Vuoden viimeisin iltarusko

The last sunset of 2008
Originally uploaded by amnellanna

Optimistista vaaleanpunaista. Vailla neljä alkaa jo hämärtyä.

Arvoituksellinen uusi vuosi 2009

Kuva: Joonas Heiskanen

Valokuva on otettu vähän ennen joulua Zagrebissa sumuisena iltana joulumarkkinoiden aikaan. Paljon ihmisiä on liikkeellä. Uusi vuosi 2009 on jo tavallaan mukana kuvassa. Siltä odotetaan Kroatiassakin paljon.

Kuten uudenvuoden vaihtumisen juhlijat vuonna 1900, myös vuoden 2000 alkamista juhlineet haaveilivat uuden paremman vuosituhannen alkavan. Niin ainakin minä haaveilin. Kuluneet kahdeksan vuotta ovat olleet monessa mielessä painajaismaisia, ja nyt odotamme pelolla uuden laman alkamista.

Haaveilevatko meidän aikamme lapset paremmasta ajasta? Toivottavasti haaveilevat. Lapsena odotin jännittyneenä vuoden vaihtumista. Juhlimme aina uutta vuotta kotona. Äiti laittoi hyvää ruokaa, täytekakun, ostimme raketteja, niitä tavallisia joulukuusen raketteja. Se oli aina hyvin onnellinen ilta. Yleensä juhlimme keittiönpöydän ääressä. Kirjoitin päiväkirjaani syvällisiä koulutytön mietteitäni elämästä, tein jaloja lupauksia. Meillä saattoi olla ystäviä mukana juhlimassa vuoden vaihtumista.

Eräänä uutenavuonna innostuimme ottamaan valokuvia. Ei ollut mitään hienoja laitteita, vain yksinkertaiset laatikkokamerat, joita koululaiset saattoivat saada siihen aikaan. Koska valoa oli vähän, kiinnitimme kynttilöitä keittiöntuolin karmiin, sytytimme lisävaloksi raketteja. Eräs kuva onnistui erinomaisen hyvin. Siitä on olemassa negatiivi ja suurempi kuva valokuvan ottajalla. Hän meni muutama vuosi kuvan ottamisen jälkeen Ateneumiin opiskelemaan.

Olemme juhlineet lukuisia uudenvuodenaattoja yhdessä senkin jälkeen, mutta tuo uudenvuodenaatto on jäänyt erityisesti mieleen. Päällimmäisenä on ilo, äidin valloittava hymy, pikkusiskojen jännitys ja riemu vuoden vaihtumisesta, lapsuudenystäväni innostus valokuvaamiseen. Kokoonnumme tänäänkin juhlimaan vuoden vaihtumista yhdessä perheittemme kanssa ja muistamme myös niitä, jotka olemme menettäneet.

Hyvää uutta vuotta!




Kuvassa on pikkusiskoni silloin kauan sitten. Hänellä on päällään minun neulomani turkoosi villapusero, jossa oli palmikkoraitoja miehustassa, oma ideani. Sisarenikin oli meillä vieraana kahdeksan vuotta sitten vuosituhannen vaihtuessa. Olimme kattoparvekkeella juhlimassa vuosituhannen vaihtumista ja katsomassa ilotulitusta. Minulla on sisareni keräämä Millenium-astisto kaapissani. En pysty kuitenkaan vielä käyttämään sitä.

Lue myös: Kun vuosi vaihtui maaliskuussa

Flunssa ja Internet sopivat yhteen

Flunssa ja Internet kuuluvat läheisesti yhteen elämässäni. Kun ei voi tehdä mitään eikä tavata ketään, voi seikkailla netissä.

Flunssaisena osuin ensi kerran lukemaan Kiiltomatoa ja sen keskustelupalstaa, joka eli siihen aikaan outoa vaihetta. Kiiltomadon keskustelupalstahan on nyt kokonaan laukkautettu. Vanhoja keskusteluja tuskin laitetaan esille. Ne ovat kuitenkin tallella meillä, jotka otimme niitä itse talteen.

Flunssa iskee usein lomalla. Meidän perheessä osa sairasteli ennen joululomaa, osa jouluna. Terveinä ovat säilyneet vain mieheni ja jouluvieraamme, jotka käyvät lenkeillä Kaivopuistossa, kun me muut virumme vuoteeessa.

Flunssani on aina lievä, johtuneeko siitä, että syön paljon C-vitamiinia. Olen kuitenkin väsynyt, koskee vähän korviin, vähän enemmän kurkkuun jne. Voin nojata tyynyihin ja vetää lähelleni tietokonepöydän - oikeastaan se on TV-aterioiden syömistä varten tarkoitettu muovitarjotin, jonka jalkojen korkeuden voi säädellä, loistava muutaman euron maksanut kirpputorilöytö.

Flunssaisena korjaan usein blogejani. Ehkä luovuus ja uhkarohkeus lisääntyvät flunssassa. Uskaltaa kokeilla jotain uutta. Nyt oli vuorossa Lucia Olavintytär. Bloggerin blogeista voi tehdä persoonalliset kuvilla ja väreillä. Tässäkin on pohjana tuo 3-sarakkeiseksi muutettu Sand Dollar, jota käytin myös kotisivublogissani (ks oikeanpuoleisessa sivupalkissa olevaa kohtaa "View My Complete Profile", josta pääsee kaikkiin Blogger-blogeihini). Pitäisi tehdä vielä linkkiluettelo, joka vie keskiaikaa, 1500-luvun Helsinkiä ja Tallinnaa, Tudor-Englantia, lyhytkasvuisuutta ym Lucia-blogiini liityviä aiheita käsitteleviin blogeihin. Tässä vuoden 2007 kirjoitusten luettelo. Niihin pääsee kirjoittamalla kirjoituksen nimen navigointipalkissa olevaan "Hae blogista" -ikkunaan.

Ahtojäätä Nevassa

Kuva: Joonas Heiskanen

Tapaninpäivä, joka ei unohdu

Siihen aikaan, jolloin oli vielä lunta ja hevosia, mentiin tapanina rekiajelulle. Kun rekiajelut katosivat historiaan, mentiin tapanintansseihin. Nykyään tulee ensimmäiseksi mieleen tapaninpäivä, joka järkytti koko maailmaa ja kosketti myös monia suomalaisia.

Meidänkin lähellä on talo, josta kuoli tsunamissa äiti lapsineen. Vähän kauempana olevassa rakennuksessa on työssä nainen, joka menetti tsunamissa kaikki jälkeläisensä, ainoan lapsensa, tämän puolison ja lapset. Säilytin pitkään kännykässäni viestiä, jonka poikani lähetti tuona tapaninpäivänä Sri Lankasta.

Jouluvalot Zagrebin keskustassa

Kuva: Joonas Heiskanen

Sumuinen Zagreb jouluasussa.



Kuva: Joonas Heiskanen

Joulurauhaa ja onnea vuodelle 2009!

Onnea ja iloa elämäänne!

Tuomaanristit kuvattu Tuomaanmarkkinoilla Esplanadipuistossa joulukuussa 2007.
Kiitos vierailijoille! 24.12. 2008 Blogisisko 3:n mittari yli 70000 kävijän rajan. Blogit yhdistettiin pari viikkoa sitten, ja mittar mittaa nyt yhdistetty blogia.
Blogeilla Blogisisko 2 ja 3 on ollut yhteinen mittari 12.8.2006. lähtien. Se näyttää tänään 169 000 kävijää.

Tervetuloa uudestaan!

Maahanmuuttajien työllistäminen Kanadassa vaikeaa

Helsingin Sanomat kertoo tänään, että työllistymisellä mitattuna pakolaisten kotoutuminen Suomeen on epäonnistunutta (Kauppinen HS/Kotimaa 21.2.2008). Kanadassa myös tavallisten kielikokeiden jälkeen pisteytyksellä valittujen maahanmuuttajien työllistyminen on nykyään vaikeaa.

Akateemisen tutkinnon suorittaneiden maahanmuuttajien tilanne on kanadalaisen ystävän lähettämällä videolla olevien haastattelujen mukaan katastrofaalinen. Kanadan siirtolaispolitiikkaa arvostellaan siinä ankarasti. Maa tarvitsee siirtolaisia. Mutta uskaltavatko hyvin koulutetut ihmiset enää muuttaa Kanadaan?

ks "The Truth about Immigration to Canada" sivuilla http://www.notcanada.com

Akateemiset hyvissä asemissa omissa maissaan - mm Englannissa - olleet lääkärit ja tutkijat ovat joutuneet lumenluojiksi ja siivoojiksi voidakseen elättää itsensä ja perheensä.

Videon lähetti naapurini, joka pakeni perheineen Kanadaan vuonna 1979 eräästä Itä-Euroopan maasta. Sekä mies että vaimo ovat akateemisesti koulutettuja, vaimo edelleen työssä Torontossa yliopistonopettajana, mies yksityisenä tutkijana, jolla on oma yritys.

Tarinamaanantai 55: Punainen

sama kuva Flickrissä suurempana (large in Flickr)

Kaikki lapset pitävät punaisesta, mutta aikuisilla punainen merkitsee jopa aivan vastakkaisia asioita eri kulttuureissa. Egyptissä, Kiinassa ja Keski-Amerikassa punainen merkitsi puhdistumista, uudistumista, Kiinassa myös pitkää ikää. Roomalaisille punainen lippu merkitsi taisteluun kutsua.

Muinaisille egyptiläisille punainen oli pahojen asioiden symboli, rukoiltiin: ”Oi, Iisis, vapauta meidät pahojen punaisten asioiden vallasta”, mutta alkemisteille viisauden kiven toinen nimi oli ”punainen leijona”. Feniks-linnussa yhtyivät punaisen värin hyvät ja pahat ominaisuudet.

Intiassa väreillä on uskonnollinen merkitys. Punainen merkitsee intohimoa ja energiaa, se on sotilaan väri. Etelä-Afrikassa punainen on surun väri. USA:ssa punainen on republikaanien ja sininen demokraattien väri. Punainen on yleisin väri valtioiden lipuissa.

Perinteisesti punainen on ollut vallan väri. Roomassa vain keisari sai käyttää punaista väriä vaatteissaan. Saksan keisarit jatkoivat perinnettä, ja se siirtyi kardinaaleille vuonna 1486.

Keskiaikana kardinaalin, kuninkaan, tuomarin ja teloittajan punainen viitta kertoi, että heillä oli valta elämästä ja kuolemasta. 1800-luvulla tuli sotilaille punaiset univormut. Saksassa korkeimman oikeuden tuomareilla on punaiset kaavut. Punaisesta tuli Venäjällä vallankumouksen aikana kommunismin väri. Punainen on edelleen vallan väri, ei vain politiikassa vaan myös uskonnossa ja vaikkapa Coca-Colassa.

Puhdas punainen on kiinalaisten muinainen onnen ja täydellisen ilon symboli. Sitä käytetään häissä esimerkiksi morsiuspuvun värinä. Usein otetaan kaksi sarjaa hääkuvia, toisessa morsiamella on punainen kiinalainen asu ja toisessa valkoinen länsimainen morsiuspuku.

Kiinalaisena uutenavuotena puhdas punainen yhdistetään kultaan - mitä enemmän kullanväristä, sitä varakkaampi uusi vuosi. Kulta yhdistetään nykyään usein myös länsimailla punaiseen ja jouluun.

Suku merkitsee Suomessakin

Tämän aamun Hesarissa Kaija Virta kirjoittaa suvun merkityksestä Amerikan politiikkaan. (Sukuvaltaa lännessä ja idässä. HS/Merkintöjä 20.12.2008): "Yhdysvaltain edesmenneen presidentin John Kennedyn tytär Caroline on tarjoutunut täyttämään New Yorkin senaattorin paikan --. " Virta kertoo amerikkalaisesta tutkimuksesta, joka osoittaa, että "kongressin jäsenyys on todellakin paljon periytyvämpää kuin esimerkiksi lääkärin tai putkimiehen ammatti". Sukunimen kuuluisuus ja perheen sosiaaliset yhteydet vaikuttavat kirjoituksen mukaan yhtä hyvin idässä kuin lännessä.

Mutta näinhän on myös Suomessa, mitä Virta ei lainkaan mainitse. Esimerkiksi Jutta Urpilaisen kerrottiin olevan kolmannen polven demari. Aikoinaan vasemmistoradikaalien kuuluisa laulu - jota en ole muuten koskaan kuunnellut - kertoi 20 vaikutusvaltaisesta suomalaisesta suvusta.

Sen jälkeen suomalainen vasemmisto on luonut omat dynastiansa, joiden jälkeläisille levitetään punainen matto, ryhtyivätpä nämä mihin hyvänsä. Eräästä suomalaisesta nuoresta kirjailijasta sanottiinkin, että hän on "vankkaa vasemmistosukua".

Mutta myös vanha hieno suku merkitsee edelleen jotakin. Luin juuri eilen kirja-arvostelua, jossa tämä rehellisesti myönnettiin:
"--esikoiskirjailijan teos on arvostelijallekin vakava paikka, koska aiemmasta tuotannosta ei ole tukea arvioinnille. Tehtävä on astetta vaikeampi, kun tekijän nimi viittaa Suomen kulttuurielämässä laajalti vaikuttaneeseen sukuun [Gullichsen]." (Onnimanni 4/2008)

Jos joku kirjoittaisi suomalaisen opaskirjan siitä, miten menestyä alalla kuin alalla pienessä Suomessa, siinä pitäisi neuvoa: jos et ole syntynyt tunnettuun sukuun, mene naimisiin tunnetun suvun jäsenen kanssa - edes siksi aikaa, että saat häneltä nimen, kuten eräs nainen vitsaili. Sukua vastaa myös sopiva poliittinen puolue tai se että on ollut kuuluisan henkilön puoliso tai tyttöystävä/poikaystävä, suomeksi sanottuna rakastaja tai rakastajatar.

Uusi dynastia ovat julkkikset. Tunnetun ja varsinkin skandaaleja herättäneen julkkiksen kirja saa vaikkapa kirjamessuilla enemmän huomiota osakseen kuin työhuoneessaan puurtaneen kirjailijan teos. Kestojulkkiksen lapset ja lapsenlapsetkin perivät häneltä paikan julkisuudessa aivan kuten tunnettujen kirjallisten, kirkollisten tai poliittisten sukujen jälkeläiset.

Sekä suomalainen politiikka, kulttuuri että kirkollinen elämä kertovat suvun ja sen saavuttamien suhteiden vaikutuksesta menestykseen.

Niin - eräs neuvo unohtui: itse hankittu skandaalikin auttaa eduskuntaan ja hyviin virkoihin yhtä hyvin kuin kirjan menestykseen.

Kommentteja: Pako Tallinnaan -äänikirja

Täältä voit lainata Celia-äänikirjoja

On aina hauskaa, kun kirjasta tehdään äänikirja, mutta siihen saattaa liittyä yllättäviä ongelmia. Tämä lukija ainakin yllätti. Hän kertoo blogissaan, että ei voi sietää kirjaani. Miltähän tekstini kuulostaa hänen lukemanaan? Välittyykö lukijan kielteinen asenne kuulijalle?

Makua on aina monenlaista, mutta blogin kirjoittaja esitti niin asiattomia väitteitä, että kirjoitin kommentin. Sanottakoon, että olen saanut näistä 1500-luvun elämää kuvaavista kirjoistani tähän asti tunnustusta. Se on tuntunut hyvältä, sillä historiallisen romaanin kirjoittaminen on kovaa työtä. Mikäli ei aio ottaa postmodernia mikä-hyvänsä-sopii -asennetta, on aikakausi ja aikakauden henki esitettävä mahdollisimman oikein. On luettava, käytävä museoissa, tutkittava tauluja jne. Pyrin antamaan mahdollisimman realistisen kuvan myös todellisista henkilöistä, jotka ovat yleensä taustalla kirjoissani. Fiktiivisissä henkilöissä on vapaus -sen aikakauden rajoissa.

Täällä kirjoitus Narratiiveja-blogissa (Äänikirjan lukija kirjoittanut myöhemmin anteeksipyynnön kommentiksi omaan blogiinsa ja tämän blogin kommenttiosastolle.)

Täällä kommenttini tallessa:

Vuonna 1318 novgorodilaiset hyökkäsivät Turkuun, polttivat kaupungin ja Kuusiston [!] piispankartanon, jonka oletat olevan Lucian kodin.

1500-luvulla eläneen Lucia Olavintyttären koti Kuuselan [!] kartano on Hämeen linnan ja Hattulan kirkon lähellä sijaitseva talo, fiktiivinen kuten kirjan päähenkilökin.

Kirjojeni tausta on kuitenkin tarkoin tutkittu, ja nimilläkin on aina jokin tarkoitus. Talon nimellä on yhteys Lucian pieneen kokoon viittaavaan lastenrunoon "Olipa pikkuinen oravanpoika kotona Kuuselassa--". Alussa Kuusela tarjoaa turvan lyhytkasvuiselle Lucialle, mutta myöhemmin aikakauden levottomuudet tuhoavat Kuuselan kuten runon oravanpoikien pesäpuunkin. Kirjani on tarkoitettu yli 8- -vuotiaille lapsille.

1500-luku on nykyajan ihmisille usein käsittämätön, kuin fantasiamaailma. Ihmiset olivat toisaalta lapsellisempia ja hurskaampia kuin nykyajan ihmiset, toisaalta paljon julmempia ja rajumpia.

Olen laittanut sekä Kyynärän mittainen tyttö että Pako Tallinnaan kirjan loppuun kirjallisuusluettelon, jossa on mainittu pieni osa kirjoista, joita olen tutkinut kirjaa varten.

Olen lukenut 1500-luvusta jo kymmenen vuoden ajan. Se aikakausi kiehtoo minua. Olen osallistunut lukuisiin renessanssia koskeviin luentoihin Helsingin yliopistolla ja esim Espoon Työväenopistolla, jossa oli muutama vuosi sitten pitkä 1500-luku aiheinen luentosarja. Olen käynyt monissa museoissa.

Kaikki kirjani ovat historian asiantuntijoiden tarkastamia, niin myös Pako Tallinnaan. Kirjassa Pako Tallinnaan olin kirjoittanut, että joku läksi "Saksaan", palaisi "Suomeen", kun oikeammin on " Wittenbergiin", "kotiin" - Saksaa ja Suomea ei ollut olemassakaan. Muita virheitä ei löytynyt. Jos löytyy lisää, olen kiitollinen korjauksista.

Kirjallinen maku vaihtelee, mutta arviosi kirjastani "Pako Tallinnaan" on ehdottomasti asiaton ja asenteellinen. On ikävää, että satuit sen lukijaksi.

Ankkalammessa kuohuu

Seuraan kiinnostuksella HBL:ssä tällä viikolla käynnissä olevaa keskustelua siitä, pitäisikö suomenruotsalaisten pyytää anteeksi sitä, että heidän esi-isänsä ovat sortaneet vuosisatojen ajan suomenkielisiä kansalaisia. Nämä eivät ole saaneet kehittää kieltään, vaan kaikki viralliset dokumentit, tutkimukset ja jopa ylioppilaskirjoitukset on täytynyt kirjoittaa ruotsiksi.

Samassa lehdessä eräs suomenkielinen kirjoitti, että ehkä suomenkielisten pitäisi pyytää anteeksi sitä, että ruotsikieliset ovat joutuneet "suomettumaan" (förfinskning). Tästä aiheesta keskustellaan Aamulehdessä.

En usko, että yksityiset suomenruotsalaiset olisivat vastuussa Ruotsin vallan ajoista. Mutta olen ollut jo kauan sitä mieltä, että Ruotsin valtion virallisten edustajien pitäisi esittää anteeksipyyntö Suomelle siitä, että Ruotsi piti Suomea "siirtomaanaan" vuosisatoja ja rikastui mm suomalaisen tervan ja suomalaisista metsistä pyydystettyjenn turkisten viennillä. Koko renessanssin Eurooppa kulki suomalaisten (ja venäläisten) mailta saaduissa turkiksissa.

Tästä kaikesta kärsivät sekä suomenkieliset että ruotsinkieliset suomalaiset. Samalla Ruotsi voisi palauttaa Suomeen vaikkapa kaikki ne kirkkojen kalleudet, jotka Kustaa Vaasa nappasi aarrekammioonsa uskonpuhdistuksen nimissä 1500-luvulla. Yksityiset kansalaiset - sekä ruotsin- että suomenkieliset - olivat ne lahjoittaneet kirkolle. Olemme samassa veneessä kaikki suomalaiset.

Konditoriakahvila Stella

En ole koskaan pitänyt Ellenin kakusta, mutta suren Stellan kohtaloa. Tarkoitan sillä kahvila Stellaa, joka oli tuossa lähellä. Siellä istui usein aamukahvilla Suomen rikkain mieskin. Sitten hän ei enää ilmestynyt sinne. Vierastiko hän uutta tuolia, joka oli hankittu entisen, kuluneen tilalle vai lieneekö muuttanut kauemmaksi?

Kotisivublogi tuli valmiiksi

Blogien lopettaminen ja karsiminen on jatkunut. Viimein on löytynyt oikea pohja ja värit myös Kotisivublogilleni. Käytin ensin blogipohjaa, joka vaikutti oikein hyvältä ja onkin valokuvablogina ihanteellinen, koska siihen sopii keskelle 500px:n kuva (tähän ei). Musta taustakin sopii kuviin. Koska blogi oli suunniteltu valokuviin, kuva asettuu kauniisti keskelle, mutta niin asettui valiettavasti tekstikin.

Oli helpointa aloittaa ihan alusta. Valitsin blogipohjan, jossa on laidasta laitaan banner, joka sopii Victorian Garden- kuvanauhalle. Se on Bloggerin Sand Dollar-blogipohja muutettuna 3-sarakkeiseksi. Sand dollar on merieläin.

Kaikki värit täytyi muuttaa, mutta sehän on nykyään helppoa Bloggerissa. Blogissani saattaa olla virheitä, mutta se pysyy koossa. Onneksi. Sitä voi katsella myös pienellä koneella, sillä blogi menee mukavasti suppuun tarpeen mukaan. Kotisivublogilla on lopetetun Blogisisko 1:n osoite. Siirsin siihen sekä Kirjoituslipaston että aikaisemman kotisivun aineiston. Osan kirjoituksista jouduin siirtämään käsin. Jostain syystä siirto ei sujunut yhtä helposti kuin Blogisisko-blogien yhdistäminen.

Taidan ansaita bloggausloman.

Motto: Omien värien ja kuvien avulla Bloggerin tylsiltä vaikuttavista blogipohjista saa yksilöllisen, jopa naisellisenkin blogin. Väri kannattaa merkitä koodien joukkoon, sillä värien muuttaminen blogin sisällä on mahdotonta, sillä vaikka merkitse värin numeron, se ei vaihdu.

Huom! Kotisivublogilla on lopetetun Blogisisko 1:n osoite.

Joulumetsä Esplanadilla

Marimekon jouluikkuna Bulevardilla

Tämä taitaa olla kiinnostavin jouluikkuna, minkä olen koskaan nähnyt. Ainakin se oli yllättävä. Klikkaa kuvaa ja käy katsomassa se oikein suurena Flickrissä. Tai täällä valokuvablogissani.

Luku- ja kirjoitustaitoinen 1700-luvun torppari

Äitini äiti Maria Rytkönen (os Ryynänen), Maria Rytkösen äiti Maria Ryynänen (os Ryth)

Netistä löytyy kaikenlaista, mm sukututkimuksia. Niissä ei ole yleensä mitään erityisiä mainintoja kauan sitten eläneiden ihmisten henkilökohtaisista ominaisuuksista. Nyt löytyi kuitenkin sattumalta esi-isä, joka puolustaa syyskuussa esittämääni väitettä, että entisajan kansanihmiset olivat lukutaitoisempia kuin mitä tutkijat väittävät.

Huom! uudet linkit:


Muuan Juvalla syntynyt 22-vuotias Klaus Ruuskanen värväytyi vuonna 1758 Rantasalmella Savon ja Savonlinnnan jääkärirykmentti 6:n Iisalmen komppaniaan ja sai sotilasnimekseen Ryth. Katselmuksessa hänen "todettiin olleen 178 cm pitkä, laiha, tummahiuksinen, raitis, hyväluontoinen --Omasi hyvän luku- ja kirjoitustaidon". Hiismäen Ruuskaset [huom! uusi nettilinkki] ja
Klaus on kohdassa Taulu 9. VI.
http://ondruska.fi/documents/Nils_Ruuskanen.htm#DES8
http://ondruska.fi/documents/Hiismäen_Ruuskaset.pdf
http://ondruska.fi/documents/Hiismäen_Ruuskaset.pdf

Klaus erosi armeijasta täysinpalvelleena, piti sotilasnimensä ja kuoli vuonna 1808 torpparina Iisalmen Partalan kylässä. Klaus ja Maria Rythillä oli kahdeksan lasta. Erik-niminen poika oli mummoni isoisän isoisä. (Klaus-Erik-Johan-Carl-Maria-Maria-AnnaKaisa, joka oli äitini.) Erikin veljen Johanin eli Juhon jälkeläinen on mm presidentti Mauno Koivisto. (Klaus-Juho-Mikko-Margareta-Iisakki-Hymni-Mauno).

Huom! Iisalmen kirkkoherranviraston todistuksen mukaan  Carl Ryth syntyi 13.3.1822 Iisalmessa ja kuoli 14.11.1866
Hänen tyttärensä Maria Ryth syntyi 17.12.1854 Iisalmessa ja kuoli 12.6.1936.

Ruuskasen suvussa on useita Carl-nimisiä miehiä, ja tämä Carl on jäänyt pois sukututkimuksesta. Samoin Maria. Ehkä sukunimen Ryth muuttuminen Ryytyksi (!) joskus 30-luvulla on sekoittanut. Mutta Maria ei ollut koskaan Ryytty, sillä hän meni naimisiin  jo vuonna 1891, jolloin hän sai miehensä sukunimen Ryynänen. Carl oli koko ikänsä Ryth. Nimi Ryytty olisi pitänyt laittaa todistukseen vain lisähuomautukseksi.

Runo Ruuskanen-Ryth-Ryytty -suvun esi-isästä. Venäläinen esi-isä? Jännittävää.

(Sukunimi Ryth sai 1930-luvulla myös muodon Ryytty)

http://blogisisko.blogspot.fi/2008/12/luku-ja-kirjoitustaitoinen-1700-luvun.html

Blogilista fi. ja outo viesti

Näkyykö blogisi tietojen kohdalla seuraava viesti?

"Jos blogisi on suojattu salasanalla, ei Blogilista valitettavasti pysty seuraamaan sen päivityksiä. Blogi näkyy kuitenkin mukana listalla, mutta päivitystiedot eivät toimi."

Yleensä on niin, että kun aloittaa uuden blogin, sen pitää alussa salasanalla suojattuna, jotta saa rauhassa kokeilla siihen blogipohjaa, värejä ym. Samoin on vanhaa blogia korjatessa. Mutta vaikka muuttaa blogin avoimeksi, alkuperäinen tieto jää Blogilistalle. Saako tämän tiedon pois vain poistamalla blogin listalta ja laittamalla sen sille uudestaan?

Animismi Virossa

Virolaiset ystäväni ovat kertoneet, että neuvosto-Viron aikana opettajat määrättiin jouluisin kirkkojen oville merkitsemään muistiin, ketkä veivät lapsensa joulukirkkoon. Uskonto oli kielletty asia, sitä piti harjoittaa salassa. Ei ole ihme, että itsenäisen Viron kansalaiset etsivät edelleen identiteettiään myös uskonnon alalla.

Keskiviikon (10.12.2008) International Herald Tribune kertoi näkyvällä paikalla olevassa artikkelissaan, kolmannella sivulla Venäjän patriarkan Aleksei II:n ruumiinsiunaamiskuvan vieressä, animismin ilmenemisestä Virossa. Lehti viittaa siihen, että Viro on ollut vuosisatojen ajan alistettu maa, jossa vallanpitäjät ovat määränneet uskomusjärjestelmän. Neuvostoajan ateismipropagandan ja uskontokiellon seurauksena vain 29% nykyajan virolaisista on virallisesti jonkin uskontokunnan jäseniä. Tämä ei merkitse kuitenkaan sitä, että he olisivat ateisteja, korostaa lehti.

Lehti kuvaa sitä, kuinka virolaiset kerääntyivät viime viikolla katsomaan ja palvomaan Tuhalan lähdettä, josta nousi vesihöyryä. Virolaisen kansanuskon mukaan höyry johtuu siitä, että noidat saunovat maan alla, hakkaavat toisinaan kiivaasti vastoilla arvaamatta, että saunahöyry nousee ylös ihmisten ilmoille. Geologit selittävät, että ilmiö johtuu luonnollisista syistä: tulvia aiheuttavien rankkasateiden vuoksi vettä suihkuaa lähteestä muutaman päivän ajan.
Tuhalan lähteen palvonta on vain yksi ilmiö trendistä: animismi on palaamassa Viroon.

Animismi on kuitenkin armoton uskonto. Se herättää pelkoa ja vaatii jatkuvia uhreja. Sen tietävät esimerkiksi Kauko-Idässä asuneet ja matkailleet sekä uskontotiedettä opiskelleet.

New York Times kirjoittaa samasta asiasta.

Blogisisko = Blogisisko 1-3

Olen yhdistänyt kaikki kolme Blogisisko-blogiani. Bloggerissa sellainen käy nyt nopeasti ja vaivattomasti. Kyllä se tietenkin jännitti, tuli aivan päänsärky, mikä on minulla hyvin harvinaista. Oli vähän samanalainen olo kuin silloin, kun ensi kertaa siirtelin kokonaisia lukuja käsikirjoituksesta toiseen paikkaan. Oli kuin olisi ajanut vuoristoradalla.

Kukin blogi laitetaan ensin talteen ja tuodaan sitten siihen blogiin, johon se halutaan yhdistää. Kokeilin ensin yhdistämällä ykkösblogin harjoitusblogiin. Se onnistui ja poistin molemmat. Sitten yhdistin kakkosen ykköseen ja lopuksi ne Blogisisko 3:een. Olen laittanut Blogisisko 1-2:n toistaiseksi yksityisiksi. En uskalla poistaa niitä vielä kokonaan.

ClustrMap-mittarit ovat olleet kullakin erikseen. Jätän Blogisisko 3:n mittarin paikalleen. Siihen on kertynyt 24.10. 2006 - 11.12.2008 yhteensä 67 713 kävijää. Näillä blogeillani on ollut onneksi yhteinen Statcounter-mittari näiden vuosien aikana. Se näytti tänään lukua 161 516. On vielä vähän matkaa 200 000:een.

Kertokaa, jos huomaatte jotain outoa tässä uudistetussa blogissa.

P.S. Valokuvablogini palasi. Ks Blogger-profiilista

Ongelma 1: Blogisisko 1-2 -tekstit eivät löydy Googlella alkuperäisestä osoitteesta - ei ainakaan toistaiseksi. Tekstit täytyy hakea nimellä kohdasta "Hae blogist" tai sivupalkista.

Saattaa olla, että tämä ongelma poistuu, jos poistan BS 1 ja BS 2 -blogit.

Blogisisko 1: ensimmäiset 10 kuukautta bloggaajana

Blogisisko-blogini oli käytössä kymmenen kuukautta alkaen 2.6. 2005, jolloin julkaisin tässä blogissa kirjoituksen "Blogisiskot". Sinä aikana kävijöitä oli noin 110 päivässä, yhteensä 31245. Kävijöitä on ollut edelleen, vaikka tämä blogi ei ole Blogilistalla. Lokakuussa 2008 yhteensä 64 770 (31245+ uuden mittarin 33 525). Kiitos vierailijoille!

Täällä on useita satoja kirjoituksia monilta aloilta. Olen siirtänyt osan muualle. Blogisisko on luettavissa, mutta tänne ei voi enää tehdä kommentteja.

Ottamalla arkistosta esiin ensimmäiset kirjoitukseni, voit lukea siitä, miltä minusta tuntui aloittaa bloggaaminen. Alussa kirjoitusten aiheena oli usein nimenomaan bloggaaminen. Hae sanalla 'bloggaaminen' hakusanojen luettelosta, joka on sivupalkissa tai kirjoita sana blogin yläpalkkiin vasemmalle punaisen B-kirjaimen viereen. Miksi nämä ohjeet? Ne on tarkoitettu niille, jotka ovat uusia tulokkaita blogimaaailmassa, ja ainakin minusta itsestäni blogien lukeminen ja bloggaaminen oli alussa hyvin hämmentävää.

Siihen aikaan

Muita tietoja on uudessa kotisivublogissani, joka korvaa aikaisemmat (Anna Amnellin kotisivublogi)

Kiitos käynnistä! Tervetuloa uudelleen!

Blogisisko 1 kirjoitusluettelo

Olen yhdistänyt kaikki Blogisisko -blogit tähän samaan blogiin. Kaikki kirjoitukset löytyvät tästä blogista. Ole hyvä ja katso sivupalkista tai blogin pohjalta hakusanaluetteloa tai valitse kirjoitus nimellä kohdasta etsi "Hae blogista".
Esim. Ensimmäiset 7 päivää bloggaajana, täydellisen aloittelijan tunnelmia:

2.6 Blogisiskot
3.6. Sukkia ja hieroglyfejä "tietyssä iässä".
4.6. Kuin Jukolan veljekset aapisen kimpussa.
5.6. Kevätjuhla ja medicine show.
6.6. Vaikeus on lisäarvo.
8.6. Unelmien divaani.
9.6. Kirja kuistilla.

1.7. Suomalaisella sisulla.(bloggaaminen, yksi kuukausi bloggaajana)
Vuodatuksessa olevan Broken Star -blogin kirjoituksia, linkitetty luettelo toimii edelleen.

Paljon onnea, Martti Ahtisaari!

Onnittelen rauhannobelisti Martti Ahtisaarta kuvalla, jossa on Namibian kansalliskasvi Welwitschia Mirabilis, ainutlaatuinen, elävä fossiili, joka voi elää 1000-2000 vuotta, kasvaa hyvin suureksi - ja elää luonnontilassa kuivassa erämaassa. Welwitschia Mirabilis on Namibian lipussa.Photo: Guido Gerding.

Helsingin Sanomat kertoo Nobel-palkinnon luovuttamisesta ja muista juhlallisuuksista Oslossa.

Lue kirjoitukseni Koko kansan presidentti Martti Ahtisaari, jossa kerron miksi kunnioitan Martti Ahtisaarta ja onnittelen häntä koko sydämestäni.

Helsingin Sanomat yllättää

Olen viime viikkoina seurannut kiinnostuksella Hesarin Kulttuuri-sivuja. Vaikuttaisi siltä, että suomettuminen alkaa olla ohi, mutta myös muuta liikettä tapahtuu. Tämän aamun lehdessä oli suorastaan dramatiikkaa.

Kansallisoopperan nuori taiteellinen johtaja on antanut karun pikkujoululahjan solisteilleen: "Kansallisooppera tarjoaa erorahaa osalle solisteistaan". Kirjoitus Harvey Milk -elokuvasta kiihdyttänee kuitenkin joidenkin lukijoiden tunteita enemmän kuin Kansallisopperan solistien kohtalo.

Milan Kunderan tapauksen käsittelyssä (Becker: "Milan Kunderan tapaus saa lisää vivahteita") yritetään nähtävästi samalla rivien välissä käsitellä Suomen lähimenneisyyden tapahtumia. Siltä ainakin vaikuttaa, mutta puolustelu ei ainakaan onnistuisi, sillä tilanne oli toinen kuin Suomessa esimerkiksi Matti Rossin tapauksessa: "Asianomaiset olivat tuolloin nuoria ihmisiä, joiden elämä, onni ja moraali joutuivat koetukselle ihmisarvoa halveksivassa diktatuurissa, kirjoittaa Dalos". Näin lopettaa Leena Becker artikkelinsa, jossa käsitellään Milan Kunderan kommunistista nuoruutta ja ilmiantoa, joka on tahrannut hänen maineensa. Eurooppalaisten lähimenneisyyttä käsittelee myös Bernhard Schlinkin uuusi romaani "Kotiinpaluu", josta on kirja-arvostelu.

Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa kovasti se tieto, että Ateneumiin on tulossa ensi syksynä suuri Picasso-näyttely. Pidän kovasti Picasson varhaistuotannosta, mutta en myöhemmästä. Näin Picasson töitä ensi kerran jo kauan sitten New Yorkissa modernin taiteen museon (nykyään kodikkaasti MoMa) Picasson 75-vuotisjuhlanäyttelyssä.

Kannattaa lukea myös Nimiä tänään -haastattelu "Pahuuden asiantuntija", jossa haastatellaan psykiatrisen vankilasairaalan johtajaa.

Karsin blogejani

Uusi Kotisivublogini on Bloggerissa. Siihen on liitetty myös Kirjoituslipasto-blogi, jossa on mm vanhoja lehtijuttujani.

Keskitän ja karsin blogejani. Siihen sain hyvää vauhtia, kun vaihdoin Elisasta Welhoon, joten päässen vihdoinkin eroon vanhentuneista kotisivuistani, joita en osaa päivittää. Blogi on sittenkin helpoin muoto.

Vuodatukseen jää käsityöblogini Broken Star ja Narniassa, josta tulee ainoa Narnia-aiheinen blogini. Suomalaiset Narnian ystävät näyttävät tuntevan olonsa kotoisammaksi suomalaisessa Vuodatuksessa.

Monet ovat siirtyneet Wordpressin, mutta se on minulle liian vaikea. Haluan muutella blogini ulkoasua, ja siihen Vuodatus ja Blogger ovat hyviä.

Bloggerille on tarjolla paljon hienoja blogipohjia, mutta monet niistä eivät toimi. Niitä ei saa edes ladattua, ja ne vaatisivat enemmän taitoa. Helpointa on käyttää jotain Bloggerin vakiopohjaa ja muuttaa siihen värit, mahdollisesti taustakuvia ja banneri.

Blogataan!

Paljon Onnea, Sofi!

Sofi Oksanen sai vuoden 2008 Finlandia-palkinnon romaanillaan "Puhdistus".
Sofi Oksanen: Puhdistus (kommmenttini huhtikuussa 2008 Parnassson keskusteluissa)

Onnittelukukan olen kuvannut vuosi sitten Kroatiassa, jossa Sofi Oksanen oli kirjailijavierailulla muutama viikko sitten.

Parnasson keskustelu Sofi Oksasen kirjasta. Kommentoin siinä. Osa kommenteistani myös tässä blogissa. Klikkaa sanoja 'Sofi Oksanen'.

On todellakin hyvä olo tämän vuoden Finlandia-palkinnosta. Sofi Oksanen on rehellinen ja suora kansainvälinen kirjailija, jolla on häikäisevä tyyli.

Zagrebin kaupunginmuseo sallii valokuvaamisen

 

Zagrebin kaupunginmuseo on laaja ja kiinnostava museo. Siellä saa valokuvata ilman salamaa ja jalustaa niin kuin niin monissa muissakin museoissa eri puolilla maailmaa. Laitan kuvia keskiajasta Lucian Olavintytär-blogiini ja noin ajasta noin 1850-1900 Aurora-blogiin. Kuvistani näkee, että ilman salamaa ja jalustaa kuvatut digikuvat eivät ole köyhdyttämässä museota. Niistä muistaa paremmin, mitä on nähnyt museossa ja niiden avulla voi kertoa, miten monipuolinen ja kiinnostava jokin museo on. Huom! Miehen kaulassa on kravatti, kroatilainen keksintö. Sitä näkee patsaillakin juuri tuollaisena punaisena versiona. Sitä ei pidä sekoittaa pioneerihuiviin!

Keskiaikaa

Järjestelen vihdoinkin viimevuotisia kuviani Kroatiasta ja Sloveniasta. Kirjoitan samalla keskiajan elämästä Lucia Olavintytär -blogiini. Viimeksi olkikatoista.

Omakuva kahden peilin kautta

Rita haastoi minutkin edellisen kirjoitukseni kommenteissa laittamaan blogiini omakuvan, joka on otettu peilin kautta. Laitan tämän kuvan, jonka otin vuonna 2006kylpyhuoneessa - kahden peilin kautta.

Katoaako kirjoja kirjastoista 2

Silloin tällöin käyn katsomassa kirjojeni lainaustilannetta Helsingin kirjaston sivuilta. Melkein joka kerta olen huomannut, että joku kirjoistani on ilmoitettu kadonneeksi. Niin tänäänkin. Se tuntuu erityisen ikävältä varsinkin silloin, kun kyseessä on loppuunmyyty kirja, jota ei korvata uudella. Kohta ensimmäistä kirjaani on vain muutama jäljellä. Sitä on kadonnut taas kaksi kappaletta. (Tänään: 3 hyllyssä, 1 matkalla, 9 lainassa, 2 kadonnut)

Olen ottanut tavaksi laittaa kadonneet kirjat muistiin ensimmäiseen tätä aihetta käsitelleeseen kirjoitukseeni. Katoaako kirjoja kirjastoista 1.

Kuinkahan paljon kirjoja katoaa yhteensä kirjastoista?

(Aurora I tänään: 3 hyllyssä, 1 matkalla, 9 lainassa, 2 kadonnut)

Nyt Bloggerista katoaa teksti :)

Tuulinen ilta

Eilen illalla oli Esplanadilla niin tuulista, että kamera tärisi, vaikka yritin tukea sitä metalliseen liikennepylvääseen. Sekin heilui tuulen voimasta. Kun olimme urheasti kiertäneet muutaman tontin tyhjässä keskustassa, päädyimme istumaan kahvilaan. Siellä oli vähän ennen sulkemisaikaa rauhallista. Vain muutama ihminen oli liikkeellä tuulisena maanantai-iltana.

Katso kuvaa suurempana.

Kaamos ja rutiini

Helsinki in the afternoon
Originally uploaded by amnellanna

Helsingissä iltapäivällä. Klikkaa kuvaa ja katso se suurempana. Näet jotakin!

Tämän päivän Hesarissa esitellään kuntopyöriä ja todetaan samalla, että harvalla riittää motiivia tai pitkäjänteisyyttä kuntopyörällä polkemiseen. Silloin voisi ottaa avuksi rutiinin. Ajattelemme yleensä, että rutiini on ikävä ja negatiivinen asia.

Aikoinaan Margaret Thatcher hämmästytti valtavalla energisyydellään. Kaikkein valtiollisten velvollisuuksiensa ohella hän kävi ruokakaupassa ostamassa ainekset päivän ateriaan ja samalla tarkkaili hintoja. Hän jopa tapetoi tyttärensä asunnon. Kun häneltä kysyttiin, miten hän ehtii niin paljon, hän sanoi, että suurin osa asioista menee rutiinilla ihan niin kuin hampaiden harjaaminenkin. Emmehän me pysyähdy miettimään, harjatako hampaat vai ei.

Rutiinista puhuu myös Arne Nevanlinnan romaanin päähenkilö Marie, ranskatar, joka on jotunut avioliiton kautta Suomeen:

"Vähitellen Marie huomasi, ettei tärkein ollut rakkaus, koska sitä oli tarjolla niin vähän, vaan rutiini, koska sitä oli tarjolla niin paljon.”

Rutiini auttaa kriiseissä, ja se auttaa arkisissa puuhissa kuten liikunnassa. Venytysliikkeitä voi tehdä netin ääressä, ja kuntoilua on kaupungilla ja ostoskeskuksissa kävelykin.

Kuntopyörää polkiessa voi halutessaan laittaa mietintämyssyn päähänsä ja miettiä pieniä ja suuria elämänkysymyksiä. Kuntopyörän polkeminen ei ole nimittäin kokonaisvaltaista toimintaa. Jotkut lukevat kuntopyörää polkiessaan. Minun pyöräni on siihen aivan liian meluisa. Onhan se jo yli 25 vuotta vanha.