Life in a cold climate 2 -window frost

Jääkukkia Töölössä kahdenkymmen asteen pakkasella



herkkyyttä



Aamulla oli kaksikymmentä astetta pakkasta
-20 Celsius

Uusi blogi: Filosofiaa ja teologiaa

Blogi Filosofiaa ja teologiaa

Kommentti asekeskusteluun: Miksi ihailemme pahuutta?

Merirosvot kuuluvat ihailtujen pahisten joukkoon. Black Beard, Photo: David Ball

Kommentti Jukka Kemppisen blogiin:

Kirjoitit joskus tässä blogissa, että ihmisen voi tappaa vaikka lyijykynällä. Pitäisikö siis kieltää kaikki, millä toisen ihmisen voi tappaa? Siinä menisivät kädet ja jalatkin. Ja aivot, sillä tappokeinoja keksitään koko ajan lisää.

En kannata aseitten saatavuudessa samanlaista Villin Lännen menoa kuin mitä näki Yhdysvalloissa, vaan järkevää, asiallista, realistista lainsäädäntöä. Ampumaurheilun kieltäminen ei vaikuta järkevältä. Autothan tappavat enemmän ihmisiä kuin mikään muu. Aiotaanko nekin kieltää?

Kaikkina aikoina on murhia tehty. Intohimosta, vihasta, kostosta, kateudesta - ja tietenkin myös mielenhäiriössä. Murhamiehistä ja merirosvojen ym kaltaisista terroristeista on aina kerrottu tarinoita ja laulettu lauluja. Meillä kaikilla on pimeä puoli, joka ihailee pahuutta.

Mutta koskaan ei tieto murhamiehistä ja terroristeista ole levinnyt yhtä nopeasti ja yhtä laajalle kuin nykyään. Teemme murhaajista supersankareita ja superjulkkiksia. Nuoret tavoittelevat tappamalla kuuluisuutta. Kaikki murhaajat eivät nimittäin ole mielisairaita.

Miksi unohdetaan, että ihmisellä on luonnostaan uskomaton taipumus pahaan? Sitä voitaisiin lieventää mm lasten ja nuorten eettisellä kasvatuksella. Siitä ei kuitenkaan puhuta mitään. Sananvapauden nimissä aikuiset henkilöt voivat jopa julkisesti yllyttää nuoria "karsimaan liikaväestöä" ja yleensäkin vihaamaan koko ihmiskuntaa.

Lapsille ja nuorille annetaan maailmankuva, josta puuttuu täysin lähimmäisenrakkaus ja optimismi.

Life in a hot climate 1

Tyttäreni on tällä hetkellä työssä Bangaloressa ja asuu alussa miehensä kanssa tässä vanhanaikaisessa kauniissa hotellissa. Samassa hotellissa asui Matti Vanhanen käydessään hänkin työmatkallaan Intiassa.

Life in a cold climate

Lumiromantiikkaa

Lunta katoilta

Lunta katoilta 2
Originally uploaded by Anna Amnell

Katoille on kertynyt paljon lunta, ja sitä lapioidaan nyt pois. Katolta putoaa valtavia määriä lunta, mutta se hajoaa hetkessä harmaaksi savupilveksi.

Kirkastuvaa

Vaikuttaa melkein keväältä.

Tiikerin vuosi

Onko tämä kultainen tiikeri? Ainakin se näyttää kullanmurulta. Kiinalaisen kalenterin mukaan on alkanut kultaisen tiikerin vuosi. Tiikerin hyvien ominaisuuksien lisäksi siihen liittyvät kullan hyvää onnea ja menestystä suovat ominaisuudet.

En usko horoskooppeihin, mutta kiinalainen horoskooppi on kiehtova monikerroksisuudessaan. Olen syntynyt tiikerin vuonna, ja minulla ei ole mitään tiikerille suotuja hyviä ominaisuuksia vastaan. Mutta on järjetöntä, jos ryhdytään kasvattamaan lapsia tai solmimaan ystävyyssuhteita ja avioliittoja horoskooppien perusteella. Olen viime vuodet elänyt paljolti 1500-luvussa, ja silloinhan astrologia oli tiedettä. Siihen uskoi Luther, siihen uskoi Erasmus Rotterdamilainen. Erasmus muun muassa ei tullut koskaan käymään pohjoisissa maissa, koska hänelle oli ennustettu, että hän kuolee siellä. Kohtalonsa saattoi siis kiertää.

Kuva:Free Digital Photos

Sikainfluenssarokotus

Eilinen sikainfluenssarokote jäytää vasenta käsivarttani, yöllä saattoi olla lievää kuumetta, mutta nukuin hyvin kuten aina. Päättelen, että kuumetta oli siitä, että näin jonkinlaista painajaisunta, mitä tapahtuu minulle vain kuumeisena. Mieheni sanoo, että hänen käsivartensa on tänään hieman arka. Ei siis mitään suuria ongelmia. Kansalaisvelvollisuus on täytetty.

Laskiainen, sikainfluenssarokotus, magnolia

 

Laskiaispulla ja muut herkut olivat tänään tarpeen monesta syystä lohdutusruoaksi. Valmistimme kyllä myös järkiruokaa, ison rautapadallisen monivihannes- ja kanakeittoa, jota voidaan syödä useampanakin päivänä, tai miehet syövät, minä olen vihanneslinjalla.

Saimme mieheni kanssa viimeinkin sikainfluenssarokotuksen. Ei tarvinnut jonottaa, ei tunnu käsivarressa, ei ole kuumetta, mutta tunsin itseni sen jälkeen hyvin väsyneeksi ja nukuin neljä tuntia!

Katsoimme eilen Googlesta satelliittikuvia Toronton asunnoistamme. Pahat aavistukseni olivat käyneet toteen. Ensimmäisen Toronton asuntomme naapuri oli nähtävästi ostanut sen paritalon puolikkaan, jossa olimme asuneet, sillä magnolia oli kadonnut! Suomalaisen siirtolaisperheen vuosikymmeniä sitten istuttama magnolia oli kasvanut jo meidän aikanamme kaksikerroksista taloa korkeammaksi. Se oli häikäisevä näky kukkiessaan. Naapurimme, kreikkalainen ravintolan pitäjä, vihasi sitä ja kaikkia puita. Hän uhkasi, että kun hän ostaa sen toisenkin talonpuolikkaan, hän kaataa kaikki puut ja kasvattaa sielläkin vihanneksia ja viiniköynnöksiään.

Toisen asunnon pihalle oli jäänyt ainakin yksi puu, sen jonka oksille ripustin joulukaktuksen lämpimään ja varjoon kesän ajaksi ja otin vasta syksyllä sisään kukkimaan. Mutta talon edessä oleva villiomenapuu ja sementtinen laaja kukkalaatikko, jossa kasvatin menestyneesti impatiensia (ahkeraliisa), olivat kadonneet. Sireenipensaatkin olivat kadonneet. Niitä vihasi aidan toisella puolen asuva libanonilainen naapurimme, sotaa paennut, joka aikoi ostaa sen puolikkaan ja toisenkin siitä talosta ja rakennuttaa sille paikalle jonkin tuottavamman rakennuksen, jollaisia oli tuolle pikkukadulle ilmestynytkin useita. Toisen puolikkaan omistaja, venäjänjuutalainen pariskunta tai ehkä heidän tyttärensä, eivät olleet nähtävästi luopuneet talosta, joten se jatkaa halpana asuinrakennuksena, jossa meidän kaltaiset köyhät siirtolaisetkin saattoivat asua. Vaatimattomia olivat nuo asunnot, mutta lapset koulutettiin yliopistoon ja ulkomaillekin ja se oli tärkeintä. Siellä alkoi myös kirjoittamistyöni. Klikkaa alla olevaa hakusanaa 'magnolia', katso kuvia ja lue tuosta ihanasta magnolista.

Lisäys: Onnellisemmin oli käynyt siinä pikkukaupungissa, jossa asuimme ensimmäiset kaksi vuotta Kanadassa. Talomme edessä oli pieni puu, johon pikkupoikamme halusi jouluvalot. Se ja toinen myöhemmin istutettu puu olivat kasvaneet valtaviksi. Koko pikkukaupunki oli vaurastunut, talot olivat erinomaisessa kunnossa. Uusia kauniita taloja oli rakennettu. Parasta oli se, että tämän kaivoskaupungin luonto oli elpynyt, oli vihreää ja kukoistavaa entisten paljaiden kallioiden tilalla.
Näytti siltä, että pajut, jotka istutin talomme viereen vetiseen kohtaan, olivat kasvaneet kauniiksi puiksi, jotka näyttävät kuuluvan naapurimme pihaan.

Lue, millaista on kanadalaisessa pikkukaupungissa, kun pakkasta on neljäkymmentä astetta ja lunta on valtavasti: Kun meillekin hankittiin jouluvalot

Kommentti: koulutus ja sivistys

Jaakko Rytkönen. Kuva: Anna Amnell
Tausta kommentilleni:
Isoisäni Jaakko Rytkönen oli viulupelimanni ja suksimestari, joka oli käynyt vain "lukkarinkoulun" eli rippikoulun. Hän oli hieno ihminen, jolla oli paljon elämänkokemusta ja sitä mitä sanomme sydämensivistykseksi. Hän luki ahkerasti lehtiä.

Hänen poikansa olivat taas sellaisia ihmisiä, joille olisi sopinut paremmin yliopistokoulutus ja teoreettinen, akateeminen ammatti. Siihen heillä ei ollut mahdollisuutta, sillä perhe asui sydänmaalla, siellä missä oli hyviä suksipuita. Koulut olivat kaukana kaupungissa ja vallitsi jako kansakouluun ja oppikouluunm. Ukki oli aikonut lähteä Amerikkaan kuten veljensäkin. Jos hän olisi mennyt sinne, hänen lapsensa olisivat käyneet highschoolin (= peruskoulun ja lukion) kuten kaikki muutkin lapset ja voineet mennä opiskelemaan, jos olisivat menestyneet koulussa. Koen pohjois-amerikkalaisen yhteiskunnan tässä asiassa tasa-arvoisemmaksi kuin esimerkiksi suomalaisen edes tänä päivänä. Missä viipyy todellinen koulu-uudistus?

Kommentoin Unan blogikirjoitusta.

Viisas kirjoitus.

Jokaisen pitäisi saada tehdä sitä, minkä tuntee omaksi asiakseen. Ja sydämen sivistys on eri asia kuin oppineisuus. Ne voivat tietenkin kulkea myös käsikkäin, mutta näin ei aina ole.

Olen sitä mieltä, että Suomessakin "peruskoulun" tulisi jatkua siihen asti, kunnes koululaiset ovat 18-19-vuotiaita. Oppilaita ei pitäisi laittaa valitsemaan omaa uraa liian aikaisin. Se on nuorelle aikuisellekin vaikea asia.

Pidän pohjois-amerikkalaisesta systeemistä, jossa kaikki käyvät samaa koulua loppuun asti. Se lisää demokratiaa ja vapautta valita sen jälkeen rauhassa oma tiensä, olipa se käytännön ammatti tai akateeminen ura. Kanadalainen koulusysteemi voisi olla esikuvana.

Kanadalainen yhteiskuntahan on "pohjoismainen" ja tasa-arvoinen ilman historiallisia rasitteita.

Polkupyörät talvella

Bicycles
Originally uploaded by Anna Amnell

Talviteloillaan

Ystävänpäiväkukat

Neilikoissa on sävyjä.

Ensimmäinen kissamme

Kun olimme ihan nuori pari, näimme sanomalehdessä ilmoituksen, jonka mukaan myytävänä oli halvalla siamilainen kissa. Mieheni oli juuri valmistunut ja asuimme pienessä yksiössä Merimiehenkadulla ruumisarkkuvaraston yläpuolella. Siamilaiskissa tuntui täysin saavuttamattomalta asialta. Soitin ja hämmästyin todella halpaa hintaa. Shita tuli vaatimattomaan kotiimme.

Shita de la Fayette oli hyvin kaunis ja älykäs kissa. Se kuuli jo kaukaa, kun mieheni oli illalla tulossa töistä kotiin, juoksi ovelle ja odotti häntä. Käytimme Shitaa eläinlääkärillä, joka sanoi, että se oli liian pulskassa kunnossa, paksu kuin makkara.

Muutimme Etelä-Haagan vanhaan dachaan, joka oli siirretty sinne kauan sitten Kaivopuistosta. Kotimme oli kolmannessa kerroksessa, asunto oli kylmä ja huonossa kunnossa, mutta hyvin kaunis. Oli korkeat ruutuikkunat ja romanttinen parveke sekä kaunis näköala pihaan, jossa kasvoi 60 puuta.

Annoimme Shitan juosta ulkona. Jospa se hoikistuisi. Eräänä päivä meille soitettiin eläinsuojeluyhdistyksestä: "Teillä on kuulemma nälkiintynyt kissa. Naapurit valittavat siitä koko ajan." Minä purskahdin nauramaan ja kerroin, mitä eläinlääkäri oli sanonut. Meitä neuvottiin pitämään noin hieno kissa sisällä, sillä ihmiset eivät tienneet, että siamilaisen kuului olla hoikka. Annoimme kuitenkin Shitan olla edelleen ulkona. Kerran se katosi. Laitoimme lehteen ilmoituksen, johon vastasi ystävällinen nainen. Hän oli miehensä kanssa ottanut Shitan hoiviinsa.

Olin raskaana ja luin tentteihin sohvalla maaten. Shita alkoi hyökkäillä jatkuvasti kimppuuni. En ollut koskaan ennen pelännyt kissaa, mutta nyt pelkäsin. Shita oli kerran hyökännyt myös pienen poikamme kimppuun, ja tämä sanoi Shitaa "viholliseksi". Päätin soittaa naiselle, jolta ostin Shitan.

Nyt selvisi, miksi Shita oli ollut niin halpa. Tämä nainen oli halunnut näyttelykissan, mutta oli käynyt ilmi, että Shita oli sisarusten lapsi, mikä oli huono juttu kissalle. Kun kerroin, että Shita kävi kimppuuni, nainen sanoi tarmokkaasti: "Piiskatkaa sitä. Niin minä tein", nainen kehui.

Olin kauhuissani. Kysyin oliko hän mahdollisesti ollut raskaana, kun Shita oli heillä. Oli ollut. Tiesin, että Shita ei voinut jäädä meille, sillä meillä oli suunnitelmissa saada lisää lapsia. Soitimme eläinlääkärille ja tämä neuvoi tuomaan kissan nukutettavaksi.

Mieheni lähti raskain mielin taksilla eläinlääkärille Shita sylissään. Hän ei vienyt Shitaa eläinlääkärille, vaan pyysi taksia kääntymään takaisin ja vei Shitan sille ystävälliselle pariskunnalle, joka oli hoitanut sitä aikaisemmin. Kaikki sujui hyvin tämän iäkkään parsikunnan kodissa ja saimme heiltä tämän valokuvan myöhemmin. Surullinen tarina Shitasta sai näin onnellisen lopun.

Kissa ottaa paikkansa kodissa

Poikani ja miniäni kissa oli meillä vähän pitemmän aikaa hoidossa, sillä sen koti on muuttamassa tilapäisesti toiseen kaupunginosaan remontin vuoksi ja muutto kestää kauan. Nestor ei pitänyt aluksi ollenkaan meidän uudesta asunnostamme. Ei tuttuja piilopaikkoja, ei huoletonta ravaamista suurissa huoneissa, ei leveitä ikkunalautoja, joilta voi katsella ulos. Ja ihan liikaa uusia huonekaluja. Mutta vähitellen se otti paikkansa asunnossa, löysi uusia lempipaikkoja ja kuten kissat aina tiesi heti, mikä oli ihmisten mielessä keskeisintä kullakin hetkellä. Kissa on mukana kaikessa.



Kissa on niin kuin pieni lapsi. Sitä pitää suojella, ja kotia täytyy suojella siltä. Lasten ollessa pieniä meillä oli kaappien alahyllyillä lasten tavaroita, särkyvät esineet nostettiin ylös, sähkölaitteet laitettiin pois lasten ulottuvilta jne.

Meille on tullut lähiviikkoina paljon kukkia. Nestor on ollut ihan hurmiossa niiden tuoksusta - ja mausta. Timanttiananas pisti sen ihan sekaisin. Se söi hetkessä pari lehteä. Kukka piti laittaa tuoleista muodostetun aidan taakse piiloon.



Miten Nestor suhtautuisi uuteen kotiinsa? Sain tänään tietää, että se oli heti tunnistanut tutut esineet, mutta ihmetellyt sitä, että kaikki oli uusissa paikoissa. East west, home best!

Kissakuvia

(Nestor Burma on saanut nimensä ranskalaisen sarjakuvasankarin mukaan.)

Hyvää Ystävänpäivää!

Happy Valentines's day!
Hyvää ystävänpäivää!

Intia on toista maata

Rekka Bangaloressa
Muita kuvia

Rauhallista elämää kotona

Kun on ollut tauko kirjoittamisessa, sitä unohtaa kuinka raskasta työtä se on sekä fyysisesti että henkisesti kaikkine erilaisine vaiheineen. Jotkut voivat olla tietenkin asiasta eri mieltä.

Timanttiananas kiinnostaa kissaa

Kukkia riittää näinä aikoina. Viimeisin on timanttiananas eli guzmania. Nestor joutui ekstaasin siitä haistellessaan ja alkoi heti syödä sitä. Oikeanpuoleisesta kuvasta näkee, että lehti on jo pienentynyt.

Uusi hieno sävy

Nämä kukat kestävät, ovat kestäneet kohta kaksi viikkoa.

Olen laittanut blogiini uudet värit, sillä huomenna tyttäreni lähtee Intiaan puoleksi vuodeksi, ja hänen miehensä muutamaa päivää myöhemmin. Nämä värit kuvaavat sitä käsitystä, mikä minulla on Intiasta. Meillä ei ole paljon esineitä Intiasta, mutta jotain on, yllä oleva pöytäliina, jossa on samoja värejä. Kuvia alkaa varmaankin tulla, ja niitä ilmestyy tähän blogiinkin.

Jääpuikkoja Töölössä 2010

Kuva: Sami Amnell

Jääpuikot seitsenkerroksisen talon räystäästä riippumassa ovat aika pelottava näky. Niitä hakataankin koko ajan pois, mutta uusia tulee.

Lapsuudessa jääpuikot olivat karkkia, niitä taitettiin matalien puutalojen ja ulkorakennusten räystäistä ja imeskeltiin kuin jäätelöä koulumatkalla, vaikka niin oli kielletty tekemästä. Varoteltiin, että tulee "kuolemantauti".

Tästä talvesta on tulossa myyttinen. Washington D.C.:ssä sadat aikuiset käyvät lumisotaa. Samanlaisista lumen villitsemistä kertoi sisareni oltuaan eräänä joululomana Istanbulissa, jossa oli satanut yllättäen paljon lunta. Liituraitapukuiset herrat olivat tehneet lumiukkoja katujen varsille. Näin eletään uudestaan lapsuuden iloja.

Kommentteja 2010/1 -perinteen säilyttäminen

Digiajan ihminen voi skannata kirjeitä ja kuvia, hän voi valokuvata vaikka sen vintin sisällön ennen kuin siivoaa sen ja vie esineet sinne minne ne kuuluvat hänen mielestään: kaatopaikalle, kirpputoreille, museoon, kotiinsa.

Onneksi osa ihmisistä on edelleen myös perinteen säilyttäjiä. Mistä tulevaisuuden ihmiset kirjoittavat mikrohistoriaa, jos nykyajan ihmiset hävittävät kaiken?

Tietenkin menneisyys säilyy myös muistoissa, jotka on tallennettu romaaneihin tai vaikkapa blogeihin.

Kommentti blogiin Kirjailijan häiriöklinikka, jossa Kirsti Elillä pohtii tällä kertaa romaanin näkökulmaa, minäkertojaa ja mm kirjeitä kertojan ajatusten välineenä.

Olisin voinut mainita myös muistelmat, jotka ovat erinomaisia lähteitä kirjailijalle.

Runebergin kotimuseo

Huomenna vietämme J.L. Runebergin päivää. Hyvää Runeberginpäivää!

Kissa pöydälle

Kissa nukkuu rauhallisesti, vaikka ihmiset yskivät ja aivastelevat.

Lumen alla

Seuraan kiinnostuksella autoa, joka on pysäköity kadun varteen ja joka peittyy yhä paksumman ja paksumman lumikerroksen alle. Nyt olisi mahdollisuus ottaa hienoja lumikuvia Töölönlahden rannalta, mutta olen ollut sisällä jo kaksi viikkoa. Kaksi lääkekuuria on tullut syötyä. Tässä ei ole kuulemma mitään ihmeellistä. Flunssat ovat nykyään tällaisia.

Tänään olo on aika normaali. Siivosin tietokonetta ja heitin kuvia ja muuta talteen ulkoiseen muistiin, joka on suuri kuin tiiliskivi ja johon mahtuu mitä hyvänsä. Sen pitäisi kestääkin mitä hyvänsä. Siihen aikaan, kun näitä järkäleitä alkoi tulla kauppoihin, erään englantilaisen sanomalehden toimittaja kokeili pikkupoikansa kanssa, kestävätkö ne todellakin pudottamistakin. Kestivät. Minusta on kuitenkin turvallisempaa säilyttää omaa tiiliskiveäni pehmustetussa japanilaisessa kassissa, jonka miniäni toi tuliaisiksi Japanin matkaltaan. Muuhun en raski kassia käyttää.

Pidän tietenkin enemmän kauniista punaisesta ulkoisesta kovalevystä, joka on kevyt ja talletan siihen kaikkein tärkeimpiä ja usein käyttämiäni tiedostoja.

Lumi herättää 1900-luvun alun Helsingin eloon

Helsingin Pohjoisrannassa oli luistinrata 1900-luvun alussa.


Katson aamun Hesarissa olevaa kuvaa, jossa joku hiihtää keskellä Huvilakatua Eirassa. Mieleen tulee heti 1900-luvun alun Helsinki, jossa voitiin ajaa reellä ja hiihtää Aleksanterinkadullakin.

Kuva on poikani piirtämä kuva kirjani "Aurora ja Pietarin serkut" (1993) kantta varten. Ajattelin kirjaa kirjoittaessani, että olisi vaikeaa tehdä siitä elokuva, sillä Helsingin talvista on tullut vähälumisia. Tänä talvena 2010 herää 1900-luvun alun Helsinki eloon.

Lue, millainen oli lumipyry Helsingissä 1900-luvun alussa kanadalaisen Thomas Austinin kokemana:

Thomas harppoi nopein askelin pitkin Esplanadia. Lumipyry oli pysäyttänyt raitiotievaunut. Thomas kääri kaulahuivin kasvojensa suojaksi viimaa vastaan.

Seuraavana päivänä Thomas heräsi myöhään, sillä hän oli nukahtanut vasta aamuyöstä. Hän näki hotellihuoneensa ikkunasta torin, jossa oli satoja hevosia ja rekiä, torikauppiaita ja rouvia, joiden jäljessä palvelustyttö kantoi korissa ostoksia. Thomas veti verhot eteen ja luki koko päivän vuoteessa. Hän ei halunnut nähdä ketään, mutta hän ei halunnut lähteä poiskaan.

Iltapäivällä Thomasista tuntui, että hänen oli päästävä ulos. Hän puki ylleen hiihtotamineet ja pyysi hotellista sukset ja sauvat.

- Siellä on kova lumipyry, voitte eksyä, koeteltiin häntä estellä. Mutta Thomas työnsi pietarilaiset huopatossut nahkaisten suksensiteitten läpi ja ponkaisi yli tyhjän torin.

Raivoisasti Thomas lykki itseään ohi runoilijan patsaan ja ohi Ruotsalaisen teatterin, jossa hän oli ollut Auroran kanssa. Kasimir Friskin talo häämötti juuri ja juuri lumisateen läpi. Thomas kääntyi nopeasti ja nousi ylös mäkeä kohti punatiilistä kirkkoa, kohti Kaivopuistoa ja merta. --

Thomas hiihti yhä eteenpäin meren jäällä, kunnes ympärillä oli vain pehmeää valkoista äärettömyyttä. Hänen edessään näkyi valkoinen lumiverho samoin hänen takanaan. Taivaalla hohti vaimeasti valkoinen pumpulipallo - aurinko. Thomas menetti ajantajun eikä tiennyt, oliko ollut merellä kauan vai vähän aikaa.

Siinä äänettömän valkoisuuden keskellä Thomas tajusi, mitä hän halusi tehdä. Hän kääntyi suksillaan ja lähti hiihtämään kohti Helsinkiä. Lumipyry oli lakannut ja hän saattoi nähdä edessään ladun, jonka hänen suksensa olivat painaneet lumeen.

Hän saapui rantaan, hiihti puiston halki, ohi huviloitten, kivitalojen ja hökkeleitten Johanneksen mäelle ja oli pian Bulevardilla, jota peitti puhdas valkoinen lumi. Hän hiihti Kasimir Friskin talolle, jota lumiutu ja kaasulyhtyjen himmeä valo pitivät syleilyssään. Oli tullut jo pimeää, ja kaikki huoneet olivat täydessä valaistuksessa.

Thomas irrotti sukset ja nosti ne nojaamaan seinään Auroran suksien viereen. Hän kopisteli lunta vaatteistaan ja kengistään, otti hatun päästään, ravisteli siitä lumen ja kolkutti ovelle. Pieni palvelustyttö kurkisti ovelta. Hän pudisti päätään ja osoitti kadulle päin.

Thomas hymyili, laittoi hatun päähänsä ja sulki oven. Hän pysähtyi katsomaan pihaa ja istuutui lumisille keittiönportaille. Häntä ympäröivät sininen ilta, korkeat lumikinokset ja talon ikkunoista tuleva lämmin valo. Entä jos hän istuisi siinä ja odottaisi, kunnes Aurora tulisi kotiin? Vai pitikö sanoa hyvästit tälle talolle? Eiköhän näkisi koskaan omenapuitten puhkeavan kukkaan, ei tuntisi sireenien tuoksuvan?

Hän käveli lumisella pihalla. Puutarhan perällä oli venäläistyylinen huvimaja. Aidan takaa katulyhty valaisi pihaa ja paljasti sen rappeutuneisuuden. Porrasaskelmat narahtivat, kun Thomas astui sisään kaksoisovista.

- Thomas!

Huvimajan penkillä istui Aurora luisteluasussaan luistimet penkillä vieressään.

Aurora ja Pietarin serkut. Kirjapaja 1993, sivut 167-169.

Muinaiset kulttuurit: Viikinkien kiehtova historia

Viikinkilaivan miniatyyrimalli matkamuistona Norjasta kertoo viikinkien perinnöstä.

Olemme tilanneet runsaasti Muinaiset kulttuurit -DVD-levyjä. Vuorossa oli katsottavana "Viikingit. Viikinkilaivojen matkassa." Uutta oli se, että nykytutkimusten mukaan viikinkinä olo oli enemmänkin elämäntapa kuin kansallisuus. Mukana esimerkiksi Islantiin muuttajissa oli muun muassa slaaveja.

Viikingit eivät eläneet eristäytyneinä muusta maailmasta. Heidän kulttuurinsa oli kehittynyttä, heillä oli taitavia käsityöläisiä ja maanviljelijöitä, he tiesivät, että maapallo on pyöreä, he osasivat navigoida taitavasti ja matkustivat kaukaisiin maihin.

Suotuisalla säällä esimerkiksi Leif Erikinpojan tutkimusmatka Amerikkaan kesti vain muutaman päivän. Viikingit antoivat uudelle mantereelle ensin nimen Metsämaa ja myöhemmin Viinimaa. Heidän asuinalueensa oli nykyisen Saint Lawrencen lahden seutu Kanadassa.

Suurin osa viikingeistä omaksui kristinuskon, ja he veivät sen myös Islantiin. Grönlantiin muuttaneet viikingit olivat myös kristittyjä, ja heillä oli monia kirkkoja, joissa voi nähdä vaikutteita sekä vanhasta uskonnosta että kristinuskosta. Samoihin aikoihin muuttivat Grönlantiin inuitit nykyisen Kanadan alueelta, ja inuitit ja viikingit elivät sovussa yhdessä ja kehittivät asunpaikkaansa.

Purjehtivatko viikingit nykyisen New Yorkin seudulle asti? Tämän ohjelman mukaan niin tapahtui, ja viikingit sanoivat nykyisen New Yorkin satamaa laguuniksi, mitä se tietenkin on.

Viikinkien sagoissa kerrotaan myös kohtaamisesta intiaanien kanssa. Intiaanit luulivat tulleensa myrkytetyiksi, kun tulivat kipeiksi juotuaan viikinkien tarjoamaa maitoa. Intiaanien laktoosi-intoleranssin aiheuttama sairastuminen ja sitä seuranneet vihamielisyydet estivät viikinkien pysyvän asettumisen uudelle mantereelle. He asuivat kuitenkin Amerikassa neljäkymmentä vuotta.

Grönlantiin palattua kohtasi paluumuuttajia kulttuurishokki, sillä ilmasto oli muuttunut tänä aikana. Elinolosuhteet huonivat. Viikingit eivät halunneet kuitenkaan ryhtyä elämään eskimoiden lailla, vaan halusivat elää eurooppalaisina ja viljellä maata. Nykyään inuitit viljelevät viikinkien vanhoja maatiloja Grönlannissa, ja arkeologit tutkivat viikinkien kyliä, hautausmaita ja kirkkojen raunioita. Nykyajan tutkimusmenetelmillä voidaan saada aivan uutta tietoa siitä, miten viikingit elivät.

Muinaiset kulttuurit -DVD:t ovat koko perheen ohjelmia.

Oletko opaali?

Opaalia on kaikissa sateenkaaren ja merenpohjan väreissä. Se on herkkää, ei kestä kylmyyttä eikä kovaa kohtelua. Sitä saadaan eniten Australiasta. Myös Perusta on löydetty viime aikoina opaalia. 

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkija Maija Länsimäki on toimittanut neljätoista vuotta suosittua Kieli-ikkunaa Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla. Hän on kirjoittanut ja ideoinut 130 kieli-ikkunaa. Viimeisessä kirjoituksessaan eläkkeelle päässyt Länsimäki kertoo, että kaikki eivät pidä sanasta eläkeläinen. Vaihtoehdoksi on esitetty sanaa 'opaali' (englanniksi 'opal', Old People Active Lifestyle). "Haluttaisiko tulla verratuksi arvokkaaseen kiveen, jalokiveen, korukiveen? " kysyy Länsimäki.

Protea

Protea on eräs lempikukkiani. Se on Etelä-Afrikan kansalliskukka ja tuo muistoja niistä etelä-afrikkalaisista, jotka olen tavannut: Mazisi Kunene, Desmond Tutu, Mpho Tutu, Maki Mandela. Etelä-afrikkalaisia oli usein puhumassa Torontossa 1980-luvulla ja tein heistä lehtijuttuja Suomeen. En Kunenesta, sillä mikään lehti ei ollut hänestä kiinnostunut. Mazisi Kunene (1930-2006) oli siihen aikaan karkotettuna kotimaastaan ja toimi kirjallisuuden professorina Kaliforniassa. Hänestähän tuli Etelä-Afrikan kansallisrunoilija.

Klikkaa Kunenen nimeä tunnisteissa ja lue mitä kirjoitin aikaisemmin Kunenesta.
Siirtolaiset ja pakolaiset näkevät unia (puhelinkeskustelumme)
Mazisi Kunene -sivut

Day-After -tunnelmia

Tässä talossa nukuttiin hyvin viime yö ja aloitettiin normaali meno. Mies on ollut töissä koko päivän, keskittynyt muiden ihmisten elämän merkittäviin tapahtumiin.

Meillä on viikonloppuvieras, joka on hyvin tyytymätön elämäänsä, Nestor-kissa, jonka koti muutti tänään toiseen kaupunginosaan remontin vuoksi. Täälläkin on outoa. Mikä ihmeen paikka tämä on? näyttää Nestor tuumivan.

Sukulainen soitti ja kertoi, että kotikaupunkimme lehti kertoi iisalmelaisesta tuplatohtorista.

Suuren päivän pieniä yksityiskohtia

Tämä on meidän perheelle suuri päivä. Vävy laittoi päälleen Dallasista työmatkalta häitänsä varten ostamansa puvun, jota hän ei usein käytä, tytär otti myös tämän päivän kokonaan vapaaksi työstä, poika oli paikalla Pienessä juhlasalissa, vaikka huomenna on muuttopäivä jne.

Frakki vuokrattiin. Sen mukana tuli monisivuinen opas oikeasta tavasta pukea se! Taskukellokin vuokrattiin ja henkeslitkin laitettiin pääälle. Jalassa on ihan uudet mustat sukat.

Täällä kotona olen ollut minä nenäliinapakettieni ja kurkkutablettieni kanssa. Tytär on raportoinut tekstiviesteillä tapahtumien kulkua. Mieskin ehti jo soittamaan. Nyt on vuorossa sukulaisten ja ystävien tapaaminen kahvikutsuilla. Sitten kotiin päiväunille, sillä jostain syystä meitä ei nukuttanut hyvin paljon viime yönä. Illalla on juhla-ateria kolmikolle, joka esiintyi väitöstilaisuudessa.

Korkeamman tason ihmettelyä

Meidän ikkunassa olikin ikkunahuurretta eli window frost . Lumihiutaleet ja jääkukat ihmetyttävät myös tutkijoita.

Yllätys torstaiaamuna. Jääkukkia keittiönikkunassa. Ei kuitenkaan yhtä isoja kuin aikaisemmassa asunnossa oli ennen kolminkertaisten ikkunoiden laittamista. Taustalla autojen valoa,



Linkki "ikkunahuurteeseen" löytyitäältä. Kalifornialaiset läksivät siis merta edemmäksi kalaan pyytäessään minulta kuvaa jääkukista kuoron esitteeseen.

Shakespeare & Co, Paris January 1988

Shakespeare & Co, Paris January 1988
Originally uploaded by Brin d'Acier

Kirjanystävien pyhiinvaelluspaikka.

Tuttuja kirjoja

Akateeminen Bookstore display
Originally uploaded by Brin d'Acier

kirjakaupassa katso lisää Books and bookcases

Maaseutua kaupungissa 2

Winter Afternoon, Etelä-Haaga
Originally uploaded by Brin d'Acier

Winter Afternoon, Etelä-Haaga

Taiteilijan luonnos samasta aiheesta kuin valokuvani. Perheemme taiteilijan maisema vaihtuu vuoden ajaksi putkiremontin vuoksi.

Energiansäästölamppu kasvilamppuna

Etsimme edelleen kunnollisia kasvilamppuja. Eräällä keskustelupalstalla kerrottiin, että energiansäästölamppu on hyvä kasvilamppu.

Valon pitäisi olla nähtävästi lähempänä. Kasvilamput eivät ole olleet meillä ennenkään hyvin lähellä kasveja ja ovat sittenkin toimineet eli kukat ovat voineet hyvin ja kukkineet. Kokeillaan nyt näitäkin lamppuja. Näiden lisäksi aiomme laittaa erkkerin sivuun pienen pöydän ja sen yläpuolelle katosta riippuvan tehokkaan kasvilampun, jonka alla kasvit voivat saada superhoitoa.

Kasvilamppujen löytäminen näyttää olevan ongelma monille. Olohuoneeseen ei voi asettaa tehdasmaisia loisteputkia, ja muita lamppuja näyttää olevan vaikeaa löytää.

Tietokoneen taustakuva: vastakohta pakkaselle

Kuva: Joonas Heiskanen

Flunssa jatkuu kaikenlaisista lääkkeistä huolimatta. Lohdutukseksi olen laittanut tietokoneeni taustakuvaksi kuvan vedenalaisesta maailmasta, jossa on niin kaunista, ettei sieltä haluaisi tulla pois, kuten miniäni kertoi sukelluskokemuksistaan samoilla Indonesian seuduilla, joilta yllä oleva kuva on otettu uudenvuodenaattona 2009. Minulla on kokemusta vain Välimerestä ja sieltäkin vain snorkkelisukelluksesta lähellä pintaa. Valokuvien ja television avulla voimme nykyään sukeltaa mielikuvituksessamme syvälle vedenalaiseen maailmaan.

Mitä Sinulla on tietokoneen taustakuvana tällä hetkellä?

Vielä Bjelolasica

Reipasta menoa Kroatiassa. Kuvat: Joonas Heiskanen

Euroopassa on lunta: Bjelolasica

Bjelolasican laskettelukeskus Zagrebin lähellä. Hotelli 600m korkeudessa ja korkein kohta 1500m. Lunta puolisen metriä. Kuvat: Joonas Heiskanen

Tammikuu ja lumi

Helsinki aamulla yhdeksältä kolme vuotta sitten.



tammikuu



luistinrata

Lunta harteillaan 2

Juhani Ahon patsas Iisalmen kirkkopuistossa

Lunta harteillaan

Kallio

Keskiaikana soturit ja matkustavaiset ratsastivat talvella pitkiä matkoja ja saapuivat kotiin tai majapaikkaan lunta harteillaan. Tänä talvena Eduskuntalon edessä olevat presidenttien patsaat ovat olleet lunta harteillaan.



Svinhufvud