.
maanantaina, tammikuuta 06, 2014
Lux Helsinki - Lantern Park
Kerään kaikki Lux Helsnki kuvat tähän isoon kansioon: Lux Helsinki (collection), jossa ovat tähän mennessä lyhtyjen lisäksi myös kuvat valaistusta Tuomiokirkosta ja de la Pradan Corazon- valotaideteoksesta.
Klikkaa alla olevia hakusanoja 'lux Helsinki', niin löydät kuvia aikaisemmilta vuodelta samasta aiheesta.
Kuvassa mieheni suosikki 'lentävä lehmä'. Kuvat on otettu puolenpäivään aikaan. Oli hämärää, ja hän otti kuvat pienellä taskukameralla.
Esitysajaksi sanotaan klo 17-24, mutta ainakin tänään lyhyt olivat valaistut päivälläkin.
Lux Helsinki kertoo:
"Jo useana vuonna yleisöä ihastuttanut tunnelmallinen lyhtypuisto toteutetaan jälleen yhteistyönä Aalto-yliopiston ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kanssa. Puistoa kuratoi ympäristö- ja yhteisötaiteilijaKaisa Salmi. Uusia, entistä värikkäämpiä lyhtyjä valmistavat taide- ja muotoilualan opiskelijat: lisäksi mukana on aikaisempina vuosina tehtyjä opiskelijoiden ja ammattilaisten lyhtyjä.
Lantern Park on projekti, joka laajenee vuosi vuodelta entistä runsaammaksi valoiloitteluksi. Se ottaa talvisen puiston syleilyynsä illan hämärtyessä, ja myös puiston valaistus muuttuu osaksi tunnelmaa. Tällä kertaa mukana on lähes 150 lyhtyä, jotka täyttävät puiston Kansallisoopperalta Hakasalmen huvilalle asti. Lyhdyt valaisevat puistoa myös yöaikaan."
Agatha Ruiz de la Pradan valotaideteos Corazon
Hyvää loppiaista! Lux Helsinki on tänä vuonna loistelias. Olen käynyt katsomssa vasta tätä Corazón-valoteosta. Taideteokseen on liitetty musiikkia. Sydän sykkii.
Lisää kuvia täällä
Laitan samaan kansioon kuvia muistakin valoteoksista, kunhan käyn niitä katsomassa.
Lux Helsinki 2014-sivut (kaikki teokset):
"Espanjalaisen muotisuunnittelija Agatha Ruiz de la Pradan ja tuotanto- ja suunnittelutoimisto D-FactonCorazón tuo Tuomiokirkon ylätasanteelle valtavan sydämen, joka sykkii lukemattomissa väreissä vavisuttavan, teokseen sävelletyn musiikin tahtiin. Teoksen taustalla oleva Tuomiokirkko sulautuu mukaan teokseen, kun se valaistaan. Teoksen kesto on noin viisi minuuttia. Teos on nähty aikaisemmin Ranskan Lyonin Fête des Lumières -valotapahtumassa vuonna 2012."
Lisää kuvia täällä
Laitan samaan kansioon kuvia muistakin valoteoksista, kunhan käyn niitä katsomassa.
Lux Helsinki 2014-sivut (kaikki teokset):
"Espanjalaisen muotisuunnittelija Agatha Ruiz de la Pradan ja tuotanto- ja suunnittelutoimisto D-FactonCorazón tuo Tuomiokirkon ylätasanteelle valtavan sydämen, joka sykkii lukemattomissa väreissä vavisuttavan, teokseen sävelletyn musiikin tahtiin. Teoksen taustalla oleva Tuomiokirkko sulautuu mukaan teokseen, kun se valaistaan. Teoksen kesto on noin viisi minuuttia. Teos on nähty aikaisemmin Ranskan Lyonin Fête des Lumières -valotapahtumassa vuonna 2012."
sunnuntaina, tammikuuta 05, 2014
Värikollaasi 160: idols
A dress in Helsinki and a wall painting in Ptuij Slovenial
Sama suurena
Värikollaasi 160 , jossa myös värimalli nähtävänä.
Sama suurena
Värikollaasi 160 , jossa myös värimalli nähtävänä.
lauantaina, tammikuuta 04, 2014
Kuuntelemme musiikkia Wienistä
Wienin Filharmonikkojen uudenvuoden Strauss-konsertti. Daniel Barenboim.
Kuva on tyttären Flickr-sivuilta.
Kuva on tyttären Flickr-sivuilta.
Helsinki Cathedral and Lux Helsinki
Lux Helsinki alkaa huomenna. Sydän on jo paikallaan.
Agatha Ruiz de la Pradan taideteos Corazon (valaistu sydän) on Helsingin Tuomikirkon edessä. Lux Helsinki- sivuilla olevassa kartassa ei ole Tuomiokirkkoa mainittu ollenkaan, joten vaikuttaa siltä, että Corazón on Uspenskin vieressä, sillä Uspenskin nimi on kartassa. Taiteilijan mielestä Lux Helsinki: "Espanjalaisen muotisuunnittelija Agatha Ruiz de la Pradan ja tuotanto- ja suunnittelutoimisto D-FactonCorazón tuo Tuomiokirkon ylätasanteelle valtavan sydämen, joka sykkii lukemattomissa väreissä vavisuttavan, teokseen sävelletyn musiikin tahtiin. Teoksen taustalla oleva Tuomiokirkko sulautuu mukaan teokseen, kun se valaistaan. Teoksen kesto on noin viisi minuuttia. Teos on nähty aikaisemmin Ranskan Lyonin Fête des Lumières -valotapahtumassa vuonna 2012.
"sydämen ja kirkon välillä on suuremmoista", sanoo taiteilija YLEn mukaan.
P.S. Kuvasin sunnuntai-iltana lisää. Nyt värit vaihtuvat ja sydän sykkii. Katso koko kansio
Agatha Ruiz de la Pradan taideteos Corazon (valaistu sydän) on Helsingin Tuomikirkon edessä. Lux Helsinki- sivuilla olevassa kartassa ei ole Tuomiokirkkoa mainittu ollenkaan, joten vaikuttaa siltä, että Corazón on Uspenskin vieressä, sillä Uspenskin nimi on kartassa. Taiteilijan mielestä Lux Helsinki: "Espanjalaisen muotisuunnittelija Agatha Ruiz de la Pradan ja tuotanto- ja suunnittelutoimisto D-FactonCorazón tuo Tuomiokirkon ylätasanteelle valtavan sydämen, joka sykkii lukemattomissa väreissä vavisuttavan, teokseen sävelletyn musiikin tahtiin. Teoksen taustalla oleva Tuomiokirkko sulautuu mukaan teokseen, kun se valaistaan. Teoksen kesto on noin viisi minuuttia. Teos on nähty aikaisemmin Ranskan Lyonin Fête des Lumières -valotapahtumassa vuonna 2012.
"sydämen ja kirkon välillä on suuremmoista", sanoo taiteilija YLEn mukaan.
P.S. Kuvasin sunnuntai-iltana lisää. Nyt värit vaihtuvat ja sydän sykkii. Katso koko kansio
perjantaina, tammikuuta 03, 2014
Photo Friday: 'My Life' is full of surprises
I was visiting my relative in Saint Petersburg in September. My husband and I were sitting in this beautiful Art Nouveau cafe and my phone rang. I didn't want to answer, but my husband said: You never know who is there. He was right. It was a very important call. I was asked to write an article and my new book was to be interviewed in the same magazine.
My photos/kuviani: Singer House in Saint Petersburg
Olin syyskuussa yli kymmenen päivän sukulaisvierailulla Pietarissa. Istuin mieheni kanssa Singerin talon kirjakahvilassa vastapäätä Kazanin katedraalia. Kahvilassa oli vilkas puheensorina. Matkapuhelimeni soi, pirisi niin kuin vanhan ajan puhelin. En halunnut vastata, sillä numero oli outo. Mutta mieheni sanoi: Jos et vastaa, et koskaan saa tietää, kuka siellä oli.
Hän oli oikeassa. Se oli hyvin tärkeä puhelu: minua pyydettiin kirjoittamaan eräs artikkeli.
Singerin kirjakahvila-kuvia
My photos/kuviani: Singer House in Saint Petersburg
Olin syyskuussa yli kymmenen päivän sukulaisvierailulla Pietarissa. Istuin mieheni kanssa Singerin talon kirjakahvilassa vastapäätä Kazanin katedraalia. Kahvilassa oli vilkas puheensorina. Matkapuhelimeni soi, pirisi niin kuin vanhan ajan puhelin. En halunnut vastata, sillä numero oli outo. Mutta mieheni sanoi: Jos et vastaa, et koskaan saa tietää, kuka siellä oli.
Hän oli oikeassa. Se oli hyvin tärkeä puhelu: minua pyydettiin kirjoittamaan eräs artikkeli.
Singerin kirjakahvila-kuvia
torstaina, tammikuuta 02, 2014
Anna Amnell: Lucia ja Luka Tyyris Tyllerö -lehden Turku-numerossa 4/2013
Tyyris Tyllerö 4/2013 Päätoimittaja Kari Vaijärvi. Taitto ja ulkoasu Pirre Vaijärvi. 52 sivua. Turku-numeron toimittaja on Ismo Loivamaa
Kannessa Hali-Koira Viljo-Valdemar, joka kannustaa lapsia lukemaan (Kulje nuolella vasemmalle, niin näet sisällysluettelon)
Samassa lehdessä on myös artikkelini
Anna Amnell: Firenzestä Turkuun, sivut 7-12. Minua pyydettiin kertomaan, miksi innostuin renessanssiin ja kuinka Kyynärän mittainen tyttö -kirjani syntyivät.
Anne Volanen kirjoittaa:
"Anna Amnellin uuden nuortenromaanin Lucia ja Luka (2013) alussa Lucian perhe muuttaa Turkuun ja Juhana-herttuan uusi vaimo saapuu linnaan. Kolmas kaupunkiin saapuja on venetsialainen Luka. Amnellin aikaisempien Kyynärän mittainen tyttö -sarjan kirjojen tavoin maantieteellinen kuvaus on uusimmassakin rikasta. Aiemmin vauhti on otettu aikakauden suurista kaupungeista kuten Lontoosta ja Tallinnasta ja toisaalta Etelä-Suomen maaseudulta ja kylän kokoisesta Helsingistä. Tässä maailmassa 1500-luvun Turku on pieni kaupunki ja Turun linna "mahtava harmakivilinnoitus keskellä lumista maailmaa". Lucian lyhytkasvuisuus, yläluokkainen tausta ja aikakauden tytöille harvinainen opillinen sivistys luovat lähtökohtaa linnakuvaukselle. Varkailta linnaan piilotetulle Lucialle linna on ympäristönä kaksijakoinen: hän joutuu viettämään pitkiä aikoja rouvainhuoneessa, mutta pääsee lopulta vierailemaan myös herttuattaren tiloissa.
Toisen keskeisen näkökulman kirjaan tuo rohkea ja Lucian tavoin seikkailunnälkäinen Luka. Vauhdikkaaseen ja romanttiseen juonikuvioon, jossa varkaat suunnittelevat Lucian lisäksi Katariina Jagellonican ryöstöä, joutuu mukaan myös Juhana-herttua. Taustalla häämöttää itse Iivana Julma,"
Anne Volanen artikkelissa Vankityrmiä ja renessanssin loistoa. Turun linnan historiaa lasten- ja nuortenkirjoissa. - Tyyris Tyllerö 4/2013, sivut 2-6.
keskiviikkona, tammikuuta 01, 2014
31.1.2014 alkaa Hevosen vuosi
Kiinalainen horoskooppi on hyvin monimutkainen, ja esimerkiksi hevosen vuosi alkaa eri vuosina eri aikaan.
Sinä vuonna, jolloin tyttäremme syntyi, se alkoi 8.helmikuuta ja oli tulihevosen vuosi. Tytär syntyi 29. tammikuuta, joten hänestä tuli tulihevonen, kuten saimme myöhemmin tietää.
Tuleva tulihevosen vuosi on onnekas meille kaikille ja varsinkin tulihevosille.:)
Kiinalaista horoskooppia on hauskaa tutkia, sillä se sisältää kaikenlaista mielenkiintoista luettavaa kustakin horoskooppieläimestä. Jokainen löytää sieltä jotakin sopivaa kustakin tuttavastaan tai itsestään.
Täällä pääsee alkuun eli saa tietää, mihin ryhmään kuuluu. (Wikipedia, suomeksi)
Sinä vuonna, jolloin tyttäremme syntyi, se alkoi 8.helmikuuta ja oli tulihevosen vuosi. Tytär syntyi 29. tammikuuta, joten hänestä tuli tulihevonen, kuten saimme myöhemmin tietää.
Tuleva tulihevosen vuosi on onnekas meille kaikille ja varsinkin tulihevosille.:)
Kiinalaista horoskooppia on hauskaa tutkia, sillä se sisältää kaikenlaista mielenkiintoista luettavaa kustakin horoskooppieläimestä. Jokainen löytää sieltä jotakin sopivaa kustakin tuttavastaan tai itsestään.
Täällä pääsee alkuun eli saa tietää, mihin ryhmään kuuluu. (Wikipedia, suomeksi)
tiistaina, joulukuuta 31, 2013
Onnea ja iloa vuodelle 2014!
Ilotulitukset voivat olla joskus hyvinkin hillittyjä väreiltään. Kuvassa oleva ilotulitus on kuvattu vuoden 2008 juuri alkaessa. Ja alla olevat vuosilta 2007, 2008 ja 2010. Olen ottanut kuvat Helsingin keskustassa sijaitsevan kerrotalon kattoparvekkeelta. Lisää ilotulituskuvia.
Goodbye 2013!
The wall poster got a fascinator! (fascinator = a feather hat = hiuskoriste)
Goodbye 2013!
The wall poster got a fascinator! (fascinator = a feather hat = hiuskoriste)
sunnuntaina, joulukuuta 29, 2013
Värikollaasi 159: Kiitos vuodesta 2013
Kuvassa on keittiöni ikkunan joulutähti. Hyvää uutta vuotta!
Thank you for the year 2013! I Wish You a Happy New Year 2014!
Värikollaasi 159
värimalli
Thank you for the year 2013! I Wish You a Happy New Year 2014!
Värikollaasi 159
värimalli
Vuoden 2013 iloisin asia: Lucia 3
Turku Cathedral and part of Die Goldwägerin by Jan van Hemessen
Tämän vuoden iloisin asia on se, että Lucia Olavintytär 3 eli Lucia ja Luka vihdoinkin ilmestyi.
Tämän kirjan julkinen elämä on alkanut aika verkkaisesti, sillä se ilmestyi eräistä ennalta arvaamattomista viivästyksistä johtuen vasta marraskuussa eikä sitä ole ehditty vielä arvioida tai mainostaa monessa paikassa. Kirjaa on ollut koko ajan myynnissä joissakin kirjakaupoissa ja tietenkin nettikirjakaupoissa. Sehän on kirja kerrallaan kirja eli sitä painetaan sitä mukaa kuin tulee tilauksia yksityisiltä asakkailta, kirjakaupoilta ja kirjastoilta. Toimitus on yleensä hyvin nopeaa.
Lucia 3:n kirjastoelämäkin alkaa vähitellen ja vilkastunee ensi vuonna, kun kirjastoilla on taas uudet määrärahat käytettävissä. Jotkut kirjastot kuten maakuntakirjastot toimivat nopeasti
Niin myös Kuopion Kirjaston Maakuntakirjasto.
Arvostelukappaleita saa BoD:lta (Books on Demand). Ilmoita lehden nimi tai blogin osoite, jos kirjoitat arvion kirjablogiisi. Lukunäyte Suomen Nuorisokirjailijoiden sivulla. Lisää lukunäytteitä Lucia-blogissa
Kuvassa vasemmalla on Turun Tuomiokirkko, joka oli yhtä mahtava jo Lucian ja Lukan aikaan eli 1500-luvullakin. Kuvasin tuomiokirkon varhain aamulla marraskuun 24. päivänä vuonna 2013 Turun kirjamessujen aikana hotellihuoneeni ikkunasta. Sattui olemaan hieno aamurusko ja tuin kameran mieheni olkapäähän. Oikealla on osa maalauksesta, jonka kuvasin pari vuotta aikaisemmin berliiniläisessä Gemäldegalerie-museossa, josta hankin saman maalauksen kirjan kanneksi.
Kaikki tiedot Lucia ja Luka -sivulla Lucia Olavintytär -blogissa, johon pääset myös tämän blogin yläpalkista ja sivupalkista. Kurkista kirjan sisälle Amazonin sivulla (Kirjani on suomeksi, vaikka sivu on saksaksi:)) Sivupalkista näet esim Akateemisen kirjakaupan sivulta, onko kirjaa myymälässä saatavilla paraikaa. Näyttää olevan.
Arvosteluja: Ritan blogi
Gemäldegalerie, Berlin. photos: Anna Amnell
Tämän kirjan julkinen elämä on alkanut aika verkkaisesti, sillä se ilmestyi eräistä ennalta arvaamattomista viivästyksistä johtuen vasta marraskuussa eikä sitä ole ehditty vielä arvioida tai mainostaa monessa paikassa. Kirjaa on ollut koko ajan myynnissä joissakin kirjakaupoissa ja tietenkin nettikirjakaupoissa. Sehän on kirja kerrallaan kirja eli sitä painetaan sitä mukaa kuin tulee tilauksia yksityisiltä asakkailta, kirjakaupoilta ja kirjastoilta. Toimitus on yleensä hyvin nopeaa.
Lucia 3:n kirjastoelämäkin alkaa vähitellen ja vilkastunee ensi vuonna, kun kirjastoilla on taas uudet määrärahat käytettävissä. Jotkut kirjastot kuten maakuntakirjastot toimivat nopeasti
Niin myös Kuopion Kirjaston Maakuntakirjasto.
Arvostelukappaleita saa BoD:lta (Books on Demand). Ilmoita lehden nimi tai blogin osoite, jos kirjoitat arvion kirjablogiisi. Lukunäyte Suomen Nuorisokirjailijoiden sivulla. Lisää lukunäytteitä Lucia-blogissa
Kuvassa vasemmalla on Turun Tuomiokirkko, joka oli yhtä mahtava jo Lucian ja Lukan aikaan eli 1500-luvullakin. Kuvasin tuomiokirkon varhain aamulla marraskuun 24. päivänä vuonna 2013 Turun kirjamessujen aikana hotellihuoneeni ikkunasta. Sattui olemaan hieno aamurusko ja tuin kameran mieheni olkapäähän. Oikealla on osa maalauksesta, jonka kuvasin pari vuotta aikaisemmin berliiniläisessä Gemäldegalerie-museossa, josta hankin saman maalauksen kirjan kanneksi.
Kaikki tiedot Lucia ja Luka -sivulla Lucia Olavintytär -blogissa, johon pääset myös tämän blogin yläpalkista ja sivupalkista. Kurkista kirjan sisälle Amazonin sivulla (Kirjani on suomeksi, vaikka sivu on saksaksi:)) Sivupalkista näet esim Akateemisen kirjakaupan sivulta, onko kirjaa myymälässä saatavilla paraikaa. Näyttää olevan.
Arvosteluja: Ritan blogi
lauantaina, joulukuuta 28, 2013
Flickrin uudistukset aiheuttavat ongelmia
Kuvat näyttävät nykyään Flickrissä erittäin hienoilta, mutta uudistukset harmittavat.
Kun lähettää Flickristä kuvan blogiin, kuvaan tulee sivuun nuolet, joista pääsee katsomaan lähikuvia ja Flickrin logon kautta kuvien ottajan koko profiilia. Se saattaa toimia hyvin. (Nyt nuolia ei tullut. Johtuneeko se siitä, että olen käsitellyt tätä kuvaa Flickrin Aviaryn avulla, ottanut vain osan alkuperäisestä kuvasta?)
Aivan alussa näkyy usein vain musta alue, joka vaikuttaa ensi silmäyksellä siltä, kuin kuvan käyttö olisi jotenkin rajoitettu.
Katso edellinen kirjoitukseni Kuvat ja kortit (joka meni täysin jumiin ja josta poistin toisen kuvan. Sen voi nähdä nyt nuolien avulla siirtymällä vasemmalle.)
Systeemi toimii hyvin niillä, joiden kuvat ovat hienossa järjestyksessä, ja esille on ennalta valikoitu vain parhaat kuvat. Mutta kuten monet muutkin olen pitänyt Flickriä kuvavarastona, johon paiskaan kuvat ja valitsen sieltä vähitellen kuvia blogeihin ja Flickrin kansioihin ja sitten yhdistän ne suuremmiksi kokonaisuuksiksi (collections).
Nyt tulevat esille kaikki huonotkin kuvat, joita en ole ehtinyt poistaa. Kuvien laittaminen Flickriin täysin yksityisiksi, puolittain yksityisiksi (perhe ja ystävät) onnistuu omasta tiedostosta ladaten vain yksi kuva kerrallaan. Ehkä on toinenkin tapa.
Uuden vuoden tultua tämä tilanne täytyy saada jotenkin hallintaan. Flickr on niin hieno, että pitäiis osata käyttää sitä kunnolla myös näillä uusilla säännöillä. En haluaa käyttää jotain itse keksittyä keinoa, jolla kuvien laatu heikentyy.
Kun lähettää Flickristä kuvan blogiin, kuvaan tulee sivuun nuolet, joista pääsee katsomaan lähikuvia ja Flickrin logon kautta kuvien ottajan koko profiilia. Se saattaa toimia hyvin. (Nyt nuolia ei tullut. Johtuneeko se siitä, että olen käsitellyt tätä kuvaa Flickrin Aviaryn avulla, ottanut vain osan alkuperäisestä kuvasta?)
Aivan alussa näkyy usein vain musta alue, joka vaikuttaa ensi silmäyksellä siltä, kuin kuvan käyttö olisi jotenkin rajoitettu.
Katso edellinen kirjoitukseni Kuvat ja kortit (joka meni täysin jumiin ja josta poistin toisen kuvan. Sen voi nähdä nyt nuolien avulla siirtymällä vasemmalle.)
Systeemi toimii hyvin niillä, joiden kuvat ovat hienossa järjestyksessä, ja esille on ennalta valikoitu vain parhaat kuvat. Mutta kuten monet muutkin olen pitänyt Flickriä kuvavarastona, johon paiskaan kuvat ja valitsen sieltä vähitellen kuvia blogeihin ja Flickrin kansioihin ja sitten yhdistän ne suuremmiksi kokonaisuuksiksi (collections).
Nyt tulevat esille kaikki huonotkin kuvat, joita en ole ehtinyt poistaa. Kuvien laittaminen Flickriin täysin yksityisiksi, puolittain yksityisiksi (perhe ja ystävät) onnistuu omasta tiedostosta ladaten vain yksi kuva kerrallaan. Ehkä on toinenkin tapa.
Uuden vuoden tultua tämä tilanne täytyy saada jotenkin hallintaan. Flickr on niin hieno, että pitäiis osata käyttää sitä kunnolla myös näillä uusilla säännöillä. En haluaa käyttää jotain itse keksittyä keinoa, jolla kuvien laatu heikentyy.
perjantaina, joulukuuta 27, 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)