Obama ei ole sosialisti eli demari

Taas tänään Hesarissa kirjoitettiin, että Obama on demari (= marksilaisuuteen perustuva sosialisti). Huvittavaa. USA:n Demokraattinen puolue ei ole sosialistinen vasemmistopuolue muiden kuin Suomen demareiden ja joidenkin Obaman perivihollisten mielestä.:)

 USA:ssa puolueet eivät ole Ranskan vallankumouksesta alkaneen vasemmisto-oikeisto -ajattelun vallassa samalla tavalla kuin  Euroopassa. USA:n Demokraatit haluavat osavaltioille enemmän oikeuksia kuin keskusvaltiolle, ja suuri osa demokraateista on enemmän oikealla kuin mikään suomalainen puolue jopa tämän Wikipedian artikkelin mukaan. Minusta demokraattinen puolue vastaa lähinnä Suomen Kokoomus-puoluetta, joka edustaa nykyään yhteiskunnallisesti vastuullista markkinataloutta edistävää ajattelua.

Demokrattisen puolueen kotisivut
Lue Milos Forman: Obama the Socialist? Not even close.  (New York Times)

Nojatuolipuutarhuri ja divaanikokki

Kommentti Ritan blogiin
Minäkin pidän keittokirjoista, vaikka laitan nykyään itse harvoin ruokaa (selkävaivat muuton jälkeen).

Yhtenä kesänä ostin kirpputorilta paksun intialaisen ruoan keittokirjan ja käytin koekaniinina sisareni poikaa, joka asui meillä silloin. Meillä ei ole ollut koskaan niin paljon maustepurkkeja keittiössä.




Minäkin pidän eri kulttuurien resepteistä. Eilen ostin naapurissa olevasta antikvariaatista varsinaisen ruokaraamatun, Vegetarian Cooking, ja olen alkanut lukea sitä. Munakoisoreseptiä 'imaami pyörtyi' pitäisi ainakin kokeilla pian. On selkeämpi kuin aikaisemmat.

Muuten ovat keittokirjani supistuneet vähiin, sillä olen lahjoittanut suurimman osan niistä lapsilleni. Jäljellä on kuitenkin Mrs. Beeton's Cookery, Viktorian ajan klassikko, Maun fysiologia, kätevä Gourmet Diet recipes ja The Anne of Green Gables Cookbook. Poissa ovat Joy of Cooking, Dining in France ja monet muut. Ehkä kuvaan ne joskus lasteni kirjahyllyistä. Täytyy tunnustaa, että olen heittänyt pois aikamoisen joukon muutossa. Nyt alkaa vaan tuntua, että keittokirjoja voisi väliin lueskellä divaanilla loikoen. Ehkäpä niitä on vielä jossain kirjahyllyjen satojen kirjojen joukossa.



Löytyi niitä keittiöstäkin muovipussista. Vanhoja kanadalaisia tai Kansainyteisön keittokirjoja, joita sain vanhalta kanadansuomalaiselta rouvalta, jonka taloa vuokrasimme alussa Torontossa. Aurora-blogista löytynee kuva amerikansuomalaisten kaksikielisestä keittokirjasta.




P.S. Tämän aamun Hesari kertoo naisesta, jolla on 2200 "ruokaopusta". (Hanna Syrjälä: Pino prsasta, toinen valkosipulista. HS Torstai /Kulttuuri/ Ruoka 24.1.2013) Tämä innosti minua tutkimaan, olisiko jäljellä muutakin. Löytyivät nuo kanadalaiset kirjat. Mutta missä on amerikansuomalaisten kokkien ikioma keittokirja? Jossain 1900-luvun alun siirtolaiset kirjoissani?

Kommentti: Miten kertoa lapsille kuolemasta?

Juha-Pekka Koskisen ja Miranda Koskisen kirja Hallava Hevonen (Karisto 2013)

Leena Lumi-blogissa keskustellaan kirjasta Hallava Hevonen. En ole vielä lukenut kirjaa, mutta olen lukenut keskustelua kiinnostuneena ja kommentoinut esitettyjä mielipiteitä. Lukekaa keskustelua.

Kommentti mielipiteseen, että lapsille pitä kertoa kuolemasta "realistisesti":

--mikä on realismia kuolemassa? Kuka tietää sen? Kuka on kuoleman asiantuntija?

Onko ihminen vain lihaksista ja luista tehty elämisen kone, joka lakkaa kuolemassa? Onko ihminen jotain enemmän kuin se? Ihmiskunta on pohtinut tätä asiaa aina ja käsitellyt sitä usein nimenomaan symbolisesti.

Onhan Topeliuksen Varpunen joululauluaamuna eräs suomalaisten rakastetuimpia lauluja. Se syntyi kun Topelius kuvasi symbolisesti vanhan suomalaisen pakanuudenaikaisen kulttuurin lintusymbolia käyttäen pienen poikansa kuolemaa. Se on samalla kristillinen symboli kuolleen pojan sielusta lintuna "enkelien maassa", ja sitä lauletaan kirkoissa Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksissa.

Symboliikkaa on äärettömän tärkeää ihmisille kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Miksi ihmeessä lapsille ei saa puhua kuoleman symboliikasta, joka on tärkeä osa ihmiskunnan kulttuuria.

Olen muutenkin ollut näkevinäni viime aikoina outoa realistisuuden vaatimusta lastenkirjalllisuudessa. Mistä luulet sen johtuvan?

Lisäys:
 Näin Topelius kertoi lapsille 1-vuotiaan poikansa Rafaelin kuolemasta:
"Niin kuin hamppulintu lensi häkistään vapauteen, niin liiteli Rafaelinkin viaton henki ikuiseen vapauteen; emme tosin kuulleet hänen riemuansa niin kuin kuulimme linnun viserryksen-" Topelius: Kesästä joka ei koskaan tullut.  (suom, English)

Makrotex 88: Hiutale

lumihiutale, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Lumihiutalekoriste
suuressa koossa/ a larger size

Makrokuvat 88: hiutale

Useita vuosia sitten eräs englantilainen sisustus- ja puutarhalehti antoi lukijalleen joululahjaksi tällaisen lumihiutaleen. Koriste oli muovipussissa lehden mukana. Ehdin ostaa tätä lehteä onneksi kaksi arvaten, että kaunis koriste voisi mennä rikki. Katso kuva suurempana. Tämä läpinäkyvästä muovista valmistettu lumihiutale on eräs lempikoristeitani. En voinut ottaa siitä parempaa kuvaa, sillä olen pakannut joulukoristeet ja sulkenut laatikon huolella.

Kirjaimet 16: EE. Teekannut

Teekannuja Kroatiassa
Teapots, Croatia , sama suurena, a larger size

Kirjaimet 16: EE

Lue ihmeessä tämä kirjoitukseni vuodelta 2005: Kakkosteetä (Teetä ja tasa-arvoa) :)))

Obama 2013

uusi kausi alkaa

Kerran Töölössä: Arkadiankatu 10

Arkadiankatu, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kerran aikaisemmin olen asunut Töölössä. Siellä minulla oli huonetoverina samalla luokalla ollut tyttö. Vuokraemäntämme piti arkisin ompelimoa samassa huoneistossa, ja hänen miehellään oli alakerrassa kellosepänliike. He olivat asialliisia ja miellyttäviä.

Meidän huoneessamme oli kaari-ikkuna, ja siitä näki Arkadiankadun, luonnontieteellisen museon ja pienen puistikon.

Meidän poikaystävämme olivat myös luokkatovereita, poikalyseolaisia. He kävivät syömässä meidän luona joka sunnuntai ja pesivät astiat kylpyammeessa suihkulla.

Ystäväni ja hänen poikaystävänsä ovat olleet naimisissa vuosikymmenet. Poikaystäväni ja minä samoin. Mutta oli minulla muitakin uskollisia ystäviä, jotka ovat säilyneet vuosikymmenet.

Jane Austen istumassa pöytänsä ääressä käsi suojelevasti kirjoitusalustan päällä - siellä oli uutta tekstiä piilossa. Agatha Christie paljosta istumisesta turvonneine nilkkoineen Mesopotamiassa pienessä kirjoitusmökissään kaivausten keskellä (näin hänet vasta Lontoon vahakabinetissa juuri sen näköisenä). Mika Waltari kävelemässä myhäillen pitkin Arkadiankatua ja minä pienenä ja nälkiintyneen laihana opiskelijana istumassa saman kadun varrella opiskelijaboksini leveällä ikkunalaudalla katsomassa häntä.

Värikollaasi 110: Oyster gray

oyster gray, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Värikollaasit 110 Oyster gray (oyster grey)
väri: osteri

HKR, Pohjois-Esplanadi katukaivon kansi/manhole cover in Helsinki, by artist Denise Ziegler

Taiteilija Denise Zieglerin teos, yksi kahdeksasta muistolaatasta. 

Suuri koko/a larger size

Amaryllis. Viimeiset kukat

Amaryllis. Viimeinen kukka, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Joululahjaksi saatu amaryllis (22.12)  kuihtui ennen aikojaan, mutta kuihtuneista nupuista aukeni yllättäen yksi kukka ja sitten toinenkin. suurempi koko/a larger size

Sitten nousikin uusi varsi kuivuneesta melkein hylätystä ruukusta keittiön loisteputken alla ja - uudet kukat.





   


 Nyt täydessä loistossaan. (Tammikuun lopulla)

Jää

aamukävelyllä0307, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kirjallista kuunneltavaa sunnuntaiaamuksi. Suomenruotsia kauneimmillaan. Suomalaiset alatekstit.

Ulla-Lena Lundberg: Jää (YLE, Elävä arkisto)

Suomen Kuvalehti

Aamulehti

HS

Sininen linna-blogi

Antiaikalainen

 Opuscolo-blogi

Noroviruksen kourissa

IMG_2572 Hotel Esplanade Zagreb, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kulunut viikko on ollut aika rankkaa, kun koko perhe on ollut noroviruksen kourissa, myös Suomessa työmatkalla oleva tytär.

Tämä on ollut harvinaisen tautista aikaa, sillä joulun aikaan sairastelimme pahaa flunssaa, josta olimme juuri toipuneet, kun tämä uusin iski. Joulukuusi on vieläkin paikoillaan. Ehkä ensi viikolla jaksamme laittaa koristeet siististi laatikoihin. Onneksi tekokuusi ei pudota neulasiaan.

Kuume ja väsymys ja viruksen muut vaivat tekevät olon aika heikoksi. Ruokakaan ei maistu. Ravintona on lähinnä vesi ja muuutama ruokalusikallinen kaurapuuroa. Mutta sellaisella ruokavaliollahan entisajan suuri lausujatar Ella Eronen kukoisti teatraalisen hoikkana.

Ainoa lohdutus on ollut tutustuminen ihan uuteen aikakauteen ja sen aika sairaisiin ilmiöihin. Saa nähdä, mihin se johtaa.

Photo Friday: 'Serene'

Paljeovi, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Photo Friday: Serene
Paljeovi ilta-auringossa
Suuri koko/a large size

Siperiankissa Meggi saapui Suomeen

Legendan mukaan Siperian metsäkissat asuivat alkujaan Venäjän luostareissa. Kuvassa oleva kissa on Petsamon Trifonassa rakenteilla olevan alaluostarin asukas. Kuva: Aune Kämäräinen

Äskettäin Suomeen lahjana tullut 'naamiokissa' Meggi on samaa Siperian metsäkissarotua. Nimi 'naamiokissa' on harhauttava, sillä naamiokissoja on muissakin kissaroduissa esimerkiksi Birman kissoissa. Parempi sanoa Nevankissa (Neva Masquerade)  tai reilusti Siperiankissa, vaikka se onkin hyväksytty nyt omaksi rodukseen joissakin maissa. Se on Siperian kissan sisarrotu kuten Siperiankissan ystävät diplomaattisesti sanovat. Siperiankissat ovat erittäin suosittuja myös Pohjois-Amerikassa ja Englannissa. Siperiankissa on täysikasvuinen vasta viiden vuoden iässä, joten Megistä tulee todella iso kissa.

Sinisilmäinen Meggi on Siperian metsäkissa, eräs parhaita asioita, mitä Venäjällä on nykyään annettavana. Se on ystävällinen,  kaunis ja aiheuttaa allergiaa vähemmän kuin muut kissarodut. Jotkut sanovat, ettei se aiheuta ollenkaan allergiaa. Mitä vaaleampi turkki, sitä vähemmän allergiaa, kerrotaan siperiankissasivuilla, joita olen tutkinut. Jos voisin ottaa kissan, valitsisin Siperiankissan. Siinä olisi myös paljon tuttua, sillä se on samanlainen kuin muutkin pohjoiset, arktiset kissarodut: Norjan metsäkissa ja Maine Coon, jotka muistuttavat sitä myös ulkonäöltään.

Meillä oli Kanadassa ihana Toby, joka muistutti lähinnä Maine Coon-kissoja. Se oli kuten muutkin pohjoiset kissarodut (norjalainen metsäkissa, Siperian kissa) vankka, kookas, tuuheahäntäinen, mukava luonteeltaan ja mahdottoman ihmisrakas. Tobyn turkki kasvoi pakkastalvina tavallista paksummaksi. Tobyn turkista tiesi, oliko tulossa kylmä talvi. Tuntuu uskomattomalta, mutta on totta, että Toby oli hylätty ja oli huonossa kunnossa eläintenhuostaanottoasemalla, kun näimme sen ensi kerran. Sen turkki oli karhea, ja se pelkäsi miehiä. Syynä hylkäämiseen oli ollut varmaankin se, että Tobya ei oltu leikattu ja se oli kovat tappelija, tuli alussa kotiin korva veressä. Kaikki muuttui leikkauksen jälkeen. Lue lisää Topista:
Toby Kotikissat -blogissani

Siberian cats (Siberian Forest Cat, Neva Masquerade, Moscow Semi-Longhair), linkit myös Norjalaiseen metsäkissaan ja Maine Coon -kissoihin.

Faktoja suomeksi:

Siperiankissat

Neva Masquerade (myös suomeksi)

Makroviikko 87: Alhaalta ylöspäin

Makroviikko 87 : alhaalta ylöspäin

Suurempi koko



Sama tulppaani vähän aikaisemmin.




Ja viikkoa aikaisemmin Suuri koko

Alkukirjaimet 15: HE

Old Time School, abacus, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Helmitaulu
Alkukirjaimet 15: HE

Kommentti: Miksi suomalainen media ei arvosta lastenkirjallisuutta?

Lapsuus ja ikävuodet lapsuuden ja aikuisuuden välillä ovat merkittäviä ihmisen kehityksessä. Tukeeko media lapsia ja nuoria? Kuvassa on parhaassa lukuiässä olevia tyttöjä Hietalahden kirpputorilla Helsingissä. Kuva: Anna Amnell

Kommentti keskusteluun, joka koskee lastenkirjallisuuden kritiikin vähäisyyttä

Vielä 1990-luvulla minunkin lastenkirjoista oli paljon arvosteluja maaseutulehdissä, ja jopa HS ja HBL julkaisivat muutaman kunnon kritiikin. Tällä vuosituhannella saan laskea yhden käden sormilla kirja-arvostelut, ja ne ovat olleet lähinnä lastenkultuurilehdissä, onneksi asiantuntevia ja siksi ilahduttavia.

Minusta tämä lastenkirjallisuuden väheksyntä liittyy yleiseen lapsivihamielisyyteen, jota Suomessa on.

Toisaalta luin jo monta vuotta sitten amerikkalaisilta ja muilta ulkomaisilta nettisivuilta, että kirjailijoiden tulee itse perustaa blogeja kirjoilleen.

Varsinaiset kIrjabloggaajat kirjoittavat yleensä aikuisten kirjallisuudesta, eniten naistenkirjoista. Vain harvat kirjoittavat lasten-ja nuortenkirjoista. Tänä vuonna on muutosta.:)

Nähtävästi pitänee laittaa omaan blogiin kaikki kirja-arvostelut, joita kirjoista on joskus julkaistu. Mutta mitä sanoo copyright-laki tästä ideasta? Olen julkaissut tähän asti vain otteita.

Kerro suomalaisten tyttökirjojen lukukokemuksista

Muistele, kerro..  (Kuvassa mainostetaan mustetta)

Saralla on asiaa:

"Kerään aineistoa suomalaisten tyttökirjojen lukukokemuksista ja niiden merkityksistä lukijoiden elämässä. Aineistoa tullaan käyttämään tietokirjassa, jota olen kirjoittamassa. Aineistoa käytetään myös väitöskirjatutkimuksessani, jonka aiheena on suomalainen tyttökirjallisuus.

Pyydän sinua kirjoittamaan lukukokemuksistasi vapaamuotoisesti ja pohdiskelemaan erityisesti seuraavien kysymysten pohjalta.

·         Mikä suomalainen tyttökirja on mielikirjasi? Mitä kirja on merkinnyt sinulle?

·         Minkä ikäisenä luit kirjan ja oletko lukenut sitä useammin kuin kerran? Onko lukukokemus ollut erilainen eri-ikäisenä?

·         Oletko samaistunut johonkin kirjan tyttöhahmoon? Mikä merkitys tyttöhahmolla on ollut elämässäsi?

Voit kirjoittaa tekstin käsin tai koneella. Lähetä kirjoituksesi 28.2.2013 mennessä sähköpostiini sara.kokkonen@utu.fi tai osoitteeseen Sara Kokkonen c/o Katja Jalkanen Avain, BTJ, Finland, Heikkiläntie 7, 00210 Helsinki. Voit kirjoittaa tekstisi omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Liitä mukaan tieto iästäsi ja sukupuolestasi. Tekstisi saatetaan julkaista kokonaisuudessaan tai otteita siitä. Lyhytkin kirjoitus on tärkeä!

Kaikkien kirjoittaneiden kesken arvotaan tyttökirjapalkintoja. Jos osallistut arvontaan, niin liitä yhteystietosi kirjoituksesi mukaan.

Sara Kokkonen

Turun yliopiston kasvatustieteen jatko-opiskelija!"

Lähetin kirjoituksen Yhteiskoululaisia Helsingissä, jossa kerron Mary Marckin kirjoista. 

Numerokuvat 20: Runeberginkatu 46

Kulmalinna 1937 (Jalmari Peltonen), a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kulmalinna eli Runeberginkatu 46 Töölössä. Suunnittelija Jalmari Peltonen (1937)

Numerokuvat 20. Viikon numero on 46

Tässä talossa vietettiiin jokin aika sitten merkkipäiväjuhlaa. Talon asukkaat juhlivat merkkipäivää 1930-luvun hengessä. Klikkaa hakusaa 'Kulmalinna'

Värikollaasit 109: Easter eggs in Croatia

Easter eggs in Croatia, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Värikollaasin 109 viikon väri on 'Cholate Truffle'. Pääsiäismunia ja palatsi

Suklaatryffelin väriä löytyi minun kuvieni joukosta vain vain kroatialaisissa pääsiäismunissa. Olen kuvannut ne Dubrovnikissa museossa. Alla kuva kroatialaisesta pääsiäisateriasta. Vitriineissä oli useita malleja näitä pääsiäismunia teen niistä kansion, johon lisään myös suomalaisia pääsiäismunia ja laitan linkin siihen. Tämä olkoon pääsiäisen ennakointia. Lisäyllätys sivun lopussa!!

Löytyihän sieltä Dubrovnikista muutakin, palatsin chocolate Trufle-värinen huone. Katso suurempana.

Muistikut suklaarasiassa

IMG_8742, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Sokerintonta suklaata myydään neliskulmaisissa matalissa laatikoissa, joissa on lokerikot ja läpinäkyvä kansi. Ne ovat kuin luotuja muistitikkujen säilyttämiseen.

Nämä sujahtavat hyvin työpöydän tai lipaston laatikoihin tai vaikka pankiin tallelokeroon ja yhdellä vilkaisulla näkee, mitä on missäkin.

Muistitikku mahtuu siihen myös kyljelleen, joten yhteen rasiaan mahtuu paljon. Kun vain löytäisi sopivan kapeita tarralappuja, jotka pysyvät paikoillaan.

Sokerintonta suklaata myydään neliskulmaisissa matalissa laatikoissa, joissa on lokerikot ja läpinäkyvä kansi. Ne ovat kuin luotuja muistitikkujen säilyttämiseen.

Nämä sujahtavat hyvin työpöydän tai lipaston laatikoihin tai vaikka pankiin tallelokeroon ja yhdellä vilkaisulla näkee, mitä on missäkin.

Muistitikku mahtuu siihen myös kyljelleen, joten yhteen rasiaan mahtuu paljon. Kun vain löytäisi sopivan kapeita tarralappuja, jotka pysyvät paikoillaan.

Kanteen voi kirjoittaa lisätietoja tai laittaa läpinäkyvän kannen alle yksityiskohtaisen luettelon, jos on hyvin järjestelmällinen.

Kalat ovat vikkeliä

8 kalaa, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kalat ovat kauniita, mutta yleensä mahdottoman vikkeliä, joten niistä ei saa helposti valokuvia ainakaan meidän kameroilla.

Vasemmalla ylhäällä on kala, joka tuijotti meitä ravintolan akvaariosta Dubrovnikissa.
Muut on kuvattu läheisen kuntosalin eteisestä (valkoiset ja harmaa veitikka) ja lähiapteekin akvaariosta, jossa oli eräänä päivänä punainen laatikko taustalla.

En tiedä Helsingissä muita paikkoja, joissa voisi kuvata kaloja.
Sama kuva suurena

Kerran pikkukaupunkilainen, aina pikkukaupunkilainen

Kommentti Arleenan blogiin:

Hauskaa, juuri tuollaista on pikkukaupungissa eläminen.

Totuin koululaisena siihen, että kaikki oli ihan vieressä. Vain rautatieasemalle oli pikkuisen pitempi matka. Kun muutin Helsinkiin opiskelemaan, sain opiskelija-asunnon ihan keskustasta, ja "pikkukaupunkielämä" Helsingin keskustassa on ollut normaali elämäntapani vuosikymmenet.

 Tunnen olevani nykyään kuin maanpaossa tai karkotettuna, kun piti muuttaa hirveän kauas: Töölöön Oopperan kohdalle. Teimme Ullanlinnassa ja Rööperissä asuessamme Töölönlahdelle eväsretkiä sorsia ruokkimaan. Täällähän olikin kauan vain soita ja kallioita ja muutama huvila. Minusta olisi luonnollista asua Aleksanterinkadun varrella. LOL

Ihminen on luonnostaan pikkukaupunkilainen. On todettu, että new yorkilaisetkin liikkuvat enimmäkseen omassa kaupunginosassaan. Kinkunmuotoinen keskiaikainen kaupunki oli kooltaan täydellinen. Sen ympäri käveli tunnissa lönkytellenkin. (Nyt tuli  kirjoitus kommentin sijasta)

Lisäys:
Valokuvassa Koulupuisto Ratakadun ja Korkeavuorenkadun kulmassa. Oikealta alkaa Ullanlinnnakatu.
Piirustuksessa Koulupuisto on keskellä vasemmalla, se näkyi olohuoneen ikkunasta.

Isoisäni sisarella oli asunto Ratakadulla, ja siellä ukki kävi tuodessaan suksia Helsinkiin myytäväksi, kerran Stockmannillekin suksinäyttelyyn. Kulman takana Pikku Robertilla oli opiskelija-asunto, jossa asuimme nuorena parina, lähellä Isolla Robertilla ensimmäinen opiskelija-asuntoni, mäellä Johanneksen kirkon vieressä asuimme koko perhe 20 vuotta. Pakostakin tuntuu siltä, että pitäisi palata Helsingin juurilleni. Vuokralla asujana on paljon vapaampi liikkumaan kuin ne, jotka hankkivat omistusasunnon.

Pakinaperjantai: Ammattiaikoja. Katutyöt

Katutyöt klo 3 lauantaiaamuna Töölössä. Jatkuu..

Ratahitsaus aamulla kello 5, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Pakinaperjantai: Ammattiaikoja

Ratahitsaus aamulla kello 5 kesäkuun 16. päivä 2012.

Photo Friday: 'Pattern'

Prague, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Photo Friday: 'Pattern' (= malli, kaava, esikuva jne)
a larger size/suurempi koko
Vanhauusi synagoga (1200-luku, 13th century, Prague)

Joulu jatkuu New Yorkissa

Christmas in New York. Photo: Joonas Heiskanen, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kaunista joulukoristelua.
Xmas greens in New York.

Kuin kaksi marjaa

IMG_5275, a photo by Pink Lady on the Loose! on Flickr.

Kenzo ja Chanel, kissasisarukset.

Talvella Tallinnaan

Felted hat in Tallinn, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tekisi mieli matkustaa Tallinnaan joskus talvellakin. Olen käynyt siellä moneen kertaan, mutta aina kesällä.

Kuvia Tallinnasta. Nämäkin kesää.

Tabloidi-Hesari kauniimpi

Luettavaa myös pukuhistorian ja elokuvien ystäville on tämän aamun Hesarissa, joka pujahti postiluukusta sirompana ja salonkikelpoisempana kuin entinen ajoittain hyvinkin rääväsuinen edeltäjänsä. Torkkupeittoni tummanpunainen väri ja päivänvalolamppu ovat antaneet tälle kuvalle värisävyn, jota lehdessä ei todellisuudessa ole. Annamari Sipilän kirjoituksessa "Ihan kuin filmitähti" on haettu eleganssia lähihistoriasta, suomalaisten 1930- ja 1940-lukujen elokuvien pukuhistoriasta.

Tabloidi-Hesaria on mukavampi lukea, sillä se on kevyempi kuin entinen Helsingin Sanomat. Mutta se on myös kauniimpi kuin entinen.
Näin alussa on varmaankin ihan uutta intoa lehden tekemiseen kaikilla, ja se näkyy. Sisältö ei ole ainakaan ärsyttänyt, niin kuin Hesari on tehnyt vuosikausia. Olisiko meillä nyt luettavissa sivistyneempi, eurooppalaisempi Hesari? Kiitos, Mikael Pentikäinen.

P.S. Tämä löytyi vain netistä etsimällä:  Uudessa viiden euron setelissä on traaginen naishahmo, Foininkian prinsessa Europa, jonka Zeus ryösti ja raiskasi.

Kirjaimet: LI

Moderni nojatuoli Ostravassa, Tsekissä,  eräässä ostos- ja toimintakeskuksen monista kahviloista.
Ostrava on kolmen tunnin junamatkan päässä Prahasta, entinen teollisuus- kaivoskaupunki, jossa voi nähdä maan historian eri kerrostumia.
Sama kuvakollaasi suurena.
Lisää kuvia Ostravasta täällä.
Loppukirjaimet 14: LI nojatuoli

Kommentteja: kirosanat, kaasuttelu ym.

Klikkaa kollaasi suuremmaksi Kommentteja A. Kun keskustellaan kiroilusta ja muusta tapojen löystymisestä

1. Vuorosanoja tässä blogissa [=Kirjailijan häiriöklinikassa]
Kirsti: "kiroileminen mielestäni aina nostaa stressiä."
Anu: Oho! Mulla se laskee :)

ja äsken luettua tutkimusta:

"piereskely vähentää piereskelijän stressiä, mutta lisää muiden huoneessa olijoiden stressiä".

Stressin purkaminen noilla keinoilla vaikuttaa itsekkäältä käytökseltä

2.
Anu, siinäpä hyvä elämänohje. Kunpa sitä noudatettaisiin.:) [Ei julkisissa tiloissa]

Mitähän kaikki ne raitsikoissa kiroilevat nuoret naiset mahtaisivat sanoa, kun jotkut ryhtyisivät töräyttelemään suolistokaasujaan neitosten vieressä?
Nimimerkki julkisissa tiloissa (raitsikka, radio, TV) kiroileviin kyllästynyt

3.
Kiroilu on sanavaraston pienuutta tai tietoinen protesti ja halu kuulua johonkin ryhmään, vastustaa joitakin tiettyjä ryhmiä.

Voimasanat voivat olla tietenkin myös hauskoja kuten Tintti-sarjakuvien kapteeni Haddockin vuodatukset. 
Piereskelyssä sinänsä ei ole mitään moraalisesti pahaa, sehän on luonnollinen toiminto niin kuin vessassa käyminen. Tietenkin voi sattua vahinko, ja kaasun livahtaminen ei ole vakavaa, mikäli toiset ovat hienotunteisia.

Keskustelin jokin aika sitten erään sivistyneen taiteilijatuttavan kanssa siitä, oliko kiroilu yleistä Suomessa ennen. Tämä sanoi, että ainakaan maaseudulla eivät kiroilleet muut kuin humalaiset, ja humaltuminenkin oli noloa, vähän säälittävää, ressukkamaista. Kirosanat oli säästetty täysin poikkeuksellisiin tilanteisiin, ja niissä oli harvinaisuuden vuoksi voimaa.

Niin on maailma muuttunut. Mutta kenen toivomuksesta?
Bobackan kuva Suomi-neidosta vaikuttaa realistiselta.

Trees in the city

Trees in the city, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Puut kaupungissa

Häivähdys lunta

IMG_8698, a photo by Anna Amnell on Flickr.

parantaa katumainoksen.

Mustavalkomaanantai 145: 'ulkona'

Ruotsalaisen teatterin remontti on ohi (2012) Teatteri näyttää entistä tyylikkäämmältä. Maanantaina 7.1.2013 kuvattu. Svenska Teatern
Mustavalkomaantai 145: 'ulkona'

Jouluruusu, biologisen sodankäynnin ase ja joulun juhlistaja

Kuvassa jouluruusu kotini ikkunalla maaliskuussa 2007 Leena Lumi kertoo blogissaan kuvin ja sanoin viehättävästä joulukukasta, jouluruususta, johon hän on hullaantunut meidän muiden jouluruusufanien tavoin.

Löysin äsken aivan uuden sivun, jolla oli hiukan lisätietoa jouluruususta (Christmas Rose), joksi tätä helleboruksen lajia sanotaan. Muinaisina aikoina helleborus oli lääkekasvi, ja nykyäänkin sen juurista valmistetaan sydänlääkettä.

Vuonna 600 e.Kr Ateena myrkytti Kirrhan juomaveden laittamalla helleboruksen juuria kaupunkiiin virtaavaan jokeen. Seurauksena oli paha vatsatauti, ja se heikensi viholliset. Noidat valmistivat taas helleboruksen juurista  aivastuspulveria. Monet kuolivat kokeiluissa.

 Legendan mukaan paimenet olivat menossa Beethlehemin Jeesus lasta katsomaan. Paimenet olivat onnettomia, kun heillä ei ollut mitään viemisiä Jeesus-lapselle. Silloin tapahtui ihme, paimenten kyynelistä kohosi maasta kauniita ruusunkaltaisia kukkia. Lapsille on kirjoitettu muunnelma tästä legendasta. Leena kertoo blogissaan siitä.

 Ilmaston muuttuessa helleborukselle kehittyi erikoinen ominaisuus: se pystyy viivästyttämään kasvua ja kukkimista säätelemällä solujen toimintaa.Kylmällä säällä lehdet saattavat roikkua velttoina, mutta lämpötilan kohottua lehdet terhakoituvat. Tämän ovat monet huomanneet istutettuaan jouluruusun puutarhaansa.


Kuva: Aune Kämäräinen

Helleborus, jouluruusu, lisää kuviani

Sama jouluruusu istutettuna ystäväni puutarhaan kukkii joka kevät.

Numerokuvat 19: 13

Yhdysvaltojen lipun kolmetoista raitaa kuvaavat vuosina 1607 ja 1733 perustettuja ensimmäisiä siirtokuntia eli alkuperäisä osavaltioita, jotka irtautuivat Isosta Britanniasta ja julistautuivat heinäkuun 4. päivänä vuonna 1776 itsenäiseksi liittovaltioksi.
numerokuvat 19: 13

Loppiaisvieraita ja jouluhäitä

Loppiainen 2012, a photo by Anna Amnell on Flickr.

On hyvä, että on tekokuusi, sillä jouluvieraita alkaa käydä jo marraskuun lopussa ja viimeiset tulevat loppiaisen jälkeen. Osa sukulaisistamme asuu ulkomailla, ja käynnit Suomessa ovat usein työmatkoja.

Näinhän elettiin vanhoina aikoina, jolloin tehtiin pitkiä jopa kuukauden vierailuja joulun aikaan, ja häitäkin pidettiin usein joululomalla.

Luin Pietarin matkalla Allegron lehdestä, että Venäjällä jouluhäät ovat tulossa suosituiksi. Koetaan, että hääkuvat näyttävät hyviltä, kun on lunta. Toisaalta pohditaan, kuinka kalliiksi tulee ostaaa talviset häävaatteet, lämpimät hääkengät ja ulkovaatteet.