My very old blog. Vuodesta 2005-
perjantaina, maaliskuuta 09, 2012
Photo Friday
Today 'Floral' here in my 16th century blog
'Floral' -kuva on Lucia Olavintytär -blogissa
'Floral' -kuva on Lucia Olavintytär -blogissa
Koirakuume
Tällaiset kuvat lisäävät koirakuumetta, mutta tiedän, että olisi vaikeaa löytää koira, joka ei aiheuttaisi allergiaa ja joka tulisi toimeen kissaystäväni Nestorin kanssa
torstaina, maaliskuuta 08, 2012
Naistenpäivän vietto alkoi Amerikassa
Naisten asema oli eräs keskeisimmistä ongelmista 1900-luvun alun Pohjois-Amerikassa. Näin vuoden 1905 Torontosta kertovassa tyttökirjassani:
Eräänä päivänä Vanessa oli nähnyt kaupungilla tehdastyöläisten kulkueen. Kalpeat naiset huonosti istuvissa vaatteissaan olivat kantaneet kylttejä, huutaneet ja laulaneet rytmikkäästi. Kun Vanessa meni illalla nukkumaan, hän tunsi suunnatonta syyllisyydentunnetta rikkaudestaan.
Syntymästä kuoloon asti
emme aio rehkiä.
Ei leipää, vaan myös ruusuja!
Muuten sydän pakahtuu. *
Niin olivat naiset huutaneet, ja heidän kimeä, karkea äänensä kaikui yhä Vanessan korvissa. Hänen oli monesti iltaisin pakko nousta pehmeästä pylvässängystään ja polvistua paljaalle lattialle vuoteensa viereen.
--
- Tyttärellämme on uudenaikaisia ajatuksia, sanoi hän [herra Austin] .
- Kerroin Papalle, että haluan ruveta lukemaan lakia ja haluan jatkaa hänen työtään.
- Vai uudenaikaisia ajatuksia! Vanessasta on tullut tässä asiassa äitiini.
- Arvasin, että te kaksi vedätte yhtä köyttä.
- Mutta onhan aivan totta, että äitini olisi osannut hallita vaikka koko imperiumia paremmin kuin kuningatar Viktoria itse, sanoi rouva Austin ja istuutui puiston penkille.
- Eiköhän tytössä ole vähän minuakin?
- Muistelkaa, mitä olen sanonut, sanoi Vanessa ja lähti kävelemään pois päivänvarjoaan heiluttaen. Sorakäytävällä hän kääntyi katsomaan taakseen.
Olisiko nyt ollut oikea aika pyytää vanhempia antamaan palvelijoille kymmenen tunnin työpäivän niin kuin tehtiin nykyään Ranskassakin?
(* oma käännökseni sen ajan laulusta, jota naiset lauloivat marssiessaan kadulla)
Anna Amnell: Aurora ja villikyyhkysten aika. 1995 nimellä Pirkko Pekkarinen. 2015 ilmmesty yhteisnide "Vaahteralaakson Aurora".
Naistenpäivän vietto alkoi Yhdysvalloissa jo vuonna 1909 Amerikan varhaisen sosialistisen liikkeen aloitteesta. Sitä vietettiin kaikkialla Yhdysvalloissa helmikuun 28. päivänä. Siihen aikaan Amerikan sosialistisessa puolueessa toiminut, myöhemmin taloustieteen tohtoriksi Evanstonin yliopistossa väitellyt May Wood Simons toi idean vuonna 1910 Kööpenhaminan kansainväliseen sosialistien kokoukseen, josta naistenpäivän idea levisi Saksaan ja muualle Eurooppaan ja vuonna 1911 vietettiin ensimmäistä kansainvälistä naistenpäivää.
Venäläiset naiset juhlivat sitä vuonna 1913 juliaanisen kalenterin mukaan eli helmikuun viimeisenä sunnuntaina, mutta kalenterin muuttuessa gregoriaaniseksi vallankumouksen jälkeen, naistenpäiväksi tuli 8. maaliskuuta.Naistenpäivän vietto alkoi Yhdysvalloissa jo vuonna 1909 Amerikan varhaisen sosialistisen liikkeen aloitteesta. Sitä vietettiin kaikkialla Yhdysvalloissa helmikuun 28. päivänä. Siihen aikaan Amerikan sosialistisessa puolueessa toiminut, myöhemmin taloustieteen tohtoriksi Evanstonin yliopistossa väitellyt May Wood Simons toi idean vuonna 1910 Kööpenhaminan kansainväliseen sosialistien kokoukseen, josta naistenpäivän idea levisi Saksaan ja muualle Eurooppaan ja vuonna 1911 vietettiin ensimmäistä kansainvälistä naistenpäivää.
Kansainvälistä naistenpäivää alettiin juhlia yleisesti Länsi-Euroopassa vasta sitten kun YK julkisti sen vuonna 1974 naistenoikeuksien ja kansainvälisen rauhan päiväksi. Joissakin entisissä Itä-Euroopan maissa se kiellettiin välillä, koska sen katsottiin liittyvän vanhaan kommunismin kauteen. Ranskassa on syntynyt perätön legenda, jonka mukaan naistenpäivä syntyi Yhdysvalloissa jo 1800-luvulla tekstiilitehtaan naisten jäätyä tulipalossa loukkuun. Tälläkin haluttiin tehdä ero Neuvostoliiton osuuteen naistenpäivässä.
Myöhemmin May Wood luopui sosialismista, sillä hän koki, että se ei ajanut naistenoikeuksia. Hänen miehensä erosi myös sosialismista Leninin vuonna 1917 muodostaman hirmuvallan jälkeen. Ehkä näistä syistä May Wood Simonsin osuus Kansainvälisen naistenpäivän syntyyn on pyyhitty pois.
tiistaina, maaliskuuta 06, 2012
Alkukirjaimet 54: Kahvila
Kahvila illalla
Kadonnut kahvila eräänä maaliskuun päivänä. Vanha Strindberg Suuri koko
Kahviloita tässä blogissa: Helsinki, Berliini, Zagreb jne
Alkukirjaimet 54: KA
Lisää kahviloita. Valitse slideshow, katso ketjuna
Kadonnut kahvila eräänä maaliskuun päivänä. Vanha Strindberg Suuri koko
Kahviloita tässä blogissa: Helsinki, Berliini, Zagreb jne
Alkukirjaimet 54: KA
Lisää kahviloita. Valitse slideshow, katso ketjuna
Kommentti
Olen lähettänyt tämän kommentiksi Grafomanian kirjoitukseen "Kirjalle traileri ja nettisivu", mutta se on nähtävästi kadonnut ilmaan, sillä sitä ei ole ilmestynyt. Sitä sattuu ainakin Bloggerissa. Trailereita en ole vielä tehnyt, kotisivublogeja useita. Kuvassa Aurora-blogini eräänä vuonna kesäasussa. Klikkaa kuva suuremmaksi.
Kommenttini:
Aloin vuonna 2005 bloggaamaan oppiakseni tekemään itselleni kotisivut. En oppinut sitä koskaan, mutta opin, että blogi toimii yhtä hyvin. Huomasin heti alkuun, että joillakin amerikkalaisilla järjestöillä, mm rintasyövästä informoivalla organisaatiolla, oli yhden ainoan sivun tiedotusblogi. Sellaista voi harkita yhdelle kirjallekin.
Olen tehnyt historiallisista nuortenkirjoistani kaksi blogia, toisen 1900-luvun alusta kertovista Aurora-kirjoista (1991-1999) ja toisen 1500-luvulla seikkailevan kyynärän miitaisen Lucian seikkailuista kertovista kirjoista (2004, 2006).
Kumpikin blogi on toiminut alussa vuoroin Vuodatuksessa vuoroin Bloggerissa, mutta vakiintunut sitten Bloggeriin. Esimerkiksi Lucia siirtyi vuonna 2007 Bloggeriin pahan häirinnän vuoksi, jota oli ollut Vuodatuksen blogiani kohtaan. Sille piti valita uusi nimikin.
Kummassakin esitellään kukin kirjoista, esitetään tekstinäytteitä ja otteita kirja-arvosteluista. Kaikissa blogeissani on paljon kuvia.
Sekä Aurora-blogissa että Lucia Olavintytär -blogissa kerrotaan kirjojen tapahtumapaikoista, käsitellyn aikakauden muodista, ruokakulttuurista, leluista, kuuluisista henkilöistä, musiikista, kirjallisuudesta jne.
Minun blogeissani on yleensäkin vähän kommentteja, sillä niihin on vaikeaa kommentoida. Alkuaikoina tuli niin paljon todella ikäviä ja varsinkin lastenkirjallisuuteen sopimattomia kommentteja, että olen ollut nykytilanteeseen tyytyväinen.
Silloin tällöin esitelmiä kirjoittavat koululaiset kirjoittavat sähköpostilla ja kysyvät kirjoistani esitelmiään varten. He voivat saada blogeista paljon tietoa myös silloin, kun valitsevat kirjojani luettaviksi lukudiplomikirjoina. Koska näissä historiablogeissani on tietoa sen ajan muodista, niistä on ollut hyötyä myös vanhojen päivän vaatteita suunnitelleille.
Aurora-blogi on toiminut vuodesta 2006, ja siinä on käynyt noin 21 000 vierailijaa. Page views luku on paljon suurempi. Mittaria ei ole ollut koko ajan.
http://aurorakirjat.blogspot.com
Lucia Olavintytär -blogi on toiminut vuodesta 2007, ja siinä on käynyt yli 40 000 vierailijaa, jälleen page views -luku on paljon suurempi.
http://amnellinlucia.blogspot.com
Olen koonnut näihin blogeihin linkkejä ja tietoa, josta on hyötyä myös itselleni kirjoittaessa. Kiinnostava yksityiskohta on seuraava: Eräs suosittu amerikkalainen sivusto oli kiinnittänyt huomion Lucia-blogiini ja pyysi minua kirjoittamaan heille lyhyitä artikkeleita ja pitämään keskustelufoorumia. Se olisi ollut minusta liian työlästä, ja eihän englanti ole äidinkieleni. Mutta näitä meidän suomalaisia blogejamme luetaan myös ulkomailla. Google kääntäjä auttaa asiassa.
Kotisivublogissa on yleistietoa.
Muutot ovat kauheita
Muutot ovat todellakin kauheita. Benjamin Franklin se taisi olla, joka sanoi, että yksi muutto hävittää enemmän kuin kymmenen tulipaloa. Hän sen tiesi, kun oli muuttanut edestakaisin myös Atlantin yli niin kuin meidän perhekin, minä kahteen kertaan, kun otan mukaan vaihto-oppilasvuoden.
Kaipaan vieläkin sitä kansallispukua, jonka jätin Amerikkaan ja pakkasin laukkuihini paluumatkalle mieluumin sen ajan muotivaatteita - jotka nekin ovat valitettavasti muutoissa kadonneet! Samoin kaipaan hienoa puista laatikkoa, joka oli täynnä oljyvärejä. En edes kärsi ajatella mitä muut muutot - kymmenet - ovat hävittäneet.
Tänään mieleeni tuli jostain syystä keksirasia, jonka oli päällystänyt decoupage-menetelmällä kuvaamaan 1900-luvun alkua, josta olin kirjoittanut useita historiallisia nuortenkirjoja.
Etsin sitä mieheni kanssa ja olimme jo luopuneet siitä mielessämme, kun yhtäkkiä muistin, minne olin laittanut sen melkein kolme vuotta sitten. Keittiönkaappiin, johon oli koonnut kaiken, mille en tiennyt muuta paikkaa.
Siellä se oli suojaamassa erästä toista kiinnostavaa esinettä, muoviolentoa, joka kuuluu maailman todennäköisesti suosituimpaan videopeliin. Poikani keräsi noita joskus. Ja nehän ovat tulevaisuuden antiikkia. Rasian kansikin löytyi samasta paikasta. Kansio Flickrissä
Iloisena perustin minimuseon eli laitoin löydetyt esineeni sisareni appivanhempien talosta kotoisin olevan viktoriaanisen kirjoituslipaston päälle. Se puolestaan odottaa eteisessämme aikaa, jolloin sisarenpoikani vie sen taas kotiinsa, joka muuttaa mantereelta toiselle melko säännöllisesti. Muuttaminen taitaa olla geeneissä.
Kaipaan vieläkin sitä kansallispukua, jonka jätin Amerikkaan ja pakkasin laukkuihini paluumatkalle mieluumin sen ajan muotivaatteita - jotka nekin ovat valitettavasti muutoissa kadonneet! Samoin kaipaan hienoa puista laatikkoa, joka oli täynnä oljyvärejä. En edes kärsi ajatella mitä muut muutot - kymmenet - ovat hävittäneet.
Tänään mieleeni tuli jostain syystä keksirasia, jonka oli päällystänyt decoupage-menetelmällä kuvaamaan 1900-luvun alkua, josta olin kirjoittanut useita historiallisia nuortenkirjoja.
Etsin sitä mieheni kanssa ja olimme jo luopuneet siitä mielessämme, kun yhtäkkiä muistin, minne olin laittanut sen melkein kolme vuotta sitten. Keittiönkaappiin, johon oli koonnut kaiken, mille en tiennyt muuta paikkaa.
Siellä se oli suojaamassa erästä toista kiinnostavaa esinettä, muoviolentoa, joka kuuluu maailman todennäköisesti suosituimpaan videopeliin. Poikani keräsi noita joskus. Ja nehän ovat tulevaisuuden antiikkia. Rasian kansikin löytyi samasta paikasta. Kansio Flickrissä
Iloisena perustin minimuseon eli laitoin löydetyt esineeni sisareni appivanhempien talosta kotoisin olevan viktoriaanisen kirjoituslipaston päälle. Se puolestaan odottaa eteisessämme aikaa, jolloin sisarenpoikani vie sen taas kotiinsa, joka muuttaa mantereelta toiselle melko säännöllisesti. Muuttaminen taitaa olla geeneissä.
Putkiremonttipakolainen
Nestorin kotona on putkiremontti ja se on muuttanut meille siksi ajaksi Tänä aamuna, kun heräsin aika myöhään, ihmettelin, missä Nestor on. Mutta se nukkui vielä omassa petissään olohuoneessa.
Onneksi pojan ja miniän kodin ja meidän asunnon välillä kulkee yksi raitsikka, tuttu kymppi ja useita busseja. Jos koko perhe tarvitsee pakopaikkaa putkiremontin ajaksi, on lyhyt matka. Ainakin täällä tullaan käymässä suihkussa ja pesukonetta käyttämässä.
Putkiremontit kestävät yleensä epämäääräisen ajan. Me jouduimme edellisestä asunnosta koko vuodeksi evakkoon Kallioon, koko rakennus tyhjennettiin. Se merkitsi kahta muuttoa yhdessä vuodsessa ja kahden vuoden fysioterapiaa niskalleni ja hartioilleni pakkaamisen ja purkamisen vuoksi.
Joissakin taloissa putkiremontti kestää kuukauden. Poikani kertoi, että heidän talossaan sen on luvattu
olevan ohi kahdessa viikossa. Tämä tulee merkitsemään monia mukavia hetkiä yhdessä.
Onneksi pojan ja miniän kodin ja meidän asunnon välillä kulkee yksi raitsikka, tuttu kymppi ja useita busseja. Jos koko perhe tarvitsee pakopaikkaa putkiremontin ajaksi, on lyhyt matka. Ainakin täällä tullaan käymässä suihkussa ja pesukonetta käyttämässä.
Putkiremontit kestävät yleensä epämäääräisen ajan. Me jouduimme edellisestä asunnosta koko vuodeksi evakkoon Kallioon, koko rakennus tyhjennettiin. Se merkitsi kahta muuttoa yhdessä vuodsessa ja kahden vuoden fysioterapiaa niskalleni ja hartioilleni pakkaamisen ja purkamisen vuoksi.
Joissakin taloissa putkiremontti kestää kuukauden. Poikani kertoi, että heidän talossaan sen on luvattu
olevan ohi kahdessa viikossa. Tämä tulee merkitsemään monia mukavia hetkiä yhdessä.
Valloittava musiikkikomedia 'Konsertti'
Ranskalais-venäläinen musiikkikomedia "Le Concert" (Konsertti, 2009) huipentuu Theatre du Chatelet'ssa pidettyyn konserttiin, jossa Brežnevin aikana erotetut Bolshoi-muusikot saavat uuden mahdollisuuden urallaan. Teatterin kuva: Andreas Praefcke
Le Concert (DVD) kertoo venäläisistä Bolshoin muusikoista, jotka erotettiin Brežnevin aikana, koska orkesterinjohtaja otti töihin myös juutalaisia. Tämä entinen karismaattinen oskesterinjohtaja on alennettu konserttitalon siivoojaksi ja muut jäsenet mikä mihinkin yhtä väheksittyyn ammattiin. Sitten tapahtuu ihme, entiset bolshoilaiset erotetun johtajansa kanssa tekevät loistavan come backin Pariisissa. Mutta sitä ennen on monta kommellusta ja huijausta.
Kuten voi arvata Hesarin kriitikko haukkui tämän elokuvan, sillä kertoohan se vanhan itänaapurin pimeistä puolista. Se käsittelee kuitenkin lämmöllä venäläisiä ihmisiä, jotka oppivat selviytymään kaikissa olosuhteissa. Suomessa näkee harvoin komedioita, ja tämä tarjoaa dramaattisessa loppukohtauksessa loistavaa musiikkia, Tsaikovskyn Viulukonserton.
Lue lisää Konsertti
maanantaina, maaliskuuta 05, 2012
lauantaina, maaliskuuta 03, 2012
Hesari ja me
Hesari on ollut viime aikoina harvinaisen hyvä. Esim tämä kuukausiliite 479.
Olen odottanut kauan ja kärsivällisesti, että paikkakuntani lehti Hesari muuttuisi normaalin sivistysmaan lehdeksi, ja sehän on tapahtumassa.
Tähän verrattuna kirjallisuusosaston heikkous näkyy entistä selvemmin. Minusta tuntuu, että sille ei voida mitään, ennen kuin sinne saadaan aivan uudet ihmiset tai ainakin tarpeeksi monta uutta ihmistä, uutta sukupolvea. Tai ainakin uusi asenne.
P.S. Nettisivut ovat vähän sekavat, ja mainokset hallitsevat niitä liikaa.
perjantaina, maaliskuuta 02, 2012
torstaina, maaliskuuta 01, 2012
Sauli Niinistön aika alkaa
Sauli Niinistön aika alkaa ja samalla uusi vaihe Suomen historiassa.
Sauli Väinämö Niinistö, s. 24. elokuuta 1948 Salossa
Mukavaa juhlapäivää!
Tasavalta on siirtynyt uuteen aikaan. Saatoimme huomata, että Suomi on hyvin vakaa ja yhtenäinen yhteiskunta, kun vertasi presidenttien puheita, jotka edustivat kuitenkin erilaisia näkökulmia.
Lisäys: Kylläpä oli hienot juhlat.
Olen samaa mieltä Matti Klingen kanssa, että olisi ihanteellista, jos presidentti asuisi kaupungissa eli Presidentinlinnassa.
HS kertoo
keskiviikkona, helmikuuta 29, 2012
Alkukirjaimet 53: 'Nukketalokuvat'
Alkukirjaimet 53: nukketalokuvat, kirjaimet
Jos painat kuvaa, voit katsoa kutakin kuvaa yksitellen.
Auroran talo nukketaloblogi
Muutama vuosi sitten innostuin laittamaan nukkekoteja. Mosaiikissa on 1900-luvun alun elämää kuvaavia huoneita nukkekodeistani. Yksi kuva on 1500-luvun portinvartijan tornitalosta (gate house).
Suurempi koko/A larger size of the mosaique
tiistaina, helmikuuta 28, 2012
Kalevalan päivänä: kirjallisuutta lapsille ja nuorille
Kommentti Kirsti Elillän blogiin, jossa kerrotaan siitä, että kirjailijat ovat huolissaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden asemasta.
Oikein hyvä! Lasten- ja nuortenkirjallisuuden asemaa täytyy parantaa. Varsinkin nuortenkirjallisuuden asema on huonontunut viime vuosina.
Ensinnäkin yhä useammat kustantajat eivät halua enää ollenkaan julkaista nuortenkirjoja. Se on aikamoista edesvastuuttomuutta nuoria kohtaan.
Suomalaisten nuorten olisi tärkeää tuntea myös oman maansa historiaa, sekä lähihistoriaa että vanhempaa. Muuten maatamme ei voida enää sanoa sivistyneeksi maaksi.
maanantaina, helmikuuta 27, 2012
Hietsun paviljongista helsinkiläisten kylätalo
Arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelema funktionalistinen Iisalmen uimarannan kioski- ja pukuhuonerakennus vuodelta 1934 edustaa samaa aikakautta kuin Helsingin Hietarannan pukusuojarakennus. Se on mukana arkkitehti VilleYlösen tutkimuksessa.
Arkkitehti Ville Ylösen diplomityössä esitellään suunnitelma vaille käyttöä jääneen Helsingin Hietarannan pukusuojarakennuksen (Gunnar Taucher 1930) korjaamiseksi ja muuttamiseksi ympärivuotiseksi liikunta-, harrastus- ja kulttuuritilaksi.
Ylösen diplomityö on osa Töölön kaupunginosayhdistyksen kansalaishanketta, jossa halutaan saada uutta eloa Hietarannan uimarannalle. Mukaan tutkimukseen ovat päässeet sekä Iisalmen uimarannan kioski- ja pukuhuonerakennus että tässäkin kirjoituksessa olevat kaksi valokuvaani siitä.
"Rakennus edustaa arkkitehtuuriltaan aikaa jolloin pohjoismaissa oltiin siirtymässä 20-luvun klassismista funktionalismiin. Pukusuoja liittyy myös sosiaalihistorian vaiheeseen jolloin kaupungit ja kunnat alkoivat parantaa yleisten uimarantojen palvelutasoa vapaa-ajan vieton yleistyessä keskiluokan parissa." (Ville Ylönen työnsä tiivistelmässä.)
Luvussa Rakennuksen tyyli ja aikakausi Ylönen kirjoittaa: "Hietarannan paviljonki edustaa myös kansankulttuurin kannalta tärkeätä muutosajankohtaa. Merkittävimpiä kansankulttuurin muuttumista edistäneistä tapahtumista on ollut työajan ja vapaa-ajan erottaminen toisistaan, mikä mahdollisti aiemmin vain säätyläisten etuoikeutena olleiden harrastus- ja huvittelumuotojen leviämisen laajempien kansanryhmien pariin. Yksi tällainen huvittelumuoto oli retkeily ja uimarantaelämä. Erityisesti 1920-luvulla kesänvietto sai uusia piirteitä; varjoisat puistotiet vaihtuivat hiekkarannalla loikoiluun ja leikkiin. Ilmaisten uimarantojen suosion kasvaessa tyhjenivät rannalle rakennetut uimahuoneet. Näissä suljetuissa ja maksullisissa rakennuksissa ihmiset olivat aiemmin vaihtaneet vaatteensa ja uineet rajatulla alueella. Julkisten uimapaikkojen perustaminen siis liittyi 1920- ja 1930-lukujen ruumiinkulttuurin ihailuun, mutta myös kansanterveydelliseen edistystyöhön – erityisesti taisteluun tuberkuloosia vastaan." (2.3.2. Kansankulttuurin murroskausi)
Ylönen, V. 2012. M.Sc. thesis.
Hietsu pavilion – Refurbishment of the Hietaranta beach changing rooms into a community space.
Aalto University School of Arts, Design and Architecture. Department of Architecture. Espoo, Finland.
(PDF)
Ylönen Ville: Hietsun paviljonki - Hietarannan vanhan pukusuojarakennuksen korjaus- ja muutossuunnitelma kylätaloksi. Diplomityö. Aalto-yliopisto Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Arkkitehtuurin laitos 24.1.2012
Arkkitehti Ville Ylönen SAFA, (kuvat ja tekstit)
kotisivu www.villey.net/
Iisalmen uimala on mukana tutkimuksessa
Päivitys:
Anssi Keski-Vähälä; Uimalapaviljonki kiinnosti. Euroopan rakennusperintöpäivää vietettiin Töölössä viime maanantaina. - Töölöläinen Nr021/12/ 16.9.2012 /Kotikulmilla, sivu 5.
Ville Ylönen esitteli tutkimustaan.
Arkkitehti Ville Ylösen diplomityössä esitellään suunnitelma vaille käyttöä jääneen Helsingin Hietarannan pukusuojarakennuksen (Gunnar Taucher 1930) korjaamiseksi ja muuttamiseksi ympärivuotiseksi liikunta-, harrastus- ja kulttuuritilaksi.
Ylösen diplomityö on osa Töölön kaupunginosayhdistyksen kansalaishanketta, jossa halutaan saada uutta eloa Hietarannan uimarannalle. Mukaan tutkimukseen ovat päässeet sekä Iisalmen uimarannan kioski- ja pukuhuonerakennus että tässäkin kirjoituksessa olevat kaksi valokuvaani siitä.
"Rakennus edustaa arkkitehtuuriltaan aikaa jolloin pohjoismaissa oltiin siirtymässä 20-luvun klassismista funktionalismiin. Pukusuoja liittyy myös sosiaalihistorian vaiheeseen jolloin kaupungit ja kunnat alkoivat parantaa yleisten uimarantojen palvelutasoa vapaa-ajan vieton yleistyessä keskiluokan parissa." (Ville Ylönen työnsä tiivistelmässä.)
Luvussa Rakennuksen tyyli ja aikakausi Ylönen kirjoittaa: "Hietarannan paviljonki edustaa myös kansankulttuurin kannalta tärkeätä muutosajankohtaa. Merkittävimpiä kansankulttuurin muuttumista edistäneistä tapahtumista on ollut työajan ja vapaa-ajan erottaminen toisistaan, mikä mahdollisti aiemmin vain säätyläisten etuoikeutena olleiden harrastus- ja huvittelumuotojen leviämisen laajempien kansanryhmien pariin. Yksi tällainen huvittelumuoto oli retkeily ja uimarantaelämä. Erityisesti 1920-luvulla kesänvietto sai uusia piirteitä; varjoisat puistotiet vaihtuivat hiekkarannalla loikoiluun ja leikkiin. Ilmaisten uimarantojen suosion kasvaessa tyhjenivät rannalle rakennetut uimahuoneet. Näissä suljetuissa ja maksullisissa rakennuksissa ihmiset olivat aiemmin vaihtaneet vaatteensa ja uineet rajatulla alueella. Julkisten uimapaikkojen perustaminen siis liittyi 1920- ja 1930-lukujen ruumiinkulttuurin ihailuun, mutta myös kansanterveydelliseen edistystyöhön – erityisesti taisteluun tuberkuloosia vastaan." (2.3.2. Kansankulttuurin murroskausi)
Ylönen, V. 2012. M.Sc. thesis.
Hietsu pavilion – Refurbishment of the Hietaranta beach changing rooms into a community space.
Aalto University School of Arts, Design and Architecture. Department of Architecture. Espoo, Finland.
(PDF)
Ylönen Ville: Hietsun paviljonki - Hietarannan vanhan pukusuojarakennuksen korjaus- ja muutossuunnitelma kylätaloksi. Diplomityö. Aalto-yliopisto Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Arkkitehtuurin laitos 24.1.2012
Arkkitehti Ville Ylönen SAFA, (kuvat ja tekstit)
kotisivu www.villey.net/
Iisalmen uimala on mukana tutkimuksessa
Päivitys:
Anssi Keski-Vähälä; Uimalapaviljonki kiinnosti. Euroopan rakennusperintöpäivää vietettiin Töölössä viime maanantaina. - Töölöläinen Nr021/12/ 16.9.2012 /Kotikulmilla, sivu 5.
Ville Ylönen esitteli tutkimustaan.
Tuoli ja kaappi
Meksikkolainen tuoli ja Ikean kaappi sopivat yhteen. 1980-luvulla Toronton Ikeasta ostetussa kaapissa on shaker-tyylimäistä askeettisuutta. Kaappeja on kaksi, ja usein olen laittanut ne vierekkäin.
Tuolit ostettiin puuvalmiina ja laitettiin itse kuntoon, hiottiin ja käsiteltiin pinta. Tuolit ovat kaikki kahdeksan erilaisia, sillä ne on tehty pienessä meksikkolaisessa kylässä. Kauppaa piti erään kanadalaisen pikkukaupungin yliopistossa työssä oleva espanjanopettaja, joka ajoi kerran vuodessa miehensä kanssa Meksikkoon ja toi sieltä ison perävaunullisen huonekaluja ja muuta tavaraa myytäväksi.
Samasta myymälästä ovat nämä meksikkolaiset ruukut.
Tuolit ostettiin puuvalmiina ja laitettiin itse kuntoon, hiottiin ja käsiteltiin pinta. Tuolit ovat kaikki kahdeksan erilaisia, sillä ne on tehty pienessä meksikkolaisessa kylässä. Kauppaa piti erään kanadalaisen pikkukaupungin yliopistossa työssä oleva espanjanopettaja, joka ajoi kerran vuodessa miehensä kanssa Meksikkoon ja toi sieltä ison perävaunullisen huonekaluja ja muuta tavaraa myytäväksi.
Samasta myymälästä ovat nämä meksikkolaiset ruukut.
Vanhoja kommentteja: kasvatus
Tunnen tarpeelliseksi koota nämä kommentit yhteen, sillä tuo keskusteluhan oli hyvä. Tutustukaa koko keskusteluun, kun teillä on aika. Kommentteja on siellä hyvin paljon, 123 kpl. (29.1. - 3.2. 2009)
Mutta lukekaa sitä ennen tämä: Suomalaiset lapset kuin spartalaisia (tutkimus lasten päivähoidosta)
Aihe Kasvatus:
1. kommenttini:
Judit Harrisin teoria on täysin epälooginen. Jos muu ympäristö vaikuttaa, täytyyhän vanhempienkin vaikuttaa.
Keskenään jätetyt lapset ovat tuuliajolla, he tarvitsevat turvallista aikuista. ("Kärpästen herra"!) Heitähän sanotaan jenginuoriksi.
Entä yhteiset geenit? Nehän vaikuttavat myös.
Lapsi voi saada vanhemmiltaan rikkaan henkisen perinnön koko iäksi. Esim filosofi George Steiner kertoi TV-haastattelussa, että hänen isänsä oli hänen paras ystävänsä. Steineria ei voi moittia typeräksi ja rajoittuneeksi.
Jos vanhemmat ovat vaikeita luonteita, väkivaltaisia, välinpitämättömiä, poissaolevia jne, lapsen on pakko turvautua toisiin aikuisiin tai toveripiiriin, jossa joku on aina vanhempi kuin muut tai joku aikuinen toimii etäkasvattajana, ehkä popmusiikin tai elokuvan kautta.
Aikoinaan opiskelin myös sosiologiaa, ja tenttikirjojeni mukaan (ennen punaista sosiologiaa, joka lepää nyt kaatopaikalla) lapsi on onnellisempi jopa rikollisten vanhempien kanssa kuin lastenkodissa tai muuten huostaanotettuina. Lasten ja vanhempien välillä on vahva side, jota edes kuolema ei katkaise.
2.
Lukemieni geenitutkijoiden mukaan sisarukset ovat enemmän toistensa kuin vanhempien kaltaisia geneettisesti. Heillä on 50% yhteisiä geenejä, vanhempien kanssa 25%.
Missä sisarukset seurustelevat toistensa kanssa? Kotona. Varsinkin sisaret ovat usein elinikäisiä läheisiä ystäviä toisilleen.
Ympäristön vaikutus on tuo 50%, ja siinä vaikuttavat kaikkein eniten varsinkin alussa vanhemmat ja koti.
Adoptoidut lapset ovat usein yllättävän samanlaisia kuin adoptiovanhempansa, jos nämä ovat olleet riittävästi lapsensa kanssa.
On ymmärrettävää, että vanhemmat eivät vaikuta paljoa lapsiinsa, jos lapset ovat koko varhaislapsuuden kokopäivähoidossa ja tuskin tutustuvat vanhempiinsa. Jos lapsi lisäksi muuttaa kotoaan pois teini-ikäisenä, yhteisiä kokemuksia ja perinteen siirtymistä ei ole.
Monesti nuoret ja nuoret aikuiset ovat suorastaan vihamielisiä aikuisia kohtaan. Se tuli esille esim ns kukkahattutätejä (myös miehiä) kohtaan syydetyistä vahvoista vihanilmauksista, joita kokosin kerran netistä. Se oli aika järkyttävää luettavaa.
Kuinka paljon siinä oli vihaa siitä, että on tullut ainakin emotionaalisesti hyljätyksi?
Monet vanhemmat kuitenkin tekevät kaikkensa voidakseen viettää mahdollisimman paljon aikaa lastensa kanssa.
3.
Hyvä J.,
nuoriso on liittänyt kukkahattujen listaan mm Tasavallan presidentin ja monia muita julkisuuden henkilöitä. Kyllä minäkin sinne mahtuisin, samoin sinä.
On yllättävää, että nykynuoret nimittävät jopa vasemmistopoliitikkoja ("Arkadian kukkahattutädit", "sosiaalitantat" jne) kukkahattutädeiksi. Myös miehiä. Outoja ilmauksia: "musta auto ajaa pihalle", (kun sosiaalitantta tulee noutamaan.)
Varhaisemminhan tuolla nimityksellä tarkoitettiin Amerikasta Suomeen lomalle tulleita siirtolaisia.
Siinä sanassa olisi jollekin kiinnostava tutkimusaihe.
Lisää samasta aiheesta "Seksismiä ja ikärasismia kielessä".
http://blogisisko.blogspot.com/2006/05/seksismi-ja-ikrasismia-kieless.html
3.
Hyvä R,
tuo sanontasi "henkis-hengellinen ja aavisteleva intuitio" ei taida sopia ainakaan tuohon geeniosuuteen.
Se perustuu nimittäin useisiin laajoihin tutkimuksiin, joita selostavat mm Matt Ridley (Genomics) ja muut. Hengellisyys on niistä kaukana.
Niissä korostetaan: geenit ja ympäristö 50-50. Vanhempia ei suinkaan suljeta pois, päinvastoin. (Jotkut geenit ovat heidän mukaansa kuitenkin hyvin hallitsevia, mm taipumus alkoholismiin. Kaksostutkimukset)
Mutta kommenttisi on osuva, lasten ja lapsuuden suhteen emme voi puhua mitään varmuuksia, elämä on yllätyksellinen, monet tekijät vaikuttavat.
Vanhemmat voivat kuitenkin luoda turvallisen pohjan lapsilleen, mikäli heidän oma elämänsä ei ole täysin hajalla.
N.M. on tehnyt suurtyön herättämällä keskustelun lapsista. Ymmärrän hänen kiihtymisensä, kun eteen tupsahti se nuori mies, joka yhden ruotsalaisen tutkimuksen perusteella julistaa lehtikirjoituksessaan: "Päivähoito pakolliseksi". Äitien reaktio on: Lastani et saa!
Hänestä saattaa tulla ihan hyvä esiintyjä ja jopa poliitikko, sillä hänen ajatuksillaan näyttää olevan laajaa kannatusta, kunhan karsitaan pois sensaatiomainen aines.
Mitä tulee hänen "huonoon käytökseensä", eikö se ole ennemminkin normi TV:ssä. Katson harvoin TV:tä, mutta usein sattuu niin, että kun avaan telkkarin, joku räyhää ja kiroilee siellä täyttä päätä
asiasta kuin asiasta.
4.
T.,
tuo 50% geeneistä-50 &ympäristöstä tarkoittaa ihmisen kokonaisuutta, ei pelkkää älykkyyttä. Ja geenit hyppivät todellakin, kuten sanoit, mutta ei niiden vaikutusta voi kieltää.
Ei edes nobelistien jälkeläisistä tule varmuudella huippuälykkäitä. Amerikassahan on ollut ainakin aikaisemmmin nobelistien spermaa välittäviä klinikoita. Siitä oli TV-dokumentti muutama vuosi sitten.
Geenitutkijat korostavat sitä, että ihmisen kohtalo ei ole geeneissä. Perheessä koettu lämpö, läheisyys, rohkaisu vaikuttavat, samoin koulu ja ystävät. Toisaalta vanhempien geenit vaikuttavat heidän ominaisuuksiinsa, ja lasten omat geenit siihen, mistä he kiinnostuvat. Näin sanotaan. On hyvin kiinnostava asia, mutta ei mikään dogmi.
En ole toki mikään geeniasiantuntija, olen ihan vain lukenut kirjoja siitä aiheesta, koska se on mielestäni tärkeä asia ja tarvitsin tietoja myös työhöni.
5.
Iines [keskustelu käydään Iineksen blogissa] , kirjoitit:
"Jos nyt tosissaan mietittäisiin lasten ja perheitten etuja, tapahtuisi se parhaiten tukemalla perheitten valitsemaa hoitomuotoa, oli se mikä tahansa. Kyse on siis todellisesta valinnanvapaudesta, mahdollisuudesta siihen."
Kiitos, Iines tuosta.
Päivähoitopakkoa ei näytä olevan edes Kuubassa tai Kiinassa, joten M:n natsi/NL -kortti taisi olla paikallaan T:n kanssa väitellessä, kun T. vaatii lehtikirjoituksessaan päivähoitoa pakolliseksi.
Lieneekö päivähoitopakkoa ollut todellisuudessa edes noissa maissa? Tunsin yhden venäläisen isoäidin, laivanrakennusinsinöörin, joka hoiti kotirouvana Suomessa ollessaan tyttärensä pikkupoikaa, jonka äiti oli NL:ssa jossain kaukana Aasiassa töissä. Poika leikki meidän pojan kanssa puistossa, ja me aikuiset juttelimme.
Suomessa on menossa omalaatuinen totalitaristinen ilmiö: pieni äänekäs vähemmistö vaatii kaikkia lapsia tarhaan, kaikkia suomalaisia käyttämään Common Era -merkintöjä vastaavia eaa/jaa -merkintöjä ajasta, kaikkia luopumaan uskonnostaan ja omaksumaan "tieteisuskonto", jollaista jo ihan oikeasti on (mm kansainvälinen panteistinen liike, johon kuuluu huomattavia henkilöitä mm Margaret Atwood).
Tontin vaatimus on ihan samaa kuin jos ruotsinkieliset suomalaiset vaatisivat, että kaikkien on puhuttava vain ruotsia tai isä M. vaatisi, että kaikkien suomalaisten on liityttävä ortodoksiseen kirkkoon. Todellisuudessa on kysymys vielä pienemmästä ryhmästä.
Tämä on jonkinlainen taistolaisajan uusi muoto, joka saa vauhtia Dawkinsin ja muiden toiminnasta "uuden ihmisen" luomiseksi.
On outoa, että Hesarikin menee tähän mukaan. Sehän rinnastaa pilapiirroksessaan lapsen laittamisen päivähoitoon oppivelvollisuuteen, joka velvoittaa laittamaan lapsen kouluun.
6.
[Hesarin] Piirros oli onnistunut, mutta sanoma oli epäonnistunut: pilkattiin kotiäitiä, joka puolustaa pikkulasten hoitoa kotona.
T.,
tuo 50% geeneistä-50 &ympäristöstä tarkoittaa ihmisen kokonaisuutta, ei pelkkää älykkyyttä. Ja geenit hyppivät todellakin, kuten sanoit, mutta ei niiden vaikutusta voi kieltää.
Ei edes nobelistien jälkeläisistä tule varmuudella huippuälykkäitä. Amerikassahan on ollut ainakin aikaisemmmin nobelistien spermaa välittäviä klinikoita. Siitä oli TV-dokumentti muutama vuosi sitten.
Geenitutkijat korostavat sitä, että ihmisen kohtalo ei ole geeneissä. Perheessä koettu lämpö, läheisyys, rohkaisu vaikuttavat, samoin koulu ja ystävät. Toisaalta vanhempien geenit vaikuttavat heidän ominaisuuksiinsa, ja lasten omat geenit siihen, mistä he kiinnostuvat. Näin sanotaan. On hyvin kiinnostava asia, mutta ei mikään dogmi.
En ole toki mikään geeniasiantuntija, olen ihan vain lukenut kirjoja siitä aiheesta, koska se on mielestäni tärkeä asia ja tarvitsin tietoja myös työhöni.
5.
Iines [keskustelu käydään Iineksen blogissa] , kirjoitit:
"Jos nyt tosissaan mietittäisiin lasten ja perheitten etuja, tapahtuisi se parhaiten tukemalla perheitten valitsemaa hoitomuotoa, oli se mikä tahansa. Kyse on siis todellisesta valinnanvapaudesta, mahdollisuudesta siihen."
Kiitos, Iines tuosta.
Päivähoitopakkoa ei näytä olevan edes Kuubassa tai Kiinassa, joten M:n natsi/NL -kortti taisi olla paikallaan T:n kanssa väitellessä, kun T. vaatii lehtikirjoituksessaan päivähoitoa pakolliseksi.
Lieneekö päivähoitopakkoa ollut todellisuudessa edes noissa maissa? Tunsin yhden venäläisen isoäidin, laivanrakennusinsinöörin, joka hoiti kotirouvana Suomessa ollessaan tyttärensä pikkupoikaa, jonka äiti oli NL:ssa jossain kaukana Aasiassa töissä. Poika leikki meidän pojan kanssa puistossa, ja me aikuiset juttelimme.
Suomessa on menossa omalaatuinen totalitaristinen ilmiö: pieni äänekäs vähemmistö vaatii kaikkia lapsia tarhaan, kaikkia suomalaisia käyttämään Common Era -merkintöjä vastaavia eaa/jaa -merkintöjä ajasta, kaikkia luopumaan uskonnostaan ja omaksumaan "tieteisuskonto", jollaista jo ihan oikeasti on (mm kansainvälinen panteistinen liike, johon kuuluu huomattavia henkilöitä mm Margaret Atwood).
Tontin vaatimus on ihan samaa kuin jos ruotsinkieliset suomalaiset vaatisivat, että kaikkien on puhuttava vain ruotsia tai isä M. vaatisi, että kaikkien suomalaisten on liityttävä ortodoksiseen kirkkoon. Todellisuudessa on kysymys vielä pienemmästä ryhmästä.
Tämä on jonkinlainen taistolaisajan uusi muoto, joka saa vauhtia Dawkinsin ja muiden toiminnasta "uuden ihmisen" luomiseksi.
On outoa, että Hesarikin menee tähän mukaan. Sehän rinnastaa pilapiirroksessaan lapsen laittamisen päivähoitoon oppivelvollisuuteen, joka velvoittaa laittamaan lapsen kouluun.
6.
[Hesarin] Piirros oli onnistunut, mutta sanoma oli epäonnistunut: pilkattiin kotiäitiä, joka puolustaa pikkulasten hoitoa kotona.
Pahinta oli kuitenkin se, että oppivelvollisuus ja "päiväkodit pakolliseksi" ajatus rinnastettiin. Siitä viimeistään hymykin hyytyi.
Pilapiirtäjän täytyy olla eettisesti oikeilla linjoilla, jotta hänen piirroksilleen voidaan nauraa.
Onko Suomen vasemmisto niin epätoivoisessa tilassa, että tekee mitä hyvänsä asemansa vahvistamiseksi?
7.
"kun Kari Suomalainen julkaisi kuuluisan joulupiirroksensa, jossa hän piirsi Jeesuksen kulkemaan Mannerheimintien (?) jouluvilinään kaiken joulumarkkinatouhun keskelle, monet pitivät piirrosta jumalanpilkkana."
En ole ikinä kuullut tuollaista. Tuota piirrosta arvostetaan ainakin Helsingin kirkollisissa piireissä eräänä Karin parhaimmista ja siihen viitataan jatkuvasti.
Esimerkkinä hyvästä huumorista voisin mainita kirjailija Hannu Väisäsen tämänpäiväisen pakinan ajokortin hankkimisesta ja auton ostamisesta Ranskassa, jossa hän asuu. (Haanu Väisänen: Kiiruhda hitaasti. Kirjeitä Ranskasta/HS D2 30.tammikuuta 2009.)
8.
Lapseni kävivät Helsingin suomalais-ranskalaista koulua ja siihen aikaan muutamat ranskalaiset opettajat olivat aika tiukkapipoisia ja käyttivät menetelmiä, joita ei Suomessa hyväksytä.
Puolipäivälastentarha, johon omat lapsenikin menivät 4-5 -vuotiaina, oli kuitenkin aivan toista, opettajat olivat herttaisia ja äidillisiä, oppiminen tapahtui leikin varjolla. 0-luokka aloitettiin 6-vuotiaana.
Uskon, että Ranskassakin on monenlaisia opettajia, ja opettajan persoonallisuus on ratkaisevan tärkeä oltiinpa missä maassa tahansa.
9.
Lapseni kävivät Helsingin suomalais-ranskalaista koulua ja siihen aikaan muutamat ranskalaiset opettajat olivat aika tiukkapipoisia ja käyttivät menetelmiä, joita ei Suomessa hyväksytä.
Puolipäivälastentarha, johon omat lapsenikin menivät 4-5 -vuotiaina, oli kuitenkin aivan toista, opettajat olivat herttaisia ja äidillisiä, oppiminen tapahtui leikin varjolla. 0-luokka aloitettiin 6-vuotiaana.
Uskon, että Ranskassakin on monenlaisia opettajia, ja opettajan persoonallisuus on ratkaisevan tärkeä oltiinpa missä maassa tahansa.
9.
"Onko tämä [Hesarin pilapiirros] siis heikomman läiskimistä?"
Juuri sitä ja siksi niin vastenmielistä.
Pilapiirros esittää ensinnäkin ajatuksen, että N.M olisi sitä mieltä, että lapsia ei pidä viedä kouluun.
Ja toiseksi annetaan ymmärtää, että pienten lasten vieminen kokopäivähoitoon kodin ulkopuolelle on samanlainen kansalaisvelvollisuus kuin isompien lasten lähettäminen kouluun.
Pilapiirtäjä ei ajatellut loppuun asti sitä, mitä teki tai halusi tietoisesti vaikuttaa ihmisiin.
Suomalainen media on nykyään varsinainen sirkus. Sen tarkoitus onkin saada meidän päät pyörälle, jotta emme tajuaisi, mistä on kysymys.
J.,
sekä kasvatus että opetus kuuluvat molemmille - sekä kodille että koululle. Koulu opettaa, mutta opettajat kasvattavat omalla esimerkillään (puhetyyli, tavat) ja koulun sääntöjen ja oppituntiensa sisällön kautta.
Kotona vanhemmat ja muut aikuiset voivat opettaa paljon sellaisia asioita, joita koulu ei ehdi opettaa. He voivat siirtää henkisen perintönsä lapsille, jotta nämä voivat aikuisina paremmin tehdä valintoja.
Erinomainen esimerkki on Kuusiston poikien äiti, akateemisen koulutuksen saanut nainen, joka jäi kotiäidiksi huolehtiakseen lastensa kasvatuksesta ja etenkin musiikkiopinnoista.
Monet taiteilijat, lääkärit ja muut siirtävät tietojaan lapsilleen. Vanhemmat voivat opettaa myös käytännön taitoja.
Joissakin suvuissa lapset ovat kotonaan ihan huomaamattaan ikään kuin yliopistossa tai ammattikoulussa.
10.
Iines,
niinhän meitä pyöritetään median avulla.
"Päiväkoti pakolliseksi!" julistava -- on tänään Uutisvuodossa.
Keskustelu jatkui..
sunnuntaina, helmikuuta 26, 2012
Värikollaasit 71: 'Kevät 'Turun linnassa
lauantaina, helmikuuta 25, 2012
Kuka on duunari?
"Hän syntyi duunariperheeseen", sanoi äiti vauvastaan. Äiti on erityisluokanopettaja, isä graafinen suunnittelija. Ennen tälläinen perhe oli porvaristoa, virkamiesperhe. Muuttaako Kalliossa asuminen perheen duunariksi? Ilta-Sanomat kertoi "Kallion prinsessasta", vauvasta, joka syntyi samana päivänä kuin Ruotsin Estelle.
Kuvassa on Kalliota.
Sananvapauden ykkösmaassa vaietaan tai herjataan
Vaalit näyttävät jakaneen taas blogimaailmaa. Sitä tapahtui edellisten presidentinvaalien aikana ja niiden jälkeen. Äskeisten vaalien jälkeen on nähtävissä suoranaista lamaantumista. Poliittiset mannerlaatat siirtyivät, ja se aiheuttaa hämmennystä.
Vaikka Suomea ylistetään maailman ensimmäisenä maana sananvapaudessa, sananvapautta ei osata tai uskalleta käyttää. Toisessa ääripäässä haukutaan vastustajia ilman mitään harkintaa tai sitten on luotu uudet säännöt. Toisaalla jatketaan vanhaa suomettumisen ajan tyyliä, ylivarovaisuutta.
Politiikka on osa elämäämme. Se on mukana kaikessa, tavalla tai toisella. Pitäisi opetella puhumaan ja kirjoittamaan siitä avoimesti samalla antaen toisille oikeus olla eri mieltä.
Kuvassa: Äiti Eurooppa. Culturalpeadria network
Sebastian Munster Europa 1544
perjantaina, helmikuuta 24, 2012
Pakinaperjantai: 'Epäonnettomuus'
Jollakin on juhlat.
Pakinaperjantai Epäonnettomuus, ei mikään ambulanssi.
Pakinaperjantai Epäonnettomuus, ei mikään ambulanssi.
Photo Friday: 'Inner City' in Helsinki
A roof balcony with a view in an apartment building in the centre of Helsinki.
Photo Friday: 'inner city'
Photo Friday: 'inner city'
torstaina, helmikuuta 23, 2012
Iltatee
Olin saanut tuttavalta kauniin kukkakimpun, jossa oli hyasintteja. Koska olen allerginen voimakkaasti tuoksuville kukille, pyysin erästä ystävääni käymään meillä samalla kun kävi kirjastossa ja hakemaan kukat itselleen, sillä hän ei ole allerginen.
Hyasintit pääsivät kotiin, jossa voidaan nauttia myös niiden tuoksusta.
Ruotsin pikkuprinsessa
Uuden ihmisen syntyminen on aina ilo ja ihme.
Pikkuprinsessa syntyi aamulla kello 04.26. Hän on 51 senttimetriä pitkä ja painaa 3280 grammaa.
Estelle Silvia Eva Mary, Itä-Götanmaan herttuatar.
NImi Estelle Folke Bernadotten vaimon mukaan.
Estelle Manville Bernadotten kaima.
Pikkuprinsessaa odottaa kotipihalla oma leikkimökki.
Photo: sivandsivand (klikkaa kuvaa tai sanoja 'oma leikkimökki')
Pikkuprinsessa syntyi aamulla kello 04.26. Hän on 51 senttimetriä pitkä ja painaa 3280 grammaa.
Estelle Silvia Eva Mary, Itä-Götanmaan herttuatar.
NImi Estelle Folke Bernadotten vaimon mukaan.
Estelle Manville Bernadotten kaima.
Pikkuprinsessaa odottaa kotipihalla oma leikkimökki.
Photo: sivandsivand (klikkaa kuvaa tai sanoja 'oma leikkimökki')
keskiviikkona, helmikuuta 22, 2012
Alkukirjaimet 52: REmontti
Koko kerrostalossa oli remontti, myös ikkunaremontti. Kirjaimet
Alkukirjaimet 52: RE
Alkukirjaimet 52: RE
tiistaina, helmikuuta 21, 2012
Lisää oransseja ruusuja
Miniäni kävi ja toi ihania ruusuja, kaksi oranssia ja valkoisen. Vanhat ruusut piristyvät niitten seurassa.
Onko naisjohtaja miesten luoma marionetti?
Rautarouva-elokuvassa Berliinin muuri rikotaan. Joku on kirjoittanut muuriin sanan 'madness', hulluus.
Onko naisjohtaja miesten luoma marionetti? Tämän vaikutuksen sai elokuvasta Rautarouva (The Iron Lady).
Rautarouva-elokuvan alussa dementoitunut vanhus harhailee luxus-asunnossa kuolleen miehensä "haamun" kanssa. Typerän näköinen tytär käy katsomassa äitiään, joka elää suuruuden aikansa muistoissa ja kaipaa Etelä-Afrikassa asuvaa poikaansa. Etelä-Afrikka esitetään elokuvassa kaukaisena paikkana, jonne ihminen katoaa.
Hölmistyneen näköinen ruma ja tyhmänrohkea pikkukauppiaan tyttö jumaloi isäänsä ja tämän ihailemia poliittisia puhujia. Tyttö tulla tupsahtaa mukaan politiikkaan, ja näppärä ja mukava rillipää yläluokkainen nuori mies ihastuu häneen ja tekee hänestä salonkikelpoisen rouvan: opettaa tanssimaan ja syömään sivistyneesti. Kaikkien ihmeeksi tämä hassusti pukeutuva nainen menestyy politiikassa niin hyvin, että yläluokan herrat tekevät hänestä poliittisen marionettinsa. Hän menestyykin liian hyvin, karkaa miehensä ja kaikkien herrojen käsistä ja muuttuu itsenäiseksi rautarouvaksi, kunnes romahtaa väsymyksestä kansan mellakoidessa jatkuvasti. Samaan aikaan romahtaa jostain syystä myös Berliinin muuri.
Missä on tarmokas ja käytännöllinen, tietosanakirjamaisen ilmiömäisen muistin omaava ja huippulahjakas Margaret, joka saa arvostetun stipendin Oxfordiin, mikä vain ohimennen mainitaan elokuvassa? Missä on virkanainen, kemisti ja lakimies Margaret? Missä supernainen, joka osaa tapetoida tyttärensä asunnon seinät ja tekee itse ruokaostokset valtansa huipullakin?
Kuningas opetettiin puhumaan selvästi ja vakuuttavasti, ja sitä pidetään ihailtavana asiana. Elokuvan kauppiaan tyttö opetetaan puhumaan vakuuttavasti. Toiseen suhtaudutaan ihaillen, toiseen huvittuneesti. Länsimaiset miehet eivät pidä hattua päässään puhuessaan julkisesti, siksi myös Margaretin hatuille nauretaan. Hänestä tehdään mies, hatuton nainen. (Vain Hillary Clinton ja Elisabet II sekä muut kuninkaalliset naiset käyttävät hattuja.)
Elokuvan plussana pidän muutamia erinomaisia näyttelijöitä ja etenkin Meryl Streepin ilmiömäistä kykyä luoda menestysvuosien Margaret Thatcher, jonka me sanomalehtiä lukeneet ja TV:tä katsoneet opimme tuntemaan Thatcherin politiikan huippuvuosina (1979–1990). Meryl Streepin ääni on kuin loistosoitin, joka osaa muuntautua.
Unohtumaton on myös kuvaus Margaretin ensi kokemuksesta parlamentissa "Welcome to the mad house", kuten hän puoluetoverinsa (James Bond-näyttelijä) sanoo vähän ennen kuin joutuu poliittisen murhan kohteeksi. Jos on seurannut TV:stä Englannin alahuoneen poliittisia väittelyjä, tietää mistä on kyse. Poliittinen väittely on aivan oma luokkaansa englantilaisessa kulttuurissa.
Tämä elokuva kannatti katsoa. Ymmärrän, miksi se on herättänyt voimakasta debaattia Britanniassa. Se herätti kiinnostuksen: kuka oli oikeastaan Margaret Thatcher? Ei hän minusta kuitenkaan marionetti ollut. Sen ajan Englannin sisäpolitiikkaa en Kanadassa koko 1980-luvun asuneena seurannut. Minua lähempänä olivat Amerikka ja Ronald Reagan. Reaganin sisäpolitiikka ei miellyttänyt minua.
Oma tulkintani Thatcheristä on ollut tähän asti: huippulahjakas, tietosanakirjamaisen muistin omaava ja tarmokas tyttö saa siihen aikaan naisille harvinaisen stipendin Oxfordiin, valmistuu kemistiksi ja lakimieheksi. Tämä kaunis ja naisellinen nykyaikainen uranainen, kaksosten äiti, varakkaan liikemiehen vaimo ei tyydy edes kemistin tai lakimiehen uraan vaan ajattelee, että maassa ja maailmaassa tarvitaan poliittinen muutos.
Yhdessä toisen hullunrohkean poliittisen toimijan Ronald Reaganin ja puolaissyntyisen paavin kanssa hän toimii keulakuvana sille poliittiselle aallolle, joka kaataa Berliinin muurin ja vapauttaa Itä-Euroopan kansat monen vuosikymmenen kestäneestä poliittisesta sorrosta.
Minua ovat kiinnostaneet eniten tässä asiassa juuri nuo Neuvostoliiton alistamat maat, joista tulleita pakolaisia tunsin Torontossa paljon. Heitä olivat monet naapurini ja tuttavani, Itä-Euroopasta paenneet toimittajat. Heille Thatcher ja Reagan olivat rohkeita vapauttajia. Heille Rautarouva-elokuva vaikuttanee parodialta. Eiköhän se liene siksi tarkoitettukin.
Lisäys: Elokuva olisi voinut käsitellä selvemmin Margaret Thatcherin poliittista ideologiaa. Hän uskoi vahvasti neoliberaaliin vapaamarkkinafilosofiaan. Jos ei ole taloudellista vapautta, ei ole myöskään poliittista vapautta. Anekdootti kertoo, että tullessaan konservatiivipuolueen johtajaksi vuonna 1975, hän pamautti pöydälle oppi-isänsä, vuotta aikaisemmin Nobel-palkinnon saaneen Friedrich Hayekin tiiliskiven paksuisen, yli 500 sivuisen teoreettisen teoksen "The Constitution of Liberty" ja sanoi ponnekkaasti konservatiivipuolueen johtajille, jotka istuivat pöydän ympärillä: "This is what we believe". Hän murskasi Englannin vahvan ammattiyhdistysliikkeen, joka rajoitti hänen mielestään taloudellista vapautta. Siitä johtuivat mellakat, sekin jätettiin epäselväksi.
Elokuvassa dementoitunut vanha rautarouva keskustelee lääkärin kanssa, ja kun lääkäri kysyy miltä tuntuu, rautarouva sanoo, että hänelle eivät merkitse tunteet vaan ideat. Annetaan vihje Thatcherin luonteesta teoreettisena poliitikkona, jolla oli oma visionsa, ja hän uskoi siihen aidosti.
Työtoveri ei tunnista Thatcheriksi elokuvan rautarouvaa, "ei ollut hysteerinen, ylitunteellinen, ylireagoiva kuten Meryl Streepin hahmo".
Ohjaaja Phyllida Lloyd
Toinen anekdootti: Margaret Thatcher on ainoa mies hallituksessa.
maanantaina, helmikuuta 20, 2012
Wulffin kulma tyynyssä
Selkäni nojaa vanhaan tuttuun paikkaan Wulffin kulmaan, jonka Vallila on laittanut kankaaseen. Siitä voisi tehdä verhotkin.
Samaan sarjaan kuuluu myös Bulevardi-kangas. Vihjeenä Vallilalle: taivas voi olla myös muuta väriä kuin sininen, joka ei käy aina sisustukseen.
Etsin sellaisen tyynyn, jossa kuvio on mahdollisimman kokonainen.
Samaan sarjaan kuuluu myös Bulevardi-kangas. Vihjeenä Vallilalle: taivas voi olla myös muuta väriä kuin sininen, joka ei käy aina sisustukseen.
Etsin sellaisen tyynyn, jossa kuvio on mahdollisimman kokonainen.
Talvi sata vuotta sitten Helsingissä
Cover: Matti Amnell
Matti Amnellin kuvitusta kirjaan "Aurora ja Pietarin serkut" (1993). Yhteisnide "Vaahteralaakson Aurora" 2014.
Näin paljon oli lunta viime talvena
Talvi 2010 oli luminen. Tuleeko nyt ennätys?
Life in a Cold Climate. Lumikuvia viime talvelta ja lumiaura työssä tänä aamuna ikkunan kadulla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)