Tuhkakuppi uusiokäyttöön

Lisäys 2012 Kuvani ovat kadonneet jonnekin. Tilalla oli vain musta neliö ja huutomerkki. Mysteeri.

Kirpputoreilla myydään monenlaisia tuhkakuppeja. Ne voi ottaa uusiokäyttöön. Ostin nämä tyylikkäät tuhkakupit lautasiksi, joille voi laittaa teepussin.lKaunis tarjotinkin on kirpputorilta.

Timo Sarpanevan suunnittelemia tuhkakuppeja on monta kokoa. Niistä saa turvallisen lautasen paksun kynttilän alle.Muita kirjoituksiani teestä Blogisisko 1:ssä.

http://amnellanna.blogspot.com/search/label/tee

Kissa kesävieraana

Nestor0707b, originally uploaded by amnellanna.

Nestorin muotokuva on suosittu Flickrissä. over 2600 views.

Nestor

Nestor de Burma, originally uploaded by amnellanna.

Nestorin profiili. Nuori Nestor Burma

Sunnuntai-ilta

DSC07485, originally uploaded by amnellanna.

Nuori vanha, vanha vanha ja vanhin vanha?

Sofokles (495 eKr- 406 eKr) oli paljon yli 60-vuotias kirjoittaessaan Oidipus-näytelmän. Jatko-osan siihen hän kirjoitti 20 vuotta myöhemmin. Huom! Viittaan tässä englanninkieliseen Wikipedian Sofokles-artikkeliin, koska siinä käytetään normaalia eurooppalaista ajanlaskun merkintää päinvastoin kuin suomenkielisessä Wikipediassa, joka poikkeaa tässä asiassa täysin muiden maiden vastaavista artikkeleista ja yleisestä kielenkäytöstä suomen kielessä ja edustaa näin kielellistä harvainvaltaa tai sanoisinko anarkiaa. Englanninkielinen artikkeli on myös laajempi.

Ikäluokittelukin on usein vallankäyttöä. Sillä halutaan osoittaa, että kyseinen henkilö ei pysty hallitsemaan elämäänsä: Lapsi eksyi. Vanhus kompastui. Nuorukainen ajoi pahan kolarin. Mutta esimerkiksi poliitikkoja tai muita julkisuuden henkilöitä ei mummotella eikä vaaritella eikä nimitetä 'vanhuksiksi' - eikä nuorukaisiksikaan.

Eräs nainen sai puhelinsoiton sosiaalityöntekijältä, joka tiedusteli: "Haluamme tietää, kuka pitää huolta vanhuksesta?". Hetken mietittyään nainen tajusi, että soittaja tarkoitti hänen yli 90-vuotiasta miestään ja vastasi: "En minä tiedä, kun 'vanhus' on tällä hetkellä Lapissa hiihtämässä".

Ihmiset ovat erilaisia, heitä ei voi niputtaa iän mukaan. Ikäluokittelu ei ole useinkaan luonnollista. Siitä kertoo sekin tosiasia, että siihen ei tahdo löytyä luontevia sanoja. Näin on muissakin kielissä kuin suomessa.

Englannissa on käytetty yli 60-vuotiaista esimerkiksi termejä 'golden agers', 'oldsters', 'retirees' (eläkeläiset, vaikka eläkeläisissä on alle viisikymppisiäkin), 'senior citizens' ja viimeksi 'seniors'. Uusin luokittelu on seuraava:

65-80 'young old'
80-90 'old old'
90-99 'oldest old'
100+ 'centenarians'

(Jack Rosenthal: What will you call me when I am 64?" International Herald Tribune. July 23. 2007)

Mutta miksi luokitella ihmisiä? Siihen on harvoin kunnon syytä.

Kletschmer ja klassinen musiikki soi kirpputorilla

Tänään sai kuulla hyvää musiikkia Hietalahden kirpputorilla. Nämä soittajat esittivät klassista musiikkia ja kletschmeriä taidolla.

Hups!

Hups!, originally uploaded by amnellanna.

Astuin eilen oikein vauhdilla paljaalla jalalla nastaan. Huh, kyllä koski kantapäähän ja verta tuli paljon. Tänään nastan kohdalla oli vain piste, mutta vieressa mustaa ja punaista. Muistin, että tetanus-rokotuksesta on jo vuosia. Siis Viiskulman terveyskeskukseen. Sain rokotuksen, mutta mitään pahaa ei kantapäässä ollut, vain mustelma.

Pidän yleensä aina kameran mukana. Kuvasin Punavuoren taloja, tuttuja maisemia jo opiskeluajoista asti. Tuo kulmatalo on ollut minusta aina kaunis. Jotta kuvasta tulisi mahdolliisman tarkka, tuen yleensä kameran johonkin - nyt tuin seinään - ja käytän aikalaukaisua.

Liikenne vyöryi ohi. Kuvasta ei tullut alussa ihan sitä, mitä aikoin.

Junat

Kuvassa on tyttäremme amerikkalaisen junan vieressä poseeraamassa, muistaakseni Washington DC:ssä. Emme matkustelleet Pohjois-Amerikassa junalla, mutta Eurooppaa kiersimme kuukauden Eurail-lipuilla kahtena kesänä.

Junalla matkustamista on pidetty vanhanaikaisena "mummojen", Miss Marplen elämäntyylinä, menneen maailman tapana liikkua paikasta toiseen. Agatha Christie itsekin kertoo muistelmissaan, kuinka vapautuneeksi ja itsenäiseksi hän tunsi itsensä saatuaan ajokortin ja oman auton. Mutta nimenomaan englantilaiset junat ovat sitä nostalgiaa, josta pidän. Katselemme usein Miss Marple, Hercule Poirot ja Sherlock Holmes -TV-sarjoja, joita olemme nauhoittaneet itsekin paljon.

Junalla matkustamisesta on kuitenkin tulossa uudenaikainen ja suositeltu tapa matkustaa, sillä se säästää luontoa. Englannin anglikaaninen kirkko on päättänyt, että sen työntekijät matkustavat aina kun mahdollisista junalla, myös ulkomaille. Suomesta en ole kuullut vastaavanlaista edes vihreiden taholta.

Parasta on, että junassa on mukavaa matkustaa. Voi lukea, tehdä käsitöitä tai nukkua jos ei keksi parempaa tekemistä. Maisemia ei voi katselle, sillä nykyiset junat kulkevat liian nopeasti. Edelleen toteutumaton haaveeni on matkustaa junalla Kiinaan. Jotkut tuttavat ovat tehneet sen matkan useitakin kertoja. Siihen asti voi vain muistella entisiä junamatkoja. En kuitenkaan niitä kovalla puupenkillä kahdeksan tuntia kestäneitä matkoja Savoon opiskeluaikana. Mieluummin vaikkapa tätä:

Aamulla varhain juna on pysähtynyt metsän keskelle. Ikkunasta näkyy puistomainen maisema, jossa on reheviä lehtipuita. Kaurisemo vasoineen on pysähtynyt katsomaan junaa. Tuo satumainen maisema on jäänyt mieleeni ihanteellisena. Jotain samaa saattoivat varmaankin kokea entisaikojen matkustajat jotka liikkuivat vaunuilla, ratsain tai kävellen halki Euroopan.

Täältä löytyy pitkä luettelo elokuvista, joissa juna on tärkeä. Trains in Movies.

Punaista ja vihreää

Punaista ja vihreää, originally uploaded by amnellanna.

Keltainen taivas

DSC07292, originally uploaded by amnellanna.

Lehmuksen latvatöyhtö

lehmusb1, originally uploaded by amnellanna.

Lempilehmukseni latvaan on kasvanut tuuhea töyhtö. Huomasin sen ilmestyneen eilen. Nähtävästi lämmin ilma ja runsaat sateet ovat aiheuttaneet sille kasvupyrähdyksen, ja kukinta korostaa pyöreää muotoa. Muutkin Johanneksenpuiston lehmukset kukoistavat.

Kesä kaupungissa: kirpputori

DSC07175, originally uploaded by amnellanna.

Maailmat kohtaavat Hietalahden kirpputorilla.

Kesä kaupungissa: kukat

DSC07096, originally uploaded by amnellanna.

Kukkia Vanhan kirkon puistossa, Helsingissä

Ensi kerran Pariisissa käydessäni ihastuin Luxembourgin puiston hyvinhoidettuihin ahkeraliisoihin. Kasvatin niitä Toronton talon edessä, ja niistä tuli melkein yhtä kauniita, niin kauniita että jotkut pysäyttivät autonsa ja tulivat niitä katsomaan. Se oli minun puutarhurinurani huippusaavutus. Nyt olen nojatuolipuutarhuri, joka nauttii puistojen kukista.

Kesä kaupungissa: puistot

DSC07104, originally uploaded by amnellanna.

Vanhan kirkon puisto.

Johanneksen kirkko, Helsinki

The church of St. John, Helsinki, originally uploaded by amnellanna.

Lauantaiaamuna noin 6:30.

Patsaat: Äidinrakkaus

Äidinrakkaus, originally uploaded by amnellanna.

Kuva: Beesi.

Kesä kaupungissa: pilvet 2

DSC07064, originally uploaded by amnellanna.

pilviä

DSC07059, originally uploaded by amnellanna.

Kommentti: Vorschmack

Klikkaa kuvaa, jos haluat nähdä sen suurempana - ja lukea tekstin lautasesta

Kommentti Kemppisen blogin kirjoitukseen liharuoista:

Vorschmackiin täytyy olla tunneside. Muuten en ymmärrä sen suosiota. Olen syönyt sitä mm Etelä-Esplanadilla sijaitsevassa hienossa ravintolassa kanadansuomalaisen ystäväni kanssa, koska hän halusi syödä Mannerheimin lempiruokaa (?).

Minusta Vorschmack on kamalaa, kuin vauvanruokaa, johon on laitettu suolaa (silli ja suolakurkku. Ks. ravintolan erinomainen selostus tästä ruokalajista.). Suosivatko vanhat herrat (mm Mannerheim) sitä, kun se on pehmeää ruokaa, sitä voi syödä huonoillakin hampailla?

Amerikkalaiset pihvit ovat tyrmistyttävän isoja - ja hyviä. Isoimmat olen saanut Helenassa, Montanassa ja New Yorkissa herrojen klubissa, jonne eräs ikivanha miljonääri vei minut, kun olin vaihto-oppilasaikana viikon ajan vieraana White Plainsissä hänen naapurissaan. Kun olin teini-ikäinen, pystyin syömään sellaisen määrän lihaa. Nyt olen melkein kasvissyöjä.

Mannerheimko nousukas? Se oli varmaankin vitsi? Vai onko Louhisaari jokin torppa?

Hesari ilahdutti tänään

Kiitos Hesarille tästä viikonlopusta.

Lasten- ja nuortenkirjoista julkaistaan vähän arvosteluja. Jokainen arvostelu on juhlaa nuortenkirjailijalle. 1500-lukua kuvaavasta "Kyynärän mittaisesta tytöstä" ei ole ollut Hesarissa muuta kuin nimi sen vuoden syksyn (2004) uusien kirjojen luettelossa. Siksipä ilahduin kovasti, kun näin Harry Potter -kuumeen ollessa kovimmillaan arvostelun Lucian uusista seikkailuista eli kirjastani "Pako Tallinnaan". Ja paikkakin on paras mahdollinen - sarjakuvien vieressä Lasten osastossa.

Arvostelijana on Vilma Ruoho, joka edustaa niitä henkilöitä, joille ensisijaisesti kirjoitan. Vilma on 13-vuotias tyttö. Niin kuin aina hyvässä kritiikissä hän kertoo ensin kirjasta ja esittää sitten loppuarvion. En ole koskaan ilahtunut näin paljon kritiikistä. Viimeisessä kappaleessa Vilma kirjoittaa:

" Anna Amnellin kirja Pako Tallinnaan on vauhdikas, eikä toimintaa puuttu. Huono puoli on se, että kirja on liian lyhyt [!]ja nopeasti luettava."

Lisää tällaisia arvosteluja. Nyt lähtee varmaan kolmas osa Lucian seikkailuista vauhtiin tosissaan.

Vilma kirjoittaa: "Kirja sopii ikäisilleni ja nuoremmille, koska teksti on suurta ja kuvia paljon. Suosittelen kirjaa historiasta kiinnostuneille ja pienestä jännityksestä pitäville."

Kiitos, Vilma. Pientä jännitystä on luvassa seuraavassa osassakin.

Lisää Luciasta ja 1500-luvusta on blogissani Lucia Olavintytär. Uusin kirjoitus kertoo siitä, miten löysin lopulta Tallinnasta talon, johon Lucia ja Margareta saattoivat paeta.

Tämän aamun Hesarissa oli myös toinen ilahduttava juttu, kokosivun artikkeli suomalaisesta designesta. Raija Forsström: "Viiva vai kukka? Suomalaisen designen ääripäät, yksinkertainen ja koristeellinen, tasa-arvoistuvat viimein. Oikea vastaus on siis: viiva ja kukka." HS/Koti ja Tyyli 20.7.2007.

Vihdoinkin Hesarin myöntää tämän. Vapaus on tärkeää luovaa työtä tekeville ihmisille.

Kirjoitin samasta aiheesta viime joulukuussa:

"Tässä välillä monet suomalaiset kodit olivat tyhjiä ja värittömiä ja rakennukset askeettisia. Näin äsken sanomalehdessä kuvan, joka näytti minusta ensi silmäykseltä halkoliiteriltä. Se oli Alvar Aallon suunnittelema näyttelypaviljonki. Kaikista oli tullut shakereitä. Askeettisuus oli tyylikästä ja poliittisesti korrektia.

Mutta aika on muuttunut, värejä ja kuvioitakin sallitaan. "

Kommentti

Wienerschnitzel koko perheen Interail-matkalla Euroopassa:

Olimme tulleet Kanadasta Euroopan kiertomatkalle kolmen teini-ikäisen lapsemme kanssa. Yllättävin ruokailuelämys olivat suunnattoman suuret ja erinomaiset Wiener-leikkeet Bremenin torilla ulkoilmaravintolassa.

Toinen asia, jota teini-ikäisemme ihmettelivät Bremenissäkin oli se, että saksalaiset söivät hyvin paljon, jopa enemmän kuin he itse siihen aikaan. Se oli melkein yhtä suuri ihmetyksen aihe kuin se mies, joka haki Ruotsin laivalla pöydästä aina uuden ja uuden täpötäyden lautasellisen ruokaa ja jätti sen kesken hakeakseen uuden lautasellisen.

Pohdimme, mikä oli miehen tausta. Lapsemme arvelivat, että hän oli joutunut näkemään nälkää jossain Itä-Euroopan maaassa. Saattoi olla niin. Oli vasta vuosi 1985.

(Kommentti Kemppisen Wienerschnitzelin tarinoita -kirjoituksen keskustelussa.)

Virusvaroitus. Totta vai urbaanilegenda?

Sain kanadalaiselta ystävältä viestin, jossa varoitetaan pahasta viruksesta. Jos saat koneeseesi viestin, jossa englanniksi "Osama -- saatu kiinni" tai "O-- hirtetty" (ja muka kuva siitä!!), älä avaa. Se on vaarallinen virus, joka voi tuhota täysin koneesi.

Ystäväni on tarkistanut tämän varoitusviestin aitouden useista lähteistä. Siis älä avaa ollenkaan sellaista viestiä!

Netin mukaan väitellään, onko virusvaara todellinen vai ei. Olipa totta vai ei, varoitus ei ole haitaksi.

Patsaita

Viime kesänä Diana-patsas Kolmiopuistossa eli Diana-puistossa näytti tällaiselta. Tämän vuoden puistikossa on tehty remonttia, joka alkaa valmistua. Patsas on jo paikoillaan, mutta nurmikot, kukat ja suihkulähde (Dianan keihään suuntaiset vesisuihkut?) puuttuvat. Ja tietenkin puut on kaadettu. Mitenkäs muuten? Diana puistikko näyttää tällä hetkellä ankealta.




Näiden Robert Stigellin atlasten ohi kuljen ainakin kerran päivässä. Ohranan talo on Kultakalan korttelin vanhin talo (1888) Korkeavuorenkadun ja Punanotkonkadun kulmassa. Venäjän valtiollinen poliisi (=Ohrana) toimi tässä talossa 1900-luvun alussa. "Sortovuosina kulki monen suomalaisen tie Ohranan talon kautta Siperiaan vankeuteen." (Puhvelista Punatulkkuun. Helsingin vanhoja kortteleita.)



Naapurini Johannes Kastaja,



Kolmas patsasnaapurini on Sakari Topelius Koulupuistikossa Ratakadun ja Korkeavuorenkadun kulmassa. Ville Vallgren "Topelius ja lapset" (1932)



Tässä blogissa on ollut tänä vuonna kuvia mm Lönnrotin ja Leinon patsaasta sekä Hovinaisista, jotka ovat tänä kesänä Esplanadipuistossa.

Lisää kuviani patsaista.

Kansanviisautta kirpputorilla

Simo Penttilä oli hyvin suosittu kirjailija.

Taistolaishuiveja?

DSC06897
Originally uploaded by amnellanna
Kukkahuiveja kirpputorilla

Vähän aikaa sen jälkeen, kun olin palannut Suomeen Kanadasta, istuin taksissa, joka oli pysähtynyt liikennevaloihin ja kadun yli kulki nuori nainen kukkakuvioinen venäläishuivi päässä.
- Taistolaishuivi! tuhahti taksinkuljettaja vihaisena. - Tuollaista en antais meidän tytön pitää.

Reaktio oli yllättävä. Käytin nuorempana usein venäläistä huiviani, joka oli vaaleapohjainen ja mielestäni oikein kaunis. Sillä ei ollut minulle poliittista merkitystä. Äidilläni oli oikein iso villainen, punainen kukkakuvioinen venäläishuivi hartiahuivina kotona. Sisareni oli ostanut sen varmaankin kirpputorilta.

En ole koskaan politisoinut venäläisyyttä, en Neuvostoliiton enkä nyt Putinin aikana. Minua ärsyttää myös se, että punaisesta väristä yritetään tehdä vain vasemmiston väri. Punainen on erittäin suosittu väri angloamerikkalaisessa maailmassa ja esimerkiksi katolisuudessa.

En anna myöskään demarien omia punaista ruusua. Kukilla ja väreillä ei ole poliittista jäsenkirjaa, samoin kuin ei ole rodulla, kansallisuudella, kielellä eikä uskonnolla. Minuun on yritetty kuitenkin iskeä venäläisten vihaajan leimaa, kun en pitänyt viime vuosisadalla venäläisiä kiusanneesta poliittisesta systeemistä. Venäläisyys on paljon enemmän kuin NL tai Putin. Minulle venäläisyys on Tsehov, tee, musiikki, kauniit sinikuvioiset astiat, isoisäni tarinat - ja monta muuta mukavaa asiaa.

Klikkaa hakusanaa 'taistolaisuus'

Mitä oli taistolaisuus. Aikalainen kertoo.

Kesä kaupungissa: parvekekukkia Bulevardilla

DSC06882
Originally uploaded by amnellanna

Ota iisisti. On kesä.

DSC06862
Originally uploaded by amnellanna

Kesä kaupungissa: pilvet

DSC06875b
Originally uploaded by amnellanna

kauneutta ja vaihtelua

Pieni Roobertinkatu 4-6

Valokuva: Aune Kämäräinen

Olen kertonut aikaisemmin ensimmäisestä opiskelija-asunnostani, joka oli samalla paikalla, jossa asuivat aikoinaan myös Runeberg, Snellman ja Cygnaeus. Kerron tuosta Iso Roobertinkatu 17-19 -asunnosta myös kirjoituksessa
Kun myrsky riehui Rööperissä .

Tämän päivän Helsingin Sanomat kertoo Ruutanan korttelista (Tornihuone taiteilijan kotina lähes 60 vuotta. HS 14.7.2007. Kertomuksia keskustan kortteleista. Osa 74. Kortteli 58: Ruutana). Siinä sijaitsi ensimmäinen asunto, jossa asuin mieheni kanssa. Olimme juuri menneet naimisiin ja saimme opiskelija-asunnon Juurisen ylioppilaskodista (Kaartinkaupunki, Pieni Roobertinkatu 4-6). Tähän opiskelija-asuntolaan kuului myöhemmin kaksi huoneistoa, toinen kadun puolella toisessa kerroksessa ja toinen pihan puolella kolmannessa kerroksessa. Me saimme kaksi huonetta toisen kerroksen asunnosta. Keittiö ja kylpyhuone olivat yhteiset asuntolan muiden opiskelijoiden kanssa.

Olohuoneessamme oli vielä Mimmi ja Emil Juuriselle kuulunut mahtava tamminen kaappi, jonka edessä seison kuvassa (Kuvan ottaja opiskeli siihen aikaan Ateneumissa). Tammikaappi katosi kuitenkin, kun asunto oli remontissa eräänä kesänä. Samoin katosi vinttikomerostamme huutokaupasta ostamamme mahonkinen etagere, kerroskaappi, jota kaipaan vieläkin.

Opiskelin Juurisen asuntolan aikoina sosiologiaa ja estetiikkaa, ehdin käydä molemmissa aineissa laudaturseminaaritkin. Tein sosiologian esietelmän ryhmäkonfliktiteoriasta professori Kullervo Rainion seminaarissa. Se oli rauhallista opiskelijaelämää.

Juurisen opiskelija-asunnossa kävi myös monia opiskelijatovereitani, joista muutamista tuli myöhemmin hyvinkin tunnettuja. Sitä ennen tiemme olivat kuitenkin eronneet, kun opiskelijamaailma ja koko Suomi muuttui.

Ruutanan korttelissa asui samaan aikaan myös Tove Jansson, josta Helsingin Sanomat kertoo kortteliartikkelissaan. Kuvat Tove Janssonin talosta: Anna Amnell






Ruutanan kortteli kartta ym

Klikkaa kuvia, jotta näet lisää kuvia Ruutanan korttelin taloista.

Nestor pitää kukista

Nestor from Helsinki
Originally uploaded by amnellanna

Nämä heinät maistuvat herkullisilta.

Valo ikkunoissa

Light in the windows
Originally uploaded by amnellanna

Pilvet ja meri

DSC06735
Originally uploaded by amnellanna

Kun olin lapsi, pilvet olivat minulle kuin kuvakirjoja. Saatoin katsella niitä vaikka kuinka kauan. Näin niissä meren, vuoristoja ja suuria kaupunkeja. Tästä olisin pitänyt, vaikka se olisi ollut toisaalta pelottava, kuin valtava pyörre meressä.

Muistan miten mahtavia valtameren aallot olivat myrskyssä. Matkustin nimittäin teini-ikäisenä Amerikkaan ja takaisin laivalla.
Klikkaa kuvaa, jotta näet sen suurempana.

Illalla 8.7.2007

DSC06640
Originally uploaded by amnellanna

Eino Leinon päivä

Eino Leinon päivä, originally uploaded by amnellanna.

Korkeavuorenkatu, Helsinki

Ei enää iltakirpputoria Hietaniemessä

red shoes at the fleamarket, originally uploaded by amnellanna.

On ikävää, että iltakirpputori on poistettu. Illalla olisi viileämpää ja miellyttävämpää sekä myyjille että ostajille. Monet tulivat töistä tultuaan kirpputorille. Ketä tämä järjestely hyödyttää? Ehkä ammattikauppiaita, jotka myyvät turisteille.

6. heinäkuuta on Eino Leinon päivä

Tänään juhlimme Eino Leinoa. Hyvää runon ja suven päivää!

Paketissa

DSC06563, originally uploaded by amnellanna.

Talo pakettiin viikossa. Klikkaa kuvaa ja käy katsomassa koko paketointi. Remontti ja entistäminen kestänevät kauan.

Maiseman muutos heinäkuussa

Helsinki, Finland, originally uploaded by amnellanna.

Katso karttaa. Ullanlinna

Auringonlasku

DSC06547, originally uploaded by amnellanna.

Helsinki kuudessa tunnissa

Kuva: beesi

Helsingistä voi nähdä paljon päivässä ja jopa kuudessa tunnissa. Torontolaiset naapurimme pistäytyivät nimittäin Euroopan matkallaan pikavisiitillä Helsingissä. Ohjelmamme oli seuraava:

Lentoasemalta taksilla Sibelius-monumentille. Siellä otettiin valokuvia. Taksi odotti sen ajan ja menimme Temppeliaukion kirkkoon, jossa oli pieni päiväkonsertti. Jälleen paljon valokuvia.

Näiden huippusuosittujen turistinähtävyyksien jälkeen menimme kolmosen raitsikkaan, joka tekee kierroksen Helsingin lähihistoriassa ja kulttuurissa. Oli myös mahdollisuus jatkaa heti lentoasemalla alkanutta juttelua kummankin perheen uusimmista kuulumisista.

Sitten olikin aika tulla lounaalle meille. Istuimme saman ruokapöydän ääressä, samoissa tuoleissa kuin olimme istuneet Torontossa. Lautasliinatkin olivat Kanadan aikaiset. Joimme teetä samoista ruusukupeista kuin silloin kauan sitten.

Totesimme, että maailma oli muuttunut toisaalta paremmaksi ja toisaalta pahemmaksi. Neuvostoliitto oli romahtanut ja ystäviemme kotimaa Unkari(josta he olivat paenneet vuonna 1979) oli vapautunut, mutta on liukunut viime aikoina lähelle vanhaa neuvostosysteemiä. Suunniteltu paluu kotimaahan ei enää miellyttänyt ystäviämme.

Oli aikaa tehdä vielä toinen kierros Helsingin keskustassa eli Senaatintorilla, Kauppatorilla ja Esplanadilla. Saatoimme sitten ystävämme bussilla lentoasemalle ja päätimme katsella ensi kerralla lisää Helsinkiä. Ehkäpä voimme käydä seuraavalla kerralla konserteissa ja oopperassa.

Eilen pistäytyi lounaalla nuoremman poikamme kummitäti, joka on asunut englantilaisen miehensä kanssa monissa maissa. Yleensä on ollut niin, että olemme olleet aina eri puolella Atlannin. He ovat asettuneet asumaan Montrealiin ja me ainakin toistaiseksi Suomeen.

Aika menettää merkityksensä, kun tapaa vanhoja, läheisiä ystäviä. On vain halauksia, kyyneleitä, naurua ja loputonta juttelua.

7 faktaa Blogisiskosta

Helena lähetti kiertokyselyn, jossa tulee kertoa itsestään seitsemän faktaa. Pyydän lukijoitani kertomaan itsestään. Minulla on ollut ongelmia tietokoneeni kanssa, joten en saa edes linkkiä Helenan blogiin.

http://helenalauttanen.blogspot.com/

1. Olen naimisissa kouluaikojeni poikaystävän kanssa.
2. Meillä on kolme aikuista lasta.
3. Mieheni ja minä olemme savolaisia, jotka asuvat Helsingin keskustassa.
4. Minulla ei ole ollut koskaan eikä ole ajokorttia.
5. Minulla (ja minun perheelläni lapsuudessa ja nyt) ei ole ollut eikä ole omistusasuntoa.
6. Minulla (ja minun perheelläni lapsuudessa ja nyt) ei ole ollut eikä ole kesäasuntoa.
7. Minulle tärkeitä asioita ovat: perhe, ystävät, kirjat, klassinen musiikki, käveleminen, raitsikat, junat, historia - ja puut, joita kasvaa myös täällä kaupungissa.