Anna Ahmatova: uskonto ja runous

 Kuzma Petrov-Vodkin, Anna Ahmatova, 1922.

Anna Ahmatova (Runot, suom Anneli Heliö) Netissä luettavissa kaikki!
Ks myös tunnetuin muotokuva kauniista nuoresta Anna Ahmatovasta 
Tästä on puhuttu harvemmin: 

” Myös ortodoksinen uskonto ja henkilökohtainen, voimakas suhde Jumalaan on elimellinen piirre hänen runoudessaan. Tämä puoli on usein yritetty sivuuttaa kiusallisena, ikään kuin kristillisyys ei voisi kuulua sivistyneen runoilijan kuvaan. Kuitenkin uskonto on liittynyt Ahmatovan elämään nuoresta alkaen--. 
  --Ajatuksen taiteen ja uskonnon keskinäisestä yhteydestä Anna Ahmatova säilytti elämänsä loppuun saakka. Vain uskonto luo taidetta, sanoi Ahmatova vielä 1960-luvulla.”

Makroviikko 73 ja teema: mustavalkoinen

Toinenkin mustavalkoinen, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Makroviikot ja teema mustavalkoinen
Tänä aamuna kotona.
Suuri koko/a larger size

Photo Friday: 'Reflected'

kiosk and Design Museum, Helsinki, a photo by Anna Amnell on Flickr.

A kiosk and Design Museum reflected on a big puddle after rain in St John's Park, Helsinki.
Heijastuma Johanneksen puistossa.

Photo Friday: 'Refelected'
a larger size/ suurempi koko

Kuka on kirjailija?

Christine de Pisan (1364-1430)  leski, yksinhuoltajaäiti ja kirjailija opettaa poikaansa. Pisan elätti perheensä kirjoittamisella. Kuva Wikimedia

Kommentti poistetun blogin kirjoitukseen Menettääkö kirjailijajuus merkityksensä ...on vain kynäilyä

Kommenttini:
Kiinnostava näkökulma. Mutta mikä on kirjailija? Pitäisikö tehdä englannin tyyliin jako 'writer' ja 'published writer' (kirjoittaja, jonka teksti on julkaistu.)

Entisaikoina ihmiset kirjoittivat paljon kirjeitä, sivukaupalla.  Jo keskiajalla oli ahkeria kirjeiden kirjoittajia, esimerkiksi Erasmus Rotterdamilainen. Heillä oli laaja verkosto ystäviä, sukulaisia tai samoista asioista kiinnostuneita henkilöitä, joita ei ehkä koskaan tavattu. LMM Montgomery oli vuosikausia kirjeenvaihdossa kahden miehen kanssa, joista toista hän ei koskaan tavannut, toisen tapasi häämatkalla miehensä kanssa Skotlannnissa. Tätä ilmiötä voisi verrata nykyajan Internet-kirjoittamiseen.

Askel kirjeiden tai nettikommenttien kirjoittajasta "kirjailijaan" voi olla lyhyt: joko kirjoittaja itse tai joku muu julkaisee tekstin. Entisajan kirjeiden kirjoittaja oli usein hyvin valmis kirjailija, valmiimpi kuin me meidän ajan pinnallisten ja lyhyiden viestien väsääjät.

Minusta tuntuu siltä, että jos käsitämme kirjoittamisen laajemmin, yhtenä elämään kuuluvana asiana, osaamme silloin suhtautua muiden ja omaan kirjailijan rooliinkin eri tavalla. Ihan asia erikseen on kirjoittaminen elinkeinona, leipätyönä.

Klikkaa hakusanaa 'kirjoittaminen' ja 'kirjailijan työ'

Kun sumu tuli huoneisiin

Johanneksenkirkko sumussa, Helsinki, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Johanneksen kirkko sumussa syyskuun lopussa 2006.

Asuin tämän kirkon vieressä kaksikymmentä vuotta ja otin siitä paljon kuvia. Asuimme kuudennessa kerroksessa Johanneksen mäellä, ja kun oli sumua, sumu tuli sisälle ja kävelin sumussa.

Tämä tuli mieleen, kun mieheni tuli äsken kaupungilta ja kertoi, että sumu oli niin vahvaa, että Johanneksen tornin huippu oli näkymättömissä.

Mustavalkoinen

Linnanmäki 25.9.2012 Sama kuva suurena

MakroTex Teemaviikot: Mustavalkoinen, kaukaa ja läheltä (lisää kuvia)

 maisemakangas kuva suurena




Tämä oli ihan pakko laittaa mukaan, vaikka se on kuvattu joskus kauan sitten (2007) kirpputorilla.:)

Luolamaalaukset olivat liikkuvia kuvia

Kuvassa on yksityinen maalaus
Animaatioleokuvissa 30 000 vuotta sitten: Kuvittele paleoliittisen ajan luola. jonka seinille on maalattu paljon eläin- ja ihmishahmoja. Pimeässä luolassa soihtujen lepattaessa nämä kuvat liikkuivat! Luolamaalari oli keksinyt animaatiotekniikan alkeet: täytyy olla useita lähekkäisiä kuvia, jotta ne nopeasti peräkkäin nähtyinä muodostavat liikkeen.

Tule elokuviin. Linkissä näkyvän Daily Mail-lehden nettisivun alalaidassa värikuvien jälkeen on kaksiosainen mustavalkoinen video,  ja näiden viedoiden avulla tämä havainnollistetaan.  Kuvissa näkyvissä maalauksissa eläimillä on kutakin jalkaa monta, mikä on vaikuttanut oudolta. Katso, kuinka häntä heilu ja paleoliittisen ajan eläin juoksee kovaa, jälkimmäisessä videossa varsinkin.
Lisää samasta aiheesta:  artikkeli ja kuvia elokuvan synnystä
Video myös täällä arkeologia-lehdessä (englanti)

Postissa tuli homeinen kirja

IMG_5417, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tilasin Englannista erään harvinaisen kirjan. Valitsin hinnaltaan mahdollisimman edullisen. Se tuli nopeasti niin kuin yleensä sieltä tilatut kirjat. Mutta voi kauhistus, se tuoksui reilusti homeelle.

Netissä keskusteltiin eräällä kirjapalstalla tästä aiheesta. Joku neuvoi laittamaan kirjanlehtien väliin ruokasoodaa ja kirjan muovipussiin seisomaan. Joku oli seisottanut homeista kirjaa kuukauden ruokasoodan kanssa pussissa, ja home oli lähtenyt.

Minulla ei ollut niin paljon aikaa. Ajattelin, että ruokasoodan voi vaihtaa uuteen muutaman päivän välein. Näin tehtiin. Mieheni ripotteli kirjan lehtien väliin ja kansien päälle ja kansilehden päälle purkilllisen ruokasoodaa. Muutaman päivän jälkkeen pussi avattiin, ruokasooda tiputettiin pois, kirjaa ravisteltiin ulkona ja uusi ruokasoodakäsittely.

Tänään oli aika ruveta lukemaan kirjaa. Ensi ruokasooda pois, aluksi ravistellen ja sitten imuroiden. Ja imurin pussi roskiiin.

Irtokannessa ei ollut mitään tuoksua, itse kirjassa niin vähän, että voin käydä sen läpi ja valokuvata tarpeelliset sivut.

Olisin tietenkin voinut palauttaa kirjan. Mutta kirjakauppa, joka pahoitteli kovasti asiaa, sanoi, ettei ollut toista. Olisin voinut tilata Amerikasta paremmassa kunnossa olevan, mutta se olisi ollut kallis ja olisin joutunut odottamana liian kauan.

Aion laittaa kirjan uudestaan soodan kanssa pussiin ja talvella voin laittaa sen pakkaseen. Ehkä siitä tulee hajuton ja homeeton kirja.

Tällaistakin sattuu. Kerran ostin Hietalahden kirpputorilta kauniin kuvateoksen, ja vasta kotona huomasin, että se haisi homeelle. Kuvasin muutaman sivun ja heitin kirjan roskiin. Kannattaa haistella vanhoja kirjoja, ennen kuin tuo niitä kotiin.

P.S. Katsoimme, että oli parasta ottaa valokopiot koko kirjasta ja laittaa kirja muovipussiiin odottamaan pakkasia. Otan usein kirjoistani valokopiot ja teen niihin alleviivaukset ja kirjoittelen muistiinpanot tyhjälle puolelle.

Ruskaa Töölössä

IMG_5419, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Komea vaahtera

Ruskaa Oopperan pihalla

Ruskaa Oopperan pihalla, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tänään iltapäivällä. Kuva: Beesi
suuri koko/a large size

Värikollaasit 93: Vastavärit

Vastavärit-B-2012, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Collages
Värikollaasit 93: Vastavärit

Suuri koko/ a larger size (Siitä voi nähdä, että taustalla on myös vastavärit: sininen ja oranssi)

Olen kuvannut maalauksen Berliinissä Gemäldegalerie-taidemuseossa (koko maalaus linkissä), jossa on vanhoja maalauksia keskiajalta asti. Saksassa saa kuvata valtion omistamissa museoissa.
Kukka on Helsingissä kadun varrella kuvattu.

Joillakin on NATO

IMG_2676, a photo by Pink Lady on the Loose! on Flickr.

Nato Days in Ostrava, Czech Republic, Tsekin tasavalta
Naton jäsenet, kartta ja tiedot

Ruskaa Töölössä 2012

Ruskaa Töölössä, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Valon korttelin eteläpuolella kaksi vuotta sitten. Silloin oli näin kaunista.
Huom! Tästä korttelista käytetään (myös) nimeä Carelia-kortteli, ja sen kohtalosta keskustellaan.

http://www.navea.net/carelia.html

Kommentteja: Tuntematon Suosikki ja tuttu Mozart

Serenaadeja esittää tämä puolalaispariskunta kesäisin Helsingin keskustassa. He ovat kumpikin opettajia.

Kommenttejani:

1. Täällä tynnyrissä kasvanut tyttö, joka ei ole koskaan nähnyt Suosikkia muualla kuin lehtikioskin ikkunassa. Minulle olivat radio, äänilevyt ja elokuvat. Lapsena keräsin filmitähtien kuvia. Yksikään poplaulaja ei ole koskaan kiinnostanut minua.

Ei kai blues ole popmusiikkia? Eikö se ole ennemminkin kansanmusiikkia? Oli ainakin alussa, kun sitä lauloivat vain köyhät afroamerikkalaiset töitä tehdessään.

2.
- minulla on jonkinlainen "korva-allergia" popmusiikkiin. :) En kestä sitä ollenkaan. Mutta onneksi musiikissa on valinnanvaraa. Nykyään kuuntelen oikeastaan vain Mozartia ja Chopinia. Heihin ei kyllästy koskaan.
Kirjoittamisen vuoksi olen kuunnellut kunkin käsittelemäni aikakauden musiikkia, esimerkiksi 1500-luvun luuttumusiikkia. Popmusiikin ystävät eivät ehkä tajua, kuinka epämiellyttävältä varsinkin moderni popmusiikki voi kuulostaa muiden korvissa. Ja sitä on kaikkialla, esimerkiksi vaatekaupoissa. Se karkottaa "toisinajattelijan".

Elokuvissa on myös valinnanvaraa. Jo äitini piti nuorena Chaplinista. Hän piti myös niistä vanhoista suomalaisista elokuvista, jotka ovat tulleet uudestaan muotiin. Olemme koko perhe elokuvahulluja. Katselemme enimmäkseen DVD-llä olevia suosikkejamme. Eilen oli hauska yllätys, Garp TV:ssä. John Irving on eräs suosikkikirjailijoistani.

Lisäys:  Elokuvamusiikki koskettaa joskus,  jotkin kappaleet ovat jääneet mieleen kuten Chaplinin surumieliset sävellykset, Edith Piafin sydäntä raatelevat laulut tai keveän iloiset musikaalisävelmät kuten Oklahoma tai My Fair Ladyn musiikki, muutamia mainitakseni. Meidän perheenjäsenten musiikkimaku vaihtelee kovasti, muut ovat kaikkiruokaisempia kuin minä. Mutta puolustuksekseni sanon, että kissatkin pitävät Mozartista.:)

Music in the city (Katusoittajia) -kansioni tai isompi musiikista ja musikki-instrumenteista soittajia ja soittimia.
Pidän musiikista. Yläkerrassa joku soittaa pianoa.

Sunnuntain iloksi

Keltaruusut, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Leppoisaa sunnuntaita!

Kommentteja: Tulella leikkimistä molemmin puolin

Kommentti Jukka Kemppisen blogiin:

Ei enää "keskiaikaista mellakointia": iranilaiset hakkerit hyökkäävät Amerikan pankkeja vastaan. Olisi kamalaa olla USA:n presidentti näinä aikoina. Maassa on 414 miljoonaa asukasta, ja joku häirikkö Kaliforniassa leikkii huvikseen (?) tulitikuilla räjähdysalttiissa maailmassa.

Joku voi ajatella, että se tekee vain hyvää Amerikan pankeille ja amerikkalaisille, mutta jos heille tulee pahoja ongelmia, me kärsimme. 
Onkohan vapaus ymmärretty väärin?

Ja Iineksen blogiin:

En tiedä, kuka Anne Moilanen on, mutta olin jokseenkin samaa mieltä [Viimeisin Ruben Stillerin Pressiklubi.]

Järjetöntä touhua molemmin puolin pilapiirrosasiassa. Noista pilapiirroksista ei ole mitään hyötyä, sillä miljoonia ihmisiä ei saa hetkessä keskiajasta nykyaikaan ja tuollainen on typeristä typerin yritys. Ehkä he eivät haluakaan tulla, kun ottaa huomioon miten hullua elämä on länsimaissa.

1950-luvun ihmiset eivät olleet hölmöjä, ja heillä oli hauskaa, vaikka ei ollut noita etuja, joihin IInes viittaa. He arvostivat sitä, että olivat elossa.

En tiennnyt, että Ruben on tuollainen tuuliviiri. Pidän hänen ohjelmastaan, sillä se on hauska älykkäällä tavalla. Rubenissa on hyväntahtoisuutta ja lämpöä, mutta hänkin näyttää olevan ideologiansa vanki. Sääli.

Olen muuten sitä mieltä, että Suomeenkin pitäisi saada yhtenäiskoulu, jossa on paljon valintamahdollisuuksia ja tasoryhmät. Hyviä kokemuksia omalta vaihto-oppilasvuodelta Amerikassa ja lastemme koulunkäynnistä Kanadassa yhdeksän vuoden aikana. 

Osa koululaisista jätti sielläkin lukion kesken, muistuttavat aina lapseni.  Mutta kansa on yhtenäisempi ja tasa-arvoisempi, kun nuoria ei jaeta kahtia herkässä teini-iässä. Kaikki samaan kouluun 18-vuotiaiksi ja kaikille valkoinen lakki päähän vappuna.  Miksi tuota vastustetaan?

toipilaan huveja

Väitöskirjat voivat viihdyttää.  Salla Laakkonen: Amatöörit tutkimusten hämärillä poluilla.

Uusi villatakki postimyynnistä ja kaunis villahuivi torilta ovat nyt tarpeen, vaikka ostin ne Tukholman matkaa varten. Oli hyvä, että se peruuntui, sillä sää oli tyttäreni kertoman mukaan kurja suunnitellun Tukholman pitkän viikonlopun ensimmäisenä päivänä - se myrsky merellä, joka olisi tehnyt matkankin hankalaksi. Hotellin ikkunatkin helisivät tuulen kierrellessä.

 

Kamera toimii hyvin. Sekä villatakin että huivin värit ovat onnistuneita. Mutta huivin villa alkaa kutittaa. Taitaa olla paras kuvana.:)

Bloggerissa ongelmia. En päässyt edes omaan blogiini kommentoimaan kirjautumatta ensin Bloggeriin.
Toisaalta, kun helpotin hiukan Aurora-blogini kommentoimista, sinne ilmestyi roskapostikommentteja tai oikeammin ne ilmestyivät sähköpostiini.

Oletko rekenä ja kelkkana?

Nykynainen pyrkii usein olemaan tuhattaituri, tai häneltä jopa vaaditaan sitä. Kuvassa on 'ladybuddha', jolla on monta kättä, mielestäni hyvä nykynaisen symboli. Eräs aasialainen naisteologi sanoi olevansa kuin mustekala, hänellä oli niin monta hommaa. Suomessa en keksi muuta kuin savolaisen sanonnan: On oltava rekenä ja kelkkana.

Tämä on kommentti huippuenergisen naisen blogiin: 

teet oikein, kun kerrot selkäsi kohtalosta. Se varoittaa niitä, joille mitään vahinkoa ei ole vielä tapahtunut.

Monet muutkin ovat oppineet kovan läksyn kautta, että ihmisen elimistö ei kestä loputtomiin ylikäyttöä. Entisajan puutarhaeksperteillä oli usein monta puutarhuria töissä. Lisäksi heilllä oli monta kotiapulaista.
Olen ihmetellyt, miten jaksat. Olen itsekin tehnyt aina liikaa töitä ja maksan nyt siitä laskua.
Eräs amerikkalainen selkälääkäri sanoi kirjassaan, että selkä on niin kuin pankkitili. Se alkaa näyttää punaista, jos menemme yli varojen.
Muutot ovat kaikkein pahimpia selän pilaajia. Vaikka palkkaisi ammattilaiset tekemään varsinaisen muuton, pakkaaminen ja purkaminen sekä tavaroiden uudelleen järjestäminen ovat tehneet monista melkein invalideja. Tietenkin fysioterapia korjaa osan vaurioista.
Me suomalaiset naiset olemme olleet raatajia ja nykyaika vaatii, että meidän pitää olla oppineita tuhattaitureita. Koetetaan olla itsellemme lempeitä.

Lady buddha on ostettu kiinalaisesta mymälästä Torontosta ja asuu meillä astiakaapissa ruusukuppien keskellä.)
2.

Leena,
ei ole ihme, että teemme liikaa töitä. Suurin osa meistä suomalaisista on köyhien sukujen ja talonpoikaissukujen jälkeläisiä, naisten piti tehdä aina paljon työtä olivatpa he sitten emäntiä tai palvelijoita. Ei tultu muuten toimeen.

SItten on ollut vielä monet vuosikymmenet itäisen naapurin vaikutusta, ja siellä joka naisen piti olla töissä, jos ei muuta niin varsiluudalla katuja lakaisemassa, mitä saattoi nähdä vanhojen mummojen tekevän sen aikakauden loppuun asti.

Jotkut syyttävät protestanttista työetiikkaa, mutta emme me ole kalvinisteja, vaan viiniä, laulua ja hyvää seuraa arvostavan Lutherin huono-oppisia oppilapsia.:)

Töölöntorin Kulmalinna juhlii

Kulmalinna 1937 (Jalmari Peltonen), a photo by Anna Amnell on Flickr.

Töölöntorin varrella sijaitseva Kulmalinna täyttää 75 vuotta. Tämän vuonna 1937 valmistuneen vihreän funkistalon suunnitteli arkkitehti Jalmari Peltonen. Talon asukkaat juhlivat merkkipäivää 1930-luvun hengessä.

Kokoaukeaman verran tietoa Kulmalinnasta löytyy uusimmasta Töölöläinen-lehdestä. Töölöläinen 22/ 23.9.2012, sivut 16 ja 17:

Tuuli Tuunanen: "Kulmalinna palasi 30-luvulle" sekä
Yliarkkitehti Liisa Tarjanne: "Kulmalinna rakennettiin funktionalismin aikakaudella."

Samassa lehdessä kirjoittaa design-museon entinen johtaja Jarno Peltonen kolumnissaan tornitaloista. ("Puolesta ja vastaan.", sivu 15)

Pakinaperjantai: Sinipunainen sukankudin

Lila3, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Näiden seuraksi pitäisi varmaankin panna alkuun sinipunainen sukankudin. Kaulaliinastakin voisi olla hyötyä. Pitäisikö sen olla muodikas tuubikaulahuivi palmikkoraidoin?
Lila palmikkoraitamyssy ja muotivaate kuvattu Berliinissä, saappaat Helsingissä.

Suuri koko/a larger size

Photo Friday: 'Texture'

toile de jouy, a photo by Anna Amnell on Flickr.

toile de jouy
maisemakangas
a larger size/suurempi koko

Vetisessä Helsingissä sairastellaan

Helsinki näytti ehkä tällaiselta 1500-luvulla. Kuva: Matti Amnell

Eräs tuttavani sairasteli paljon. Lääkäri sanoi hänelle, että hänen täytyy muuttaa Helsingistä sisämaahan, ainakin sadan kilometrin päähän Helsingistä. Sitten vasta sairastelu loppuu. Niin kävi.

Helsingissä meri on lähellä, ja osa kaupungista on rakennettu veden päälle, esimerkiksi Kluuvi. Asun tällä hetkellä korttelissa, jota vastapäätä on kortteli aivan Töölönlahden rannalla. Lisäksi luin jokin aika sitten, että tämän alueen paikalla sijaitsi Helsingin ensimmäinen kylä, soinen Tölön kylä, jonka nimi tullee sanasta 'tölå' (suojoki). Siellä oli varmaankin vain muutama talo siellä täällä ja soinen hautausmaa (ehkäpä meidän korttelin alapuolella?)

Lontoossa on paljon jokia, jotka on "haudattu elävinä". Kuuluisin niistä on Fleet-joki. Haudatut joet voivat uhota kosteutta ja tuoksua ummehtuneelle. Näiden "haudattujen jokien laaksot" saattavat olla nyt teitä tai junanraiteita, joille nousee sumua ja kosteutta. Tällaisen joen läheisyys aiheutti vanhempina aikoina erityisen paljon reumaattisia vaivoja. 

 Peter Ackroydin Lontoo-kirjan mukaan Lontoon sairaaloiden uusimpien tietojen  mukaan, kirjan ilmestymisaikaan eli vuosituhannen vaihteessa  suurin osa allergiaa tai astmaa sairastavista asui jonkun kätketyn joen, esim Thamesin entisen  sivujoen Fleetin lähellä.  (Peter Ackroyd: London. The Biography. 200,  sivulla 555)

En tiedä, onko Helsingissä tehty vastaavia havaintoja. Tuo alussa mainitsemani lääkäri kuitenkin tiesi jotain, ehkä vain omasta kokemuksestaan. 

Lue myös Huomaan muuttaneeni keskiaikaiseen kylään.

Sateista

umbrellas 2, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Uskaltauduin kurkistamaan ulos ikkunasta. Satoi jälleen lotisemalla. Ruskaa ei vielä näy ainakaan meidän kadulla.

Kauhuvideo: Suomalaiset juopot vanhemmat

Ovatko suomalaiset juopot vanhemmat tällaisia? CNN, video

Suomalaisten ryyppäämisestä sensaatio maailmalla. Olen kirjoittanut tässä blogissa suomalaisten pöyristyttävän huonoista tavoista. Nyt eräs melkein pyhänä pidetty huono tapa, juopottelu on puheenaiheena maailmalla.
Millaisina lapset näkevät juopot vanhempansa? Lasinen lapsuus/Fragile childhood -video

Oliko Jeesuksella vaimo?

Eilinen New York Times kertoi, että on löytynyt koptiteksti, jossa mainitaan Jeesuksen vaimo. Käyntikortin kokoinen papyrus-palanen noin vuodelta 300 j.Kr on tähän mennessä ainoa antiikinaikainen teksti maailmassa, jossa puhutaan Jeesuksen mahdollisesta vaimosta.

Tekstin mukaan Jeesus sanoo, että vaimo voi olla hänen opetuslapsensa. Harvardin yliopiston alkukristillisyyteen erikoistunut kirkkohistorian professori Karen L. King muistuttaa, että tämä ei ole mikään todiste siitä, että historiallisella henkilöllä Jeesuksella oli vaimo, mutta kertoo siitä, että alkukristittyjen kesken pohdittiin tällaista mahdollisuutta. Papyrus on ollut ankaran tutkimuksen kohteena, ja kokeet jatkuvat yhä.

Suomalaistutkijan mielipide (ehkä väärennös)

En usko, että tällainen uutinen aiheuttaa protestanttien keskuudessa sen kummempaa kuin toteamuksen, että onhan Jeesuksella Raamatun mukaan veljiäkin, minkä katolinen kirkko täysin kieltää. Mitä sanovat asiasta muslimit, joille Jeesus on profeetta? Lisäys myöhemmin 19.9. Katolinen reaktio : myrskyä vesilasissa.

Varsinainen hälyhän tästä aiheesta syntyi maailmalla jo silloin, kun ilmestyi romaani, jossa tämä oli aiheena.
(Goodstein: "A Faded Piece of Papyrus refers to Jesus' wife". New York Times September 18, 2012)

HS tänään
Kuvassa: Maria Magdalena tyhjällä haudalla takanaan ylösnoussut Kristus. Amerikkalainen protestanttikirkko.
King haastattelussa (Smithsonian.com) : Ei tue väitettä historiallisen Jeesuksen avioliitosta sen enempää kuin romaani Da Vinci koodi.
(Romaani perusti väitteensä renessanssin ajan maalaukseen opetuslapsista viimeisellä ehtoollisella. Yhden opetuslapsista väitettiin olevan Maria Magdalena.  )

Magdalan Maria (ortodoksisivut)





Tekstissä on myös kohta "äitini". Kuvassa Neitsyt Maria kuvattuna kroatilaisessa katolisessa kirkossa Krk, Krk-saari.

YLEn "Maan povesta" kertoo suomalaisista

Finnish national costumes, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kuvassa suomalaisia kansallispukuja, Flickrissä olevien kuvieni suosikki, jota on katsottu yli 11000 kertaa. Ryhmä Helsinkiin tulleita kansantanssien harrastajia, jotka kuvasin kesäkuussa 2007 raitiovaunupysäkillä Helsingin Sokoksen tavaratalon edessä. Olin vastapäisellä puolen raiteita odottamassa omaa raitsikkaani kymppiä.
Kuva suuressa koossa/ a larger photo

Ylen "Maan povesta" -sarjan ensimmäisessä osassa arkeologi sanoo, että tiedonhalu ja uteliaisuus sai ihmiset lähtemään liikkeelle uusia asuinpaikkoja etsimään. Millainen oli Suomi tuhansia vuosia e.Kr?
Maan povesta, 1. osa (video)
http://www.dailymotion.com/video/xkh7t3_maan-povesta-osa-1-6_tech
katso myös:
Yle Maan povesta (arkistotietoa ohjelmasta)

Unan maailma: Elämä on

Unan maailma: Elämä on: Elämä on sellaista kuin pyöräilisit soratietä Joskus mukavan tasaista Joskus välttyä ei voi kuopista Tiekään ei voi olla niin silmänkanta...

Kuinka kirjailija voi selviytyä Suomessa?

Kopioin tänne talteen kommentin, jonka kirjoitin äsken Kirjailijan häiriöklinikka -blogiin (joka on suljettu. Juuri tästä syystä tallennan kommenttini, bloggaaja voi poistaa bloginsa milloin hyvänsä)

 Mikä herkullinen nimi luovan kirjoittamisen opettajan blogille!

Minunkin mielestäni kirjailijan tulee pyrkiä kirjoittamaan ajattomia kirjoja. Mutta kirjailijan täytyy usein hankkia leipänsä pelkällä kirjoittamisella ja vielä pienen kielialueen Suomessa.

Pintakulttuurin aiheet taitavat myydä enemmän, ainakin kustantajat suosivat niiitä. Ja sitten pitäisi saada apurahoja. Mutta entä jos "ikuisten aiheiden" kirjoittajaa ei arvosteta ollenkaan, vaan pidetään kirjallisuuden dinosauruksena, menneiden aikojen roskana. Hän saattaa olla kuitenkin loppujen lopuksi kuin torakka, arvoton mutta kestävä.:)

On tietenkin joitakin harvinaisia nerokkaita kirjailijoita, jotka pystyvät yhdistämään ikuiset aiheet ja pintakulttuurin. Sellaisena ilmiönä pidän Sofi Oksasta. Voin vilpittömästi sanoa, että lukiessani hänen kirjaansa Puhdistus koin samanlaisen tunnelman kuin lukiessani jotain suurta vanhan ajan klassikkoa, jossa armoton puhdistava tuli käy lukijan sielun läpi (Shakespeare tuli mieleen). Valitan, että en osaa paremmin kuvata kokemustani. (Uusinta kirjaa olen käännellyt käsissäni ja vihjannut miehelleni, että hän saattaisi tykätä siitä enemmän, kun se vaikuttaa ainakin alkuun "sotakirjalta") Muistan hyvin, kuinka väheksyvästi ja jopa vihamielisesti Oksaseen suhtauduttiin vielä muutama vuosi sitten. Kirjailijalla ei ole helppoa Suomessa.

 Olen kirjoittanut itse ensimmäiset kirjani huvikseni ja kokopäivätyön ohella, omissa oloissani öisin ja jouluaamuisin. Niitä on luettu, ensimmäisestä loppui painos parissa kuukaudessa. Olen saanut niistä muutamia hyviä arvosteluja, mutta en minkäänlaista arvostusta. Koska varsinainen tukeni on kirjallisuutta rakastava ja tunteva mieheni ja perheeni, se ei haittaa. Jatkan kirjoittamista edelleen.

Kaikissa kirjoissani nuorilla on ongelmia, niin kuin elämässä yleensä on, mutta ne eivät ole "oikeita" ja muodikkaita ongelmia. Viidennelle kirjalleni jouduin etsimään kustantajaa ja sitähän ei ollut löytyä, kun päähenkilöllä, 80cm pitkällä teini-ikäisellä tytöllä joka ryöstettiiin hovikääpiöksi, ei ollut ongelmia. Häneen ei kuulemma voitu samaistua. Onneksi lapset pitävät siitä tytöstä, vaikka hänelle ei ole tehty aborttia, hän ei ryyppää eikä ole edes lesbo.

Täytyykö lukijan voida samaistua (samastua) kirjan henkilöön? Lue: Kirjallisuus, empatia, henkilöhahmot

Miten löytää kompromissi?
Ja sitten Suomessa vielä politiikka sotkee koko ajan asioita, kansan jakaantuminen kahtia.

Nostan kukkahattuani niille suomalaisille kirjailijoille, jotka pystyvät elättämään itsensä kirjoittamisella ilman sukulaisuussuhteita kustannusmaailmaan tai muita keittiöportaan ilmiöitä.

Lue myös, kuinka kirjoittamisesta tuli Keski-ikäisen opettajattaren varaventtiili (oma blogini"Aurora")

Vielä toinen kommentti, tämä Facebookiin toisen kirjoittamisen opettajan sivulle:
" On aikamoista sekoilua tehdä kirjoitustyötä muun työn sivussa. " Muistan. Kirjoitin kolme ensimmäistä kirjaani kokopäivätyön ohella. Siinä oli hyvät puolensa. Kirjoittaminen  tuntui harrastukselta, kukaan ei koskaan pyytänyt kirjailijavierailuille, en välittänyt kirjallisen maailman kiemuroista. Ajattelin lähinnä lukijaa, tuntematonta tyttöä, joka lukee kirjojani kuten minä luin samassa iässä muitten kirjoittamia kirjoja. Sitten väsyin kahteen työhön, sillä sitähän se oli todellisuudessa. Kahden työn tekemistä samalla aikaa.

Vanhaa Tukholmaa

IMG_1209, a photo by Pink Lady on the Loose! on Flickr.

Kuva: Mimi Amnell

Täällä olisin ollut viikonlopun, jos ei olisi tullut flunssa. Nyt se alkaa olla ohi.

Pidän kovasti Tukholman vanhasta kaupungista. Tunnen sieltä sen lisäksi vain museoita, sillä olen ollut Tukholmassa vain muutaman kerran ja yleensä etsimässä aineistoa 1500-luvun kirjoihini. Nämä talot ovat sitä maailmaa. Tuon punaisen rakennuksen sisällä olevassa kahvilassa on vanhan ajan tunnelmaa.
Klikkaa hakusanaa 'Tukholma' ja katso muita kuvia, meidän perheen valokuvia ja piirustuksia Tukholmasta. Vasta lokakuussa tulee sinne ruska.
Vanhaa Tukholmaa myös täällä, keskiaika ja 1500-luku:
http://amnellinlucia.blogspot.fi/search/label/Tukholma

Ja alla kuvassa saman torin varrella oleva 1600-luvun rakennus, valkoinen talo, Grillska Huset, jonka kahvilasta näkyy kodikas pikkukaupunkimainen salainen puutarha, josta Hannele kertoo kommentissaan ja enemmän blogissaan. Kuva: Mimi Amnell

Värikollaasi 92: A Lady in Brown

lady-in-brown, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Värikollaasit 92
A Lady in Brown 

a larger size/suurempi koko

Millainen oli Viktorian aika ja sen tyyli? Lue kauan sitten Kotiliedessä ilmestynyt lehtijuttuni Viktorian ajasta. Siihen aikaan vapaa toimittaja ei joutunut myymään kaikkia oikeuksia lehtijuttuihinsa niin kuin taitaa olla nykyään. Aurora-blogini kertoo Viktorian ajasta ja Edwardin ajasta enemmän. Siellä on valokuviakin ja pukuhistoriaa. Blogin pohjassa ovat hakusanat niin kuin tässäkin blogissa.

Kommentit: pakko ja vapaus

Kommentti blogikirjoitukseen, jolla on ristiriitaiselta vaikuttava nimi Pakotin itseni sohvalle:

Mielenkiintoinen kirjoitus. Ei ole helppoa löytää tasapainoa tuossa asiassa.

Joillakin ihmisillä on kyky hoitaa miltei robottimaisen säännöllisesti arjen rutiinit, toiset vatvovat pikkuasioitakin. Jos on säännöllinen työ, syntyy pakostakin selkeä runko päivälle. Mutta luovassa työssä joutuu tekemään koko ajan valintoja.

Jo opettaa luovaa kirjoittamista, tiettyjen julkisen keskustelun aiheena olevien kirjojen lukeminen on käsittääkseni työtä ihan niin kuin toimittajalle, joka tekee siitä kirja-arvostelun. Me muut olemme vapaita jättämään hyvällä omallatunnolla kesken kirjan, josta emme pidä.

Photo Friday: 'Interiors'. My dolls' houses

Photo Friday: 'Interiors'
interiors 1:12
The mosaique in a larger size/suuremmassa koossa



 This is what I had at first. Tästä se alkoi. My dolls'houses blog

Pitsiä, sydämellisyyttä ja huonoa käytöstä

Kuvassa Kulosaaren linjan  vanha raitiovaunu

Flunssan ikävimpiä oireita on tylsistyminen. Ei jaksa tehdä mitään. Mieheni tuo minulle aina silloin iltapäivälehtiä ja naistenlehtiä, joita voin selata. Niistä näkee, kuka on milloinkin julkkis, mikä on muotia, mitä arvostetaan, mistä puhutaan.

Muutkin sairastavat nyt flunssaa, esimerkiksi Timo Soini. Ei ihme, niin paljon hän puuhaa ja niin paljon häntä haukutaan. Kovia sairauksia kokenut Mikael Jungner ylittää puoluerajat hyväsydämisyydellä, tunnustaa Soinin ahkeruuden ja neuvoo lepäämään.

Kaunottaret maailmalla ja Suomessa pukeutuvat nyt pitsiin. Suosittuja ovat myös pitsikaulukset ja strassikorut, myös riikinkukko - muuallakin kuin Hannelen paratiisi -blogissa.

Tulin oikein pahalle tuulelle, kun luin eilen, että eräs 89-vuotias mies ja hänen yli 80-vuotias vaimonsa,  joutuivat seisomaan raitiovaunussa. Sattumalta oli nyt kyseessä presidentti Mauno Koivisto ja hänen vaimonsa, jotka tulivat ostoksilta. Hävetkää epäkohteliaat ja tunteettomat helsinkiläiset! Eikö kenelläkään ollut suuta sanoa: Antakaa paikka iäkkäämmille ihmisille? Tästä aiheesta olen kirjoittanut ennenkin, kehunut Keski-Euroopan nuorison hyvää käytöstä. Yhteensä kuuden viikon oleskelun jälkeen näissä maissa havaitsin, että Tsekissä, Puolassa, Kroatiassa vanhemmat ihmiset ja jopa keski-ikäiset naiset saavat istumapaikan heti kun astuvat raitiovaunuun, olipa se vaikka kuinka täysi.

Ehkäpä tunteettomuus ja epäkohteliaisuus ovat nyt Suomessa erityisen trendikästä ja ihailtavaa käytöstä. Vai mitä sanotte tästä lauseeta, joka löytyi erään naistenlehden kannesta: "Eroaminen käy kerta kerralta helpommin " .


Jostain syystä kaipaan vanhoja aikoja. Ei ihan noin vanhoja kuin tuon raitiovaunun aika. 1950-lukukin riittäisi.

Flunssa oikein huonoon aikaan

mailboxes, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Oli aikomuksena mennä viikonlopuksi Tukholmaan tapaamaan tytärtä, joka on siellä työmatkalla. Mutta flunssa ei katso aikaa tai oikeammin lievä flunssa paheni.

Onko luvussa 13 jotain, sillä tänään on 13. päivä ja lääkärin vastaanottohuoneen numerokin oli 13? :)

Salmiakit ja hernekeittopurkit oli ostettu samoin lahjakirja. Talvivaatteitakin oli tarkoitus viedä. Kaikki oli valmiina matkaan.

Nyt ei auta muu kuin lepo. Ainoa lohduttava tekijä on, että merimatka olisi nähtävästi ollut aika epämiellyttävä sään vuoksi.

Kuvassa ruotsalaiset postilaatikot paikallispostia ja ulkomaanpostia varten.

Parempaa viikonloppua teille.
Bloggaustauko ei oikein pidä.

P.S. Tukholmassa on tänään oikein huono sää. Tyttäreni tekee töitään hotellihuoneessaan.

Ihana neilikka

carnations, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Jo muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset tunsivat neilikan. Se on eräs maailman vanhimpia viljeltyjä kukkia.

Neilikalla on myös uskonnollista symboliikkaa. Legendan mukaan ensimmäinen neilikka syntyi, kun Maria itki poikansa kuollessa.

Neilikkaa on nykyään lukemattomia värejä ja sävyjä.

Kuuluisa "Punainen neilikka" taas oli hiukan eri näköinen kuin tuntemamme neilikka.

Anagallis arvensis

Peltopunka, aiemmin peltopuna-alpi, Kukalle on annettu ruma nimi suomeksi.

Syyskuu Helsingissä

Sunset in September, a photo by Anna Amnell on Flickr.

auringonlasku (27.9. 2006)

 

Diana-patsas yöllä





Syyskuun 12, 2007

Sinivalkoinen vedenkeitin

Sinivalkoinen vedenkeitin, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Näin Tsekissä käydessäni tyttärelläni tällaisen vedenkeittimen. Se piti tietenkin saada, sillä keittiöni on sinivalkoinen. Mallikin on kodikas. Toimii hyvin.