Kesäkuun viimeinen iltarusko

iltarusko300607 007, originally uploaded by amnellanna.

Katso tämä suurempana.

iltarusko

iltarusko300607 001, originally uploaded by amnellanna.

Katso tämä kuva suurempana.

Photo Friday: 'grey'

Sateinen päivä, originally uploaded by amnellanna.

Lemmikkinä torakka tai heinäsirkka

DSC06415, originally uploaded by amnellanna.

Kuvassa Hietalahden kirpputorilla myytävinä olleita pieniä tiibettiläisiä teekannuja ja taustalla lemmikkieläinhäkkejä. Taustalla oikealla oleva häkki on hyvin pieni, tarkoitettu heinäsirkalle, torakalle tai perhoselle.

Kirjassani "Aurora. Vaahteralaakson tyttö.(1991, 1992) Euroopasta Kanadaan palannut Thomas synkistelee:

"Kutistun ja surkastun pieneksi kuin heinäsirkka purkissa. Thomas oli nähnyt Venetsiassa vanhan miehen, joka piti pahvipurkissa lemmikkiheinäsirkkaansa. Purkissa oli vain muutama hengitysreikä, ja sen sisältä kuului henäsirkan avuton rapina."

1900-luvun alussa saattoivat ihmiset pitää jotain pientä eläintä purkissa. Lieneekö näin vieläkin?

Sininen ilta

DSC06388, originally uploaded by amnellanna.

Maisemanmuutos 2

Maisemanmuutos, originally uploaded by amnellanna.

Muutos maisemaan

Maisemaan on ilmestynyt taas nostokurki. Sanon taas, sillä silloin kun muutimme asumaan tähän taloon, oli naapurissa oleva Johanneksen kirkko remontissa. Helsingissä rakennetaan ja korjataan varsinkin kesällä. Muistuvat mieleen Karin pilapiirrokset. Kari auttoi kestämään arjen.

Kotikissat

DSC06192, originally uploaded by amnellanna.

Kissablogini "Kotikissat" on pitkästä aikaa Blogilistalla. Siellä on kuvia muun muassa tästä Tutusta, joka on tuotu Kairosta. Enimmäkseen "Kotikissat" kertoo Nestorista, kesävieraastamme.

Aamulla

aamulla, originally uploaded by amnellanna.

Juhannuskokko jäi näkemättä tänä vuonna. sillä kurkku oli kipeänä. Se meni ohi levolla. En valita, sillä mikään tämän kevään flunssista ei ole iskenyt meihin. Juhannus sujui hyvin kotonakin lukien ja uusia Agatha Christien Poirot- DVD videoita katsellen. Pidän niistä englantilaisista TV-sarjoista, jotka ovat taitavasti tehtyjä, joissa mikään ei riko tunnelmaa ja ajankuvaa.

Kesävieras

Meille on tullut ensimmäinen kesävieras, Nestor. Se tarkistaa heti ensimmäiseksi, mitä muutoksia on tapahtunut puolessa vuodessa.

Päivänsankari

Geertgen tot Sint Jans Johannes Kastaja 1400-luku.

Johannes Kastajan syntymäpäivää alettiin viettää jo 400-luvulta lähtien 24.6. eli puoli vuotta ennen joulua, ja sitä vietetään muualla maailmassa edelleen 24. kesäkuuta. Suomessa juhannusta on vietetty vuodesta 1955 lähtien 20-26.6 välisenä lauantaina. Samoin on Ruotsissa.

Johannes Kastaja herätti omana aikanaan paljon huomiota. Hän eli erämaassa yllään kamelinkarvavaate ja ruokanaan heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja.

Johannes Kastajan päivä on eräs kaikkein tärkeimmistä kirkollisista juhlapäivistä. Sitä vietetään kaikkialla maailmassa, myös siellä missä on siiihen aikaan keskitalvi. Suomessa Johannes Kastajan päivä osuu vuodenaikaan, jolloin luonto on kauneimmillaan.



Johannes Kastaja Helsingissä nimikkokirkkonsa Johanneksen kirkon edessä.

Cityjuhannus on nyt trendikästä

DSC06067, originally uploaded by amnellanna.

Tämä kuva on otettu kerrostalon kattoparvekkeelta eilen vähän ennen puoltayötä. Klikkaamalla kuvaa pääset katsomaan muita samalta paikalta otettuja kuvia.

On alkanut juhannusaatto, jota vietämme aina Helsingissä. Kaupunki on kaunis kesällä - eikä ole itikoita. Luin juuri lehdestä, että cityjuhannus on trendikästä.

Perinteinen juhannuskokko on lähinnä meitä tuolla meren rannalla Kaivopuistossa, jos vain on lupa polttaa kokkoa. Sateista on ollut, joten eiköhän se roihua.

Hyvää juhannusta!

20.6.2007

Sunset in Helsinki on June 20th, originally uploaded by amnellanna.

Yötaivas Helsingin yllä

never the same, originally uploaded by amnellanna.

Tämä kannattaa katsoa suurempana

Voiko ihminen olla oman itsensä vihollinen?

Tämä kirjoitus alkoi kommentista, jonka kirjoitin keskusteluun siitä, voiko kiusattu olla syyllinen kiusatuksi joutumiseen. Lasta en pitäisi tietenkään koskaan syyllisenä, osallisena siihen, että hän joutuu kiusaamisen tai väkivallan kohteeksi. Lapsella on kaikissa olosuhteissa oikeus turvallisuuteen - riippumatta luonteestaan, ulkomuodostaan, vanhemmistaan. Mutta aikuiset. Tuli mieleen eräs näkökulma, johon vain viittasin keskustelussa.

Kirjoitin, että ulkopuoliselle on usein mysteeri, miksi jotkut naiset näyttävät hakeutuvan jatkuvasti ihmissuhteisiin, joissa he joutuvat kiusatuiksi, jopa pahoinpidellyiksi. Se näyttää olevan kuin huume, josta he eivät pääse eroon.

Miksi nainen alistuu esimerkiksi väkivaltaisen tai kroonisesti uskottoman miehen valtaan? Omituisinta on, että tällaisia naisia saatetaan suorastaan ihailla. Ajatellaan vaikkapa Frida Kahloa tai Simone de Beauvoiria. Kolmaskin tunnettu nainen tuli mieleen - Rebecca West (1892-1983), joka joutui jatkuvasti katastrofaalisiin suhteisiin miesten kanssa. Joku on sanonut hänen tilaansa "psykologiseksi hemofiliaksi".

Väkivalta kiehtoi Rebecca Westia, hän veti sitä puoleensa. Rebecca West kirjoitti itse, että me saatamme olla jakaantuneita. Toinen puoli meistä tahtoo rauhaa ja sopusointua, toinen katastrofeja. Jos näin on, meidän tulee salapoliisin lailla tarkkailla itseämme ja huolehtia itsestämme.

Mazo de la Roche: Jalna-sarja

Jalna-kirjat, Jalna-sarja
Montrealilainen XYZ Publishing on alkanut julkaista Mazo de la Rochen Jalna-sarjaa, joka ilmestyi alkujaan 1927-1960. Kuvassa vuonna 2006 ilmestyneen ensimmäisen osan kansi.

Kanadassa lähellä Torontoa on eräs kaunis punertavasta tiilestä rakennettu talo. Siinä on vihreät ikkunaluukut, korkeat savupiiput ja puuleikkauksin koristeltu veranta.

Keskinkertaisesti menestynyt kirjailija Mazo de la Roche (1879-1961) sattui kävelemään tämän talon ohi ja ihastui siihen. Vaikka hän ei astunut koskaan sisälle tuohon rakennukseen, se oli tekevä hänet maailmankuuluksi ja upporikkaaksi. Hän oli löytänyt talon, joka innoitti hänet kirjoittamaan 16 kirjaa, Jalna-sarjan.

Talon oikea nimi on Benares, annettu omistajan intialaisen rykmenttikaupungin mukaan. Mazo de la Roche antoi talolle nimen Jalna erään toisen intialaisen rykmenttikaupungin mukaan, ja siitä tuli hänen kuvaamansa Whiteoakin suvun koti.

Mazo de la Rochen Jalnasta tuli uuden mantereen rehevyyden ja vaurauden vertauskuva toisen maailmansodan jaloissa kärsiville eurooppalaisille. "Neitseellinen maaperä oli rikas ja kasvuvoimassaan hedelmällinen. Mitä tahansa kylvettiinkin, se kukoisti huolettomasti", kirjoitti de la Roche.

Jalnan huoneissa oli pursuavan rikas viktoriaaninen sisustus. Talonväki nukkui höyhenpatjoilla suurissa pylvässängyissään, ja kotiopettajatar haaveili sileitten pellavalakanoitten välissä ruusuin ja liljoin koristetussa kamarissaan.

Jalna eli loisteliasta elämäänsä villin koskemattoman luonnon keskellä. Whiteoakin suvun jäsenet palasivat omalle paikalleen ison ruokapöydän ääreen milloin mistäkin päin maailmaa. Joskus Jalnaan ilmestyi Amerikan sisällissotaa paossa oleva etelävaltiolaisperhe orjineen, toisinaan intiaaneja ja myös monenlaisia onnenonkijoita.

Kaiken kaikkiaan elämä Jalnassa oli aivan yhtä kiihkeän eloisaa kuin jossakin meidän aikamme TV-jatkosarjassa. Mazo de la Rochelle itselleen Jalna oli todellisempi kuin muu maailma.

Mazon elinikäinen sydänystävä oli hänen orpo serkkunsa Caroline, joka asui lapsesta asti Mazon perheessä. Yhdessä tytöt alkoivat luoda oman maailmansa perheen muuttaessa alinomaa. Jalna-kirjojen nuori punatukkainen isäntä Renny tuli suoraan tästä tyttöjen mielikuvitusleikeissään keksimästä maailmasta. Rennyn esikuvana oli ollut Mazon isä, joka piti koirista, hevosista ja hienoista vaatteista. Hän oli huikentelevainen naissankari, mutta Mazo palvoi isäänsä. Muut miehet kalpenivat hänen rinnallaan. Mazolla oli elämänsä aikana vain yksi ainoa suuri rakkaus, ranskalainen Pierre, mutta hän oli petollinen ja pääsi Jalna-kirjoihin pelkäksi kirkashöyheniseksi papukaijaksi.

Isoäidin äiti Sarah oli kiivasluontoinen, charmikas ja määräilevä irlantilaistyttö, joka meni naimisiin oppineen miehen kanssa. Sarahista tuli esikuva Adelinelle, Jalnan ahneelle, ylelliselle ja karkean itsekkäälle kantaäidille.

Isälläkin oli osuutta Jalnan syntyyn. Hän päätti kokeilla maanviljelystä, mutta epäonnistui siinäkin. Mazolle farmi tuotti kuitenkin loistosadon. Vuodenaikojen vaihtelut, eläimet, kukat ja puut tulivat Mazolle läheisiksi ja hän pystyi kuvaamaan niitä entistä elävämmin ja yksityiskohtaisemmin. Elämä maatilalla loi pohjan Jalnan luonnonkuvauksille.

Jalnan asukkaat ovat rikkaita maanomistajia, joilla on hienostokoti erämaassa. Olemme "koettaneet säilyttää vanhan maailman tavat Jalnassa säästyäksemme uuden maailman ahdasmielisyydeltä ja mauttomuudelta", kertoo de la Roche Jalnasta. Mazo de la Roche (alkujaan Roche) loi yleisön ja kustantajien vaatimuksesta yhä uusia kirjoja Jalnasta. Jalnasta tehty näytelmä esitettiin Lontoossa, ja Mazon novellit ilmestyivät merkittävissä lehdissä. Mazo ja hänen serkkunsa Caroline asuivat koko ikänsä yhdessä. Mazo jakoi rikkautensa Carolinen kanssa. Mazo ja Caroline adoptoivat toisensa, Caroline hoiti taloutta ja Mazo kirjoitti. Menestys toi rikkautta ja loistoa. Mazo ja Caroline elivät hiljaista ja rauhallista elämää, johon kuuluivat hyvät kirjat, ystävät, älykäs keskustelu ja hienot ateriat. Mazo ja Caroline adoptoivat onnettomuudessa kuolleiden ystäviensä kaksi lasta ja asuivat sotaan asti Lontoossa.

Kanadassa oltiin pettyneitä Mazo de la Rocheen. Nuorta Mazoa oli pidetty Kanadan kirjallisuuden toivona. Siksi kanadalaisista oli nöyrryyttävää, että vakavilla kriitikoilla ei ollut mitään hyvää sanottavana Jalna-kirjoista. Ne olivat vain "mukavaa luettavaa verkkokeinusssa kesällä puun varjossa suklaata naposteltaessa", kuten eräskin kriitikko kirjoitti.

Ollessaan kuulusimmillaan Mazo itsekin myönsi, että hänen kirjoillaan ei ollut syvällistä sanomaa. Ne olivat hänelle tärkeitä vain siksi, että ne olivat niin suosittuja. Mazo de la Rochen suunnaton taloudellinen menestys oli kova pala hänen aikalaiselleen Lucy Maud Montgomerylle, joka asui Torontossa samaan aikaan. Sanotaan, että Jalna-kirjat ovat olleet myös Elisabet II:n lempiluettavaa. Kuningatar myöntää, että hänen lämpimät tunteensa Kanadaa kohtaan johtuvat hyvin paljon Jalna-kirjoista.

Voisin sanoa ihan samaa. Luin Jalna-sarjaa teini-ikäisenä. Minua kiehtoi ensinnäkin tuo talo Jalna, joka sai minut innostumaan Viktorian tyylistä ennen kuin se tuli muotiin. Ihmiset olivat kiinnostavia, mutta parasta oli ehkä minusta luonnonkuvaus. Kun myöhemmin asuin Kanadassa koin, että Mazo de la Roche oli kuvannut maansa luonnon kauneutta ja kesyttömyyttä realistisesti. Siinä oli sitä realismia, jota kanadalaiset olisivat halunneet olevan enemmän Mazo de la Rochen kirjoissa.

Mazo de la Rochen valtti on ollut hänen kesytön mielikuvituksensa. Hän pystyi luomaan henkilöt, jotka ovat eläviä. Uskon, että Jalna-kirjojen suosio jatkuu, sillä hän vastaa kirjoissaan kahteen perustarpeeseen. Niissä toteutuu ihmisen uteliaisuus ja seikkailunhalu, mutta se tarjoaa myös turvallisuutta, kodin johon voi palata. Kanadassa suositellaan Jalna-kirjoja koululaisille.

Tämä on osa aikaisempaa, julkaisematonta artikkelia. Copyright Pirkko Anna Amnell

Kestäviä neilikoita

Ostin nämä neilikat yli viikko sitten. Niistä sai varsia lyhentämällä vielä mukavan kimpun.

Täydellinen päivä purjehtimiseen

DSC05766, originally uploaded by amnellanna.

Elomme merta laiva purjehtii

DSC05762, originally uploaded by amnellanna.

"Kai muistat kannella kun fregatin me haaveilimme ja suutelimme..
Elomme merta laiva purjehtii --
Ja laivan nimi ompi rakkaus"

Onko kenelläkään sanat tähän lauluun?
Fregatti oli alunperin kolmimastoinen purjelaiva. Muiden muassa Matti Kurki oli fregatti. Mieheni on ollut mukana Matti Kurjen ulkomaisella purjehduksella Puolassa, Tanskassa ja Englannissa ja lauloi henkilökunnan omassa kvartetissa tätäkin laulua.

Jää Mukkulaan menemättä

Lahden kirjailijakokous osuu aina samaan aikaan kuin meidän tärkein juhlapäivämme. Jää Mukkulaan menemättä.

Olen muuten sitä mieltä, että kansainvälinen kirjailijakokous pitäisi järjestää Helsingissä. Esimerkiksi Villa Kivi olisi loistava paikka. Eräskin ulkomainen vieraamme, joka on kiertänyt kongresseissa eri puolilla maailmaa, oli siitä aivan innoissaan: Keskellä kaupunkia vastapäätä oopperataloa on vanha huvila, jonka pihalta löytyy sieniäkin! Helsingissä olisi kirjailijoillekin enemmän nähtävää.
Kommenteissa lisää mielipiteitäni.:)

Lisäys vuonna 2009. Lahden kansainvälinen kirjailijakokous on siirtynyt Mukkulasta Messilään. (Hannu Marttilan blogissa on myös kuva Messilän kartanosta.)Kirjailijakokousta valmistellaan huolella. Tehdään paljon työtä, jotta se onnistuisi. On ikävää, jos ei saada tarpeeksi yleisöä . Eikö kannattaisi sittenkin valita kokouspaikka, jonne tulisi helposti yleisöä ja jossa ei oltaisi Suomen epävakaan sään armoilla? Helsinki?

Seuraa Lahden Kirjailijakokouksen sivuja

Murha maalaispappilassa

DSC03480, originally uploaded by amnellanna.

Nämä ruusut voisivat olla elokuvasta Murha maalaiskylässä (The Murder at the Vicarage).

Tänä kesänä nähtävissä Miss Marple -elokuvissa on kaikissa eri ohjaaja. Murha maalaiskylässä (Murder at the Vicarage= Murha pappilassa) soi uudelle MIss Marplelle mahdollisuuden säteillä. Minun kävi jo häntä sääliksi, kun katsoin viime viikkoista kehnoa Miss Marple-elokuvaa.

Tämän elokuvan tunnelma oli hyvin tuttu. Nämä olivat aidon tuntuisia englantilaisia.

Mutta sitä kukkien määrää! Olen kyllä nähnyt kukkien peittämiä taloja Englannissa, mutta tämä oli kuin satumaa.

Minun muistini mukaan murhaaja oli toinen kuin tämän elokuvan murhaajapari. Saatan muistaa väärin tai aikaisempi elokuva oli vaihtanut murhaajan.

Kiinnostavaa on se, että Miss Marplelle on kirjoitettu menneisyys (Tämähän oli ensimmäinen kirja, jossa Miss Marple esiintyi.)

Olisi aika lukea taas Agatha Christien itsensä kirjoittamat Miss Marple -kirjat. Luen ne aina noin kymmen vuoden välein eli sitten, kun olen unohtanut juonen. Mutta TV-elokuvat ovat vielä liian tuoreessa muistissa.

Miss Marplen maailma on hyvin kiehtova elokuvina, sillä on mahdollista luoda hienoa ajankuvausta. Se lieneekin eräs houkutin näissä sarjoissa, nuo kylät, puutarhojen ympäröimät talot ja kiehtovat interiöörit. Ja tässä ympäristössä meille tarjoilaan murhamysteerit. Ihmisluonto on niissä kuitenkin kaikkein kiinnostavinta, ja on aina ilo seurata hyvien näyttelijöiden esityksiä.

Johanneksenpuisto

Johanneksenpuisto, originally uploaded by amnellanna.

Sateet ovat muuttaneet puiston reheväksi. Olen kiintynyt noihin lehmuksiin.

Kökarin ruuhi

Aito Kökarekan (=ruuhi) ja muuta ahvenanmaalaista oli esillä sateisella Senaatintorilla. Mieheni ja minun mielestä oli hauskinta ottaa toisistamme kuvat 'ahvenanmaalainen puujalkainen merikarhu ja hänen morsiamensa'.

Pelimannimusiikki kuulosti ainakin minun korviini erilaiselta kuin meidän mannersuomalaisten pelimannimusiikki.

Koulukiusaaminen on osa suurta ongelmaryhmää

Kiusaamista on ollut aina. Sitä on sekä lasten että aikuisten keskuudessa. Näiset syyllistyvät siihen yhtä hyvin kuin miehet. Se on alistamista, jopa äärimmäistä väkivaltaa ja kokonaisten kansojen tuhoamista.

Keskustellaan siitä, onko uhri syyllinen siihen, että häntä kiusataan. Suuri aihe, josta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Siitä tulee varmaankin pitkä keskustelu.

Oma kokemus koulukiusattuna olemisesta: Sain alakoululaisena koululta monot. Innoissani laskin koulun jäämäessä muiden kanssa. Ehkä pysyin seisaallaan liian kauan, sillä eräs varakkaammasta perheestä oleva poika huomautti: "Sinä et saa laskea koulunmäestä, kun olet saanut koulusta monot." En välittänyt mitään mokomasta huomautuksesta, vaan kiipesin mäelle entistä tarmokkaammin. Mutta koulukiusaamista se oli. Ei sitä ole mukavaa muistella. Siihen se kuitenkin loppui.

Tuon pojan asenne on kuitenkin hyvin tyypillinen. Ainakin Savossa sanoivat jotkut, että köyhän pitää olla nöyrä. Se oli niitä kansantyhmyyksiä, joita ei kannattanut oppia. Se oli pyrkimystä hallita ja alistaa toisia, käyttää valtaa.

Kiusattu syyllistetään helposti. Ei saa olla erilainen, ei huonompi eikä parempi kuin muut. Älä ole liian kaunis, tyylikäs, älä ole liian ruma, älä ole erilainen, häviä tapettiin. Kiusaamista on aina, sillä sen avulla yritetään hallita muita, pitää valta itsellään.

Viime aikoina on kehittynyt suorastaan uusi tutkimuksen laji, victimiology, jossa pohditaan, voiko kiusattu olla syyllinen, hakeutua väkivallan kohteeksi. Mainitaan Kennedyt ja jopa pankkivirkailijoiksi ryhtyneet. "Is the Victim Guilty?" Time-lehti.

Tietenkin aihe on laaja. Kaukana toisessa laidassa on halukas uhri numero yksi, Jumala, joka suostuu uhriksi. Se tuo asiaan uusia ulottuvuuksia ja syvyyttä.

Kiusattua ei saa syyllistää esimerkiksi työpaikkakiusaamisessa.

Euroopan unionin lakialoite syrjinnästä, uhrin syyllistämisestä ym

Monikulttuurisuutta - Ahvenanmaa

Minun oli aikomus mennä koululaisena eräänä kesänä Ahvenanmaalle lapsenvahdiksi ja ruotsia oppimaan, mutta sitten tuli jokin este. En taida tietää Ahvenanmaasta muuta kuin Johannes Salmisen, jonka kirjoituksia olen lukenut Hesarista ja jota olen kuullut Villa Kivessä. Hän kertoi olleensa koululaisena Savossa suomea oppimassa.

Ei ole tullut käytyä Ahvenanmaalla. Nyt on mahdollisuus harjoittaa monikulttuurisuutta tutustumalla Ahvenanmaahan, joka esittäytyy Helsingissä tulevana viikonloppuna.

Tunnenhan minä tietenkin myös Myrskyluodon Maijan. Kirjailija Anni Blomqvist oli vähemmän tunnettu kuin kirjansa.

TV-sarjaa on vain Ylen tallennemyynnissä. Miksi näin kallista!

Kesä ja taide kuuluvat yhteen

Sinebrychoff Museum, Helsinki, originally uploaded by amnellanna.

Historian elävöittämistä Valtion ulkomaisen taiteen museossa.

Naisten Salonki -näyttely esittelee naistaitelijoita, mm Elisabeth Vigee-Lebrunin, Marie Antoinetten hovimaalarin, jota esitti tämä nuori nainen historiallisessa asussaan Sinebrychoffin portailla.

Syksyllä järjestetään museossa myös kirjallisia iltoja, joissa esiintyvät Sirpa Kähkönen (29.8), Heli Laaksonen (5.9.) ja Anna Kortelainen (12.9.)

Hans Christian Andersen

Haaveiltiin sitä ennenkin kirjailijan urasta. Toiset onnistuivat, toiset eivät.
Kuva: Books, Reading and Writing Illustrations. Dover

Käytin vähän aikaa sitten keskustelussa Hans Christian Andersenia esimerkkinä kirjailijasta, joka ei tiedä itse, mikä hän on, missä hän on parhaimmillaan. Runoilijana itseään pitäneen mutta kirjallisuushistoriaan satusedäksi päätyneen Andersenin nuoruudesta kertoo tämän illan tanskalainen elokuva "Nuori Andersen" (2005. 12.6.2007. TV klo 21.)

HBL, josta luen tästä elokuvasta nimittää sitä sadunkertojan kärsimyksiksi. Nähtävästi tämä ei ole elokuva Andersenista vaan luovuudesta yleensäkin ja nimenomaan taistelusta tunteen ja järjen välillä, nuoren miehen mielen luovasta kaaoksesta.

Ahvenanmaan lippu

Ahvenanmaan lippu, originally uploaded by amnellanna.

Tätä lippua näkee harvoin. 9.6. oli Ahvenanmaan itsehallinnon päivä.

Sambaparaati 2007

Samba parade in Helsinki, originally uploaded by amnellanna.

Sää suosi sambaparaatia. Asuissa oli vaihtelua. Mukana oli kaikenikäisiä ihmisiä, myös pieniä lapsia.

Klikkaa mitä hyvänsä sambaparaatikuvista ja mene Flickriin, jossa on noin 60 kuvaani sambaparaatista.

Suomalaista elämäniloa

DSC05233, originally uploaded by amnellanna.

sambaparaatissa

Upea pari

DSC05351, originally uploaded by amnellanna.

sambaparaatissa Helsingissä

Komea pariskunta Kokkolasta

DSC05286, originally uploaded by amnellanna.

sambaparaatissa

Sambaparaati Helsingissä

DSC05208bb, originally uploaded by amnellanna.

Jotkut samban harrastajista olivat loistavia esiintyjiä.

Uusi Miss Marple -sarja

Minullekin tämän aikaisemman Miss Marple -sarjan Joan Hickson on paras Miss Marple. Tämä vastaa Agatha Christien kirjojen tunnelma.

Eilen nähtiin TV:ssä uuden Miss Marple sarjan toinen elokuva "Ruumis kirjastossa". Se oli hyppelehtivä ja pinnallinen. Juonessa pysyi kärryillä, kun muisti aikaisemman elokuvan samasta kirjasta. Miehet oli kuvattu suurin piirtein avuttomiksi idiooteiksi ja naiset bimboiksi. Miss Marplesta oli tehty variksenpelätin. Sääli Geraldine McEwania, jota verrataan "ainoaan oikeaan" Miss Marpleen Joan Hicksoniin, joka kuoli vuonna 1998.

Lisäksi elokuvan loppuun oli ympätty melodramaattinen lesbo-rakkaustarina, jolla ei ole mitään tekemistä Christien kirjan kanssa. Siitä on syntynyt kiivasta keskustelua Englannissa. Sanotaan, että Agatha Christien tytär pystyi suojelemaan äitinsä kirjoja, mutta tyttärenpoika ei onnistu siinä.

Onneksi olemme nauhoittaneet suurin piirtein kaikki Agatha Christien elokuvat, jotka olemme nähneet TV:ssä ja ostaneet Miss Marple DVD:t

Mathew Prichardin Agatha Christie -linkit

P.S. Luonnoksen tallentaminen ei onnistu. Melkein valmis juttu linkkeinen katoaa, joku vanhempi versio tulee esiin, mikä milloinkin. Ja varmaankin tämä kaikki näkyy haamupäivityksenä. Mitähän pitäisi tehdä?

Richard E Grant on mielestäni paras Punainen neilikka

Kiinnostuin Punaisen neilikan esittäjästä, Richard E Grantista.

Richard E Grant (Richard Grant Esterhuysen) on allerginen alkoholille, ei tupakoi, kerrotaan heti alkuun. Hän on syntynyt ja kasvanut Swazimaassa, ja pitää itseään edelleen swazimaalaisena. Hänen esivanhemmissaan on ollut hollantilaisia, mahdollisesti unkarilaisia ja afrikkalaisia. Grant on näytellyt lukuisissa elokuvissa. Hänellä on ammattitaitoa ja muuntumiskykyä, sillä mikään hänen aikaisemmista rooleistaan ei tullut mieleen, vaikka olen nähnyt monet noista elokuvista.

Elokuva "Wah, Wah" kertoo Richard E Grantin lapsuudesta Swazimaassa (artikkeli Guardian-lehdessä)

Joka ilta annan itselleni lahjan

sunset070607 003, originally uploaded by amnellanna.

Olen toipunut tämän kevään tapahtumista niin paljon, että pystyn taas keskittymään kunnolla työhöni. Koko päivän lukemisen ja kuvamateriaalin tutkimisen ja järjestelyn sekä kirjoittamisen jälkeen minua ilahduttaa kovasti tämä näköala.

Joka ilta annan itselleni lahjan nauttimalla pilvistä ja auringonlaskusta. Ovathan ne asioita, jotka ovat ilahduttaneet ihmiskuntaa muinaisista ajoista asti.

Lapsena näin pilvissä ja auringonlaskussa maisemia, meriä, kaupunkeja, vuoristoja ja linnoja. Nyt nautin muodoista ja väreistä sellaisinaan.

Helsingin ilta

auringonlaskuKe 006, originally uploaded by amnellanna.

Auringonlasku Helsingissä

Helsinki, Finland, originally uploaded by amnellanna.

Hotelli Torni ja tulinen taivas.

Kukkivat hevoskastanjapuut

Kukkiva hevoskastanjapuu, originally uploaded by amnellanna.

Viime vuonna joku lukijoista kysyi, missä päin voi nähdä hevoskastanjapuita Helsingissä. Tämä puu kasvaa Vanhan kirkon puistossa. Hesperiankadulla niitä on myös runsaasti ja yksi iso puu koulupuistossa Ratakadulla, nyt kukassa sekin. Hevoskastanjan kasvattamisesta.

Lisäys 12.6. Tällä hetkellä kukkii suuri vaaleanpunakukkainen hevoskastanja Norssin toisellakin puolella eli Annankadulla koirapuistossa.

Kurkimäessä Kurkimäentiellä on kokonainen kuja hevoskastanjoita. Samoin Tokoinrannassa Kaupunginteatterin lähellä.

Agricolan kirkon vieressä Tehtaankadulla on myös kokonainen rivi hevoskastanjapuita.
Lisäys 2012: Hesperian Esplanadilla on kokonainen puistokäytävä täynnä hevoskastanjapuita. Katso suurempi koko.

Puolustusvoimain lippujuhla

Senaatintori, originally uploaded by amnellanna.

Puolustusvoimain lippujuhla ja aurinkoinen päivä saivat Helsingin keskustan täyteen ihmisiä. Tunnelma oli iloinen ja rauhallinen, niin kuin on maassa, jossa vallitsee rauha ja vapaus.

Pegasos kirpputorilla

Pegasus, Pegasos, originally uploaded by amnellanna.

Hietalahden kirpputorilta voi löytää vaikka mitä Tämä alabasterista tehty lentävä hevonen oli liian kallis, mutta kuvan sain onneksi ottaa ihan ilmaiseksi. Nainen, jonka pöydällä Pegasos oli, laittoi tumman kankaan taustaksi. Yleensä ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja hyväntuulisia kirpputorilla.

Muinaiset ratsastajat

Muinaiset ratsastajat, originally uploaded by amnellanna.

Etualalla Eila Hiltusen Muinaiset ratsastajat ja taustalla Tukiaisen Mannerheimin patsas.
Eila Hiltunen

Gerberameri Eduskuntatalon portailla

DSC04901, originally uploaded by amnellanna.

"Gerberameri, EDEN III -ympäristöteos kasataan Eduskuntatalon portailla 3.-10.6 välisenä aikana. Gerberameri teoksen 10 000 kukkapurkkia, asetetaan riviin Eduskuntatalon portaille ylhäältä alas nurmikkoalue mukaan lukien. Teoksen on suunnitellut taiteilija Kaisa Salmi ja sen toteuttamisessa ja tukemisessa ovat nyt jo mukana eduskunta, poliisi, 4h-liitto ja monet muut vapaaehtoiset tahot. Kukkien purku täysperävaunuista aloitetaan su 3.6. klo 12.00 ja kaikkiaan kuormia tulee noin 6 autolastia, kussakin n. 550 kukkalavaa erivärisiä gerberoita. Yhteensä 10 000 purkkia, noin 60 000 gerberaa. Työt jatkuvat vielä maanantaina,. Teos on valmis tiistaina 5.6. klo 8.00, kun Norjan kuningaspari vierailee Helsingissä. Kukkia kastellaan ja vartioidaan koko ajan ja ne jaetaan kaikille kansalaisille 9.-10.6. Kukkien jako ja nouto tapahtuu omatoimisesti portailta, mutta nurmikkoalueelta ohjatusti jakajien mm. poliisin avustuksella. Kelloajat la 9-18 ja jos riittää niin su 10-18."

Klikkaa kuvaa, niin näet lisää kuvia Gerberameren laittamisesta.
Lisäys: Tohtori Pekka Nykäsen blogissa voit nähdä loistavan kuvan Eduskuntatalosta ja Gerberamerestä.

Lue lisää
Kaisa Salmi Gerberameri

Iloisia ihmisiä ja vanhoja autoja

01062007 134, originally uploaded by amnellanna.

Huomasimme eilen iltakävelyllä ollessamme harvinaisen paljon vanhoja autoja kaupungilla. Suuntasimme heti kauppatorille. Siellä olikin vanhojen autojen näyttely, kuten olimme arvanneet.

Tuli mieleen vaihto-oppilasvuosi Amerikassa. Suuret lotjamaiset avoautot odottivat monia luokkatovereitani koulun lähelle parkkeerattuina. Kerran pääsin ajelulle vanhalla T-Fordillakin. Luokkatoverini Kathyn isä oli entistänyt autoa vuosikaudet. Meitä oli muutama tyttö, jotka saimme olla kyydissä, kun Kathy ajoi varovasti korttelin ympäri.

AFS-perheeni isä oli Fordi-kauppias, joten autoja riitti. Kokeiltiin uusia malleja. Autoista puhuttiin paljon. Perheenisä oli kotoisin Bostonista, jossa hänen isällään oli elokuvateatteri. Hän oli opiskellut yliopistossa kirjallisuutta, mutta mennyt valmistuttuaan laman vuoksi työhön Fordin tehtaalle ja innostui lähtemään "Villiin Länteen", Montanaan liikemieheksi.

Klikkaa kuvaa ja käy katsomassa kuviani autoista ja niiden iloisista ja ylpeistä kunnostajista.

Ihmisten ilmoilla

Rita kertoo, että hänen kotiseudullaan voi mennä aamulla ulkoiluttamaan koiraa aamutakkisillaan herättämättä sen kummemmin huomiota.Vaikka asun aivan Helsingin keskustassa, olen mennyt pari kolme kertaa aamutakissa asuinrakennuksemme lähellä olevaan puistoon. Kerran juoksin katsomaan, oliko kukaan jäänyt puun alle lehmuksen kaatuessa rytinällä myrskyssä.

Toisen kerran juoksin samaan puistoon kertomaan huoltomiehelle, että lyhtypylväiden kirkkaat valot käyvät suoraan silmiin. Hän käänsi valojen suuntaa hiukan, ja ongelma hävisi.

Siitä on jo vuosia, kun mieheni oli saada sakot "säädyttömästä asusta". Hän meni helteellä shortsit jalassa kadun toiselle puolen ostamaan jäätelöä. Kaunopuheisena hän selvisi tilanteesta pelkällä varoituksella.

Suomessa taitaa pukeutuminen olla jo aika vapaata. Ulkomaille matkustettaessa kannattaa tarkistaa paikallinen etiketti.

Hyvät tavat. Tunnetko suomalaisen etiketin?

Suoraa puhetta

"Hänkin on mielestään edelleen oikeassa. Toinen tähdentää Stalinia, toiselle Mao on viisauden lähde. Molemmat puheena olevat vanhukset ovat herättäneet huomiota yli-ihmisinä, jotka eivät anna toisten ihmisten tunteiden rajoittaa toimintaansa eivätkä ilmaisuaan." Myrdal ja Rossi Kemppisen käsittelyssä. Kiinnostavaa luettavaa viikonlopuksi.

On luonnollista ja jopa hauskaa olla kotiäiti

Vuoden 1950 Kotilieden kansi.

Tämä on kommentti Iineksen blogissa käytävään keskusteluun.

Olen ollut suurimman osan "urastani" kotiäiti. Halusin hoitaa lapseni itse, jotta heillä olisi onnellinen ja vapaa lapsuus.

Varsinkin varhaislapsuudessa vapaa leikki ilman ohjelmointia on arvokasta. Lisäksi omien lasten hoitaminen oli minusta luonnollista ja hauskaa.

Ainoa varsinainen ongelma oli rahapula, kun oli vain yhden ihmisen palkka eikä mitään kotihoitotukia, kuten nyt onneksi on. Olin lisäksi lasten pieninä ollessa opiskelija, ja opintoni kestivät kauan, yhteensä 11 vuotta, kun tein sitä vähitellen.

Kotiäitinä olo on työlästä, sillä esimerkiksi meidän viiden hengen taloudessa oli paljon töitä, ruanlaittoa ja siivoamista lasten hoitamisen lisäksi. Mielikuvitus joutuu korvaamaan rahan.Vaatteet voi ommella itse, leluja voi valmistaa kotona.

Lapset oppivat kotona luoviksi ja itsenäisiksi ajattelussaan. Ohjelmaa voi järjestää niin paljon kuin haluaa. Kirjastoista saa kirjoja, voi käydä museoissa, lastenteatterissa, sirkuksessa, mummolassa maalla sekä
taidenäyttelyissä kaupungissa, voi kuunnella lastenlauluja ja klassista musiikkia. Ulkona voi olla kahdesti päivässä. Korvatulehdus oli täysin tuntematon asia.

Eräs parhaita asioita oli se, että lapset saivat leikkiä rauhassa. Leikkejä ei tarvinnut purkaa koko ajan. Kerran tapahtui niin, että 3- ja 4-vuotias tekivät eräänä kesänä Suomenlinnassa värikkäistä villalangoista verkoston, joka risteili lastenhuoneessa. Poikamme sanoi aikuisena, että he muodostivat siten tietämättään erään kuvion, joka on matematiikassa keskeinen. Sitä leikkiä kesti pari viikkoa.

TV hankittiin vasta, kun lapset olivat 6-, 7- ja 11-vuotiaita. Kaikki olivat 3-vuotiaasta asti puolipäivätarhassa ja 4-5 -vuotiaasta asti vieraskielisessä koulussa. Halusimme lasten oppivan jotain, mitä emme osanneet itse heille opettaa - ranskan.

Välillä mieheni oli neljä vuotta koti-isä ja jatko-opiskelija ja minä elätin perhettä (Lapset pääsivät heti vapaaoppilaiksi, vaikka minulla oli silloin suurempi palkka kuin miehelläni!)

Meillä ei ole ollut koskaan Suomessa varaa autoon. Meillä ei ole omistusasuntoa eikä kesämökkiä. Ihminen voi tehdä itsenäisiä valintoja elämässään.

Kotiäitinä olo oli minulle itselleni hyvin onnellista aikaa. Mieheni pitää tärkeinä niitä vuosia, jolloin hän oli koti-isä. Lapset pitävät lapsuuttaan onnellisena. Tämä on yksi suositeltava tapa elää Suomessakin.

Olin kotiäiti ja vapaa toimittaja myös lasten ollessa murrosikäisiä, sillä halusin heidän säilyttävän äidinkielen ulkomailla asuessa. Siitä olikin kovasti hyötyä, kun palasimme Suomeen yhdeksän vuoden jälkeen.

Vanhemmat voivat antaa lapsilleen henkisen perinnön, joka on tärkeämpi
kuin aineellinen perintö.

Tärkeää on myös se, että lasten ja vanhempien välille syntyy läheinen ja lämmin suhde, joka kestää myöhemminkin. Ihminen tarvitsee omaistensa tukea koko ikänsä, jos ei rahallista niin henkistä.

Onnellista on, jos kullakin on oman perheen lisäksi muita läheisiä ystäviä.

PS. Edellisestä jäi eräs tärkeä asia: ääneenlukeminen. Sitä harjoitettiin ahkerasti. Eniten luki luki isä, joka keskittyi lapsiin työstä tultuaan. Siinä tuli kuultua vuosien varrella suuri osa maailmankirjallisuutta afrikkalaisista saduista Aleksis Kiveen ja Tolkieniin asti.

Samasta aiheesta aikaisemmin.

Talteen toinenkin kommentti.

Iines,

haaveilimme mieheni kanssa nuorina siitä, että kummankin meistä olisi ollut mahdollista hoitaa lapsiamme ja olla vain puolipäivätyössä. Miehetkin rakastavat lapsiaan.

Eiköhän ole nykyään mahdollista hoitaa lapsi kotona tämän ollessa pieni ja siirtyä sitten vähitellen työhön. Jos äidillä on sellainen ammatti, josta ei voi olla poissa kolmea vuotta, voisi isä hoitaa lapsen ne kaksi vuotta. Nythän monet miehet hoitavat lapsia esimerkiksi silloin, kun perhe asuu ulkomailla vaimon työn vuoksi.

Tarvitaan ennakkoluulottomuutta. Kolme vuotta on lyhyt aika aikuisen elämässä, mutta pitkä ja merkittävä ajanjakso lapsen elämässä.

Tämä keskustelu lasten hoitamisesta kotona tai päivähoidossa tuo jostakin syystä mieleen aikaisemman suomalaisen keskustelun imettämisestä. Siihen aikaan, kun lapseni olivat vauvoja, minullekin väitettiin neuvolassa, että on turhaa imettää vauvaa kauan ja suorastaan naurettavaa imettää vuoden vanhaa lasta. Onneksi en uskonut "asiantuntijoita", vaan kuuntelin vaistojani.

Lapset ovat onneksi niin joustavia ja sitkeitä, että heistä tulee ihan kunnon ihmisiä saivatpa he pulloruokaa tai rintaa ja hoitipa heitä äiti, isä, mummo tai naapurintäti tai päivähoitolan setä.

Rakkaus on tärkeintä. Kyllä lapsi ymmärtää, että aikuinen tekee sen, mitä niissä olosuhteissa voi. Tämähän on selvää, kun ajattelemme omia vanhempiamme. Tärkeintä ovat olleet hymy ja katse. Niitä muistelemme, olipa äiti ollut kotiäiti tai kodin ulkopuolella töissä käyvä äiti. Ne ovat tärkeämpiä kuin kalliit tavarat, soittotunnit tai ranskankieli.:)