Narnia-blogi: Narnia-tutkimus Suomessa. Pekkarinen, Pirkko (= Am...

Narnia-blogi: Narnia-tutkimus Suomessa. Pekkarinen, Pirkko (= Am...: Pirkko Pekkarinen(=Pirkko Anna Amnell ): C.S. Lewis's Narnia Fairy Tales for Children , Helsingin Yliopisto 1970. Muut graduani...
Lisäys: koska Vuodatus ei taaskaan toimi, olen laittanut tähän kirjoitukseen linkkejä, jotka vievät suomenkieliseen johdantoon ja loppusanoihin ja muihin kirjoituksin, jotka saattavat kiinostaa lukijaa, joka ei tunne vielä C. S. Lewisia.

Talous ja kirjallisuus

Saduissa sateenkaaren päässä on ruukullinen kultaa.

Kommentti 

Taloudellinen stagnaatio on tosiasia, johon täytyy sopeutua. Kun valtio tukee kirjailijoita entistä vähemmän, kirjailijoiden on pakko keksiä uusia keinoja selviytymiseen. Tärkeintä on asenne: ota iisisti ja jatka kirjoittamista. Minusta on hyvä, että englannissa on kaksi termiä tarkoittamaan ihmistä, joka luo kaunokirjallista tekstiä: 'writer' ja 'published writer'.

Nykyään on monia keinoja saada tekstinsä julkisuuteen. Minä olen ainakin päättänyt kirjoittaa niin kauan kuin muisti toimii. Jos mikään kustantaja ei julkaise, julkaisen netissä tai omakustanteena. Aika sitten näyttää, mikä kestää. Tulevaisuuden tutkijat ja kirjailijat tulevat olemaan kiitollisia, jos me tämän ajan ihmiset kirjoitamme. Meillä on paremmat keinot kirjoitusten tallentamiseen kuin entisajan ihmisillä.

Olisi hyvä, jos tekstiä luovat ihmiset suhtautuisivat toisiinsa empatialla. Se auttaisi jo paljon. 

Lisäys: Financial Times tänään 7.8.2013. Adam Posen: The Global Economy is now distinctly Victorian.

Sofi Oksasen Puhdistus äänestettiin parhaaksi 2000-luvun kirjaksi.

Pidin jo Sofi Oksasen Stalinin lehmistä. Koin, että Suomeen oli syntynyt aivan uudenlainen kirjailija, joka ei ole suomalainen eikä virolainen, vaan edustaa uutta kansainvälistä kirjailijapolvea. Kun luin Puhdistuksen heti sen ilmestymisen jälkeen, tunsin että uusi puhdas lehti oli auennut Suomen kirjallisuuteen.
 


Vähän hauskuuttakin Sofin ystäville! Suuri koko

Punaiset purjeet - fantasiamaailma

Joonas Heiskanen kertoo blogissaan Punaiset purjeet-juhlasta, jota vietetään Pietarissa venäläisen kirjailijan Alexander Grinin (oik. Aleksandr Stepanovich Grinevskii 1880-1932) fantasiateoksen inspiroimana. Kesäkuun lopussa vietettyyn juhlaan liittyi popkonsertti, ilotulitukset ja purjehdus.

Wikipedian (engl) mukaan hänen luomaansa fantasiamaailmaa nimitetään Grinlandiaksi, ja siitä on tehty aikaisemmin elokuva. Kirjailija syntyi Venäjän keisarikunnassa, josta hänen puolalainen isänsä karkotettiin poliittisista syistä Vjatkan lääniin. Grin vietti kiertelevää elämää, liittyi vallankumouksellisiin, mutta tuli hyljeksityksi myös Neuvostoliitossa ja kuoli kurjuudessa ja köyhyydessä. 1950-luvulla tehtiin elokuva, mutta vasta uusi Neuvostoliiton romahtamisen jälkeinen Venäjä on täysin hyväksynyt tämän kirjailijan. Hän sopii hyvin nykyajan maailmaan, jossa fantasiakirjallisuus kukoistaa.

New York Timesin mukaan länsimaiset kirjailijat inspiroivat tätä kirjailijaa, jonka luoma maailma on yhtä kaukana Venäjästä kuin Liisan ihmemaa Englannista.

En ollut kuullut koskaan aikaisemmin tästä kirjailijasta, mutta mietin onko Grinlandian punaisilla purjeilla jotain yhteyttä lauluun "Punapurjeet", jota 1875 syntynyt isoisäni lauloi. Hänhän oli ollut nuorena miehenä useaan otteeseen Pietarissa, jossa asui siihen aikaan paljon suomalaisia.

Katso kuvaa suurena!

Mikä bloggaaja olet?

Keskiajan ahtaat kadut kertovat pelosta, jota kaupungin asukkaat tunsivat vihollisia vastaan. Kapeilla kaduilla oli helppo puolustautua, heittää kaupunkiin tunkeutuja alas. Mistä kertovat ahtaat määritelmät? Kuvassa tämän blogin kirjoittaja Tukholman keskiaikaisessa kaupunginosassa.

Kommentti ja onnittelut Marian kirjablogiin , jossa kerrotaan uudesta Kirjablogi-kirjasta:

Ensinnäkin - onneksi olkoon, Maria, kun olet näin nopea, että ehdit jo bloggaamaan tästä uudesta Kirjablogi-kirjasta.

Toisaalta luin teoreettista pohdintaa kirjablogien institutionalisoitumisesta.

Olen blogannut vuodesta 2005 ja olen pakostakin huomannut monenlaisia muutoksia, uusia aluevaltauksia, uusia määritelmiä blogeista. Tänä aikana olen perustanut useita rinnakkaisblogeja: nukkekotiblogin, nojatuolipuutarhuriblogin, kissablogin. Minulla on myös kaksi historiablogia (1500-luku ja 1900-luvun alku).

Kirjoitan kaikissa blogeissani myös kirjoista, yllättävän paljon myös kirja-arvioita, mutta en sano itseäni kirjabloggaajaksi. Eivät sano varmaan muutkaan. Sana 'kirjabloggaaja' näyttäisi tarkoittavan bloggaajaa, joka bloggaa vain tai lähinnä kirjoista. Onko näin?

Määrittely on siis jo tapahtunut. Kirjabloggaajat muistuttavat mielestäni keskiajan ammattikuntia, jotka puolustavat kiivaasti omaa identiteettiään ja omia rajojaan. Samaa ei nähdäkseni voi sanoa kissabloggaajista tai nukkekotibloggaajista jne. Jotain erikoista tilanteessa on. Miettikää, mitä se on.

2. kommentti
Vuoden 2005 elokuussa neuleblogit olivat kohun keskellä. Miesbloggaajat pilkkasivat niitä, sillä niitä tulvi Blogilistalle ja sen kärkeen. 

Se oli merkki jostakin suuremmasta ilmiöstä: neulominen ja ylensä käsitöiden tekeminen oli nousemassa nuorten naisten lempiharrastukseksi kaikkialla länsimaissa. Nehän olivat olleet pitkään "mummojen" maailmaa. Trendi on ollut pysyvä. Lankakauppa alkoi kannattaa. Oli syntynyt jotakin myönteistä ja kansantaloudellisestikin hyvää, pehmeää kapitalismia.:). Bloggaajilla oli merkittävä asema tämän trendin synnyttämisessä.

Muistatko, kuinka elokuussa 2005 neuleblogit olivat kohun keskustassa, ja miehet pilailivat niiden kustannuksella.
Lisäys: Määritteletkö itsesi, bloggaaja? Mikä bloggaaja sinä olet?
P.S. Olen kirjoittanut yli 5000 kirjoitusta tähän blogiin. Kirjallisuuteen liittyviä hakusanoja blogin pohjalta

Kirjabloggaajien valta ja ongelmat

Uutta : Yhä useampi tienaa blogillaan. (YLE)
Lue myös kirjoitus keskustelusta kirjamessuilla
http://markkuhuusko.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/178548-vievatko-kirjabloggaajat-toimittajilta-leivan

Tänään Antti Berg kirjoittaa Hesarissa kirjabloggaajista otsikolla "Kustantamoiden uudet bestikset"(netissä luettavissa, kommentoikaa sinne !!! HS/Nyt 7-13.6.2013):  Kirjabloggareilla on pian yhtä paljon valtaa kuin ammattikriitikoilla. Siihen liittyy kolme ongelmaa."

Huhtikuussa uskaltauduin pohtimaan blogissani sitä, ketä ovat kirjabloggaajat ja mitä he tekevät. Mielessä bloggaamisen tarkoitus (Blogisisko 21.4.2013, yli 600 lukijaa, yli 60 kommentta):

"Kirjabloggaajia on monenlaisia, on tutkijoita, jotka keräävät aineistoa ja on niitä, jotka mainostavat kirjoja, näille molemmille ryhmille kirjabloggaus on työtä. Joillekin mainostajille se on varmaankin työtä kirjapalkalla. Mikäpä siinä, jos pitää niistä kirjoista, joita tarjotaan. Kirjailijat ja kustantajat ovat vaikeuksissa laman vuoksi. Kaikki tuki on tietenkin tarpeen. Kirjallisuuden tukeminen on hyvä harrastus.  Kirjablogit tukevat eniten kustantajia ja kääntäjiä, sillä suurin osa mainostetuista kirjoista on käännöskirjoja."

Kirjabloggaajat väittivät kirjoittavansa kirjoista vain siksi, kun rakastavat niitä. He loukkaantuivat yllä olevista arveluistani. Koska en ole itse kirjabloggaaja, pyysin kirjabloggaajia lopulta pohtimaan aihetta omissa blogeissaan.

Sekä blogini kommenteissa että Bergin kirjoituksessa viitataan  Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen tietokirjaan Rivien välissä. 

Berg  kertoo: "Se selittää, miksi kirjabloggaajat ovat niin kovia lukutoukkia. Sen mukaan puolet heistä [!] on jollakin tavalla kirjallisuuden ja kielten ammattilaisia tai opiskelijoita. He työskentelevät paitsi kustantamoissa myäös viestintäalalla, äidinkielenopettajina sekä kirjastoissa. He ovat siis jollakin tapaa kirja-alalla."

Arvaukseni osui aika lähelle tutkimuksen tuomia tietoja.

 Entä ne ongelmat?
Berg:  "Kustantamot siis sitouttavat bloggareita. Se voi koitua ongelmaksi, jos oletetaan, että tuttua on vaikeampi haukkua kuin vierasta". (arvostelukappaleet ja kutsut erilaisiin tilaisuuksiin) Kustantamot käyttävät "blogisitaatteja mainoksissa".

 "Onko bloggareilla etiikkaa, joka pitää heidät riippumattomina"?

 "Kustantamo saa oman teoksensa näkyviin pienellä panostuksella. Tämä on kolmas ongelma. Suuret kustantamot jyräävät pienet tekijät."

Lisäisin, että kirjablogit eivät olekaan tuoneet tasa-arvoa kirjamaailmaan. Suhteet ja raha taitavat merkitä nykyään vielä enemmän kuin siihen aikaan, jolloin kuukausipalkkaa saavat toimittajat kirjoittivat kirja-arvosteluja. Entä sitten freelancerit kirja-arvostelijoina? Heidän leipäänsä kirjablogaajat kaventavat eniten.

En ole kirjabloggaaja, mutta kirjoitan joskus kirja-arvostelun:
P. D. James:  Death Comes to Pemberley
Olen kirjoittanut myös Sofi Oksasesta, John Irvingistä ym Katso blogin pohjalla olevia hakusanoja.

Mielipiteitä kirjoista on myös blogeissa: Suomalaisia kirjabloggaajia 
Oletko kirjabloggaaja? Löytyykö blogisi nimi tuosta luettelosta?

Teoreettista keskustelua  siitä onko kirjabloggaaminen institutionalisoitumassa: "Institutionalisoituminen voi kuitenkin merkitä myös kirjabloggaajille suuria muutoksia ja siksi niihin pitäisi herätä nyt.

Institutionalisoitumisessa on kyse itsen uudelleenmäärittämisestä."

Kommenttini Pinon päällimmäinen blogiin

Anna Amnell/BlogisiskoMay 18, 2013 at 3:06 PM

Hyvät kirjabloggaajat, tämän aamun Helsingin Sanomat kirjoittaa blogeista. "Blogimainonnalle laaditaan tarkempia sääntöjä." HS/Talous B8, 18.5.2013.
Kuluttajaviraston lakimies: "Ongelma on, että lukija ei aina pysty erottamaan, onko kyse bloggaajan omasta suosituksesta vai mainostajalta saaduista tuotteista".
Samassa kirjoituksessa kerrotaan, että mainostajien liiton "kyselyn mukaan blogien käyttö yleistyy markkinoinnissa kovaa vauhtia".

Edellä olevassa anonyymin viestissä kirjan mainonnasta kiinnittyy huomio siihen, että siinä on esillä nimenomaan kustantajan oma mainossivu. Edellä kirjoittamaani viitaten sanoisin, että lukija ei tiedä, ovatko bloggaajat saaneet tuotteen eli kirjan kustantajalta?

Mainonnassa on kyse suurista rahoista. Sitä me bloggaajat emme useinkaan tajua. Pian myös verottaja iskee kyntensä bloggaajien tuloihin - mikäli sellaisia on. Siksi minusta olisi parasta, että ammattimaiset bloggaajat saisivat apurahoja, jotka ovat verottomia. Se edistäisi kirjallisuutta samalla tavalla kuin kirjailijoille myönnettävät apurahat.
Neuvoisin: pitäkää silmät ja korvat auki, olkaa avoimia.

Elämän kovuus ja taiteen tuoma lohdutus

osa Leonardon maalausta L'Annunciazione, kuvattu 1991 Firenzessä. kamera: Olympus  µ, skannattu matka-albumista. Otin pienellä kamerallani kuvan tästä maalauksesta, Leonardon enkelistä. Tuntui siltä, että en ollut nähnyt koskaan aikaisemmin mitään yhtä kaunista ja täydellistä taideteosta. Melkein yhtä kauniita olivat samassa huoneessa vastapäisellä seinällä olevat Botticellin maalaukset: Kevat, varsinkin Floran kasvot ja mekko

 Minulle tuli tänään mieleen, että ehkäpä nykyajan elämän kovuus ja turvattomuus saavat ihmiset turvautumaan entistä enemmän kirjallisuuteen. Haluamme osoittaa konkreettisesti ajankäytöllä, että on muutakin rikkautta kuin aineellinen rikkaus.

Osaa meistä lohduttaa musiikki. Sanotaan, että siitä on tullut uskonnon korvike tai se toimii uskonnon rinnalla, sillä ovathan suurimmat säveltäjät olleet syvällisesti uskonnollisia.

Nykyajan kuvataide on tullut niin rikkonaiseksi, että siitä ei ole lohduttajaksi. Se on vain elämän sekasorron ja rikkonaisuuden heijastuma, peilikuva. Nykytaidetta katsomalla ei voi yleensä samalla tavalla levätä kuin katsomalla jotain klasssista maalausta, olipa sen aihe mikä hyvänsä.

Ehkä kaunokirjallisuuden mahdollisuudet ovat parhaat. Se voisi selittää nykyihmisen valtavan uppoutumisen kirjallisuuteen. Samanlaista ihminen kokee yleensä vain murroiässä.

Tämä kaikki on tullut mieleeni, kun olen koettanut ymmärtää kirjablogien valtavaa määrää. Kirjat lohduttavat minuakin, ne ovat ainoa omaisuus, mikä minulla on - joko kirjahyllyissä tai mielen sopukoissa muistoina. Mutta koen lukemani kirjat ja yleensä kuuntelemani musiikinkin hyvin yksityiseksi asiaksi. Siksi en kirjoita niistä yleensä. Ne ovat niin kuin ystäviä ja sukulaisia, joista en kirjoita usein blogeissani, en ehkä ole edes maininnut heitä koskaan nimeltä.

Käynnistä Uffizissa alkoi kiinnostukseni renessanssiin, ja se johti Lucia OLavintytär-kirjoihin
http://amnellanna.blogspot.fi/2014/01/anna-amnell-firenzesta-turkuun.html

http://blogisisko.blogspot.fi/2005/11/antiikin-vaikutus-renessanssin.html
ja käy täällä
http://www.virtualuffizi.com/

Suuret kertomukset ja omat totuudet

On väitetty, että suuret kertomukset ovat kuolleet ja kaikilla on oma totuutensa. Suomessa väitetään näin edelleen.

Kirjoitin suosikkikirjailijani A. S. Byattin teoksesta Possession jo aikaisemmin eli vuonna 2005: "Suuret kertomukset eivät ole haihtuneet, vaan menneet maan alle jatkaakseen vaikutustaan ajatuksiimme ja tekoihimme." [”… masternarratives do not evaporate but go underground and continue to impact our thoughts and actions.”] Ks linkki Jessica Leader: A.S. Byatt's Possession - Postmodern or Post-postmodern? (Ks toiseksi viimeinen kappale)

ks. POPOMO. Post-postmodernismia Hesarissa [nimitystä post-postmodernismi ei Hesarissa käytetty, kirjoitettiin "vanhanaikaisuudesta", ihmeteltiin maalaustaiteen ilmiöitä. Ei nähtävästi tunnettu vuonna 2005 tätä uutta ilmiötä vielä.]

Tässä blogissa 2005:
modernismi, postmodernismi, post-postmodernismi:

Esimoderni minä hoitaa ja varjelee maailmaa, johon hänet on luotu erikoisasemaan. Hän on välirikossa luojansa kanssa, mutta tämä voi korjata tilanteen. Ihminen on moraalisesti vastuussa teoistaan luojalleen. Hän on olemukseltaan luojansa kuva ja on siksi itsekin luova. (Augustinus, Michelangelo, Luther)

Valistuksen modernissa minässä tärkeintä on järki, jonka avulla hän voi selvittää luonnon salaisuudet. Tieteellisen kehityksen kautta hän voi rakentaa yhä paremman ja vapaamman yhteiskunnan. (Descartes, Kant) Romantiikan moderni minä puolestaan kamppailee saadakseen tunteelle tasa-arvoa järjen kanssa. (Rousseau, Goethe)

Postmoderni minä on kielen ja ympäristön tuote. Koska ympärillä oleva maailma on alati virtaava, minän rajat ovat häilyviä. Se on kuin rantahiekkaan piirretty kuvio. (Foucault, Derrida)

Post-postmoderniin minään vaikuttavat edellä kuvatut suuret kertomukset alitajuisesti ja luovat uudenlaisen ihmisen. Millainen hänestä tulee? (A. S. Byatt)

2005: Fakta ja fiktio

-- jostakin syystä ihmiset ajattelevat nykyään, että romaanissa tai elokuvassa pitää olla "taustalla tositapahtuma". Heiltä puuttuu kyky antautua fiktion valtaan täysin tietoisena siitä, että se on fiktioa.

Monesti kirjailijatkaan eivät enää sano, että heidän romaaninsa on fiktiota, vaan selostavat sen olevan "heidän totuutensa" jostakin asiasta.

  2011 Postmodernismi on kuollut 2011 Hesarissakin (Postmodernismi on kuollut 2)
 Victoria ja Albert -museon näyttely, jota on sanottu postmodernismin hautajaisiksi.

P.S. Arkkitehtuurissa postmodernismi voi olla hyvin hauskaa. Alla tanssiva talo Prahassa.
Frank Gehry: "Fred and Ginger"

Mitä ovat sadut?

Children and reading, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Ovatko sadut vain lapsille? Mitä mieltä on Tolkien?

Alkuperäisessä muodossaan satu kuuluu kaikille. Usein sadut hylätään kuitenkin lapsille aivan niin kuin vanhat huonekalut siirretään lastenhuoneeseen, kun aikuiset eivät enää pidä niistä eivätkä välitä siitä, mitä niille tapahtuu. Lapset eivät ole tehneet valintaa. Kuten aikuiset lapsetkin ovat jakaantuneita suhtautumisessa satuihin, toiset pitävät niistä, toiset eivät. Tolkien on sitä mieltä, että jos sadut erotetaan aikuisten kirjallisuudesta, ne menevät pilalle. 

Sadut menevät pilalle myös silloin, kun niistä tehdään pelkästään aikuisten kirjallisuutta. Margery Fisher esittää tästä esimerkkinä Perrault'n, joka teki 1700-luvun lopulla kansansaduista hovin viihdettä ja pelkästään oman aikakautensa kuvausta.

Lue lisää täältä.

Vallankumous kirjojen maailmasssa

Otin eilen influenssarokotuksen ja sain miniflunssan, joka väsytti. Ajankuluksi luin vanhoja lehtiä.  Kesäkuun Writing Magazine oli jäänyt lukematta, ja sieltä löytyi kiinnostava ja ajankohtainen artikkeli. Sen aiheena olivat muutoksen tuulet kirjamaailmassa. Otsikko kuulosti yllättävältä. (Michael Allen: Winds of Change. There has never been a better time to be a writer. - Writing Magazine June 2012)

Lehti kertoo, että jopa sellainen kuuluisa kirjailija kuin Timothy Mo on siirtynyt omakustantajaksi. Syy: hän kokee, että kustantajat väheksyvät kirjailijoita. (Oikeastaan sana 'despise' tarkoittaa halveksivat, mutta se kuulostaa liian rajulta suomeksi sanottuna). Tällainen tunne ei ole tuntematonta Suomessakaan. Meitä suomalaisia järkytti se, miten eräs suuri kustantaja kohteli Sofi Oksasta, joka uskalsi esittää kritiikkiä. Oksanen on siirtynyt osittain omakustantajaksi aivan kuten Mo. Mutta pienessä Suomessa harva kirjailija uskaltaa esittää julkista kritiikkiä.

Kirjallisuusagentti Jonny Geller kirjoitti The bookseller-lehdessä, että kustantajien on pakko ryhtyä kohtelemaan kirjailijoitaan kunnioittavammin, kuunnella heidän mielipiteitään heitä koskevissa asioissa. Allenin mukaan Gellerin päätelmä on vallankumouksellinen. ("Geller's proposed change of attitude is revolutionary.")

Tammikuussa 2012 ilmestyi maailmassa enemmän kirjoja kuin koko vuoden aikana vuonna 1950! Kasvun syyt: print-on-demand, omakustantaminen ja joihinkin erityisaloihin keskittyneet pienet kustantamot. Lisänä tulevat e-kirjat.

Yllättävän paljon näyttää olevan Suomessa ennakkoluuloja omakustanteita kohtaan . Johtuuko tämä nuoren kulttuurin heikosta itsetunnosta? Esimerkiksi englanninkielisessä maailmassa on omakustannekirjailijoita ollut vaikka kuinka kauan.
Mutta mistä löytää oikea keino omakustantaa kirjojaan?

Lisäys:
“You must feel as I do, that our actual profession seems easy, but trying to get into print, dealing with publishers, seem to be overwhelming tasks.” Marcel Proust kirjeessä ystävälleen, kun ei löytänyt romaanisarjansa "Kadonnutta aikaa etsimässä" ensimmäiselle osalle kaupallista kustantajaa. Hän kustansi sen itse. 

Omakustannekirjailijoita on ollut aina

Poikani Matti Amnellin kuvitusta kirjaan Pako Tallinnaan

Nykyiset huonot ajat aiheuttavat ongelmia kirjailijoille ja kustantajille. Yhä useammille kirjailijoille jää ainoaksi mahdollisuudeksi omakustantaminen. Mutta siinähän ei ole mitään uutta.Tiedän, että omakustantaminen on ollut aina käytösssä. Omakustanteita jossain elämänsä vaiheessa julkaisseitten kuuluisien kirjailijoitten listat ovat hämmästyttävän pitkiä.

Jopa Harry Pottereista oli vähällä tulla omakustanteita. Tusinan verran kustantajia hylkäsi Harryn. Sittten erään kustantajan pikkutyttö vaati isäänsä kustantamaan Harryn seikkkailut!


Näyttää siltä, että seitsemäs kirjani tulee olemaan omakustanne eli tarvepainatuskirja. Se on jatkoa kahdelle aikaisemmalle  [tekstinäytteet Nuorisokirjalijjoitten sívuilla] historialliselle nuortenkirjalleni, Kyynärän mittainen tyttö (2004) ja Pako Tallinnaan (2006). Niitä lainataan usein hyvinkin vilkkaasti. Toivon, että jos kirja ilmestyy omakustanteena, kirjastot ostavat omakustannettani, sillä haluan lasten saavan lukea, miten pienelle sankarittarelleni lopulta käy. 

Sisareni ja äitini kuoleman ja monien muiden erikoisten tapahtumien vuoksi kirjaprojektini ovat jääneet syrjään joksikin aikaa. Kirjoitan muutenkin hitaasti, sillä teen paljon tutkimusta. 

Olen ajatellut myös ottaa uusia painoksia joistain aikaisemmista kirjoistani, joiden oikeudet ovat palautuneet kokonaan minulle.

Lisäys: 
“You must feel as I do, that our actual profession seems easy, but trying to get into print, dealing with publishers, seem to be overwhelming tasks.” Marcel Proust kirjeessä ystävälleen, kun ei
löytänyt romaanisarjansa "Kadonnutta aikaa etsimässä" ensimmäiselle osalle kaupallista kustantajaa. Hän kustansi sen itse. 

Kommentti: torjuttu kulttuuri

Kuva: Books, Reading and Writing Illustrations. Dover.
 Augustinuksesta ja Chestertonista.
Kommenttini:
Kiinnostuin Augustinuksesta, kun luin Paul Ricoeurin kirjasta Time and Narrative, mitä hän kertoi Augustinuksesta. Kohta ajan pohtimisesta oli kuin suoraan eräs lapsuusmuisto: filosofisesti suuntautuva mutta täysin kouluja käymätön enoni pohti missä on eilinen? missä huominen? melkein samoin sanoin kuin Augustinus.  Ja sitten se vertaus pellon muokkaamisesta ja minuudesta.

Suhtautumiseni Augustinukseen on ristiriitainen. Hän oli nero, mutta monien nerojen tavoin auttamaton narsisti. Mutta pitää oppia nauttimaan ihmisten hyvistä ominaisuuksista, vaikka ei voisi sietää heidän huonoja ominaisuuksiaan.

Augustinuksesta alkoi  "vuodatus", omasta minästä kirjoittaminen, jolle ei taida tulla loppua. Mikä bloggaaja hän olisikaan ollut!

Dekkareiden lukijat ovat yleensä avaramielisiä, siksi Chestertonin Father Brown on monille heistä tuttu.

Chesterton on valitettavasti täysin aliarvostettu Suomessa. Juuri häneltä kirjailijat voisivat oppia paljon. Suomi menettää valtavan paljon, kun uskonto torjutaan laajalti kulttuuripiireissä. Siinä menee pois suurin osa maailman huippukulttuurista. Tarvitsee vain ottaa Wikipediasta Catholic writers - ja siellä se maailmankirjallisuus on.

seuraava kommenttini:

Minä olen aina pitänyt katolisesta kulttuurista.

Onhan Brideshead Revisited samoin Downton Abbey katolisen kirjoittajan tekstiä, joten kyllä muutkin siitä pitävät.

Miniäni ja hänen quebeckiläinen sukunsa ovat katolisia. Mitään ongelmia ei ole ollut. Kun miniäni mummo oli meillä käymässä, me nauroimme yhdessä ruokapöydässä sitä, että aina eivät välit ole olleet yhtä ystävällisiä katolisten ja luterilaisten välillä.

Tsekissä Olomoucissa nolotti, kun kuuli, että Ruotsi-Suomen urheat soturit hävittivät keskiaikaisen kaupungin melkein kokonaan. Onneksi heidät pysäytettiin Kaarlen sillalla, niin ei mennyt Prahakin.

Historian elävöittämistä Kaarlen sillalla

Hotelli Torni ja John Irving

The photographs were taken here, a photo by Anna Amnell on Flickr.

20 vuoden ajan näin kotini ikkunoista hotelli Tornin ja Johanneksen kirkon, jotka esiintyvät John Irvingin kirjassa Kunnes löydän sinut (Until I find you). Mutta siinä ei ole ainoa syy siihen, että pidän hänen kirjoistaan.

Ne ovat olennainen osa Torontoa ja Pohjois-Amerikkaa, jossa asuin 10 vuotta ennen paluuta Suomeen ja muuttoa tähän asuntoon. Irvingin kirjat ovat olennainen osa lasteni teini-ikää ja elokuvia, joita katsoimme yhdessä.

Kommentti blogiin Leena Lumi:
Minunkin suosikkejani ovat Ian McEwan ja John Irving. Ihan eri syistä, McEwan koska hänen ohuiden kirjojensa rakenne on loistava ja helposti analysoitavissa, John Irving koska hän on niin hauska ja hänen kirjansa ovat hyvin paksuja ja rönsyileviä:)

Olemme koko perhe nähneet kaikki Irvingin kirjoista tehdyt elokuvat moneen kertaan. Näin yhden McEwanin kirjasta tehdyn elokuvan ja se oli hirveän masentava ja ruma. Puuttui taidokas kieli.

Kerran kävelin Helsingissä Kaivokadulla ja luulin näkeväni John Irvingin kävelevän kadun toisella puolen. Katsoin häntä ihmeissäni - ja hän alkoi katsoa minua. Helpotti. Se ei ollut uni eikä harha, sillä Irving oli niihin aikoihin Helsingissä. Jos hän olisi ollut samalla puolen katua, olisimme varmaankin sanoneet jotakin. Hän on asunut myös Torontossa. Taisi asua vielä siihen aikaan, eräs vieraamme toi minulle torontolaisen sanomalehden, jossa oli haastattelu Irvingistä.

Laitoin John Irvingin Facebook -sivuille kuvat Johanneksen ja Hotelli Tornin torneista yövalaistuksessa. Siellä näkyvät olevan vieläkin muiden fanikuvien joukossa.

Mutta Paul Auster. Olen seurannut hänen uraansa siitä asti, kun poikani puhui hänestä teini-ikäisenä opiskelijana. Hän opiskeli luovaa kirjoittamista Toronton yliopistossa ja opin tuntemaan monia kirjailijoita hänen ja myöhemmin myös nuorempien lasteni kautta. Olen lukenut Austeria ja pidän hänen kirjoistaan. Jostain syystä en ole lukenut koskaan hänen vaimonsa kirjoja. Pitäisi aloittaa jostakin.

Usein luen monia kirja-arvosteluja ja artikeleita hänestä ja hänen kirjoistaan, kun ne ovat juuri ilmestyneet, ja ne tyydyttävät uteliaisuuteni. Kun kirja ilmestyy sitten suomeksi, se on jo vanha juttu. Siksi olen alkanut tilata enemmän kirjoja heti kun ne ilmestyvät odottamatta suomalaista reaktiota niihin. Suomennokset ovat yleensä hyviä, ei siinä ole vikaa.
2.


Leena, Paul Auster on miellyttävä postmoderni kirjailija. Pidän postmodernismista arkkitehtuurissa, mutta filosofiana se on sairasta, ja postmodernit romaanit usein epäonnistuneita. Esim Coetzeen 'Foe' on keinotekoista kikkailua, kun taas hänen perinteistä kerrontaa edustava kuvauksensa poikavuosista on erinomainen.

Tunsin alkuaikoina kovasti myötätuntoa Paul Austeria kohtaan. Austerin uran alku oli kovaa, oli köyhyyttä. Austerin pojalla on ollut pahoja ongelmia, mutta niistä hän ei ole itse kirjoittanut, Siri H. kylläkin. Isä oli etäinen. Ainakin äitinsä kuoleman jälkeen hän sanoo haastattelussa äidin olleen läheinen.

Näin elokuvan The Comfort of Strangers (Vieraan turva), mutta en silloin tuntenut vielä McEwanin kirjoja. Se oli aivan hirveä jopa miehestäni, joka on sotaa kokenut mies (rauhanturvaajana). En ole lukenut kirjaa. McEwanin kirjoja lukiessa kiinnittää huomion kieleen ja rakenteeseen. Hirveitä asioita tapahtuu kaikissa hänen kirjoissaan, mutta ne eivät hallitse kirjaa. Jokin ikävä mielikuva jää kyllä vaivaamaan (Black Dogs, esim).  Luen niitä vain silloin, kun minun pitää kirjoittaessani tutkia rakenteita. Koska kirjat ovat ohuita, se on helppoa. Luin Ian McEwania, kun kirjoitin kirjaani Kyynärän mittainen tyttö.:)

Kun P. D. James höyhensi BBC: tä

Tämän päivän Helsingin Sanomat kirjoittaa BBC:n skandaaleista pääkirjoituksessaan "BBC:n kaaos heijastuu kauas" ja toteaa: "Luottamusta ei lisää se, että pääjohtaja sai parin kuukauden työstä yli 500 000 euron erorahan". Uusia pääjohtaja seurasi Mark Thompsonia, joka erosi BBC:stä Lontoon olympialaisten jälkeen ja siirtyi uuteen huippuvirkaan New York Timesin johtoon.  

89-vuotias kirjailija P. D.  James haastatteli Thompsonia uudenvuodenaattona 2009  ja syytti BBC:n johtajia mm siitä, että nämä saavat liian suuria palkkoja, 37 sai enemmän palkkaa kuin pääministeri. Onko tästä haastattelusta kirjoitettu Suomessa ollenkaan? 

P. D.  James oli vierailevana haastattelijana ja höyhensi silloisen pääjohtajan Thompsonin perusteellisesti. P. D.  James, BBC:n entinen hallituksen jäsen, sanoi seuranneensa BBC:tä koko ikänsä ja huomanneensa, että siitä on tullut viime aikoina kuin suuri ja kömpelö laiva, jonka matkustajat kokevat maksavansa liikaa. Thompson änkytti avuttomana. (Thompsonin palkka oli £834,000 )

Kuuntele haastattelua P. D. James sanoo, että luovat ihmiset eivät saa kunnon korvausta. Rahat menevät johtajille.

The Telegraph selosti haastattelun yksityiskohtaisesti. The Guardian kertoi tänä vuonna kirjahaastattelun yhteydessä, että P. D.  James sai haastattelusta Nick Clarke -palkinnon mainitun vuoden parhaana haastatteluna.

toipilaan huveja

Väitöskirjat voivat viihdyttää.  Salla Laakkonen: Amatöörit tutkimusten hämärillä poluilla.

Uusi villatakki postimyynnistä ja kaunis villahuivi torilta ovat nyt tarpeen, vaikka ostin ne Tukholman matkaa varten. Oli hyvä, että se peruuntui, sillä sää oli tyttäreni kertoman mukaan kurja suunnitellun Tukholman pitkän viikonlopun ensimmäisenä päivänä - se myrsky merellä, joka olisi tehnyt matkankin hankalaksi. Hotellin ikkunatkin helisivät tuulen kierrellessä.

 

Kamera toimii hyvin. Sekä villatakin että huivin värit ovat onnistuneita. Mutta huivin villa alkaa kutittaa. Taitaa olla paras kuvana.:)

Bloggerissa ongelmia. En päässyt edes omaan blogiini kommentoimaan kirjautumatta ensin Bloggeriin.
Toisaalta, kun helpotin hiukan Aurora-blogini kommentoimista, sinne ilmestyi roskapostikommentteja tai oikeammin ne ilmestyivät sähköpostiini.

Unan maailma: Elämä on

Unan maailma: Elämä on: Elämä on sellaista kuin pyöräilisit soratietä Joskus mukavan tasaista Joskus välttyä ei voi kuopista Tiekään ei voi olla niin silmänkanta...

Paljon Onnea Sofille!

Violetti_ja_Sofi_Oksanen, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Ensimmäinen painos myyty! 100 000 kirjaa. Olen yksi niistä, jotka ehtivät saada ensipainoksen, sillä mieheni osti sen minulle.
suuri koko/a larger size

Keskustelua Oksasen edellisestä kirjasta Parnassossa.

Sofi Oksasen uusin kirja

Sofi Oksanen, a photo by Anna Amnell on Flickr.

On luvassa jälleen lukuelämys.

Tätä me olemme odottaneet. (YLEn haastattelu)
Antti Majander HS:ssa  :"Sofi Oksasen uutuus on vaikeampi romaani kuin Puhdistus."
Sofia Oksasen kirjasta Puhdistus, oma arvioni . (= Koottu kommenteistani vuodelta 2008 heti sen jälkeen kun luin  Puhdistuksen ensimmäisen kerran muutama päivä kirjan ilmestymisen jälkeen.)

Tämä uusi kirja ei voi olla samanlainen suuri tapaus, sillä "Puhdistus" on vedenjakaja. Meidän on pakko puhua suomalaisesta kirjallisuudesta ennen ja jälkeen "Puhdistuksen". Joillekin "Puhdistus" on vieläkin liian kova pala nieltäväksi. Minulle Puhdistus merkitsee totuuden voittoa. Uskon, että "Kun kyyhkyset katosivat" tulee olemaan suomalaisillekin vielä vaikeampi kestää, sillä meillähän niitä takinkääntäjiä on ollut ja meillä totuus ei ole suosiossa.
Olisi aika kaivaa esille myös se, mitä kirjoitin Sofi Oksasesta Kiiltomadon keskustelupalstalla monta vuotta sitten. Koin Oksasen täysin uutena ilmiönä suomalaisessa kirjallisuudessa, yleismaailmallisena kirjailijana.
"Sofi Oksanen - kolmannen kulttuurin kirjailija: Jokaisen suomalaisen kannattaa lukea Sofia Oksasen kirja Stalinin lehmät, joka kertoo suomalaisen isän ja virolaisen äidin tyttären identiteetin etsinnästä. Sofi Oksanen edustaa sitä kirjalijatyyppiä, joka --" (27.12.03 13:15)
Nyt pitäisi löytää jostakin kansiosta loppuosa. Olen kopioinut ja tallentanut ne Kiiltomadon keskustelut. joihin osallistuin.

Minulle tulee vieras illalla. Aloitan kirjan lukemisen vasta myöhemmin. Katselen kirjan ensimmäistä sivua ja ulkoasua. Näen, että on edessä ankara viikonloppu. Mutta tällaisia kirjoja olen odottanut jo monta vuosikymmentä. Puhdistavia, vaikka Sofi Oksanen sanoo, että tässä kirjassa ei ole "puhdistusta", vapauttavaa loppua. Tämä taitaa olla kovaa suursiivousta lähihistoriassa.

Sherlock Holmes

Katsoitko uuden Sherlock Holmesin viimeisen osan?
Tämä TV-sarja on villiinnyttänyt ainakin englantilaisia. Sherlockin villakankainen pitkä trenchcoat on tullut muotiin.

Taas, sillä samanlaisia on ollut ennenkin, silloin ne olivat vain husaaritakkeja. Miehenikin osti sellaisen mustan pitkäntakin itselleen kauan sitten, kun asuimme Suomenlinnassa. Vaihdoin vain kullanväriset napit mustiksi.

Oletko nähnyt tohtori Watsonin blogin? Lue kommentit.

Parasta on se, että Sherlock Holmes-kirjojen myynti on noussut 180%! Minun Sherlock Holmesini on 1980-luvulla tehdyn " The Original Illustrated 'Strand' Sherlock Holmes. The Complete Facsimile Edition" tiiliskiven neljäs tai viides painos.
Vähän yli 1100 sivua.