Silloin tällöin näkyy lokkeja vastapäisen talon katolla.
My very old blog. Vuodesta 2005-
sunnuntaina, huhtikuuta 17, 2011
Miehet kirjoittavat hellästi lapsista
Kuva: Anna Amnell
Tänään toimittaja Petri Korhonen kertoo paikkakuntani sanomalehdessä pitävänsä vaatteiden silittämisestä.
"Tavalliseen arkipaitaan ilmestyy tuttu pehmeys, se sama, jonka pikkupoika tuntee poskellaan, kun lojuu sohvalla isän kainalossa. "
Ja näin potkupuvun ja univaatteiden silittämisen symboliikasta: "Niiden saumojen ja viikkausten pehmeys on hellyydenosoitus, isän kehno yritys tasoittaa edes vähän lapsen tietä tässä joka suuntaan ryppyisessä maailmassa."
(Petri Korhonen: Silitän, koska en polta sikareita. HS/F Koti 17.4.2011)
vrt kovat, vihaiset äärifeministiset naiset, joista Antti Nylen kirjoittaa samassa lehdessä "Naisrauhaa ja rakkautta raivokkaasti" (HS/C kulttuuri 17.4.2011)
Samaa kovuutta oli Nyleninkin mainitseman toimittaja Virpi Salmen kolumnissa, joka jatkaa kotiäitien herjaamista.
Vrt Miehet kirjoittavat kauniisti rakkaudesta
lauantaina, huhtikuuta 16, 2011
Maailman vanhin ammatti
Äiti
Tunnen velvollisuudekseni ja oikeudekseni kirjoittaa, että tuo väite ei tunnu todelta sen mukaan, mitä olen kokenut ja nähnyt.
Varhaisesta lapsuudesta asti muistan aikuisten ilmeet heidän seuratessaan lapsia, minua tai muita. Mikään ei saa aikuisen kasvoja säteilemään samalla tavalla kuin pieni lapsi, joka on juuri oppinut kävelemään, lapsi joka antaa omatekoisen kortin tai lahjan vanhemmilleen, keskittyy täysin leikkiin.
Opiskeluaikana näin ilon, jolla vanhemmat tulivat hakemaan lapsiaan puolipäivätarhasta, jossa olin työssä useita vuosia, kun hankin siten opiskelurahat.
Mieheni on kertonut, että nuorena miehenä hän luuli, että ei pitäisi lapsista. Hänelle oli suunnaton yllätys, että hän rakasti lapsiaan, ja nämä toivat hänen elämäänsä suuren onnen.
Kun ensimmäinen lapseni syntyi, ja näin hänen kasvonsa, tajusin, että halusin hoitaa itse hänet ja muut tulevat lapsemme. Se merkitsi meille suuria taloudellisia vaikeuksia niinä vuosina, jolloin olin kotiäiti. Emme voineet koskaan hankkia omaa asuntoa, autoa, ulkomaanmatkoja, hienoja vaatteita, juhlia.
Saimme sen sijaan onnelliset vuodet, jolloin elimme tavallaan uuden lapsuuden omien lastemme kanssa. Luimme yhdessä kirjoja, ja näin maailman lasten kirjallisuus tuli perin pohjin tutuksi. Kuuntelimme yhdessä musiikkia, lapset kävivät soittotunneilla. Olimme yhdessä ulkona, kun opetimme lapset uimaan, luistelemaan ja hiihtämään.
Melkein neljän vuoden ajan mieheni oli koti-isä ja jatko-opiskelija ja minä elätin perheen. Se oli lastemme koulun rehtorista niin järkyttävä tilanne, että hän sanoi, että meidän lasten täytyy päästä heti vapaaoppilaiksi (he kävivät koulua, jossa oli siihen aikaan lukukausimaksut jo alaluokilla), vaikka todellisuudessa hankin enemmän kuin mieheni oli hankkinut, sillä tein kahta työtä kieltenopettajana.
Siirtyminen työelämään oli tapahtunut vähitellen. Ensin olin sijaisena kouluissa lyhyitä aikoja, ja äitini kävi hoitamassa lapsia sen ajan.
Tänä aikana maailma muuttui niin paljon, että yhden ihmisen palkalla ei tullut enää millään toimeen. Yhteisverotus oli poistettu. Lapsiperhe ei saanut mitään muuta tukea kuin lapsilisät. Vähitelleen oletettiin, että vanhemmat antavat lapsensa valtion hoidettaviksi - asuimmehan Neuvostoliiton naapureina. Lisäksi naisasialiike korosti siihen aikaan vain naisten ansiotyössäoloa unohtaen kokonaan naiset jotka tekevät työtä kotonaan. Kotiäidit olivat jääneet kaikin tavoin ilman yhteiskunnan henkistä tai aineellista tukea. Heillä on nyt pienet eläkkeet "kiitoksena" yhteiskunnan puolesta tehdystä työstä.
Nyt on vallalla hedonismin aika, ja lapset unohdetaan. Onneksi Suomeen muuttaa muualta ihmisiä, jotka arvostavat perhettä ja lapsia. Mutta kyllä nytkin löytyy lapsia arvostavia ihmsiä. Monet heistä miehiä. Lue seuraavaa keskustelua, joka jäi ehkä joulua ennen huomaamatta.
Lapset ja onnellisuus -kirjoitus ja keskustelu, jossa esitettiin paljon vastakkaisia mielipiteitä.
HS:n toimittaja herjasi kotiäitejä 1970-luvulta tuttuun tyyliin.
Kukonaskelhuivi
Jälleen muodissa. Tästä pidän. Se muistuttaa minua kukonaskeltakista, joka minulla oli lukiossa ollessani.
perjantaina, huhtikuuta 15, 2011
Hillopurkit uudessa käytössä
Näissä lasipurkeissa säilytettiin meillä kotona marjahilloa kellarissa.
Laihuus rumentaa
"Teidän täytyy olla sopusuhtaisesti kehittynyt, jos mielittte täyttää vaimon paikan elämässä", kertoi antiikkikaupan ikkunassa oleva juliste. "Mies rakastaa viehättävää, hyvin kehittynyttä naista. Aivan helposti voitte 'Eta-Tragol-Bonbon' illa lisätä ruumiinpainoanne muutamassa viikossa 12 kg."
Olisiko tässä sopiva lahja prinssi Williamin morsiamelle, jonka laihtumisesta jopa naistenlehdet ovat huolissaan?Tuskin Kate'llä on sama syy laihtumiseen ennen häitä kuin minulla oli. Tein itse hääpukuni ja käytin sovitusmannekiinina sisartani. Meille kävivät yleensä samat vaatteet, vaikka sisareni oli yhdeksän vuotta nuorempi kuin minä. Mutta miten olikaan käynyt? Hän oli laihtunut tai minä lihonut. Kun puin häämekon päälleni muutama päivä ennen häitä, se ei mahtunutkaan! Siinä ei auttanut muu kuin häitä edeltävä paasto. Mekko mahtui.
(Mainos lienee 1920-luvulta, Wikipedian mainos vuosi 1922)
Entä nykyajan anoreksia? (vuodelta 2005)
Nettikiusaaminen
Kuvassa Töölönlahti eilen 14.4.2011. Taustalla kirjailijatalo Villa Kivi.
"Nettihäpäisyn voisi rinnastaa entisajan populaariin kansanoikeuteen, eli siihen että hysteeriset väkijoukot saattoivat kadulla heittää mutaa huonoiksi leimattujen ihmisten päälle" Turun yliopiston tutkijatohtori Satu Lidman HS:n haastattelussa. (Petri Immonen: Häpeälläkin on historiansa. HS/C Ihmiset 15.4.2011)
Tasan seitsemän vuotta sitten 15.4. 2004 olin ollut kymmenen päivää "nettikivityksen" kohteena eräällä kirjallisella keskustelupalstalla. Sitä ei uskoisi todeksi, jos ei olisi itse kokenut. Joskus tuo kokemus tuntuu täysin uskomattomalta painajaisunelta, mutta silloin voin vilkaista paksuja kansioita, joihin tulostin tuon ajan Kiiltomadon keskustelut. Arvasin, että keskustelut tullaan poistamaan, niin on käynytkin. Mitään ei ole jäljellä siltä ajalta. Lieneekö arkistoissa? Jotain on täällä blogissani, lähinnä omia alustuksiani keskusteluihin (2003-2005).
Ei-vasemmistolainen toisinajattelijapuheenvuoroni "Mekin saamme nyt puhua" - jossa kysyin, miten muut olivat kestäneet suomettumisen aikaa - synnytti 10 päivän nettikivityksen, 100 puheenvuoroa (yhteensä 112 puheenvuoroa 6.4-15.4.2004, kun lasketaan mukaan toisen kirjoittajan aloittama jatko siihen).
Lue esim Kokemuksia Kiiltomadosta ja klikkaa alla olevia hakussanoja.
Kiiltomato on muuttunut, sillä maailma on muuttunut.:)
Julkinen rangaistus ja häpäisy keskiajalla (Lidmanin väitöskirjan aihe)
torstaina, huhtikuuta 14, 2011
Greeting the morning sun
Ei ole ihme, että muinaiset ihmiset palvoivat kissoja.
Nestor aamuauringossa.
Kuva: Matti Amnell
keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2011
Patsaan kravatti
Kroatiassa, kravatin kotimaassa, voi nähdä patsaallakin kravatin. Kuvanveistäjä on Ivan Mestrovic, mallina Josip Juraj Strossmayer . Eräs Mestrovicin loistavimpia töitä.
Yksi joukosta
Olimme päiväkävelyllä ja havaitsimme, että Kiasma sulautuu helposti Helsinki-kuvaan tänä keväänä.
Yhteisöllinen käsityö
Onko tämä Stickgraffiti/Neulegraffiti ??? Yarnbombing?
Mieheni näki raitsikan informaatiotaululla tiedon, että tämä on käsityöopettajaopiskelijoiden tekemä yhteisöllinen käsityö.
maanantaina, huhtikuuta 11, 2011
lauantaina, huhtikuuta 09, 2011
perjantaina, huhtikuuta 08, 2011
torstaina, huhtikuuta 07, 2011
Magnolia
En voinut vastustaa Itkupillin kaunista magnoliataustaa! [vaihdettu, ks mallia linkistä]Eikö olekin hieno?
Asuin Torontossa kaksi vuotta talossa, jonka pihalla kasvoi harvinaisen suuri magnoliapuu. Se on eräs suuria kokemuksia Pohjois-Amerikan vuosiltani. Kirjoitus Magnolia. Lisää samasta puusta klikkaamalla hakusanaa 'magnolia'.
Asuin Torontossa kaksi vuotta talossa, jonka pihalla kasvoi harvinaisen suuri magnoliapuu. Se on eräs suuria kokemuksia Pohjois-Amerikan vuosiltani. Kirjoitus Magnolia. Lisää samasta puusta klikkaamalla hakusanaa 'magnolia'.
keskiviikkona, huhtikuuta 06, 2011
Kukkahattupäivä
Olen kirjoittanut jo niin monesti kukkahattutädeistä ja kukkahatuista, että viittaan aikaisempiin kirjoituksiini.
Kukkahattutädit
Jos haluat lukea muutakin, klikkaa hakusanoja.
Tämä on varhaisin kuva, jossa minulla on kukkia hiuksissa. Olisin halunnut luonnonkukkaseppeleen, mutta kesäkuun puolivälissä ei niitä ollut saatavilla. Floristi loi seppeleen myrtistä, ruusuista ja nuokkuvasta linnunmaidosta.
tiistaina, huhtikuuta 05, 2011
Miksi uskontoa vihataan Suomessa
1400-1500 -luvun Englannissa oli whipping boy -systeemi, poika jota piiskattiin prinssin sijasta. Onko kristityistä tullut Suomessa syntipukkeja, joita syytetään kaikista nykymaailman ongelmista? Siltä vaikuttaa, kun lukee Internetin keskustelupalstoja. Kuva Sports of Boston
Kommentti
Ehkä vika on siinä, että suomalaisilta puuttuu nykyään kunnon vihankohde. Ennen toiset haukkuivat Neuvostoliittoa ja toiset Amerikkaa. Bushin aikana kaikki haukkuivat Bushia. Voi miten se olikaan helppoa!
Nyt on ongelma, kun ei ole enää yrmeitä neuvostovaltuuskuntia jakelemassa Lenin-rintamerkkejä lapsille Suomenlinnan lautalla, on vaan vain hymyileviä venäläisturisteja Stockmannilla. Ja Amerikalla on Obama. Eihän Obamaa voi haukkua, kun hän on niin söpö.
Niinpä haukutaan sitten maailman kaikesta pahasta suomalaisia luterilaisia, jotka ovat varmaankin maailman vaisuimpia kristittyjä. Kulkevat hiljaa kirkkoon ja vievät lapsensa päiväkerhoon, pistäytyvät raamatttupiirissä tai eläkeläisten jumpassa seurakuntatalolla. Siinä on haukkumisen aihetta.:)
Mutta joku neropatti keksi, että heitä voi haukkua siitä pahasta, mitä Espanjan jatkuvaan tappamiseen ja sotimiseen tottuneet soturisuvut tekivät Etelä-Amerikassa 500 vuotta sitten tai inkvisitio samoihin aikoihin Euroopassa. Tai Amerikan etelävaltojen koulujakäymättämät fundamentalisit nykyään, ne jotka väittävät, että dinosaurukset tallustelivat Jeesuksen aikaan hänen kotiseudullaan.
Olisiko viisaampaaa myöntää, että me suomalaiset olemme turvassa nyt, meitä ei uhkaa isoveli idästä eikä lännestä? Saamme hoitaa asiamme rauhassa. Nämä ongelmat, joita meillä on, ovat meidän omia ongelmiamme. Karu totuus on, että olemme ihan yhtä tyhmiä kuin amerikkalaiset ja venäläiset. Emme saa tästäkään maasta paratiisia.
Lisäys eli uusi kommentti:
Lisään vielä, että ymmärrän kyllä, miksi ihmiset hermostuvat paaviin tai Päivi Räsäseen. Nämä elävät monessa mielessä omassa norsunluutornissaan eivätkä ymmärrä elämän epätäydellisyyttä ja vaativat ihmisiltä enemmän kuin ihminen jaksaa kestää. Terve järki tuntuu puuttuvan.
Minua järkyttää kuitenkin paljon enemmän se suunnaton viha ja raivo, jolla ihmiset suhtautuvat nykyään ilmiöihin, joita eivät hyväksy, sellaisiin ilmiöihin kuten ruotsinopetus eli "pakkoruotsi" , perussuomalaiset, jotkut kristillisen liiton tai katolisen kirkon mielipiteet. Se on minusta vaarallisempaa kuin nuo edellä mainitsemani ilmiöt, jotka huolestuvat hiukan minuakin. Viha leimahtaa helposti liekkeihin.
Lisään vielä, että ymmärrän kyllä, miksi ihmiset hermostuvat paaviin tai Päivi Räsäseen. Nämä elävät monessa mielessä omassa norsunluutornissaan eivätkä ymmärrä elämän epätäydellisyyttä ja vaativat ihmisiltä enemmän kuin ihminen jaksaa kestää. Terve järki tuntuu puuttuvan.
Minua järkyttää kuitenkin paljon enemmän se suunnaton viha ja raivo, jolla ihmiset suhtautuvat nykyään ilmiöihin, joita eivät hyväksy, sellaisiin ilmiöihin kuten ruotsinopetus eli "pakkoruotsi" , perussuomalaiset, jotkut kristillisen liiton tai katolisen kirkon mielipiteet. Se on minusta vaarallisempaa kuin nuo edellä mainitsemani ilmiöt, jotka huolestuvat hiukan minuakin. Viha leimahtaa helposti liekkeihin.
maanantaina, huhtikuuta 04, 2011
Pilvenpiirtäjät ja Helsinki
Lue Silja Laineen väitöskirja
Pilvenpiirtäjäkysymys
Klikkaa sanoja 'hotelli Torni' ja katso muutkin kuvani Hotelli Tornista, joka syntyi 1920-luvulla , jolloin Helsingissä väiteltiin pilvenpiirtäjistä. Kat.selin hotelli Tornia kaksikymmentä vuotta edellisen asuntoni ikkunasta. Blogini lukijat taisivat jo ehtiä kyllästyä kuviini Tornista.
Pilvenpiirtäjäkysymys
Klikkaa sanoja 'hotelli Torni' ja katso muutkin kuvani Hotelli Tornista, joka syntyi 1920-luvulla , jolloin Helsingissä väiteltiin pilvenpiirtäjistä. Kat.selin hotelli Tornia kaksikymmentä vuotta edellisen asuntoni ikkunasta. Blogini lukijat taisivat jo ehtiä kyllästyä kuviini Tornista.
lauantaina, huhtikuuta 02, 2011
Maaton mies ei ollut mitään
Maatila Ahvenanmaalla Borgboda. Wikipedia
Kaisa Ikola kirjoitti kiinnostavan kommentin edelliseen kirjoitukseeni, ja kommenttini kasvoi kirjoitukseksi:
Myös Savossa isojenkin maalaistalojen lapset jätettiin samoista syistä (ettei tule hienoksi ja vieraannu maaseudusta) kouluttamatta. Pojat lähetettiin maamieskouluun ja tytöt emäntäkouluun - oletettiin, että heistä tulee isojen maalaistalojen isäntiä ja emäntiä. Isoja taloja ei rittänyt, ja talontytöt menivät keittäjiksi sairaaloihin tai muihin laitoksiin ja emännöitsijöiksi hienoihin virkamiesperheisiin tai "rikkaille vanhoille piioille" eli hyväpalkkaisille virkanaisille.
Köyhien talojen lapset kuten äitini lähetettiin rikkaiden tai muuten hienojen sukulaisten perheisiin palvelustytöiksi oppimaan hienoja tapoja (vrt englantilaiset romaanit esim Hardy). Sitten piti mennä sukulaisten kauppaan myyjäksi ja siitä sukulaisten järjestämänä hyviin naimisiin.
Kun kysyin äidiltä, minne hän meni töihin teini-ikäisenä, hän vastasi: sukulaisille tietysti. Sukulaisista kaupunkilaiset olivat akateemista väkeä, ja köyhiin sukulaisiin suhtauduttiin ystävällisesti ja tukien.
Eräskin äitini toinen serkku, tuomari selitti minulle: Meidän suvun naiset ovat olleet kauniita, ja ovat päässeet hyviin naimisiin. Kaikki ei kuitenkaan sujunut aina suunnitelmien mukaan.
Sitä naiset harmittelivat, että eivät olleet päässeet kouluun. Kätilö ja kirjailija Anna Luoto (os Rytkönen) sanoi: Meidän suvussa on arvostettu vain maata. Se on totta monista savolaisista suvuista: maaton mies tai nainen ei ollut mikään.
Kaupungissa kouluun korvessa pöllimetsään
Minun isoisäni teki aivan toisen valinnan. Hän oli itse varakasta talonpoikaissukua ja innostui koulupoikana suksiin ja hiihtokilpailuihin, jotka tulivat muotiin 1800-luvun lopulla. Hän muutti asumaan korpeen, jossa kasvoi hyviä suksipuita. Suksia syntyi, ja niillä hiihtivät sen ajan suuret urheilijat. Mutta käsityöläisen elämä oli köyhää, varsinkin kun lapsia oli melkein tusina ja talokin oli velaksi hankitttu.
Ei ollut edes kansakouluja lähellä saati sitten oppikouluja. Äitini meni pikkupiiaksi tuttuun maalaistaloon, jossa toimi koulu ja suoritti kahdessa vuodessa neljä luokkaa - työn ohella. Vielä vanhana, yli 90-vuotiaana hän muisti koulussa ulkoa opitut runot ja kertomukset. Voitte arvata, että hän halusi lastensa käyvän koulua.
Kun haastattelin joitakin vuosia sitten enojani ja tätejäni, he olivat olivat vihaisia, suorastaan katkeria siitä, että heidän piti kasvaa korvessa ja varsinkin siitä, että heidän äitinsä ei suostunut muuttamaan kaupunkiin, kun isä olisi voinut perustaa sinne suksitehtaan.
Ukki ja mummo olivat kuin meidän ajan vihreitä, linkoloita, idealisteja. Lapsethan siinä kärsivät. Ukin serkkujen lapset kasvoivat kaupungeissa, ja heillä oli aivan toiset mahdollisuudet elämässä. Vasta vuosikymmenten jälkeen kaikilla oli samat mahdollisuudet. Melkein samat mahdollisuudet, sillä jo 1900-luvun alussa kouluja käyneet keräsivät omaisuutta niin paljon, että heidän jälkeläisensä saattoivat valita uransa todella vapaasti.
A dull girl
Aprillipäivä oli suuri päivä kouluaikana. Opettajia aprillattiin monin tavoin. Meillä kotonakin on aprillattu.
"All work no play makes jack a dull boy" sanovat englantilaiset. Näin kävi meidän perheessä. Kaappeja järjesteltäessä unohtui aprillipäivä eli April Fools day!
"All work no play makes jack a dull boy" sanovat englantilaiset. Näin kävi meidän perheessä. Kaappeja järjesteltäessä unohtui aprillipäivä eli April Fools day!
perjantaina, huhtikuuta 01, 2011
Järjestelyä
Kokosimme tarmomme ja siirsimme lasivitriinit uuteen paikkaan. Hämmästyin sitä, kuinka paljon oli kertynyt pölyä. Edellisessä asuinpaikassa iso puisto suojasi katupölyltä.
Fredrikintori, Helsinki
Metodistikirkko on Fredrikintorin reunalla. Se on kaunis vaaleanpunainen rakennus, jonka suippokärkinen torni on alkanut heilua nyt keväällä 2011.
Kukka puhkesi vanhaan kukkavarteen
Ei kannata leikata kukkineen orkidean kukkavartta pois, jollei se ole kuivunut. Näin kauniita kukkia voi puhjeta perhoskämmekän vanhaan kukkavarteen. Kuva: Aune Kämäräinen
torstaina, maaliskuuta 31, 2011
Krusifiksikielto kumottiin 18.3.2011
Crucifix in Gotland (Wikpedia) (oik.triumfiristi)
Tämä uutinen meni ohi.: 18.3.Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kumonnut koulujen krusifiksikiellon
Krusifiksikielto kumottiin Euroopassa.
Lue uutinen Turun Sanomista
Suomenkielinen Wikipedia ei ole ajan tasalla.
keskiviikkona, maaliskuuta 30, 2011
Taas keskustellaan maahanmuutosta
Tulkaa meille, maahanmuuttajat. Meillä on ainakin lunta!
Kommentti maahanmuutosta [Keskustelua käytiin blogissa, jonka kirjoittaja on lopettanut ja sulkenut sen. Onneksi talletan aina tärkeimmät kommenttini.)
Olen asunut 10 vuotta Pohjois-Amerikassa ja seurannut maahanmuuttopolitiikkaa sekä USAssa että Kanadassa vaihto-oppilasvuosistani asti.
USAssa oli vallalla pitkään tuo" kotouttamisaate", jota on realistisemmin nimitetty sulatusuunipolitiikaksi. Sitä oli myös Neuvostoliitossa, joka oli varsinainen kansojen sulatusuuni. Kaikista yritettiin tehdä neuvostoihminen ja tuhottiin kokonaan pienet kulttuurit ja kielet.
Miksi ihmeessä tuollaista systeemiä ihaillaan Suomessa?
Kanadassa on laitettu reilusti perustuslakiin monikulttuurisuus, ja se onnistuu aika hyvin.
Miksi ei oteta mallia Kanadasta?
Tee muille se, mitä toivoisit tehtävän itsellesi. Tee maahanmuuttajille sama, mitä toivoisit tehtävän suomalaisille Ruotsissa ja muualla maailmassa. Anna heidän elää rauhassa.
Klikkaa hakusanaa 'siirtolaisuus' ja lue muita kirjoituksiani siirtolaisuudesta.
Lisää kommenttejani. Lue koko keskustelu linkin kautta
uusi kommenttini:
Miksi oletat heti, että tarkoitin maahanmuuttajan omalla kulttuurilla huonoa käytöstä?
kommentti:
Me suomalaiset olemme juopottelevia epäkohteliaita tuppisuita mörököllejä, joiden maassa puolet avioliitoista hajoaa, teinitytöt juovat itsensä säännöllisesti humalaan ja nuorten tyttöjen itsemurhaluvut ovat Kiinan jälkeen suurimmat. Kulttuurimme on mennyt jostain syystä pahasti pieleen. Ehkäpä meillä on opittavaa maahanmuuttajilta.
jälleen uusi kommenttini:
Oppiminen tapahtuu parhaiten silloin, kun ihmiset elävät yhdessä, koulutovereina, naapureina ja työtovereina ja ovat kohteliaita ja ystävällisiä toisilleen.
Mutta välttämättä eivät hyvin erilaisia uskonnollisia ja poliittisia näkemyksiä omaavat ihmiset halua seurustella jatkuvasti toistensa kanssa koulun tai työn ulkopuolella. Miksi pitäisikään? Jokainen valitsee pienen lähipiirin itse.
Eräs kanadalainen nainen sanoi kerran, että yliopisto ja koulu ovat utopistisia yhteisöjä. Siellä ollaan hyvinkin hyviä ystäviä, mutta valmistumisen jälkeen kukin palaa yhteisöönsä.
Ystävällinen rikkaiselo on ihan hyvä. Jutellaan kun tavataan, kysellään kuulumisia. Ei ihmisellä ole yleensä hyvin monta todellista, läheistä ystävää.
Hyvät tavat ja hymy auttavat.
vielä uusi kommentti:
Vieraan kielen oppiminen on vaikeaa aikuiselle. Olen nähnyt sen opettajana, siirtolaisena tarkkaillessani toisia siirtolaisia Kanadassa ja itse yrittäessäni opetella vaikkapa kiinaa tai venäjää aikuisena.
Täytyy olla hyvin vahva motivaatio, jotta jaksaa nähdä sen vaivan, mitä kielen oppiminen vaatii. Toisaalta esim jotkut diplomaatit opettelevat tarmokkaasti ja nopeasti uuden asemamaansa kielen. Se sujuu nopeimmin yksityisopettajan avulla.
Suomessa on eräs erinomainen asia: alatekstit TV-ohjelmissa!
Lapsethan oppivat kielen nopeasti leikkitovereiltaan ja opettajiltaan. Toivokaamme, että he säilyttävät myös äidinkielensä.
Nämä asiat ovat vaikeita. Suomessa ei ole realistisia käsityksiä siitä, mitä voi tehdä.
Nuori, ja varsinkin oppinut ja kielitaitoinen ihminen on aivan eri tilanteessa kuin vieraita kieliä osaamaton kouluja käymätön ihminen. Toiselta ihmiseltä ei pidä vaatia liikaa. Se on ajattelematonta ja jopa julmaa. Eivät kaikki ole kielellisesti huippulahjakkaita.
Olen nähnyt Pohjois-Amerikassa onnellisia suomalaisia siirtolaisia, joilla on heikko englannintaito, mutta elämä sujuu, kun on oma suomalainen yhteisö, jossa voi toimia vapaa-aikoina.
Toinen ja kolmas sukupolvi muuttuu kielitaitoiseksi, usein kaksi- tai kolmikieliseksi ja uuden kotimaansa täysin toimivaksi jäseneksi. Heillä saattaa olla kuitenkin aivan toisenlainen käsitys perheestä ja suvusta kuin suomalaisilla. Uuden kotimaan kieltä osaamaton isoäiti voi olla erittäin arvostettu suvussa. Hän siirtää lapsille suvun perinteen ja kielen ja antaa lasten vanhemmille mahdollisuuden harjoittaa vaativaakin ammattia.
Kirjakauppa, apteekki ja ravintola Toronton kiinalaisessa kaupunginosassa. Kuva: Anna Amnell
Mieleeni tulee tyttäreni kiinalainen oikomishoitoa antava erikoishammaslääkäri, elegantti nainen, joka työskenteli kotonaan. Kiinaa puhuva arvokas isoäiti toi lapsenlapsen sylissään katsomaan, miten äiti tekee työtään ja tervehtimän minua.
Hiukan nöyryyttä, jotta hyväksymme, että asiat voidaan hoitaa muutenkin kuin pohjoismaisella tavalla. Afrikkalaisten ja aasialaisten tapa toimia kunnioittaa kaikkia ikäluokkia ja koko sukua. Se on lämmintä ja tuottaa tasapainoisia ihmisiä.
tiistaina, maaliskuuta 29, 2011
Ihan hullu ammatti
Sain kasvaa hyvin vapaasti ja lukea rauhassa, mitä halusin. Siksi mitään kapinallisuutta ei syntynyt. Rakastin erityisesti vanhoja ihmisiä, esimerkiksi isoisää, joka kertoi vanhoista ajoista- muun muassa Pietarista – samoin pidin suutarista, joka asui meidän pihassa.
Luin jo lapsena naapurissa asuvan toimittajan vintiltä aikuisten romaaneja. Nuortenkirjoja tai tyttökirjoja luin hyvin vähän. Kiinnyin alusta pitäen laajoihin eeppisiin romaaneihin kuten Dickensin kirjoihin. Jos olisin ollut tarpeeksi rikas opiskellakseni historiaa ja aloittanut kirjoittamaan nuorena, olisin ehkä kirjoittanut paksuja historiallisia romaaneja. Ystäväni hämmästyivät kovasti, kun julkaisin tyttökirjoja. Niin minäkin. Ehkä aihe valitsee kirjailijan.
Julma ala tämä on, kuten Raili sanoo. Ehkä sen vuoksi, kun se joutuu elämään maailmassa, jossa raha ja suhteet ratkaisevat kaiken. Pakostakin tämä on kutsumusala. Kirjat ovat merkinneet meille paljon tärkeinä vuosina, siksi kirjoitamme – kiitollisuudesta kirjallisuudelle. Me kirjailijat ymmärrämme toisiamme, sillä mehän olemme monessa mielessä ihan hulluja, kun valitsemme tällaisen ammatin.:)
Tuska yli ruumiin
Kerrotaan, että muuan savolaispotilas kuvasi lääkärille huonoa oloaan sanonnalla "tuska yli ruumiin". Se tuli mieleen viimeisimmän flunssan aikana, sillä luita kolotteli tosissaan. Lisäksi oli kurkkukipua ja käheä ääni, joihin auttoi onneksi yskänlääke. Kuume ei nouse minulla ollenkaan. Eräänä päivänä toinen silmä oli kipeä, mikä on hyvin outo tuntemus. Selvisin tällä kertaa levolla ja kuuden tunnin "päiväunilla". Teetä kului paljon.
Papukaija, joka laulaa Mozartin Taikahuilua
Kuvassa on Amazon papukaija. papukaijat, kuvia Wikipedia
Kuuntele tätä. Papukaija, joka laulaa Mozartin Taikahuilua Yön kuningattaren osaa. Videossa laulava papukaija eli 15-vuotiaaksi.
maanantaina, maaliskuuta 28, 2011
Kommentti: Lasten- ja nuortenkirjat
Kiitos Salla ja kommentoijat.
Tätä keskustelua on ollut hauskaa lukea.
Tätä keskustelua on ollut hauskaa lukea.
Olette puhuneet siitä, mitä lapset, nuoret ja heidän opettajansa toivovat kirjallisuudelta. Myös vanhemmilla on toiveet, sillä heillä on eniten vastuuta lapsistaan, siitä millaisia ihmisiä heistä kasvaa ja jääkö kirjallisuus heille läheiseksi harrastukseksi. Vanhemmat valitsevat kirjat joululahjoiksi ja syntymäpäivälahjoiksi. Heidän toiveitaan kannattaa kuunnella.
Meillä oli tapana lukea vuosikaudet ääneen kirjoja lapsille, lopulta vanhin oli jo yliopistossa – opiskeli mm luovaa kirjoittamista - ja halusi että tuota tapaa jatkettiin. Klassikot olivat suosituimpia, niissä on juoni, laaja henkilögalleria, monikerroksisuutta. Myös tätä perinteistä lajia kannattaa kirjoittaa.
Kovat lukijat lukevat kaikkea, mitä heidän eteensä tulee. Siksi tarvitaan monenlaista kirjallisuutta. Runoutta ja näytelmiäkään ei pidä unohtaa. Niitäkin luetaan.
Kirjailijana olen ollut erityisen onnellinen silloin, kun joku kriitikko on käsitellyt kirjojani kaunokirjallisuutena, kiinnittänyt huomiota siihen, miten olen kirjani rakentanut. Sitä tapahtuu valitettavan harvoin. Sellaiset ovat juhlahetkiä. Yleensä kirjoittaminen on aika yksinäistä hommaa, Eniten on ollut hyötyä kirjallisuuden opinnoista yliopistossa ja kansainvälisestä keskustelusta (lehdistössä, kirjoissa ja Internetissä).
sunnuntaina, maaliskuuta 27, 2011
Näin he ovat muuttuneet
Nauti vaaleista. Äänestä ja pidä vähän hauskaa.
Näet nämä ihmiset uutisissa. Katso miten paljon he ovat muuttuneet..
Eniten on muuttunut tämä rouva.
the unsinkable Väyrynen Katso mikä ilme! Väyrysen kirkko
Hänkin on muuttunut salonkikelpoiseksi. Vertaa näihin kuviin.
Toista heistä olen äänestänyt. Äänestäisin toistakin jos voisin.
En osaa kirjoittaa hänen sukunimeään, mutta olen äänestänyt häntä jo parikymmentä vuotta. Tässä hän on vaimonsa kanssa kauan sitten, siihen aikaan kun asuin vielä Kanadassa.
Runotytön aviomiehellä on tänään nimipäivä.
Tämä on hauskaa puuhaa flunssasta toipuvalle ihmiselle.:)
Näet nämä ihmiset uutisissa. Katso miten paljon he ovat muuttuneet..
Eniten on muuttunut tämä rouva.
the unsinkable Väyrynen Katso mikä ilme! Väyrysen kirkko
Hänkin on muuttunut salonkikelpoiseksi. Vertaa näihin kuviin.
Toista heistä olen äänestänyt. Äänestäisin toistakin jos voisin.
En osaa kirjoittaa hänen sukunimeään, mutta olen äänestänyt häntä jo parikymmentä vuotta. Tässä hän on vaimonsa kanssa kauan sitten, siihen aikaan kun asuin vielä Kanadassa.
Runotytön aviomiehellä on tänään nimipäivä.
Tämä on hauskaa puuhaa flunssasta toipuvalle ihmiselle.:)
Samppanjasosialistit
Tunnemme samppanjasosialistit ennestään hienosta sukutaustasta ja paksusta osakesalkusta. Kiinnostavaa lisää muotokuvaan tuo 34-vuotias valtiotieteen ylioppilas ja puolueensa punavihreä puheenjohtaja.
"Arhinmäki kertoo käyneensä ulkomailla 170-180 stadionilla niin, että niissä on ollut peli käynnissä." Esimerkiksi joulun jälkeen Arhinmäen ja hänen avovaimonsa matkakohteena oli "12 ottelua, valtaosa eri stadioneilla".- -
"Arhinmäki sanoo käyttävänsä paljon rahaa vaatteisiin.
Jalassa on usein mustat Karhu Originals painijankengät tai vastaavat lenkkarit, tummat farkut ja puvun takki, ja usein siniruutuinen paita ilman solmiota."
(Juha-Pekka Raeste: Karismansa vanki. Eduskuntavaalit 17.4.2011 HS/Kotimaa 27.3.2011)
Olen luullut, että Arhinmäki ostaa vaatteensa Pelastusarmeijan kirpputorilta, mutta nähtävästi aidon duunari-lookin ylläpitäminen on kallista.
"Arhinmäki kertoo käyneensä ulkomailla 170-180 stadionilla niin, että niissä on ollut peli käynnissä." Esimerkiksi joulun jälkeen Arhinmäen ja hänen avovaimonsa matkakohteena oli "12 ottelua, valtaosa eri stadioneilla".- -
"Arhinmäki sanoo käyttävänsä paljon rahaa vaatteisiin.
Jalassa on usein mustat Karhu Originals painijankengät tai vastaavat lenkkarit, tummat farkut ja puvun takki, ja usein siniruutuinen paita ilman solmiota."
(Juha-Pekka Raeste: Karismansa vanki. Eduskuntavaalit 17.4.2011 HS/Kotimaa 27.3.2011)
Olen luullut, että Arhinmäki ostaa vaatteensa Pelastusarmeijan kirpputorilta, mutta nähtävästi aidon duunari-lookin ylläpitäminen on kallista.
Mikä muutti Suomen?
"Tokion kokoisessa yli 30 miljoonan ihmisen suurkaupungissa voivat kuusivuotiaat ekaluokkalaiset kulkea yksin kouluun. Polkupyörän voi jättää lukitsematta, lompakkoja ei varasteta, naisia ja lapsia ei häiritä. Kaduilla ei ole roskia. Japanilainen ruoka on puhdasta, tuoretta ja aina hyvää". (Anna Gustafsson: Japanilaiset arvostavat malttia. HS/Mielipide 27.3.2011)
Tällainen oli Suomikin vielä 1950-luvulla ja 1960-luvun alussakin. Mikä muutti Suomen?
Marian ilmestyspäivä 2011
Firenzen Uffizin taidegalleriassa käynti on ollut eräs elämäni suuria kokemuksia. Otin pienellä kamerallani tämän kuvan Leonardon enkelistä. Tuntui siltä, että en ollut nähnyt koskaan aikaisemmin mitään yhtä kaunista ja täydellistä taideteosta. Katso koko taideteos. Leonardo: annunciation.
Käynnistä Uffizissa alkoi kiinnostukseni renessanssiin, ja se johti Lucia OLavintytär-kirjoihin
http://amnellanna.blogspot.fi/2014/01/anna-amnell-firenzesta-turkuun.html
ja käy täällä
http://www.virtualuffizi.com/
lauantaina, maaliskuuta 26, 2011
Kommentti: 7 kuolemansyntiä
Hieronymus Bosch: Seitsemän kuolemansyntiä (klikkaa kuvaa ja katso sitä suurena, klikkaa maalauksen nimeä ja katso yksityiskohtia Wikipediasta)
Ainahan on kivaa lukea tällaista pohdintaa. Mutta syntien ja hyveiden jaoittelu sinänsä on tuntunut minusta aina teennäiseltä.
Se on ollut tietenkin hedelmällinen aihe taiteessa, esimerkiksi Dantella ja Hieronymus Boschilla.
Kävin varsin lukemassa, mitä on tämän kuolemansyntilistan taustalla. Ja sieltähän löytyivät vanhat tutut, antiikin filosofit Aristoteles ja Platon.:)
He kehittivät hyveiden listan (alussa neljä), ja sitten myöhemmin antiikin ajan kristitty lakimies ja runoilija Prudentius kirjoitti runon hyveiden ja paheiden taistelusta.
Ihminen on monimutkaisempi kuin tuollaiset listat. Ylpeys on yhtä hyvin hyvä kuin paha asia. On tervettä osata iloita ja olla ylpeä omista yhtä hyvin kuin muidenkin saavutuksista. Sitä saisi olla meissä suomalaisissa enemmän.
Kuten täällä joku jo kirjoitti, viha eli adrenaliiniryöppy on hyvin tarpeellinen, kun pitää saada jotain reippaasti aikaan.
Hyvinä pidetyt ominaisuudet voivat olla taas todellisuudessa hyvinkin itsekkäitä tavoitteiltaan.
Riikinkukot
Hannelen blogissa oleva kuva kauniista riikinkukkotaulusta (ja muista riikinkukkoaheisista esineistä) toi mieleen ne riikinkukot, joita ihailin Lokrumin saarella Dubrovnikin lähellä.
Urokset ovat kauniita ja ylväitä. Ne ovat myös seurallisia, kuin lemmikkieläimiä, jotka tulevat vierelle näyttämään kauneuttaan. Nin oli ainakin Lokrumilla, vanhalla luostarisaarella, joka on nykyään luonnonsuojelualue.
Lokrum, Croatia
Urokset ovat kauniita ja ylväitä. Ne ovat myös seurallisia, kuin lemmikkieläimiä, jotka tulevat vierelle näyttämään kauneuttaan. Nin oli ainakin Lokrumilla, vanhalla luostarisaarella, joka on nykyään luonnonsuojelualue.
Lokrum, Croatia
Flickr ja Blogger
En voi lähettää kuvia Flickristä valokuvablogiini. Lopetin sen välillä, mutta palautin sen takaisin ja päätin kokeilla uudestaan . Kuvat eivät kulje. Miten toimii tämä tänään?
perjantaina, maaliskuuta 25, 2011
torstaina, maaliskuuta 24, 2011
Pidän Aalto-maljakoista
Meillä on monta Aalto-maljakkoa, lahjaksi saatuja, eri kokoisia. Käytän niitä koristeina, kukkamaljakkoina, säilytysastioina tai hedelmäsalaatin tarjoiluun. Toisinaan täytän pari pientä Aalto-maljakkoa vedellä ja laitan ne orkidearuukkujen keskelle tuomaan kosteutta.
Yllä oleva Aalto-maljakko on kuvattu näyteikkunasta.
Mikä vaivaa Googlea!
Onko Google kaatunut? En pääse meidän kummallakaan koneella Googleen. Kirjoitan tätä Safarin ja Yahoon kautta.
Ongelma kaikkialla maailmassa.
keskiviikkona, maaliskuuta 23, 2011
Urani huippu
Olen saavuttanut nähtävästi valokuvaajan "urani" huipun. Yllä oleva kuvani on päässyt ylioppilaskirjoituksen matematiikan pitkän oppimäärän esimerkkiin. Ks kysymys 7, Penrosen laatat. Onnittelen itseäni lämpimästi, sillä minähän olen lukenut vain vanhan ajan tyttökoulun lyhyistä lyhyimmän matematiikan oppimäärän.:)
Toivon, että matematiikan kirjoitukset sujuivat hyvin.
Laatat ovat kauniita. Niistä on jatkuvasti iloa, kun menen mieheni kanssa iltakävelylle. Säätila ja valaistus vaikuttavat paljon siihen, miltä laatat näyttävät. Kunhan laatoitus ulottuu asemalle asti, on saatu hieno lisä Helsingin keskustaan.
Alkuperäinen blogikirjoitukseni, johon kysymyksessä viitataan.
tiistaina, maaliskuuta 22, 2011
Säteilevä Linnanmäki
Linnanmäki loistaa ilta-auringossa.
Tällaisena näky on kaunis, muuten olen sitä mieltä, että uudet tornit ovat pilanneet maiseman. Näkyvyys vaihtelee, vertaa näkymiä eri vuodenaikoina.
Tällaisena näky on kaunis, muuten olen sitä mieltä, että uudet tornit ovat pilanneet maiseman. Näkyvyys vaihtelee, vertaa näkymiä eri vuodenaikoina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)