Kalevalan päivänä

Elias Lönnrotin patsas, kuva: Anna Amnell
Elias Lönnrot, "father" of Kalevala
Lönnrot and Kainuu

Mies toisesta maailmasta. Kuva: Anna Amnell
Juhlasää: Helsinki Kalevalanpäivänä

Elias Lönnrotia voi sanoa renessanssi-ihmiseksi. Hänen elämäntarinansa on ainutlaatuinen ja saavutuksensa suomalaisessa kulttuurissa suuret. Hänen alojaan olivat kielitiede, kasvitiede ja lääketiede.

Eläkkeelle jäätyään Lönnrot laati suomalais-ruotsalaisen sanakirjan (1880), jossa oli yli 200 000 sanaa, vain 10 000 sanaa vähemmän kuin esimerkiksi vuoden 1960 suomen sanakirjassa.

SKS:n Elias Lönnrot-tietopaketti

Onko Tony Soprano kouluja käymätön?

Miksi mafia kiinnostaa meitä? Ehkä siksi, kun mafian jäsenet elävät ainakin TV-sarjoissa niin kuin renessanssikuninkaat. Yhteistä ovat rikkaus, väkivalta, hillittömyys, ihmishengen arvottomuus, uskonto (The Sopranos - sarjassa ollaan kylläkin maallistuneempia), perhe, suku. Kuvassa meidän perheeseen kertynyttä mafiakamaa, mm The Untouchables-hattu, jonka mieheni osti Torontosta tapaninpäivän alennusmyynnistä (Boxing Day Sale).

Tämän päivän Hesarissa Matti Ripatti kirjoittaa The Sopranos -TV-sarjasta:
"Tuottaja David Chasen luomasta romaanimaiseen eeppisyyteen ja shakespearelaiseen tragediaan kurottuvasta maailmasta eniten huomiota saa keskushenkilö Tony Soprano. Küttnerin silmin Tony on mafiaperheensä lähes ainoa melkein niin sanotusti normaali hahmo, kouluja käymätön, mutta fiksu tavallinen mies erittäin epätavallisessa tilanteessa." (Matti Ripatti: Jokamies mafia-pomona. HS/Radio & Televisio 26.2.2009)

Hienosti ja osuvasti kirjoitettu. Mutta vaikka olen katsonut vain ensimmäisen kauden tätä sarjaa DVD:ltä ja muutaman jakson telkkarista, muistan kuinka Tony kertoi psykiatrilleen, että hän opiskeli yhden vuoden yliopistossa, mutta jätti sitten opinnot kesken.

Mafia-perheen jäsenenkin on täytynyt käydä ensin koulunsa loppuun päästäkseen opiskelemaan. Hän on siis käynyt loppuun amerikkalaisen high schoolin eli lukion ja osallistunut lukiossa yliopistoon aikoville tarkoitettuihin opintoihin.

Emme tule useinkaan ajatelleeksi, että amerikkalaiset saavat paremman peruskoulutuksen kuin eurooppalaiset, suomalaisetkin, jotka voivat lopettaa koulunkäyntinsä jo nuorena teini-ikäisenä.

Tonyn tytär Meadow menee opiskelemaan yliopistoon, samoin poika Anthony (A.J.), vaikka pojan koulunkäynti ei ole aluksi lupaavaa.

Löysin Wikipedian Tony Soprano -kirjoituksesta Tonyn yliopiston nimenkin. Hän opiskeli yksityisessä katolisessa Seton Hall -ylopistossa, mutta jätti sen kesken ensimmäisenä lukuvuonna.

Sketchbook 2004 Sri Lanka

Sketchbook 2004 Sri Lanka
Originally uploaded by Brin d'Acier
Tsunamin vuosi. tekstiviestejä

Elämän hauraus

Minun on hyvin vaikeaa kirjoittaa mitään tänne omaan blogiini, kun en voi kirjoittaa sitä, mikä on tällä hetkellä ajatuksissani kaikkein keskeisintä: suru siitä, että eräs meidänkin perheelle läheinen nuori ihminen kuoli yllättäen tapaturmaisesti. Sellaisen asian rinnalla kaikki muut kysymykset tuntuvat täysin mitättömiltä.

Internet ei ole sellainen maailma, jossa haluaa puhua herkistä asioista. Niinpä olen kirjoittanut muiden blogeihin kommentteja ajankohtaisista aiheista kuten suhtautumisesta maahanmuuttajiin (Minne on jäänyt sana 'siirtolainen'?)ja pakolaisiin. Koen, että Suomessa asiaan suhtaudutaan joidenkin teorioiden mukaan ilman käytännön kokemusta. Sanoipa mitä hyvänsä maahanmuuttaja- ja pakolaiskeskustelussa, joku suuttuu, usein sellainen henkilö, jolla ei ole mitään omakohtaista kokemusta asiasta.

Edellä mainitsemani nuori henkilökin asui vuosikausia ulkomailla, joten nämä kaksi asiaa liittyvät mielessäni toisiinsa. Olen asunut kymmenen vuotta ulkomailla, ja perheeni jäsenet ovat asuneet eri puolilla maailmaa työn ja opiskelun vuoksi.

Meidän tulisi ajatella Suomeen muuttavia ihmisiä yksilöinä, ihmisinä joilla on oma kielensä, kulttuurinsa, sukunsa ja maailmankatsomuksensa. Heitä ei voi muokata noin vain Suomi-muottiin. En pidä sanasta 'kotouttaminen'. Ihminen tuntee kodikseen vain sen paikan, jossa hän saa olla oma itsensä.

P.S. Euroopassakin on odotettavissa liikehdintää. Luin juuri International Herald Tribunesta, että laman vaikutukset tulevat nähtävästi tuntumaan eniten Itä-Euroopassa, varsinkin Baltiassa, Unkarissa, Kroatiassa ja Romaniassa.

Pariisin kirjakaupat

Passage Vivienne
Originally uploaded by Brin d'Acier

Passage Vivienne
Matti Amnell. Ranskan kulttuurikeskuksessa pidettyyn näyttelyyn valmistettu. Luonnos tehty opiskeluaikoina Pariisissa.

Sketchbooks

Sketchbooks-4
Originally uploaded by Brin d'Acier

Poikani on laittanut eri puolilla maailmaa tekemiään luonnoksia Flickriin. Niitä on kertynyt koulu- ja opiskeluajoista viime päiviin asti. Osa on tuottanut taidenäyttelyn, jonka hän valmisti Helsingissä olevan Ranskan suurlähetystön tiloihin jo joitakin vuosia sitten.

Winter scene, Helsinki

Winter scene, Helsinki
Originally uploaded by Brin d'Acier

Tuttu maisema.
Matti Amnellin piirros

Woodcut, Helsinki

Woodcut, Helsinki
Originally uploaded by Brin d'Acier

Tuttu maisema.
Matti Amnell

Huuhkaja asustaa Johanneksen kirkon tienoolla

Kuva Wikipediasta
Huuhkaja (bubo bubo)
Oletko kuullut huuhkajan huhuilevan kulkiessasi Johanneksen kirkon ohi? Mieheni tuli juuri kuntosalilta (vähän vaille kahdeksan illalla) ja sanoi, että huuhkaja huutelee taas siellä. Mieheni työtoveri oli kuullut sen ääntelevän eilen.

Avasimme ikkunan, ja sieltä se kuului! Asuukohan se tornissa? Sieltä ääni tuntuu kuuluvan.

City-huuhkaja Bubi asui Olympia Stadionin luona vuonna 2007.

Millaisia ovat nunnat?

Kuvasin nämä herttaisen hienostuneet nunnat Roomassa vuonna 1991. Nuns in Rome.

Ainakin vuonna 2001 kaikki Turun birgittalaisnunnat (tutki sivuja) olivat yhtä lukuun ottamatta ulkomailta tulleita. He ovat siis lähetystyössä Suomessa ja tuovat näin yhden vaihtoehdon Suomen muun uskonnollisuuden rinnalle.

Mutta millaisia ovat katoliset nunnat? Meillä suomalaisilla on enimmäkseen romantisoitu tai sitten täysin päinvastainen kuva heistä. Mielikuva on syntynyt lähinnä elokuvien, romaanien ja satunnaisen tapaamisen kautta. He itse sanovat olevansa aivan tavallisia uskonnollisia naisia.

Omat käsitykseni katolisuudesta yleensä tulevat tapaamisista katolisten ystävien kanssa Kanadassa. Olen ollut mukana juhlissa, jotka järjestettiin, kun eräästä kanadalaisesta nuoresta miehestä tuli pappi. Se oli iloinen juhla, samanlainen kuin hääjuhlat. Tiedän katolisten pappien ylirasituksesta. Yksi heistä oli Henry Nouwen, jonka tapasin Torontossa. Katolisuus on tuttua ennen kaikkea kanadalaisten sukulaisteni kautta. En tunne henkilökohtaisesti yhtään nunnaa, jos en laske mukaan sitä nuorta nunnaa, joka vilkutti minulle joka aamu aidan toiselta puolen, kun avasin englantilaisen lastentarhan ikkunat aamulla. Hän oli työssä katolisessa lastentarhassa. Mutta siitä on jo kauan.

Tutustuinhan minä erääseen italialaiseen nunnaan junamatkalla Riministä Roomaan. Yhteisiä kieliä olivat vain ranska, jota en osaa kunnolla, ja latina, jota osaan vielä huonommin. Oli hauskaa, naurettiin ja välillä piirrettiin, ja meidän ympärille kerääntyi joukko koululaisia. Tämä nunna oli ollut lomalla kotiseudullaan, jossa hänellä oli suuri joukko sisaria ja veljiä ja näiden lapsia. Hän opetti Roomassa kirjallisuutta lukiossa. Hänellä oli vihkisormus kuten minullakin, hänellä merkkinä liitosta Jeesuksen kanssa. Sormus oli samalla rukousnauha. Hän antoi minulle lahjaksi muovisen rukousnauhan, joka loistaa pimeässä.

Birgittalaisnunnia on kolme suuntausta
1. Vadstenalainen: Ruotsi, Englanti, Hollanti ja Saksa
2. Espanjalainen (1600-luvulta alkujaan): Meksikossa
3. Katolisuuteen kääntyneen USA:han siirtolaiseksi muuttaneen ruotsalaisen Elisabeth Hesselbladin perustama Birgittalaisluostari Piazza Farnesessa Roomassa 1900-luvun alkupuolella. Hesselbladilaisia birgittalaisluostareita: Ruotsi, Suomi (Turku), Englanti, Intia, Italia, Puola, Sveitsi ja USA.

Elisabeth Hesselblad oli jonkin aikaa ensin roomalaisessa karmeliittaluostarissa, mikä on saattanut vaikuttaa hesselbladilaisten birgittalaisluostareiden luonteeseen. Birgittalaisluostareiden perustajalle Pyhälle Birgitalle ei ollut mitään ristiriitaa ulkoisen ja sisäisen elämän välillä. Hän oli suuren perheen äiti, joka ryhtyi nunnaksi miehensä kuoltua, oli poliittisesti vaikutusvaltainen jo elinaikanaan ja vaikuttaa paljon nykyajankin Euroopan elämään.



Kuvassa Kalevala Korun Sancta Birgitta-koru, jonka olen saanut mieheltäni syntymäpäivälahjaksi. Jos olisin katolinen, voisin pitää kaimaani suojeluspyhimyksenäni. Birgitan 700-vuotisjuhlan kunniaksi korumuotoilija Kirsti Doukas suunnitteli sormuksen sekä tämän riipuksen, jossa viisi punaista granaattia muodostaa Pyhän Birgitan merkin.

Helsingissä näkee birgittalaisnunnia. He eivät näy olevan luostariin suljettuja muuallakaan:
 Totuin Kanadassa asuessani, että nunnat olivat mukana pohjois-amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Huntu ja blogikin sopivat yhteen.

Kommenttejani keskustelussa:

Tuo kaikki [rukouselämä] on tietenkin erittäin tärkeä puoli nunnien elämää.
Mutta kyllä he ovat tavallisia nykyajan naisia. Nunnia voi nähdä ainakin Pohjois-Amerikassa vaikkapa rullaluistelemassa, mukana nykyajan elämän hauskoissa puolissa, tai mielenosoituksissa vaatimassa uudistuksia katoliseen kirkkoon.

Nykyajan nunnat ovat täysin moderneja ihmisiä, joilla on koulutus ja jotka harjoittavat monia ammatteja.

Esim Quebeckissä naiset ovat saaneet jo aikoja sitten nunnina mahdollisuudet korkeakoulusivistykseen, jota vaille he olisivat muutoin jääneet. Nunnat opettajina on ihan jotain muuta, kuin meillä usein kuvitellaan. Heillä on hyvä koulutus työhönsä. Monet ovat hyvin oppineita naisia.

Nykyajan nunnat ovat menneet luostariin vapaaehtoisesti eivät pakotettuina niin kuin keskiajan tytöt. Se on yksi vaihtoehto, mutta protestanttina en sitä ihannoi.

Tähän liittyy tietenkin myös selibaatti, jota harjoittavat nykyaikanakin uskomattoman monet ihmiset, vaikka eivät menekään luostariin. (Elizabeth Abbott: A History of Celibacy. 1999 , melk 500 sivua)

2. kommenttini

Kyllä tuossakin puuhaa riittää:
En usko, että elämä luostareissa on yksitotista. "All work no play makes John a dull boy". Sama koskee meitä kaikkia, nunniakin.
Syvästi uskonnolliset ihmiset ovat yleensä iloisia, ystävällisiä ja mukavia ihmisiä. Huumoria pitää olla, että jaksaa elää samojen ihmisten kanssa koko loppuikänsä olipa se sitten luostarissa tai avioliitossa. Ihmiset ovat ihmisiä joka paikassa.

Suomalainen keskustelu on jähmeää

(Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurempana.)

Olen vihdoinkin parantunut kiusallisen pitkästä flunssasta, ja on mahdollisuus jatkaa tämän vuoden töitä. Energiaa ja mielenkiintoa ei oikein riitä bloggaamiseen.

Pidän blogeja sitä varten, että tulisi kirjoitettua koko ajan, jotta kirjoittamisen rutiini säilyisi. Internet on vain kommunikaatioväline, siinä ei mitään sen ihmeellisempää. Bloggaajien kesken vallitsevat ihan samat lait kuin muutenkin yhteiskunnassa.

Suomalaiset bloggaajat ovat kuten suomalaiset yleensäkin jakaantuneet ryhmiin, jotka eivät ole kiinnostuneita toisistaan, vaikka bloggaamisen alkuaikoina siltä vaikutti. Kaikki ovat vähitellen siirtyneet omiin klikkeihinsä, jotka hyväksyvät vain tietynlaisia mielipiteitä.

On suuri joukko hyvin miellyttäviä ja ystävällisiä ihmisiä, jotka pitävät blogeja. He välttävät tietoisesti kaikkia konflikteja. Minullakin on sellaisia blogeja, mutta tunnen tarvitsevani myös Blogisisko -blogin kaltaista blogia, jossa voin tuoda esille sen, miten reagoin yhteiskunnan ilmiöihin, lehdistössä ja blogeissa esitettyihin ajatuksiin.

Äskettäin Hesarin yleisönosastossa oli kirjoitus, jossa saksansuomalainen nainen ihmetteli suomalaisen keskustelun jähmeyttä. Hän arveli, että se alkaa koululuokassa. En ole samaa mieltä. Uskon, että jähmeys ja vaikeneminen ovat seurausta Suomen pitkästä historiasta. Itsenäisyys on niin nuorta. Mutta miksi sitten virolaiset uskaltavat tuoda esille mielipiteitään? Onko suomalaisista tullut hyötyä tavoittelevia kyynikoita tai suorastaan teeskentelijöitä ja liehittelijöitä?

Jos täysin eri mieltä olevat ihmiset laitetaan Suomessa yhteen, ei pystytä keskustelemaan, vaan joko hyökätään päin asiattomasti ja ilkeillen tai suhtaudutaan alentuvan ylimielisesti ja vähättelevästi. Pitäisi kuitenkin opetella väittelemään, jotta päästään keskustelemaan ja saadaan aikaan jonkinlaista ymmärrystä toista osapuolta kohtaan ja omatkin ajatukset kehittyvät.

Sama saksansuomalainen nainen kertoi, että Saksassa oppilaita kannustetaan väittelemään oppitunneilla. Debate eli väittely on eräs opiskelun kohde koululaisille myös Englannissa ja Pohjois-Amerikassa. Ehkä se saattaisi olla hyvä idea Suomessakin. Ehkä koululaitos on sittenkin osasyyllinen asiaan. Muistettakoon, että kotonakin voi oppia väittelemisen jaloa taitoa, olemaan eri mieltä toista loukkaamatta ja jopa iloisesti ja kohteliaasti.


P.S. Olen laittanut blogin sivupalkkiin pienen luettelon vanhemmista kirjoituksista, joita on ollut sadoittain. Samalla päivittyi niiden osoite, sillä kolmen blogin yhdistyttyä ei vanhempia kirjoituksia usein löydy, koska osoite vie lakkautettuun blogiin. Kirjoitusta etsivä voi tehdä jo googlatessaan pienen muutoksen, korjata osan osoitteesta muotoon "blogisisko.blogspot.com", jolla pääsee tähän blogiin.

Ystävänpäivä ja Shakespeare

Tämän päivän Hesarissa kaksi kirjailijaa rupattelee ystävyydestä ja väittää, että ystävänpäivä on "amerikkalaista humpuukia". (Taina Latvala: Ystävä pitää kädestä kiinni - ja voi päästä kirjaan. HS 14.2.2009)He ovat sitä mieltä, että se on "julma päivä", sillä kaikilla ei ole ystäviä.

Onko ystävänpäivän syy, että ihmiset eivät osaa olla toiselle ihmiselle ystävä? Ystävänpäivä on harvinaisen myönteinen juhla, paljon julmempia instituutteja löytyy. Puhuttakoon niistä jonain toisena päivänä.

Heidän kollegansa William Shakespeare käsittelee St Valentinuksen päivää eli suomalaisittain ystävänpäivää näytelmässään Hamlet. Ofelia laulaa:

"To-morrow is Saint Valentine's day,
All in the morning betime,
And I a maid at your window,
To be your Valentine.
--
"

Valentinuksen päivän juuret ovat vielä kauempana kuin 1500-luvussa.

Amerikka on siirtolaisten maa, ja tunnetusti siirtolaiset pitävät tiukemmin kiinni perinteistä kuin kotimaahan jääneet. Samaa Euroopasta vietyä ja Eurooppaan palannutta vanhaa eurooppalaista perinnettä on myös Halloween.

Ystävänpäivä

Onnellista ystävänpäivää! Sisar, veli, sydänystävä



Ystävyys kohottaa arjen yläpuolelle

Uskontojen kiehtova maailma

Sattuuko kukaan tietämään, mikä tämä esine on? Olen ostanut sen Hietalahden kirpputorilta. Takaosa on metallia.

Olen ollut kouluajoista asti kiinnostunut maailmanuskonnoista. Tämä johtuu siitä, että tutustuin vaihto-oppilasvuonna ihmisiin, jotka edustivat aidosti omia uskontojaan. Läksin Amerikkaan silloiseen ahdasmielisen körttiläiseen Ylä-Savoon kyllästyneenä ateistina, joka piti Epiktetoksen Ojennusnuoraa tyynyn alla (kirjastosta jatkuvasti lainassa, meillä ei ollut kotona varaa ostaa kirjoja) ja palasin Suomeen lukioon klassista kristinuskoa kannattavana monikulttuurisena protestanttina, jollainen olen edelleen.

Sukulaisten ja ystävien joukossa on ollut aina eri uskontoja samoin kuin maltillista ateismia tai agnostismia edustavia ihmisiä. Kanadassa oli mahdollisuus harjoittaa uskontotieteellistä "kenttätutkimusta", sillä saattoi vierailla vaikkapa hindutemppelissä ja naapurit edustivat mitä erilaisimpia uskontoja ja omalääkäri oli myös rabbi. Hyvin on tultu toimeen kaikkialla toinen toistamme kunnioittaen, sillä uskonto on herkkää aluetta, jossa toisen omaatuntoa tulee kunnioittaa. Taistelevien suomalaisten ateistien melske on jotain ihan uutta.

Ennen Kanadaan muuttoa opiskelin uskontotiedettä ja aikomuksenani oli ryhtyä tutkijaksi aiheena lapsen asema suurissa maailmanuskonnoissa. Tässä oli eräänä esikuvana professori Osmo Tiililä, jonka luentoja suurista maailmanuskonnoista kuuntelin opiskeluaikana yhden lukuvuoden ajan, vaikka en opiskellut teologiaa. Kävin myös tapaamassa Tiililää hänen kotonaan. Hän osoittautui kirjallisuutta ja ylensäkin kulttuuria harrastavaksi miellyttäväksi herrasmieheksi, ja hänellä oli hieno kokoelma eri uskontojen esineitä. Ymmärrän, että teologipiireissä hänestä saattaa olla vallalla aivan toisenlainen käsitys.

Noista ajoista lähtien olemme mieheni kanssa koonneet vastaavanlaisia esineitä. Meillä ne ovat enimmäkseen vaatimattomia ja edullisia esineitä, joita kutakin uskontoa harjoittavat ihmiset itse käyttävät. Lapsemme ja ystävämme ovat tuoneet eri puolille maailmaa suuntautuvilta matkoiltaan meille ikoneita, Buddhan kuvia, intialaisia jumalten kuvia ja muuta vastaavaa. Suurin osa niistä on kaapissa, sillä ne täytyy aina laittaa sinne talteen, kun poikamme kissa tulee meille hoitoon. Täytyy niitä suojella pölyltäkin. Toisinaan laitamme niitä esille. Vain ikonit ja quebeckiläisiltä sukulaisilta saadut katolisuuteen kuuluvat esineet ovat jatkuvasti esillä. Eräs esine on aina kaapissa, nimittäin muovinen taulu, jossa jokin muslimien uskonnollinen lause, sillä lupasin sen myyjälle, pariisilaiselle kauppiaalle laittaa sen seinälle, pitää sitä kaapissa tai esillä luennnoilla tai vastaavassa tilanteessa.

Tuntuu, että uskonnoista ei ole koskaan puhuttu Suomessa niin paljon kuin nykyään. Toisessa äärilaidassa ovat uskontoja lapsellisesti ilman asiallisia argumentteja herjaavat tiukkapipoiset ateistit, jotka haluavat kieltää kokonaan uskontojen harjoittamisen, ja toisessa omaa uskontoaan fundamentalistisesti ja jopa väkivallalla edistävät ihmiset. Siihen väliin mahtuu monenlaista.

Äsken luin tämän päivän Kotimaa-lehdestä, että Skeptikoilta Huhaa-palkinnon saanut kasvatustieteilijä ja filosofi Tapio Puolimatka ei suinkaan edusta maailmankuvaa, jossa uskotaan 6000 vuotta sitten luotuun maailmaan eikä vastusta evoluutioteoriaa, vaan pitää tutkimisen arvoisena sitä, että elämä on kehittynyt vuosimiljoonien aikana evoluutioteorian kautta, mutta Jumalan ohjaamana prosessina. (Jussi Rytkönen: Luomisopin puolustaja. Kotimaa, 17-19, 12.2.2009) Samassa lehdessä on kirjoitus, joka käsittelee Ayaan Hirsi Alia ja Khaled Hosseinia. (Danielle Miettinen: Musliminaisen asialla.)

Kiasmassa on avattu Marita Liulian taidenäyttely "Choosing my Religion". Sen mukaan, mitä Helsingin Sanomain artikkeli (Kaisa Heinänen: Taiteilija teki museosta temppelin. HS/kulttuuri. 12.2.2009) kertoo, Liulia on valintansa tehnyt ja kannattaa postmodernia pluralismia - vai onko tämä vain uskontotieteilijä Utriaisen tulkinta. Kunhan paranen kamalasta nuhastani, menen katsomaan Liulian näyttelyä. Valokuvat Liulian töistä näyttävät hyvin kauniilta ja herkiltä. Haastattelun alaotsikon mukaan Liulian näyttely "tutkii maailmanuskontoja". Siinä tapauksessa näyttelyn nimi on huonosti valittu.

Se vie nimittäin ajatukset suhtautumistapaan, jossa uskonnoista valitaan herkkupaloja niin kuin karkkikaupasta karkkeja paperipussiin. Tällaista uskonnollisuutta sanotaankin super market -uskonnoksi. Sitä sanotaan sivistyneemmin pluralismiksi, jota edustaa parhaiten englantilainen John Hick, jonka ajatukset ovat tulleet minulle kovasti tutuiksi, sillä olin Uskontojen universumi-nimisen Hickiä käsittelevän väitöskirjan ja yliopistollisen kurssikirjan kielentarkastaja.

Näkisin ainakin hickiläisen pluralismin kulttuuri-imperialismina, jossa länsimainen eliitti muokkaa maailmanuskonnoista mieleisensä seoksen ja vaatii kaikkia muitakin omaksumaan juuri sen ja hylkämään oman uskontonsa. Mitä minä kirjoitinkaan äsken totalitaristisesta trendistä? Siitä on ajatuksenvapaus kaukana.

Aamurusko

Aamurusko merellä päin

Jonglööri

Helsinki

Mistä syntyi riita tieteen ja uskonnon välille?

Lehden kannessa sanat: Divided over Darwin.

Mistä on syntynyt riita uskonnon ja darwinismin välille? Ei ainakaan Darwninista itsestään. Uusin History Today -lehti kertoo artikkelissaan, kuinka Darwin ei pitänyt riidoista uskonasioissa.

Jumala on mukana teoksen "Lajien synty" ensimmäisellä ja viimeisellä sivulla: "laws impressed on matter by the Creator", "breathed by the Creator into a few forms or into one". Vanhempina vuosinaan Darwin piti kuitenkin itseään lähinnä agnostikkona, mutta ei taistellut koskaan uskontoja vastaan. (Thomas Dixon: America's Difficulty wirth Darwin. History Today/Feb 09)[Artikkelin alkuosa on suoraan nähtävissä netissä. Se kuuluu niihin artikkeleihin, joita voi lukea kokonaan ilmaiseksi rekisteröinnin jälkeen).

Tämä on aivan erilainen asenne kuin se, jonka esimerkiksi Ilkka Niiniluoto tuo esille tänään HBL:ssä, jossa haastatellaan eri alojen tutkijoiden suhdetta evoluutioon: ""Innan evolutionsteorin fanns tänkte man att Gud hade skapat oförenderliga djurarter för cirka 6000 år sedan.--Evolutionen behöver inte religiösa eller övernaturliga föklaringar. Det här är en viktig del av min egen världsåskådning."
(Venla Sandgren: Grattis på födelsedagen, Charles Darwin! HBL/Vetenskap 8.2.2009)
Ei puhutakaan evoluutiosta, vaan vastustetaan uskontoa, jonka olettaisi olevan tutkijan yksityisasia.

Suomalaiset kristityt eivät ajattele, että maailma luotiin 6000 vuotta sitten, ja he hyväksyvät yleensä evoluutioteorian ja katsovat, että siinä ei ole ristiriitaa kristinuskon kanssa. Evl.fi/sanasto: "Luterilainen kirkko ei katso evoluutioteorian luonnontieteellisenä selitysmallina olevan ristiriidassa luomisuskon kanssa. Luomisusko on kokonaisvaltainen uskonnollinen tulkinta elämän synnystä, evoluutioteoria totena pidetty luonnontieteellinen selitysmalli lajien kehittymisestä."

Tiede ja uskonto ovat eläneet sopusoinnussa Suomessa tähän asti. Teologit ovat ajatelleet, että luonnonlait ovat Jumalan luomia, ja Jumala toimii evoluution kautta. Mistä on noussut sota tieteen ja uskonnon välille?

Mistä syntyi yleensäkin ristiriita tieteen ja uskonnon välille? Thomas Dixonin mukaan syy löytyy Amerikasta. Sinne muutti alusta asti ihmisiä, jotka olivat joutuneet vainotuiksi uskonsa vuoksi. Siksi perustuslakiin tuli pykälä, jonka mukaan mitään uskontoa ei saa suosia valtiovallan taholta. First Amendment kirjoitettiin perustuslakiin uskontojen suojelemiseksi, ei niitä vastaan eikä tuottamaan uskonnosta tietämättömiä lapsia.

Mutta kun aamurukouksetkin poistettiin kouluista 1960-luvulla, kansa tunsi, että tämä päätös oli kansan enemmistön toivetta vastaan. Koettiin, että jos evoluutio-oppia opetettiin veronmaksajien varoilla ylläpidetyissä valtionkouluissa, täytyisi myös uskonnollinen näkökulma ottaa huomioon. Luonnonhistorian tunneilla alettiin käsitellä evoluutio-opille vaihtoehtoisia tai sitä täydentäviä oppeja, syntyivät kreationismi ja myöhemmin Intelligent Design (Johnson & Behe 1990-luvulla).

Thomas Dixonin mukaan Amerikan ja Euroopan erilainen tilanne johtuu siitä, että päinvastoin kuin Amerikassa Euroopassa, esimerkiksi Isossa Britanniassa (ja myös Suomessa) on kouluissa uskonnonopetus, johon suurin osa lapsista osallistuu, mutta josta saa vapautuksen jos vanhemmat niin haluavat. Näin vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä, tasapaino on säilynyt. On myös vallinnut molemminpuolinen kunnioitus teologien ja muiden tieteiden harjoittajien välillä.

Viime aikoihin asti onkin tilanne ollut tällainen. Mutta viime vuosina Suomessa on syntynyt kiihkeästi uskontoa vastaan hyökkäävä ryhmä, joka vaikuttaa oudolta. Mutta se hyökkääkin tosiasiassa amerikkalaisessa yhteiskunnassa vallitsevaa tilannetta vastaan.

Eräs asia, jota uskontojen vastustajat ajavat Suomessa, on koulujen ja päiväkotien uskonnonopetuksen poistaminen. Siinä he sahaavat omaa oksaansa, sillä juuri koulujen uskonnonopetushan on estänyt uskonnollisen fundamentalismin leviämisen ja uskonnon ja tieteen välisen suhteen huononemisen.

Kemppisen blogissa keskustellaan Amerikasta ja uskonnosta.

New York, lumi, Gandhi - ja Sofi Oksanen

New York, lumi ja Gandhi - Siinä vasta yhdistelmä.
Sofi Oksanen in World Literature Forum.

En ole ollut koskaan New Yorkissa talvella, aina vain kesällä, kun siellä on kova helle. Katselen usein tämän New Yorkissa asuvan puolalaista syntyperää olevan naisen valokuvia Flickrissä. Huomaan, että minulla alkaa olla ikävä toiselle puolen valtamerta. Sanotaan, että kerran siirtolaisena ollut kaipaa aina rapakon toiselle puolelle, olipa hän kummalla puolen hyvänsä.

Paljon vaikuttaa myös se, että valtava Amerikka on pystynyt tekemään suuren loikan tulevaisuuteen, mutta Suomi junnaa edelleen menneisyyden lätäköissä.

Lehdistössä kysellään nyt, ansaitseeko Sofi Oksanen myös Runeberg-palkinnon. Jonkun toisen kirjailijan kohdalla olisi järkevää kysyä näin, mutta Sofi Oksanen edustaa uutta tilannetta suomalaisessa kirjallisessa maailmassa. Sofi Oksanen on uuden kulttuurin edustaja Suomessa, mutta hänhän onkin kahden kulttuurin kasvatti, suomenvirolainen, joka uskaltaa ilmaista mielipiteensä.

Kysykäämme ennemminkin: Ansaitsevatko vasemmistolainen suomalainen kulttuuri ja maahanmuuttajille vihamielinen Suomi Sofi Oksasen kaltaisen kirjailijan, joka edustaa nyt suomalaista kulttuuria maailmalla? Näen palkintovyöryn merkkinä kahdesta asiasta: Sofi Oksanen on harvinaisen hyvä kirjailija. Suomalainen kulttuuriväki tekee katumusharjoituksia vuosikymmenien syntien vuoksi.

Toisinaan viimeiset tulevat ensimmäisiksi jo tässä maailmassa. Virolaisen maahanmuuttajaäidin tytär, joka kerää parhaat kirjallisuuspalkinnot Suomessa, on jotain samaa, kuin oli Gandhi Brittiläisessä imperiumissa tai mitä on Obaman perhe Valkoisessa talossa. Muutoksen alku.

Kuvia Runebergin kotimuseosta

Kovin tutulta vaikuttaa Runebergin piha pikkukaupungin puutalossa lapsena asuneelle savolaiselle.

Hyvää Runebergin päivää! Virtuaalisia Runebergin päivän torttuja kuvien muodossa: Runebergin kotimuseon pihapiiri.

Suhde Runebergin tuotantoon oli minulle läheistä lapsuudessa: Suomalainen lapsuus

Kokopäivähoidon juuret sittenkin Neuvostoliitossa

Minua jäi vaivaamaan Nina Mikkosen väite, että lasten kokopäivähoidon juuret ovat Neuvostoliitossa ja natsi-Saksassa. Natsien lastenhoitosysteemistä en löytänyt faktoja netistä (Lisäys. Nyt löytyi. Myös täältä. Tästä Nina Mikkonen aikoi kertoa, mutta keskeytettiin), mutta Neuvostoliiton lastenhoidosta löytyi asiaa sivuilta, joissa on monenlaista tietoa lasten päivähoidosta.

Valtion järjestämä kollektiivinen kokopäivähoito alkoi todellakin Neuvostoliitossa. Kommunistiset kasvatustieteilijät olisivat mieluiten ottaneet lapset vanhemmilta jo synnytyslaitoksista ja laittaneet heidät heti valtion ylläpitämiin ja valvomiin päiväkoteihin. Lastenkasvatus ei ollut yksityisasia vaan yhteiskunnan tehtävä. Jo Leninkin ylisti valtion päiväkoteja.

"Communist educators would have liked to take charge of children from the day they were born, removing them from their parents and placing them in communal nurseries. ...In 1921, Zlata Lilina, an official of the Commissariat of Enlightenment, insisted that it was best for children to be removed from their homes...'Raising children is not the private task of parents, but the task of society.'"
-- Russia under the Bolshevik Regime, p331 by Richard Pipes ©1994".

Myös Itä-Saksan valtio omi lapset, minkä vuoksi saksalaiset eivät ole kovin ihastuneita päiväkoteihin. Muistissa ovat myös natsiajat, jolloin ihmisten perheasioihin puututtiin ja naisten piti synnyttää valtiolle "puhdasrotuisia arjalaisia" lapsia kuin synnytyskoneet.

Puolipäivälastentarhoja 3-6 -vuotiaille oli ollut jo 1800-luvun puolivälistä alkaen. Wikipedian artikkeli kertoo Saksassa 1800-luvun puolivälissä alkaneen Kindergarten- eli lastentarhatoiminnan versioista eri puolilla maailmaa. Juuri tätä juurta olivat Suomessa 1800-luvulla alkaneet lastentarhat.

Muistettakoon tämä:
"Suomenkin ratifioiman YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan vanhemmilla tai laillisilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä, ja lapsen edun on määrättävä heidän toimintansa. (18. artikla).--Luultavasti paras vaihtoehto pienten lasten vanhemmille olisi tällä hetkellä vanhemmille annettava palveluseteli, jolla he voisivat itse järjestää ja kustantaa juuri omalle lapselleen parhaaksi mahdolliseksi katsomansa hoidon." Tuula Hölttä/Uusisuomi.fi/keskustelut

Yhteisö lapsen kasvattajana

Harvinaisuus: puutalo Iisalmessa. Melkein kaikki Iisalmen kauniit puutalot on hävitetty.

Asuin kouluvuosina pikkupietarinpihamaisessa korttelissa, jossa oli ihmisiä monista yhteiskuntaluokista ja ammateista. Meidän matalista puutaloista muodostuvassa pihassamme asui muun muassa eräs lapsuuteni suosikkihenkilöistä, suutari, joka piti toista kammariaan verstaana. Istuin usein hänen verstaassaan matalalla jakkaralla ja kuuntelin hänen juttujaan. Samoin teki myöhemmin pikkusiskoni.

Suutarilla kävivät kaikki kaupunkilaiset kirkkoherrasta lähtien. Suutarin vaimo lakaisikin usein hermostuneena rappusen edustaa. Suutarin seinänaapuri oli toimittaja, jonka työpaikka Iisalmen Sanomat oli samassa korttelissa. Toimittaja asui kamarissa, ja hänen eläkkeellä oleva opettajasisarensa keittiössä. Heidän ullakkonsa oli täynnä kirjoja, ja se oli minun yksityiskirjastoni, jossa luin kaikessa rauhassa, mitä halusin.

Iisalmen Sanomien puutalossa toisessa kerroksessa oli pormestarin asunto. Taloutta hoiti pormestarin Hilma, keski-ikäinen naishenkilö, joka pukeutui aina virka-asuunsa sinisen mekkoon ja valkoiseen laajaan esiliinaan. Hänen arvokas hahmonsa herätti meissä lapsissa kunnioitusta samalla tavalla kuin lyseon vahtimestari, jolle lapset niiasivat, kun tämä tuli kadulla vastaan. Toinen Iisalmen Sanomien toimittajista asui piharakennuksessa, asunnossa jonne oli jyrkät portaat. Toimittajan lapset olivat leikkitovereitani.

Amerikkakin oli mukana korttelissamme, sillä yhdessä kulmassa asui rikas kauppias, joka oli ollut Amerikassa. Hänen tummilla huonekaluilla ja amerikkalaisilla nahalla päällystetyillä nojatuoleilla kalustetussa kodissaan asui myös orpo sukulaistyttö, joka oli palvelijan asemassa perheessä. Hän oli luokkatoverini, mutta joutui jäämään pois oppikoulusta, kun ei päässyt vapaaoppilaaksi. Tämä salaperäinen kaunis tyttö on vaikuttanut nuortenkirjojeni Mollyn hahmoon.

Hammaslääkärillä oli rapattu "omakotitalo" yhdessä kulmassa korttelia, vastapäätä sitä kohtaa, jossa on nyt Juhani Ahon patsas. Kun hammaslääkäri kutsui suurpiirteisesti kotiinsa joukon ihmisiä illalliselle, hänen nuori vaimonsa juoksi pihan poikki meille pyytämään äitiä laittamaan illallisen. Istuin monesti keittiössä ja kurkistelin hilpeää herrasväkeä, joka istui ruokasalissa.



Ulkorakennukset kuuluivat pihapiiriin. (Tämä ulkorakennus ei ole mikään entisistä kotipihoistani, se sijaitsee järven rannalla, jossa on joitakin kortteleita vielä tallella.)

Asuimme vuokralaisina muissakin taloissa. Naapureina olivat vuorollaan kelloseppä, ompelija, maalari ja ruumisarkkujen tekijä, jonka ompelukoneella ompelin joskus vaatteita itselleni keskellä valkoisella kankaalla verhottuja ruumisarkkuja. Juuri niitä rimpsureunaisia arkunpäällysiä ommeltiin tuolla koneella tavallisesti.

Eräs naapurimme piti ruokalaa, ja hänellä kävi vakituisia "syömämiehiä" ruokatunnin aikaan, muun muassa lyseon opettajia. Eräs hänen vieraistaan teki lähtemättömän vaikutuksen. Hän oli kaunis tumma mies, joka oli hyvin ystävällinen sekä lapsille että aikuisille. Eräänä päivänä äiti katsoi keittiön ikkunasta, pyyhki kyyneleitä silmistään ja sanoi: Siellä se raukka menee. Aikuisten puheista tihkui sen verran, että tajusin, että mies joutuisi jostain syystä vankilaan. Hän oli ensimmäinen tuntemani homoseksuaali henkilö.

Sen ajan isät näkyivät lapsille lähinnä radion vieressä istumassa työstä kotiin tultuaan, sillä melkein kaikki naimisissa olevat naiset olivat kotiäitejä, jotka hankkivat perheelle lisärahaa monenlaisilla pikkutöillä. Niin teki meidänkin äiti meidän pieninä ollessa. Äiti laittoi illallisia, se oli sen ajan catering-työtä, ja kävi välillä myös siivoamassa Salmettaressa, jonka kiiltävät mustat painokoneet ja muu lehden tekemiseen kuuluva maailma tuli minullekin tutuksi, sillä olin usein äidin mukana. Koska äiti ei osannut ommella, hän kävi vaihtokauppaa ompelijan kanssa, ompelija teki meille tytöille vaatteet ja äiti hieroi ompelijan kipeän niskan ja selän kuntoon ja valmisti hänelle ruokia.

Eräs rakkaimmista naapureistani oli Inkeri, joka toimi kotitöiden lisäksi konekirjoittajana. Hänellä oli pitkät mustat letit käärittyinä pään ympärille ja taitavat kädet, jotka tekivät kauniita koruompeleita liinoihin. Hänelle tuotiin puhtaaksikirjoitettaviksi oikeuden pöytäkirjoja ja muita virallisia papereita, sillä hän oli hyvä konekirjoittaja.

Inkeri edustaa ammattia, joka on kadonnut samoin kuin lapsuuteni Iisalmi, jossa kotiäidit, palvelijat ja naapurintädit kasvattivat lapset ennen kouluikää ja sen jälkeenkin.

Iisalmen tyttölyseo toimi alussa tässä Wivi Lönnin suunnittelemassa rakennuksessa (Otavan koulu 1908), nykyään osa Edwin Laineen koulua, Savonkatu 8). Kävin siinä oppikoulua ensimmäiset seitsemän vuotta. Amerikan vaihto-oppilasvuoden jälkeen siirryin uuteen koulurakennukseen, josta tuli myöhemmin Juhani Ahon koulu. Iisalmen tytöt: Lyseosta tyttälyseoon ja takaisin lyseosta tehtyyn lukioon.


Tämä entisen kaupunginkirjaston vieressä oleva Savonkatu 2:ssa sijaitseva puutalo on ainoa säilynyt talo, jossa perheeni on asunut, mutta olin silloin jo opiskelija ja asuin Helsingissä. Talo on entistetty, ja vain ulkorakennukset ovat ennallaan. Ks Muita kuviani Iisalmesta. Siellä on kuvia aittarakennuksesta.

Imetys piti lapsen lähellä äitiä kautta historian

Arvostan kovasti Mirka Lappalaisen kirjoituksia, mutta tänään ihan kaikki ei ollut kohdallaan hänen kolumnissaan. (Mirka Lappalainen: Aivoituksia/Perinteisen perhemallin historiattomuus. HS /Tiede ja luonto 3.2.2008)

Teemana hänen kirjoituksessaan on, että nykyinen ns. ydinperhe (isä, äiti, pari lasta) on monien ihannoima ja perinteisenä pidetty, mutta syntynyt historiassa myöhään. Perheet olivat ennen aikaan suuria, ja kokonainen suku oli tärkeä, ja samassa talossa tai linnassa (Lappalainen on tutkinut aatelistoa) asui paljon väkeä. Tämä kaikki on tietenkin totta.

Lappalainen kirjoittaa: "Ihmissuku on pitkän taipaleensa aikana taipunut monenlaisiin perhe- ja sukumalleihin. Pysyvää on vain äidin ja lapsen välinen suhde". Tämähän on koko tällä hetkellä suomalaisia kiihdyttävän keskustelun ydin: äidin ja lapsen välinen suhde, ja se jää Lappalaisen kirjoituksessa pelkäksi mainininnaksi. Lisäksi eräs pikkulapsen elämään ratkaisevasti vaikuttanut ja edelleen vaikuttava asia jäi häneltä kokonaan mainitsematta: imetys.

Rintaruokinta jatkui melkein aina 3-vuotiaaksi ja vanhemmaksikin vielä jopa 1900-luvun puolivälissäkin. 5-vuotiaskin saattoi saada rintaruokaa. Tämä teki lapsen ja imettävän äidin tai entisaikojen imettäjän (yläluokassa) hyvin läheisiksi. Sillä oli varmaankin ratkaiseva vaikutus lapseen. Nykyajan vauva voi saada ravintoa pullossakin, mutta läheistä suhdetta äitiin tai muuhun pysyvään hoitajaan ei saa kaupan hyllyltä.

Päivähoidossa on mahdotonta säilyttää sama jatkuvuus ja läheisyys kuin kodissa olipa se sitten pieni ydinperhe tai suurperhe.

Jarkko Tontti: Tontin doktriini

Jarkko Tontti (synt 1971) on talouspäällikön ja hammaslääkärin perheessä kasvanut runoilija ja lakimies. Vuonna 2007 HS:n haastattelussa Tontti katuu nuoruutensa paheita: partiota ja perhosten keräämistä. Viime päivinä on Tontista paljastunut lisää, ei kuitenkaan enää katumusta:

Tontti vaatii 14.3.2008 Vihreä lanka -nimisessä lehdessä :Päivähoito pakolliseksi! . Ruotsissa 2000-luvun alussa tehtyyn tutkimukseen vedoten hän väittää, että päivähoito tuottaa menestyneempiä lapsia kuin kotihoito.

Vihreässä langassa ollut kirjoitus tulee tunnetuksi, kun 37-vuotias Tontti esiintyy 17.1.2009 kotiäiti Nina Mikkosen kanssa TV:ssä väittelemässä päivähoidon ja kotihoidon paremmuudesta. Tontista tehdään sankari, mutta soraääniäkin kuuluu.

23.1.2009 kirjoittaa Tiede-lehden Skeptikko blogissaan"Tontti on väärässä". Hän kertoo, että Tontin mainitsema tutkimus on heikkolaatuinen.

Mihin pyrkii Tontti vaatimuksellaan saada kaikki lapset päiväkotiin? 12.1.2009 Tontti kertoo, millaista oli menneenä jouluna hänen tyttärensä koulussa:
"Toisin kuin joskus edellisinä vuosina, nyt ei näkynyt seimikuvaelmia -- tuskainen virrenveisuu oli poissa. " Tontti kirjoittaa uskonnosta Vihreässä langassa.

Samassa kirjoituksessa Tontti sanoo: "Sarkomaa tunnettiin siitä, että hän käytti vaaleista toiseen mainoslausetta 'Järki ja tunteet', Jane Austenin romaanin nimen pihistäen [!]." Kirjailijana ja lakimiehenä Tontin tulisi tietää, että kirjan nimellä ei ole copyrightia, sitä ei voi "pihistää". Mutta kenen hyvänsä kirjoittamalla tekstillä on copyright.

Sen Tontti on nähtävästi kuitenkin unohtanut ja on " plagioinut" toisen henkilön kirjoitusta, kuten nimimerkillä Nozick kirjoittava "kauppatieteellisen koulutuksen saanut perheellinen mies" kirjoittaa blogissaan.

Viime elokuussa vähän aikaa koulujen alkamisen jälkeen (29.8.2008) Tontti julisti Vihreässä langassa: "Hedelmöityshoidot on kiellettävä!".

Tontin kieltolistalla ovat jo hedelmöityshoito, joululaulut, seimikuvaelmat, uskonnot (paitsi suomalaisten muinaisusko) ja lasten hoitaminen kotona. Onko jotain muutakin? Mitä ehtiikään hän vielä kieltää?

Vihreä nainen voihkaiseekin blogissaan: "Jarkko Tontti on kiellettävä".

Vrt. Useimmissa Suomen kouluissa ja mm Pariisin Suomi-koulussa lauletaan Kevätjuhlien ohjelman mukaan suvivirsi.
Vrt. Näin kirjoittaa maltillinen ja fiksu Jukka Relander päiväkotien juhlista.
Tontti - jälleen PR-kampanjaa  (haukkuu Mannerhemia ym)

Mikä koira Obaman perheelle?

Valitsevatko Obamat labradoodlen?
Valitsivat portugalinvesikoiran 
Labradoodle on mukava, söpö ja älykäs - sekä tietysti sellainen, joka ei aiheuta allergiaa. LABRADor-pOODLE on villakoira-labradori –sekoitus, kertovat Suomen labradoodlet

Voisiko Valkoisen taloon päästä sittenkin tämä urheilullinen tyyppi eli portugalinvesikoira? Sitäkin on useita värejä kuten labradoodleakin.

allergia, allerginen, koira, koira allergiselle,

Entä koiranpentu joka on otettu huostaan Winnipegissä? Kanadalaiset voisivat lahjoittaa sen Obamalle, kun hän tulee vierailulle Kanadaan keväällä. (linkki oli poistettu)

Lisäys: Tyttäreni halusi ruveta eläinlääkäriksi, mutta allergia oli esteenä. Hän kertoi tänään, että on jo kissoja ja koiria, jotka eivät aiheuta lainkaan allergiaa. Allergiaa aihettava geeni on poistettu näistä eläimistä. Ainoa ongelma on hinta. Söpö on ainakin tämä kissa. Hinnat tulevat varmaankin laskemaan. Saattaa olla, että ennen sitä ihmiset voidaan hoitaa allergiattomiksi, vaikka se saattaa olla monimutkaisempaa.

Huomasin, että minulla oli kaksi samannimistä artikkelia. Siirsin toisen tähän, koska se käsitteli samaa aihetta eri vuonna eli vuonna 2008.

A hypoallergenic shelter dog from Russia. Photo: Anna Amnell
Tätä koiraa olen usein ihaillut. Omistajan kertoman mukaan se on älykäs ja ystävällinen eikä aiheuta allergiaa.

Olen lukenut kiinnostuneena netissä olevaa vilkasta keskustelua siitä, mikä koirarotu sopisi Obaman perheelle. Barack Obama ilmoitti puheessaan, että heillä on kaksi toivomusta; se että koira ei aiheuta allergioita (hypoallergenic) ja että se on hyljätty koira (shelter dog).

Eläinlääkärit sanovat, että mistään eläimestä ei voi olla varma loppujen lopuksi. Täytyy kokeilla. Puoli tuntia vaikkapa autossa koiran kanssa paljastaa, tuleeko allergioita. Kanadassa eläinlääkärimme kertoi,että hän oli löytänyt kokeilemalla kissan, joka ei aiheuttanut allergiaa hänen muutoin kissoille allergiselle vaimolleen. Keskustelu kiinnostaa minua henkilökohtaisestikin, sillä meidän perheessä on allergiaa, mutta olen haaveillut pitkään koirasta.

Seuraavia koirarotuja on mainittu allergiaa aiheuttamattomina (hypoallergenic):

Eräs Yorkshiren terrieri, löytökoira - ystävällinen, älykäs
Villakoirat - älykkäitä ja hyväntuulisia
Golden Doodle (kultainen noutaja + villakoira), paljon hyviä ominaisuuksia
Cockapoo (Cocker Spanieli+ villakoira), kuten edellinen
Meksikkolainen Xolo, karvaton koira, yli 3500 vuotta vanha koirarotu, azteekkien pyhä koira
Shih Tzu - ikivanha kiinalainen rotu, ystävällinen, aristokraattinen, Shih Tzun omistavien ystävieni mukaan tyhmä mutta iloinen, harjattava ahkerasti
Maltalainen - jo 6000 eKr Maltalla, iloinen, ystävällinen, älykäs
Basenji - jo Egyptin faaraoilla, pesee itseään kuin kissa, älykäs, mutta ehkä liian vilkas Valkoiseen taloon. Todella kiinnostava koira.
Bichon Frise - lamppuharjaa muistuttava 1400-luvun hovien suosikki, iloinen, ystävällinen, älykäs. Päätyi kadulle Ranskan vallankumouksen aikaan, suosittu sirkuskoirana. Suuritöinen, turkkia leikattava usein.

Hauska kirjoitus (engl) Lisää tietoa koiraroduista, jotka eivät aiheuta allergiaa. Monia niistä ei varmaankaan löydä hyljättyjen koirien joukosta.
Parasta: "First of all, the fact that we have a leader that can say 'hypoallergenic' is so amazing, I am just giddy."

Koira- ja kissa -allergiat (suom)