Meillä on kerrostalon kellarissa verkkoseinäinen komero, jossa on tyypilliseen tapaan epämääräinen joukko laatikoita, koreja, polkupyöriä, pukupusseja ja kodinkoneiden laatikoita seuraavaa muuttoa varten. Siellä on myös iso pahvilaatikko, jonka kylkeen on kirjoitettu tussilla "Aurora Pariisissa". Se on täynnä aineistoa, joka käsittelee 1900-luvun alun Pariisia.
Olen suunnitellut jo monta vuotta kirjoittavani kirjan, jossa tyttökirjojeni sankaritar Aurora opiskelee Pariisissa. Aihe on minulle tuttu, sillä minulla on siitä paljon kirjoja, tunnen 1900-luvun alun ennestään. Tyttäreni, poikani ja miniäni ovat opiskelleet pitkiä aikoja Pariisissa. Olen saanut sieltä kirjeitä ja kuullut tarinoita. Osa uusista sukulaisista asuu siellä.
Kirja on ollut jo kauan mielessäni ja nimikin on valmiina: Chez Aurora. Auroran luona. Olin tutkinut huolella nettiä ja löytänyt samalla nimellä vain jonkun amerikkalaisen kissablogin ja lattiapäällysteliikkeen mainoslauseita yms. Laitoin tämän nimen blogille, jonka perustin viime yönä 1900-luvun aineistoa varten, kun siirsin sen pois lipastosta.
Ikävä yllätys
Tänään huomasin, että internetistä löytyikin sillä nimellä heti ensimmäiseksi pikkulukijoilleni sopimatonta aineistoa. Tänään Bloggerilla oli pitkä huoltotauko, ja odotin kärsimättömänä, että pääsisin muuttamaan nimen. Nyt se sopiva myös nuorille lukijoille, jotka etsivät sieltä aineistoa kirjaesitelmään.
Siitä tuleekin mieleeni: Onko Suomessa blogeja nimenomaan lapsille? En ole koskaan tarkistanut asiaa. Ainakin Yhdysvalloissa ja Ranskassa on blogeja, joissa vanhemmille neuvotaan lapsille sopivaa luettavaa ja puuhattavaa. Ranskankielinen sivusto "Les enfants sur internet" onkin linkkilistassani. Amerikkalaisen linkin olen kadottanut jossakin niistä monista katastrofeista, jotka ovat koetelleet bloggarin uraani.
My very old blog. Vuodesta 2005-
maanantaina, lokakuuta 03, 2005
Kun muuttokyyhkyt eivät vielä olleet sukupuuttoon kuolleita
Nämä muuttokyyhkyt (passanger pigeons) ovat uudesta blogistani. Ne muistuttavat ajasta, jolloin Toronton laaksot olivat täynnä näitä kyyhkysiä. 1900-luvun alku on meille tuttu esimerkiksi Chaplinin elokuvista. Ihmiset näyttivät silloin erilaisilta. Se ei johtunut vain vaatteista, vaan oli syvempää. Ihmiset olivat vielä ihanteellisia. Uskottiin, että diplomaatit hoitavat riita-asiat. Vasta ensimmäinen maailmansota muutti eurooppalaisen ihmisen.
Minua kiinnostavat tällaiset murroskaudet kuten 1900-luvun alku tai renessanssi, jolloin maailma muuttui ja ihmiset joutuivat tekemään valintoja. Olen kirjoittanut niistä nuortenkirjoja, mutta olen jo tottunut siihen, että kirjojani lukevat myös aikuiset. Pitää tasapainotella 8-vuotiaiden ja 80-vuotiaiden toiveiden välillä.
Olen huomannut viime aikoina, että on vaikeaa, kun pitää käsitellä samassa blogissa myös kahta aikakautta, renessanssia ja 1900-luvun alkua. Uskon, että se hämmentää myös lapsia, jotka tarvitsevat tietoa kirjoistani. Tänään se on tehty: uusi Bloggerin blogi Aurora-kirjoille. Kirjoituslipasto on varattu kokonaan 1500-luvulla ja keskiajalle.
Tätä bloginpitämistähän oppii. Löytyi kiinnostava erilainen blogipohja, majakka-aihe, joka sopii kun pitää puhua Atlantin kummankin puolen asioista. "Auroran ystävät. The Belle Epoque in Finland and Canada " sisältää tällä hetkellä vasta kirjoituslipastosta siirretyn aineiston. Käykää katsomassa.
sunnuntaina, lokakuuta 02, 2005
Uusi historiablogi: Historian siipien havinat
Kuva: Pictorial Archive of Decorative and Illustrative Mortised Cuts. Carol Belanger Crafton (ed). Dover.
Historiantutkija Sedis on innostuttanut muutaman kollegansa aloittamaan kanssaan uuden historiablogin nimeltä "Historian siipien havinat. Historiaa huviksi ja hyödyksi." Toivotan onnea näiden suosikkibloggaajieni yhteiselle blogille.
Aikaisempia historiablogeja, joita olen seurannut Sediksen blogin lisäksi on juuri yllätyksekseni [väärä hälytys, ks. loppua]lopettanut Katajalan Memoria volatis . Onneksi voin mennä vielä hänen hienoille keskiaikasivuilleen. Luen jatkuvasti myös mm. Jura Jukolan , Meten ja Pagistaanin historiablogeja.
Kun luin Sediksen blogista tämän uutisen, tunsin saaneeni pienen lahjan historian muusalta. Olin nimittäin selannut nettiä tuntikausia ja koonnut linkkilistoihini linkkejä 1500-luvun pukuhistoriasta kirjoituslipastooni ja käsityöblogiini.
Paljon onnea uudelle blogille!
Katajalan blogi löytyy osoitteesta http://www.katajala.net/blog/jussi
Ilman www:ta löytyy tuo "katoamisilmoitus":)
Jari Sedergrenin kotisivut
Lokakuu
"There is no season when such pleasant and sunny spots may be lighted on, and produce so pleasant an effect on the feelings, as now in October."
Nathaniel Hawthorne
Nathaniel Hawthorne
lauantaina, lokakuuta 01, 2005
Uusi näkökulma minä-keskusteluun: Pol Pot ja 'minä'
”Diktaattori Pol Potin johtamat Punaiset khmerit tekivät 1970-luvun jälkipuoliskolla Kambodzhassa eräänlaisen synkän maailmanennätyksen: vain neljä vuotta kestäneen hallintokautensa aikana he onnistuivat surmaamaan ehkä jopa kaksi miljoonaa kansalaista.” Näin kertovat verkkouutiset.
Saloth Sârin eli Pol Potin elämästä tiedetään vähemmän kuin esimerkiksi Hitleristä tai Stalinista. Tiedetään, että hän oli kuten monet muutkin keskeiset punaiset khmerit opiskellut Pariisissa ja omaksunut siellä ideologiansa.
Mutta Pol Pot oli ollut miljoonien muiden tavoin lapsena useita vuosia buddhalaisluostarissa. Pol Potin elämäkerran kirjoittajan mukaan näillä vuosilla oli ratkaiseva vaikutus Pol Potin myöhempään toimintaan.
Muutama päivä sitten Harvardissa opiskellut "ansku" kirjoitti minä- keskustelussa kommentteihin mm: "Eräs älyllisesti haastavimpia luentoja on ollut kun buddhalainen selitti miten minää ei ole".
Luostarissa opittu minän hylkääminen näyttää jääneen Pol Potin mieleen. Philip Short kirjoittaa kirjassaan "Pol Pot: Anatomy of a Nightmare":
”Was he struck by the monastic emphasis on detachment? - - in later life the abandonment of personal ties and suppression of individuality – in both thought and behaviour – would become key elements of his political credo."
[myöhemmin elämässä henkilökohtaisten siteiden hylkääminen ja yksilöllisyyden tukahduttaminen sekä ajatuksissa että käytöksessä olivat ratkaisevia elementtejä hänen poliittisessa ajattelussaan]
Khmer Rougen filosofia ja theravada-buddhalaisuus olivat kumpikin hyvin normatiivisia. Theravada buddhalaisuudella oli punaisten khmerien ajatteluun samanlainen yhteys kuin konfutselaisuudella maolaisuuteen.
Saloth Sârin eli Pol Potin elämästä tiedetään vähemmän kuin esimerkiksi Hitleristä tai Stalinista. Tiedetään, että hän oli kuten monet muutkin keskeiset punaiset khmerit opiskellut Pariisissa ja omaksunut siellä ideologiansa.
Mutta Pol Pot oli ollut miljoonien muiden tavoin lapsena useita vuosia buddhalaisluostarissa. Pol Potin elämäkerran kirjoittajan mukaan näillä vuosilla oli ratkaiseva vaikutus Pol Potin myöhempään toimintaan.
Muutama päivä sitten Harvardissa opiskellut "ansku" kirjoitti minä- keskustelussa kommentteihin mm: "Eräs älyllisesti haastavimpia luentoja on ollut kun buddhalainen selitti miten minää ei ole".
Luostarissa opittu minän hylkääminen näyttää jääneen Pol Potin mieleen. Philip Short kirjoittaa kirjassaan "Pol Pot: Anatomy of a Nightmare":
”Was he struck by the monastic emphasis on detachment? - - in later life the abandonment of personal ties and suppression of individuality – in both thought and behaviour – would become key elements of his political credo."
[myöhemmin elämässä henkilökohtaisten siteiden hylkääminen ja yksilöllisyyden tukahduttaminen sekä ajatuksissa että käytöksessä olivat ratkaisevia elementtejä hänen poliittisessa ajattelussaan]
Khmer Rougen filosofia ja theravada-buddhalaisuus olivat kumpikin hyvin normatiivisia. Theravada buddhalaisuudella oli punaisten khmerien ajatteluun samanlainen yhteys kuin konfutselaisuudella maolaisuuteen.
perjantaina, syyskuuta 30, 2005
Kekkosvitsi Brysselistä
"Tänään kävin pikakeikalla Helsingissä. Luennoin mm. Hammaslääkäriliitolle. Aloitin toteamalla, että 'Stubbin luento Hammaslääkäriliitolle on ainakin uskottavampi kuin Urho Kekkosen luento Parturi- ja Kampaajaliitolle." Stubb
Kukka Sinulle, jolla oli vaikeaa suomettumisen vuosina
Ajatuksetkin voivat olla pinnan alla piilossa ja tuottaa yllätyksiä niin kuin amaryllis. Tämä kukka on myös symboli jatkuvalle luovuudelle. Se saattaa tehdä kukkia vuosi vuoden jälkeen.
Hyvää viikonloppua!
Kommentit kukan alle, ole hyvä.
Hyvää viikonloppua!
Kommentit kukan alle, ole hyvä.
Tuttuja nimiä
”Matti Rossi vähättelee Dénes Kissin kohtaloa.” HS 30.9.2005)
Tässä luettavissa Rossin ilmiantokirje ja haastattelu Matti Rossista sekä keskustelua aiheesta.
Lue myös Kemppisen kirjoitus vuodelta 2007 Rossista.
Taistolaisten vaikutusta Suomessakin vähätellään. He ovat kuitenkin vaikuttaneet lukemattomien ihmisten elämään.
Minunkin sisareni lähti Ateneumin karsintakursseilta kesken pois, kun Rossi ja kumppanit pitivät siellä "poliittista hengennostatustilaisuutta", kuten sisareni sanoi.
Sisareni halusi opiskella taidetta, mutta taide ei ollutkaan enää tärkeintä Ateneumissa, vaan siihen oli sotkettu politiikkaa. Sisareni ei ollut kiinnostunut politiikasta ja olisi poistunut, jos siellä olisi vaahdottu samalla tavalla yksisilmäisesti minkä hyvänsä ideologian puolesta. Monet kyllästyivät koko maahan.
Vähän yli vuosi sitten kirjoitin Kiiltomadon keskusteluforumissa, että läksimme Suomesta pois, koska ”1970-luku oli Suomessa vastenmielistä suomettumisen aikaa ”.(”Muutin 1970-luvun Suomesta pois. 24.02.04 13:54)
06.04.04 kuvittelin kirjoittavani jäähyväiskirjoituksen Kiiltomatoon:
” --- On kiinnitetty huomiota siihen, että harvat naiset aloittivat kirjailijan uran 60-luvulla. Kulttuurielämän politisoituminen oli varmaankin yksi syy, vaikka siitä ei ole paljon puhuttu vieläkään. Joillakin oli viisaita ja vaikutusvaltaisia ystäviä tai omaisia, jotka pystyivät neuvomaan, miten päästä alkuun niissäkin olosuhteissa ja miten selviytyä. Jotkut käänsivät takkinsa, suuri osa vaikeni. Monta kirjailijaa jäi kokonaan syntymättä. On ollut hyvin terapeuttista kertoa julkisesti, miltä nuo hullut vuosikymmenet tuntuivat minusta, joka vaikenin kauan ja jopa läksin pois Suomesta. Kertokaa te muutkin, miltä teistä tuntui. Miten te selvisitte? (”Mekin saamme nyt puhua” 06.04.04 10:10) [KIILTOMADON ARKISTOT SULJETTU.]
Siitä paisuikin mammuttikeskustelu, joka jatkui ketjussa ”Jatkoa vanhaan aiheeseen”, ja loppui vasta kymmenen päivän kuluttua. Yli viikon kestänyt nettilynkkaus huipentui siihen, kun nimellä "Aleksi Ahtola" kirjoittava henkilö innostui tuhlaamaan arvokasta aikaansa kirjoittamalla minusta Kiiltomatoon pitkän kirjoituksen (edellä mainitussa ketjussa ”Jatkoa vanhaan aiheeseen viesti ”Politiikan perusteet”. Aleksi Ahtola. 15.04.04 14:30) jossa hän pilkkasi minun kaltaistani toisinajattelijaa vertaamalla minua Mereen, Krossiin ja Haveliin.
Ennenkuulumatonta oli tapahtunut: tuntematon ja mitätön nuorisokirjailija oli uskaltautunut sohaisemaan kynällään taistolaisten jättämää historian roskakasaa. Mutta juuri se oli kiinnostavaa: Suomessa ei ollut todellakaan sellaisia toisinajattelijoita kuin Havel eikä paljon muitakaan paitsi Inkeri Kilpinen. Ahtola korosti huomaamattaan tätä karua tosiasiaa, eikä huomannut myöskään sitä, mitä olin valittanut: En voinut aloittaa kirjoittamista nuorena, vaan läksin pois maasta. Sanoin myös, etten uskonut olevani ainoa, jonka ura oli jäänyt aloittamatta.[Suurin osa tunnetuista nuorisokirjailijoistakin aloitti aivan 1970-luvun lopulla, jolloin olin jo saanut siirtolaispaperit Kanadaan lähtöä varten.]
Kross sanoi TV-haastattelussa, että kommunismi ja ”vapaus” olivat kuin kaksi kiveä, jotka oli heitetty veteen. Niiden muodostamat renkaat kohtasivat veden pinnalla, ja siitä kohdasta hän kirjoitti. Se on yksi tapa selvitä. Mutta minne olivat Suomen Havelit menneet? Missä he ovat nyt? Miksi Suomessa ei ollut toisinajattelijakirjailijoita?
Tässä luettavissa Rossin ilmiantokirje ja haastattelu Matti Rossista sekä keskustelua aiheesta.
Lue myös Kemppisen kirjoitus vuodelta 2007 Rossista.
Taistolaisten vaikutusta Suomessakin vähätellään. He ovat kuitenkin vaikuttaneet lukemattomien ihmisten elämään.
Minunkin sisareni lähti Ateneumin karsintakursseilta kesken pois, kun Rossi ja kumppanit pitivät siellä "poliittista hengennostatustilaisuutta", kuten sisareni sanoi.
Sisareni halusi opiskella taidetta, mutta taide ei ollutkaan enää tärkeintä Ateneumissa, vaan siihen oli sotkettu politiikkaa. Sisareni ei ollut kiinnostunut politiikasta ja olisi poistunut, jos siellä olisi vaahdottu samalla tavalla yksisilmäisesti minkä hyvänsä ideologian puolesta. Monet kyllästyivät koko maahan.
Vähän yli vuosi sitten kirjoitin Kiiltomadon keskusteluforumissa, että läksimme Suomesta pois, koska ”1970-luku oli Suomessa vastenmielistä suomettumisen aikaa ”.(”Muutin 1970-luvun Suomesta pois. 24.02.04 13:54)
06.04.04 kuvittelin kirjoittavani jäähyväiskirjoituksen Kiiltomatoon:
” --- On kiinnitetty huomiota siihen, että harvat naiset aloittivat kirjailijan uran 60-luvulla. Kulttuurielämän politisoituminen oli varmaankin yksi syy, vaikka siitä ei ole paljon puhuttu vieläkään. Joillakin oli viisaita ja vaikutusvaltaisia ystäviä tai omaisia, jotka pystyivät neuvomaan, miten päästä alkuun niissäkin olosuhteissa ja miten selviytyä. Jotkut käänsivät takkinsa, suuri osa vaikeni. Monta kirjailijaa jäi kokonaan syntymättä. On ollut hyvin terapeuttista kertoa julkisesti, miltä nuo hullut vuosikymmenet tuntuivat minusta, joka vaikenin kauan ja jopa läksin pois Suomesta. Kertokaa te muutkin, miltä teistä tuntui. Miten te selvisitte? (”Mekin saamme nyt puhua” 06.04.04 10:10) [KIILTOMADON ARKISTOT SULJETTU.]
Siitä paisuikin mammuttikeskustelu, joka jatkui ketjussa ”Jatkoa vanhaan aiheeseen”, ja loppui vasta kymmenen päivän kuluttua. Yli viikon kestänyt nettilynkkaus huipentui siihen, kun nimellä "Aleksi Ahtola" kirjoittava henkilö innostui tuhlaamaan arvokasta aikaansa kirjoittamalla minusta Kiiltomatoon pitkän kirjoituksen (edellä mainitussa ketjussa ”Jatkoa vanhaan aiheeseen viesti ”Politiikan perusteet”. Aleksi Ahtola. 15.04.04 14:30) jossa hän pilkkasi minun kaltaistani toisinajattelijaa vertaamalla minua Mereen, Krossiin ja Haveliin.
Ennenkuulumatonta oli tapahtunut: tuntematon ja mitätön nuorisokirjailija oli uskaltautunut sohaisemaan kynällään taistolaisten jättämää historian roskakasaa. Mutta juuri se oli kiinnostavaa: Suomessa ei ollut todellakaan sellaisia toisinajattelijoita kuin Havel eikä paljon muitakaan paitsi Inkeri Kilpinen. Ahtola korosti huomaamattaan tätä karua tosiasiaa, eikä huomannut myöskään sitä, mitä olin valittanut: En voinut aloittaa kirjoittamista nuorena, vaan läksin pois maasta. Sanoin myös, etten uskonut olevani ainoa, jonka ura oli jäänyt aloittamatta.[Suurin osa tunnetuista nuorisokirjailijoistakin aloitti aivan 1970-luvun lopulla, jolloin olin jo saanut siirtolaispaperit Kanadaan lähtöä varten.]
Kross sanoi TV-haastattelussa, että kommunismi ja ”vapaus” olivat kuin kaksi kiveä, jotka oli heitetty veteen. Niiden muodostamat renkaat kohtasivat veden pinnalla, ja siitä kohdasta hän kirjoitti. Se on yksi tapa selvitä. Mutta minne olivat Suomen Havelit menneet? Missä he ovat nyt? Miksi Suomessa ei ollut toisinajattelijakirjailijoita?
Bloggaajan identiteetti.
Your Blogging Type is Logical and Principled |
 |
Tämä testi voi olla pienenä johdantona. Voit itse arvioida uudelleen, miksi bloggaat, tuottaako se Sinulle iloa, miten voisit käyttää blogiasi vielä enemmän iloksesi tai hyödyksesi. Millainen bloggaaja haluaisit olla? Ehkä oletkin ihan tyytyväinen: Mä oon, mitä oon.
torstaina, syyskuuta 29, 2005
Eurooppalaista identiteettiä etsimässä
Kuva: Anna Amnell
Italialaisia koululaisia luokkaretkellä Danten haudalla Ravennassa.
Dante ja minuus
Dante teki eron ulkoisen ja sisäisen minän välillä.
Elämässä ihmisen sisäisen minän (sydämen) pahuus voi olla kätketty, mutta paljastuu kiirastulessa ja helvetissä, jossa Dante liikkuu Jumalaisessa näytelmässä, joka on luettavissa myös suomeksi. Dante näkee ihmisten sisäiset kätketyt "minät".
Tämän kiinnostavan asian Dantesta kertoo Helen Vendler kriittisessä arviossaan kirjasta "Dante in English". (London Review of Books, 1 September 2005, 9)
Elämässä ihmisen sisäisen minän (sydämen) pahuus voi olla kätketty, mutta paljastuu kiirastulessa ja helvetissä, jossa Dante liikkuu Jumalaisessa näytelmässä, joka on luettavissa myös suomeksi. Dante näkee ihmisten sisäiset kätketyt "minät".
Tämän kiinnostavan asian Dantesta kertoo Helen Vendler kriittisessä arviossaan kirjasta "Dante in English". (London Review of Books, 1 September 2005, 9)
Miten syntyy syksyinen tunnelma?
Nykyään alan kaivata syksyä jo elokuussa koulujen alettua. Laitan heti syyskuun alussa ulko-ovellemme maissintähkistä solmitun ovikoristeen, jossa on kauniit intiaanimaissin syksyiset värit. Eilen mieheni toi siihen vaahteranlehden Kaivopuiston lenkkipolultaan.
Vanhan ajan syystunnelma syntyi näin:
”Kohenna tuli, sulje ikkunaluukut, vedä verhot eteen, siirrä sohva mukavasti, ja kun teekeitin porisee ja puhaltaa ilmaan sihisevän höyrypatsaan ja kun kupposet on kaadettu täyteen – rauhallinen ilta alkaa.” (William Cowper)
Nytkin pitää olla tulenloimua, takkatuli tai paljon kynttilöitä, kasa mieluisia lehtiä ja muutama hyvä kirja, joita saa tutkia sohvalla tai vuoteessa tyynyihin nojaten. On mukavaa lukea runoja sateen ropistessa. Syksyisin runo on mielestäni Lauri Pohjanpään ”Syksy”, joka alkaa
”Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston,
taivas harmaa. Sataa. Syksy on. ”
Siinä ei ole värihehkua, on ruskeaa, harmaata ja pellon kynnöksen mustaa. Mutta tuntuu riihen etäinen tuoksu. Onko syksykin paras maaseudulla? Ehkä muistelijoille, mutta koululaisena tein piirustustunnilla vesiväreillä kuvan syksyisestä Helsingistä. Siinä oli waltarimaista tumman asvaltin kimallusta kapeilla kaduilla, korkeita taloja, keltaisia valoja ikkunoissa. Haaveitteni kohde – syksyinen Helsinki.
keskiviikkona, syyskuuta 28, 2005
Minä-keskustelu jatkuu tässä
Kommentit tänne. Edelliseen tuli asiattomia mainoksia. Niitä tulee myös yksityisten henkilöiden tuomina.
Kuva: Medieval Woodcuts Clipart Collection, löytyi Pagistaanin blogista.
tiistaina, syyskuuta 27, 2005
Augustinus - ensimmäinen pyhimys, jolla on kotisivut
Vuosina 354-430 jKr elänyt Augustinus pohti jo minuutta. Hän suorastaan tuskastui oman minänsä penkomiseen.
"Minä olen tullut ongelmaksi itselleni", hän kirjoitti Tunnustuksissaan. Kuin talonpoika, joka raataa otsansa hiessä pellollaan Augustinus tunsi raatavansa itsetutkiskeluissaan. Kuin modernissa psykiatriassa hänen kirjoituksissaan pohditaan lapsuutta ja nuoruutta.
Augustinus on ensimmäinen pyhimys, jolla on omat kotisivut. Kauniit ovatkin. Se sopii hänelle, sillä hän oli meikäläisiä, ihminen jolle oma minä on usein se suurin ongelma ja pohdinnan kohde.
Klikkaa hakusanoja, siellä lisää Augustinuksesta.
"Minä olen tullut ongelmaksi itselleni", hän kirjoitti Tunnustuksissaan. Kuin talonpoika, joka raataa otsansa hiessä pellollaan Augustinus tunsi raatavansa itsetutkiskeluissaan. Kuin modernissa psykiatriassa hänen kirjoituksissaan pohditaan lapsuutta ja nuoruutta.
Augustinus on ensimmäinen pyhimys, jolla on omat kotisivut. Kauniit ovatkin. Se sopii hänelle, sillä hän oli meikäläisiä, ihminen jolle oma minä on usein se suurin ongelma ja pohdinnan kohde.
Klikkaa hakusanoja, siellä lisää Augustinuksesta.
Wivi Lonn designed my old school house
Former girls' lycee in Iisalmi was designed by Wivi Lönn. She designed many schools in Finland. Read more about Wivi. Links in the comment. More pictures about this school
maanantaina, syyskuuta 26, 2005
Minä, minä, minä - ei vaan minä
Esimoderni minä hoitaa ja varjelee maailmaa, johon hänet on luotu erikoisasemaan. Hän on välirikossa luojansa kanssa, mutta tämä voi korjata tilanteen. Ihminen on moraalisesti vastuussa teoistaan luojalleen. Hän on olemukseltaan luojansa kuva ja on siksi itsekin luova. (Augustinus, Michelangelo, Luther)
Valistuksen modernissa minässä tärkeintä on järki, jonka avulla hän voi selvittää luonnon salaisuudet. Tieteellisen kehityksen kautta hän voi rakentaa yhä paremman ja vapaamman yhteiskunnan. (Descartes, Kant) Romantiikan moderni minä puolestaan kamppailee saadakseen tunteelle tasa-arvoa järjen kanssa. (Rousseau, Goethe)
Postmoderni minä on kielen ja ympäristön tuote. Koska ympärillä oleva maailma on alati virtaava, minän rajat ovat häilyviä. Se on kuin rantahiekkaan piirretty kuvio. (Foucault, Derrida)
Post-postmoderniin minään vaikuttavat edellä kuvatut suuret kertomukset alitajuisesti ja luovat uudenlaisen ihmisen. Millainen hänestä tulee? (A. S. Byatt)
Valistuksen modernissa minässä tärkeintä on järki, jonka avulla hän voi selvittää luonnon salaisuudet. Tieteellisen kehityksen kautta hän voi rakentaa yhä paremman ja vapaamman yhteiskunnan. (Descartes, Kant) Romantiikan moderni minä puolestaan kamppailee saadakseen tunteelle tasa-arvoa järjen kanssa. (Rousseau, Goethe)
Postmoderni minä on kielen ja ympäristön tuote. Koska ympärillä oleva maailma on alati virtaava, minän rajat ovat häilyviä. Se on kuin rantahiekkaan piirretty kuvio. (Foucault, Derrida)
Post-postmoderniin minään vaikuttavat edellä kuvatut suuret kertomukset alitajuisesti ja luovat uudenlaisen ihmisen. Millainen hänestä tulee? (A. S. Byatt)
Wivi Lönn
A small schoolhouse designed by Wivi Lönn (1872-1966). She designed many schools. Tis was my school for many years.
Olivia (Wivi) Lönn (1872-1966) and Finnish Women architects. In the picture Wivi is in the centre. Read about them in English.
More about Olivia Lönn or as she was known Wivi Lönn.
Wivi Lönn on suunnitellut myös tämän pienen koulurakennuksen, jossa toimi jonkin aikaa (1949-1957) Iisalmen Tyttölyseo. (Iisalmen Tyttölyseo muutti uuteen koulurakennukseen vuonna 1957)
Kulttuuriperintösivut kertovat:
"Vuonna1908 valmistunut puurakenteinen kansakoulu rakennettiin lisärakennukseksi viereisellä tontilla
sijainneelle Iisalmen kauppalan ensimmäiselle kansakoululle. Tämä ns. koulun uusi puoli oli arkkitehti
Wivi Lönnin suunnittelema yksikerroksinen rakennus, johon tuli kuusi luokkahuonetta ja juhlasali. Rakennus katettiin rautapellillä. Koulun pihamaaksi jäi molempien koulujen välinen alue. Rakennus edustaa Iisalmessa harvinaista jugend-arkkitehtuuria. Rakennusta on korjattu 1970- ja 1980-luvuilla sekä maalattu ulkoa 1990-luvun alkupuolella."
Suomalaisten rasismi
Suomalaisten rasismista Amnesty Internationalin, Pakolaisneuvonnan ja Suomen Pakolaisavun yhteisessä EU-vaalipaneelissa:
”Olen asunut vuosia ulkomailla Yhdysvalloissa, Belgiassa, Ranskassa ja Iso-Britanniassa, mutta missään niistä maista en ole kokenut sellaista rasismia kuin Suomessa.”
Alexander Stubb
”Olen asunut vuosia ulkomailla Yhdysvalloissa, Belgiassa, Ranskassa ja Iso-Britanniassa, mutta missään niistä maista en ole kokenut sellaista rasismia kuin Suomessa.”
Alexander Stubb
Pitäisi voida verrata
Joskus pitäisi voida katsoa sama ohjelma englanniksi ja suomeksi. Voisi verrata. Kiinnostaisi nimittäin, millainen oli seuraavan lastuni kohde "Kirjeitä Karjalasta" englanniksi?
Pienet sävyerot vaikuttavat tällaisessa ohjelmassa. Näkivätkö ja kuulivatko kanadalaiset täysin saman tarinan kuin me, samat painotukset? Englanniksi kuultiin, että se on kuin holokaustitarina. Suomeksi surtiin kommunismin loppua. Holokaustin uhrit eivät sure kansallisosialismin loppua.
Kommentit seuraavan kirjoituksen loppuun, ole hyvä.
Pienet sävyerot vaikuttavat tällaisessa ohjelmassa. Näkivätkö ja kuulivatko kanadalaiset täysin saman tarinan kuin me, samat painotukset? Englanniksi kuultiin, että se on kuin holokaustitarina. Suomeksi surtiin kommunismin loppua. Holokaustin uhrit eivät sure kansallisosialismin loppua.
Kommentit seuraavan kirjoituksen loppuun, ole hyvä.
sunnuntaina, syyskuuta 25, 2005
Sinisilmäinen ja ihannoiva TV-ohjelma neuvostoliittolaisesta vakoilijasta
Joskus pitäisi voida katsoa sama ohjelma englanniksi ja suomeksi. Voisi verrata. Kiinnostaisi nimittäin, millainen oli tämän kirjoitukseni kohde "Kirjeitä Karjalasta" englanniksi?
Pienet sävyerot vaikuttavat tällaisessa ohjelmassa. Näkivätkö ja kuulivatko kanadalaiset täysin saman tarinan kuin me, samat painotukset? Englanniksi kuultiin, että se on kuin holokaustitarina. Suomeksi surtiin kommunismin loppua. Holokaustin uhrit eivät sure kansallisosialismin loppua.
Kommentit kirjoituksen loppuun, ole hyvä.
Hävetti olla kanadalainen ja suomalainen, kun katsoi National Film Boardin dokumenttia "Kirjeitä Karjalasta" (25.9.2005 TV 1 klo 21.15-22.35) , jossa nuori kanadansuomalainen kommunisti menee Neuvostoliittoon ja päätyy sodan aikana Suomeen vakoilijaksi ja partisaanien tukijaksi.
Itäisessä naapurimaassammekin puhutaan nykyään totuus esimerkiksi partisaaneista. He "terrorisoivat siviiliväestöä" --"ryöstivät ruokatarvikkeita, polttivat taloja ja surmasivat asukkaita --[eräässäkin suomalaiskylässä] nuorin uhri oli kahden kuukauden ikäinen vauva ja vanhin 80-vuotias mies. ] Oliko siviiliväestön surmaaminen sotilaallisesti välttämätöntä?" kysyy venäläinen Sulo Kirillov (Carelia-lehti 11/2002). Suomalaisia mielipiteitä täältä.
"Kirjeitä Karjalasta" oli kommunismin ihailussaan enemmän propagandaa kuin historiaa. Sukuhistoriassa koetetaan tietenkin ajatella kaikki parhain päin, mutta tässä käsiteltiin yleistä politiikkaa ja historiaa tavalla, jota ei enää uskoisi näkevänsä.
Pienet sävyerot vaikuttavat tällaisessa ohjelmassa. Näkivätkö ja kuulivatko kanadalaiset täysin saman tarinan kuin me, samat painotukset? Englanniksi kuultiin, että se on kuin holokaustitarina. Suomeksi surtiin kommunismin loppua. Holokaustin uhrit eivät sure kansallisosialismin loppua.
Kommentit kirjoituksen loppuun, ole hyvä.
Hävetti olla kanadalainen ja suomalainen, kun katsoi National Film Boardin dokumenttia "Kirjeitä Karjalasta" (25.9.2005 TV 1 klo 21.15-22.35) , jossa nuori kanadansuomalainen kommunisti menee Neuvostoliittoon ja päätyy sodan aikana Suomeen vakoilijaksi ja partisaanien tukijaksi.
Itäisessä naapurimaassammekin puhutaan nykyään totuus esimerkiksi partisaaneista. He "terrorisoivat siviiliväestöä" --"ryöstivät ruokatarvikkeita, polttivat taloja ja surmasivat asukkaita --[eräässäkin suomalaiskylässä] nuorin uhri oli kahden kuukauden ikäinen vauva ja vanhin 80-vuotias mies. ] Oliko siviiliväestön surmaaminen sotilaallisesti välttämätöntä?" kysyy venäläinen Sulo Kirillov (Carelia-lehti 11/2002). Suomalaisia mielipiteitä täältä.
"Kirjeitä Karjalasta" oli kommunismin ihailussaan enemmän propagandaa kuin historiaa. Sukuhistoriassa koetetaan tietenkin ajatella kaikki parhain päin, mutta tässä käsiteltiin yleistä politiikkaa ja historiaa tavalla, jota ei enää uskoisi näkevänsä.
lauantaina, syyskuuta 24, 2005
Maaseudulta löytyy köyhän Amerikan menneisyys
Maaseudulta löytyy köyhän Amerikan menneisyys.
Talo Teksasissa.
Teksas on "amerikkalainen", mutta yllättävä
Teksas on "amerikkalainen", mutta yllättävä
Teksasia leimaa yhteiskunnallisen tasa-arvon puute. Siitä johtuvat suuret vastakohtaisuudet tulevat esille joka paikassa.
Alue on rikastunut puuvillalla, öljyllä ja avaruusteollisuudella. Suurissa kaupungeissa on pilvenpiirtäjiä ja rikkaiden asuntoja, jotka edustavat modernin arkkitehtuurin huippukokeiluja. On yliopistoja ja loistavia museoita. Mutta monet kadut ovat yhtä huonossa kunnossa kuin kuvittelen niiden olevan kehitysmaissa. Asvaltissa voi olla lähes puolimetrisiä kuoppia. Huoltoasemat ovat sellaisia romupesiä, että vastaavia ei löydy Suomesta. Tuskin tilanne on parantunut viime vuosina.
Mutta ihmiset ovat ystävällisiä ja kohteliaita amerikkalaiseen tapaan. Se tekee arjen helpoksi, ja turistikin tuntee olevansa tervetullut. Eniten meitä ihastutti kuitenkin Teksasin ilmasto. Olimme luulleet koko Teksasin olevan täynnä erämaata ja kaktuksia niin kuin Villin lännen elokuvissa. Ehkä näin onkin lännessä, mutta itäinen Teksas oli paratiisillinen. Siellä oli vihreitä kumpuja, joiden välistä pilkotti lempeitä järviä. Se oli kuin Narniaa tai hobbitien maisemaa. Sieltä löytyivät myös Villin lännen hökkelit.
Teksas on vyötiäisen maata. Me emme sitä siellä tavanneet, mutta tiesimme, millainen se on. Se oli ollut hätkähdyttävä näky haarniskassaan kurkistellessaan meitä floridalaisella telttailualueella muutama vuosi aikaisemmin. Amerikassa luonto ja tavalliset ihmiset ovatkin parasta. Sitten vasta tulevat museot ja taidegalleriat.
Kommentoi tänne, ole hyvä.
Teksasia leimaa yhteiskunnallisen tasa-arvon puute. Siitä johtuvat suuret vastakohtaisuudet tulevat esille joka paikassa.
Alue on rikastunut puuvillalla, öljyllä ja avaruusteollisuudella. Suurissa kaupungeissa on pilvenpiirtäjiä ja rikkaiden asuntoja, jotka edustavat modernin arkkitehtuurin huippukokeiluja. On yliopistoja ja loistavia museoita. Mutta monet kadut ovat yhtä huonossa kunnossa kuin kuvittelen niiden olevan kehitysmaissa. Asvaltissa voi olla lähes puolimetrisiä kuoppia. Huoltoasemat ovat sellaisia romupesiä, että vastaavia ei löydy Suomesta. Tuskin tilanne on parantunut viime vuosina.
Mutta ihmiset ovat ystävällisiä ja kohteliaita amerikkalaiseen tapaan. Se tekee arjen helpoksi, ja turistikin tuntee olevansa tervetullut. Eniten meitä ihastutti kuitenkin Teksasin ilmasto. Olimme luulleet koko Teksasin olevan täynnä erämaata ja kaktuksia niin kuin Villin lännen elokuvissa. Ehkä näin onkin lännessä, mutta itäinen Teksas oli paratiisillinen. Siellä oli vihreitä kumpuja, joiden välistä pilkotti lempeitä järviä. Se oli kuin Narniaa tai hobbitien maisemaa. Sieltä löytyivät myös Villin lännen hökkelit.
Teksas on vyötiäisen maata. Me emme sitä siellä tavanneet, mutta tiesimme, millainen se on. Se oli ollut hätkähdyttävä näky haarniskassaan kurkistellessaan meitä floridalaisella telttailualueella muutama vuosi aikaisemmin. Amerikassa luonto ja tavalliset ihmiset ovatkin parasta. Sitten vasta tulevat museot ja taidegalleriat.
Kommentoi tänne, ole hyvä.
Kun Tarmokkaan tytöstä tuli pappi, pojasta lääkäri
Minua askarruttaa nykyään eräs uskontoa koskeva asia: Milloinkahan on alettu käyttää papin ammattinimenä "pastoria"? Sitä käyttää nykyään jopa lehdistö. Se käy minun kielikorvaani.
Sanomme, että tohtori Timo Tattinen on lääkäri. Emme sano, että menemme tohtorille, vaan että menemme lääkärille. Samoin pastori Tapani Taivainen, kirkkoherra Kalle Katekismus ja tohtori Taina Tietäväinen ovat pappeja, samoin piispa Heikki Helsinkiläinenkin. Voimme kääntyä heidän puoleensa aina kun tarvitsemme pappia.
Vanhat papit saavat yleensä arvonimen rovasti. Kaikki eivät sitä kuitenkaan käytä. He eivät halua, että heitä sanotaan rovasti Taivaiseksi tai rovastiksi. He haluavat olla edelleen vain pastori Taivainen. Terttu, joka on myös pappi ja kirkkoherra (Miksi ei kirkkorouva?), saattaa taas pitää siitä, että hänestä on tullut rovasti Terttu Taivainen.
Pastoria on käytetty viime aikoihin asti ainakin luterilaisessa kielenkäytössä vain nimen yhteydessä tittelinä. Mutta nyt kirkkokin on muuttanut kielenkäyttöään, ehkä yleisen tavan vuoksi. Tämä nuori pappi, pastori Tiina Tarmokas on saanut työtä "seurakuntapastorina". (Tämä on uusi ammattinimike entisten "ylimääräisten apulaisten" ja "virallisten apulaisten" tilalle. ) Olisiko kannattanut kysyä Kielitoimistolta apua uuden sanan keksimisessä?
Sanomme, että tohtori Timo Tattinen on lääkäri. Emme sano, että menemme tohtorille, vaan että menemme lääkärille. Samoin pastori Tapani Taivainen, kirkkoherra Kalle Katekismus ja tohtori Taina Tietäväinen ovat pappeja, samoin piispa Heikki Helsinkiläinenkin. Voimme kääntyä heidän puoleensa aina kun tarvitsemme pappia.
Vanhat papit saavat yleensä arvonimen rovasti. Kaikki eivät sitä kuitenkaan käytä. He eivät halua, että heitä sanotaan rovasti Taivaiseksi tai rovastiksi. He haluavat olla edelleen vain pastori Taivainen. Terttu, joka on myös pappi ja kirkkoherra (Miksi ei kirkkorouva?), saattaa taas pitää siitä, että hänestä on tullut rovasti Terttu Taivainen.
Pastoria on käytetty viime aikoihin asti ainakin luterilaisessa kielenkäytössä vain nimen yhteydessä tittelinä. Mutta nyt kirkkokin on muuttanut kielenkäyttöään, ehkä yleisen tavan vuoksi. Tämä nuori pappi, pastori Tiina Tarmokas on saanut työtä "seurakuntapastorina". (Tämä on uusi ammattinimike entisten "ylimääräisten apulaisten" ja "virallisten apulaisten" tilalle. ) Olisiko kannattanut kysyä Kielitoimistolta apua uuden sanan keksimisessä?
Oletko jo muuttunut tietokoneeksi? Ainakin osittain...
Which Computer Component Are you?
Blogger on muuttunut oudoksi. Juuri kun aloin oppia jotakin, se on alkanut toimia aivan uudella tavalla. Kuvat ovat kiinni kanadalaisittain sanottuna kuin crazy glue -liimalla tai savolaisittain sanoen - kuin täi tervassa. Niitä on vaikeampi asettaa sivupalkkiin.
Olen alkanut haaveilla blogipohjasta ja -systeemistä, joka ei söisi hermoja. Olisin jopa valmis maksamaan siitä, että saisin kaiken toimimaan, vaikka en omaakaan tietotekniikan loppututkintoa enkä ole leikkinyt tietokoneella vauvasta asti. Mutta ongelmani tässä tilanteessa on se, että olen uskollinen ystävilleni ja jopa hammaslääkärilleni, samoin bloggerin kaltaiselle kalifornialaiselle etäystävälle.
Lohduttava tekijä on lukijamäärä, joka hiljalleen kasvaa. Tasan sata päivää sitten oli muutama päivä aikaisemmin hankitussa uudessa mittarissani luku 216. Kiitos kärsivällisyydestä. Haamupäivityksiä tulee olemaan tämän bloggerin kanssa.
Vaihdoin kirjoituslipastolle saman vakaamman pohjan kuin vähän aikaisemmin käsityöblogille. Tämä kaunis pergamentti toimii vielä. Mutta miksi näen muutamat samanlaiset blogit aivan vääristyneinä? Onko koneessani liian monta virustorjuntaohjelmaa?
Minä tarvitsisin todellakin aivoihini jonkinlaisen floppy disk driven, joka muuntaisi minun harmaat aivosoluni toimimaan post-postmodernin maailman mukaisesti. (Huom. En änkytä, vaan olen jo ajat sitten kävellyt postmodernismin ohi.) Minusta alkaa tuntua siltä, että kotisivutyyppinen pohja sopisi paremmin minun kaltaiselleni bloggaajalle.
perjantaina, syyskuuta 23, 2005
Kirjallisuudesta ystävällisesti - BookTV:n nettisivuilla
"---Toni Morrisonin kaltaiset legendat istuvat kameran edessä parhaimmillaan yli kolme tuntia ja vastaavat soittajien kysymyksiin.
On mieltä ylentävää kuulla huippuyliopistojen professorien vastaavan selkeästi ja ystävällisesti välillä hyvin sekaviin ja tietämättömiin puheluihin. Amerikassa osataan kansanvalistus ilman alentuvaa asennetta."
Kyösti Niemelä. - 48 tuntia putkeen kirjoista. HS/Nyt 38/2005, 19. http://www.booktv.org/
torstaina, syyskuuta 22, 2005
Erilainen nukke
Muslimityttöjen ei tarvitse enää lekkiä barbeilla, sillä heille on kehitetty oma muslimiarvoja kunnioittava nukke.
Tämän päivän International Herald Tribune kertoo tästä nukesta, jonka kuva on päässyt suorastaan etusivulle. Nukke on suurin piirtein Barbien kokoinen, tummasimäinen ja herttaisen näköinen. Nimi tarkoittaa jasmiinia. Nukella on tumma päällystakki ja päähuivi kaupassa ostettaessa, mutta hänellä on myös muita kauniita vaatteita kotioloissa käytettäviksi. Ja tietenkin nukella on kaksi ystävää.
Tästä syyrialaisesta nukesta on tullut suosittu muslimimaissa. Nukelle voi ostaa jopa vaaleanpunaisen rukousmaton. On muitakin hunnutettuja nukkeja: mm iranilainen Sara ja amerikkalainen Razanne, joka on tarkoitettu länsimaisille muslimitytöille. Poikaystävää ei tälle nukelle ole tiedossa, mutta lääkärin ja opettajan asuiset nuket ovat tulossa rohkaisemaan tyttöjä näihin arvostettuihin ammatteihin. Suosikkinukelle on oma laulukin "Olet kohta minun luonani ja voin kertoa sinulle kaikki salaisuuteni."
Tämän päivän International Herald Tribune kertoo tästä nukesta, jonka kuva on päässyt suorastaan etusivulle. Nukke on suurin piirtein Barbien kokoinen, tummasimäinen ja herttaisen näköinen. Nimi tarkoittaa jasmiinia. Nukella on tumma päällystakki ja päähuivi kaupassa ostettaessa, mutta hänellä on myös muita kauniita vaatteita kotioloissa käytettäviksi. Ja tietenkin nukella on kaksi ystävää.
Tästä syyrialaisesta nukesta on tullut suosittu muslimimaissa. Nukelle voi ostaa jopa vaaleanpunaisen rukousmaton. On muitakin hunnutettuja nukkeja: mm iranilainen Sara ja amerikkalainen Razanne, joka on tarkoitettu länsimaisille muslimitytöille. Poikaystävää ei tälle nukelle ole tiedossa, mutta lääkärin ja opettajan asuiset nuket ovat tulossa rohkaisemaan tyttöjä näihin arvostettuihin ammatteihin. Suosikkinukelle on oma laulukin "Olet kohta minun luonani ja voin kertoa sinulle kaikki salaisuuteni."
Voi vuodatuksia. Augustinuksesta se alkoi
Kuva: Books, Reading and Writing Illustrations. Dover.
Kun tarjosin aikoinaan suomalaisiin lehtiin kulttuurijuttuja Pohjois-Amerikasta, minua pyydettiin - erään päätoimittajan sanoin - kirjoittamaan ”tuntoon käypiä” haastatteluja sen ajan julkkiksista. Päätoimittaja tiesi, mitä lukijat halusivat.
Kirkkoisä Augustinus (354-430 jKr) aloitti tämän villityksen. ”Tunnustuksissa” hän kuvaa kehitystään oppineesta klassisen sivistyksen saaneesta elostelijasta hurskaaksi kristityksi. Augustinuksen syvällisiä vuodatuksia ahmittiin luostareissa satojen vuosien ajan ja kirjoitettiin omasta uskonnollisesta kehityksestä. Uskonpuhdistuksen jälkeen myös protestantit, varsinkin kalvinistit velvoitettiin tutkiskelemaan sisintään.
Uudessa Englannissa miltei jokainen kirjoitustaitoinen puritaani piti jonkinlaista päiväkirjaa hengellisestä kehityksestään. 1600-luvulta asti tavalliset englantilaiset alkoivat kirjoittaa muistiin ajatuksiaan ja tunnelmiaan myös maallisista asioista.
Augustinuksen tunnustuksista levinnyt uskonnollinen introspektio muuttui vähitellen omaelämäkerralliseksi kirjallisuudeksi. (Bunyan, Pepys, Boswell, Rousseau) Defoen ja Richardsonin käsissä se alkoi kehittyä englantilaiseksi romaaniksi.
(Charles Taylor: Sources of the Self, 184)
keskiviikkona, syyskuuta 21, 2005
Lue Janne Jalkasen (The Butt Ugly Weblog) "Lisäkommentteja tekijänoikeuskeskusteluun." 21.9.2005. Kuva: Pictorial Archive of Decorative and Illustrated Mortised Cuts. Belanger Crafton (ed), Dover. Vihje jälleen Pekka Nykäseltä.Jatkoa : Keskustelutilaisuus tekijänoikeudesta.
Sethin neuvoilla superblogi: small is BIG
Tämä eilen mainitsemani Seth Godinin blogiopas antaa hyviä neuvoja. Ks kohdat "Download Who's there pdf " ja aikaisempi "KnockKnock" (jota en ole lukenut). Syyskuun lopulla tulossa vielä yksi ilmainen tulostettava blogiopas.
Muistiinpanoja:
miljoonia blogeja
80 000 uutta blogia joka päivä
netillä on pitkä muisti (Muista debytantin äidin neuvo!)
RSS
KOLME LAJIA BLOGEJA:
cat blog: yksityisasioista
boss blog: tietylle ryhmälle
viral blog: levittää ideoita kuin virus
Godin uskoo myös, että blogin vaikutus on kumulatiivinen. (vrt aikaisempi lastuni)
TÄRKEÄÄ:
lyhyet lastut
miellyttävä sävy ja ulkoasu
selvä
asiallinen
älykäs
EI liian pitkiä juttuja
EI liian usein
"The best blogs walk a very fine line between civility and anarchy, between passion and privacy"
"the best blogs start conversations"
VIISI TÄRKEÄÄ KOHTAA:
ole vilpitön
kirjoita tärkeistä asioista
ole ajan hermolla
ole ytimekäs
Muista: Särmää!
Edes neljä viidestä
Kommenttiosasto ei ole välttämätön.
Pieni on suurta, mutta amerikkalaisittain:
"Small is the new big only when the person running the small thinks big."
Tällaisia ovat superblogit, jotka levittävät tehokkaasti ideoita. Muunkinlaisia blogeja on. Tärkeintä on pysyvä lukijakunta.
Kiitos teille, jotka luette tätä blogia.
Muistiinpanoja:
miljoonia blogeja
80 000 uutta blogia joka päivä
netillä on pitkä muisti (Muista debytantin äidin neuvo!)
RSS
KOLME LAJIA BLOGEJA:
cat blog: yksityisasioista
boss blog: tietylle ryhmälle
viral blog: levittää ideoita kuin virus
Godin uskoo myös, että blogin vaikutus on kumulatiivinen. (vrt aikaisempi lastuni)
TÄRKEÄÄ:
lyhyet lastut
miellyttävä sävy ja ulkoasu
selvä
asiallinen
älykäs
EI liian pitkiä juttuja
EI liian usein
"The best blogs walk a very fine line between civility and anarchy, between passion and privacy"
"the best blogs start conversations"
VIISI TÄRKEÄÄ KOHTAA:
ole vilpitön
kirjoita tärkeistä asioista
ole ajan hermolla
ole ytimekäs
Muista: Särmää!
Edes neljä viidestä
Kommenttiosasto ei ole välttämätön.
Pieni on suurta, mutta amerikkalaisittain:
"Small is the new big only when the person running the small thinks big."
Tällaisia ovat superblogit, jotka levittävät tehokkaasti ideoita. Muunkinlaisia blogeja on. Tärkeintä on pysyvä lukijakunta.
Kiitos teille, jotka luette tätä blogia.
maanantaina, syyskuuta 19, 2005
Kenojuak
Kansikuvana Kenojuakin tunnetuin työ "Enchanted Owl".
Jean Blodgett: Kenojuak. Firefly Books 1985
Kenojuakin taide on täysin erilaista kuin eurooppalainen taide. Siinä on nähty monenlaista symboliikkaa, mutta taiteilija itse on sanonut vain haluavansa esittää mielikuvituksessaan näkemänsä kuvat, luoda kaunista. Kenojuak(synt. 1927) sairastui 20-vuotiaana tuberkuloosiin. Sairaalassa hänelle annettiin ajankuluksi paperia ja lyijykyniä. Hän alkoi piirtää myöhemmin värikynillä ja tussikynillä. Parannuttuaan hänestä kehittyi taiteilija, jonka työt hätkähdyttävät länsimaiseen taiteeseen tottuneen.
Kanadan valtio on palkinnut suuren taiteilijan monenlaisilla kunnianosoituksilla.
Blogien vaikutus on kumulatiivinen
Kirjoitin seuraavan kommentiksi Anssille Hesarin blogiin. Nyt käytän Rauno Räsäsen ideaa: laitan pitkän kommenttini talteen myös omaan blogiini:
Blogien todellista vaikutusta on varmaankin vaikeaa mitata.
Tuskin on mittareita, jotka pystyvät laskemaan, kuinka monta henkilöä on käynyt jossain blogissa vaikkapa kuukauden aikana? Ja mikä mittari tietää, jos blogia lukee kaksi tai kolme henkilöä yhdessä samalla aikaa tai yksi ääneen seurueelle?
Joku voi lukea blogeja kerran viikossa, joku toinen käy vilkaisemassa lempiblogejaan useita kertoja päivässä seuratakseen keskustelua, jota niissä käydään.
Lukija kertoo ehkä lukemistaan blogeista perheessään, työpaikallaan ja ystäväpiirissään. Lukija saattaa olla vaikuttajayksilö, joka välittää blogista lukemaansa tietoa kirjastossa, koulussa, luennoillaan, kirjoissaan tai tutkimuksissaan.
Aineistoa sukututkijoille
ja mikrohistoriaan
Blogeissa olevat kirjoitukset ovat kenen hyvänsä luettavissa internetistä hakusanojen avulla. Ne tulevat julkisiksi, yhteiseksi henkiseksi omaisuudeksi. Tulevaisuuden sukututkijat ja histiorioitsijat saavat niistä tietoja. Nimenomaan ns tavallisen ihmsien blogi on tärkeää mikrohistoriaa.
Kriisitilanteissa on jo todettu, että blogit voivat olla tehokkaita tiedonvälittäjiä. Seurasin esimerkiksi blogia, joka antoi Katrinan jälkeen yksityiskohtaisia ohjeita tietyn alueen väestölle.
Blogi on vain väline, voimme tehdä siitä mieleiseksemme. Meillä voi olla mitä moninaisimpia syitä bloggaamiseen.Blogi on bloggaajaa varten eikä bloggaaja blogia varten.
Blogien todellista vaikutusta on varmaankin vaikeaa mitata.
Tuskin on mittareita, jotka pystyvät laskemaan, kuinka monta henkilöä on käynyt jossain blogissa vaikkapa kuukauden aikana? Ja mikä mittari tietää, jos blogia lukee kaksi tai kolme henkilöä yhdessä samalla aikaa tai yksi ääneen seurueelle?
Joku voi lukea blogeja kerran viikossa, joku toinen käy vilkaisemassa lempiblogejaan useita kertoja päivässä seuratakseen keskustelua, jota niissä käydään.
Lukija kertoo ehkä lukemistaan blogeista perheessään, työpaikallaan ja ystäväpiirissään. Lukija saattaa olla vaikuttajayksilö, joka välittää blogista lukemaansa tietoa kirjastossa, koulussa, luennoillaan, kirjoissaan tai tutkimuksissaan.
Aineistoa sukututkijoille
ja mikrohistoriaan
Blogeissa olevat kirjoitukset ovat kenen hyvänsä luettavissa internetistä hakusanojen avulla. Ne tulevat julkisiksi, yhteiseksi henkiseksi omaisuudeksi. Tulevaisuuden sukututkijat ja histiorioitsijat saavat niistä tietoja. Nimenomaan ns tavallisen ihmsien blogi on tärkeää mikrohistoriaa.
Kriisitilanteissa on jo todettu, että blogit voivat olla tehokkaita tiedonvälittäjiä. Seurasin esimerkiksi blogia, joka antoi Katrinan jälkeen yksityiskohtaisia ohjeita tietyn alueen väestölle.
Blogi on vain väline, voimme tehdä siitä mieleiseksemme. Meillä voi olla mitä moninaisimpia syitä bloggaamiseen.Blogi on bloggaajaa varten eikä bloggaaja blogia varten.
Emily Dickinson - runoja esiliinan taskussa
Kuva: Silhouettes. Belanger Crafton (ed) DoverEmily Dickinsonilla oli tapana kirjoitella päivän kuluessa ajatuksiaan paperinpalasille. Hän taitteli paperinpalat ja piilotti ne esiliinansa taskuihin. Illalla omassa huoneessaan hän otti lappuset esille ja alkoi miettiä, mitä niistä saisi aikaan. Dickinson (1830-1886) kirjoitti yhteensä 1800 runoa, joista vain seitsemän julkaistiin hänen elinaikanaan. Dickinsonin koko tuotanto tuli julkisuuteen vasta yli 100 vuotta hänen syntymänsä jälkeen.
sunnuntaina, syyskuuta 18, 2005
Trouser tyranny. Nuo miehekkäät miehet mekoissaan
Piirrokset: Gorsline "What People Wore". Dover
Afrikassa ja arabimaissa miehet käyttävät edelleen mekkoja. Indonesiassa pyhiin paikkoihin menevän ulkomaalaisenkin miehen täytyy pukea päälleen "kietaitsuhame". Vaatteet ovat vain kulttuuri-ilmiö. Vanhoina aikoina Euroopassakin oli miehillä mekot. Arvokkaat herrat kulkivat mekossa ja aamutakkia muistuttavassa kaavussa (vrt Mikael Agricola ja Erasmus Rotterdamilainen)
Kaikkein kiinnostavimman miehen hameasun näin kauan sitten silloin vielä rauhallisessa Jerusalemissa. Vanhalla elegantilla herralla oli arabipäähine ja hienosta raidallisesta englantilaisesta villakankaasta valmistettu hyvinistuva tumma puku. Siihen kuuluivat puvun takki, liivit ja housujen sijaan pitkä kapeahko hame, jossa oli jonkinlainen sivuhalkio.
Housut olivat pitkään tuollaiset hassut sukkahousumaiset putket (kaksi putkea), jotka sidottiin nauhoilla vyötäisille ja toisiinsa kiinni. Ne kävivät kohtalaisesti nuorille miehille, jotka näyttävät keskiaikaisissa piirroksissa ja maalauksissa joulutontuilta ( sieltä kai se tonttuasu tuleekin).
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että laajat kaftaanit ja löysät pitkät housut ovat ihmiselle kaikkein mukavimmat. Monissa lämpimissä maissa ne yhdistetään samaksi asuksi. Jospa se tulee muotiin täälläkin, sekä miehille että naisille, kun ilmasto tästä vielä lämpenee.
Braveheart-miehet ovat ryhtyneet vastustamaan housutyranniaa. Suomalainen mies voi vastustaa sitä pukeutumalla mukavaan kotitakkiin kuten renessanssin oppinut tai astella saunasta pellavakaavussaan.
Afrikassa ja arabimaissa miehet käyttävät edelleen mekkoja. Indonesiassa pyhiin paikkoihin menevän ulkomaalaisenkin miehen täytyy pukea päälleen "kietaitsuhame". Vaatteet ovat vain kulttuuri-ilmiö. Vanhoina aikoina Euroopassakin oli miehillä mekot. Arvokkaat herrat kulkivat mekossa ja aamutakkia muistuttavassa kaavussa (vrt Mikael Agricola ja Erasmus Rotterdamilainen)
Kaikkein kiinnostavimman miehen hameasun näin kauan sitten silloin vielä rauhallisessa Jerusalemissa. Vanhalla elegantilla herralla oli arabipäähine ja hienosta raidallisesta englantilaisesta villakankaasta valmistettu hyvinistuva tumma puku. Siihen kuuluivat puvun takki, liivit ja housujen sijaan pitkä kapeahko hame, jossa oli jonkinlainen sivuhalkio.
Housut olivat pitkään tuollaiset hassut sukkahousumaiset putket (kaksi putkea), jotka sidottiin nauhoilla vyötäisille ja toisiinsa kiinni. Ne kävivät kohtalaisesti nuorille miehille, jotka näyttävät keskiaikaisissa piirroksissa ja maalauksissa joulutontuilta ( sieltä kai se tonttuasu tuleekin).
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että laajat kaftaanit ja löysät pitkät housut ovat ihmiselle kaikkein mukavimmat. Monissa lämpimissä maissa ne yhdistetään samaksi asuksi. Jospa se tulee muotiin täälläkin, sekä miehille että naisille, kun ilmasto tästä vielä lämpenee.
Braveheart-miehet ovat ryhtyneet vastustamaan housutyranniaa. Suomalainen mies voi vastustaa sitä pukeutumalla mukavaan kotitakkiin kuten renessanssin oppinut tai astella saunasta pellavakaavussaan.
Blogi on ihmistä varten eikä ihminen blogia varten
Siellä täällä on nähtävissä ärtyisyyttä ja blogiväsymystä. Blogin pitäisi olla piristävä ja rentouttava asia, ei lisästressin tuoja. Miten bloggaamisesta voi tulla miellyttävä harrastus?
Velikulta on arvostellut jokapäiväistä päivittämisen vaatimista tai toivomista. Siinä pitäisi voida tehdä niin kuin haluaa, kirjoittaa välistä kerran viikossa, välistä useita kertoja päivässä. Kaikenlaista hiostamista pitäisi välttää.
Blogilista on tarpeellinen, suorastaan välttämätön. Mutta en usko, että kenestäkään tuntuu mukavalta katsella oman suosikkiasemansa jatkuvaa hyppelyä. Halutaanko sillä vaikuttaa toisen mielipiteisiin? Jotkut kuten Jary ovat jo jättäytyneet pois suosikkilistalta. (Hänellä on myös englanninkielinen blogi Rockweb.) Uteliaisuudesta seuraan tilannetta vielä jonkin aikaa ja teen ehkä itse samoin. Mittari on ihan riittävä kertomaan, että blogia luetaan. Erityiset kerran vuodessa tapahtuvat suosikkiäänestykset vaikuttavat ihan mukavalta idealta.
Mieluummin tiedottamista
kuin kilpailuttamista
Olisi ehkä parempi, jos tiedotettaisiin enemmän blogeista sen sijaan että blogeja asetetaan arvojärjestykseen. Aloittelijalle ei ole kivaa että hän on 2412. taI 1740. tms, kun joku julkkis tai aikaisemmin nettipalstoilla tuttavapiirin luonut kiipeää heti kärkeen.
En missään nimessä tarkoita tällä nyt Hesarin toimittajaa Anssia. Hän on osallistuva havainnoitsija, joka tekee aikansa työtään blogien parissa. Hesarilla on varmaankin omat periaatteensa tässäkin jutussa, joten voimme elää niin kuin ennenkin - ja kohdella Anssia niin kuin muitakin bloggaajia (erikoistilanteesta huolimatta). Lisäksi - tämä on vapaa maa, joten sanomalehdet saavat perustaa bloginsa. En tiedä vielä Suomessa muita kuin HS:n ja Aamulehden blogin.
On hyvin vaikeaa löytää uusien blogien joukosta juuri ne blogit, joista olisi kiinnostunut. Minusta ruotsalainen Bloggportalen vaikuttaa esittelyissä onnistuneelta. En tiedä, miten sen ylläpitäminen tapahtuu taloudellisessa mielessä. Kun blogien määrä kasvaa Suomessa, täytyy varmaan tehdä uudistuksia täälläkin. Ehkäpä kunkin itsensä kirjoittamat muutaman lauseen blogiesittelyt voitaisiin koota alkuun "blogimatrikkeliksi". Valokuvatkin piristäisivät.
P.S. Mysteereitä riittää. Kolmessa kuukaudessa ei minulle ole selvinnyt seuraava asia: Mikä ero on 'haamupäivityksen' ja 'päivityksen' välillä?
lauantaina, syyskuuta 17, 2005
Kun nokkonen oli ylellisyyttä
Kuva: Jindrich Krejčan kuvitusta Jaroslav Kresánekin kirjaan "Lääkekasveja luonnosta ja puutarhasta." Gummerus 1990.1700-luvulla ei rahvaalla ollut lupaa käyttää nokkosesta valmistettuja alusvaatteita, pitsiä tai pöytäliinoja. Ne olivat aatelistolle varattuja. Tämän täysin uuden asian opin Nylands Hantverkin kotisivuilta, joilla on tietoa uusmaalaisista käsityöläisistä ja kiinnostavista retkikohteista. Aloita vaikka neitinokkosesta (vasemmalla ylhäällä 'startin' jälkeen)
Helsingissä on Jugendsalissa näytteillä uusmaalaisia käsitöitä Frö-näyttelyssä lokakuun 9. päivään asti, su 11-17, ma-pe 9-17. Helsinki-info kertoo, että siellä näkee "miten arjesta voi tehdä kauniimman".
perjantaina, syyskuuta 16, 2005
Hyvä neuvo debytantille ja meille kaikille
Kuva: 120 Great Fashion Designs 1900-1950. Dover.
Eräs newyorkilainen äiti antoi debytanttityttärelleen hyvän neuvon: puhu vain sellaista, minkä voisit nähdä painettuna New York Timesin etusivulla. Tämä neuvo annettiin nähtävästi 1900-luvun alussa, mutta on hyvä vielä nyt, bloggaajillekin.
Kahdestakin syystä tässä kannattaa ajatella New York Timesia eikä esimerkiksi Helsingin Sanomia. Ensinnäkin Suomi poikkeaa edelleen mielipideilmastoltaan muista länsimaista, vaikka lähentymistä on tapahtunut. Se näkyy selvästi Hesarissa. Mutta mikään uutinen ei voi olla hätkähdyttävä lehdessä, jonka etusivu on uhrattu mainoksille. Pelkästään tuo kädenliike, sivun kääntäminen, laimentaa tunnelman lukijalta.
Jotkut ajattelevat, että nimimerkki tekee vapaaksi. Nimimerkin käyttäminen saattaa suoda julkisuuden henkilölle joksikin aikaa kirjoitusrauhan. Samoin se suojelee joissain erikoistilanteissa henkilön yksityiselämää.
Nimimerkit voivat olla myös hauskaa leikkiä, mutta lähihistoriakin kertoo, että henkilö paljastuu jossain vaiheessa nimimerkin takaa. Oikeaa demokratiaa ja sananvapautta on se, että ihminen saa ilmaista mielipiteitään nimenomaan omana itsenään. On selvää, että jokainen vastaa sanoistaan ja teoistaan.
Syyssatoa
Kuva: Dover
Internet ja blogit ovat vain välineitä aivan samoin kuin ovat olleet ennen sitä ääni, pergamentti, puutikku, tuohikäärö, sanojen hakkaaminen taltalla kiveen, muste, kynä, paperi, kirjoituskone, puhelin. Kaikkia niitä voi käyttää tiedon välittämiseen, kommunikaatioon. Ihminen antaa niihin merkityksen, sisällön. Ihminen luo niiden avulla myös kulttuuria.
Olin kulttuurikierroksella Blogilistassa ja löysin kaksi mukavaa bloggaajaa, kaimakset Juhon ja Johanneksen.
Amerikan itärannikon tuulet puhaltavat Juhon blogissa. Hän kuvaa elämäänsä "ison omenan madonkolossa" Newarkissa, mutta päällimmäisinä ovat blogissa kuitenkin hänen muistonsa ja kuvansa New Orleansista ennen Katrinaa.
Toisesta blogista kiinnostuin aluksi kirjoittajan kauniin nimen vuoksi. Johannes Nieminen on kirjoittanut vasta muutaman kirjoituksen. Toivon, että hän jatkaa. Johannekselta löytyi seuraava testi. Siinä on eri pituisia vaihtoehtoja.
What Famous Leader Are You?
personality tests by similarminds.com
Keep in mind, your results are dependent on the accurate truth of your responses. Furthermore, this test while based on the SimilarMinds personality engine is less serious and laboriously tuned compared to the tests on the main personality test page. To see the other result possibilities click here.
No, jopas sattuikin. Olen kokenut jo jotain vastaavaa Kyproksella ja Kiiltomadossa.
torstaina, syyskuuta 15, 2005
Blogisiskon vastaukset Kirjailijaelämää-blogin kyselyyn
Kysymykset ovat nähtävissä Katri Mannisen blogissa. 14.9.2005 Katri on tehnyt suuren työn laatiessaan kysymykset. Vastaa sinäkin!
OMA BLOGI
0. Blogi on päiväkirjan, kotisivujen, yleisönosastokirjoituksen ja linkkejä sisältävän muistikirjan sekoitus. Se on myös erinomaista aineistoa tulevaisuuden sukututkijoille ja historioitsijoille. Kieli elää ja kehittyy huimaa vauhtia blogeissa.
1. Aloitin bloggaamisen 2.kesäkuuta 2005 blogilla Blogisisko, joka muistelee, pohtii ja keskustelee.
2. Blogi on uusi harrastus, jotain samanlaista kuin uuden kielen oppiminen. Tulee kirjoitettua joka päivä jotakin. Blogien avulla voi luoda uudenlaisen ystäväpiirin. Tämä sopii hyvin niille, jotka tekevät työtä kotona.
3. Yritän kirjoittaa pääblogiini Blogisiskoon joka päivä. Joskus laitan useammankin jutun vuorokauden aikana. Näin olen tehnyt oppiakseni näin alussa esimerkiksi kuvien laittamista ja linkittämistä. [linkki korjattu vuonna 2009] Kotisivublogiin olen koonnut vähitellen informaatiota omista kirjoistani, linkkejä 1500-luvusta ja 1900-luvun alusta sekä tietoa muista samoja aikakausia käsittelevistä nuortenkirjoista. Broken Star – blogi (alussa Bloggerissa) syntyi sen vuoksi, kun Bloggerissa ei voi esittää kirjoituksia koottuina aihepiireittäin ryhmissä. Dokumentoin kuvien kera vuosien, jopa vuosikymmenien aikana kertyneet käsityöni, käsitöiden historiaa sekä muistoja Pohjois-Amerikan käsityökulttuurista.
4. En tunne syyllisyyttä, jos en ehdi kirjoittamaan blogiin. Kirjoitan vain pääblogiini joka päivä. Aika ei riitä enempään.
5. Bloggaaminen kuulostaa korvassa paremmalta kuin blogaaminen.
6. 22.6. 2005 Laskurissani (http://laskuri.tiedot.net) oli 216 kävijää. Tänään 14.9. 2005 [j on luku 10839. Kävijämäärä on kasvanut alkuaikojen sadasta noin 180:een vuorokaudessa. [joulukuu 2011 kävijöitä on ollut yhteensä 357 407. Aikaisemppi mittari kadonnut. ]
7. Blogilistalla ”tilaajamäärä” on vaihdellut 35-38. Koska kirjoitan hyvin monenlaisista aiheista, tilaajat vaihtuvat.
MUIDEN BLOGIT
1. Luen mahdollisimman monenlaisia blogeja. Sillä tavalla voin tutustua ihmisiin, joita en koskaan muutoin tapaisi. Blogien kautta voi saada myös uusia ystäviä.
2. Aloitin blogien lukemisen keväällä 2005, kun blogeista keskusteltiin Rihmastossa ja Kiiltomadossa.
3. Blogilistallani ("tilattuina" suosikkeina) on tällä hetkellä 50 blogia. Lisään siihen koko ajan nimiä. En ole nähnyt vielä mitään syytä poistaa nimiä listaltani. Tietenkin poistan, jos joku lopettaa kokonaan. Lisäksi käyn läpi muita silloin kun ehdin.
4. Luen mieluiten sellaisia blogeja, jotka ovat hyvää kieltä ja asiallisia tai kertovat jostain täysin poikkeuksellisesta asiasta tai kokemuksesta kuten esimerkiksi New Orleansin Katrina-katastrofia koskevat blogit.
5. Alatyyli ja ilkeily karkottavat eniten.
6. Kyllä toki seuraan myös blogeja, jotka käsittelevät minua ärsyttäviä asioita tai mielipiteitä. En oleta, että toiset ovat asioista samaa mieltä kuin minä. Blogit ovat nimenomaan sitä varten, että erilaiset mielipiteet pääsevät esille. Typeryyksiä ja seksihölmöilyjä en jaksa yleensä lukea.
7. Luen etupäässä suomeksi kirjoitettuja blogeja. Osa niistä on ulkosuomalaisten kirjoittamia.
8. Olen etsinyt ulkomailta huippublogeja. Ne käsittelevät lähinnä kirjallisuutta.
9. Silloin tällöin käyn läpi Blogilistan uusia blogeja ja etsin jotain uutta myös ulkomailta.
INTERBLOGISTISUUS YMS.
1. Blogini ovat Blogilistalla.
2. –
3. Olen ilmoittanut ne sinne itse.
4. Käyn muitten blogit läpi suosikkilistaltani ja vilkaisen samalla uteliaisuudesta tilannettani.
5. Blogin sijoittuminen ei ole minulle tärkeä. Enhän välitä omien suosikkieni sijoittumisestakaan. Oli kiinnostavaa, että käsityöblogini Broken Star – Blogisiskon käsityöt hyppäsi heti kuumalle listalle ja on siellä edelleen.
6. En anna sijoittumisen vaikuttaa liikaa, sillä se aiheuttaisi itsesensuuria ja rajoittaisin siten itse omaa sananvapauttani.
7. Kommentoin, kun minulla on jotain sanottavaa.
8. Joistakin blogeista kehittyy kuin klubeja, joissa käydään keskusteluja.
9. Minua kiinnostavat monet asiat, ehkä kuitenkin eniten kirjallisuus, naisten ja lasten asema.
10. Toisinaan kommentoin muiden blogeja omassa blogissani. Näin käy, kun kommentti kasvaa uuteen suuntaan tai liian laajaksi laitettavaksi siihen blogiin, jossa keskustelu alkoi.
11. Minusta tuntuu, että suomalaisissa blogeissa voisi havaita monia ryhmiä, jotka ovat jossain määrin limittäin. Siinä olisi kiinnostava tutkimusaihe.
12. En tunne olevani sisäpiiriä. Olen iloinen siitä, että olen löytänyt mukavia blogituttavia ja jopa muutamia ystäviä.
13. En ole käynyt blogitapaamisissa. Tietääkseni tunnen henkilökohtaisesti vain yhden bloggaajan. Nimimerkeistä en voi olla varma.
OMA BLOGI
0. Blogi on päiväkirjan, kotisivujen, yleisönosastokirjoituksen ja linkkejä sisältävän muistikirjan sekoitus. Se on myös erinomaista aineistoa tulevaisuuden sukututkijoille ja historioitsijoille. Kieli elää ja kehittyy huimaa vauhtia blogeissa.
1. Aloitin bloggaamisen 2.kesäkuuta 2005 blogilla Blogisisko, joka muistelee, pohtii ja keskustelee.
2. Blogi on uusi harrastus, jotain samanlaista kuin uuden kielen oppiminen. Tulee kirjoitettua joka päivä jotakin. Blogien avulla voi luoda uudenlaisen ystäväpiirin. Tämä sopii hyvin niille, jotka tekevät työtä kotona.
3. Yritän kirjoittaa pääblogiini Blogisiskoon joka päivä. Joskus laitan useammankin jutun vuorokauden aikana. Näin olen tehnyt oppiakseni näin alussa esimerkiksi kuvien laittamista ja linkittämistä. [linkki korjattu vuonna 2009] Kotisivublogiin olen koonnut vähitellen informaatiota omista kirjoistani, linkkejä 1500-luvusta ja 1900-luvun alusta sekä tietoa muista samoja aikakausia käsittelevistä nuortenkirjoista. Broken Star – blogi (alussa Bloggerissa) syntyi sen vuoksi, kun Bloggerissa ei voi esittää kirjoituksia koottuina aihepiireittäin ryhmissä. Dokumentoin kuvien kera vuosien, jopa vuosikymmenien aikana kertyneet käsityöni, käsitöiden historiaa sekä muistoja Pohjois-Amerikan käsityökulttuurista.
4. En tunne syyllisyyttä, jos en ehdi kirjoittamaan blogiin. Kirjoitan vain pääblogiini joka päivä. Aika ei riitä enempään.
5. Bloggaaminen kuulostaa korvassa paremmalta kuin blogaaminen.
6. 22.6. 2005 Laskurissani (http://laskuri.tiedot.net) oli 216 kävijää. Tänään 14.9. 2005 [j on luku 10839. Kävijämäärä on kasvanut alkuaikojen sadasta noin 180:een vuorokaudessa. [joulukuu 2011 kävijöitä on ollut yhteensä 357 407. Aikaisemppi mittari kadonnut. ]
7. Blogilistalla ”tilaajamäärä” on vaihdellut 35-38. Koska kirjoitan hyvin monenlaisista aiheista, tilaajat vaihtuvat.
MUIDEN BLOGIT
1. Luen mahdollisimman monenlaisia blogeja. Sillä tavalla voin tutustua ihmisiin, joita en koskaan muutoin tapaisi. Blogien kautta voi saada myös uusia ystäviä.
2. Aloitin blogien lukemisen keväällä 2005, kun blogeista keskusteltiin Rihmastossa ja Kiiltomadossa.
3. Blogilistallani ("tilattuina" suosikkeina) on tällä hetkellä 50 blogia. Lisään siihen koko ajan nimiä. En ole nähnyt vielä mitään syytä poistaa nimiä listaltani. Tietenkin poistan, jos joku lopettaa kokonaan. Lisäksi käyn läpi muita silloin kun ehdin.
4. Luen mieluiten sellaisia blogeja, jotka ovat hyvää kieltä ja asiallisia tai kertovat jostain täysin poikkeuksellisesta asiasta tai kokemuksesta kuten esimerkiksi New Orleansin Katrina-katastrofia koskevat blogit.
5. Alatyyli ja ilkeily karkottavat eniten.
6. Kyllä toki seuraan myös blogeja, jotka käsittelevät minua ärsyttäviä asioita tai mielipiteitä. En oleta, että toiset ovat asioista samaa mieltä kuin minä. Blogit ovat nimenomaan sitä varten, että erilaiset mielipiteet pääsevät esille. Typeryyksiä ja seksihölmöilyjä en jaksa yleensä lukea.
7. Luen etupäässä suomeksi kirjoitettuja blogeja. Osa niistä on ulkosuomalaisten kirjoittamia.
8. Olen etsinyt ulkomailta huippublogeja. Ne käsittelevät lähinnä kirjallisuutta.
9. Silloin tällöin käyn läpi Blogilistan uusia blogeja ja etsin jotain uutta myös ulkomailta.
INTERBLOGISTISUUS YMS.
1. Blogini ovat Blogilistalla.
2. –
3. Olen ilmoittanut ne sinne itse.
4. Käyn muitten blogit läpi suosikkilistaltani ja vilkaisen samalla uteliaisuudesta tilannettani.
5. Blogin sijoittuminen ei ole minulle tärkeä. Enhän välitä omien suosikkieni sijoittumisestakaan. Oli kiinnostavaa, että käsityöblogini Broken Star – Blogisiskon käsityöt hyppäsi heti kuumalle listalle ja on siellä edelleen.
6. En anna sijoittumisen vaikuttaa liikaa, sillä se aiheuttaisi itsesensuuria ja rajoittaisin siten itse omaa sananvapauttani.
7. Kommentoin, kun minulla on jotain sanottavaa.
8. Joistakin blogeista kehittyy kuin klubeja, joissa käydään keskusteluja.
9. Minua kiinnostavat monet asiat, ehkä kuitenkin eniten kirjallisuus, naisten ja lasten asema.
10. Toisinaan kommentoin muiden blogeja omassa blogissani. Näin käy, kun kommentti kasvaa uuteen suuntaan tai liian laajaksi laitettavaksi siihen blogiin, jossa keskustelu alkoi.
11. Minusta tuntuu, että suomalaisissa blogeissa voisi havaita monia ryhmiä, jotka ovat jossain määrin limittäin. Siinä olisi kiinnostava tutkimusaihe.
12. En tunne olevani sisäpiiriä. Olen iloinen siitä, että olen löytänyt mukavia blogituttavia ja jopa muutamia ystäviä.
13. En ole käynyt blogitapaamisissa. Tietääkseni tunnen henkilökohtaisesti vain yhden bloggaajan. Nimimerkeistä en voi olla varma.
They are back: Esiliinojen paluu
Parasta kaivaa esille mummonessut ja Marimekko-esiliinat.
Googlella "St Paul Pioneer Press/08/21/2005/Aprons are suddenly haute". Katsotaan tuleeko välimuistista.
Googlella "St Paul Pioneer Press/08/21/2005/Aprons are suddenly haute". Katsotaan tuleeko välimuistista.
keskiviikkona, syyskuuta 14, 2005
Eikö naiseus kelpaa enää kenellekään?
Kuva: Pictorial Archives Of Decorative and Illustrative Mortised Cuts. Ed. by Carol Belanger Crafton. Dover.
Emmekö me naiset ole ihmisiä ennen kuin olemme muuttuneet miehiksi?
Olen lukenut hämmentyneenä kahta blogia. Kirjailijan häiriöklinikassa naiset muistelevat lapsuuttaan Sekä Kirsti että "Sylvi" sanovat, että eivät voineet sietää lapsena esiliinoja - eivätkä vieläkään.
Syynä ei ollut se, että esiliinat olisivat olleet rumia tai kiristäviä, paikattuja, ruman värisiä. Ei, vaan siksi mitä ne heille symbolisoivat.
Kirsti sanoo esiliinan "alleviivaavan sitä, etten ole poika ja että kaikki hauska ja mielenkiintoinen oli minulta sen vuoksi kielletty." Sylvi on samaa mieltä: "Jo varhain huomasin, että miehillä on hauskempaa. Jutut leppoisampia ja hulvattommapia."
Ei vain
suomalainen ilmiö
Tämä ei ole suinkaan vain suomalainen ilmiö. Joyce Carol Oates kirjoittaa klassikkokirjojen maailmasta: "It's a man's world". Hän jatkaa, että feminismiin perehtynyt nainen löytää suurista klassikoista paljon sellaista, joka ärsyttää ja loukkaa, mutta muistuttaa, että niissä on paljon opittavaa ja innostavaa, nimittäïn se, miltä tuntuu olla ulkopuolinen.
"Naisen tulee tunnistaa ja myöntää olevansa loukkaantunut ja vihainen ja toivovansa oikeutta ja jopa kostoa, jos ei niinkään teoissa kuin kirjallisuuden avulla."
(The Faith of a Writer, s. 27.)
Emme kai usko edeelleenkin miesten propagandaan meidän naisten huonommuudesta? Se toinen blogikeskustelu, joka hämmensi minua käsittelee testiä keskiajan pyhimyksistä (tiistaina 13.9.). Lukekaa Dionysoksen keväästä kommentit ja löydätte Hanhensulan vieraan, joka tyytymättömänä keskusteluun sanoo: "Tämä oli todellakin akkojen kotkotuksia".
Antiikin filosofien
sovinismi joutaa
roskakoriin
Minä tulin vihaiseksi luettuani sen. Jäljet johtavat mielestäni suoraan sylttytehtaalle antiikkiin, jossa viisaina pidetyt fiosofit halveksivat naisia. Meidän oppinut filosofimme on omaksunut vanhan opin.
Mitä me ajattelisimme, jos samanlaisia mielipiteitä olisi esitetty joistakin muista ihmisryhmistä? Miksi naisten halveksiminen on edelleen hupia? Miksi naiset edelleen häpeävät naiseuttaan?
Vai olemmeko alistuneet lopullisesti toteuttamaaan My Fair Ladyn professori Higginsin/George Bernard Shaw'n toivomusta " Why can't a woman be more like man?" Eikö naisena oleminen olekaan täyttä ihmisyyttä - ilman esiliinaa tai esiliinan kanssa? Emmekö ole ihmisiä ennen kuin olemme muuttuneet kokonaan miehiksi?
Syynä ei ollut se, että esiliinat olisivat olleet rumia tai kiristäviä, paikattuja, ruman värisiä. Ei, vaan siksi mitä ne heille symbolisoivat.
Kirsti sanoo esiliinan "alleviivaavan sitä, etten ole poika ja että kaikki hauska ja mielenkiintoinen oli minulta sen vuoksi kielletty." Sylvi on samaa mieltä: "Jo varhain huomasin, että miehillä on hauskempaa. Jutut leppoisampia ja hulvattommapia."
Ei vain
suomalainen ilmiö
Tämä ei ole suinkaan vain suomalainen ilmiö. Joyce Carol Oates kirjoittaa klassikkokirjojen maailmasta: "It's a man's world". Hän jatkaa, että feminismiin perehtynyt nainen löytää suurista klassikoista paljon sellaista, joka ärsyttää ja loukkaa, mutta muistuttaa, että niissä on paljon opittavaa ja innostavaa, nimittäïn se, miltä tuntuu olla ulkopuolinen.
"Naisen tulee tunnistaa ja myöntää olevansa loukkaantunut ja vihainen ja toivovansa oikeutta ja jopa kostoa, jos ei niinkään teoissa kuin kirjallisuuden avulla."
(The Faith of a Writer, s. 27.)
Emme kai usko edeelleenkin miesten propagandaan meidän naisten huonommuudesta? Se toinen blogikeskustelu, joka hämmensi minua käsittelee testiä keskiajan pyhimyksistä (tiistaina 13.9.). Lukekaa Dionysoksen keväästä kommentit ja löydätte Hanhensulan vieraan, joka tyytymättömänä keskusteluun sanoo: "Tämä oli todellakin akkojen kotkotuksia".
Antiikin filosofien
sovinismi joutaa
roskakoriin
Minä tulin vihaiseksi luettuani sen. Jäljet johtavat mielestäni suoraan sylttytehtaalle antiikkiin, jossa viisaina pidetyt fiosofit halveksivat naisia. Meidän oppinut filosofimme on omaksunut vanhan opin.
Mitä me ajattelisimme, jos samanlaisia mielipiteitä olisi esitetty joistakin muista ihmisryhmistä? Miksi naisten halveksiminen on edelleen hupia? Miksi naiset edelleen häpeävät naiseuttaan?
Vai olemmeko alistuneet lopullisesti toteuttamaaan My Fair Ladyn professori Higginsin/George Bernard Shaw'n toivomusta " Why can't a woman be more like man?" Eikö naisena oleminen olekaan täyttä ihmisyyttä - ilman esiliinaa tai esiliinan kanssa? Emmekö ole ihmisiä ennen kuin olemme muuttuneet kokonaan miehiksi?
Esiliinan arkea ja juhlaa.
Kuva: Vintage Spot Illustrations of Children. Judy M. Johnson (ed), Dover. Äidin pikkuapulaisella oli ennen aikaan aina päällään esiliina. Siinä oli useimmiten röyhelöt olkapäillä ja edessä ainakin yksi pieni tasku, jossa sai pitää nenäliinan. Kaikkein tärkeintä olivat kuitenkin esiliinan nauhat.Ilkikuriset pojat saattoivat sitoa edessään istuvan tytön esiliinannauhoista pulpettiin kiinni. Tavallisesti nauhat saivat olla rauhassa, kauniisti rusetilla.
Esiliina on suojellut arkisesti lialta ja kulutukselta. Sepällä on ollut esiliina, samoin leipurilla ja kaikilla muilla, jotka ovat tehneet työtä. Sairaanhoitajilla, perheenäideillä ja lastenhoitajilla on ollut perinteisesti esiliina.
Esiliinojen kulttuurihistoriaa
tutkitaan
Eriika Kyllösen tekstiilikokoelmissa voi nähdä monenlaisia esiliinoja. On pyykkipoikaessuja, kotitalousesiliinoja - jollaisia tehtiin koulujen käsityötunneilla- on miesten esiliinojakin.
Kansatieteellinen esitys kertoo emännänessuista, lastenessuista ja kansallispukujen esiliinoista. Tuntuu siltä, että esiliinoista voisi tehdä väitöskirjan.
Ruotsin kuningasta Kustaa Vaasaa moitittiin ylellisyydestä, siitä että hän hankki lapsilleen ylellisempiä vaatteita kuin kukaan muu Euroopan hallitsija. Hänen tyttärelläänkin oli tusinan verran esiliinoja, toiset kultabrokadista, toiset silkistä ja sametista. Nämä kuninkaalliset esiliinat olivat pelkkiä koristeita, kaitaliinaa muistuttavia suikaleita kuten voi nähdä seuraavssa piirroksessa Tanskan prinsessalla 1500-luvun puolivälin asussa.
Esiliinat ovat mukana keskiajan ja renessanssin taiteessa.
Kokoelma on hätkähdyttävä. Se on esiliinan arkea ja juhlaa. Mutta milloinkaan ei vaatimaton esiliina ole ollut jalommassa tehtävässä kuin pelastaessaan ihmishengen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)