Haiti 2010

Punainen risti Katastrofirahasto: Haitin maanjäristys
Kirkon ulkomaanapu: Haitin maanjäristys

Kaupunki kauneimmillaan

Vanhan kirkon puiston ympärillä olevat talot eivät ole monesti näyttäneet näin ihmeellisiltä.

Helsinki helmilöissä

"Koko Helsinki on helmilöissä,
puistot kaikki kuurakaunehissa,
kaasut palaa, sähkölamput loistaa
esplanadi on kuin taikalinna."
Eino Leino: Helsinki helmilöissä. Runot I (Pyhä kevät 1901)

Kuvassa Villa Kivi (2010:01:11 13:52)

Kansallismuseo

052 Kansallismuseo
Originally uploaded by Anna Amnell

tammikuu

Lumiset puut kolmatta päivää

Tämä on kuin satumaa.l

Kansallisooppera lumen kaunistamana

Suomen Kansallisooppera näyttää kauniilta Töölönlahdelta päin varsinkin tällaisena päivänä. Huurre on pysynyt Helsingin puissa jo kaksi päivää. Monet kuljettavat tällaisina päivinä kameraa mukanaan tallentaakseen tämän ihmeellisen näyn.
Klikkaa näitä kuvia ja käy katsomassa Flickristä muitakin talvisia kuviani Oopperan ja Töölönlahden tienoolta.





Luminen metsikkö Helsinginkadun toisella puolen Oopperaa vastapäätä.

Linnanmäki talvella

Kun kirkastuu, näkyy Linnanmäki. Siinä voisi olla kiinnostava kuvauskohde, jos olisi parempi kamera.

Tämä kuvani on partiolaisten nettilehdessä Hawkxeye  1/2010(PDF) Hauskaa!

Linnanmäki toiselta puolen kuvattuna.

Valokuvaaminen: Valkea aamu

Minusta on kiinnostavaa ottaa paljon kuvia jostain tietystä kohteesta, jota voin kuvata milloin hyvänsä. Kun kirjoitan, palkitsen itseni välillä ottamalla jonkun valokuvan joko maisemasta, jonka näen ikkunasta, tai joistain kotona olevista esineistä kuten vaikkapa nukkekodeistani, joita kuvasin paljon pari kolme vuotta sitten.

Lopulta kertyy paljon kuvia samasta kohteesta, mutta vain muutamat niistä ovat niin kiinnostavia, että haluan säilyttää ne. Edellisessä asunnossamme ikkunasta näkyvä maisema oli mahtava panorama, ja sain siitä vähällä vaivalla ja usein upeita kuvia. Tilanne on muuttunut, mutta huurre arkisen töölöläisen kadun lehmuksissa tuo takaisin jotain siitä ilosta, jota koin ottaessani kuvia aikaisemmin.

Seuraava vaihe olisi tietenkin se, että alkaisin käydä valokuvauskursseilla tai opettelisin muuten vain käyttämään hienompaa kameraa. Koska en ole mikään tekniikan nero, valitsisin silloinkin täysautomaattisen kameran. Hyvät kamerat ovat kuitenkin niin kalliita, että en ostane uutta kameraa vielä pitkään aikaan.

Lumi ja valo

Talvella on omat ilonsa. Maisemat muuttuvat, jopa arkinen Töölö muuttuu keskiyöllä lumen ja valon leikissä Eldoradoksi, kultaiseksi kaupungiksi.

Sikamessias-kantelija Kyösti Laari ja taide

Yksityiskohta kuvasta, jonka otti Aune Kämäräinen

"Taide kuuluu olennaisena osana ihmisen elämänmenoon", sanoi muurari Kyösti Laari, joka teki kuuluisan Sikamessias-kantelun. Hän ei halunnut julkisuutta. Hänet oli vaikeaa saada suostumaan haastatteluun ja vielä vaikeampaa saada valokuvatuksi, kunnes valokuvaaja keksi kuvata hänet erään vanhan maalauksen edessä, joka esitti Johannes Kastajaa.

Huomaan, että mm Kiasman sivuilla käsitellään Sikamessias-tapausta ja ollaan sitä mieltä, että "Koskisen teosten provokaatio on kenties laimentunut, mutta hänen esiin nostamansa kysymykset ansaitsevat edelleen tulla pohdittaviksi". Ehkä on aiheellista muistella myös toista osapuolta, kantelun tekijää, joka ei ole enää elossa.

Sikamessias-tapaus on minulle hyvin tuttu, sillä tein siitä ensimmäisen lehtijuttuni, ihan vain sattumalta, rahapulan vuoksi, kun opintolainaa piti lyhentää. Sikamessias-juttua oli käsitelty jo kerran oikeudessa, ja se tuli uudestaan käsittelyyn viisi päivää sen jälkeen, kun haastatteluni Kyösti Laarista ilmestyi Suomen Kuvalehdessä. Se alkaa näin:

"Viimesyksyinen, 23. nuorten näyttely Helsingin taidehallissa oli edellisistä poikkeavasti laadittu niin, että näyttelyllä oli teema: taide osallistuvana. Näkyvimmällä paikalla näyttelyssä oli turkulaisen Harro Koskisen yli kolme metriä korkea puulle maalattu työ, jossa oli kuvattu vaaleanpunainen sika ristiinnaulittuna pyhimyskehä pään yläpuolella. Näyttelyn juryn mielestä tämä Sikamessias edusti uutta ja poikkeavaa taiteellista ilmaisua. Mutta kaikki eivät olleet suinkaan samaa mieltä. Eräs sveitsiläinen sanomalehti joutui maansa kahden katolisen ja yhden protestanttisen kirkon ankaran arvostelun kohteeksi julkaistessaan kuvan Sikamessiaasta, jota nämä pitivät 'jumalaapilkkaavana shokkitaiteena'. Suomen kirkon johto puolestaan vaikeni asiasta, mutta helsinkiläinen 35-vuotias muurari ja yksityinen [luterilainen] evankelista teki rikosilmoituksen taiteilijaa ja juryä vastaan sekä kantelun kirkollista johtoa vastaan välinpitämättömyydestä."
(Sikamessias -kantelija tekee vain mitä käsketään. Teksti: Pirkko Pekkarinen. Valokuva: Aune Kämäräinen. Suomen Kuvalehti 2.10.1970)

Median osuus oli hyvin tärkeä, suorastaan ratkaiseva tässä kantelutapauksessa. Kiasman artikkelissa sanotaan, että kantelun tekijä teki rikosilmoituksen nähtyään taulun näyttelyssä. Näin ei ollut. Hän oli kuullut näyttelystä radiosta ja nähnyt taideteosen kuvan sanomalehdessä. Kyösti Laari kertoi nauhoittamassani haastattelussa:
"Minä kuulin radiosta ensimmäisen kerran, että tällainen työ on tehty, sellainen sikamessias."

Radiouutinen toi Laarin mieleen Martiniquen tapauksen vuodelta 1902, jolloin ristiinnaulittua sianraatoa oli kannettu karnevaalikulkueessa, ja pian sen jälkeen St.Pierren kaupunki tuhoutui kokonaan tulivuorenpurkauksessa. Laari pelkäsi Helsingille tapahtuvan jotain vastaavaa.

Kun Laari näki viikon kuluttua ruokatunnilla sanomalehdessä valokuvan Sikamessias-teoksesta ja kun piispa Lauha ja kirkko yleensäkään ei ollut reagoinut millään tavalla asiaan, Laari tunsi "ajatuksen kautta" Jumalalta saadulla käskyllä, että hänen velvollisuutensa oli toimia, kun muut eivät tehneet mitään.

Millainen mies oli Kyösti Laari? Hän oli ujo ja ystävällinen ihminen, hyvin hauraan tuntuinen muurariksi. Hän oli lisäksi henkilökohtaisesti kiinnostunut taiteesta. Tärkeintä olikin tässä Sikamessias-tapauksessa ollut Laarin mukaan teoksen sanoma, ei niinkään itse teos. Ja vastuu ei ollut Laarin mielestä vain taiteilijalla. Syyte kohdistui yhtä lailla 23. nuorten näyttelyn järjestäjiin.

Kyösti Laari:
"Joku kysyi radiossa vai oliko se lehdessä eräältä juryn jäseneltä, miksi he panivat Sikamessiaan ensimmäiseksi esineeksi, mikä näyttelyyn tulijaa kohtaa. Niin siihen vastattiin, että kun tätä Jeesus-höpötystä vai oliko se roskaa on saarnattu kaksituhatta vuotta, niin meidän täytyy iskeä takaisin, niin että tuntuu [tekstin lihavointi Suomen Kuvalehden]. Se paljasti hengen."

Kysyin: Mikä on muutoin suhtautumisenne taiteeseen? Laarin vastaus yllätti minut täysin.

Näin Kyösti Laari sanoi: " Taide kuuluu olennaisena osana ihmisen elämänmenoon. On täysin väärä sellainen käsitys, että uskovaiset ovat automaattisesti taiteen ulkopuolella. Ei ikinä: sellaiset taideteokset kuin Sibeliuksen "Finlandia", Hiltusen Sibelius-monumentti ja sellaiset runot kuin "Kylväjä"[Mannerkorpi: Kylväjä lähti kylvämään ?]tai [Eino Leinon] "Apollo" tai väkevät maalaukset. --Kuka pystyy panemaan tälle ihmisen hengen lennolle kahleita taiteen eri aloilla! Radiokuunnelmista parhaimpana pidän tsekkoslovakialaista "Luottamuksen linjaa"[?].
--
Tarkensin varmuuden vuoksi: "Annatteko siis kuitenkin taiteelle oikeutuksen ei-uskonnollisenakin taiteena? "

Laari: "Taide sellaisenaan on neutraali -- esim. tämä Hiltusen monumentti. Eihän se johdata ketään syntiin. Se olisi mahdotonta."

Näin siis runoutta, taidetta ja musiikkia rakastava 35-vuotias muurari Kyösti Laari teki Suomen ehkä kuuluisimman kantelun jumalanpilkasta.

Nykyään termi on "uskonrauhan rikkominen". Suomen rikoslaki luku 17 § 10: Joka julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä -- on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Pekkarinen, Pirkko: "Sikamessias -kantelija tekee vain mitä käsketään", Suomen Kuvalehti 2.10.1970. Pirkko Anna Amnell [vuoteen 1998 Pekkarinen]
https://www.wikiwand.com/fi/Sikamessias

Lehmukset huurteessa

klo 7.48 a.m.
Hauska yllätys aamulla. Toivottavasti lumi säilyy oksilla niin kauan, että huurteiset puut voi nähdä myös päivänvalossa.



klo 8.27 a.m. ja alinna seuraava



Näin vähän yli 9

Punainen ja valkoinen

Punainen ja valkoinen ovat symboleja monille asioille.

Kielet ovi myös menneisyyteen ja tulevaisuuteen

Joudun käyttämään ruotsiakin lukiessani

Luin koulussa kahdeksan vuotta ruotsia. Olen pitänyt sen jälkeen lukutaitoa yllä säännöllisimmin lukemalla jatkuvasti Sköna Hem -lehteä - luen sisustuslehtiä monilla muillakin kielillä, samoin myös tietokirjallisuutta, harvemmin kaunokirjallisuutta. Viime vuosina olen lukenut runsaasti 1500-luvun historiaa ruotsiksi, esimerkiksi Troels-Lundin paksuja teoksia. Tänään luin jälleen Herman Lindqvistin erinomaista Ruotsin historiaa. (Historien om Sverige. Historien om Gustav Vasa och hans söner och döttrar.)

En ole puhunut ruotsia muulloin kuin aivan pakosta eli silloin, kun olin opiskelijana työssä Stockmannilla. En edes silloin, kun asuin ensimmäisen opiskeluvuoden ruotsinkielisessä perheessä alivuokralaisena ja heräsin aamuisin siihen, että vuokraisäntäni, eläkkeellä oleva varatuomari, luki vaimolleen ääneen Hufvudstadsbladetia.

Vain vanhin lapsistamme on opiskellut koulussa ruotsia, sillä nuoremmat kävivät koulunsa melkein kokonaan Kanadassa. Mieheni oli kouluaikana kahtena kesänä Ruotsissa töissä ja on viime aikoina halunnut elvyttää aikoinaan sujuvaa ruotsiaan. Hän alkoi tilata meille HBL:ää pari kolme vuotta sitten, lukee siitä artikkeleita sanakirjan kanssa ja opettelee uusia sanontoja aivan kuten hän teki aikoinaan englanninkielisiä sanomalehtiä lukiessaan Kyproksella ja Kanadassa. Minä olen laiskempi ja luen "luonnonmenetelmällä" eli ymmärrän mitä ymmärrän. Kielitaito laajenee vähitellen silläkin tavalla. Huomasin lukevani Lindqvistin kirjaakin nyt paljon sujuvammin kuin yli viisi vuotta sitten, jolloin luin sitä ensi kerran.

Minusta oman kouluaikani systeemi oli hyvä. Tyttölyseon kielilinjalla luettiin useita kieliä: ruotsia oppikoulun ensimmäiseltä luokalta lähtien eli 11-vuotiaasta alkaen, saksaa toiselta luokalta lähtien, englantia neljänneltä, latinaa tai ranskaa lukiossa. Matematiikkalinjalla ei tullut lukiossa uusia kieliä lisää.

Lapset ja nuoret oppivat kieliä helposti varsinkin nykyaikaisilla menetelmillä ja kun on musiikkia, elokuvia ja pelejä eri kielillä. Kielen opiskelu voi olla hauskaa. Vaihto-oppilasohjelmia tulisi lisätä, myös Ruotsiin tai Suomen ruotsinkielisille seuduille. Vasta oleskelu antaa sujuvaa puhetaitoa. Ahvenanmaalainen Johannes Salminen kertoi joitakin vuosia sitten TV-haastattelussa, että hänen isänsä oli viisas lähettäessään hänet, oppikoulun alaluokilla olleen koulupojan maaseudulle suomea oppimaan.

Kaikkein tärkeintä olisi kuitenkin jonkin vieraan kielen opettaminen pienille lapsille eli esikoululaisille tai viimeistään 9-vuotiaille - siten voi saavuttaa synnynnäiseen verrattavan ääntämisen ja sujuvuuden. Siitä saa vauhtia myös muiden kielten oppimiseen. Omaa äidinkieltä opitaan tietenkin parhaiten kotona vanhemmilta, jotka puhuvat sitä lapsilleen ja myös lukevat lapselle paljon ääneen omalla kielellä oli se sitten suomi, ruotsi, venäjä tai somali.

Matemaattiset aineet ovat saaneet mielestäni aivan liian suuren sijan nykyajan koulutuksessa. Miten köyhää olisikaan maailman kulttuuri, jos lapset olisi laitettu ennenkin samaan teknisen maailman muottiin kuin nykyajan lapset?

Yksi lapsistani sanoi tässä eräänä päivänä, että hän ei osaisi varmaankaan yhtään vierasta kieltä, jos emme olisi laittaneet häntä lapsena Suomessa ranskalaiseen kouluun ja vieneet sitten Kanadaan useaksi vuodeksi. Hänen mielenkiintonsa oli kouluaikana kokonaan matematiikassa ja luonnontieteissä. Hän luki Kanadassa vain yhtä vierasta kieltä eli toista "kotimaista" eli ranskaa, joka oli englanninkielisillä alueilla pakollinen lukion viimeiseen luokkaan asti, jolloin sai keskittyä yliopistoon pääsykokeita varten vain muutamiin aineisiin.

Oppilaiden omat mieltymykset ja lahjat tulisi ottaa tietenkin huomioon muistaen, että ainevalikoimasta voi tulla hyvin suppea ja vinoutunut, jos kypsymättömät lapset ja nuoret saisivat täysin valita aineet, joita opettelevat.

Minusta vaikuttaa usein siltä, että nykyään monet suomalaiset ajattelevat suomalaisten historiankin alkavan vasta vuodesta 1917. Aikaisempi historia, esimerkiksi pitkä aika katolisen Euroopan ja Ruotsin osana jäisi tutkimatta (linkki via Katajala ks sivupalkki) tai ulkomaalaisten tutkittavaksi, jos suomalaiset eivät osaisi enää ruotsia ja latinaa, joilla tuo historia merkittiin muistiin ennen suomen kirjakielen kehittymistä. Latina ja ruotsi olivat silloin samaa kuin esimerkiksi englanti nyt, suomalaistenkin käyttökieliä, joilla maailma laajeni.

Lumipyry on kaunis katsella

Kaunis katsella, mutta sinne ei halua mennä pyryn keskelle.

Amaryllis leikattuna

Amarylliksen varsi kasvoi liian pitkäksi, siksi tein amarylliksesta leikkokukan. Kuten yllä olevista kuvista näkyy, kukka viihtyy hyvin. Vasemmalla vieressä on orkidea, oikella vieressä on toinen, kukkaan puhkeamassa oleva amaryllis.



Pitkäksi kasvanut amaryllis kaatuu helposti. Liika kastelukin voi aiheuttaa sen, että varsi kasvaa liian pitkäksi. Eniten vaikuttanee valo. Nyt kun ei ole kasvilamppuja, amaryllisten varret kurkottavat ylös valoa etsin.

Loppiainen

Monet viettävät joulua loppiaisena, mekin vietämme tänä vuonna joulu no 2:n.
Joulutonttu on jo hyvin vanha, anoppini neuloi sen lahjaksi nuorimmalle lapsellemme.

Hyvää loppiaista!

Huopalahden kirkko

Huopalahden kirkko
Originally uploaded by Brin d'Acier

Kuin maaseutua Helsingissä.

Kengät kuin karkit

 

Tyttären uudet talvisaappaat. Entiset hajosivat matkalla. Ei ihme, niin monta maata he kiersivät.

Lintulauta

Lintulauta voi olla pelkkä kaunis lintulauta, mutta se voi olla muutakin. Talo, jossa asuu japanilainen muumifani.

Rautatieasemalla pamahti

Rautatieasemalla on tavallisesti rauhallista

Aina Helsingissä tapahtuu, jos ei muuta niin juna peruuttaa hotellin seinään. Lieneekö hyvä idea laittaa juna ja hotelli noin lähelle toisiaan? Entä jos junassa olisi ollut pommi?

HS.fi kertoo: Juna hotellin seinäään. Kirjoitin sinne kommentin:

Tieto kulkee nopeasti
Kännykkä toimii | 4.1.2010 9:05
Mieheni oli läheisessä junassa lähdössä Kauniaisiin, kun matkustajia käskettiin poistumaan junasta. Törmäyksen aiheuttama ääni oli niin voimakas, että matkustajat luulivat aluksi, että kyseessä oli pommi. Sain selostuksen tapauksesta paikan päältä. Jännittävän alun jälkeen matka jatkui bussilla.

Lisäys tekstiin: Mieheni kertoi vasta myöhemmin, että jotkut naiset alkoivat kirkua junassa. Ensimmäinen ajatus olikin varmaan useimmilla matkustajilla, että juuri siihen junaan on laitettu pommi.

Optimismia

Kukat opettavat optimismia. Pienestä alusta kasvaa kasvi, joka kestää kauan, ehkä vuosia ja puhkeaa kukka, joka saattaa kestää useita kuukausia. Orkidean ja amarylliksen alkuja.

Töölön suuret korttelipihat

Korttelipihan puut saattavat olla paljon taloja korkeampia. Alkujaan pihat oli tarkoitettu todellisiksi korttelipihoiksi, mutta ne pilattiin laittamalla aidat ja parkkipaikat. Tällainen suuri korttelipiha olisi muistuttanut esimerkiksi Loontossa olevia yksityisiä puistoja, joihin lähitalojen asukkailla on avain. (Vrt elokuva Notting Hill)

Tämän kuvan voi kuka hyvänsä nähdä suurena. Klikkaa kuvaa!

Kuka nyt pientä pakkasta pelkäisi?

IMG_2821
Originally uploaded by Brin d'Acier

Olen ajatellut käyttää loput joululomasta reippaaseen ulkoiluun.

Onpahan tässä tullut vietettyä kissanpäiviä

Mutta pian alkavat taas työt.

Punainen lippu varoitukseksi heikoista jäistä?

Hukkumisonnettomuudet ovat tragedioita, joita voisimme yrittää estää. Entä punainen lippu varoitukseksi heikoista jäistä?

Varokaa heikkoa jäätä!

Talvi tuli meillekin

Ooppera Mannerheimintien puolelta



Ooppera Töölönlahden puolelta



Lahden takana kirjailijatalo Villa Kivi

Villa Kivi, Winter

Villa Kivi, Winter
Originally uploaded by Brin d'Acier

Kuva: Matti Amnell/Brin d'Acier
Sama kuva suurena

Vuoden 2010 ensimmäinen aamu Töölössä

Vuoden 2010 ensimmäinen aamu Töölössä Runeberginkadulla. 9.23am EET

Vrt talvinen näkymä Linnanmäkeen päin toisesta suunnasta (Matti Amnell).

2010: talviyö

Talvi on kaunis.

Onnellista vuotta 2010!

Kuva on otettu keskiyön jälkeen, tarkemmin vähän yli yhden, bussipysäkillä, kun olimme palaamassa ystävien luota uudenvuoden vietosta. Ei tarvitse matkustaa kauaksi Helsingin keskustasta, kehä I ulkopuolelle, kun ympärillä onkin kuin maaseudulla - ja paljon lunta! Kuutamokin nähtiin!

Kiitos vuodesta 2009!

Hyvää uutta vuotta! Joulupukki toi vielä yhden joululahjan. Poroilla oli pitkä matka Atlantin yli. Vietämme koko perhe myös loppiaista, sillä tytär ja hänen miehensä ovat olleet ulkomailla joululoman ajan ja palaavat vasta loppiaiseksi. Jouluna kinkku, loppiaisena kalkkuna.

Tapaamme ensi vuonna!

Ihaillaanko Suomessa väkivaltaisia naisia?

Kleopatra VII (69-31 eKr)

Kleopatra ei näy olevankaan ainoa Kleopatra Egyptin historiassa, vaikka hän on kuuluisin heistä ja meille nykyajan ihmisille ainoa oikea Kleopatra. Paha kello kauas kuuluu.

TV 1 esittää tänään englantilaisen dokumentin "Historiaa: Kleopatra - lumoava murhaaja". Aika outo nimi dokumentille, varsinkin kun tulee mieleen eilinen lehtiartikkeli suomalaisista naismurhaajista. TV-dokumentin alkuperäinen nimi on "Cleopatra: Portrait of a Killer" [Kleopatra - murhaajan muotokuva]. Ihaillaanko Suomessa väkivaltaisia naisia?

Iltalehden artikkelin nimenäkin oli "Surmanenkelit". (Iltalehti 29.12.2009) Se käsitteli Suomen vaarallisimpia naisia, tappajahoitajia, paloittelumurhaajia, tappajabodaajaa jne. Kuvottavaa. Aivan yhtä kuvottava on "lumoava murhaaja". Kummassakaan tapauksessa ei ole kyse mustasta huumorista.

Vrt Pelkäävätkö nuoret naisten väkivaltaisuutta? Kukkahattutädit:

(väliotsikko) Kukkahattutädit väkivaltaisia suomalaisia naisia ?

He ovat "kovia suustaan", hyökkäileviä ja väkivaltaisia: he uhkailevat, riehuvat, "hyökkäävät elokuvatarkastamoon, eivät epäröi käydä kimppuun", heiluttavat laukkujaan, "viilaavat hampaitaan" ja "hakkaavat sateenvarjoillaan".

Ihan pihalla kuin lumiukot

Ihan pihalla kuin lumiukko. Mistä ihmeestä tuokin sanonta on saanut alkunsa? Miten on mahdollista, että niin hauskasta asiasta kuin lumiukosta voi tulla kielteinen mielikuva?

Ilahduin ihan mahdottomsti, kun näin tämän äiti ja lapsi -asetelman. Oli saatu jotain omaperäistä vanhaan ideaan.

Luomiväriä 2000 eKr

Meikattu ylimysnainen Babyloniassa Kaldean Urin loistoaikoina, Abrahamin aikaan eli noin neljätuhatta vuotta sitten.



Egyptiläinen silmämeikkaustyyli on tuttu monista muinaisesta Egyptistä kertovista kuvista ja elokuvista.



Egyptiläiset silmämeikkausvälineet ja kuva erittäin hienoista rasioista, joissa eyeliner hienonnettiin ja ehkä myös säilytettiin (Science Museum).



Silmämeikkausvälineitä olivat nämäkin



Kuningas Job uudessa loistossaan. Onko kuvassa oleva kaunis nuori nainen Jobin tytär, Keren-Happuch? Nimi tarkoittaa luomiväriputkea, oikeammin sarvea, jossa nainen säilytti luomivärin.

Tunnemme Jobin järkyttävistä onnettomuuksista, jotka kohtasivat häntä. Hänen kaikki lapsensakin kuolivat, seitsemän poikaa ja kolme tytärtä ollessaan juhlimassa talossa, joka romahti. Kaiken kärsinyt ja ystäviensä hylkäämä Job sai kuitenkin takaisin entisen loistonsa ja myös lisää lapsia, jälleen 7 poikaa ja 3 tytärtä.

"Ensimmäiselle [uuden lapsijoukon tyttärelle] hän antoi nimen Jemima, toiselle nimen Kesia ja kolmannelle nimen Keren-Happuk. Eikä ollut koko maassa niin kauniita naisia kuin Jobin tyttäret; ja heidän isänsä antoi heille perintöosan heidän veljiensä rinnalla. " (Job 42)

Kauneus oli valttia myös muinaisessa maailmassa, kauniit tyttäret saivat jopa perinnön kuten veljensä. Tiesivätkö Jobin tyttäret ja muut sen ajan naiset, että luomiväri oli myrkyllistä? Se sekoitettiin lyijystä ja malakiitista, joilla oli kumulatiivinen vaikutus, ne saattoivat vaikuttaa hermostoon ja näköön sekä aiheuttaa anemiaa ja vaurioita munuaisissa ja naisen jälkeläisissä.

Nimeä Keren-Happuch on annettu vielä 1800-luvulla ainakin englanninkielisissä maissa.

Kuvat: maalaus Wikipedia, muut copyright www.BiblePictureGallery.com.

Kolmen koneen loukku

Näin välipäivinä täytyy tehdä töitäkin. Olin kerännyt vähitellen aineistoa netistä ja ryhdyin tulostamaan sitä, sillä luen mieluiten paperilta varsinkin silloin, kun luettavaa on paljon. Samalla voi alleviivata värikynillä tai tussilla ja loppujen lopuksi voi leikata tarpeelliset kohdat suikaleiksi, jotka mahtuvatkin pienempään tilaan. Mutta millä tulostaa? Olen nimittäin kolmen tulostimen loukussa, ja niillä kaikilla on omat hyvät puolensa.

On ikivanha kone, joka tulostaa, kopioi ja skannaa. Se kuluttaa vähiten mustetta ja käytän sitä melkein aina kopioimiseen. Nopea se ei ole. Yritin nytkin tulostaa sillä. Alku sujui hyvin, mutta sitten kone juuttui täysin.

Uudempi kone skannaa aivan erinomaisesti, mutta kuluttaa mahdottoman paljon mustetta, jos sitä käyttää tulostamisen tai kopioimiseen. Sitä käytän yleensä vain skannaamiseen tai saadakseni siistejä kopioita.

Kun tarvitsimme jokin aika sitten hyvän ja nopean tulostimen, ostimme kalliin lasertulostimen. Sen käyttäminen on kuin leikkiä. Se pelasti nytkin tilanteen.

Mutta vanha kopiokone on tuossa vierellä. Sillä kopioin kuvia ja tekstiä - ainakin siihen asti, kun ostamani mustekasetit ovat tulleet tyhjiksi.

Joku viisas ajattelee varmaankin, että meidän olisi pitänyt ostaa hyvä laite, joka tekee kaiken kunnolla ja edullisesti, mutta siihen meillä ei ollut varaa.

Joulu maailmalla

Nykyään amaryllis on minulle joulukukka. Lapsena ja paljon myöhemminkin pidin hyasinttia ja tulppaaneita joulukukkina. Olin kouluaikana yhtenä vuonna jouluapulaisena kukkakaupassa. Rakastuin yhdellä iskulla kukkakauppoihin. Ostamme paljon kukkia, sillä meillähän ei ole kesähuvilaa, joten kodista tehdään puutarha - varsinkin jouluksi. Ihmettelen koko ajan nytkin amaryllisten täydellistä kauneutta. (Orkideat eivät ole näyttäneet nenänpäätäkään tänä jouluna, ei siis edes kukannuppuja tai kukkavartta näkyvillä.)

Yhtä joulua lukuunottamatta olen ollut aina jouluna kotona. Lapsena ja koululaisena koin joka vuosi aidon perinteisen suomalaisen joulun. Muistelemme joka joulu mieheni kanssa äitini laittamia loistavia jouluaterioita.

Olin koululaisena AFS-vaihto-oppilas ja koin sinä jouluna aidon amerikkalaisen joulun. Jouluaattona kiersimme laulamassa joululauluja ystäville ja säestimme lauluja kelloilla. Lahjat olivat jouluaamuna kuusen alla, ja jouluaterialla syötiin kalkkunaa, keitettyjä vihanneksia ja karpalohyytelöä. Perheen isoisät tulivat Bostonista jouluvieraiksi, ja heillä oli minussa innokas kuuntelija muistoille, joita he kertoivat tietenkin joka joulu ja kiitospäivä.

Ruokapöytänä palvelivat siinä isossa talossa kaksi isoa levyä, joiden alla oli pukkijalat ja peittona ensin paksu villainen kangas ja sen päällä valkoinen liina. Pöytähopeat otettiin esille vain jouluna. Olohuoneessa oli kaksi flyygeliä, joten lattiatilaa ei riittänyt pysyvälle ruokasalin kalustolle. Arkisin syötiin keittiössä baaritiskin ääressä tai TV-huoneessa, jossa istuttiin tarjotin polvilla.

Opin silloin myös englanninkieliset joululaulut, sillä kuten luokkatoverinikin lauloin "oman kirkkoni" eli kongrekationalistisen kirkon nuortenkuorossa. Uusi kirkkorakennus oli rakenteilla, ja kokoonnuttiin elokuvateatterissa kuten sunnuntaisinkin.

Englantilaiset joululaulut tulivat vielä tutummiksi silloin, kun olin opiskelijana osapäivätyössä suomalais-englantilaisessa lastentarhassa. Siellä järjestettiin joulukuvaelma. Jotkut vanhemmista, varsinkin suurlähetystön ja British Councilin henkilökuntaan kuuluvat, kutsuivat myös poikaystäväni, nykyisen mieheni, ja minut kutsuille kotiinsa myös joulun aikaan.

Lapsemme ovat tottuneet pienestä pitäen kansainväliseen jouluun - jouluhan on itsessäänkin hyvin monikulttuurinen juhla. Poikamme ja tyttömme olivat opiskeluaikanaan yhden joulun Pariisissa, ja tyttäreni huonetoveri tyttöjen asuntolassa oli Martiniquesta. Poikamme asui Kanada-talossa, söi Pariisissa kokiksi opiskelevien ystäviensä jouluherkkuja ja oli jouluyönä heidän kanssaan messussa Notre Damessa, jossa oli niin kylmää, että olisi halunnut laittaa keskiaikaiseen tyyliin nuotion joulukirkkoon.

Jouluaterialla puhutaan meillä nykyään kolmea kieltä - suomea, englantia ja ranskaa, joka on poikamme ja miniämme kotikieli. Kanadassa joulu oli sekoitus suomalaista, englantilaista ja amerikkalaista joulunviettoa. Monet sanovat, että Kanada on englantilaisempi kuin Englanti. Siirtolaiset ovat vieneet Amerikkaan omat joulutapansa, joten perinne on hyvin rikas ja kiinnostava. Esimerkkinä amerikkalaisesta joulusta olkoon Jouluseimi Manhattanilla.

Työteliäs joulu

Mieheni tarkistaa tämän joulun aikaan kaikki vapaa-aikansa uusimman väitöskirjansa oikovedoksia ja minä leikin tietokoneella. Aloitin yleensäkin Internetiin ja varsin keskusteluihin tutustumisen joulunpyhinä, taisi olla vuonna 2004, kun olin flunssassa eikä ollut muutakaan tekemistä.

Huomaan, että blogini on käynyt yhä enemmän arkiseksi, kuvalliseksi päiväkirjaksi kuten sanon blogin esittelyssä yllä. Olen kovasti hämmästynyt siitä, että kävijämäärä tässä blogissa on suorastaan kaksinkertaistunut. Tosin monet etsivät ohjeitani amarylliksen hoitamiseen ja lukevatkin niitä, mutta paljon on muitakin. Usein kolmannes kävijöistä on ulkomailta. Kaikkien aikojen suurin kävijämäärä tässä blogissa oli tietenkin makasiinien tuhopolton aikana, yli 600 henkilöä päivässä, kun otin kuvia savupilvestä, joka levisi Helsingin ylle.

Nyt ei ole enää yhtä hyvää näköalapaikkaa. Suuria lukijamääriä tuovat yleisesti eniten kärkevät kirjoitukset, joita minulla on edelleen, kun tarvetta sellaiseen ilmenee. Mutta en tunne enää kiinnostusta sellaiseen kansalaisaktiivisuuteen, sillä lehdistömme ruotii Suomen lähimenneisyyttäkin ihan kiitettävästi. Se on hyvä, sillä puhumalla asiat paranevat. Psykologiystävämme korostaa aina ongelmista puhumisen tärkeyttä.

Minusta vaikuttaa myös siltä, että me oikeistolaisetkin bloggaajat olemme saaneet olemassaolonoikeuden blogimaailmassa, joka oli alussa hyvin vasemmistolainen. Kuluneen vuoden aikana tässä blogissani on käynyt yli 91000 lukijaa ja lisäksi tulevat muiden blogieni lukijat. Olen nähtävästi päässyt pannasta, vaikka äänestinkin joidenkin mielestä väärää henkilöä presidentiksi.:) Silloinen kävijämäärä tässä blogissa putosi puoleen. Useimmat boikotoijat hävisivät lopullisesti, he eivät ole ainakaan kommentoineet. Nyt kävijöitä on yleensä vähän yli 200 joskus yli 300. Kiirettä on pitänyt muillakin.




Kuvassa ystävämme, emeritusproffa ja hänen tyttärensä, siviilissä sydänsairauksien tutkija, salaisissa kutsumusammateissaan eli jouluvierailulla naapurin pienen pojan luona. Kuinka tylsää olisikaan ilman joulua!

Jääkukat mainoksessa Kaliforniassa

Mitä jääkukat ovat? (Window frost)

Vuosi sitten jääkukkakuvani olivat kalifornialaisen kuoron hyväntekeväisyyskonsertin joulumainoksessa. Olisi ollut hauskaa nähdä se vaikkapa elokuvateatterien mainoksissa, jossa se on ollut. Postikortin muodossa olevan mainoksen sain tänne Suomeenkin, mutta se on kadonnut jonnekin kellariin muuttolaatikkoihin, joita on vielä avaamatta. Löysin netistä vain sähköpostina lähetetyn käsiohjelman, jossa on kuva kuorolaisista.

Lisäys: Sain linkin kuvaan, jossa voit nähdäjääkukkani
Täällä myös muita saman kuoron mainoksia.

Claremont on pieni kaupunki Hollywoodin lähellä. Lue lisää. Katso muitakin jääkukkakuviani.

Ylös, ulos ja lenkille

Joulupukki lähti jo. Nyt on meidän vuoro lähteä liikkeelle!

Hyvää tapaninpäivää!

Sää on olut leutoa. Vrt Pieni jääkausi, josta Suomikin kärsi kauan.

Joulun tuoksut

Pomanderipallot on tehty jo monta vuotta sitten ja ne säilytetään tiiviissä peltirasiassa. Ne tuovat joka joulun aidon joulun tuoksun.