Parin vuoden HBL:n lukeminen ei enää riitä, olen alkanut lukea Dagens Nyheter -lehteä netistä. L
Huvittavin juttu Dagens Nyheterissä oli kuitenkin se, että Ruotsissa voi kuka hyvänsä perustaa puolueen ja laittaa ehdokkaiksi kenet hyvänsä - kysymättä heiltä lupaa.
Haluan lisätä, että ruotsin harrastamisesta on ollut valtavasti hyötyä myös siinä, kun olen lukenut viime vuosina paljon 1500-luvusta. Meidän historiammehan oli 1800-luvun alkuun asti ruotsiksi - tai latinaksi- muistiinmerkittyä ja 1800-luvulla venäjäksi. Venäjää osaavat vain harvat, latinaa vielä harvemmat, ja kohta ruotsiakin entistä harvemmat. Historian opiskelijalla on edessään ruotsin kurssi yliopistolla, mikäli ei sitten aleta ajatella histrorian alkavan virallisestikin vasta vuodesta 1918, niin kuin monet taitavat nykyään jo ajatella. Pieni tietoisku 1900-luvun alun elämään oli Ateneumissa avoinna ollut hieno näyttely Kaupungin naiset. Elettiin sitä ennenkin.
My very old blog. Vuodesta 2005-
tiistaina, elokuuta 31, 2010
Syyskuu
Number 10 tram, 16:10
Syyskuu on jo mielessä, vaikka kalenteri näyttää vielä elokuuta. On ollut syksyistä jo jonkin aikaa. On ainakin tuntunut syksyltä. Olen aloittanut syksybloginkin, vaikka tavallisesti aloitan sen loka-, marraskuussa. Onko meillä oma sisäinen kalenterimme, joka ei aina ole samassa ajassa seinäkalenterin kanssa.
Syyskuu on jo mielessä, vaikka kalenteri näyttää vielä elokuuta. On ollut syksyistä jo jonkin aikaa. On ainakin tuntunut syksyltä. Olen aloittanut syksybloginkin, vaikka tavallisesti aloitan sen loka-, marraskuussa. Onko meillä oma sisäinen kalenterimme, joka ei aina ole samassa ajassa seinäkalenterin kanssa.
maanantaina, elokuuta 30, 2010
Pyramid House, Pikku Huopalahti
Pikku Huopalahdessa on kiinnostavia moderneja taloja. On myös suuria kauniita puita, ja raitsikka vie suoraan keskustaan, Siellä on varmaankin hauska asua.
sunnuntai, elokuuta 29, 2010
Elämää Töölössä: Kadunjyrsijä
Sodan jälkeen * pahimpia meluja, joita kaupunkilainen voi kokea, on kadunjyrsijän ääni. Massiivinen kone jyrsii kadun päältä ohuen kerroksen asvalttia. Siitä syntyvä melu hallitsee täysin, vaikka asunnossa on kolminkertaiset ikkunat. Tein yhden päivän töitä sitä melua kuunnellen. Mutta kun sama melu jatkui myös yöllä eikä vahakorvatulpatkaan auttaneet, menin nukkumaan eteisen lattialle. Yksi seinä lisää auttoi. Saman suojan antoivat raskaat kuulosuojaimet, joita mieheni käytti.
* Olen kokenut vallankumouksen ja sodan Kyproksella vuonna 1974.
Elokuu Töölössä 1
Vihreää Töölöä. Pitäisikö sanoa Keski-Töölöä? Näin sanan Töölöläinen lehdessä asuntomainoksessa.
Kauneutta kivien keskellä
Asetelma laivatalossa Keralassa Intiassa. Tästä saisi hyvän idean pihan kivipuutarhan tai kadunvarren kaunistamiseen.
Beijingin syksy
Syksy näyttää Beijingissäkin samanlaiselta kuin Helsingissä.
Meillä näyttää nimittäin syksyltä. Yksi lehmuksista on jo ruskassa.
lauantaina, elokuuta 28, 2010
Vanhat kauniit rakennukset Töölössä
Korjaamo Töölössä Sama suurena
An old tram repair hall in Helsinki
An old tram repair hall in Helsinki
Vallankumouksen pakolaiset
Marina Wallmanin Kuja Otava 1997 (alkuteos 1983, Marja Itkonen Kailan suomennos 1997) on lempeä kuvaus emigranttiperheen lapsen kokemuksista.
Tämä on kommentti:
Venäläiset emigrantit olivat vallankumouksen uhreja. He olivat kokeneet hirvittäviä, traumaattisia menetyksiä. Enemmän kuin omaisuuden menetys merkitsi omaisten ja ystävien, vallankumouksen viattomien uhrien kuolema. Esimerkiksi tuo "saastassa eläminen" on usein psykiatrinen ilmiö.
Miljoonat siviilihenkilöt, miehet, naiset ja lapset kuolivat murhattuina. Mitään kriisihoitoa ei ollut jälkeenjääneille. Venäjä ei pysty vielä pitkään aikaan myöntämään sitä kaiken kärsimyksen määrää, mitä vallankumous aiheutti.
Murhattujen ja nälkään kuolleiden siviilien määrä oli suunnaton. Katsokaa itse:
Venäjän vallankumouksen ja sisällissodan uhrit (vuosien 1917-1922 kuolleiden keskiarvo eri lähteistä on 8,8 -9 miljoonaa henkeä)
Päinvastoin kuin luullaan suuri osa vallankumousta paenneita oli työläisiä ja talonpoikia (esimerkiksi Ukrainasta paettiin Ranskaan ym maihin). Ruumiillista työtä tehneet pystyivät muita paremmin tekemään tehdastyötä ja muuta. He elivät omissa yhteisöissään ja kokivat myös itsensä onnettomiksi. Isänmaan menetys on aina kova juttu.
Ulkopuoliset leimasivat pitkään nuo pakolaiset joutilaaksi rikkaaksi yläluokaksi. Sitä oli vain pieni osa paenneista.
Suomessa syntyi pian viha näitä vallankumouksen uhreja kohtaan. Kaikki venäläiset laitettiin samaan nippuun. Ja viime vuosikymmenet heidät on leimattu joutilaaksi rikkaaksi yläluokaksi. Paljon on tässä asiassa käsittelemistä Suomessa.
Aivan viime aikoina on kyllä Suomessakin tehty tutkimuksia venäläisistä emigranteista, esim graduja.esim Matti Melan pro Gradu Suklaan suojassa vertaa Fazerin tehtaan ja ranskalaisen tehtaan työntekijöitä.Unelmat pitivät näitä ihmisiä elossa ja antoivat toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Ne rohkaisivat kasvattamaan lapset ja kouluttamaan heidät. Venäläiset emigranttisivut ovat antaneet paljon Suomelle.
2. kommentti
Koulusurmien ja poliisimurhien aikaan lukuisat ihmiset ovat olleet Suomessa psyyykkisen tuen tarpeessa. Järjestetään avuksi psykologeja ja pappeja, pitkä terapia. Kerrotaan tuollainen tragedia miljoonalla. Millainen olisi tilanne Suomessa?
Venäjällä murhattiin vallankumouksen mellakoissa ja kylmän suunnitelmallisesti viiden vuoden aikana yhteensä melkein 9 miljoonaa ihmistä.
Vallankumouksesta paenneiden käytöstä ei voi mitata normaaliaikojen mittapuulla.
Pakolaiset halusivat pitää kiinni edes jostakin, muistoista, sukuhistoriasta, oppimistaan tavoista, kielestä, uskonnosta. Meistä mahdottomilta ja jopa järjettömiltä tuntuvat unelmat ja haaveet antoivat heille toivoa. He jaksoivat kasvattaa lapsiaan ja uskoa, että näille voisi tulla normaali elämä.
Oli myös poikkeusihmisiä, jotka putosivat kuin kissa tassuilleen tuolloinkin. Tai ainakin siltä näytti.
Sitten oli niitä, joilla oli hyviä ystäviä, jotka auttoivat pahojen aikojen yli edes taloudellisesti. Hyvin paljon auttoi varmaankin se, että harjoitettiin musiikkia, oli orkesterit, kuorot, näytelmäseurueet. (Juuri tällaista kulttuurielämää oli myös keskitysleireillä.)
Suomessa oli jo sortovuosien vuoksi valmiina venäläisvihaa. Useimmat emigrantit hakeutuivatkin pois Suomesta maihin, joissa heihin suhtauduttiin myönteisemmin.
2. kommentti
Koulusurmien ja poliisimurhien aikaan lukuisat ihmiset ovat olleet Suomessa psyyykkisen tuen tarpeessa. Järjestetään avuksi psykologeja ja pappeja, pitkä terapia. Kerrotaan tuollainen tragedia miljoonalla. Millainen olisi tilanne Suomessa?
Venäjällä murhattiin vallankumouksen mellakoissa ja kylmän suunnitelmallisesti viiden vuoden aikana yhteensä melkein 9 miljoonaa ihmistä.
Vallankumouksesta paenneiden käytöstä ei voi mitata normaaliaikojen mittapuulla.
Pakolaiset halusivat pitää kiinni edes jostakin, muistoista, sukuhistoriasta, oppimistaan tavoista, kielestä, uskonnosta. Meistä mahdottomilta ja jopa järjettömiltä tuntuvat unelmat ja haaveet antoivat heille toivoa. He jaksoivat kasvattaa lapsiaan ja uskoa, että näille voisi tulla normaali elämä.
Oli myös poikkeusihmisiä, jotka putosivat kuin kissa tassuilleen tuolloinkin. Tai ainakin siltä näytti.
Sitten oli niitä, joilla oli hyviä ystäviä, jotka auttoivat pahojen aikojen yli edes taloudellisesti. Hyvin paljon auttoi varmaankin se, että harjoitettiin musiikkia, oli orkesterit, kuorot, näytelmäseurueet. (Juuri tällaista kulttuurielämää oli myös keskitysleireillä.)
Suomessa oli jo sortovuosien vuoksi valmiina venäläisvihaa. Useimmat emigrantit hakeutuivatkin pois Suomesta maihin, joissa heihin suhtauduttiin myönteisemmin.
Bloggaamisväsymys
Bloggaamisväsymykseni olikin flunssan alkamista.
Syksy on tulossa, ja on aika ajatella syysvaatteita. Luonnoksessa oleva nainen on lämpimästi pukeutunut, valmis syksyyn. Piirros on tehty Huopalahden asemalla varhain aamulla.
Piristävää viikonloppua kaikille tämän blogin lukijoille.
tiistaina, elokuuta 24, 2010
maanantaina, elokuuta 23, 2010
Piirrosblogi Mille Croquis
Matti Amnell on avannut piirrosblogin Wordpressissä.
Blogin nimi on Mille Croquis, Tuhansia tuherruksia. Käykää katsomassa. Osa piirroksista on tuttuja Blogisiskon lukijoille, osa aivan ennen näkemättömiä Matin lukemattomien luonnoslehtiöiden kätköistä.Blogi on englanninkielinen.
Kestäviä ruusuja
Kahdentoista päivän jälkeen kymmenen ruusun kimpusta on jäljellä vielä kolme ruusua. Väri on kylläkin himmentynyt. Kukat on ostettu lähi K-kaupasta.
lauantaina, elokuuta 21, 2010
Muistojen maisema
Korkeavuorenkatu Kuva: Matti Amnell
Digitaalisesti väritetty versio vanhasta piirroksesta.
Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurempana,
Digitaalisesti väritetty versio vanhasta piirroksesta.
Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurempana,
perjantaina, elokuuta 20, 2010
Hummerityttö ja Montrealin jazzfestivaalit
Milloin se ravustuskausi olikaan?
Loistava kuvasarja Montrealin jazzfestivaalien aikana pidetystä kulkueesta. Matti Amnell: Parade Mardi Gras du festival de jazz
Klikkaa kuvaa ja käy katsomassa muitakin kuvia.
Loistava kuvasarja Montrealin jazzfestivaalien aikana pidetystä kulkueesta. Matti Amnell: Parade Mardi Gras du festival de jazz
Klikkaa kuvaa ja käy katsomassa muitakin kuvia.
Lasipalatsi ja muita rakennuksia
Mitä arkkitehtuuri tarjoaa meille? En ole arkkitehtuurin asiantuntija, olen sen "asiakas": katsoja ja asukas, koko elämäni vuokra-asunnoissa tai virka-asunnoissa asunut, ja asukas on mielestäni tärkeässä asemassa. Ihmisen tulisi viihtyä rakennuksissa ja tuntea iloa niiden katselemisesta, niiden ohi kävelemisestä.
Tämä kirjoitus on oikeastaan vastaus edellisessä kirjoituksessa esitettyyn kommenttiin, kysymykseen pidänkö Lasipalatsista.
Pidän Rewellin ym Lasipalatsista, se sopii ympäristöönsä. Värikkäät vanhan ajan "reklaamivalot" ovat suuri osa rakennuksen viehätyksestä. Mieleen tulee nuori Waltari, joka koki levottoman nuoruutensa Helsingissä tai Eino Leino, joka runoili Esplanadin sähkövaloista vähän aikaisemmin.
Lasipalatsin tieltä ei purettu mitään vanhaa rakennusta, sota tuhosi aikaisemman talon. Lasipalatsihan oli suunniteltu väliaikaiseksi "basaariksi". Lasipalatsi kuvaa minusta hyvin siirtymää 1920-luvusta 1930-lukuun, vaikka se valmistui 30-luvulla. Minusta siinä on art decoa. Helsingin arkkitehtuuri alkoi mennä huonoon suuntaan 1920-luvun uusklassisen tyylin jälkeen. Tuli ilottomuus, mielikuvituksettomuus ja rumuus, joka leimaa useimpia Helsingin moderneista rakennuksista.
Onneksi ihminen voi luoda kodin miltei minne hyvänsä tuomalla siihen omia yksityisiä esineitään. Mutta täytyy sanoa, että kaipaan tällä hetkellä vanhanaikaisia korkeita huoneita ja peiliovia ja kärsin siitä, kun joudun ajamaan raitsikalla Mannerheimintien kalliilla rahalla rakennettujen "kulttuuritehtaitten" ohi.
Onneksi tilanne taitaa olla muuttumassa.
70-luvun rumat kerrostalot ja ideologiat
Nykyaikaiset talot voivat olla myös kauniita. Näkymä Tukholmasta laivasta kuvattuna. Kuva: Anna Amnell
Kirjoitin vähän aikaa sitten tähän blogiin, että Hesarin mukaan Englanti siivoaa pois rumia rakennuksia, joista suurin osa syntyi paitsi asuntopulan myös 1970-lukulaisen vasemmistolaisen ideologian vaikutuksesta. Olin kirjoituksen kanssa samaa mieltä sosialismin ja rumien rakennusten yhteydestä toisiinsa ja syytin myös modernismia. Sain blogiini pitkän rivin kirpakoita kommentteja Englannissa asuvalta suomalaistutkijalta.
Tänään "radiofilosofit" Jukka Relander ja Tuomas Nevanlinna vastaavat Hesarin NYT-liitteessä lukijan kysymykseen: "Onko 70-luvun kerrostalojen rumuus makuasia vai objektiivinen totuus". (HS/NYT / Kysy mitä vain/33/2010 viikonloppu 20.8 - 25.8.2010.)
Kirjoittajat antavat vastauksensa alussa pienen myönnytyksen Suomessa vielä kovin muodikkaalle postmodernille filosofialle: "Usein objektiivinen totuus on makuasia." He jatkavat: "Ja 1970-luvun elementtikerrostalojen kohdalla tuo asia on niin, että ne ovat useimpien mielestä objektiivisesti rumia."
Relander ja Nevanlinna esittävät kiinnostavan tulkinnan 1970-luvun taloista:
"Syntyi outo yhteiskunnallinen kompromissi".
"Oikeistolainen pääoma halusi rakentaa halvalla ja myydä kalliilla, ja silloinen yhteiskunnallista hegemoniaa hallussaan pitänyt vasemmisto osti halvan. Kaunis oli kerskaa, peräti elitismiä. Ja samalla modernistisen peruskylvetyksen saaneet arkkitehdit pääsivät vetämään suoria viivoja. Porvariksi haukuttiin jo siitä, että vaati seinille koristeita." (Kursivointi blogin kirjoittajan. Yleensähän syytetään vain kapitalismia.)
Relander ja Nevanlinna eivät mainitse, että myös sosialistisissa maissa vallitsi rumuuden arkkitehtuuri - ilman kapitalismia. Paljon Pohjois-Amerikassa matkustaneena voin sanoa, että pelkkä kapitalismi ja modernismikin näyttävät osaavan luoda äärimmäistä rumuutta. Sekä hillitön kapitalismi että fanaattinen sosialismi voivat olla ihmisen vihollisia, unohtaa ihmisen henkiset tarpeet, joihin kuuluu myös tarve nähdä ympärillään kauneutta.
1960-1970-luvuilla politiikka, lähinnä EEC:n vastustaminen oli arkkitehtiopiskelijoillekin tärkeämpää kuin arkkitehtuuri.
keskiviikkona, elokuuta 18, 2010
Nuoruuden yliopistot
Opiskelin koko 1960-luvun, sillä opiskelin alussa työn ohella ja sain sitten kolme lasta ja hoidin heitä. Viihdyin yliopistolla, sillä suurin osa opettajistani oli mukavia ihmisiä.
Melkein kaikki luentoni olivat yliopiston kauniissa päärakennuksessa. Sosiologian opinnot ja englannin gradun tekeminen tapahtuivat enimmäkseen Porthaniassa. Rikhardinkadun kirjastosta tuli toinen koti. Istuin siellä lukemassa, ja sieltä lainattiin perheeseemme kirjoja sekä meille aikuisille että kolmelle lapsellemme. Oli tavallista, että mieheni toi työstä tultuaan meille ostoskärryllisen kirjoja viikonlopuksi. Luettavaksi ja ääneen luettavaksi.
Kun pääsin ylioppilaaksi, amerikkalaisen vaihto-oppilasperheeni vanhemmat ehdottivat, että tulisin heille asumaan ja opiskelemaan sikäläisessä yliopistossa. Se olisi merkinnyt neljän vuoden ilmaista opiskelua. Minulla oli kuitenkin jo poikaystävä, ja me halusimme opiskella yhdessä Helsingissä. Tunsin olevani eurooppalainen.
Melkein kaikki luentoni olivat yliopiston kauniissa päärakennuksessa. Sosiologian opinnot ja englannin gradun tekeminen tapahtuivat enimmäkseen Porthaniassa. Rikhardinkadun kirjastosta tuli toinen koti. Istuin siellä lukemassa, ja sieltä lainattiin perheeseemme kirjoja sekä meille aikuisille että kolmelle lapsellemme. Oli tavallista, että mieheni toi työstä tultuaan meille ostoskärryllisen kirjoja viikonlopuksi. Luettavaksi ja ääneen luettavaksi.
Kun pääsin ylioppilaaksi, amerikkalaisen vaihto-oppilasperheeni vanhemmat ehdottivat, että tulisin heille asumaan ja opiskelemaan sikäläisessä yliopistossa. Se olisi merkinnyt neljän vuoden ilmaista opiskelua. Minulla oli kuitenkin jo poikaystävä, ja me halusimme opiskella yhdessä Helsingissä. Tunsin olevani eurooppalainen.
tiistaina, elokuuta 17, 2010
Töölönlahti - maalla kaupungissa
maanantaina, elokuuta 16, 2010
Pulloharjan näköinen kukka
Kukka Dalmatiasta, originally uploaded by Anna Amnell.
Kaštel Štafilić on pieni kaupunki lähellä Splitin lentokenttää.
Kaunis ikkuna
Ikkunat voivat olla kauniita. Kuva Dubrovnikista. Lue keskiaikablogistani
Keskiajan kauneus.
sunnuntai, elokuuta 15, 2010
Muumien keittokirja maailmalla: Financial Timesin kirja-arvostelu
Tämän viikonlopun Financial Timesin Food & Drink osastolla on arvostelu äskettäin englanniksi ilmestyneestä muumien keittokirjasta.
Tove Janssonin veljentytär ("who now runs the Moomin empire") tulee markkinoimaan kirjaa edinburghilaisen design-kaupan näyttelyn "And the World went Mad with the Moomins" avajaisten yhteydessä tänä viikonloppuna. Boheemia muumielämää ja suomalaista silliä, kermavaahtoa ja marjoja.
Natalie Whittle kirjoittaa, että vaikka muumit syövät paljon, ruoka on terveellistä: kaurapuuroa aamiaiseksi ja paljon kalaa. Tietäneekö Whittle, että lastenkirjoissa ruoka on tärkeää? Näin ajatteli ainakin CS Lewis. Viisikko-kirjoissakin syödään koko ajan.
Natalie Whittle: Moomin marvellous. Financial Times weekened/ Life & Arts. 14-15.8.2010
Three Recipes from the 'Moomins Cook Book'.
Tove Janssonin veljentytär ("who now runs the Moomin empire") tulee markkinoimaan kirjaa edinburghilaisen design-kaupan näyttelyn "And the World went Mad with the Moomins" avajaisten yhteydessä tänä viikonloppuna. Boheemia muumielämää ja suomalaista silliä, kermavaahtoa ja marjoja.
Natalie Whittle kirjoittaa, että vaikka muumit syövät paljon, ruoka on terveellistä: kaurapuuroa aamiaiseksi ja paljon kalaa. Tietäneekö Whittle, että lastenkirjoissa ruoka on tärkeää? Näin ajatteli ainakin CS Lewis. Viisikko-kirjoissakin syödään koko ajan.
Natalie Whittle: Moomin marvellous. Financial Times weekened/ Life & Arts. 14-15.8.2010
Three Recipes from the 'Moomins Cook Book'.
Lue Muumimamman keittokirjasta lisää
lauantaina, elokuuta 14, 2010
Window shopping in Zagreb and Belgrad
Näyteikkunaostoksilla Zagrebissa ja Belgradissa.
All plain black & white ones from Belgrad, Ones with patterns from Zagreb. The grey dress and shoes from Zagreb.
Fashion seemed to be very similar in both cities.
All plain black & white ones from Belgrad, Ones with patterns from Zagreb. The grey dress and shoes from Zagreb.
Fashion seemed to be very similar in both cities.
Tietokoneen jumala Ganesha
Tietokonetta käyttävä Ganesha on ostettu Mamallapuramista, Chennaista, entisestä Madrasista . Tyttäremme palasi Suomeen joksikin aikaa ja ihmettelemme hänen tavaroitaan. Ensimmäinen Ganeshan kuva, jonka näin oli, värikäs juliste värikkäin värein maalatusta vauvaa muistuttavasta Ganeshasta.
Katolisillahan on suojeluspyhimys kaikille aloille , myös tietokoneen käyttäjille.
perjantaina, elokuuta 13, 2010
Kiinnostavia patsaita eri puolilta maailmaa
Japani, Hakone. Kuva : Matti Amnell
Klikkaa kuvaa ja käy katsomassa kansiota.
Klikkaa kuvaa ja käy katsomassa kansiota.
torstaina, elokuuta 12, 2010
Tyypillinen quebeciläinen katto
St Sauveur des Monts, Quebec
Katto, josta lumi luiskahtaa kätevästi alas. St Sauveur des Monts on eräs hiihtourheilukeskuksia.
Katto, josta lumi luiskahtaa kätevästi alas. St Sauveur des Monts on eräs hiihtourheilukeskuksia.
keskiviikkona, elokuuta 11, 2010
Suku on paras
Olen saanut viime aikoina tietää kiinnostavia asioita esivanhemmistani. Uusinta oli se, että Koljonvirran taisteluja käytiin isoisäni isoäidin kotitilan mailla. Ja olen asunut ylioppilaaksi asti niillä seuduilla, ja mieheni koti oli kilometrin päässä niiltä taistelutantereilta, ja naapurinpoika Aarno Kellberg kirjoitti erinomaisen nuorisoromaanin Koljonvirran sissit. Sisareni appivanhempien talossa Sandels istui eineellä, sen olen tiennyt. "Sandelsin Partala" on purettu, vaikka myyjät luulivat, että se entisöidään. Sen toisen talon mailla lienee nykyään retkeilyalue.
Sukututkimuksissa on ollut intertekstuaalisuutta ennen intertekstuaalisuutta, sillä sukujen verkostot menevät limittäin ja sukututkijat kommunikoivat. En ole tehnyt itse sukututkimusta, mutta olen löytänyt paljon kiinnostavaa netistä ja minut on löydetty.
tiistaina, elokuuta 10, 2010
Virhe Bloggerissa: bX-ypcj3
Blogger Help Forum
Jos et näe omaasi tai jonkun toisen Blogger-profiilia ja saat viestin, jossa käsketään kysyä neuvoa käyttämällä tunnusta bX-ypcj3, siitä ei ole hyötyä. Löysin joitain neuvoja yksityiseltä bloggaajalta, mutta kadotin sivun, sillä olen poistanut vierailtujen sivujen tallennoinin.
Yksi neuvo oli päivittää sivua uudestaan ja uudestaan. Ei auttanut.
Ongelma menee varmaankin pian ohi.:)
Profiili näkyi kun luin sen englanniksi tai espanjaksi tai muilla vierailla kielill.
I ca't see my Blogger profile in Finnish. I'm asked to use error message bX-ypcj3. That does not help.
There is no problem, when I read my Finnish blog in other languages, for example in English or Spanish with Google translate! Try yourself.
Later: Don't try anymore!!! It's a bug in Blogger!
Jos et näe omaasi tai jonkun toisen Blogger-profiilia ja saat viestin, jossa käsketään kysyä neuvoa käyttämällä tunnusta bX-ypcj3, siitä ei ole hyötyä. Löysin joitain neuvoja yksityiseltä bloggaajalta, mutta kadotin sivun, sillä olen poistanut vierailtujen sivujen tallennoinin.
Yksi neuvo oli päivittää sivua uudestaan ja uudestaan. Ei auttanut.
Ongelma menee varmaankin pian ohi.:)
Profiili näkyi kun luin sen englanniksi tai espanjaksi tai muilla vierailla kielill.
I ca't see my Blogger profile in Finnish. I'm asked to use error message bX-ypcj3. That does not help.
There is no problem, when I read my Finnish blog in other languages, for example in English or Spanish with Google translate! Try yourself.
Later: Don't try anymore!!! It's a bug in Blogger!
maanantaina, elokuuta 09, 2010
Myrskyn jälkeen seurasi päivänpaiste
Ilma tuntuu puhtaalta. Toivon, että se on puhdasta. On miellyttävää, kun on lämmintä, mutta ei hiostavaa. Lämpötila on ulkona +25 Celsiusta,m sisällä 25 astetta. Kestänee kauan, ennen kuin seinät jäähtyvät,
Myrskyvideoita
Myrskyvideoita
sunnuntai, elokuuta 08, 2010
Netti tuo maustetta elämään
Klikkaa tätä kuvaa ja katso se suurena, jotta näet yksityiskohdat. Olen kuvannut yrtit Olde Hansan terassilta Tallinnan keskustasta.
Internet tuo maustetta elämään varsinkin kun istuu päiväkaudet tietokoneen ääressä. Voi pistäytyä välillä kurkistamassa, mitä tapahtuu muualla. Tietenkin voi pistäytyä myös keittiössä juomassa lasillisen lähdevettä.
Minusta tuntuu, että blogit ovat jääneet syrjään, muuttuneet päiväkirjoiksi, ja kommunikointi on siirtynyt Facebookiin.
Anne Rice ja uskonto
Olen poistanut edellisen kirjoituksen, sillä en tiedä, mitä Rice oikein tekee. Ainakin hänestä puhutaan.
Faktoja: Rice erosi katolisesta kirkosta teini-ikäisenä, mutta liittyi siihen takaisin, kun tapahtui monia traagisia tapahtumia: avomies kuoli, tytär kuoli leukemiaan, Rice oli itse kuolemansairas.
Hän kirjoitti Christ the Lord -romaanit, joista olen lukenut yhden, ja se oli hyvä. Rice osaa kuvata toiseutta, erilaisuutta, yliluonnollisia asioita.
Hän muuttui viime vuosina kriittiseksi katolista kirkkoa kohtaan. Siihen saattaa vaikuttaa mm se, että hänen kirjailijapoikansa on homoseksuaali.
Mutta hän ei ole hyljännyt kristinuskoa, vaikka katsoo, ettei voi enää kuulua mihinkään organisoituun kristillieen kirkkoon. Kaikkihan voi muuttua, kun on muuttunut jo monta kertaa. Rice pysyy uutisena.
Hän sanoo näin uskonnosta:
"My faith in Christ is central to my life. My conversion from a pessimistic atheist lost in a world I didn't understand, to an optimistic believer in a universe... created ...and sustained by a loving God is crucial to me. But following Christ does not mean following His followers. Christ is infinitely more important than Christianity and always will be, no matter what Christianity is, has been or might become."
Kuvassa New Orleansin hautausmaa. Kuva otettu etelävaltoihin tehdyllä matkallamme.
Anne Ricen haastattelu. Arvostaa luterilaisia.:)
Kommenttini eräässä blogissa eilen, ennen kuin kuulin huhusta/ironisesta kirjoituksesta, että Rice olisi liittynyt anglikaaniseen kirkkoon.
Faktoja: Rice erosi katolisesta kirkosta teini-ikäisenä, mutta liittyi siihen takaisin, kun tapahtui monia traagisia tapahtumia: avomies kuoli, tytär kuoli leukemiaan, Rice oli itse kuolemansairas.
Hän kirjoitti Christ the Lord -romaanit, joista olen lukenut yhden, ja se oli hyvä. Rice osaa kuvata toiseutta, erilaisuutta, yliluonnollisia asioita.
Hän muuttui viime vuosina kriittiseksi katolista kirkkoa kohtaan. Siihen saattaa vaikuttaa mm se, että hänen kirjailijapoikansa on homoseksuaali.
Mutta hän ei ole hyljännyt kristinuskoa, vaikka katsoo, ettei voi enää kuulua mihinkään organisoituun kristillieen kirkkoon. Kaikkihan voi muuttua, kun on muuttunut jo monta kertaa. Rice pysyy uutisena.
Hän sanoo näin uskonnosta:
"My faith in Christ is central to my life. My conversion from a pessimistic atheist lost in a world I didn't understand, to an optimistic believer in a universe... created ...and sustained by a loving God is crucial to me. But following Christ does not mean following His followers. Christ is infinitely more important than Christianity and always will be, no matter what Christianity is, has been or might become."
Kuvassa New Orleansin hautausmaa. Kuva otettu etelävaltoihin tehdyllä matkallamme.
Anne Ricen haastattelu. Arvostaa luterilaisia.:)
| Why reject Cristianity totally? There are also other Christian churches. Anne Rice could become e.g. Anglican. |
| 8/7/2010 6:12:13 AM |
lauantaina, elokuuta 07, 2010
Väriä elämään
Peritty maljakko, tuliaisia sisältänyt paperikassi ja ystävän puutarhasta saadut kukat kertovat minulle kolmesta minulle läheisestä henkilöstä.
torstaina, elokuuta 05, 2010
Töölö, talo on saanut väriä
Etu- ja Taka-Töölön rajamailla sijaitseva kerrostalo oli ennen ankean likaisenharmaa. Nyt se on saanut kauniin vihertävän sävyn, joka liittää sen ainakin minun mielestäni töölöläiseen pohjoisen uusklassisimin aikaan, 1920-lukuun.
Englanti siivoaa pois rumia rakennuksia
Yllä Belgrad, kuva: Anna Amnell
(Siellä eivät olleet riistokapitalistit liikkeellä, ks kommentit)
Nämä rakennukset eivät ole Lontoosta, vaan Belgradista, jossa kävin toukokuussa. Mutta näistä rakennuksista voitaisiin sanoa Lynsey Hanleyn sanoin: "Ne imevät elinvoiman, kuihduttavat toivon ja kunnianhimon ja vetävät mukanaan nihilismiin ja välinpitämättömyyteen." (Kimmo Laakso: Puskutraktori on lääke huonoon oloon. Helsingin Sanomat/Kulttuuri torstaina 5.8.2010)
Samaa voi sanoa suomalaisista persoonattomista talohirviöistä. Älkää puhuko enää, että kysessä on kapitalistien ahneus. Takana on tietoinen ideologia, sosialistinen ideologisen "terveyden periaate".
Kimmo Laakso kertoo tänään Hesarissa siitä, miten Lontoo siivoaa sosialistisen ideologian mukaisesti rakennettuja kaupunginosia puskutraktorilla.
Vuonna 1947etsittiin brittiläiseen kunnalliseen kerrostalorakentamiseen ideoita Ranskasta. Arkkitehtijoukko matkusti Marseilleen katsomaan sveitsiläisen Le Corbusierin suunnittelemia 'asumisyksikköjä', joissa yksilölliset piirteet oli karsittu minimiin. Glasgow'ssa asui 70% asukkaista 1970-luvulla kunnallisissa vuokra-asunnoissa. Millaisissa?
Kerrostalojen piti olla "terveellisiä niin ruumiillisesti, kuin poliittisestikin. Niiden piti minimoida yksityisomistukseen liitetty erottautumispyrkimys ja turha krääsä. "
London SE1 Community Website
Sosialistinen rakentamisen ideologia alkoi rapistua Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Nyt puretaan ja rakennetaan uutta.
Lisää Brlgradia. Samanlaisia talohirviöitä näkee muuallakin entisessä "Itä-Euroopassa". myös mm Krakowassa.
Le Corbusier(linkki ei toiminut enää). hyvää ja pahaa. Väri auttaa tekemään moderneista "kanahäkeistäkin" yksilöllisiä. Värillä voitaisiin luoda iloa Suomen lähiöihinkin! Tätä tapahtuu jo Töölössä.
P.S.
Olen itse asunut koko ikäni vuokra-.asunnoissa, osan elämästäni työsuhdeasunnoissa. Olen onnellinen siitä, että sain viettää lapsuuteni vaatimattomissa mutta yksilöllisesti ja kauniisti rakennetuissa taloissa, joiden taustalla oli pitkä rakentamisen perinne. Lastemme ollessa pieniä, perinne oli todella pitkä - asuimme Suomenlinnassa (Viapori) ränsistyneessä 1700-luvun Nooakin arkissa, jota muistelemme yhä lämmöllä.
Statsraad Lehmkuhl in Helsinki
3-mastoinen norjalainen parkki Eteläsatamassa pohjoismaisilla merikadettipäivillä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)