Arjen kauneutta

062, originally uploaded by amnellanna.

Näkymä keittiön ikkunasta yllättää toisinaan.

Obama-paperinukke johdossa

Obama paper doll

Jos paperinuket voivat ennustaa vaalitulosta, Obamasta tulee USA:n presidentti. Doverin Obama-paperinukke on saanut 64% äänistä ja McCain -paperinukke vain 36%.
Nyt voi lähettää myös suosikkikandidaattinsa kuvan ilmaisena email-postikorttina.

Kun olin alkujaan Hillaryn kannattaja, voisin lohduttautua tilaamalla Hillary- paperinuken, joka kuuluu presidentinrouvien paperinukkepakettiin.

Naisten höpinöitä? Ei toki. Luulen, että näillä paperinukeilla käydään tehokasta vaalikampanjaa, sillä politiikassa eivät vaikuta vain faktat vaan myös tunteet. Kissat ja koirat ja hamsteritkin ovat mukana yhä kovemmaksi käyvässä kampanjassa. Minua kauhistuttaa, kun ajattelen, miten kovaksi kampanja tulee vielä käymään.

Pohjois-Amerikassa kansa suhtautuu politiikkaan paljon avoimemmin kuin meillä Suomessa. Siellä kuka hyvänsä voi mennä puhumaan ehdokkaansa tai virkaan valitun poliitikon kanssa. Viisas poliitikko tietää, että nimenomaan tavalliset ihmiset päättävät, mitä hänelle politiikassa tapahtuu.

Aleksanterinkatu, Helsinki

Aleksanterinkatu, Helsinki, originally uploaded by amnellanna.

sininen

Tiger kertoo Amerikasta Rihmastossa

Niagara Falls_1986_July_024, originally uploaded by Brin d'Acier.

Kuva : Matti Amnell (Klikkaamalla kuvaa pääset katsomaan poikani Niagara-kansiota Flickrissä)

Osoituksena Rihmaston leppoisasta tunnelmasta laitan tänne kirjoitukseni, jonka lähetin sinne, kun eräät osallistujat kirjoittivat matkarunoja Amerikasta, tarkemmin Kanadasta.


16.7. 2005 Petra kirjoitti:

"on Tiger täällä elänyt,
hänestä voisi apua olla
meille, ihan tässä ja nyt."

Vastasin: (Klikkaa kohtaa "aihe" ylhäällä oikealla)



Kirjekyyhkyn mukana lähetän vaatimattoman viestin toiseen kotimaahani.

Buster Keatonin lailla voi matkustaa junalla Kanadan halki. Se on suuri maa, joka ulottuu "mereltä merelle". Tiger ei ole itse lomaillut koskaan länsi-Kanadassa, vaan on matkustanut melkein kaikkina Kanadan kesinään Yhdysvaltoihin telttailumatkoille.

Koska kalastaminen kiinnostaa teitä, voitte pysähtyä suomalaiseuduille Thunder Bayhin ja Sudbury'in. Vai menettekö pohjoiseen Timminsiin? Neuvovat kanadansuomalaiset, missä ovat parhaat kalapaikat. Intiaanien saarta, Manitoulin Islandia älkää vain unohtako.

Ei kai passi kadonnut? Ottawassa on suurlähettiläs, Torontossa konsuli.

Tuliko ikävä Eurooppaa? Silloin pitää mennä Quebeciin, varsinkin Orleansin saarelle ja Quebec Cityyn. Siellä on vanhan mantereen lumo säilynyt. Mieleen tulevat suomalaiset kylät, kun katselee niitä 1600-luvulla rakennettuja harmaakivikirkkoja.

Mieleen tulivat myös siirtolaisten karut alkuajat. Ilmasto oli niin ankara, että Ranskasta tulleet perheet olisivat kuolleet viluun ja nälkään, jolleivat intiaanit olisi neuvoneet, miten elää. Useimpien quebeciläisten sukujen esivanhemmissa on sekä intiaaneja että eurooppalaisia.

Mutta parasta on Kanadassa Niagara. Se on koko mantereen myyttinen keskus. Kanadan puolellahan ovat juuri ne parhaat putoukset. Kun sumua näkyy, tietää että on lähestymässä Niagaraa. Kun olette käyneet ihmettelemässä putousta, menkää sinne ravintolaan putousten äärelle, pyytäkää pöytä, josta voi katsoa, kuinka vesi syöksyy syvyyksiin.

Siinä vaan kartta esille ja Niagaran seudun viiniä maistellen voitte miettiä, minne mennä seuraavaksi. Suunnatako New Yorkiin ja kulttuurin pariin vai Pennsylvanian halki ja suurien metsien ja Great Smokey vuorien keskelle telttailemaan?

Käykää kuitenkin ensin USA:n puoleisessa Niagara Fallsin kaupungissa intiaanien kulttuuri- ja tiedotuskeskuksessa, jonka nimi on Turtle. Se on kilpikonnan muotoinenkin. Siellä voitte nähdä sotatanssin, jolla tanssitaan nykyään rauhaa, ei sotaa.

Tuli mieleen Rihmasto

Kuva: forester/morguefile

Ennen bloggaamisen aloittamista osallistuin netissä kahteen keskustelupalstaan Kiiltomatoon ja Rihmastoon. Kiiltomato oli siihen aikaan melko omituisessa vaiheessa, mutta Rihmasto oli oikein mukava paikka. Siitä jäi hyvät muistot. Kirjoitin Rihmastoon nimimerkillä Tiger, mutta oikea nimeni oli tiedossa. Huomasin äsken, että siellähän on kaikki kirjoitukset tallessa. Ne täytyisi ottaa talteen omiin blogeihinkin.

Valitsin nimimerkin Tiger, koska olen kiinalaisessa horoskoopissa Tiikeri. En usko horoskooppeihin, mutta kiinalainen horoskooppi on hyvin kiinnostava. Sehän on tietenkin mahdoton - eivät kaikki samana vuonna syntyneet lapset esimerkiksi yhdessä koululuokassa ole samanlaisia.

Ruskaa Johanneksen puistossa

Ruskaa Johanneksen puistossa, originally uploaded by amnellanna.

Tänä vuonna on ruskaa. Milloin hyvänsä voi tulla myrsky ja viedä kaikki lehdet pois.

Syksy Johanneksen puistossa

Syksyn lehdet

Petersburg, Illinois

Petersburg, Illinois_1986_August_003, originally uploaded by Brin d'Acier.

Grave of Edgar Lee Masters, author of Spoon River Anthology
Nämä valokuvat Spoon Riveristä on ottanut joko poikani tai minä. Emme taida muistaa, kumpi.

Spoon River

Lewiston, IL_1986_August_206, originally uploaded by Brin d'Acier.

Tämän halusimme nähdä.

Muisto

Lewiston, IL_1986_August_198, originally uploaded by Brin d'Acier.

Spoon Riverin hautausmaalle täytyi mennä.

Koko kansan presidentti Martti Ahtisaari sai Nobelin!

2008 Nobel Peace Prize Laureate is Martti Ahtisaari from Finland

Oliivi on rauhan symboli. Sen kasvattaminen vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa - rauhan aikaa. Oliivipuutarhaa ei voi hoitaa, jos maa on sotatilassa.

Tapasin presidentti Martti Ahtisaaren eräillä Englannin suurlähetystön kutsuilla. Kerroin, että arvostan kovasti hänen työtänsä ja lisäsin hymyillen, että näin on, vaikka en olekaan demari.
- En ole minäkään, sanoi Ahtisaari hymyillen leppoisasti. Hän sanoi, että presidentiksi tultuaan henkilö lakkaa olemasta puolueensa jäsen ja muuttuu koko kansan presidentiksi.

Ahtisaarihan oli tullut puoluepolitiikan ulkopuolelta Sdp:n presidenttiehdokkaaksi, ja hänet oli ensimmäisenä valittu suoralla kansanvaalilla presidentiksi vuonna 1994. Me ulkomailta lama-Suomeen kolme vuotta aikaisemmin palanneet suomalaiset koimme Ahtisaaren valinnan hyväksi merkiksi: Suomeen paluu oli ollut oikea ratkaisu. Suomi oli eheytymässä. Nyt ajateltiin, mikä oli parasta Suomelle. Vanhat sotakirveet haudattaisiin.

Olimme väärässä. Suomi ei ollut vielä valmis Martti Ahtisaaren kaltaiseen kansainvälisesti ajattelevaan presidenttiin. Kansa ihaili presidentti Ahtisaarta, mutta puoluepolitiikka vei Suomelta presidentin, joka olisi voinut johtaa toisella kaudellaan Suomen uudelle vuosituhannelle.

Unto Hämäläinen kirjoittaa tänään Hesarissa, että Ahtisaaren kaltaiset sovittelijat ovat harvinaisia.

"Ahtisaaren presidenttikaudella suuret asiat onnistuivat: Suomesta tuli EU:n ja sen talousliiton jäsen ja maan talous vakautui laman jäljiltä."
(Unto Hämäläinen: Autuaita ovat rauhantekijät. Ahtisaaren kaltaisia sovittelijoita on vain muutamia. HS/Kotimaa Ahtisaarelle rauhan Nobel. 11.10-2008)

Olen tänään iloinen siitä, että Martti Ahtisaari sai Rauhan Nobel -palkinnon. Me suomalaiset onnittelemme nobelistia ja hänen perhettään!

Kiitos Martti Ahtisaari!

Ikkunaremontti - vanhat ikkunat viety pois

Tähän kerrostaloon laitettiin uudet ikkunat. Remontti on viimeistelyä vaille valmis.

 

1930-luvulla rakennetun kerrostalon ikkunat otettiin pois ja uudet nostettiin paikoilleen ulkoapäin. Sisällä asunnoissa ovat olleet ammatti-ihmiset laittamassa ne paikoilleen.

Ikkunaremontti - huusholli paketissa

 

Kaikki mahdollinen on peitetty muovilla, ikkunoiden edustat on tyhjennetty, ollaan valmiina ikkunaremonttiin.

Ikkunaremontti 3

 

Uusi näkymä.

Ikkunaremontti 2

 

Ammattilaiset työssä

Ikkunaremontti

 

Harvinainen näkymä, ruudut poissa.

Kaunis Helsinki

Helsinki_2008_10_07_0396
Originally uploaded by Brin d'Acier

Töölönlahden huvilat ovat muistoja menneeltä ajalta. Kuva: Brin d'Acier/Matti Amnell. Klikkaa kuvaa ja käy katsomassa sitä suurempana.

Bloggerin blogipohjan muuttaminen

Päivitys 10/2010 Huom! Kaikissa muissa blogeissani paitsi Kotisivublogissa on Bloggerin uudella bloginmuokkausmenetelmällä laitettu blogipohja. Ulkoasu/mallinsuunnittelutyökalut

Lisäys 2010: kaikkein helpointa on muuttaa blogin ulkoasuksi Bloggerin Minima ja vaihtaa taustoja, joita tarjoavat esim Itkupilli ja Elegia.

Toinen lisäys: Vielä helpompaa on ottaa jokin Blogger Betan uusista blogipohjista kuten olen ottanut tähän blogiin. Blogger Template Designer vaihtaa pohjan kuin leikiten. Tallenna ensin blogisi. Kaikki osat säilyvät kylläkin ennallaan, mutta ne täytyy siirrellä itse entisille paikoilleen. Otsikon taakse voi laittaa mieleisensä kuvan ulkoasuasetusten kautta.

Lisäys myöhemmin: Tämä onnistui todella hyvin!

Sain tehdyksi 1990-luvulla ilmestyneille Aurora-kirjoilleni kauniin kotisivublogin. Välillä tapahtui kuitenkin katastrofi.

Blogin ulkoasun muuttaminen on yleensä yhtä hauska asia kuin blogiin kirjoittaminen. Vuodatukseen kehittävät monet ilmaisia blogipohjia, ja niiden siirtäminen oman blogiin on hyvin helppoa. Useimmat pohjien tekijät sallivat myös muutokset.

Myös Bloggeriin voi laittaa vakiopohjan tilalle uuden erilaisen pohjan. Googlaamalla "free Blogger templates" löytää kymmeniä sivustoja, joissa niitä tarjotaan. Tekstien koon ja värin voi muuttaa myös helposti. Olen löytänyt uuden pohjan esimerkiksi Kotikissat-blogiini. Pääset muihin Blogger-blogeihini Blogger-profiilista, joka on esillä ensimmäisessä sivupalkissa. Ks. 'Tarkkaile koko profiilia'

Viime aikoina Blogger on tehnyt kuitenkin muutoksia, joiden vuoksi monien kiinnostavien blogipohjien siirto ei enää onnistu. Ei onnistunut ainakaan minun taidoillani Hobbit-malli eikä toinenkaan keskiaikainen malli.

Kirjoituslipastoon (lakkautettu) ja valokuvablogiin löysin hauskat pohjat Final Sense -sivuilta, joilla on sekä ilmaista että maksullista palvelua. Löytyi myös kaunis valkoinen tulppaanimalli, jonka värit sopivat täydellisesti tyttökirjoihini, joissa luonto on tärkeässä osassa.

Olen laittanut Bloggeriin yksityisen blogin näitä kokeiluja varten. Eilen illalla ryhdyin taas kokeilemaan erästä mallia. Mutta vahingossa laitoinkin uudet koodit Aurora-blogiin, jonka olin saanut suurella vaivalla valmiiksi! Se meni täysin sekaisin. Olin tallentanut alkuperäisen mallin, mutta kun yritin korjata vahingon, kaikki sivupalkin kuvat, linkit ym. kahdentuivat. Blogger ei poistanut niitä millään. Bloggerin keskusteluryhmän ohjeissa neuvottiin odottamaan muutama päivä, jotta ne poistuisivat, minkä jälkeen blogin voisi taas laittaa kuntoon!

Löytyi kuitenkin toinen ratkaisu. Laitoin Aurora-blogiin kaikkein yksinkertaisimman blogipohjan, joka on viimeisenä malleissa. Silloin muutokset pystyikin poistamaan yksitellen. Ja sitten vaan oikea blogipohja blogiin.

Eihän asia tietenkään siihen loppunut: joka kuva ja linkki piti laittaa blogiin uudestaan. Kaiken lisäksi Internet Explorer kaatuili koko ajan, mitä se on tehnyt viime aikoina (syy ?) Kärsivällisyys on hyve bloggaamisessa.

Laitan muuten pitemmät kirjoitukseni nykyään usein ensin kokeilublogiin ja siirrän ne sieltä varsinaiseen blogiin, jotta ei tulisi haamupäivityksiä. Näin saa kuvankin valmiiksi siirtoon. Bloggerin tallennus ei nimittäin aina toimi.

Huom! Tallenna aina kuvat omalle tilillesi esim Photobucketiin, jotta ne ovat tallella, vaikka joku muu poistaisi ne sivuiltaan.

HUOM!
Marraskuu 2008 lisäys: Kaikkein helpointa on käyttää jotain Bloggerin omaa pohjaa, muuttaa sen värit ja laittaa oma kuva (tai ilmaisesta kuvapalvelusta saatu kuva) banneriin. Olen viimeksi käyttänyt denim-blogipohjaa ja Sand Dollar-pohjaa (Kotisivublogi, Auror-blogi ja Lucia Olavintytär)
Klikkaa alla olevia sanoja "Bloggerin blogipohjan muuttaminen, jotta näet muutkin juttuni."

Muista tallentaa blogisi ennen kuin alat tehdä muutoksia. Laita mittarin ja muiden tärkeiden osien koodit talteen.

Onko sinulla duffelitakki?

Onko sinulla duffelitakkì? Onko sinulla valokuvaa duffelitakista? Laita kuva blogiisi.

Natalian blogissa on ihania kuvia duffelitakeista, oikemmin Natalian pikkutytöistä vaaleanpunaiset duffelitakit päällä.

Muutama päivä sitten löytyi valokuva miehestäni duffelitakki päällä. Se on ruskea nappulatakki, jonka ostin alkujaan opiskelijapojallemme Toronton eläinsuojeluyhdistyksen kirpputorilta - kauppa oli meidän lähellä ja ostin sieltä vaikka mitä. Miehillä on tapana pitää lempivaatteitaan, vaikka ne olisivat ihan kuluneita. Suosittu oli tuo duffelitakkikin.

Minullakin oli duffelitakki Torontossa, valokuvan olen nähnyt jossain albumissa. Ehkäpä sekin löytyy.

Duffelitakkien historiaa ja kuuluisuuksia duffelitakit päällä.

Lämmin ilmasto

Turistina New Orleansissa. Viimeinen matkamme Yhdysvalloissa oli pitkä automatka ensin Hannibaliin, Mark Twainin kotiseudulle,ja siitä Missisipin kulkua seuraten alas Lousianaan.

Kuten tavallisesti poikani ja minä otimme hyvin paljon valokuvia. Osa niistä ilmestyi joissakin aikakauslehdissä, monet Torontossa ilmestyvässä siirtolaislehdessä ja osa päätyi paksuihin matka-albumeihimme. Osaa kuvista ei tullut katsottua ollenkaan, sillä ne olivat dioina. Vaikka kuvien kehityttäminen dioista ja diojen ja kuvien kehittäminen negatiiveista oli halpaa Kanadassa, suuuri osa jäi kirjekuoriin seisomaan.

Kun poikamme on hankkinut uuden hienon skannerin, vanhat valokuvat heräävät eloon. Lousianan kuvia katsellessa mieleen tulee taas sama ajatus kuin muulloinkin syksyn ja talven aikana Suomessa: Miksi ihmeessä esivanhempamme päätyivät tänne kylmään Pohjolaan?

Kuvia Louisinasta Suurimman osan lienee ottanut poikamme, osan minäkin. Emme enää muista. Mutta me kaksi otimme aina valokuvat matkoilla.

Mitä syksyyn kuuluu?

Syksyyn kuuluu flunssa, jolloin ihminen ei ole terävimmillään. Scrabble-pelissäkin tulee mieleen vain tylsiä, lyhyitä sanoja, ei pitkiä loistavia yhdyssanoja, jotka ulottuvat nurkasta nurkkaan ja tuovat paljon pisteitä.

Tunnelmallisempaa syksyä löytyy Syksy-blogistani, joka on taas käytössä.

Maailman kauneimmat kirjastot

Curious Expeditions -blogi esittelee maailman kauneimmat kirjastot. Blogi on myös harvinaisen tyylikäs.

Sieltä löytyy myös Helsingin Yliopiston kirjasto. Kuva ei ole kuitenkaan kovin edustava. Täällä on parempi kuva Kansalliskirjastostamme. Klikkaa kuvaa ja näet sen suurempana.
The National Library of Finland (Click the photo to see it in a larger size)

Sinebrychoffin museo

 

Ensimmäinen lähikuvani kuumailmapallosta Helsingissä. Kanadassa kuvasin erään kuumailmapallon matkallelähtövalmistelut, ja siitä tuli juttu Koululainen-lehteen.

Sana Sinebrychoff merkitsee minulle museota, kaunista vanhaa taloa Bulevardilla ja hevosia, jotka vetävät mainoskärryjä. Kadulla kulkee toisinaan punainen Koff-raitsikka. On tehnyt mieli mennä kyytiin, mutta en pidä oluesta, ja tuskin sieltä muuta juotavaa saa. Huom! Klikkaa tämän tekstin alapuolella olevaa sanaa 'Sinebrychoff', ja löydät muitakin kirjoituksiani samasta aiheesta.

Ajanlaskujärjestelmä: Thaimaa

"Theravada-buddhalaisuus on Thaimaan virallinen uskonto, jota noin 95 % väestöstä tunnustaa. Muslimeja on 3,8 %, kristittyjä 0,5 % ja hinduja 0,1 % väestöstä. Buddhalaisuuden rinnalla harjoitetaan myös šamanismia ja henkien palvontaa."
(Wikipedia/Thaimaa)

"Thaimaassa ei ole ongelmaa nimittää meidän ajanlaskuamme kristilliseksi ajanlaskuksi. Siellä noudatetaan kahta ajanlaskua, The Christian Era ja The Buddhist Era. Sitä omituisemmalta tuntuu se, että Suomessa on alkanut nousta trendi syrjäyttää ajanlaskumme kristillinen perintö."

Näin tehdään Thaimaassa

Miksi ihmeessä ei siis saisi sanoa kristillistä ajanlaskua kristilliseksi maassa, jonka väestöstä suurin osa on kristittyjä eli Suomessa, kun niin tehdään esimerkiksi Thaimaassa, jossa vain 0,5 prosenttia väestöstä on kristittyjä?

Asiallisuutta ajanlaskun merkintään Suomessa.

Outo maisema kaatosateen jälkeen

 

Kaatosateen jälkeen maisema muuttuu oudoksi. Ehkäpä kauempana sataa vielä kovasti. Tällaista maisemaa en ole ennen nähnyt.

Flunssa. verhot olivat edessä ja niiden takaa kuului outo kohina: kaatosade.

Elämän ihanasta ja jopa hyödyllisestä turhuudesta

Kauneusihanne vaihtelee. Mallinukke kuvattu muutama päivä sitten helsinkiläisen myymälän ikkunasta.

 keskustelua kuluttamisesta, lähinnä meikkituotteista yms.

Kommenttini kasvaa aina kirjoitukseksi. Kommentoin:

Kiehtova keskustelunaihe jälleen.

On mukavaa omistaa joitakin esineitä kuten esimerkiksi lempielokuvia ja TV-sarjoja video- tai DVD- muodossa, jotta saa katsella niitä aina kun haluaa. Sama koskee tietenkin myös katselukirjoja ja aikakauslehtiä tai näyteikkunoiden katselua tai tavarataloissa kiertelyä. Ne viihdyttävät. Aina ei jaksa olla niin asiallinen.

Olen sitä mieltä, että netti ja digikamera tuovat esineet meidän "omiksemme" ihan uudella tavalla. Otan paljon kuvia esimerkiksi kirpputoreilla ja siten saan omikseni tavarat, joita en voisi ostaa. Esineet, kankaan kuosi, värit kiinnostavat minua.

Suoraan sanoen, ne ilahduttavat minua. Siinä ei ole kysymys statuksesta eikä omistamisesta. Kauneus tekee elämän helpommaksi. Voimme nauttia kauneudesta, myös toisen ihmisen kauneudesta.

Me naiset olemme hoitaneet ja kaunistelleet ihoamme kaikkina aikoina. Olihan Jobin tyttärenkin nimi Ihovoideputki!

Muutama vuosi sitten luin genetiikkaa ja biologiaa, opin, että kauneus on terveyttä. Ihon hoitaminen pitää ihon terveenä ja suojelee auringon ja muun ympäristön vaurioilta. Ihosyöpä ei ole kiva asia.

Luin joitakin vuosia sitten ulkolaisesta sanomalehdestä artikkelin, joka kertoi, että ihonhoitotuotteissa on tapahtunut todellista kehitystä. Ennen oli ihan sama laittoiko kasvoihinsa vauvanhoitovoidetta vai lehmänutarevoidetta. Nyt ei ole enää samalla tavalla.

Kunnolliset ihonhoitotuotteet voivat korjata ihossa jo tapahtuneita vaurioita. Siksi ostan kalliita ihonhoitotuotteita. Pidän niitä lääkkeinä.

Hajuvesiä en ymmärrä, kun olen allerginen. Mutta ne tuottavat monille iloa, ja sitähän tarvitaan tässä maailmassa. Meikkaus on kaksiteräinen miekka, piristys ja ansa. Tunteet ja järki mukaan siihenkin asiaan.

L.M. Montgomery: lapsuus ja aikuisvuodet

Tämä maalaispappila Toronton lähellä oli pitkään Lucy Maud Montgomeryn koti. Hän kirjoitti siellä puolet kirjoistaan.

LM Montgomery kuoli vuonna 1942 lääkkeiden yliannostukseen kuten Helsingin Sanomat kertoo tänään. Montgomeryn pojantytär paljasti tämän perhesalaisuuden eli isoäitinsä itsemurhan kanadalaisessa Globe & Mail -lehdessä.

Montgomery oli saanut aikaisemmin hermoromahduksen ylirasituksesta, jonka oli aiheuttanut ennen kaikkea hänen aviomiehensä pitkäaikainen sairaus, joka täytyi pitää salassa, koska mies olisi muuten menettänyt virkansa. Masennusta oli aiheuttanut pitkään myös se, että Montgomery oli kokemattomuuttaan myynyt kaikki oikeudet ensimmäiseen Anna-kirjaansa eikä saanut nauttia esimerkiksi siitä tehdyn elokuvan tuotosta. Mutta hänellä oli masennusta jo nuorena ennen kirjallista uraa ja avioliittoa, kuten käy ilmi hänen päiväkirjoistaan, joita alkoi ilmestyä Kanadassa jo 1980-luvulla.

Lucy Maud Montgomery sanoi ennen kuolemaansa ystävilleen: "Muistakaa minut sellaisena kuin olin". Millainen oli Anna- ja Runotyttö -kirjojen kirjoittaja?
Lue kirjoitukseni LM Montgomeryn lapsuudesta ja aikuisvuosista.
Nämä kirjoitukset ovat ilmestyneet aikaisemmin lehtiartikkeleina. Kuvan ja artikkeleiden copyright Pirkko Anna Amnell.

Museot ja valokuvaaminen 2

Kuva: Matti Amnell

Poikani on ostanut hienon skannerin, jolla voi muuttaa digitaalisiksi sekä negatiiveja että dioja. Kauan sitten otettuja, ennen näkemättömiä kuvia tulee esille.

Tämä kuva on todiste siitä, että Louvressa saa kuvata. Olimme vuonna 1985 kotilomalla Euroopassa koko perhe, matkustimme Eurorail-lipuilla junalla ja kävimme monissa maissa Suomen lisäksi.

Koska meitä oli viisi, jakauduimme monesti 2-3 hengen ryhmiin sen mukaan, mikä nähtävyys ketäkin sattui kiinnostamaan. Eräänä päivänä Pariisissa nuoremmat lapset kävivät isänsä kanssa Jim Morrisonin haudalla ja viemärikierroksella, ja vanhempi poikamme ja minä vietimme koko päivän Louvressa.

Otimme paljon kuvia poikani hienolla Canon-kameralla, jonka hän oli saanut "ylioppilaslahjaksi" (high school graduation) ja joka toimii edelleen hyvin. Otimme sillä aikoinaan paljon kuvia Kanadassa ja USAssa, ja jotkut minunkin kuvista ilmestyivät lehdissä.

Louvressa otimme monet kuvat 1000 ASAn filmillä, sillä oli hämärää ja salamamaahan ei voi museoissa käyttää.

Swans in Helsinki

Swans in Helsinki
Originally uploaded by amnellanna
Joutsenia Kaiopuiston rannassa syyskuun lopulla.

Syksy Kaivopuistossa

Kaivopuistossa on nyt ruskaa. Muutama puu on jo karistanut lehtensä. Puita on jo pois kaadettu parikymmentä puistotien varrelta, joista viisi kuusi nuoria ja hyväkuntoisia. Millähän perusteella kaadettavat puut on valittu?

Kommentteja: TV, rikkaus ja köyhyys, kulttuuri

Iineksen blogissa keskustellaan jälleen innnokkaasti: Älä silmä pieni katso mitä vain.

Kommenttejani TV:n alkuajoista, kulttuurista, köyhistä ja rikkaista:

1.

Ajatteleeko Nevanlinna todellakin, että "televisio rantautui Suomeen työväenluokan, ei älymystön, kautta"?

Satun muistamaan ajan, jolloin TV rantautui Suomeen. Se tapahtui teekkarien kautta.

Toki teekkarit tekivät kovasti töitä ensin valmistuakseen ja sitten valmistuttuaan, mutta olen aina luullut, että he ovat myös älymystöä.

2.

Alussa TV:t ilmestyivät kyllä porvarisperheisiin, niille joilla oli varaa ostaa se. Nykyajan ihmiset eivät tajua, miten köyhiä ihmiset olivat TV:n alkuaikoina. (USAssahan TV oli jo täysin yleinen 1950-luvulla, joillakin oli väritelevisioitakin.)

Ja teekkareita - kuten meitä muitakin - on monenlaisia. Koko kulttuurin ja sivistyksen käsite ja sisältö ovat lisäksi muuttuneet, tarvitsee vain vilkaista Hesarin "kulttuuripalstoja".

Olen samaa mieltä kuin Ripsa, minustakaan ei voida jakaa enää yhteiskuntaa "työväenluokkaan" ja "porvaristoon" vanhalla tavalla.

Rikkaita ja köyhiä on edelleen, tulee aina olemaan, sillä kaikki ihmiset eivät ole yksinkertaisesti kyvykkäitä tai edes kiinnostuneita ylimääräisen rahan hankkimisesta tai hävittävät nopeasti perintönsäkin.

Kulttuurin parissa työskentelevistä löytyy paljon köyhiä, ehkä vielä köyhempiä kuin ns työväestöstä, jolla on kädentaitoja. Eivät kaikki osaa rakentaa esimerkiksi taloa, venettä tai huvilaa itselleen. Eivät osaa edes laittaa ruokaa tai valmistaa vaatteita yms.

Rikkaimmatkin suomalaiset ovat "köyhiä" verrattuina esimerkiksi Englannin, USAn ym vanhojen suurten talousalueitten huippurikkaisiin, joita on siellä paljon. Mutta siitä on hyötyä myös taiteilijoille ja artisaaneille (Huom! Käsityöläiset olivat niitä alkuperäisiä porvareita, siis keskiajalla).

Eräs amerikkalainen taide- ja perinnetekstiilien kutoja kertoi, että hänen kaltaisensa ihmiset tulevat hyvin toimeen - tarvitsee olla vain yksi prosentti ihmisiä, jotka ostavat, se riittää.

Sama koskee kulttuuria. Suurella kielialueella keskitason kirjailija elättää hyvin itsensä ja perheensäkin. Näin kertoi mm P.D. James.

Rikkaus voi olla siunaus myös meille köyhille ja epäkäytännöllisille ihmisille. Odotan tässä jälleen jännittyneenä, saanko apurahoja rahastoista, joita rikkaat bisnesihmiset ovat keränneet.

Asiat eivät ole niin yksinkertaisia, kuin monesti kliseemäisesti väitetään joidenkin dogmien valossa. Eivät ole koskaan olleet.

(Lisäys: Alkuaikojen väritelevisiot USAssa olivat kamalia. Värit olivat räikeitä. Näin eräässä perheessä väritelevision, josta perhe oli suunnattoman ylpeä.)

rantaantua= rantautua= siirtyä t. päästä rantaan; ajautua, päästä rantaan

60 puuta kaadetaan Kaivopuistossa

60 puuta kaadetaan Kaivopuistossa
Originally uploaded by amnellanna
Kaivopuiston Ison puistotien 170 vuotta vanhat lehmukset ja jalavat uusitaan. Yhdellä kertaa kaadetaan 60 liian vanhaa ja vaaralliseksi käynyttä puuta Kaivohuoneen ja Ison puistotien väliltä ja seuraavana keväänä puut Kaivohuoneen ja Kaivopuiston rannan väliltä. Kaataminen alkaa maanantaina.

Tilalle istutetaan 5-7 metriä korkeita lehmuksia. uudistaminen kestää yhteensä kaksi vuotta. Puistossa olevan informaation mukaan puistotien tilalle tulee kivetty leveä tie.

Joukko helsinkiläisiä oli tänään Kaivopuistossa hyvästelemässä tutut puut. Monet ottivat valokuvia.

Uskon, että minulle tulee ikävä vanhaa puistotietä. Puistossa olevan informaatiotaulun kuva vaikutti minusta kylmältä kivikaupungin paraatikadulta. HBL:n mukaan kuitenkin osa tiestä tulee 1800-luvun tyyliin soratieksi. Toivotaan näin.

Monille helsinkiläisille Kaivopuisto on paikka, jossa voi olla lähellä luontoa, puita ja merta. Sen kauneus on ollut lisäarvo. Mieheni juoksee joka toinen päivä Kaivopuistossa. Maisema muuttuu.

Diana-puistossa vanha kodikas puisto muutettiin elottomaksi kiviaukioksi, jossa ei ole varjoa kesällä puistossa istuville, sillä puut on kaadettu.

Näistä uudistuksista puuttuu kauneus ja viihtyisyys, jota oli vanhassa Diana-puistossa ja jota on ehdottomasti ollut Kaivopuiston Isossa puistotiessä.

Klikkaa kuvaa ja käy katsomassa kuvat, joita otin tänään. Voit katsoa ne suuremmassa koossa siellä.

Tee jäähyväiskävely Isolla puistotiellä.
Lue lisää HBL:stä

John McCain ja Barack Obama: 1. vaaliväittely

Koska Hillary Clinton oli minun ykkösehdokkaani USA:n presidentiksi, en ole perehtynyt aikaisemmin McCainin ja Obaman ajatuksiin. Vaikutelmia heidän 1. vaaliväittelystään, jonka näin sattumalta äsken CNN:stä:

Hämmästyin ensinnäkin sitä, miten laaja kokemus John McCainillä on sotataidon ja politiikan alueella. Hän puhuu yllättävän yksinkertaista kieltä, vaikka on yläluokkaa - isä ja isoisä olivat amiraaleja. Hän luettelee saavutuksiaan politiikassa ja käyttää tehokeinona toistoa, esimerkiksi sanomalla uudestaan ja uudestaan "Senaattori Obama ei ymmärrä tätä asiaa" - mikä kuulostaa äärimmäisen röyhkeältä eurooppalaisen korvissa. Mutta amerikkalaisilla on tuollainen tapa, ja monet heistä taitavat ihailla sitä.


Barack Obama on erittäin miellyttävä, puhuu kaunista kieltä, on hyvin käyttäytyvä ja perehtynyt hyvin kampanjakysymyksiin. Obama on hienostunut ja hillitty eleissään, ilmeissään ja puhetyylissään sekä pukeutumisessaan solmiota myöten.
Miten tavallinen amerikkalainen kestää sen, että tämä amerikanafrikkalainen nuori mies on suurin piirtein kaikessa loistavampi kuin perusamerikkalainen McCain? Koituvatko Obaman hyvät ominaisuudet hänen tappiokseen?

En ole amerikkalainen, mutta nämä ajatukset tulivat mieleeni sen perusteella, mitä tiedän omien kokemusteni ja havintojeni perusteella amerikkalaisista.

Tulee olemaan hyvin kiinnostavaa nähdä, millaisia ovat seuraavat väittelyt. Vaikka pidän Obamaa lahjakkaampana, luulen että McCain tulee voittamaan presidentinvaalit kokemuksensa ja (harkitun) kansanomaisuutensa vuoksi. Nykyisen tilanteen perusteella - pankkikriisi ja Irakin epäsuosittu sota - demokraattien pitäisi olla jo huomattavassa johdossa. Mutta näin ei ole.
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/McCain+ja+Obama+tiukasti+tasoissa/1135239311325?ref=rss

Obamassa on se vika, että hän on liian älykäs, liian sivistynyt ja viileän hienostunut, liian täydellinen. Tuo kaikki ärsyttänee tavallisia amerikalaisia varsinkin sen vuoksi, kun Obama on musta.

Väiteltiin taloudesta ja poltiikasta (YLE)

Musiikin salaisuus

"En ymmärtänyt musiikista mitään. Mutta siinä juuri piilee musiikin salaisuus: ei sitä tarvitsekaan ymmärtää, sen voi antaa vain tuntua".
Musiikkitieteen professori Eero Tarasti siitä, mitä musiikki merkitsi hänelle 12-vuotiaana. HS 26.9.2008

Enkeleille vai ihmisille?

 

the extraordinary (click the photo to see it in a larger size)

Mikähän on ollut mielessä arkkitehdilla, kun hän on suunnitellut mosaiikkikuvan korkealle Aleksanterinkadun varrella olevan talon päätyyn? Siitä saa juuri ja juuri selvää, kun katsoo pää kallellaan. Onko mahdollista, että vastapäisessä talossa asui joku, joka sai sitä sitten katsella ikään kuin ikiomana taulunaan? Vai olisiko tämä jäännettä keskiajan tavasta laittaa ylös korkeuksiin kirkkojen torneihin veistoksia ja korkokuvia enkelten katseltaviksi?

Miten eteenpäin?

Helsingin palolaitoksen torni edustakoon kaikkia niitä konkreettisia toimenpiteitä, joita voidaan tehdä, jotta epätoivo ja väkivalta eivät pääsisi leviämään Suomessa. Mutta mitä muuta voi tehdä? Ehkä tarvitaan uusia opastajia nuorille.

Mikä Suomessa on vikana?

CNN kertoi uutisissa:
Suomessa on eniten käsiaseita USAn ja Jemenin jälkeen. Miksi?
Suomessa on eniten murhia Euroopassa. Miksi?

Lisäksi tiedämme:

Suomessa nuoret tytöt tekevät tilastojen (2005) mukaan eniten itsemurhia Kiinan jälkeen. Miksi?

Mikä on vikana Suomessa?
Millä tavalla Suomi eroaa muista Euroopan maista?

Vaikka tämä tragedia tapahtui ammattikorkeakoulussa eli collegessa, kuten ulkomaiset TV-kanavat ovat tiedottaneet, tästäkin puhutaan koulusurmana. Kirjoitin tähän blogiin Jokelan tapauksen jälkeen ja kokosin ja kommentoin myös lehdissä näkemiäni kirjoituksia: ihmisviha, itsemurhan ihannointi, filosofian opetus, lukiolaisen maailmankuva. Klikkaa alla olevia sanoja 'Jokelan koulusurma', niin pääset myös niihin kirjoituksiin. Linkki myös sivupalkissa ja luonnollisesti myös hakusanojen luettelossa.

Auvisen tapaus kannattaa palauttaa mieliin, sillä Matti Juhani Saari näyttäisi matkineen Auvisen tekoa (copy cat effect). Auvinen on ollut näin olleen erittäin vaarallinen esikuva. Hänellähän oli puolestaan esikuvia vastaavista tapauksista Amerikasta. Tilanne on siis hyvin monikerroksinen, ongelma ei ole vain suomalainen, vaan kansainvälinen.

Yhteinen asia Yhdysvalloille ja Suomelle on käsiaseiden helppo saanti. Mutta Myyrmäen tapaus osoitti, että itsemurha ja murha tapahtuu myös ilman käsiasetta.

Huom! Samana päivänä Kanadassa ilmestyi lukiosta erotettu nuori mies kouluunsa aseen kanssa aamuhartauteen ja piti asetta papin ohimolla. Lue lisää kommentista.

Kauhajoki

Kauhajoki 23.9.2008



Klikkaa sanoja "Jokelan koulusurma", niin pääset kaikkiin koulusurmia koskeviin kirjoituksiini.

Autoton päivä

 

Mainontaa kaikille aisteille

Kerran kaukana Herttoniemessä

Siihen aikaan kun olimme nuoria, jouduimme muuttamaan jatkuvasti mieheni työn vuoksi. Olemme asuneet avioliittomme aikana Helsingissä yhdeksässä osoitteessa (Niiden lisäksi on ollut kolme Kanadassa ja yksi Kyproksella.)

Asuimme Herttoniemessä Hiihtomäentiellä siihen aikaan, kun tein Narnia-graduani ja luin englannin lopputentteihin. Pikkusiskoni oli tullut lukioon Helsinkiin ja asui meillä. Kun hän aloitti lukion, asuimme lyhyen kävelymatkan päässä Munkkivuoren Yhteiskoulusta Etelä-Haagassa Kaivopuistosta tuodussa vanhassa dachassa. Matka Herttoniemestä Munkkivuoreen kesti taas kauan.

Valmistuttuani otin kuukauden sijaisuuden silloisesta Iivisniemen Yhteiskoulusta, joka sijaitsi Espoon perukoilla. Matka sinne ja takaisin kesti kaksi tuntia. Vaikka koulu oli oikein mukava ja rehtori harvinaisen fiksu, en voinut kuvitellakaan ottavani sieltä jatkuvaa työtä. Meillä oli kolme pientä lasta, enkä halunnut olla koko päivää poissa kotoa. Jäin kotiäidiksi.



Olisiko minusta tullut virkarouva, jos jo silloin olisi ollut metro? No, sitten muutimme Suomenlinnaan ja minulle tarjottiin työtä Santahaminasta. Vielä hankalampaa.

Kanadasta tultuani matkustin kahdeksan vuoden ajan keskustasta joka työpäivä Herttoniemen metroasemalle. Matka sujui yhdessä hujauksessa. Herttoniemi oli tullut lähelle.

"Rouva Sedis" on kirjoittanut
Herttoniemen historian. Löytyvätkähän sieltä ne mammutinluutkin, joita sanottiin olleen Herttoniemessä kerrostalomme vierestä lähtevässä metsäisessä maastossa?

Hitler ja Stalin ja suomalaiset lehdet

Minulla on ollut jo pitkään kuvassa oleva Kotilieden numero, jonka ostin kirja-antikvariaatista, jotta voisin käyttää sitä blogissani kuvituksena ääneen lukemisesta kotona.

Kansikuvassa on kuitenkin eräs vastenmielinen yksityiskohta, jonka vuoksi en ole sitä käyttänyt: pöytäliinassa oleva koristeaihe, hakaristi, jota en huomannut lehteä ostaessani. Lehti on vuodelta 1927 (Kotiliesi 21/1927), jolloin hakaristi oli jo tunnettu kansallissosialismin ja antisemitismin pääsymbolina. Koriste on valokuvassa keskeisessä paikassa, joten kysymyksessä ei ole voinut olla sattuma.

Toinen valokuvassa näkyvä poliittinen symboli on Varsovan kulttuuri- ja tiedepalatsi. Gloria-lehden kylkiäisenä tullut Gloria Bisnes kertoo siitä näin;

"Vieraassa kaupungissa pitää päästä yläilmoihin. Maisematasanteen tarjoaa Kulttuuri- ja tiedepalatsi Palac Kultury i Nauki, joka muistuttaa arkkitehtuuriltaan New Yorkin Empire State Buildingia. Neuvostojohtaja Josef Stalin lahjoitti sen Varsovalle korvaukseksi sodan kärsimyksistä. -- Kaupungin korkein rakennus valmistui 1950-luvulla, ja nykyään se [on] suojeltu kohde. "
(Ulla Veirto: Historiaa ja puistoelämää. Gloria Bisnes lokakuu 2008.)

Veirto kirjoittaa myös Varsovan kansannousun museosta: " Se kertoo vuoden 1944 tapahtumista, jolloin kaupunkilaiset nousivat natsimiehittäjiä vastaan." Ja Varsovan Vanhastakaupungista:

"Vanhakaupunki on Varsovassa uusvanha, sillä saksalaiset tuhosivat alkuperäisen toisen maailmansodan lopussa. Varsovalaiset rakensivat rakkaan kaupunginosansa entiselleen valokuvantarkasti."

Natsien hirvittävät tihutyöt kerrotaan lukijoille asiallisesti tässä lyhyessä yhden sivun artikkelissa, mutta Stalin ja muut kommunistit pääsevät jälleen kuin koira veräjästä. Onko tämä nyt uussuomettumista vai vaalipropagandaa?

Mitä tärkeää jäikään sanomatta? "Sankarimatkailijan Varsova" (Like 2006)kirjan kirjoittaja Tapani Kärkkäinen kertoo nettisivuillaan myös tästä Stalinin "lahjasta" : kultturipalatsin seutu on varsovalaisille kiusallinen muistuma totalitarismin ajasta, jota kesti 50 vuotta. Nettisivuilta koottuja faktoja:

Kulttuuripalatsi [alkujaan Josif Stalin kulttuuripalatsi]herättää yhä edelleen vahvoja tunteita. Kulttuuripalatsin tieltä raivattiin pois kokonaisia kortteleita vanhaa Varsovaa. Sen eteen luotiin Paraatiaukio, ja "pääsisäänkäynnin edustalla on edelleen puhujankoroke, jolla kommunistijohtajat ottivat vastaan vappu- ja sotilasparaateja". Yhdinkeskustaan raivattiin leveä vappuparaateille sopiva paraativäylä, katu jonka varrelta purettiin vanhaa historiallista Varsovaa, myös sodassa säilyneitä rakennuksia.



Marszalkowska ennen toista maailmansotaa(kuva lainattu Kärkkäisen sivuilta)

Vain pieni osa Varsovaa jälleenrakennettiin [suurelta osin Canaletton maalausten mukaan], vain Vanhakaupunki ja keskustaa. Päämääränä oli "sosialistinen metropoli joka heijastaisi työväenluokan esteettisiä ja ideologisia pyrkimyksiä." Kaupungin identiteetti tuhotttiin, 1800-1900-lukujen Varsova katosi. "Aina 1970-luvun alkuvuosiin asti oli yleistä, että säilyneistä vanhoista kivitaloista hakattiin seinien koristeet, parvekkeet ja muut koristeet pois 'jalankulkijoiden turvallisuuden takia'. --Nyt vanhoja taloja palautetaan vanhaan asuunsa."

Netissä Minun Puolani/Varsova (ks kohtaa 'jälleenrakennus')

Warsaw (opassivu englanniksi)

Kampaamossa ja parturissa ennen aikaan

Kauneuden vuoksi on aina nähty vaivaa ja kärsittykin. Olisiko tämä 1930-luvun kauneusihanne?



Kampaamo ja parturi Zagrebin kaupunginmuseosta. Siellä saa valokuvata.

 

Zagrebin kaupunginmuseo sijaitsee entisessä P. Claran luostarissa.