Kommentti: Runoja ja romaaneja

 

John Irvingin kIrjassa "Kunnes löydän sinut" käydään välilä Helsingissä: Hotelli torni, Temppeliaukion kirkko, Johanneksen kirkko. Kuvassa hotelli Torni kuvatttuna yöllä ikkunastamme.

John Irving, Aila Meriluoto, Bo Carpelan, Ian McEwan

Leena Lumin blogin innoittamana

Yhteisiä suosikkeja [Leenan kanssa] : John Irving, jonka kirjoja suorastaan rakastan. Niissä on lämpöä, koko elämä rehevänä*, valloittavat juonet. Nuori Aila Meriluoto, hänen runonsa. Bo Carpelan, hieno kirjailija ja miellyttävä ihminen. "Axel" suosikkini. Carpelan ja Ian McEwan ovat minulle samalla tavalla suosikkeja kielen (Carpelan suomeksi, McEwan aina englanniksi) ja McEwan kirjojen rakenteen vuoksi. 

Kumpikaan ei ole minulle läheinen, sillä Carpelan kuvaa esim Alkutuulessa ja McEwan kaikissa kirjoissaan maailmaa karsittuna, täysin sekulaarina. Ja sehän on mahdotonta, sillä ainahan joku pohtii maailmankatsomuksellisia kysymyksiä, ajattelee, vaikka ei saa, uskalla tai halua sanoa ääneen. 

Voiko syyttää kirjailijoita? Suomessa sekulaari maailma on monien mielestä ainoa "sallittu" maailma. Olen jopa nähnyt Helsingin kaupungin suuren julisteen Helsingistä, jossa ei ollut yhtään kirkontornia. En tunnistanut sitä Helsingiksi. Mistähän se oli kuvattu? 

Turistit ihmettelivät usein, kun kirkkoja ei ole merkitty turistikarttaan, esimerkiksi mahtavaa Johanneksen kirkkoa, jota turistit kuvaavat paljon.  (vrt. Charles Taylor: A Secular Age) Se on vähän sama juttu kuin joiden totalitaaristen valtioiden tapa pyyhkiä virallisista valokuvista epäsuosioon joutuneiden ja eliminoitujen henkilöiden kuvat pois.

Temppeliaukion kirkko, eräs suosituimmista nähtävyyksistä

2. kommentti:
Juuri tuo on loistavaa McEwanin juonissa [mitä hyvänsä voi tapahtua.]Luen hänen kirjojaan moneen kertaan alleviivaten. Hänen kirjansa vaikuttivat paljon ensimmäisen Lucia Olavintytär -kirjan rakenteeseen. Hänellä on vain hyvin synkkä maailmankuva kirjoissaan. En tiedä mitään hänestä ihmisenä [muuta kuin myöhemmin mainitsemani New Yorkerin artikkelin verran.]
3. kommentti:
Leena, sainhän minäkin tietää hänestä jotain erikoista. Hän "löysi" veljen, jonka olemassaolosta ei ollut tiennyt. 

Tähän astisten tietojeni mukaan ihmisen psykologiasta kätketty salaisuus ei olekaan kätketty perheen lapsilta. Jollakin tavalla he sen tietävät ja tekevät elämässään valintoja sen mukaan. McEwan on siis kokenut kaksi suurta tragediaa [vaimo lähti lapsen kanssa pois]. Ehkä ymmärrän nyt, miksi hän on aina niiin synkän näköinen ja miksi hänen kirjansa ovat niin karmeita - vaikkakin hyvin kirjoitettuja.

4.

MInä näin sen suuressa elokuvateatterissa. Hirveä shokki se lopussa oleva kohtaus. Mutta sellaisten järjestäminen on tämän kirjailijan tyylikeino. Se taitaa tehota. Mutta kyllä elämänvaiheetkin selittävät. The New Yorker -lehdessä kerrotaan Ian Mc Ewanista. Pitkä artikkeli.

Lue:
McEwanin outo elämä: Hänen vanhemmillaan oli tapana hylätä lapsensa. [The New Yorker, pitkä artikkeli McEwanista]

Azalean hoitaminen

Azalea, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Atsalea: Uusi kastelumenetelmä saa azalean kukoistamaan: ruukku upotetaan joka aamu 15 minuutin ajaksi vesiastiaan. Vesi on yhden vuorokauden seisonutta.

Kukkia tulee koko ajan lisää. Tämä yli kaksi viikkoa sitten saatu azalea kukoistaa.


 

Kun atsalea tuli kukkakaupasta, se oli korkeassa ruukussa, joka oli sisustettu sammaleella. Multa oli aivan kovaa ja kuivaa sammaleesta huolimatta. Pistelin juuripaakkuun reikä, jotta vesi pääsi sisälle. Aikaisemmin olen alistunut siihen, että atsalea ei kestä kauan. (31.12.2013- )




Marraskuussa sain tämän vaaleanpunaisen atsalean kirjan valmistumisen kunniaksi. (16.11. 2013 - 11.12. 2014 26 päivää)

Tarvepainatus: kirjan ikä pitenee, kirja tulee "ikuiseksi"

Kuin feniks-lintu kirja nousee vaikkapa makuloinnin tuhkasta aina uuteen elämään kirja kerrallaan-systeemillä.
Kuva: Aberdeen Bestiary Project

Hesarin kulttuuriosastolla keskustellaan tänään siitä, millaista kirjallisuus on vuonna 2025. Minua kiinnosti kovasti se, mitä runoilija ja ntamo-kustantamon perustaja Leevi Lehto sanoi tarvepainatuksesta. Juuri sillä periaatteellahan painetaan BoD:ssa uusinta kirjaani Lucia ja Luka. Sitä ei tarvinnut ostaa satoja kirjoja yhdellä kertaa, vaan sitä sujahtelee Saksasta painokoneista aina, kun joku tilaa sitä.

Tulevaisuus näyttää vielä ruusuisemmmalta:
" Kirjan elinkaari pitenee. Siinä missä se perinteisessä kustantamisessa koko ajan lyhenee, tarvepainetut kirjat ovat periaatteessa ja käytännössä ikuisia. Kirja, joka alkuun kenties jää vaille huomiota ja myy vähän, voi myöhemmin eri syistä aktualisoitua ja löytää lukijansa vuosien päästä."
Leevi Lehto - keskustelussa Kirjallisuus vuonna 2025 HS/Kulttuuri 13.1.2014.

Lisää Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika -kirjastani myös uusilla kotisivuilla, jotka oli hyvin helppo laittaa.

"OMA­KUS­TAN­TEE­SEEN voi pää­tyä myös sil­loin, kun al­ku­pe­räi­nen kus­tan­ta­ja ei enää ha­lua ot­taa kir­jas­ta uu­sia pai­nok­sia tai jat­kaa sar­jaa.

Esi­mer­kik­si Anna Amnell on jul­kais­sut BoD:n kaut­ta yh­teis­ni­teen Vaah­te­ra­laak­son Au­ro­ras­ta ker­to­vis­ta tyt­tö­kir­jois­taan se­kä jat­ka­nut kyy­nä­rän­mit­tai­sen Lu­cia-ty­tön myö­hem­piä vai­hei­ta."

Päivi Heikkilä-Haltunen: "Lastenkirjailijat etsivät uusia tapoja saada töitään esille--"

Lue lisää siitä, mitä  Helsingin Sanomat kirjoittaa tästä aiheesta

Kunkin blogin osoite on varattu vain yhdelle blogille

Älä klikkaa tuota blogia! Se ei ole minun blogini. Eikä sitä saisi olla olemassa sillä toisen henkilön entisen blogin osoitetta EI saa ottaa käyttöönsä, ei myöskään suojattua blogin nimeä!

Varo blogia, joka ilmoittaa osoitteekseen blogisiskoKAKSI.blogspot.fi. Löysin sellaisen eräästä vanhemmasta blogista, ja se vei luvattomaan blogiin. Olen tehnyt ilmoituksen Bloggeriin.

Minulla oli monta vuotta sitten sen niminen blogi, mutta lopetin sen ja yhdistin sen ainekset tähän blogiin.

Minulla on Bloggerissa vain yksi Blogisisko-blogi. Jos blogisi sivupalkkiin on jäänyt vanhan blogini osoite, ole hyvä ja poista se ja vaihda tähän osoitteeseen. Kaikkein ensimmäisin blogiosoitteeni taas vie kotisivublogiini (http://amnellanna.blogspo.fi).

Jos lopetat blogin, kukaan ei sa ottaa käyttöönsä entisen blogisi osoitetta.

Kommentti Kemppisen blogiin

Kuka hyvänsä bloggaaja voi lopettaa bloginsa tai sulkea sen, niin kuin suositun Kirjailijan häiriöklinikan kirjoittaja teki äskettäin. Silloin katoavat myös kommentoijien tekstit. Olen ennakoinut tällaiset tilanteet ja koettanut jo vuosikaudet laittaa talteen ainakin pitempiä ja jostain syystä tärkeitä kommenttejani tähän tai johonkin muuhun blogiini.

Eräs suosikkibloggajistani  on Jukka Kemppinen, jonka blogia olen seurannut jo vuodesta 2005.  Luen hänen tekstejään toisinaan ääneen miehelleni, ja meillä on hauskaa. Kemppisen kieli on elävää ja vaihtelevaa, tekstien aiheet ovat "laidasta laitaan" niin kuin on tapana sanoa.

Äskettäin oli äänestys parhaasta suomalaisesta blogista, ja kilpailun voitti Jukka Kemppinen. Kaikki eivät suinkaan ole osoittaneet kiitollisuuttaan ahkeralle ja hyvälle bloggaajalle. Päinvastoin,  koska tunnetusti "kateus on Suomen ehtymätön luonnonvara", jotkut kommentoijat nälvivät Kemppistä niin ilkeästi, että lukijastakin tuntuu pahalta.  Toivon, että Kemppinen poistaisi häirikkökommentteja vähän kovemmala kädellä.

Uusin kommenttini Kemppisen blogiin:

Jukka Kemppisen blogi on ollut tärkeä myös siinä mielessä, että täältä on voinut kysyä neuvoa bloggaamisasioissa. Alussa ei tiedetty, mitä bloggaaja saa tehdä rikkomatta lakia.

Vuonna 2006 oltiin huolissaan esimerkiksi siitä, missä ja kenestä saa ottaa valokuvia? Saako ottaa kuvia näyteikkunoista? Saa. Toisten koirista? Saa. Opimme Kemppisen blogista, että toisten koteihin ei saa kurkistella ikkunasta, ottaa kuvia ja laittaa blogiin.  Toisten blogeista saa lainata kuvia siteeraamisoikeudella. Tätä neuvoa kannatti testata neuvojan kuvalla:

http://blogisisko.blogspot.fi/2006/01/kuvien-kyttminen-blogissa.html

Blogi-maailman kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu demokratia ja tasa-arvo. Näin ollen kuka hyvänsä meistä on voinut kommentoida Jukka Kemppisen blogiin. Bloggaajat sinuttelevat toisiaan ja koettavat olla ihmisiksi. Mitään henkilöpalvontaa ei harjoiteta:

 Jukka,
arvoisa "renessanssibloggaaja", arvostan kovasti kirjoituksiasi, mutta tänään olet tainnut nousta väärällä jalalla sängystä. – -

”Ad Anna Amnell:

Voipi olla. Ja tuntui että oli kaksi väärää jalkaa. kohtuutonta että ihminen joutuu tässä korkeassa iässä hankkimaan elantonsa rehellisellä työllä.

Yleisön osastoon kirjoittaminen on suosittu keino purkaa kiukkua. –”

Kemppinen: Kysymyksiä vastauksiin. 31.5.2006

Lunta tuli eilen

Snow, a photo by Anna Amnell on Flickr.

ohut kerros lunta




Tältä näyttää, mainosjulisteessa sataa lunta..

Haastattelu Suomen Maakuntakirjailijat Ry:n Rovinssi-lehdessä

Haastattelu Rovinssi-lehdessä. V.W.: Pöytälaatikosta kirjailijaksi – yhdellä klikkauksella. Anna Amnell - Rovinssi 4/2013, sivut 29-30.

1.       Miten sinusta tuli kirjailija? Milloin päätit, että haluat kirjoittaa ja julkaista kirjan?

Lainasin alaluokilla koulun kirjastosta Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia. Se oli ensimmäinen paksu kirja, jonka luin, kaunis vanha painos, kannet himmentynyttä kultaa ja punaista. Sivelin kirjan selkämystä ja kuiskasin : Minusta tulee kirjailija.

Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia on historiallinen romaani, ja niitähän minä olen tähän asti kirjoittanut.

Tuosta hetkestä kului kuitenkin vuosikymmeniä, ennen kuin kirjoitin ensimmäisen kirjani. Aina tuntui olevan jotakin kiireellisempää tekemistä. Kirjoitin lapsena runoja ja opiskeluaikana pari lehtijuttua ja siirtolaisena Kanadassa lisää lehtijuttuja, sekä sikäläiseen siirtolaislehteen että Suomeen.

2.       Nyt marraskuussa ilmestynyt Lucia ja Luka on seitsemäs historiallinen nuorisoromaanisi. 

Mistä syntyi idea näiden kirjojen kirjoittamiseen? Mistä saat inspiraatiota kirjoittamiseen?

Minua kiinnostaa ihmisen kohtalo historian myllerryksessä.  Lähteinä ovat  tieto- ja kaunokirjallisuus, museot ja oma kokemus arjessa ja matkoilla. 1990-luvulla ilmestynet Aurora-kirjat  kertovat Kanadasta, jossa olin asunut yhdeksän vuotta, sen luonnosta ja yleensä 1900-luvun alun elämästä.

Lucia Olavintytär –kirjoilla (2004, 2006, 2013) on myös pitkä alkuhistoria.  Ihastuin Italian matkalla vuonna 1991 renessanssiin ja tutkin sitä vuosikaudet, kävin museoissa, luin tieto- ja kaunokirjallisuutta ja katsoin elokuvia.

Varsinainen idea kirjaan syntyi hetkessä, voisin sanoa silmänräpäyksessä. Näin televisiossa lyhytkasvuisen naisen ratsastavan hevosella ja siinä samassa näin mielessäni tytön ratsastavan renessanssimaisemassa vihreä viitta ja punainen tukka hulmuten.  Kyynärän mittainen tyttö seikkailee 1500-luvun Euroopassa. Hänessä yhdistyvät kaikki ne asiat, joita olin oppinut 1500-luvusta.

Tuolla tavalla ei tietenkään kirjoiteta kirjoja nopeaa tahtia.  Mutta kirjoittamisessa ei ole tärkeää vain kirjan vaan kirjoittaminen, sillä jokaista kirjaa kirjoittaessaan kasvaa ja kehittyy ihmisenä.

3.       Miksi päätit julkaista kirjasi omakustanteena? Tarjositko käsikirjoitustasi ollenkaan kustantamoille, vai oliko alun perin selvää, että haluat kustantaa kirjasi itse?

Aikaisempi kustantajani ilmoitti, ettei se julkaise enää historiallisia nuortenkirjoja. Monet muutkin kustantajat olivat luopuneet kokonaan nuortenkirjojen julkaisemisesta, toiset eivät halunneet jatkaa eri kustantajan sarjaa.

Olin lukenut onneksi omakustantamisesta jo Kanadassa asuessani. Netistä löytyi pitkä luettelo maailmankuuluja kirjoja, jotka on julkaistu aluksi tai kokonaan omakustanteina.

4.       Millaisen vastaanoton kirjasi on saanut?

Sitä myydään netissä ja joissakin kirjakaupoissakin.  Se on mukana Enemmän kuin tuhat sanaa?  Turun linna kirjallisuudessa ja taiteessa -näyttelyssä, joka avautuu pian. Lastenkulttuurilehti Tyyris Tyllerön 4/2013 :n teema on Turun linna kirjallisuudessa, ja minunkin kirjani esitellään. Lisäksi minulta pyydettiin samaan lehteen kirjoitus siitä, miten olen tehnyt tutkimustyötä kirjaani varten ja miksi innostuin tähän aiheeseen ja aikakauteen.

5.       Miten markkinoit kirjaasi?

Olemalla mukana kirjamessuilla ja kirjoittamalla blogeihini. Olen mukana myös Facebookissa. Ajatukseni ovat aika paljon jo seuraavassa kirjassani, jota kirjoitan, nyt täysin uudesta aikakaudesta ja ilman stressiä siitä, saanko uudelle kirjalleni kustantajan.

Rovinssil-lehden teemana oli kirjoittaminen ja kirjan julkaisu. Yhdellä klikkauksella viittaa omakustantamisen helpottumiseen. Kirjailijaksi valmentautumisesta kertoo artikkeli Suomen Maakuntakirjailijat Ry:n ja Skripta Kirjoittajaopiston Elämä tarinaksi -kirjoittajavalmennuksesta.

Rovinssi on Suomen maakuntakirjailijat Ry:n lehti.
Kirjailijayhdistykset

Firenze kiehtoo

the view from Uffizi, Arno, Florence, Ponte Vecchio, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tänään Hesarissa Firenzen lumouksesta Maria Petterson: Firenzen syndrooma - HS Lauantai/Matka-11.1.2014.
http://www.hs.fi/paivanlehti/11012014/matka/Firenzess%C3%A4+matkailija+jopa+taintuu+kauneudesta/a1389335492924

Minulle ei tullut syndroomaa, mutta tuli kolme kirjaa, ja on myös neljäs julkaisematon käsikirjoitus, jossa esiintyy Uffizin taidegalleria.

Kirjoitukseni lastenkulttuurilehti Tyyris Tyllerössä 3/2013 (joulukuu) ja blogeissani jo 2005 Firenzen lumouksesta.
Firenzestä Turkuun (koko kirjoitus)
Italiasta se alkoi (2005, Blogisisko-blogissa,  käytetty kirjoituksen alussa)

Aakkoset 06: 'U'

IMG_7547, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Juomalasien sisällä on joukko kauniita u-kirjaimia.

Kirjaimet 06: 'U'

Photo Friday: Climate

Sateinen päivä, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Helsinki, Finland
a larger size/suurempi koko
It rains today, too.
Tänäänkin sataa Helsingissä.

Tälle on nyt nimi: selfie

peilin avulla otettu omakuva, syksy 2007

selfie-kuvani

Picasalla muunneltu selfie

Selfie-kuvat,

vanhin taitaa olla tämä hissikuva vuodelta 2007
(Takkaavainen lukija huomaa, että nämä eivät ole "teinipeilejä" eli kännykällä otettuja omakuvia)

Mikrohistoriaa: kuvaa kotisi

Kuvassa olevat joulukuusenkoristeet ovat kertyneet vuosikymmenien aikana. Säilytän ne kirpputorilta ostamiini metalliisin keksirasioihin pakatttuina. Lapset ovat ottaneet omaan kotiinsa osan koristeista.

Useita vuosia sitten mieheni sisar kertoi lukeneensa jostain lehdestä kehotuksen: kuvaa kotisi. Minäkin innostuin ottamaan valokuvia kaikista kodin pienistä arkisista esineistäkin.

Se oli yhdestoista hetki, sillä muutama kuukausi sen jälkeen silloiseen asuntoomme tuli putkiremontti ja peruskorjaus, kaiki kerrostalon asukkaat muuttivat toiseen taloon, osa tavaroista meni vuoden ajaksi varastoon. Se oli suuri muutto, virkasuntomme pieneni yhtäkkiä kolmanneksella.

Entisajan ihmisillä oli paljon säilytystilaa. Iisamelaisissa puutaloissakin oli jokaisella vuokralaisella kellariosuus, vinttiosuus, halkoliiteri ja aitta asunnon lisäksi. Omakotitaloissa oli iso ullakko ja uudemmissa myös iso kellari eli pohjakerros. Oli runsasti säiltystilaa.

Kodeista on koottu esineistöä museoihin kautta aikojen. Mutta miten käy nykyaikana? Olen katsonut usein ällistyneneä, kun ihmiset myyvät kirpputoreilla esimerkiksi kaikki lastensa lapsuudenlelut.

Puhutaan pilkallisesti tavarataivaasta, mutta todellisuudessa ihmiisltä eliminoidaan muistot ja juuret.

Kannattaa ottaa valokuvia. Netti voi olla meidän nykyajan ihmisten ullakko. Mutta tarvitaan myös museoita, joissa ihmisten käyttämiä huonekaluja, vaatteita ja kodin muuta esineistöä on näytteillä kertomasta ihmisten arjesta ja juhlasta.

Tänään katson neljä tuntia TV:tä

Art nouveau -lipasto, a photo by Anna Amnell on Flickr.

En ole muuttumassa pysyvästi sohvaperunaksi. Tänään on erikoinen päivä, sillä Suomen TV näyttää kolme mielenkiintoista ohjelmaa:

klo 19.00-20.00 YLEn TV 1: Agatha Christien arvoitus. David Suchet kertoo.
Tämä oli hyvä ohjelma.

klo 20.00-20.50 YLEn Teema: Art Nouveau ajan peilinä, osa 1/3 Pariiisi.
Ohjelma eksyi  useaan kertaan sivupoluille, unohtaen ohjelman kohteen, art nouveaun. Olisin halunnut nähdä Pariiisin kauniita art nouveau -rakennuksia ja huonekaluja, joiden yksityiskohdat kiehtovat, muotia. Näytettiin onneksi edes koruja. Nekin jäljittelivät luontoa, kuten art nouveaun muodot yleensäkin päinvastoin kuin ohjelman alussa väitettiin! Lasin ja loppuosan arkkitehtuutin osuus parasta.
Täällä Art nouveau -sivut! : art nouveau levisi Pariisista muihin maihin, myös Suomeen.

klo 21.00 - 22.35 YLE TV 1: Downton Abbey Lontoossa juhlimassa ongelmaneidin Lady Rosen debydannttivuotta. Tämä merkitsee sitä, että Lady Rose astuu "kodin suojasta" seurapiireihin.

New Yorkissa eräs rouva neuvoi debytantteja: Älkää tehkö tai sanoko mitään, mitä ette kestäisi nähdä The New York Times- lehden etusivulla.
Hänen olisi pitänyt neuvoa Lady Rosea, joka on tehnyt jo kaikenlaista debytantille sopimatonta.

Kuvassa on art nouveau -tyylinen  kaappi Pietarin ja Paavalin linnoituksen museosta. Siellä on kokonainen huone omistettu Art nouveaulle eli jugendille. Pistäytykää ihmeessä siellä, jos käytte Pietarissa. Pietarisssa on muutenkin paljon art nouveauta. Uskon, että sitä käsitellään tässä sarjassa.

Kirjoja jugendista ja Art Decosta. Klikkaa kuva suureksi!

Unohtunut joulukoriste tai joululahja

joulukoriste, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Aina löytyy jotakin, joka on unohtunut ja jäänyt pois joulusta. Monesti se on lahja, joka löytyy yläkomerosta, jonne se on laitettu talteen syksyllä joulua varten.

Näin tämän hauskan joulukoristelun Berliinissä KaDeWe-tavaratalossa marraskussa 2010. Otin  kuvan ja aioin laittaa jouluksi blogiin. Jäi laittamatta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tästä se löytyy paremmin jonain toisena jouluna. On aika sanoa vähitellen näkemiin joululle.

Ensi jouluksi

joululahjapaperi, a photo by Anna Amnell on Flickr.

On aika laittaa joulukuusi pois ja pakata koristeet huolellisesti.
Nyt olisi myös aika ostaa joitain uusia koristeita alennusmyynneistä.
Ihastuin tähän lahjapaperiin, jossa on niin monta aidon joulu tunnusta. Kanelitankoja ja piikkipaatsamaa. Toivon, että sitä on jäljellä paperikaupassa.

Joulukaktus kuuluu jouluun

In full bloom, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Näin tämän kuvan vanhasta joulukaktuksestani, ja tuli ikävä joulukaktusta.

Minulla on ollut useita hyvin suuria joulukaktuksia, jotka ovat kukkineet vuodesta toiseen. Ne ovat yleensä vahingoittuneet muutoissa, ja niitähän meillä on ollut paljon.
Täytyy aloittaa taas punainenjoulukaktus.

Lux Helsinki - Lantern Park

Nyt myös Hesperian puiston Lux Helsinki lyhdyt eli Lantern Park. MIeheni otti nämä kuvat kävellessään keskustaan kauppaan. Niin, kaupat ovat auki, sillä kaupunki on täynnä venäläiisä turisteja.

Kerään kaikki Lux Helsnki kuvat tähän isoon kansioon: Lux Helsinki (collection), jossa ovat tähän mennessä lyhtyjen lisäksi myös kuvat valaistusta Tuomiokirkosta ja de la Pradan Corazon- valotaideteoksesta.
Klikkaa alla olevia hakusanoja 'lux Helsinki', niin löydät kuvia aikaisemmilta vuodelta samasta aiheesta.

Kuvassa mieheni suosikki 'lentävä lehmä'. Kuvat on otettu puolenpäivään aikaan. Oli hämärää, ja hän otti kuvat pienellä taskukameralla.
Esitysajaksi sanotaan klo 17-24, mutta ainakin tänään lyhyt olivat valaistut päivälläkin.

Lux Helsinki kertoo:
"Jo useana vuonna yleisöä ihastuttanut tunnelmallinen lyhtypuisto toteutetaan jälleen yhteistyönä Aalto-yliopiston ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kanssa. Puistoa kuratoi ympäristö- ja yhteisötaiteilijaKaisa Salmi. Uusia, entistä värikkäämpiä lyhtyjä valmistavat taide- ja muotoilualan opiskelijat: lisäksi mukana on aikaisempina vuosina tehtyjä opiskelijoiden ja ammattilaisten lyhtyjä.

Lantern Park on projekti, joka laajenee vuosi vuodelta entistä runsaammaksi valoiloitteluksi. Se ottaa talvisen puiston syleilyynsä illan hämärtyessä, ja myös puiston valaistus muuttuu osaksi tunnelmaa. Tällä kertaa mukana on lähes 150 lyhtyä, jotka täyttävät puiston Kansallisoopperalta Hakasalmen huvilalle asti. Lyhdyt valaisevat puistoa myös yöaikaan."

Agatha Ruiz de la Pradan valotaideteos Corazon

Agatha Ruiz de la Pradan valotaideteos Corazon, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Hyvää loppiaista! Lux Helsinki on tänä vuonna loistelias. Olen käynyt katsomssa vasta tätä Corazón-valoteosta. Taideteokseen on liitetty musiikkia. Sydän sykkii.
Lisää kuvia täällä
Laitan samaan kansioon kuvia muistakin valoteoksista, kunhan käyn niitä katsomassa.

Lux Helsinki 2014-sivut (kaikki teokset):
"Espanjalaisen muotisuunnittelija Agatha Ruiz de la Pradan ja tuotanto- ja suunnittelutoimisto D-FactonCorazón tuo Tuomiokirkon ylätasanteelle valtavan sydämen, joka sykkii lukemattomissa väreissä vavisuttavan, teokseen sävelletyn musiikin tahtiin. Teoksen taustalla oleva Tuomiokirkko sulautuu mukaan teokseen, kun se valaistaan. Teoksen kesto on noin viisi minuuttia. Teos on nähty aikaisemmin Ranskan Lyonin Fête des Lumières -valotapahtumassa vuonna 2012."

Värikollaasi 160: idols

idols, a photo by Anna Amnell on Flickr.

A dress in Helsinki and a wall painting in Ptuij Slovenial

Sama suurena

Värikollaasi 160 , jossa myös värimalli nähtävänä.

Kuuntelemme musiikkia Wienistä

IMG_8891, a photo by Pink Lady on the Loose! on Flickr.

Wienin Filharmonikkojen uudenvuoden Strauss-konsertti. Daniel Barenboim.
Kuva on tyttären Flickr-sivuilta.

Helsinki Cathedral and Lux Helsinki

Helsinki Cathedral and Lux Helsinki, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Lux Helsinki alkaa huomenna. Sydän on jo paikallaan.

Agatha Ruiz de la Pradan taideteos Corazon (valaistu sydän) on Helsingin Tuomikirkon edessä.  Lux Helsinki- sivuilla olevassa kartassa ei ole Tuomiokirkkoa mainittu ollenkaan, joten vaikuttaa siltä, että Corazón on Uspenskin vieressä, sillä Uspenskin nimi on kartassa.  Taiteilijan mielestä  Lux Helsinki:  "Espanjalaisen muotisuunnittelija Agatha Ruiz de la Pradan ja tuotanto- ja suunnittelutoimisto D-FactonCorazón tuo Tuomiokirkon ylätasanteelle valtavan sydämen, joka sykkii lukemattomissa väreissä vavisuttavan, teokseen sävelletyn musiikin tahtiin. Teoksen taustalla oleva Tuomiokirkko sulautuu mukaan teokseen, kun se valaistaan. Teoksen kesto on noin viisi minuuttia. Teos on nähty aikaisemmin Ranskan Lyonin Fête des Lumières -valotapahtumassa vuonna 2012.

"sydämen ja kirkon välillä on suuremmoista", sanoo taiteilija YLEn mukaan.
P.S. Kuvasin sunnuntai-iltana lisää. Nyt värit vaihtuvat ja sydän sykkii. Katso koko kansio

Photo Friday: 'My Life' is full of surprises

Singerin talon kahvila Pietarissa, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Photo Friday: My life

I was visiting my relative in Saint Petersburg in September. My husband and I were sitting in this beautiful Art Nouveau cafe and my phone rang. I didn't want to answer, but my husband said: You never know who is there. He was right. It was a very important call. I was asked to write an article and my new book was to be interviewed in the same magazine.

My photos/kuviani: Singer House in Saint Petersburg

Olin syyskuussa yli kymmenen päivän sukulaisvierailulla Pietarissa. Istuin mieheni kanssa Singerin talon kirjakahvilassa vastapäätä Kazanin katedraalia. Kahvilassa oli vilkas puheensorina. Matkapuhelimeni soi, pirisi niin kuin vanhan ajan puhelin. En halunnut vastata, sillä numero oli outo. Mutta mieheni sanoi: Jos et vastaa, et koskaan saa tietää, kuka siellä oli.
Hän oli oikeassa. Se oli hyvin tärkeä puhelu: minua pyydettiin kirjoittamaan eräs artikkeli.
Singerin kirjakahvila-kuvia

Anna Amnell: Lucia ja Luka Tyyris Tyllerö -lehden Turku-numerossa 4/2013

Tyyris Tyllerö 4/2013 Päätoimittaja Kari Vaijärvi.  Taitto ja ulkoasu Pirre Vaijärvi. 52 sivua. Turku-numeron toimittaja on Ismo Loivamaa
Kannessa Hali-Koira Viljo-Valdemar, joka kannustaa lapsia lukemaan (Kulje nuolella vasemmalle, niin näet sisällysluettelon)
Samassa lehdessä on myös artikkelini
Anna Amnell: Firenzestä Turkuun, sivut 7-12. Minua pyydettiin kertomaan, miksi innostuin renessanssiin ja kuinka Kyynärän mittainen tyttö -kirjani syntyivät.

Anne Volanen kirjoittaa:
"Anna Amnellin uuden nuortenromaanin  Lucia ja Luka (2013) alussa Lucian perhe muuttaa Turkuun ja Juhana-herttuan uusi vaimo saapuu linnaan. Kolmas kaupunkiin saapuja on venetsialainen Luka. Amnellin aikaisempien Kyynärän mittainen tyttö -sarjan kirjojen tavoin maantieteellinen kuvaus on uusimmassakin rikasta. Aiemmin vauhti on otettu aikakauden suurista kaupungeista kuten Lontoosta ja Tallinnasta ja toisaalta Etelä-Suomen maaseudulta ja kylän kokoisesta Helsingistä. Tässä maailmassa 1500-luvun Turku on pieni kaupunki ja Turun linna "mahtava harmakivilinnoitus keskellä lumista maailmaa". Lucian lyhytkasvuisuus, yläluokkainen tausta ja aikakauden tytöille harvinainen opillinen sivistys luovat lähtökohtaa linnakuvaukselle. Varkailta linnaan piilotetulle Lucialle linna on ympäristönä kaksijakoinen: hän joutuu viettämään pitkiä aikoja rouvainhuoneessa, mutta pääsee lopulta vierailemaan myös herttuattaren tiloissa.
Toisen keskeisen näkökulman kirjaan tuo rohkea ja Lucian tavoin seikkailunnälkäinen Luka. Vauhdikkaaseen  ja romanttiseen juonikuvioon, jossa varkaat suunnittelevat  Lucian lisäksi Katariina Jagellonican ryöstöä, joutuu mukaan myös Juhana-herttua. Taustalla häämöttää itse Iivana Julma,"
Anne Volanen artikkelissa Vankityrmiä ja renessanssin loistoa. Turun linnan historiaa lasten- ja nuortenkirjoissa. - Tyyris Tyllerö 4/2013, sivut 2-6.

31.1.2014 alkaa Hevosen vuosi

035 horse, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kiinalainen horoskooppi on hyvin monimutkainen, ja esimerkiksi hevosen vuosi alkaa eri vuosina eri aikaan.

Sinä vuonna, jolloin tyttäremme syntyi, se alkoi 8.helmikuuta ja oli tulihevosen vuosi. Tytär syntyi 29. tammikuuta, joten hänestä tuli tulihevonen, kuten saimme myöhemmin tietää.

Tuleva tulihevosen vuosi on onnekas meille kaikille ja varsinkin tulihevosille.:)

Kiinalaista horoskooppia on hauskaa tutkia, sillä se sisältää kaikenlaista mielenkiintoista luettavaa kustakin horoskooppieläimestä. Jokainen löytää sieltä jotakin sopivaa kustakin tuttavastaan tai itsestään.
Täällä pääsee alkuun eli saa tietää, mihin ryhmään kuuluu. (Wikipedia, suomeksi)

Onnea ja iloa vuodelle 2014!

Happy New Year, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Ilotulitukset voivat olla joskus hyvinkin hillittyjä väreiltään. Kuvassa oleva ilotulitus on kuvattu vuoden 2008 juuri alkaessa. Ja alla olevat vuosilta 2007, 2008 ja 2010.  Olen ottanut kuvat Helsingin keskustassa sijaitsevan kerrotalon kattoparvekkeelta. Lisää ilotulituskuvia.






Goodbye 2013!

The wall poster got a fascinator! (fascinator = a feather hat = hiuskoriste)

Värikollaasi 159: Kiitos vuodesta 2013

year 2013, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kuvassa on keittiöni ikkunan joulutähti. Hyvää uutta vuotta!
Thank you for the year 2013! I Wish You a Happy New Year 2014!
Värikollaasi 159

värimalli

Vuoden 2013 iloisin asia: Lucia 3

lucia-turku, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Turku Cathedral and part of  Die Goldwägerin by Jan van Hemessen

Gemäldegalerie, Berlin. photos: Anna Amnell

Tämän vuoden iloisin asia on se, että Lucia Olavintytär 3 eli Lucia ja Luka vihdoinkin ilmestyi.

Tämän kirjan julkinen elämä on alkanut aika verkkaisesti, sillä se ilmestyi eräistä ennalta arvaamattomista viivästyksistä johtuen vasta marraskuussa eikä sitä ole ehditty vielä arvioida tai mainostaa monessa paikassa. Kirjaa on ollut koko ajan myynnissä joissakin kirjakaupoissa ja tietenkin nettikirjakaupoissa. Sehän on kirja kerrallaan kirja eli sitä painetaan sitä mukaa kuin tulee tilauksia yksityisiltä asakkailta, kirjakaupoilta ja kirjastoilta. Toimitus on yleensä hyvin nopeaa.

Lucia 3:n kirjastoelämäkin alkaa vähitellen ja vilkastunee ensi vuonna, kun kirjastoilla on taas uudet määrärahat käytettävissä. Jotkut kirjastot kuten maakuntakirjastot toimivat nopeasti
Niin myös Kuopion Kirjaston Maakuntakirjasto.

Arvostelukappaleita saa BoD:lta (Books on Demand). Ilmoita lehden nimi tai blogin osoite, jos kirjoitat arvion kirjablogiisi. Lukunäyte Suomen Nuorisokirjailijoiden sivulla. Lisää lukunäytteitä Lucia-blogissa

Kuvassa vasemmalla on Turun Tuomiokirkko, joka oli yhtä mahtava jo Lucian ja Lukan aikaan eli 1500-luvullakin. Kuvasin tuomiokirkon varhain aamulla marraskuun 24. päivänä vuonna 2013 Turun kirjamessujen aikana hotellihuoneeni ikkunasta. Sattui olemaan hieno aamurusko ja tuin kameran mieheni olkapäähän. Oikealla on osa maalauksesta, jonka kuvasin pari vuotta aikaisemmin berliiniläisessä Gemäldegalerie-museossa, josta hankin saman maalauksen kirjan kanneksi.

Kaikki tiedot Lucia ja Luka -sivulla Lucia Olavintytär -blogissa, johon pääset myös tämän blogin yläpalkista ja sivupalkista. Kurkista kirjan sisälle Amazonin sivulla (Kirjani on suomeksi, vaikka sivu on saksaksi:)) Sivupalkista näet esim Akateemisen kirjakaupan sivulta, onko kirjaa myymälässä saatavilla paraikaa. Näyttää olevan.

Arvosteluja: Ritan blogi

• 
  

Flickrin uudistukset aiheuttavat ongelmia

IMG_0506, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kuvat näyttävät nykyään Flickrissä erittäin hienoilta, mutta uudistukset harmittavat.

Kun lähettää Flickristä kuvan blogiin, kuvaan tulee sivuun nuolet, joista pääsee katsomaan lähikuvia ja Flickrin logon kautta kuvien ottajan koko profiilia. Se saattaa toimia hyvin. (Nyt nuolia ei tullut. Johtuneeko se siitä, että olen käsitellyt tätä kuvaa Flickrin Aviaryn avulla, ottanut vain osan alkuperäisestä kuvasta?)

Aivan alussa näkyy usein vain musta alue, joka vaikuttaa ensi silmäyksellä siltä, kuin kuvan käyttö olisi jotenkin rajoitettu.

Katso edellinen kirjoitukseni Kuvat ja kortit (joka meni täysin jumiin ja josta poistin toisen kuvan. Sen voi nähdä nyt nuolien avulla siirtymällä vasemmalle.)

Systeemi toimii hyvin niillä, joiden kuvat ovat hienossa järjestyksessä, ja esille on ennalta valikoitu vain parhaat kuvat. Mutta kuten monet muutkin olen pitänyt Flickriä kuvavarastona, johon paiskaan kuvat ja valitsen sieltä vähitellen kuvia blogeihin ja Flickrin kansioihin ja sitten yhdistän ne suuremmiksi kokonaisuuksiksi (collections).

Nyt tulevat esille kaikki huonotkin kuvat, joita en ole ehtinyt poistaa. Kuvien laittaminen Flickriin täysin yksityisiksi, puolittain yksityisiksi (perhe ja ystävät) onnistuu omasta tiedostosta ladaten vain yksi kuva kerrallaan. Ehkä on toinenkin tapa.

Uuden vuoden tultua tämä tilanne täytyy saada jotenkin hallintaan. Flickr on niin hieno, että pitäiis osata käyttää sitä kunnolla myös näillä uusilla säännöillä. En haluaa käyttää jotain itse keksittyä keinoa, jolla kuvien laatu heikentyy.

Kukat ja kortit

Amaryllis kukkii tulvimalla.
Nyt jo ensimmäinen Uuden Vuoden kortti.

Aakkoset 4: T

4 X T, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kirjainhaaste 4. Kuvassa neljä kertaa T-kirjain.
Aakkoset: numero 4 ja T-kirjain

Photo Friday: 'Best of 2013'

Yksi on erilainen, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Photo Friday: Best of 2013

Kun Helsingissä oli paljon lunta

Helsinki 1905. Kuvitus: Matti Amnell. Matti on piirtänyt kuvan Pohjoisrannassa. Taustalla Johanneksen kirkon kaksoistornit. Asuimme Johanneksen kirkon vieressä olevassa talossa 20 vuotta, ja siinä kodissa kirjoitin kaikki seitsemän nuortenkirjaani, vaikka viimeistelin uusinta Töölössä.

Tämä kuva on kansikuvana tänä vuonna 2014 ilmestyvässä kirjassani:

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora 2014. Aurora 1-3, joka on yhteispainos kolmesta ensimmäisestä Aurora-kirjastani.  ISBN: 978-952-286-355-3. Yhteensä 362 sivua, BoD.  Kirjan lopussa on kirjoitus "Lukijalle", jossa kerron kirjojen taustasta ja syntyprosessista.

Pohjoisrannassa oli luistinrata 1900-luvun alussa. Lue, millainen oli lumipyry Helsingissä 1900-luvun alussa kanadalaisen Thomas Austinin kokemana:

Thomas harppoi nopein askelin pitkin Esplanadia. Lumipyry oli pysäyttänyt raitiotievaunut. Thomas kääri kaulahuivin kasvojensa suojaksi viimaa vastaan.

Seuraavana päivänä Thomas heräsi myöhään, sillä hän oli nukahtanut vasta aamuyöstä. Hän näki hotellihuoneensa ikkunasta torin, jossa oli satoja hevosia ja rekiä, torikauppiaita ja rouvia, joiden jäljessä palvelustyttö kantoi korissa ostoksia. Thomas veti verhot eteen ja luki koko päivän vuoteessa. Hän ei halunnut nähdä ketään, mutta hän ei halunnut lähteä poiskaan.

Iltapäivällä Thomasista tuntui, että hänen oli päästävä ulos. Hän puki ylleen hiihtotamineet ja pyysi hotellista sukset ja sauvat.

- Siellä on kova lumipyry, voitte eksyä, koeteltiin häntä estellä. Mutta Thomas työnsi pietarilaiset huopatossut nahkaisten suksensiteitten läpi ja ponkaisi yli tyhjän torin.

Raivoisasti Thomas lykki itseään ohi runoilijan patsaan ja ohi Ruotsalaisen teatterin, jossa hän oli ollut Auroran kanssa. Kasimir Friskin talo häämötti juuri ja juuri lumisateen läpi. Thomas kääntyi nopeasti ja nousi ylös mäkeä kohti punatiilistä kirkkoa, kohti Kaivopuistoa ja merta. --

Thomas hiihti yhä eteenpäin meren jäällä, kunnes ympärillä oli vain pehmeää valkoista äärettömyyttä. Hänen edessään näkyi valkoinen lumiverho samoin hänen takanaan. Taivaalla hohti vaimeasti valkoinen pumpulipallo - aurinko. Thomas menetti ajantajun eikä tiennyt, oliko ollut merellä kauan vai vähän aikaa.

Siinä äänettömän valkoisuuden keskellä Thomas tajusi, mitä hän halusi tehdä. Hän kääntyi suksillaan ja lähti hiihtämään kohti Helsinkiä. Lumipyry oli lakannut ja hän saattoi nähdä edessään ladun, jonka hänen suksensa olivat painaneet lumeen.

Hän saapui rantaan, hiihti puiston halki, ohi huviloitten, kivitalojen ja hökkeleitten Johanneksen mäelle ja oli pian Bulevardilla, jota peitti puhdas valkoinen lumi. Hän hiihti Kasimir Friskin talolle, jota lumiutu ja kaasulyhtyjen himmeä valo pitivät syleilyssään. Oli tullut jo pimeää, ja kaikki huoneet olivat täydessä valaistuksessa.

Thomas irrotti sukset ja nosti ne nojaamaan seinään Auroran suksien viereen. Hän kopisteli lunta vaatteistaan ja kengistään, otti hatun päästään, ravisteli siitä lumen ja kolkutti ovelle. Pieni palvelustyttö kurkisti ovelta. Hän pudisti päätään ja osoitti kadulle päin.

Thomas hymyili, laittoi hatun päähänsä ja sulki oven. Hän pysähtyi katsomaan pihaa ja istuutui lumisille keittiönportaille. Häntä ympäröivät sininen ilta, korkeat lumikinokset ja talon ikkunoista tuleva lämmin valo. Entä jos hän istuisi siinä ja odottaisi, kunnes Aurora tulisi kotiin? Vai pitikö sanoa hyvästit tälle talolle? Eiköhän näkisi koskaan omenapuitten puhkeavan kukkaan, ei tuntisi sireenien tuoksuvan?

Hän käveli lumisella pihalla. Puutarhan perällä oli venäläistyylinen huvimaja. Aidan takaa katulyhty valaisi pihaa ja paljasti sen rappeutuneisuuden. Porrasaskelmat narahtivat, kun Thomas astui sisään kaksoisovista.

- Thomas!

Huvimajan penkillä istui Aurora luisteluasussaan luistimet penkillä vieressään.

Tekstinäyte kirjastani Aurora ja Pietarin serkut (1993), joka kertoo lukuvuodesta 1905-1906 Helsingissä. Kirja on loppuunmyyty, mutta aion ottaa Aurora-kirjoista uudet painokset.

Aurora ja Pietarin serkut. Kirjapaja 1993, sivut 167-169.

Muita joulukirjoituksia

Pohjoinen ja etelä

Afganistanilaista käsityötä, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Joululahja, jonka usein lomiaan Roomassa viettävä ystäväni on ostanut Porta Pontesen kirpputorilta.
P.S. TV-ohjelma Hannele Salmelan jouluisista malauksista.

Tapaninajelu

Sleigh ride, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tonttutyttöjen tapaninajelu. Iso reki ja hevoset kirpputorilöytöjä, pieni reki mieheni veljen tekemä.

Vanhoja eurooppalaisia perinteitä

Christmas traditions, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Hämäläinen Jouluvalko, Lajkonik Krakowan kaani, Tiernapojat.
Jouluvalko ja Krakowan kaani

Onko eurooppalaisten kulttuuriperintö yhteistä?
Kuvassa "Tiernapojat" tsekkien tyyliin. Tähtilaulajia (engl)
Alla 1600-luvun Nurnbergissä.

Kaivopuiston ranta varhain aamulla

Kaivopuiston ranta varhain aamulla, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Vaaleanpunainen jouluaaamun maisema.

Tule takaisin Wulffin kulman joulupukki

Vanha Wulffin kulman joulupukki, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tammikuussa 2007 otettu kuva Wulffin kulman joulupukista. Minne on vanha ystävämme kadonnut? Nähty viimeksi Stockmannin esplaplanadinpuoleisen pääoven vieressä ikkunassa.
Vihdoinkin Wulffin kulman eli Argoksen kulman joulupukin tositarina
http://blogisisko.blogspot.fi/2014/12/wulffin-kulman-joulupukki-koko-tarina.html
Pukki tulee vierailemaan Stockmannillakin, mutta se on Wulffin joulupukki.
Makro 127: Punainen





Tämä on eräs kaikkein suosituimmista kuvistani Flickrissä.
Santa Claus lives in Finland.

kultainen joulu

kultainen joulu, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Jouluaatto,  kodin juhla.

Joyeux Noël!

Joyeux Noël!, a photo by Anna Amnell on Flickr.

A white Christmas!

Kansakunnnan valikoiva muisti

Kuva: Anna Amnell

Joulu on pakolaisten, vainottujen ja toisinajattelijoiden muistamisen juhla. Joulurauhaa!

 Mielessä on Ben Zyskowicz, juutalaisen pakolaisperheen lapsi, joka on "tehnyt luokkaretken" ja jonka kotipaikkakuntani lehti HS unohti tänä aamuna kuten monet muutkin pakolaisten, siirtolaisten ja evakkojen lapset, jotka ovat kehittäneet maatamme ja kulttuuriamme. Yksi heistä Eeva Kilpi kirjoittaa tänä aamuna joulurunossaan muistista.

 Katolinen Antti Nylen pelasti aattoaamun lehdenluvun hienolla kirjoituksellaan Juhani Rekolasta, sota-ajan sotilaspapista, Tukholmassa työtään tehneestä siirtolaispapista. Nylenin esseen "Valosta ja synkkyydestä" aiheena ovat kirjat Juhani Rekola: Ilo pimeydessä. Esipuhe Kaarlo Kalliala sekä Torsti Lehtinen: Kova ja kaunis todellisuus. Juhani Rekolan teologia. Rekolan lehtikirjoitukset kulttuurista ja uskonnosta tuottivat minullekin paljon iloa.

On aika tuoda Juhani Rekola kansakunnan muistiin, josta hänet on torjuttu.

(Kuvassa Helsingin Aleksin Suomalaisen kirjakaupan ikkunassa ollut jouluseimi)
Lisää kuvia jouluseimestä eri kulttuureissa