Iisalmen kirkonkylän vanha kivikoulu

Johtajaopettaja Aaro Pekkarisen lapset. Taustalla vuonna 1930 rakennettu "kivikoulu"

Iisalmi tässä blogissa (yli 30 kirjoitusta)

Kuvakansioni Iisalmi koulut

Koulun lapset sota-aikana eli 1940-luvulla
Huom! UUTTA: Kivikoulun kuvat : Kari Jalkasen kansio

Mieheni vanhimmalla sisarella on valokuva, jossa hän seisoo 3-vuoden vanhana eli siis vuonna 1931 äitinsä ja isänsä kanssa "uuden koulun" edessä. Mieheni ja hänen sisarustensa mukaan kivikoulu oli ollut koulunpihan reunalla "aina".

Mieheni isä haki johtajaopettajaksi Iisalmen kirkonkylän koululle 1920-luvun loppupuolella, ja hänelle sanottiin silloin, että kouluun tulee uusi lisärakennus, "kivikoulu".

Kirjakaapistamme löytyi Tuomas Kortelaisen kirjoittama Iisalmen seurakunnan historia 1627-1977. Kortelainen kertoo:

"Kirkonkylään valmistui 1930 pitäjän ensimmäisen koulurakennuksen vierelle 'kivikoulu'. " Kortelainen viittaa Iisalmen maalaiskunnan kunnankirjurin (virka olisi nykyisin lähinnä kunnanjohtaja) Juho Pehkosen kirjaan " Iisalmen kunnan kansakoululaitoksen ja kirkonkylän kansakoulun 70-vuotiskertomus. Iisalmi 1947.

Tällä hetkellä entinen "Iisalmen Kirkonkylän uusi koulu" on kuulemma surkeassa tilassa, sen kohtaloa pohditaan. Siellä on pidetty taidenäyttelyitä, mm mieheni opettajaveljen töitä on ollut siellä näytteillä.

Koulurakennuksessa oli myös kaksi opettajan asuntoa, yksi yläkerrassa ja yksi alakerrassa. Siellä oli kolme luokkahuonetta, kaksi yläkerrassa ja yksi alakerrassa. Yläkerran luokat voitiin yhdistää yhdeksi juhlatilaksi avaamalla isot ovet väliltä. Siellä oli keskuslämmitys päinvastoin kuin vanhassa koulussa, kauniissa puutalossa, jossa oli 1950-luvun loppupuoleen asti puulämmitys.

Mainittakoon, että uusi koulu sijaitsi ja sijaitsee suuren koulunpihan laidalla ja sen ympärillä on puita ja ruusupensaita maantien ja koulun välillä. Oli siis vain maantie, ei katuja. Koulukokonaisuus muistutti enemmänkin maalaistaloa tai pappilaa, ja siinä oli useita ulkorakennuksia, mm talli, aitat, sauna, navetta, riihi jne ja jättiläismäisen iso halkoliiteri. Koulu sijaitsi kulttuuriympäristössä, sillä "Brofeldtin pappila", joka on nykyään Seurasaaressa, oli kilometrin päässä.



Iisalmen kirkonkylänkoulun päärakennus, joka on valitettavasti purettu

Kuvakansioni: Iisalmen  kirkonkylän koulu

Mieheni vanhemmat opettivat tässä vanhassa kauniissa puukoulussa. Isä oli johtajaopettaja (vastaa nykyajan peruskoulun rehtoria) ja hänen luokkaansa mentiin työhuoneesta, äidin luokkaan taas mentiin keittiöstä.

Sillä paikalla on tehty jo tarpeeksi tuhoa, sillä sieltä pantiin maan tasalle kaunis puukoulu.
Onneksi kivikoulu on jäljellä!

Kuvakansioni Iisalmi koulut
Iisalmi tässä blogissa (yli 30 kirjoitusta)

Kauppalantien puisto

Kauppalantien puisto, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Rehevä viidakko suuri koko/a large size

Hyvää juhannusta

IMG_0002, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Juhannus on iloinen juhla, sillä silloin on erään Johanneksen syntymäpäivä. (todellisuudessa 24.6.) Sitä on juhlittu 400-luvulta lähtien.




Vihreää elämäntapaa ruokailussaan ja asumisessaan edustanut Johannes Kastaja söi hunajaa ja heinäsirkkoja. Hän oli reilusti 2000 vuotta aikaansa edellä,  sillä meidän kaiikkien pitäisi kuulemma oppia syömään koppakuoriaisia ja heinäsirkkoja. Se ratkaisisi maailman ravinto-ongelman.

Hyönteistutkija Lena Huldén on syönyt vuosien ajan muun muassa sirkkoja ja jauhomatoja. Huldénin mukaan hyönteiset ovat terveellistä ja proteiinipitoista ruokaa, kertoi Turun Sanomat.

P.S.
Vain Suomi ja Ruotsi ovat siirtäneet juhannuksen vieton pois Johannes Kastajan päivästä (24.6.) . Ei ole ihme, että muistellaan, että ennen oli juhannuksena aina kaunis sää. Juhannusta vietettiin viikkoa myöhemmin kuin usein nykyään.
Patsas on Johanneksen kirkon edessä. The statue is in front of St John's Park Helsinki.

Sorruin ostamaan amerikkalaisen menestysromaanin

Gillian Flynn: Kiltti tyttö.
Alkuvaikutelma eli sivut 11-18. (jatkuu)

Luin aamulla kirja-arvostelun romaanista, joka on liian pitkä. Sen olisi pitänyt jo varoittaa. Mutta repäisin kirja-arvostelun lehdestä ja pyysin miestäni tuomaan tämän kirjan minulle työstä tullessaan.

Dickensin ja muiden vanhojen mestareiden kirjat saavat olla hyvinkin pitkiä, sillä ne ovat ajan koettelemia, hyviksi havaittuja romaaneja. Myös John Irvingin kirja saa olla pitkä, sillä hän on aina hauska. Mutta olen kyllästynyt jo ensimmäisillä sivuilla Gillian Flynnin kirjaan "Kiltti tyttö" (2013), alkuperäinen nimi 'Gone Girl' (2012), tyttö mennyttä kalua, siis kadonnut tai kadotettu, murhattu? Alussa vihjaillaan jotain. En sanoisi sitä ennakoinniksi.

Lukija ei halunnut tätä kirjaa vaan kirjailija, joka kaikkien kirjailijoiden tavoin haaveilee kirjoittavansa joskus romaanin, jolla hankkisi edes niin paljon rahaa, että voisi ostaa pienen siirtolapuutarhamökin. P. D. James sanoi Suomessa käydessään, että Englannissa keskinkertaisetkin kirjailijat voivat hankkia oman talon ja elättää perheensä. En usko, että voivat Suomessa, pienen kielialueen maassa, jossa kaiken lisäksi suuri osa väestöstä osaa lukea muillakin kielillä kirjoitettuja kirjoja. Englanninkielisissä maissa taas koulutetut ihmisetkin ovat aika kielitaidottomia, jolleivat ole diplomaatteja, tutkijoita tai siirtolaisten lapsia.

Ymmärsin kirja-arvostelusta, että kirjailija on tehnyt romaanistaan liian pitkän - 447 sivua - koska kustantajat haluavat pitkiä kirjoja. Entä sitten Ian MacEwan, jonka kirjat ovat lyhyitä mutta erittäin hyviä? Eikö hän kelpaisi enää kenellekään, jos olisi aloittelevaa kirjailija? Hän kun on myös aika ruma mies. Nykyään pitää kirjailijan olla mieluiten kaunis nuori nainen.

Muistelen, että tämän kirjailijan sanottiin heittelevän lukijaansa äkkiyllätyksestä toiseen ja pitävän hänet siten pihdeissään. Mutta miten minä kestän äkkikäänteiden välit?

Saa nähdä, luenko tätä pitemmälle vai vienkö sen vaivihkaa lähikirja-antikvariaatin euron laatikkoon kadulle. Pidin jostakin: Missisipistä, joka on mainittu. En pidä kirosanoista enkä viime vuosien blogeista ja sanomalehdistä tuttujen samojen vanhojen asioiden jaarittelusta.

Mutta jos tämä kirja on kestävä ja sitä luetaan vielä 100 vuoden kuluttua, sen ensi sivuilta voi lukea lyhyen kuvauksen siitä, kuinka Amerikan keskiluokan elintaso romahti ja Dickensin aikoina ihaillun lehtimiehen asema samoin.


Sivut 19-23. Esitellään hölmö nuori nainen, joka käyttää stereotyyppisen huonoa kieltä, sellaista jota kuulee liikaa busseissa. Näkökulma vaihtui Amyn päiväkirjaksi. On vaikeaa usko, että Amy on psykologian maisteri.
Yksi houkutin sopii minulle: Nick on kotoisin Mark Twainin lapsuusaikojen kotikaupungin Hannibalin tienoilta ja on ollut töissä laivalla kuten Mark Twain.
Nimi Nick. Onko sillä symboliikkaa? Nick, Old Nick tarkoittaa paholaista.
Olen pilannut "lukunautintoani" nähtyäni kustantajan sivun alusta, että Nickin vaimo Amy katoaa. Myös sen, että Nick on epäilty. Onko Nick kirjan murhaaja?
Kaksi vaihtoehtoa: 1. Nick on paha, on murhannut vaimonsa. Missä pää? 2. Amy on paha, on kadonnut, lavastanut kuolemansa, kostanut Nickille jostain syystä.

24-33
Amy järjestää joka hääpäivä aarteenetsinnän, jossa jokainen vihje johtaa seuraavaan kohtaan, ja lopulta lahja löytyy. Tekeekö Amy 5. hääpäivänä itsestään aarteen, joka on kadottetu, jota täytyy etsiä?
Oletan, että jos tämä on dekkari, kaikella mitä kerrotaan on merkitys.

Tässä alkuvaikutelmat. Katsotaan, miten tämä etenee sitä mukaa kuin on aikaa.

Lopullinen mielipiteeni perjantaiaamuna:
Nähtävästi kirjat häiriintyneistä ihmisistä kiinnostavat monia.

Postmoderni ajatus 'kullakin on oma totuutensa' on viety äärimmilleen Gillian Flynnin kirjassa "Kiltti tyttö", mutta niin sairaalla tavalla, että totean, että liikaa minulle.
Maailma on jakautunut pikku maailmoihin, joista kussakin on omat huvinsa myös kirjojen alalla.

Pionien aika

Pioneja Braskista, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Lapsuudenystäväni tuli käymään huvilalta kaupungissa ja toi meille pioneja. Hänen puutarhassaan kukkivat pionit kauan, sillä eri lajikkeet kukkivat eri aikoina.

Nestor tuntee kissanystävän

IMG_2395, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Ystäväni on käymässä, ja Nestor menee syliiin istumaan. Se tietää, kuka on kissojen ystävä.

Kollaasit - hauskaa puuhaa

Kesäinen värikollaasi aiheenaan Iisalmen laivarantakioski. Hyvää juhannusta!

Löydät värikollaasit tästä blogista klikkaamalla kirjoituksen alaosan kohdassa tunnisteet hakusanaa 'värikollaasi'. Sitten vaan aina 'vanhemmat tekstitt, ja näet lisää..

Kansioni  'Kollaasit' Flickrissä
(Jos haluat katsoa kansion kuvia slideshowna - eli kuvat peräkkäin suurempina kuvina - klikkaa ensin kuva suuremmaksi, näet oikeassa alakulmassa kolme punaista pistettä, klikkaa niitä ja kolmanneksi alimpana ovat sanat 'view as slideshow'. Ohjeet tarpeen, sillä Flickr on muuttunut hiukan erilaiseksi:))

 Olen mukana myös Värikollaasit-haasteissa.

Kalevala-korut kertovat Suomen menneisyydestä

Käytän Kalevala -koruja renessanssiasuni kanssa.
Juhannuksen kunniaksi on hauskaa muistella Suomen menneisyyttä.

Virnamäen muinaismuistoalueesta kertoo Turun yliopiston tutkija Kari Hintsala blogissaan Kaponieeri, jossa on muinaisia maisemia. Ne liittyvät merovinki- ja viikinkiaikaan (600-1050 jKr.)

Suomalaiset eivät eläneet muinoin eristäytyneinä, vaan "Suomi oli jo esihistoriallisena aikana eräänlainen rajapyykki idän ja lännen välillä", kertoo Mari Kotka Oulun yliopiston sivuilla. Vaikutteita saatiin idästä ja lännestä. Bysantin vaikutus näkyy Kotkan mukaan paitsi Kalevala-koruissa myös muinaispuvuissa.

Kuvasin Kalevala-koruja, jotka olen saanut kaikki mieheltäni lahjaksi. Alussa pronssikoruja, sillä tukkani oli tummanruskea, nyt myöhemmin hopeakoruja, jotka sopivat paremmin nykyiseen platinablondi-tukkaani, jonka on suonut peritty DNA.

Alla olevassa kuvassa vasemmalla Kuutar-riipus ja –korvakorut  (800-1050 jKr, viikingit)

Niiden vieressä on Sancta Birgitta-koru. Birgitan 700-vuotisjuhlan kunniaksi korumuotoilija Kirsti Doukas suunnitteli sormuksen sekä tämän riipuksen, jossa viisi punaista granaattia muodostaa Pyhän Birgitan merkin. 

Kalevala-koruja, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Keskellä hämäläinen juhlakääty: ”Upean käädyn koristeeksi on ikuistettu kaksi pitkäkaulaista lintua, kaiketi riikinkukkoa. Riikinkukkoja pidettiin paratiisin asukkaina, taivaallisen ihanuuden ja kuolemattomuuden vertauskuvina. Lintujen alapuolella on jalallinen elämänveden malja. Korun kaarikehyksen uskotaan olevan kirkkoholvin vertauskuva. Korussa on varhaiskristillisen taiteen paratiisisymboli, jossa paratiisi oli taivasten valtakunta. Korun esikuvana on Janakkalan Kernaalasta löydetty kääty, joka on peräisin 700-800-luvulta.” (Kalevalakoru)

Käätyjen keskellä kaksi korua, jotka eivät ole enää tuotannossa: hyvä kupurainen viitansolki nimeltä Osmansolki (1100-luku, Janakkala ja Konginkangas) ja Pronssiristi Biblia (1778).

Oikealla ovat kuparinen Kuutar-riipus (800-1050 jKr, viikingit) ja mielenkiintoinen käärmesormus (Vesilahti, 600-luku jKr). Käärme oli keskiajalla lääkärin ja apteekkarin symboli ja taitaa olla vieläkin. Se symbolisoi uudistumista ja parantumista. Käärmeestä lääketieteen symbolina on tehty väitöskirja Japanissa.

Kalevala-risti ja Halikon Lampolasta peräisin oleva kierteinen sormus (1150-1150 j.Kr) eivät ole myöskään enää tuotannossa.

Kalevala-ristin alapuolella on Euran sydän (Euran Pappilanmäki, viikinkiaika 800-1050 jKr. )

Uutta tuotantoa on äsken saamani Talon sydän (sydän sydämessä), filigraanikoru (1700-luku).  Kuva alla. Se ei liity Kalevala-korujen perinteiseen linjaan. Sitä edustavat vain Klassikko-sarjan korut (15 % tuotannosta). Niihin kuuluu tämä korukin, joka ei kuitenkaan ole muinaiskoru, vaan rokokookoru. Perinteisten Kalevala-korujen ystävä joutuu varmaankin menemään kohta antiikkikauppaan etsimään muinaishistorian inspiroimia koruja. Muita korujahan tekevät monet muutkin tehtaat sekä Suomessa että ulkomailla.

Kuvasta puuttuu eräs solki ja toinen Kalevala-ristini, joka on kuin lapsen piirros.

Eräällä opettajallani oli vyönsolki, jossa oli kaksi käärmettä vastakkain (Eura, 600-700 jKr). Sen muistavat hänen entiset oppilaansa vielä vuosikymmenien kuluttua. Kaleva-koruissa on voimaa ja sisältöä.

Huopalahti, puisto

IMG_0004, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tunnelmallinen joki Huopalahdessa Kauppalantien puistossa. Kuvat Matti T. Amnell



 
Silta Huopalahdessa



Kedonkukkia

Rolo-kirjoituspöytä

Biedermeier-lipasto, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Yllä oleva on Berliinin Biedermeier-museossa.

Mikä bloggaaja olet?

Keskiajan ahtaat kadut kertovat pelosta, jota kaupungin asukkaat tunsivat vihollisia vastaan. Kapeilla kaduilla oli helppo puolustautua, heittää kaupunkiin tunkeutuja alas. Mistä kertovat ahtaat määritelmät? Kuvassa tämän blogin kirjoittaja Tukholman keskiaikaisessa kaupunginosassa.

Kommentti ja onnittelut Marian kirjablogiin , jossa kerrotaan uudesta Kirjablogi-kirjasta:

Ensinnäkin - onneksi olkoon, Maria, kun olet näin nopea, että ehdit jo bloggaamaan tästä uudesta Kirjablogi-kirjasta.

Toisaalta luin teoreettista pohdintaa kirjablogien institutionalisoitumisesta.

Olen blogannut vuodesta 2005 ja olen pakostakin huomannut monenlaisia muutoksia, uusia aluevaltauksia, uusia määritelmiä blogeista. Tänä aikana olen perustanut useita rinnakkaisblogeja: nukkekotiblogin, nojatuolipuutarhuriblogin, kissablogin. Minulla on myös kaksi historiablogia (1500-luku ja 1900-luvun alku).

Kirjoitan kaikissa blogeissani myös kirjoista, yllättävän paljon myös kirja-arvioita, mutta en sano itseäni kirjabloggaajaksi. Eivät sano varmaan muutkaan. Sana 'kirjabloggaaja' näyttäisi tarkoittavan bloggaajaa, joka bloggaa vain tai lähinnä kirjoista. Onko näin?

Määrittely on siis jo tapahtunut. Kirjabloggaajat muistuttavat mielestäni keskiajan ammattikuntia, jotka puolustavat kiivaasti omaa identiteettiään ja omia rajojaan. Samaa ei nähdäkseni voi sanoa kissabloggaajista tai nukkekotibloggaajista jne. Jotain erikoista tilanteessa on. Miettikää, mitä se on.

2. kommentti
Vuoden 2005 elokuussa neuleblogit olivat kohun keskellä. Miesbloggaajat pilkkasivat niitä, sillä niitä tulvi Blogilistalle ja sen kärkeen. 

Se oli merkki jostakin suuremmasta ilmiöstä: neulominen ja ylensä käsitöiden tekeminen oli nousemassa nuorten naisten lempiharrastukseksi kaikkialla länsimaissa. Nehän olivat olleet pitkään "mummojen" maailmaa. Trendi on ollut pysyvä. Lankakauppa alkoi kannattaa. Oli syntynyt jotakin myönteistä ja kansantaloudellisestikin hyvää, pehmeää kapitalismia.:). Bloggaajilla oli merkittävä asema tämän trendin synnyttämisessä.

Muistatko, kuinka elokuussa 2005 neuleblogit olivat kohun keskustassa, ja miehet pilailivat niiden kustannuksella.
Lisäys: Määritteletkö itsesi, bloggaaja? Mikä bloggaaja sinä olet?
P.S. Olen kirjoittanut yli 5000 kirjoitusta tähän blogiin. Kirjallisuuteen liittyviä hakusanoja blogin pohjalta

Piispa Henrik ja Lalli - faktaa vai fiktiota?

Vuonna 1450 Henrik esitetään Taivassalon kirkon seinämaalauksessa voittoisana polkemassa murhaajaansa Lallia. 

Kuka oli Henrik ja miksi hän tuli Suomeen? Englanninkielinen Wikipedia kertoo, että Henrik (Henry) oli englantilainen pappi, joka tuli Ruotsiin (= Ruotsi-Suomeen) vuonna 1153 maanmiehensä kardinaali Nicholas Breakspearen kanssa. Breakspeare oli paavin lähettiläs Skandinaviassa (1152 - 1154) , Trondheimin piispa ja suunnitteli Uppsalan hiippakunnan perustamista. Sitä ennen oli määrä perustaa virallisestikin kirkko Suomeen, jossa oli ollut kristittyjä jo yli 200 vuotta.

Henrik lähetettiin tässä tehtävässä Suomeen. Hiippakunnan perustaminen onnistui kuitenkin vasta 1164, Henrikin vuonna 1156 tapahtuneen kuoleman jälkeen. Sitä ennen Nicholas Breakspear oli jo valittu paaviksi. Hän oli paavi Hadrianus IV (1154 - 1159), kaikkien aikojen ainoa englantilainen paavi. Kiistanalainen legenda Henrikin vaiheista syntyi 1280-luvulla.

Kansanruno Lallista, väkivaltaisesta suomalaisesta raivopäästä (a violent madman, kuten engl. Wkipedia kirjoittaa)  syntyi vasta 1600-luvulla. Se kertoo vain Henrikin kuolemasta ja unohtaa hänen tehtävänsä. Toisaalta - eihän Lalli ole ainoa suosittu tarina murhamiehestä. Kiinnostavathan meitä Isontalon Antti ja Rannanjärvi ja mafiamurhaajatkin. Henrik ja Lalli (kirkkohistorioitsija Tiede-lehdessä)

Ellis Petersin Isä Cadfael-kirjat ovat historiallisia salapoliisiromaaneja Englannin 1100-luvun luostareista, munkeista, nunnista ja kuninkaista. Niiden avulla on helppo kuvitella, millaista oli Henrikin elämä kotimaassaan, ennen kuin hän lähti lähetystyöhön Suomeen. 

Pyhäinjännöksien tutkimista (2009)

Valokuvat vievät eiliseen

New Orleans, LA_1986_August_080, a photo by Brin d'Acier on Flickr.

Aika menettää valtansa, kun katselee vanhoja valokuvia. Minusta tuntuu siltä, että oli eilen New Orleansissa, vaikka siitä on kulunut jo 27 vuotta.
Katso kuvia Louisianasta
Suurin osa on poikani ottamia, saatta siellä olla minunkin ottamia. Yleensä parhaat kuvat ovat hänen ottamiaan.

Heart

Heart, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Sydän sydämessä.

Blogisisko aloitti kesäkuussa 2005

Kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni kesäkuun 2. päivänä 2005.

Olin mukana Hesarin Anssi Miettisen kirjoituksessa Perustin tiedotusvälineen, joka julkaistiin alun perin Kuukausiliitteen numerossa 11/2005.

Toimittaja Anssi Miettinen piti vuonna 2005 blogia "Kuukausiliitteestä, päivää", jossa hän tutki sen ajan suomalaisia blogeja. Miettisen kirjoitus  on nyt luettavissa Helsingin Sanomien nettisivujen "arkistojen kätköissä" osoitteessa hs.fi/kuukausiliite (linkki edellä). 
http://files.snstatic.fi/HS/kkliite/arkisto/2005/11/ Olen sivuilla 45-47.
Elokuussa 2005 kauhisteltiin sitä, kun joka paikka (=Blogilista ) oli täynnä neuleblogeja.

Lue myös vuoden 2013 kirjablogikeskusteluun liittyvä kommenttini Mikä bloggaaja olet?

Hildegard ja Kaarle nykyajassa

Berlin street and metro posters, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Näin mainostettiin 2010 syksyllä Berliinin metroissa ja kaduilla Saksalaiset-TV-dokumenttisarjan osaa, joka kertoo Hildegard Bingeniläisestä. Huomasin äsken, että 'Hildegard Bingeniläinen" on toiseksi suosituin haku, jolla on tultu viimeisten 12 kuukauden aikana keskiaika- ja 1500-luku-blogiini.

Samaa julistesarjaa on kaikkien meidän eurooppalaisten yhteinen esi-isä Kaarle Suuri syömässä pitsaa.

Chrysanthemum Indicum Grp Robinho

 Punavalkoiraitainen krysanteemi. Kuin karkki

Chrysanthemum Indicum Grp Robinho, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Uusi kukka

Nestor ja rönsylilja

Nestor and spider plant, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Miten voi vanha kissa päästä 190 cm korkean kaapin päälle syömään rönsyliljaa?
Katso koko kuvasarja (9 kuvaa)

Kissanveranta

Kissanveranta, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tämä on kokeilu. Olen laittanut pienen pöydän erkkerin sivuikkunan eteen. Se on niin matala, että ikkunan voi avata. Mutta se on tarkoitettu "kissanverannaksi", josta Nestor saa katsella kadun puolelle ikkunan ollessa kiinni.

Lehmukset ovat kasvaneet korkeutta ja tuuheutuneet hyvin paljon, ja niiden luona lentelee usein lintuja, siis sopivaa katseltavaa kissalle.

Kun verhon laittaa eteen, syntyy Nestorissa toivoni mukaan tunne yksityisestä tilasta, sillä kissathan piiloutuvat mielellään. Nykyään Nestor kylläkin nukkuu meillä vieraillessaan miltei koko ajan eräässä tuolissa. Siinä on Nestoria varten villainen peite, joka suojaa myös sivuilta vedeolta. Kissat keksivät aina, mikä on talon vähiten vetoisa paikka.

Kissat ja ihmiset

Nestor Burma 2013 June, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Nestor Burma on tullut kolmeksi viikoksi kyläilemään. Nestor lähettää terveisiä Barcelonaan!

Se pistäytyi äsken tietokoneeni ääressä, mutta poistui pikaisesti. - Tuo on vasta alkua, se tuumi uudesta aiheestani. Sitähän se on. Uusi, aivan erilainen aihe ja lajikin minulle.

Kissoilla on tunnetusti ollut aina merkittävä osuus ihmisten elämässä. Ensimmäinen oma kissani oli hopeanharmaa pitkäkarvainen Pekka, joka istui olkapäälläni, kun luin läksyjä.

Kanadassa olivat Topi, joka jäi auton alle, ja Tiina, joka tuli mukanamme Suomeen ja eli melkein 20-vuotiaaksi, mikä vastaa ihmisen 90 vuoden ikää.

Chrysanthemum Ind.Robinho

Nimi löytyi kukkakaupasta: Chrysanthemum Ind.Robinho

Photo: Anna Amnell
Chrysanthemum Indicum Grp Robinho Red

Karkkikukka

IMG_2232, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Hauska krysanteemi, joka muistuttaa Amerikassa joulukuuseen ripustettavia raidallisia
piparminttukaramellisauvoja. Vai onko tämä ollenkaan krysanteemi. Löysin vain japnailaisilta sivuilta tätä muistuttavan kukan. Punainen raira on luonnossa hiukan tummempi.
Stockmannin  mukaan: Ind.Robinho
Flickristä löytyi Chrysanthemum Indicum Grp Robinho Red

Vanha kaunis Iisalmi 1

Savonkatu 2:n kauniit ikkunat

Asuin koko kouluajan Iisalmessa. Se oli oli siihen aikaan kaunis puutalokaupunki, jossa oli noin 2000 asukasta. Pääkatu vei rautatieasemalta kaupungin halki vesitornille ja järvenrantaan. Me asuimme yleensä pääkadun varrella tai sen vieressä olevissa kortteleissa. Talot olivat enimmäkseen yksikerroksisia ja vaaleaksi maalattuja. Useimmilla perheillä oli huoneen ja keittiön asunto, mutta huoneet olivat hyvin suuria ja korkeita. Meillä oli aina iso keittiö, vähän samaa tyyliä kuin Carl Larssonin Keittiö-maalauksessa. Sen ajan perheiden tyyliä oli, että isä istui kamarissa radion ääressä ja äiti puuhasi keittiössä, jonne myös hänen naisystävänsä tulivat rupattelemaan. Keittiön pöydän ääressä tekivät lapset läksynsä. Minä luin ylioppilaskirjoituksiin keittiössä matalalla jakkaralla istuen selkä lämpimään hellanmuuriin nojaten.



Iisalmen laivarannan kioski on jäljellä

Opiskeluvuosieni aikana vanha Iisalmi katosi melkein kokonaan. Hyvin lyhyessä ajassa puutalot hajotettiin ja niiden tilalle rakennettiin tiilitaloja. Sama tapahtui Iisalmen kirkonkylässä. Kuuntelin järkyttyneenä, kun anoppini kertoi puhelimessa, että kartanomainen kansakoulu purettiin, ja vanhat tavarat vietiin sieltä kaatopaikalle. Onneksi kirkonkylän puolelta pelastettiin "Brofeltin pappila" Helsinkiin Seurasaareen.



Kuvasssa entinen tyttölyseoni

Jännitän sitä, milloin puretaan Wivi Lönnin suunnittelema kaunis koulurakennus. Sen eteen on jo isutettu puita, jotka peittävät hienon jugend-julkisivun. Ehdin ottaa valokuvan ennen sitä.

Olen nähnyt nettikeskusteluista, että monet entiset ja nykyiset iisalmelaiset surevat sitä, että vanha kaunis rakennuskulttuuri tuhottiin. Minä elän ainakin mielessäni edelleen siinä kauniissa Iisalmessa, joka oli ennen. Olisipa säästetty edes muutama kortteli. Iisalmen Sanomat julkaisee viikkoliitteessään Salmettaressa kuvia vanhasta Iisalmesta, ja lukijat lähettävät muistojaan kadonneesta kaupungista. Asuimme useissa taloissa, mutta vain yksi niistä on jäljellä, ja se on täysin muuttunut.



Savonkatu 2, kauniisti korjattu talo, mutta talon pihan puoli on täysin muutettu.

Kotiväkeni asui vuokralla tässä talossa siihen aikaan, kun olin jo opiskelija ja asuin Helsingissä. Asuimme talon keskiosassa, joka näkyy kuvassa oikealla. Kuvassa olevan suuren ikkunan paikalla oli syvennys, jossa oli keittiön ikkuna. Keittiössä oli iso ruokakomero, kuin huone, jonka hyllyt notkuivat ruokaa joulunaikaan. Ruokakomeron ikkuna oli niin iso, että pikkusiskoni meni siitä kerran oppikouluaikana sisälle, kun tuli myöhään kotiin. Alakerrassa oli  kaksi huonetta ja keittiö. Yksi huone oli yläkerrassa. Sitä vuokrattiin koululaisille paitsi kesällä, jolloin se oli sisarteni huone ja me olin mieheni ja lasteni kanssa kesälomalla Iisalmessa.



Kun menin naimisiin, olimme koko perhe lomalla myös tässä talossa ja nukuimme toisinaan kuvakollaasissa näkyvässä punaisessa hirsiaitassa. Pihalla oli kullakin vuokralaisella kasvimaa ja marjapensaita. Kamarin ja tyttöjen huoneen ikkunoista näkyy uimaranta ja uimala. Äitini kävi aamuisin uimassa järvessä jäiden tuloon asti.

Kuvia: Iisalmi eri vuodenaikoina kansiot
Puutaloja Iisalmessa, Porvoossa, Turussa, Helsingissä, Raumalla jne
Iisalmen uimala

Iisalmen Tyttölyseo -kansio (vanha Jugend-rakennus)

Iisalmen kirkonkylän kansakoulu (purettu)

Iisalmi talvella (37 kuvaa)
Lue myös Kun koti kävi ahtaaksi.

Huom! Iisalmen kirkonkylän entisen kansakoulun 1930 valmistunut lisärakennus, "kivikoulu", on pelastettu!
Katso Kari Jalkasen kuvat! Iisalmen kirkonkylän koulu (=kivikoulu)
Ja täällä Idyllinen Iisalmi uudessa paikassa.

Ennen ompelin vaatteeni itse

Koulu- ja opiskeluajoista lähtien ompelin melkein kaikki vaatteeni, jopa päällystakin ja hääpuvun. Ompelin myös lapsilleni. Tämä harrastus johtui lähinnä taloudellisista syistä.

Tein usein vaatteita vanhoista vaatteista. Hauskin tapaus oli se, kun tein itselleni hameen mieheni isoisän Oscar Amnellin mustista housuista. Isoisä oli kuollut muutama vuosi aikaisemmin. Hän oli asunut tyttäriensä luona, alkuvuoden Iisalmessa ja loppuvuoden toisen tyttärensä luona, joka oli matematiikan opettajana Kuopiossa.

Löysin housut mieheni kodin ullakolta ja ihastuin heti hienoon kankaaseen. En ostanut mitään kaavoja yleensä, en nytkään. Mutta hameesta tuli oikein hieno. Se oli kapea, ja siinä oli syvä laskos takana. Harmi, että siitä hameesta ei ole valokuvaa.

Tässä kollaasissa oleva lyhythihainen asu oli kaunista ruskeaa pellavaa. Sitä oli Stockmannilla vain jäännöserä, josta ei enempää voinut tehdä. Mutta hintakaan ei ollut kallis. Tämä oli eräs lempiasujani. Käytin sitä useina kesinä. Nämä kuvat ovat eri kesiltä, molemmat otettu Iisalmessa, jossa vietimme opiskeluaikoina yleensä kesät joko mieheni vanhempien luona, joilla oli tilava virka-asunto tai minun kotonani kaupungin puolella kodikkaassa puutalossa . Linkissä oleva kuva kaupungissa olevasta talosta on otettu myöhemmin, kun se oli jo remontoitu ja muutettu uuteen asuun. Meidän aikanamme se oli samaa tyyliä kuin alla oleva kansakoulurakennus, Iisalmen kirkonkylän koulu (kuvakansio), joka on valitettavasti purettu.



Koulu järveltä päin kuvattuna. Tässä koulussa appivanhempani olivat opettajina vuosikymmenet. Rakennuksen keskiosassa oli johtajaopettajan virka-asunto.

Valon voitto

Sunrise, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Aamurusko on joka aamu ilon ja optimismin aihe.

Punainen etana, pituus 20 cm

New Hot-Pink Slug Found in Australia

Sateinen Helsinki-päivä

IMG_2224, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Koko päivän on satanut. Kuuntelimme TV-stä Helsinki päivä-konsertin.

 

Keisarin ja kapinallisten Aurora-laiva Pietarissa

Aurora-laiva vuonna 1903 Venäjän keisarillisen laivaston merisotamiehen kuvaamana. Read more in Wikipedia in English

Monille Aurora-laiva merkitsee sosialismia, sillä venäläiset sotilaat aloittivat kapinan ja vallankumouksen Aurora-laivalla. Mutta mikä olikaan Aurora-laiva (1897) ennen sitä?

Aurora oli tsaarittaren nimikkolaiva ja oli mukana myös Japanin sodassa Tsushiman meritaistelussa, ja suomalainen kapteeni, lippumies*, vara-amiraali Oskar Wilhelm Enqvist toi sen surkeasti päättyneestä sodasta kotiin Pietariin, jossa siitä tuli kadettien koululaiva. 1906-1912 Aurora teki laivastovierailuja moniin maihin. Aurora-laiva on nyt museona Pietarissa.  Alla Venäjän laivaston lippu.

*Lippulaiva on alus, jossa sen päällikkö (lippumies) pitää esikuntaa. Jos lippulaivoja on useita, ensimmäisessä on amiraaali, ja seuraavissa vara-amiraali ja kontra-amiraali. Amiraali (arabiassa amir-al-bahr = merten komentaja)

Ensimmäinen onkeni ja kalani

Olin alle kouluikäinen, ja ukki oli tehnyt minulle ongen ja minua vähän vanhempi eno varmaankin pujottanut koukkuun madon.

Tapahtui suunnaton ihme, koukkuun tarttui pienenpieni kala. Riemuissani juoksin mäen mummolaan vetäen onkea ja kalaparkaa perässäni. Kalani herätti suurta ihastusta mummossa ja ukissa. Mummo huuhteli kalan, siivosi sen ja paistoi sen minulle hellalla.

Helsinki, Finland

Cruise ships in Jätkänsaari harbour, a photo by Brin d'Acier on Flickr.

Kaipuu merelle
suuri koko

Hotel Torni ja Helsingin keskustaa

Hotel Torni, a photo by Brin d'Acier on Flickr.

Harvemmin nähdystä näkökulmasta kuvattuna. Ylemmässä kuvassa näkyy Hietalahden kirpputori lännestä päin.

Ilta Hesperian puistossa

Ilta Hesperian puistossa, a photo by Anna Amnell on Flickr.

iltakävelyllä Töölönlahden rannalla

Kesähäät Suomenlinnassa ja Tukholmassa

IMG_0039, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kesähäät Suomenlinnassa.
Hääkuvia Tukholmasta