William Blake: Jerusalem -virsi aloitti Lontoon olympialaiset 2012

Photo: Matt Lancashire (Wikipedian Olympialaiset-sivu)

Sir Hubert Parryn sävellys William Blaken runoon Jerusalem. (Kuuntele Prinssi Williamin ja Kate Middletonin häistä kohta, jossa virsi 'Jerusalem' laulettiin eli heti vihkitoimituksen päättyessä. Kaikki osaavat laulaa sen. Kuuntele myös kansaa kaduilla laulamassa sitä. ) (Words from William Blake: "Milton, A Poem") 

And did those feet in ancient time.
Walk upon Englands mountains green:
And was the holy Lamb of God,
On Englands pleasant pastures seen!

And did the Countenance Divine,
Shine forth upon our clouded hills?
And was Jerusalem builded here,
Among these dark Satanic Mills?

Bring me my Bow of burning gold;
Bring me my Arrows of desire:
Bring me my Spear: O clouds unfold!
Bring me my Chariot of fire!

I will not cease from Mental Fight,
Nor shall my Sword sleep in my hand:
Till we have built Jerusalem,
In Englands green & pleasant Land

Runon on suomentanut Aale Tynni.

Brittien epävirallinen kansallislaulu, Englannin vihreän maaseudun ylistysruno ja englanninkielisen maailman rakastetuin virsi. Kritiikki teollista vallankumousta ja luonnon tuhoamista vastaan. Vihreistä vihrein runo ja virsi.  (kuvia ja sanat) Avajaisten alun (Suomen television) selostaja oli joko täysin tietämätön William Blaken virrestä tai sitten jätti vain mainitsematta asian.

Lastenkirjallisuus: Peter Pan, Maija Poppanen, populaarikulttuurin hauskat henkilöt. Suffrageetit. Ohjelman teemat sen suunnittelijan mukaan: luonto, teollinen vallankumous ja nykyajan teknologian ihmeet.

Blaken runon sanat 'Chariot of Fire' mukana myös samannimisen vahvasti uskonnollisen ja monikulttuurisen elokuvan musiikin kanssa. Hurskas Eric LIddell juoksee Jumalan kunniaksi ja juutalainen Harold Abrahams voittaakseen rotuunsa ja uskontoonsa kohdistuvat ennakkoluulot.

Ja aina mukana englantilainen huumori alkaen siitä, että James Bond-näyttelijä haki kuningatar Elisabetin stadionillle helikopterilla, ja heidän sijaisnäyttelijänsä hyppäsivät stadionille laskuvarjolla. Hauskuutta ja huumoria.

Vielä toinenkin virsi "Abide with me" ( Virsi 555, Oi, Herra luoksein jää, jo ilta on") Huom. Ei ole Titanic-hymni ( 396, "Sua kohti, Herrani") kuten suomalainen selostaja kertoi TV:ssä. Hän kuitenkin tiesi, että kysessä oli virsi. Sitähän käytetään usein hautajaisissa. Emeli Sande lauloi virren, ja elämän ja kuoleman välistä taistelua kuvaavan tanssiesityksen koreografia oli Akram Khanin.

Englantilaiset ovat tosissaan. Olympialaiset ovat nykyään suuri asia, ja jopa vakava asia nykyajan levottomassa maailmassa. Parasta on, että kaikki kansat ovat yhdessä ystävinä reilussa kilpailussa.

Huomattakoon, että sekä "Jerusalem" että "Abide with me" liittyvät Englannissa vahvasti urheiluun, Jerusalem rugbyyn ja "Abide with me" FA Cup Finaliin (jalkapallo). Ne ovat suosituimmat laulut kansallislauluiksi!

Keskustelua käydään uskonnon ja olympialaisten läheisestä yhteydestä. Tässä historiaakin aiheesta:

http://www.huffingtonpost.com/2012/07/26/olympics-religion-2012-ancient-greece-london_n_1704398.html
(Antiikin olympialaiset olivat uskonnollinen juhla antiikin ajan jumalten kunniaksi. Sana 'olympialaiset' tulee Olympos-vuoresta, jossa antiikin kreikkalaiset ajattelivat jumaltensa asuvan. Olympialaiset lakkautettiin pitkäksi ajaksi, mutta aloitettiin uudestaan. Lontoon olympialaisissa kaikkien uskontojen harjoittajille on järjestetty omia työntekijöitä. Beijingin olympialaisissa eri uskontojen tarpeet oli otettu huomioon vielä hienotunteisemmin kuin Lontoossa.)

Ihmettelen, miten iäkäs Elisabet ja hänen vielä iäkkäämpi puolisonsa Philip jaksavat osallistua näin pitkään tilaisuuteen.Elisabet puhuu vasta avajaisten loppupuolella.

Tämä on nyt olympialaiset 2012 päiväkirja, johon laitan tunnelmiani.:)

New York Times -kuvasarja

Praha: Pyhän Vituksen katedraali

Katedraalin etuosa, originally uploaded by Anna Amnell.

Äskeinen katedraalisarja "Taivaan pilarit" palautti mieleen Prahassa nähdyn katedraalien katedraalin. Sitä rakennettiin 600 vuotta, vuoteen 1929 asti, ja siksi siellä on paljon nähtävää. On lasimaalauksia, pyhimysten kuvia, hautamuistomerkkejä ja kaikenmoisia esineitä, jotka kertovat kristinuskon suurimman kirkkokunnan historiasta ja erityispiirteistä.

Katedraali on niin suuri, hätkähdyttävä ja ylenpalttinen, että eri maista tulleet koululaisretkikunnatkaan eivät kyllästyneet tähän kirkon ja museon yhdistelmään.

Katedraalin takaosaan pääsee ilman lippua, mutta koko katedraalin nähdäkseen täytyy ostaa hyvin edullinen pääsylippu informaatiotoimistosta pääovea vastapäätä.

Katedraalissa saa ottaa valokuvia, ja otin yli sata kuvaa. Käy katedraalissa! Kuvista on isompi kansio ja pienempi. Katedraalissa on upeita lasimaalauksia, joista yksi on Art Nouveaun julistetaidemestarin Alphonse Muchan tekemä.

Eri aikakausien tyylit tulevat esille. Pohjoismaiseen yksinkertaisuuteen tottunut töllistelee eniten barokin ajan ylitsevuotavuutta.

Katedraali on omistettu kolmelle kristinuskon merkkihenkilölle, Vitukselle, Wenseslaukselle, tsekiksi Vaclav [ ja Adalbertille, jotka ovat katolisen kirkon ja muutaman muunkin kirkkokunnan pyhimyksiä.
Englanninkielisessä Wikipediassa ja muillakin sivistyskielillä on kokonainen kategoria Pyhän Vituksen katedraalille.

Pyhä Vitus (suomeksi) Nurnbergin kronikan kuvaamana. Hän on sairaiden sekä näyttelijöiden ja taiteilijoiden suojelija. Pyhä Venseslaus (suomeksi, Wikipedia), Pyhä Adalbert (suomeksi, Wikipedia)
Pyhä Venseslaus eli Vaclav on Prahassa ratsunsa selässä Vaclavin aukiolla (Vaclavske Namesti) eli Samettivallankumouksen aukiolla.

Photo Friday: 'Luminous'

Lento iltaruskossa, originally uploaded by Anna Amnell.

Flying to Finland on May 31st, 2012 at 11,18pm.
Photo Friday: 'luminous'
a larger size

Prahan talojen tunnuskilvet ja kohokuvat

Tyn kirkko, originally uploaded by Anna Amnell.

Vanhan kaupungin torin varrella on Jumalan äidin kirkko eli Tyn kirkko.

"Vahinko, että talosta Tyn-kirkon tuntumassa
on irrotettu vanha tunnuskilpi.
Siinä oli soikealla pohjalla kohokuva naisesta,
ja hänen ylpeästi ylös reisiin
käärityissä helmoissaan
pyöri maapallo."
Jaroslav Seifert: Ruttopylväs. Suom. Hannu Ylilehto

Turisti voi huomata, että monissa Tsekin tasavallan taloissa on tunnuskilpi tai kohokuva. Vanhan ajan tyyliin kuvassa oli jokin pyhimys tai mytologian hahmo, art nouveaun ihmishahmo. Joissakin taloissa on ulkoseinässä suuria maalauksia, jopa ikoni, jollaisen ohi ajoimme aina raitsikalla Prahassa ollessamme matkalla vanhaan kaupunkiin tai Moldaun toiselle puolen linnaan.



Prahalaisen talon julkisivuun maalattu uskonnollinen kuva. Kuva: Mimi Amnell
Kun olin mieheni kanssa Prahassa keväällä, ajoimme raitiovaunulla monta kertaa päivässä tämän rakennuksen ohi.

Kommunistiajalla tuli toinen tyyli. Kohokuvissa sai kuvata vain työnsankareita tai korkeintaan leikkiviä lapsia.

Olen ajatellut koota kokonaisen kansion tästä kiinnostavasta ilmiöstä.

Ruttopylväs

Pyhän kolminaisuuden pylväs, originally uploaded by Anna Amnell.

Rutto raivosi 1700-luvun alussa Olomoucissa. Sen loputtua rakennettin Pyhän kolminaisuuden pylväs, joka kuuluu nykyään Unescon maailmanperintöluetteloon. Ruttopylväitä on ollut muissakin kaupungeissa Tsekissä. Seuraavassa runo Prahasta.

" Auringon rataa hoipertelee
pylvään vanha varjo
Kahleiden hetkestä
Tanssin hetkeen.
Rakkauden hetkestä
Lohikäärmeenkynsien hetkeen.
--
Minut kastettiin Pyhän Rochin
ruttokappelissa,
Olsaryn laidalla.
Kun Prahassa riehui paiserutto,
koottiin ruumiit kappelin ympärille,
Sikin sokin, useaan kerrokseen.
Vuosien mittaan heidän luunsa kasautuivat
epämääräisiksi pinoiksi,
jotka paloivat
mullan ja kalkin virvaliekeissä."

Jaroslav Seifert: Ruttopylväs. 1985 (1981), suom. Hannu Ylilehto

Kim Jong-unin hääkuva. Jotain tuttua?

Eräs kuva on laitettu esittämään, millainen oli mahdollisesti erään valtion nuoren johtajan ja hänen laulajatarvaimonsa hääkuva.

Jotain tuttua? Siinähän on Kate Middletonin ja Prinssi Williamin hääkuva, johon on vaihdettu päät. Postmodernin kätevää.
Teksti itsesensuroitu.:)

Maailman kaunein kirjakauppa

1200-luvulla rakennettu dominikaanien kirkko Maastrichtissä on muutettu tyylikkäästi, suoranaisella hartaudella kirjakaupaksi. Loistava kuvasarja.

Flunssan jälkeen energiaryöppy

Flunssan jälkeen tulee energiaryöppy. Heräsin varhain aamulla pirteänä nukuttuani vain muutaman tunnin, vaikka tavallisesti nukun säännöllisesti kuin kello ja pitkään syvää unta kuin karhu talvella.

Kävin Spoon Riverin hautausmaalla

Muutaman tunnin ajomatkan päässä Chicagosta lounaaseen sijaitsee pieni Petersburg.  Se on Spoon River -seutua, jonka amerikkalainen runoilija Edgar Lee Masters on tehnyt kuuluisaksi Spoon River Antologialla, joka ilmestyi englanniksi vuonna 1915.

Spoon River Antologian runot kertovat Mastersin kotiseudun asukkaitten elämästä muistokirjoitusten muodossa. Elämä ei ole aina sitä, miltä se näyttää, vaan pikkukaupunkienkin asukkailla on paljon toteutumattomia toiveita, riitoja, kateutta ja salaisuuksia.

Kirjansa alussa Masters kysyy, missä kaupungin asukkaat ovat nyt ja vastaa, että he nukkuvat kukkulalla. Masters itsekin nukkuu tuolla samalla kukkulalla, Petersburgin pienellä romanttisella hautausmaalla. Suuret puut luovat sinne varjoaan, ja ympärillä leviää rauhallinen maaseutu.

Tämä on myös Abraham Lincoln -seutua, ja Spoon Riverin hautausmaalla on Lincolnin nuorena kuolleen rakastetun Anne Rutledgen hauta. Hautakiveen on myöhemmin kaiverrettu Mastersin kirjassa oleva runo Annesta.
(Tämä on osa aikaisemmin julkaistua lehtiartikkeliani: Hautausmaat kertovat Amerikan mantereen kirjavasta kulttuurista. Kotimaa 24.7.1987)

[Hautausmaa löytyy nyt nimellä "Oakland Cemetery" ( Petersburg Illinois USA).  Tuota nimeä ei näkynyt aikaisemmin sillä paikalla, jossa ovat Mastersin ja Rutledgen haudat. Se oli vain kukkula maaseudulla tien varrella lähellä Spoon River-jokea, mutta siitä onkin jo melkein 30 vuotta! Sinne on varmaankin nykyään paljon helpompi löytää. Antologian henkilöt ovat kahden Spoon Riverin seudun pikkukaupungin Lewistownin ja Petersburgin asukkaita. ] 



Spoon River on todellinen paikka. Illinois, USA

Klikkaa hakusanaa 'Spoon River'

Sateinen kaupunki

Sateinen kaupunki, originally uploaded by Anna Amnell.

Mannerheimintiellä korjataan edelleen raitiovaunujen raiteita, sataa. Mutta sade saa värit hehkumaan kauniina. On hauskaa olla sateella ulkona kävelemässä.

Aamutunnelmaa

Kukka ikkunalla Aleksis KIven kuolinmökissä, originally uploaded by Anna Amnell.

Aleksis KIvi asui täällä viimeiset aikansa.

Kuntopyörällä kohti Linnanmäkeä

IMG_4201, originally uploaded by Anna Amnell.

Päätin kokeilla tänään "ulkoilua", ajoin kuntopyörällä kohti Linnanmäkeä avoimen ikkunan ääressä. En jaksanut kauan ajaa. Ihmeesti flunssa väsyttää vielä. Ei ole vielä aika harjoittaa kävelyä Töölönlahden rannalla, Meilahden Ruusutarhassa eikä kaupungilla. Onneksi kunto palautuu pian.

Populaarikulttuuri, politiikka, massamurhat

Olen lukenut useiden englanninkielisten lehtien nettisivuja muodostaakseni itselleni jonkinlaisen kuvan Coloradon massamurhaajasta, joka surmasi kymmeniä ihmisiä Batman-elokuvan näytöksessä:
James Holmes, nuori, 24-vuotias, noin 187cm pitkä, komea ja älykäs mies, hyvästä perheestä. Opiskellut neurotiedettä (neuroscience), erinomaiset arvosanat loppututkinnossa (University of California Riverside -kanslerin mukaan "the top of the top" akateemisesti)
Coloradodaily.com, jatkanut opintojaan tohtorikurssilla, josta oli jäämässä pois omasta aloitteestaan, perehtynyt viimeksi yliopiston tohtorikurssilla psykiatrisiin sairauksiin. Äärivasemmistolaisia mielipiteitä, joidenkin tietojen mukaan on osallistunut kapitalismin vastaisiin mielenosoituksiin ("Occupy Black Block -member" ???). Kuten vanhempansakin hän kuului presbyteeriseen (=protestanttiseen) kirkkoon.


Toisten tietojen mukaan eristäytyi viime aikoina, toisten mukaan ei.


Kritisoi Batman-elokuvaa siitä, että se esittää huonossa valossa antikapitalismin vastaiset mielenosoitukset. Pukeutui Joker-asuun ja ilmoitti olevansa Joker, joka on Batmanin vastustaja. Toimi niin kuin elokuvassa.


Jälleen politiikan ja populaarikulttuurin sekoitus kuten Norjan joukkomurhatapauksessa. Kaikkein kamalinta on, että molemmat massamurhaajat surmasivat lapsia ja nuoria, toinen nuoria, jotka olivat kesäkursseilla saaressa, toinen nuorisoa, joka oli katsomassa suosittua elokuvaa. On selvää, että televisio, Internet ja elokuvat antavat nykyään aineistoa ja roolimalleja äärimmäisen väkivallan ilmaisemiseen. Toinen joukkomurhaaja otti malliksi roolipelien ja elokuvien kuvitteellisen ristiretkeilijäsoturin, toinen sarjakuvan ja elokuvan vielä kuvitteellisemman henkilön Joker.

Kukkamekot edelleen muotia

kukkamekot, originally uploaded by Anna Amnell.

Heinäkuun alun International Herald Tribune ja New York Times  (Suzy Menkes: Dior says it with flowers, ) kertovat, että kukat ovat edelleen muodissa jopa siinä määrin, että Dior täytti sitä asiaa korostaakseen viiisi suurta huonetta muotinäytöksessään miljoonalla kesän muotiväriä olevalla valkoisella, sinisellä ja keltaisella kukalla, joiden joukossa olivat tuoksuvat orkideat ja ruusut. Teemana "Flower Woman" ja puutarha.

Mutta näkeekö kukkamekkoja tänä kesänä Suomessa? Kuvassa olevat mekot ovat viime kesän näyteikkunoista kuvattuja.

Muista katsoa sunnuntaina: Nuori Viktoria

TV4 näyttää su 22.7.2012 klo 21 elokuvan "Nuori Viktoria" (2009), jonka on käsikirjoittanut Downton Abbeyn käsikirjoittaja Julian Fellowes. Lue lisää Viktoriasta ja Albertista: Romantiikkaa ja aitoa historiaa. Teini-ikäisenä kungattareksi tulleen Viktorian ja nuorena kuolleen Albertin rakkaustarina. Poliittisia juonitteluja ja hienoja interiöörejä. Elokuva sai Oscarin vaatesuunnittelusta ja meikkauksesta. Olen halunnut katsoa sen uudestaan.

Aili Nupponen: Kiire minne?

009 vehicles, originally uploaded by Anna Amnell.

Kuvat: Kiireetöntä menoa Helsingissä ja Krakowassa

Liian kiire

"Liian kiire
pysähtyä, ajatella, suunnitella
miettiä, oppia, järjestää,
muistaa ystävää, sukulaista, ventovierasta,
naapuria!
Kiire kansalaisopiston kokoukseen,
matkalle, kerhoon, tilaisuuteen,
huomispäivään, tulevaisuuteen
pysähtymättä tähän hetkeen
tavoitteena se autuaaksi tekevä
asia, tapahtuma, tunnetila.

Kiire minne?"

- aili nupponen -
Aili Nupposen blogista

Kesän huippuhetkiä kulttuurin parissa

2012 summer, originally uploaded by Anna Amnell.

Kesän huippuhetkiin kuului ennen se, että sai lepuuttaa kasvimaan kitkemisestä väsynyttä selkäänsä riippumatossa ja napostella pensaista poimimiaan viinimarjoja. Sitten oli aika harrastaa kulttuuria, ottaa esille jokin Waltarin romaani tai Eino Leinon runokirja tai lukea musiikkiarvostelijan mielipide uusimmista konserteista. Kuuluisat laulajat kuten Martti Talvela pitivät konsertteja pienillä paikkakunnillakin. Kaupungintalolla esiintyivät Kansallisteatterin näyttelijät kesäkiertueellaan.

Nyt syödään nektariineja, mutta luetaan edelleen Hesaria, joksi kansa kutsuu pääkaupungin suurinta lehteä.

Kulttuuri on saanut uuden merkityksen. Se tarkoittaa "tapahtumia", tapahtui sitten ihan mitä hyvänsä. Mutta ooppera on ihan out, down the hill, sinne ei sovi mennä ainakaan kulttuuriministerin eikä siitä kirjoiteta Hesariin kuin vitsin vuoksi.

Jalkapallo on aikamme kulttuuria, ja sitä olen nähnyt televisiosta. En ole siis ihan out kulttuurista.

Kohta ovat Lontoon olympialaiset. Yhdistääkö tuo suurtapahtuma suomalaisia?

Photo Friday: 'Youngster'

Viktor Jansson: Kalapoika, in Helsinki, originally uploaded by Anna Amnell.

Viktor Jansson's sculpture 'Fish and boy" in Helsinki.
Viktor Jansson was Tove Jansson's father.
Tove Janssonin isän veistos 'Kalapoika' Helsingin Esplanadilla Kappelin lähellä.

Meillä jokaisella on oma L. M. Montgomerymme

linkit tarkistettu 1/2014


Kuva: Kevin Sullivan Films, joka teki Anna-kirjoista TV-sarjan. Kuvassa Megan Fellows Annana.

Suomalaiset naiset rakastavat Kanadan tunnetuinta kirjailijaa, Lucy Maud Montgomerya. Se olisi Maudista hauskaa. Niin, häntä sanottiin Maudiksi, hän ei voinut sietää nimeä Lucy. Se oli hänestä lapsena "vanhan mummon nimi". 
Lukuisissa blogeissa kirjoitetaan Montgomeryn kirjoista, nyt viimeksi Aili ja jo aikaisemmin Sisko Ylimartimon kirjasta "Anna ja muut ystävämme"  Leena, jonka blogiin kirjoitin nyt vasta seuraavan kommentin:

Ylimartimon kirja kiinnostaa, sillä olen lukenut myös Montgomeryn päiväkirjoja, jotka alkoivat ilmestyä siihen aikaan, kun asuin Kanadassa eli 1980-luvulla.  Suomalaisille Lucy Maud Montgomery (synt. 1874) on ikuinen Prinssi Edwardin saaren tyttö, vaikka hän asui miltei puolet elämästään (1911-1942) Toronton lähellä olevilla paikkakunnilla ja Torontossa (Viimeinen koti, "Journey's End", sitä ennen Leaskdale 1911-25, Norval 1926-1935, Toronto 1935-1942) ja kirjoitti suurimman osan kirjoistaan (kansikuvat ja ilmestymisvuodet, tähdellä merkityt Leaskdalen pappilassa, jonka kuva on kirjoitukseni lopussa) Ontariossa (1935-1942). Teini-ikäisenä hän oli vuoden isänsä uuden perheen luona Länsi-Kanadassa. Maudin reviiri Ontariossa näkyy tässä.

Leena Lumi kertoo blogissaan Sisko Ylimartimon kirjasta (Kuva blogista Leena Lumi)

 Maud Macdonald oli myös teoreettisesti lahjakas, hyvin älykäs ja sivistynyt nainen, varsinainen supernainen, joka lopulta romahti elämän vaikeuksien uuvuttamana. Siihen aikaan masennusta ei osattu hoitaa, ei Ewanin eikä Maudin. Hän itsekin myönsi, että päiväkirjoihin kirjoitetaan synkimmät ajatukset. Hän oli energinen ja iloinen kuten tyttäkirjojensa tytöt. Minusta hän oli melkein kahtiajakautunut persoona. Hän halusi, että hänet muistetaan sellaisena, kuin hän oli kirjoissaan. mutta hän halusi molemmat puolet julkisuuteen, sillä hän kirjoitti puhtaaksi päiväkirjansa!

Minäkin luin koululaisena Anna-ja Runotyttökirjoja, nuo tytöt ovat koulutyttöjen sisaria. Minusta tuntuu monesti siltä, että meillä jokaisella on oma Montgomerymme. On kiinnostavaa lukea, millainen on Ylimartimon Maud.:)

Lisäys:

Kun ensimmäinen Aurora-kirjani kirjani ilmestyi (kirjoitin ensimmäiset kolme kirjaani nimellä Pirkko Pekkarinen), Helsingin Sanomat ei huomannut sitä ja toisesta, vuoden 1905 Helsingistä (!) kertovasta kirjastani Aurora ja Pietarin serkut" -lehden kriitikko Suvi Ahola kirjoitti, että jäljittelen Montgomerya "ihan mukavasti". Se oli kai kohteliaisuus. Mutta en ole lukenut Montgomeryn tyttökirjoja aikuisena! Ja eräs tärkeä ero: Montgomery kirjoitti omasta ajastaan ja tyttövuosistaan, minun kirjani 1900-luvun alun Torontostakin ( ensimmäinen ja kolmas kirjani) ovat historiallisia romaaneja, joissa tuota aikaa tarkkaillaan nykyajan näkökulmasta.   Anna-kirjat ja Aurora-kirjat (vertailua)

Lainaus sieltä: 
Uskon, että tärkein lahja, jonka olen saanut Lucy Maud Montgomeryn kirjoista, on muisto siitä ilosta, jota hänen kirjojensa lukeminen tuotti minulle lapsena. Se on ollut osaltaan innostamassa minua kirjoittamaan lapsille. Tunnen kiitollisuuden lisäksi syvää myötätuntoa ajatellessani hänen elämäänsä, josta sain tietää vasta aikuisena. Mutta en usko, että hänen kirjansa olisivat vaikuttaneet muutoin kirjoittamiini tyttökirjoihin.

Lehtijuttuni: Lucy Maud Montgomery  ja Ihan oikea runotyttö (Maud lapsena)

Leena Lumi -blogissa on myös kirjoitus Lucy Maud Montgomerysta ja hauska kuva Maudin tyttövuosilta.
L.M.Montgomery Institute, Prinssi Edwardin saari
Lucy Maud Montgomery Society of Ontario

Täältä löydät harvinaista aineistoa Maudista


“Norval is so beautiful now that it takes my breath – those pine hills full of shadows – those river reaches – those bluffs of maple and smooth-trunked beech – with drifts of wild white blossom everywhere." (Lucy Maud Montgomery)
1926-1935 Montgomery asui Norvalissa, jonka lähellä on Guelphin yliopisto ja 

L. M.  Montgomery -arkisto Guelphin yliopistossa


Toronto lähellä oleva Leaskdalen pappila oli Maudille koti, johon liittyi onnellisia ja iloisia asioita: avioliiton onnelliset puolet, lasten syntymä, ystävät. Sieltä hän matkusti Torontoon ja muualle Pohjois-Amerikkaan puhumaan ja tapaamaan kustantajaansa.

Huom! Lucy Maud Montgomeryn perikunnalla on nykyään yksinoikeus  käyttää lyhennettä L.M. kyseisen kirjailijan nimen edessä esimerkiksi perustaessaan jonkin yhdistyksen, museon, yksityiskoulun jne tai markkinoidakseen jotain kaupallista tuotetta. Tässä viralliset tiedot Montgomeryn perillisten oikeuksista.

Salava

Salava, originally uploaded by Anna Amnell.

Helsingin oma salava näyttää jo kauniilta.
Isoriippasalava 1830-2003, 2011-

Salava kaatui myrskyssä, ja samalle paikalle istutettiin salavan pistokkkaista identtinen jälkeläinen.

A high-back loveseat

A high-back loveseat, originally uploaded by Anna Amnell.

Korkeaselkäinen kahden hengen istuin. Hotel Esplanade, Zagreb. Photos: Anna Amnell
high back loveseat, highback loveseat


 

Kuin Bertramin hotellin tuolit

IMG_2574 Hotel Esplanade Zagreb, originally uploaded by Anna Amnell.

A high back chair, a highback loveseat

Tuleeko mieleen Agatha Christien Bertramin hotelli, jossa kuullaan salaisuuksia näissä korkeaselkäisissä nojatuoleissa istuttaessa?
Hotel Esplanade Zagrebin rautatieaseman lähellä oli eräs niitä hotelleja, joissa Agatha yöpyi matkustaessaan Idän pikajunalla Mesopotamiaan.

Linnanmäki, lasten unelmien kohde

Linnanmäki, lasten unelmien kohde, originally uploaded by Anna Amnell.

Eräs Suomen suosituimmista matkailukohteista. Linnanmäkeä ylläpitää Lastenpäivän Säätiö

Flunssa yrittelee

Kynnysmatto, originally uploaded by Anna Amnell.

Nyt täytyy linnoittautua kotiin ja lukea Agatha Christietä, sillä flunssa yrittää nujertaa minua.

Luulen, että vastustuskykyni heikkeni, kun valvoin katutöiden metelin vuoksi. Flunssa alkaa aina heikoimmasta kohdasta, minulla nykyään korvista, jotka vaivasivat viime talvenakin.

Onneksi ennakoin tilanteen pyytämällä korvatippareseptin uusinnan. Nyt vain lepoa.

Laitan vähitellen joitain tyttäreni matkakuvia Istrialta muistuttamaan, että joka paikassa ei sada. Nojatuolipuutarhuri-blogiin.

P.S. Luen kirjaa "The Secret Adversary" (1922), jonka olen lukenut jo aikaisemmin, kolme vuotta sitten. Nyt luen vähän eri syistä. Suomennettu vasta vuonna 1974. Hauska ja jännittävä Tom & Tuppence -seikkailu. Heistähän on tehty uusi TV-filmi, jossa Anthony Andrews on Tom. Hehän saavat vanhentua Agathan kirjoissa. Luen nyt tätä ensimmäistä seikkailua, joka tapahtuu heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Vallankumoukselliset ovat liikkeellä, bolshevikit niin kuin ukkini sanoi, he jotka pilasivat hänen nuoruutensa Pietarin.

Myrsky heiluttaa puita

Myrsky, originally uploaded by Anna Amnell.

Sataa ja myrskyää sen verran, että lehmusten latvat taipuvat.

Kesäkollaasi: Bussi Prahassa

Bussi Prahassa, originally uploaded by Anna Amnell.

Blissard Blue and-
Kesäekstra

Bussi Prahassa

Bussi Prahassa, originally uploaded by Anna Amnell.

värikästä
Bussi oli harvinainen Prahan keskustassa. Siellä kulkivat raitiovaunut ja metro. Bussit menivät lähiöihin. Kulkuneuvoja Tsekissä ja Puolassa

Taakka

Taakka, originally uploaded by Anna Amnell.

Suihkukaivo Olomoucissa, Tsekissä.

Ilotulitus Prahassa

IMG_8655, originally uploaded by Pink Lady on the Loose!.

Kesäkuun 26, 2012
Kuva: Sami Amnell
Katso suuressa koossa.

Baana

Baana, originally uploaded by Anna Amnell.

Pyörätie Helsingin halki Ruoholahdesta Töölönlahdelle, kuvattu Marian sairaalan läheltä. Baana tulee olemaan paljon muutakin pyörä- ja kävelytie. Sitä on kulkenut jo 100 000 ihmistä (lisäys 21.7.2012) Kuva: Matti T. Amnell

Marionettiteatteri

IMG_8420, originally uploaded by Pink Lady on the Loose!.

Prahassa

Jan Palachin muistolle

IMG_8303, originally uploaded by Pink Lady on the Loose!.

Tšekkiläinen opiskelija Jan Palach (1948-1969) teki polttoitsemurhan Prahassa vastalauseeksi Neuvostoliiton suorittamalle Tšekkoslovakian miehitykselle.

Photo Friday: 'Countryside'

Junalla Ljubljanaan - Kuin Narniassa, originally uploaded by Anna Amnell.

Travelling by train from Zagreb to Ljubljajana.
Junan ikkunasta kuvattu.
Photo Friday: 'Countryside', maaseutua

Why don't they like us?

Helsinki-Finland, originally uploaded by Anna Amnell.

Statues in Aleksanterinkatu, Helsinki, Finland
Suomi ja EU

Teetkö alleviivauksia kirjoihin?

Paperisuikaleita tärkeiden tai muuten vain kiinnostavien sivujen kohdilla kirjoissa. Usein suikaleet ovat värillisiä. Leikkelen niitä kasan valmiiksi, kun luen jotain kirjaa, jota en raski tai voi alleviivata.

Kommentti Hannelen kirjallisuusblogin kirjoitukseen Antecknar ni eller stryker under?

- - säästän hyvin paljon aikaa, kun alleviivaan tärkeät kohdat ensimmäisellä kerralla lukiessani, toisella kertaa käyn läpi vain alleviivatut kohdat.

Hienoja ja hyvin kalliita kirjojani - katselukirjoja - en raski alleviivata. Silloin laitan väliin tarralapun tai teen vihkoon tai paperille luettelon. En alleviivaa koskaan kirjaston kirjoja enkä muilta lainattuja kirjoja.

 Tärkeistä sivuista voi ottaa valokopion ja niihin valokopioituihin sivuihin voi tehdä alleviivauksia ja merkintöjä. Samoin voi sivun tai kuvan valokuvata tai skannata.

2.

Minäkin digikuvaan eniten. Otan valokopioita erityistilanteissa, kun pitää saada sivu tai kuva eteen päiväkausiksi seinälle tai pöydälle. 

Tai sitten kokoan valokopioita kansioon, mutta ne vie liiaksi tilaa. Olemme toden teolla hävittäneet kansioita kun muutimmme pienempään asuntoon. Jos mulla olisi oma talo niin kuin Sulla, se olisi varmasti kattoa myöten täynnä kirjoja.:)

Kesäkollaasit: Mandy alone

Mandy alone, originally uploaded by Anna Amnell.

Hackescher Höfe, Berlin. Sisäpihalla olevan kaupan ulkopuolella esillä ollut kaunis asu.
Kesäkollaasit 87
Olen nähnyt tätä väriä harvoin. Lisäksi värisävyt näyttävät minusta monesti erilaisilta eri koossa kuin alkuperäinen kuva.

Värikollaasi 87: Mandy and Gossip

Berliinin syksy, originally uploaded by Anna Amnell.

Värikollaasit 87 kesäekstra
Kaunis asu kuvattu Berliinissä syksyllä 2010.
Kukka kuvattu Helsingissä iltakävelyllä, jolloin huomasin, että näyteikkunoihin olivat ilmestyneet ensimmäiset syksyvaatteet.

Syksyksi

syksyksi, originally uploaded by Anna Amnell.

Hauska idea

Mucha

Mucha, originally uploaded by Anna Amnell.

Jugendin/Art Nouveaun mestari Alphonse Mucha on taas esillä Suomessakin. Luin juuri lehtijutun, jossa hänet mainittiin tämän tyylin edustajana.

Prahassa kävin Mucha-museossa, jonka katujulisteesta otin tämän kuvan. Mucha oli tsekki, kotoisin Määristä, jossa olin keväällä lomalla.

Helsingissähän oli myös jokin aika sitten Mucha-näyttely, jota kävin katsomassa taiteilijaystäväni kanssa.

Aurora-blogini kertoo 1900-luvun alusta, joten siellä enemmän juttuja ja kuvia Jugenndista. Sehän on meille suomalaisille rakas tyyli.

Julisteen alaosa ei mahtunut samaan kuvaan. Siinä näkyy nimi Theatre Renaissance, jolle Mucha teki vuosikaudet julisteita, ensimmäiseksi Sarah Bernhardtista.

Jotta emme unohtaisi. Czeslaw Milosz: Vangittu mieli

"Ihmisten välillä siellä vallitsevia suhteita on vaikea kuvata muuksi kuin näyttelemiseksi, sillä erotuksella, että tapahtumapaikkana ei ole teatterinäyttämö vaan katu, toimisto, tehdas, kokoussali ja jopa oma koti. Se on suurta taidetta, joka vaatii älyllistä valppautta. Ei riitä, että arvioi jokaisen sanan mahdollisten seuraamusten kannalta ennen kuin päästää sen suustaan. Myös väärinajoitettu hymy tai vääriä asioita ilmaiseva katse voi herättää vaarallisia epäilyksiä ja moitteita.

 --Idän ihminen järkyttyy suuresti tullessaan länteen. Ihmiset käyttäytyvät täysin rennosti, heissä ei näy jälkeäkään tuosta sisäisestä keskittyneisyydestä, jota kuvastaa maahan luotu katse tai levottomina pälyilevät silmät. Lännen ihmiset puhuvat mitä sylki suuhun tuo ja nauravat äänekkäästi".

Luvusta 'Ketman' kirjassa Czeslaw Milosz: Vangittu mieli (1953, suom. 1983), joka kuvaa älymystön elämää kansandemokratioissa. 
Czeslav Milosz (1911-2004 Krakovassa), diplomaatti ja kirjailija, sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1983.


Kuvassa miimikko Krakovan vanhan kaupungin torilla.  Alla Berliinin muuria on jätetty muistuttamaan menneestä. Photos: Anna 
Amnell

Ihmisen viimeiset vuodet

Kommentti:
Ei kannata väheksyä niitä viimeisiä vuosia. Sairaalavuoteessa makaavalla kuihtuneella vanhuksella voi olla rikas sisäinen elämä: muistot ja unet. Äitini eli 97-vuotiaaksi ja huomasin tämän hänestäkin. Hänen silmänsä sätelivät, kun hän muisteli lapsuuttaan tai kuunteli elämänsä lauluja. Isoisäni eli 94-vuotiaaksi, ja hänen viimeiset vuotensa saattoivat olla meille sukulaisille jopa tärkeämpiä kuin aikaisemmat. Ihmiselämällä on merkitystä, vaikka se ei olisikaan enää tuottavaa.

Mitä me tiedämme todella muistihäiriöisistä? Kun sisareni opiskeli gerontologiaa, hän oli välillä pitkiä aikoja töissä dementiapotilaiden hoitajana. He saattavat olla hyvin onnellisia. Eräs tuttava taitaa elää elämänsä onnellisinta aikaa dementoituneena, kun raskaat asiat eivät paina joka päivä niin kuin ennen (lapsen kuolema).

Ihmiset arvostavat nykyään alimpiakin eläimiä, mutta halveksivat ihmiselämän viimeisiä vuosia. Miten niin voi olla? Eikö ihminen ole edes samanarvoinen kuin eläin?
(Kuvassa on äitini kaksi kuukautta ennen kuolemaansa. Seinällä suurikokoinen 95-vuotiskortti ja suurennettuja valokuvia hänen läheisistään. )

Esplanadi

Esplanadi, originally uploaded by Anna Amnell.

Puistolla on uusi ilme. Ollaan jo ilmastollisesti etelää.

Tämän viikon kukat

IMG_4026, originally uploaded by Anna Amnell.

kesäistä

Hebbein kieli

puppets, originally uploaded by Anna Amnell.

Lastemme ollessa pieniä asuimme muutaman kuukauden Nikosiassa Kyproksella. Vuokrasimme rappeutuneen vaaleanpunaisen huvilan vihreältä linjalta turkkilaisen ja kreikkalaisen alueen väliltä. Aidan takana asui kyproksenturkkilainen perhe ja kadun toisella puolen kyproksenkreikkalaisia. Toisella puolen oli kreikkalainen vartioasema, jonka ohi kävelin Nikosian keskustaan ostoksille, toisella puolen turkkilainen vahtisotilas, jonka ohitimme mennessämme bussilla Kyreniaan uimaan. Molemmat olivat hyvänpäiväntuttuja, kohteliaita nuoria miehiä.

Talomme lattioissa oli reikiä, mutta jokaisen makuuhuoneen edessä oli pieni parveke. Ikkunat saattoi pitää auki yölläkin, ja ulkoa tuli ihana kukkien tuoksu. Pihalla kasvoi hedelmäpuita, ja verkkoaitaa vasten ruusuja - kunhan nostin ne ensin maasta.

Autotalllin ja talon välissä oli ristikko, jossa kasvoi viiniköynnöksiä. Ne muodostivat varjostavan katoksen. Se oli tarpeen, sillä alkoi olla kova helle.

YK:n rauhanturvajoukkojen auto haki mieheni varhain aamulla töihin. Iltapäivät ja illat olivat vapaita. Nuoremmat lapset leikkivät päiväkaudet katoksen alla helteestä kärsimättä. Vanhin lapsi ja minä tarvitsimme pitkän siestan keskipäivän aikaan. Naapuritalossa asui lääkäri, joka kertoi, että pienten lasten elimistö sopeutuu nopeasti ilmastonmuutokseen.

Olimme vuokranneet taloon huonekalut ja television, joka ihastutti lapsia, sillä meillä ei ollut Suomessa televisiota. Olimme tyytyväisiä television ohjelmiin. Oli englanninkielisiä uutisia ja muuta ohjelmaa ja hauskoja lastenohjelmia kolmella kielellä: englanniksi, kreikaksi ja turkiksi.

Ihastuimme kaikki varsinkin varjoteatteriesityksiin. Kuvassa olevat hahmot Zagrebin museosta vaikuttavat kovin tutuilta. Lapset sanoivat, että varjoteatterinuket olivat 'hebbejä'. Kaksi nuorinta alkoi puhua keskenään omaa salakieltään, jossa oli varmaankin yhdistelmä TV-ohjelman kielistä sekä  suomesta ja ranskasta, jota he olivat oppineet Suomessa koulussa. Siitä tuli 'hebbein kieltä'. Heille olisi saattanut kehittyä hyvinkin monimutkainen kieli, mutta sitten tuli vallankumous ja sota ja jouduin lasten kanssa lähtemään pois Kyprokselta.

Eräänä iltapäivänä tuttu kreikkalainen farmari tuli autollaan myymään meille hedelmiä, ostimme isoja vesimeloneja. Meillä oli tarkoitus lähteä koko perhe bussilla keskustaan ostamaan tuoleja, sellaisia tuoleja, joissa on punottu istuin. Muutama päivä aikaisemmin olimme ostaneet lapsille omat pienet matkalaukut, ja he olivat pakanneet kaikki lelunsa ja vaatteensa niihin.

Äkkiä kuului ampumista. Kreikkalaiselta vartioasemalta kuului huuto: Makarios on kuollut! Ampuminen jatkui. Pian tuli YK:n jeeppi pihaan ja nuori upseeri huusi tulleessaan: - Nyt äkkiä turvaan YK:n leirialueelle! Ei tarvitse pakata mitään, ei tämä kauan kestä. Kohta pääsette tänne takaisin.

Sanoin: - Minusta tuntuu, että emme tule takaisin tänne. Se, että lapset olivat pakanneet tavaransa, oli minusta enne. Pakkasimme loputkin tavarat matkalaukkuihin ja läksimme pois pienestä vaaleanpunaisesta talosta.

Emme palanneet sinne koskaan. Syttyi vallankumous ja sota. Jouduimme olemaan sirpalesuojassa ja hotellissa, jonka ympärillä ammuttiin. Läksimme Nikosiasta pitkässä autokolonnassa ja ajoimme poltetun napalmille tuoksuvan maan läpi ja lensimme Hercules-koneella Englantiin ja sieltä Suomeen. Mieheni jäi töihin, oli sodassa ja ajoi erään toisen upseerin kanssa eristetyissä kylissä viemässä lääkkeitä ja postia.



Kyrenia




YK:n rauhanturvaajien merkkipäivänä Torontossa ottamani kuva

 Rauli Virtanen alkoi sotareportterin uransa Nikosiassa. Hän kaivoi mieheni vieressä poteroa YK:n leirialueella ja kertoi siitä lehdessä. Mieheni sisarenpoika luki ne rivit saksankielisestä lehdestä Saksassa, jossa oli Interrail-matkalla: "Hiki säästää verta, sanoo --".  Kaksikymmentä suomalaista rauhanturvaajaa haavoittui.

Palasin lasten kanssa Lontoon kautta Suomeen. Jo lentoasemalla rauhanturvaajien perheitä oli haastattelemassa toimittajia. Minuakin haastateltiin. Sukulaisemme kuulivat haastattelut radiosta ja lukivat lehdistä. Ostin radion ja kuuntelin koko ajan uutisia. Soitin joka ilta YK:n toimistoon ja sain New Yorkin kautta tietää, oliko mieheni vielä elossa. Minusta tehtiin henkilöhaastattelu naistenlehteen. Olimme koko perhe etusivulla kahdessa valtakunnallisessa sanomalehdessä. Lasten koulussa luokkatoverit heiluttivat niitä lehtiä, kun lapset tulivat ensimmäisenä päivänä kouluun.

Ihmisten oli vaikeaa tajuta, että olimme olleet sodan keskellä. Pikkupoikaamme sanottiin valehtelijaksi, kun hän kertoi olleensa sodassa. Teveyskeskuslääkäri tuhahteli jotain talvisodasta, kun pyysin häntä ottamaan pojan silmästä ruostuneen metallinkappaleen, joka oli lentänyt sirpalesuojassa.

Mieheni kävi vaaleanpunaisessa talosssa ja haki ruukun, joka oli jäänyt kaapin päälle. Lastenhuonetta oli käytetty ampuma-asemana. Olohuoneen tarjoilupöytää samoin. Lääkärinaapurilta oli viety itämaiset matot, ja hänen kauniit hevosensa olivat jossain Nikosian lähellä valtoimillaan.

Emme ole käyneet koskaan sen jälkeen Kyproksella, mutta hebbet eivät unohdu. Ei myöskään turkkilaisen vanhan miehen surumielinen laulu, joka kuului iltaisin naapurista eikä eukalyptuspuu, joka kasvoi kreikkalaisen kauppiaamme myymälän edessä kylän aukiolla. Ei moni muukaan asia.

P.S. Lapset väittivät vielä monta vuotta myöhemmin, että meillä oli Kyproksella väritelevisio. Mielikuvitus antoi värit mustavalkoisille kuville.

Samasta aiheesta, kommentti Kemppisen blogiin 2011 syksyllä:

Lapset ovat mukana aikuisten maailmassa. Leikit heijastavat kokemusmaailmaa. Turha heitä on kieltää leikkimästä eli hoitamasta itseään leikin avulla. Sotalelut kuuluvat joskus lasten arkeen.

Kun läksimme Kyprokselle vuonna 1974, nuorin poikamme pakkasi pikkuautonsa metallilaatikkoon ja sitoi sen kiinni naruilla. Lensimme Tel Avivin kautta, sillä Keihänen oli tehnyt juuri konkurssin ja jouduimme ostamaan uudet liput. Tullimies avasi huolellisesti kaikki narut pojan autolaatikosta, vaikka sanoimme, että siellä oli vain leluja. Koko perheelle tehtiin ruumiintarkastus, 5-vuotiaallekin. Emme arvanneet, miten tulehtunut sen alueen tilanne oli.

Kukaan ei rakasta rauhaa niin paljon kuin sotilas. Hän tietää, mitä sota merkitsee. Nykyään useimmat suomalaiset ihmiset eivät ole kokeneet sotaa.

Asuimme Kyproksella, kun siellä alkoi vallankumous ja sota. Paratiisillinen Välimeren saari muuttui yhtäkkiä sotakentäksi. Taivaalta laskeutuivat laskuvarjot, vuokratun kotimme ikkunasta oli ammuttu naapurin teini-ikäisiä poikia, joilla oli romuaseet, ruosteiset vanhat kypärät ja niiden sisässä äidin tai isoäidin nimikoima nenäliina. 

Nikosian täytti huumaava sodan melu. Hotellihuoneen ikkunoiden eteen nostettiin patjat, käytävällä oli pitkät rivit vaahtosammuttimia. Pieni tyttäremme piirsi sirpalesuojassa valtavan kukan, jonka yläpuolella loisti aurinko. Pieni poikamme leikki pikkuautoillaan, 11-vuotias poika osasi jo pelätä.

Pakenimme lasten kanssa autokolonnassa satojen muiden ulkomaalaisten joukossa ja näimme ikkunasta, kuinka puhelinpylväät riippuivat ilmassa kuin puoliksi poltetut savukkeet. Oliivilehdot tuoksuivat napalmille. 

Lapsille jaettiin makeisia, kun muutakaan ruokaa ei ollut. Satojen piti juoda samoista mukeista. Ihmiset sairastuivat nopeasti vatsatauteihin. Meidat evakuoitiin Englantiin. Monet olivat uimapuvuissa ja saivat päälleen vaatteet avustusjoukoilta.

Kotona Helsingissä lapset kaivoivat lattiatyynyyn kuopan ja sanoivat: Tämä on isän potero. Mieheni oli rauhaturvajoukoissa ja muun muassa ajoi toisen upseerin kanssa jeepillä eristetyissä kylissä jakelemassa postia ja lääkkeitä. 11-vuotias poikamme sanoi minulle: Äiti, jos isä kuolee Kyproksella, minä pidän sinusta huolta. 

Koulussa 6-vuotta juuri täyttänyt poikamme kertoi sodasta. Toiset lapset sanoivat, että hän valehteli, sillä eivät lapset ole sodassa, vaan aikuiset.

Lapset ovat edelleen sodassa melkein joka päivä omissa olohuoneissaan, jonne sota ja rikokset tulvivat TV:stä ja sanomalehdistä.

Kolejka, 'jono', peli kommunistitaloudesta

Photo: Marta Malesińska (Wikipedia) 
Puolalaiset tutkivat natsien ja kommunistien aikoja ja informoivat niistä (Institute of National Remembrance eli IPN. Viimeisintä on peli Kolejka eli 'jono'.  Tässä kuvassa vessapaperijono Puolasta.

Tämä peli leviää (HS.fi) maailmalla. Puolalaisten keksimä peli Kolejka (france24, in English)
Maailman tylsimmäksi peliksi sanottu peli, jossa jonotetaan ja jonotetaan.

Pelataan Kolejkaa