Kommentteja: HS ja HBL

Vapaana toimittajana ollessani huomasin, että juttuja piti lähettää aiheista, joiden oletettiin (!) kiinnostavan lukijoita. Niistä jätettiin pois asiat, joita haastateltava piti ehkä kaikkein tärkeimpinä. 
Lukijana olen kyllästynyt siihen, että kaikissa lehdissä on samat jutut. Jopa HBL muistuttaa nykyään liiaksi Hesaria. Tilaamme sitä, koska siinä on edes joskus aivan erilaisia aiheita kuin muissa sanomalehdissä ja useimmiten hiukan erilaisesta näkökulmasta. Ennen HBL:n lukeminen tuntui suorastaan tirkistelyltä suomenruotsalaiseen maailmaan, hyvässä mielessä tirkistelyltä.

Amor vincit omnia: voittoisa rakkaus

Nauru kyynikoille

Photo: Don Brown

 Uusimmat tutkimukset osoittavat, että rakkaus voi säilyä vuosikymmenet. Kymmeniä vuosia naimisissa olleet pariskunnat voivat olla yhtä rakastuneita kuin nuoret parit.

Sadut kertovat harvinaisista tositapahtumista: kunnollinen älykäs maalaispoika saa omakseen prinsessan sydämen ja puoli valtakuntaa. 

Aikamme ei olekaan niin kyyninen kuin luullaan: tällainen tosi rakkaus saa kyynikotkin kyynelehtimään. Se nähtiin sekä kotikatsomoissa että TV:ssä, kun iäkkäätkin pariskunnat tarttuivat toisiaan kädestä monessa tilanteessa Victorian ja Danielin häätapahtumia seuratessaan.

Viktoria ja Daniel ja 500 miljoonaa katsojaa

500 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa aikoo katsoa Viktorian ja Danielin häät. Muita lukuja

Häät maksavat 2,5 miljoonaa euroa, mutta ne tulevat tuottamaan Ruotsille moninkertaisesti tuon summan, puhumattakaan siitä PR:stä, jota Ruotsi tulee saamaan. Sillä tulee olemaan lisäksi kumulatiivinen vaikutus. Viktoria ja Daniel ovat maallensa korkean tason PR-henkilöitä ja diplomaatteja.

Katsoin eilistä konserttia TV:stä ystävieni kanssa ja ihailimme sitä kodikkuutta ja välittömyyttä, mitä ruotsalaisissa taas havaitsi. Eräs meistä sanoi: Mekin voisimme olla osa tuota, jos -. Millaistahan olisi elämämämme ollut, jos ei olisi ollut sotia ja pula-aikaa eikä muuta suomalaisia muovanneita tapahtumia?

Tulevaisuuden pukuhistoriaa

Daniel Westling on sukua presidentti Svinhufvudille

Ruotsalaisen genealogin Björn Engströmin kirjan mukaan kruunuprinsessa Viktorian tuleva aviomies Daniel Westling on sukua muiden muassa presidentti Svinhufvudille ja muille suomalaisille ja ruotsalaisille aatelisille. Eräs esi-isä oli Kustaa Vaasan pojan kuningas Kaarle IX:n hovimiehiä.

Telegraph -lehti.

Sukututkimuksesta löytyy muitakin kuuluisia sukulaisia: mm Selma Lagerlöf ja Karen Blixenin aviomies.

Sukututkimuksessa keskiajalla elänyt esi-isäkin on sukulainen. Esiäideistä on harvemmin tietoja.

Kesä kaupungissa: kukat

Kukka-asetelmat ovat tulleet Helsingissä yhä kauniimmiksi. Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurena.
Photo: Anna Amnell

Nopein ratkaisu olisi erottaa Anna Baijars

 Tänään olen taas iloinen siitä, että meille tulee Hesarin lisäksi myös HBL. Baijars-Oksanen -tapauksessa Hesarin toimittajat kirjoittavat varovaisesti ja omalle firmalleen solidaarisina, mutta HBL:n Pia Ingström voi kirjoittaa vapaasti siitä, että kun Oksasen tasoinen kirjailija "erotetaan", hänen kritiikkinsä on selvästi osunut arkaan paikkaan.(ks. HBL 17.6.2010 "Alla känner apan, nu om inte förr.")

HBL haastattelee myös Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajaa, joka muistuttaa kirjallisuuden erikoisasemasta ("Författaren ingen korvfabrikant"). WSOY näyttää uskovan, että tuotenimi on tärkeämpi kuin tuote, tässä tapauksessa kaunokirjallisuus. Mutta kuten myös HBL sanoo, lukijaa ei liikuta, mikä kustantamo kirjan julkaisee.

Mieleeni tuli heti alussa, että ehkä WSOY luotti siihen, että Suomen kaltaisessa vahvasti vasemmistolaisessa kulttuuri-ilmastossa kukaan ei tule puolustamaan oikeistolaista kirjailijaa. Uskottiinko suomalaisen perussynnin, kateuden, myös koituvan tässä tapauksessa WSOY:n eduksi? Onhan Oksanen saanut nopeammin kuin kukaan muu suomalainen kirjailija tunnustusta, palkintoja ja rahaa, menestynyt sekä Suomessa että ulkomailla, kuten HBL muistuttaa.

Uutista WSOYn suhtautumisesta ei ollut uskoa todeksi. Ajatteli, että seuraavana aamuna herää ja toteaa nähneensä kirjallista painajaisunta. Jokainen vähänkin kaunokirjallisuutta arvostava ja tunteva ihminen tajuaa, että WSOY teki suunnattoman virheen, jolla voi olla arvaamattomat seuraukset.

Nopein tapa selvitä tästä kiusallisesta skandaalista olisi erottaa Baijars.

Lisäys: Ennustin oikein. Niinhän siinä kävi.
http://www.talouselama.fi/uutiset/uusi-emanta-wsoy-ssa-baijars-ulos-majander-reenpaa-sisaan-3367762

Mielipiteeni Sofi Oksasesta kirjailijana

Conflict between WSOy and its best selling author Sofi Oksanen

Lisäys:
Näin pienen kielialueen kulttuurintekijöillä, myös kustantajilla pitäisi olla mielessä muutakin kuin voiton maksimointi. Muuten meillä ei ole kohta enää suomalaista kulttuuria ja suomalaisia kirjailijoita. Yhteiskunnassa on ollut kautta aikojen muitakin arvoja kuin omaisuuden kartuttaminen.

 Lisäys 2: Helsingin Sanomat 22.6.2010: "WSOY:n ykköspomo Jacques Eijkens tukee Anna Baijarsia" . Eijkens: "--rehellisesti sanoen kyllähän Sanoma pärjäisi ilman kirjojen kustantamistakin."
Oksasesta: "--vaikka Oksanen sopiikin itse hyvin yhtiön uuteen ajatteluun ["Jatkossa kustantaminen keskittyy entistä enemmän kirjailijan persoonan ja brändin ympärille."]  hän asettui muutosta vastustavien äänitorveksi."

WSOY:n johto takana. Baijars on ollut vain käsikassara.
Päivitys 9/2012
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sofi_Oksanen

Kesä kaupungissa: Töölönlahti

Iltakävelyllä Töölönlahden ympäri. Astuimme puistoon Sokeripala-patsaan kohdalta ja kiersimme lahden. Ihailimme myös Töölön huviloita.

Pikkukaupunkilainen

Trogir, Dalmatia, Kroatia kuvattuna keskiaikaisen linnan muureilta. Kuva: beesi

Tähän kaupunkiin ihastuin: keskiaikaa, palmuja, meri, aurinko. Pieni kaupunki. Tekisi kovasti mieli muuttaa jonnekin Etelä-Eurooppaan ainakin osaksi vuotta. Mutta luin Dubrovnikissa paikallisesta englanninkielisestä lehdestä, kuinka eräs Yhdysvalloista muuttanut nainen valitti sitä, että talvella Dubrovnikissa on kylmää ja kurjaa, ei tapahdu mitään. Hän pakenee silloin New Yorkiin, jossa tapahtuu paljon talvella.

Haluan asua jossakin, missä on kirjakauppoja, mahdollisuus kävellä kaupungilla ja puistoissa. Helsinki on aika hyvä paitsi silloin, kun on kylmää, mitä on usein.

Asuin koululaisena keskellä pikkukaupunkia ja olen kai jäänyt ikuiseksi pikkukaupunkilaiseksi. Parasta olisi kai asua Aleksilla ja pitää keskustaa reviirinä. Vähän sellaista oli, kun asuin opiskelijana Isolla ja Pienellä Roobertinkadulla. Liikuin vain lähikortteleissa. Tekisin varmaankin samalla tavalla, vaikka asuisin New Yorkissa: Eläisin pikkukaupunkilaisen elämää. Niin tekevät monet siellä. Ihmisen reviiri taitaa olla luonnostaan pieni, keskiaikaisen kaupungin kokoinen.

Värisävyjä ja rumia kirjoja

En voi järjestää kirjahyllyjäni sävy sävyyn.

Enkelten kaupungissa asuvalla suomalaisella taiteilijalla on kiinnostava blogi.

Kommenttejani:

1.

Sinulla on hyvin kauniita väriyhdistelmiä myös kodissasi. Minun täytyy olla sisustusväreissä valitettavasti hyvin kurinalainen ja niukka, sillä meillä on valtavasti kirjoja, edelleen, vaikka hävitimme muutossa suuren osan.

2.

Kirjani ovat kaikkia mahdollisia värejä. Osa on huonokuntoisia, mutta täysin välttämättömiä. Minun täytyy järjestää ne aihepiireittäin (1500-luvun Englanti, Viro, Merikirjallisuus, pukuhistoria jne), muuten en löytäisi nopeasti sitä kirjaa, jonka tarvitsen.

Nyt olen järjestänyt kahdessa projektissa tarvitsemani tärkeimmät kirjat pinoihin pitkälle ruokapöydälle.:) Pitäisi olla erillinen työhuone.

Koetan kyllä laittaa kirjat omissa ryhmissään värien mukaan, jos mahdollista.

Kerran poikamme järjesti kaikki (!) kirjamme väreittäin. Oli kaunista! Mutta sitä silmäniloa saatoimme pitää vain vähän aikaa, edellä mainitusta syystä.

P.S.

Osan kirjoista järjestimme äskettäin sävy sävyyn ylähyllyille, vaaleita kirjoja, jotka eivät häiritse edessä olevan TV:n katselua.

Värikollaasit: sinistä ja punaista

Värikollaasit : sinistä ja punaista

Kaikki muut kuvat Dalmatiasta paitsi laiva ja sinipukuiset miehet Tukholmasta. Kala on kuvattu dubrovnikilaisen ravintolan akvaariosta.

Tämäkin on Helsinkiä

Palmuja kahvilan koristeena. Jotkut turistit kulkivat tänään kelsiturkki päällä.

Klikkaa kuvaa ja käy katsomassa sitä suurena!

Myrskyn jälkiä

Töölössäkin myrsky riepotteli puita ja pensaita.

Nykyaikaisia taloja Tukholmassa

Kauniita moderneja taloja Tukholmassa. Värit ja vesi luovat kodikkuutta. Pitäisikö näitä taloja sanoa postmoderneiksi?

Erkkereiden Töölö

Erkkereitä on monenlaisia. Täällä niitä on lisää kollaasissani Pink houses in Töölö

Puhdasta ilmaa

Vilkasliikenteisen kadun varrella asuvien kannattaa laittaa tuuletusikkunoihin suodatinkangas. Sitä myydään metreittäin ja siitä voi leikata sopivan palan ja kiinnittää sen ikkunaan. Tuntuu hyvältä, kun voi pitää esimerkiksi keittiön tuuletusikkunan auki kaiket päivät.

Melkein maisema

Olen asettanut pienen siirrettävän työpöytäni ikkunan eteen, sillä katumme varrella kasvavat kehmukset muodostavat tästä ikkunasta katsottuna melkein maiseman, rauhallisen näkymän, jota voi vilkaista välillä töitä tehdessään.

Taivas on jo toista päivää vaalean imupaperin värinen, mutta tavallisesti pilvet ja taivaan väri tuovat vaihtelua. Sumu verhoaa senkin vähän, mitä muista taloista näkyy puiden takaa. Tämä on kaupunkilaisen kesämaisema, johon saa valoverhojen avulla yksityisyyttäkin, sillä ne peittävät näkymän muihin taloihin ja samalla tähän erkkeriin muista taloista.

Tukholma

Lopussa kiitos seisoo. On saavuttu Tukholmaan.

Minulle Tukholmaan saapuminen on pettymys verrattuna esimerkiksi Helsinkiin tai moneen muuhun kaupunkiin tuloon. Kuten edellisessä kuvassa näkyy, ulkosaaristo on erittäin kaunista, ja sitä riittää kauan. Sitten tulevat saaret, joille on rakennettu kaikenlaista, joka ei ole aina kaunista. Itse kaupunkiin eli keskustaan saapuminen kestää kauan.

Tällä matkalla seisoin yli tunnin ylhäällä etukannella ja tarkkailin maisemia. Vasta lahden pohjukasta alkoi ilmestyä kaupunki. Tämä on ollut tietenkin turvallista Tukholmalle. Se ei ole samalla tavalla avoin kuin Helsinki. Vanha Helsinkihän oli rakennettu samalla tavalla lahden pohjukkaan, mutta sen satama osoittautui liian matalaksi, ja kaupunki piti siirtää nykyiseen paikkaansa. Helsinki voittaa ehdottomasti kauneuskilpailun Tukholman kanssa, kun ajatellaan kokonaisvaikutelmaa.

Tuossa yllä olevassa kuvassa kaupunki näyttää tosin jopa kauniimmalta kuin blogini yläosassa oleva Helsinki, josta puuttuu muiden muassa Tuomiokirkko, joka hallitsee yleensä Helsingin profiilia. Olin väärällä puolen laivaa.

Parasta Tukholmassa on Vanha kaupunki. Ehkä vielä parempaa on iloinen ja kohtelias ilmapiiri, joka kaupungissa vallitsee. Lieneekö kyseessä geneettinen ominaisuus, mutta me suomalaiset vaikutamme kovin synkiltä verrattuina ruotsalaisiin?

Tukholman ulkosaaristo

Tukholmaan mennessä kauneinta on ulkosaaristo, varsinkin jos on näin tyyntä. Minulle jäi eräästä aikaisemmasta matkasta mieleen hirvi, joka ui meressä ja kauniit huvilat. Silloin oli heinäkuu ja olimme käymässä Euroopan lomalla Kanadasta käsin. Jäi lumoava muisto, joka varmaankin oli osaltaan tuomassa meitä takaisin Eurooppaan.

Onni yksillä, kesä kaikilla

Tukholman tunnussana tänä kesänä 2010 on LOVE.

Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurena!

Vanha kaunis Tukholma

Talo 1700-luvulta ja kauniit pitsiverhot vanhassa kaupunginosassa. Nuo pitsiverhot olisin halunnut saada.

Turistina Tukholmassa

Olin käynyt aikaisemmin vain pari kertaa Tukholmassa, silloinkin vain läpikulkumatkalla muutaman tunnin. Siksi kokonainen päivä toi esiin paljon uutta ja kiinnostavaa kuten Kuninkaanlinnan muurin päällä olevat sinivalkoiset kiinalaiset (?) ruukut. Pitäisi ottaa selvää, miksi nämä ruukut ovat päätyneet muurille.

He ovat työssä vieraalla maalla

Ranskalainen diplomaatti työssään ottomaanien parissa 1700-luvulla. Diplomaatteja on ollut jo muinaisessa Egyptissä. He hoitavat nykyään poliittisia ja kaupallisia suhteita ulkomaihin ja pitävät huolta oman maansa kansalaisista, jotka joutuvat vaikeuksiin - vaikkapa kadottavat passinsa ulkomailla matkustaessaan. Diplomaatit pitävät yllä ystävällisiä suhteita asemapaikkansa kansalaisiin. Lähetystöjen kutsuilla käy monenlaisia ihmisiä. He eivät ole suinkaan kaikki julkisuuden henkilöitä tai rikkaita. He ovat vain jollakin tavalla tärkeitä juuri tälle maalle.

Rita kirjoittaa lähetystökutsuista Helsingissä. Laman vaikutus tuntuu sielläkin.

Olen ollut varmaankin monesti samoilla kutsuilla Ritan kanssa. Kommenttini Ritan blogissa:

Tarjoukset vaikuttavat edelleen hyviltä. Minulle mansikat ovat olleet kuitenkin parasta - ja kävely pehmeällä nurmikolla.

Olen ostanut monta puutarhajuhlahattua näihin ja Yhdysvaltojen suurlähetystön juhliin, ja ne ovat vieläkin tallella hatturasioissa kiinalaisen kaapin päällä. Ostin aikoinaan juhlakengätkin juuri näitä juhlia varten, sellaiset joiden korko ei uppoa nurmikkoon.

Olemme olleet noilla juhlilla monen monena vuonna, mutta olettaisin, että nyt emme liene enää listoilla, sillä mieheni ei ole enää virassa vaan sijaisena. Asia ei tullut edes puheeksi Tukholman matkan vuoksi. Piti käydä keskiaikamuseossa, joka on taas avoinna pitkän remontin jälkeen.

Englannin suurlähetystön puutarha on ihastuttava ja talo kodikas. Kerran sateella me vieraat olimme yläkerrassakin.

Kaikkein ylellisimmät kutsut on ranskalaisilla tai oli ainakin silloin, kun siellä olin. Rivi kokkeja Pariisista, mitä ihmeellisimmät ruoat. Olin silloin siellä poikani kanssa. Sielläkin on viime aikoina lyhennetty vieraslistaa.

Alkujaan diplomaattien elämä tuli tutuksi siinä, kun olin puolipäivätyössä Finnish-British Societyn lastentarhassa. Jotkut englantilaiset perheet kutsuivat myös poikaystäväni ja minut juhliin kotiinsa.

Viime vuosina olen tutustunut taas diplomaattien elämään aivan uudella tavalla, kun eräs sukulainen on sillä alalla.

Onko meistä tullut median ja poliittisten puolueiden sätkynukkeja?

Kuva: Anna Amnell

Tuntuu yhä enemmän siltä, että media pyörittää yhteiskuntaamme. Useimpien lehtien talous ei nähtävästi pysy pystyssä ilman skandaaleja ja sensaatioita. 'Leipää ja sirkushuveja' on motto eli sirkushuveja kansalle, jotta riittää leipää toimittajille ja lehtien omistajille.

Kenen syy tämä sitten on? Meidän, lukijoitten, sillä meidän ei ole pakko ostaa mitä hyvänsä lehtiä, meidän ei ole pakko ostaa mitä hyvänsä kirjoja tai äänestää ketä hyvänsä poliittisiin ja muihin virkoihin.

Taitavat PR-henkilöt ja poliittiset vaalikoneistot manipuloivat ostajia ja äänestäjiä luomalla mielikuvia, jotka eivät vastaa todellisuutta tai liioittelevat tilannetta.

Kansalaisen täytyisi ottaa silloin tällöin henkinen kylmä suihku, jotta hän tajuaisi, mitä oikein tapahtuu. Se ei ole helppoa, sillä kieli on muuttunut manipuloinnin välineeksi ja kuvilla luodaan kaupallisten tai poliittisten tahojen tarvitsema mielikuva, joka ei vastaa todellisuutta.

Kunpa meillä olisi edes yksi älykäs ja itsenäinen pilapiirtäjä, joka herättäisi meidät aamuisin tajuamaan todellisuuden. Niin teki Kari Suomalainen parhaimpina vuosinaan. Oli paljolti hänen ansiotaan, että suomalaiset säilyttivät jonkinlaisen moraalisuuden suomettumisen ajan teeskentelyn keskellä. Muissakin Itä-Euroopan maissa humoristit ja pilapiirtäjät olivat unilukkareita noina aikoina. Mistä heitä löytyisi nyt, kun heitä taas tarvitaan?

Lehmät

Kun tulin tänään taksilla satamasta kaupunkiin, näin nämä iloiset lehmät. Niillä saattaa olla jo ikää. mutta ne eivät ole tulleet ennen vastaan. Autottoman kaupunki on täysin toinen kuin sen, joka liikkuu jatkuvasti autolla.

Miina Äkkijyrkkä: Peltilehmät (Tin Cows)

Tukholmassa odotellaan häitä

Vaikka vietin suurimman osan ajasta Tukholmassa keskiaikamuseossa ja Vanhassa kaupungissa, en voinut olla huomaamatta hääinnostusta, joka on vallannut kaupungin. Klikkaa kuvaa ja katso kuvia. Flickr toimii kovin jälleen kovin hitaasti. Siksi kuvia ilmestyy sinne vähitellen.

Osa kuvista menee Lucia Olavintytär -blogiin.

Laivamatka oli siinä mielessä erikoinen, että sekä meno- että paluumatkalla oli harvinaisen hyvä sää. Sai ulkoilla kannella ja ottaa valokuvia.



Häätunnelmaa oli luotu koivunoksilla ja huntukankaalla ainakin Vanhassa kaupungissa.

Hesperianesplanadin hevoskastanjat

Toisella puolen katua näkyvät sireenipensaat kuuluvat Töölönlahden puistomaiseen alueeseen. Tästä alkavat Pohjoinen ja Eteläinen Hesperiankatu, joiden välisessä Hesperianesplanadipuistossa kasvaa kymmeniä hevoskastastanjapuita. Ne ovat nyt kukassa!

Joukoittain kukkivia puita. Joitakin vuosia sitten tämän puiston varrella asui lääkäri, joka piti kevoskastanjapuiden kukkiessa "kynttiläkutsuja", sillä hänen asuntonsa ikkunoista näkyvät kukkivat puut kuin kynttilöiden merenä. Hänen kotinsa on nyt museona.

Hyökkääjävaris

Olimme kävelyllä Hesperianpuistossa ja näimme variksen hyökkäävän pienen pojan ja koiran kimppuun. Koira alkoi haukkua kovalla äänellä ja karkotti variksen. Näin variksen nousevan puuhun ja otin siitä kuvan.

- Nyt se varmaankin hyökkää minun kimppuuni, vitsailin miehelleni.

Tuskin olimme ehtineet ottaa montakaan askelta, kun varis syöksyi kimppuuni. Refleksinomaisesti huusin, ja varis lensi pois.

Tapasimme vähän matkan päässä kaksi ihmistä, miehen sekä naisen pienen poikansa kanssa, jotka tiesivät tämän variksen tavat. Mies sanoi hätyyttäneensä variksen pois päästään muutama tunti aikaisemmin, nainen sanoi kiertävänsä puiston sen kohdan, jossa varis on.

Onkohan variksella pesä jossain Hesperianpuistossa?
Se asustelee Mannerheimintien puoleisessa päässä vähän ennen Lallukan taiteilijakotia.

En ole aikaisemmin kohdannut näin aggressiivista lintua.

En ymmärrä huivikieltoa

Tultaisiinko minua sakottamaan, jos laittaisin tämän tai muun huivin päähäni Ranskassa tai muussa maassa, joka kieltää huivit?

Olen tässä kuvassa ratsastuskoululla Torontossa seuraamassa tyttäreni ratsastamista. Pidin kovasti tästä huivista. Se oli pehmeä, sen materiaali ei ärsyttänyt ihoani, joka ei kestä villaa. Olin ostanut sen Suomesta ennen Kanadaan lähtöäni ja käytin sitä myös hartioilla esimerkiksi matkoilla ollessani , kuvassa ensimmäisellä Tallinnan matkalla sama huivi, ehkä ollut hiusten suojana kun oli a bad hair day. Pidän huiveista. Minulla on niitä paljon, sillä ne ovat monipuolisia, ne suojaavat kurkkua tuulella, tuovat vaihtelua asuun. Ne ovat kauniita.

Vielä muutama vuosikymmen sitten naiset käyttivät Suomessakin yleisesti huivia. Se suojasi hiuksia auringolta ja lialta. Hiukset eivät menneet ruokiin keittiötöissä. Huivi sidottiin eteen tai taakse.

Torontossakin huivi oli harvinainen. Siihen aikaan eivät musliminaisetkaan käyttäneet siellä yleensä huivia. Toisaalta jotkin vanhoillisten juutalaisryhmien nuoret naiset käyttivät huivia, jonka he sitoivat niskaan ja jättivät pitkät kulmat heilumaan vapaina. Näin tekivät esimerkiksi venäjänjuutalaisen naapurimme tyttäret. Vanhemmat olivat eläneet Neuvostoliitossa uskonnottomina, mutta tyttäret korostivat uskontoaan. Se voi olla niinkin päin kuten naapurimme selostivat opetellessaan oman kadoksissa olleen uskontonsa harjoittamista.

Eräänä päivänä luokseni tuli Torontossa ihan kadun toiselta puolen vanha kaunis mies, joka tervehti minua kohteliaasti ja alkoi puhua jotain minulle täysin tuntemattomalla kielellä. Kun kerroin, etten ymmärrä, hän vaikeni. Hän pudisti päätään, ja näin kyyneleitä hänen silmissään. Mistähän hän luuli minun olevan kotoisin? Joltain kaukaiselta kotiseudulta, jonka tyttöjä muistutin? Tai ehkä omaa kauan sitten kuollutta äitiä.

Nythän huivista on tullut tietyn identiteetin symboli Euroopassakin. Tuskin kukaan muu kuin muslimi käyttää enää huivia paitsi suojaamaan pikkutyttöjä auringonpistokselta (Eihän se suojaa tärkeintä, kasvoja!). Miksi eivät muslimit saisi käyttää huivia? Usein huivit ovat kauniita ja tuovat väriä ja vaihtelua katukuvaan. Joillakin naisilla on suorastaan ylellisiä silkkihuiveja, joissa on kauniit kuviot.

En hyväksy myöskään uskonnollisten symbolien kuten ristin tai puolikuun käyttämisen kieltoa. Yritetäänkö meistä tehdä persoonattomia ja kulttuurittomia?

P.S. Kasvot kokonaan peittävä huntu ja muu naamioituminen on taas aivan eri juttu. Samoin pakottaminen käyttämään huntua tai muuta asua. Samoin terrori, jota nuoriso harjoittaa pilkatessaan niitä, joilla ei ole kulloinkin muodissa olevaa asua.

Dubrovnikin sataman kissat

Näin ainakin joukon mustavalkoisia kissasisaruksia, jotka näyttivät asuvan sataman liepeillä. Siellä oli kaloja niin paljon, että kun kurkisti laiturin reunalta alas, näki kokonaisia parvia läpikuultavassa vedessä. En nähnyt kissojen syövän kaloja, mutta oletan, että niille annettiin veneistä kaloja.

Leppoisaa viikonloppua

a sleeping cat in Dubrovnik harbour
Originally uploaded by Anna Amnell
Tämä kissa nukkui kaikessa rauhassa vilkkaassa Dubrovnikin satamassa korkean punaisen säkin päällä.

Kommentti: varsinainen sika

Olen osallistunut toisessa blogissani Pakinaperjantain kiinnostavan eläinaiheisen sarjan ensimmäiseen haasteeseen 'Sika' kirjoituksellani Lontoon siat.

Kommenttini Marjaisen blogissa:

Kiinalaisessa horoskoopissa 2010 on tiikerin vuosi. Mutta mitä tapahtuu sialle? Kiinalaisille sika merkitsee myönteistä.

Sika on heille viaton, rakastettava ja herttainen. Se voi olla alakuloinen ja herkkä, mutta on seurankipeä ja pitää rupattelusta. Sika on älykäs, vaikka ei tuo sitä esille. Sika ei piittaa maallisesta mammonasta. Onni suosii sitä.

Lause "Olet varsinainen sika" saa aivan uuden merkityksen!

Kukkia keittiöön

Kun on pohjoisenpuoleinen keittiö ja lisäksi allergiaa, kukkivien kukkien laittaminen keittiöön on ongelma. Kesää voivat tuoda tekstiilit ja kesäinen vahakangas keittiönpöydällä. Ostin tämän pyöreän vahakankaan Zagrebista. Siinä on kukkia reunoilla ja melkein yksivärinen keskus. Unikot tuovat mieleen lomamatkat. Unikoita näin siellä täällä teiden ja rautateiden varsilla Kroatiassa ja Serbiassa.

Olin etsinyt sopivaa vahakangasta Helsingistä ja tyytynyt lopuksi valkoiseen. Ensi viikolla menen Tukholmaan. Ehkä sieltä löytyisi jokin sinivalkoisiin astioihini sopiva vahakangas talveksi. En ehdi liinaa enkä muutakaan ostettavaa kauan etsiä, sillä aika mennee lähinnä keskiaikaisessa museossa vierailemiseen. Sehän on jälleen avattu ja odotan innokkaasti sen näkemistä.

Kommunismi ja kauneus

Map: Orlovic. Brijunin (Brijonin) saaristo oli Titon yksityinen loma-alue. Keskellä suurin saarista, jossa Titon huvila sijaitsi. Saarella oli myös puisto, johon Tito sijoitti lahjaksi saamansa eksoottiset eläimet.

Väitin Häivähdys punaista - kirjoituksessanni, että kommunismiin ei kuulu kauneus. Mutta olin jossain määrin väärässä. Kauneus kuului kommunistijohtajille, mutta ei kansalle.

Tänään katsoin erästä matkailuvideota Istriasta, joka on eräs Euroopan kauneimmista seuduista. Jugoslavian diktaattori, kommunistinen presidentti Josip Broz Tito vietti vuodesta 1945 kuolemaansa eli vuoteen 1980 joka vuosi kuusi kuukautta Istriassa kuvankauniissa Brijonin saaristossa, jonne hänelle rakennettiin kesäresidenssi. Tämä seutu on myös mantereen puolelta äärettömän kaunista, kuten itsekin näin kaksi vuotta sitten Istrian matkallani.

Entinen vallankumouksellinen bolshevikki ja Venäjän kommunistisen puolueen jäsen, Stalinin komentoon kyllästynyt Tito vietti Valkoisessa huvilassaan niin ylellistä elämää, että "kapitalistiset miljonäärit olisivat voineet sitä kadehtia", kuten eräässä matkaoppaassa sanotaan. Hänen luonaan vieraili saaristossa 100 valtionpäämiestä kuten Indira Gadhi, joka toi hänelle tuliaisiksi kaksi norsua - mutta myös kuuluisuuksia kuten Sophia Loren, Gina Lollobrigida, Elizabeth Taylor. Titon kuoltua vuonna 1980 Brijonin saaristosta tehtiin kansallispuisto.

Myös Urho Kekkonen kävi Brijonissa. Serbialainen diplomaatti kertoo kiinnostavassa muistelmassaan, että Kekkonen vieraili Titon luona myös Bugojnossa manner-Jugoslaviassa, nykyisessä Kroatiassa, jossa heille järjestettiin mahdollisuus metsästää ja ampua karhu, kumpikin omalla alueellaan. Tito onnistui, Kekkonen ei.



P.S. Balkanilla näki niin selvästi kommunismin aiheuttamat vauriot ihmisille ja heidän ympäristölleen. Näki myös, että me suomalaiset olemme tässä mielessäkin itä-eurooppalalaisia, vaikka emme kärsi sitä myöntää.

Lehmukset 2009 ja 2010

Lehmukset näyttävät kasvaneen, ainakin kun niitä vertaa kahteen sinisestä talosta otettuun kuvaan. Vasen heinäkuussa 2009 ja oikea kesäkuussa 2010-

Häivähdys punaista

Näköala erkkerin ikkunasta on muuttunut. Lehmukset ovat puhjenneet lehteen. Alakulmassa näkyy pilkahdus punaista. Ollaan Töölössä, jossa asuvat sanomalehden mukaan myös Lipponen ja Tuomioja. Uskoisin kuitenkin heidän asuvan Etelä-Töölössä, josta modernismi ja sosialismi eivät ehtineet tuhota koristeellisuutta ja vanhanaikaista kauneutta ja tyylikkyyttä.

Parhaimmillaan modernismi voi toki luoda kauneutta. Rumista rakennuksista syytetäänkin yleensä kapitalismia, jossa kaikki halutaan tehdä mahdollisimman halvalla. Varmaan näinkin on.

Mutta kaksi pitkää lomamatkaa Balkanin maihin ovat olleet tehokasta havainto-opetusta siitä, mitä kommunismin vuosikymmenet tekivät sielläkin ympäristölle. Vanhan ajan rakennukset ovat kauniita ja tyylikkäitä, mutta marksilaisen maailmankuvan vallitessa luodut talot ankeita, jotkut suorastaan karmeita. Zagrebissa kerrottiin, että sosialismin tultua maahan työläiset lähetettiin hakkujen kanssa katujen varsille poistamaan porvarilliset koristeet pois 1800-luvun ja 1900-luvun alun rakennuksista!

Tietääkö joku, miksi sosialismiin ja kommunismiin liittyy rumuus, huono design? Onko sen taustalla jokin idea? Pitääkö se kansan katkerana ja kateellisena? Jos kommunistiset valtiot olisivat luoneet kauniita ja mukavia rakennuksia kansalle, se olisi uskonut ehkä asuvansa maanpäällisessä paratiisissa. Ehkä kansa olisi ollut liian tyytyväistä ja alkanut nauttia elämästään.

Mellow Yellow Monday

The second oldest apothecary in Europe and the oldest one still active is situated in the old town of Dubrovnik, Croatia. It belongs to a Franciscan Monastery. There is also an apothecary museum and a beautiful garden. Mellow Yellow Monday # 71

Vihreä muuttaa maiseman ja kodin

Kun palasimme lomalta Dalmatian kesästä, oli Suomeen tullut myös kesä. Hevoskastanjat kukkivat muutaman korttelin päässä Hesperiankatujen välisessä puistossa, kaupungilla on reheviä kukkaistutuksia, ja tämäkin talvisin niin ankea katu on muuttunut aivan toiseksi lehmusten puhjettua lehteen. Lehmukset näyttävät kasvaneen kovasti viime kesästä. Ehkäpä lämpimät kesät vaikuttavat kasvunopeuteen.

Vihreyttä voi lisätä kotiin ruukkukasveilla. Pohjoisen puolella viihtyvätkin nimenomaan viherkasvit. Kokeilen pitkästä aikaa muratteja. Meillä oli edellisessä asunnossa vuosikaudet kultaköynnös, joka ympäröi erään ikkunan. Putkiremontin vuoksi piti muuttaa vuodeksi toiseen asuntoon. Siinä edestakaisin muuttamisessa meni myös kultaköynnös. Se oli revittävä irti ikkunapieleistä, joihin se oli kuin liimautunut.

Värikollaasi: vihreä ja harmaa

Kuvat Trogirista paitsi maisemakuva, joka on otettu bussin ikkunasta matkalla Dubrovnik-Split. Värikollaasit: Harmaa ja vihreä Katso kuvaa suurena! Hyvää kesää!