Kevättä kaupungissa

DSC02150, originally uploaded by amnellanna.

Photo Friday "Growth", kevät

Miss Marple ja muut älykkäät neulojat

Shetlannin turpeen kerääjät neulovat kävellessään. Knitting images

"En ole koskaan ymmärtänyt miksi Agatha Christie keksi niinkin epäuskottavan hahmon kuin neiti Marple. Mummohan kutoo koko ajan ja on silti muka fiksumpi kuin muut henkilöt yhteensä", näin ihmettelee Tuomas Kiiltomadossa.

Neulominen on hyväksi aivoille. Ehkäpä siinä onkin yksi syy Miss Marplen älykkyyteen ja hyvään muistiin.

Neulominen on terveellistä, kirjoittaa Fiona Carter blogissaan.

Se vähentää stressiä. Neulomisasentokin on rentouttava. Kun keskittyy neulomiseen, unohtaa huolensa. Neulominen on meditaatiota, jota voi harjoittaa kenenkään ihmettelemättä vaikka matkalla.

Neulominen pitää vireänä. Kuten sanaristikot - ja ristipistojen ompeleminen - se treenaa aivoja. Ja se kasvattaa uusia aivosoluja ja vahvistaa entisten välisiä yhteyksiä. Se voi estää dementiaa.

Tuomaan epäily neulojien älynlahjoista ei ole ensimmäinen kirjallisessa maailmassa. Sanoihan jo teräväkielinen Edith Sitwell Virginia Woolfen olevan vain kaunis neuloja". (Virginia Woolf ja neulominen)

Virginia Woolf knitting (blogissa Blogging Woolf, uusi linkki)

Arjen luovuutta

Kirja-arvostelut

Lucia ja Margareta ovat erilaisia kuin muut tytöt: Lucia on hyvin lyhyt ja Margareta hyvin kaunis. Kuva: Matti Amnell

Mikään ei ilahduta kirjailijaa enemmän kuin asiallisesti ja asiantuntevasti kirjoitettu kirja-arvostelu.

Lue lisää .

Otteita kirja-arvosteluista (Aurora-kirjat)

Luettelo tiedossani olevista kirja-arvosteluista

Poliittinen ilmasto on muuttunut kolmessa vuodessa

"Nuoret eivät tunne maailmaa, jossa on porvareita ja duunareita", sanoo Maria Guzenina-Richardsson, joka sai 12530 ääntä vaaleissa demarien listalta. (Camilla Bergrenin haastattelu tänään 22.3. 2007 HBL:ssä)

"Sdp måste sluta måla hotbilder", sanoo tämä uusi demarikansanedustaja, joka sai äänisaaliin, vaikka demarien puolue hävisi vaalit. TV:ssä kuullun YLEn poliittisen kommentaattorin tavoin minäkin olen sitä mieltä, että demarit puolueena ovat jääneet ajasta jälkeen. Maria Guzenina edustaa heidän puolueessaan uutta ajattelua. Sitä on odotettukin.

Sain kolme vuotta sitten, huhtikuussa 2004, Kiiltomadon keskustelufoorumissa niskaani nettikivityksen ryöpyn, kun kirjoitin: "Minä en kannata kumpaakaan, en vasemmistolaisuutta enkä oikeistolaisuutta, vaan länsimaiseen demokratiaan kuuluvaa mielipiteitten vapaata kirjoa. ["Mekin saamme nyt puhua."]

-- Minun mielestäni Suomen poliittinen kenttä on sekaisin, sillä puolueet eivät vastaa enää yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin. Sen tähden marksilaisten termien toistaminen vaikuttaa minusta vanhentuneelta jankutukselta, joka estää näkemästä yhteiskunnan todellista tilaa. Yhä useampien on vaikeaa löytää puolue, jota äänestää.

"Tarvitaan uusjako politiikkaan" oli väliotsikkonanani, kun kirjoitin: Nykyinen poliittinen jakaantuminen, pysyminen oikeisto-vasemmisto -taisteluhaudoissa, ei vastaa mielestäni nykytilannetta."

Ja nythän se on nähty.

Lisäys tänään 25.3.2007

Jatkoa vanhaan aiheeseen vuoden 2007 vaalien jälkeen
"Äänestäjiä ärsyttää vastakkainasettelu", kirjoittaa tänään 25.3.2007 Hesari. "Yhä useampi ei koe itseään sen enempää oikeistolaiseksi kuin vasemmistolaiseksikaan." (Annamari Sipilä HS 25.3.2007)

Auringonlaskut

Taivaan värit ovat kiehtovia. Ne katoavat nopeasti, siksi ihmettelen, kuinka entisajan taiteilijat pystyivät maalaamaan niin loistavia kuvia pilvien ja taivaan väreistä.



Usein värit ovat hyvin kirkkaita, jopa räikeitä, ja toisinaan hennon pastellin sävyisiä.

"Looking at Turner's pictures of the yellow dawn or the red of sunset, one is aware, perhaps first time in art, of the isolation of colours in itself." Turnerin maalaus

Altdorfer 1500-luvulta, Pisarro ja monet muut entisajan maalareista.

Pakolaisia ja pakolaisten lapsia eduskunnassa

Minna Canth

Tänään liputetaan Minna Canthin kunniaksi. Minna olisi mielissään, jos näkisi kaikki ne naiset, jotka pääsivät näissä vaaleissa eduskuntaan. Minna oli suorapuheinen nainen, joten hän olisi varmaankin iloinen myös siitä, että suorapuheiset miehet ovat menestyneet näissä vaaleissa erityisen hyvin.

Zahra Abdulla, somalialaissyntyinen kätilö, entinen lääketieteen opiskelija oli vähällä päästä eduskuntaan vihreiden listalta. Onhan Suomeen tullut pakolaisia ennenkin ja ollut mukana eduskunnassa.

Venäjän vallankumousta pakoon tulleiden maahanmuuttajien lapsia on Jutta Zilliacus. Hän on syntynyt Helsingissä, jonne hänen virolaiset vanhempansa Jenny ja Johan Kingo olivat muuttaneet vallankumouksen jälkeen vuonna 1920 tyhjin käsin Pietarista. Jutta Zilliacuksen isä oli pianonvirittäjä.

Pakolaisten lapsi on myös Ben Zyskowicz. Hänen taustansa on järkyttävä: isä oli sukunsa ainoa jäsen, joka selvisi hengissä keskitysleiriltä ja kuoli Benin ollessa vain 6-vuotias. Perhe eli suomessa suuressa köyhyydessä, mutta tarmokas äiti antoi hyvän esikuvan lapsilleen selviymisestä. Hänestä olisi Minna saanut hyvän näytelmän.

Zahra sai 4174 ääntä, mutta ei sittenkään päässyt. Mutta isommallakin pistemäärällä tiputtiin: esim. kristillisdemokraattien edustaja Varsinais-Suomesta Sari Essayah sai 7716 ääntä, mutta ei päässyt eduskuntaan. Maahanmuuttajaisän lapsi on muuten Sarikin.

Varmaan on muitakin pakolaisten lapsia, jotka ovat päässeet eduskuntaan.

Räntäsadetta

DSC01942, originally uploaded by amnellanna.

Helsingin värejä maaliskuussa

Helsingin värejä maaliskuussa, originally uploaded by amnellanna.

iltarusko

iltarusko, originally uploaded by amnellanna.

Kun naiset lukevat ja kirjoittavat

Kuva: Dover

Kommenttejani naisten kirjallisuudesta kahteen peräkkäiseen keskusteluun.

Tyttökirjat:

12.03.2007 - 21:14
Tyttökirjoja on monenlaisia niin kuin poikakirjoja tai muitakin kirjoja.


Oletteko tulleet ajatelleeksi, että esimerkiksi Huckleberry Finnin seikkailut on poikakirja ja Peppi pitkätossu tyttökirja, mikäli tällaisia luokitteluja halutaan käyttää?

Ja pakkohan niitä on käyttää käytännön syistä.

13.03.2007 - 14:23
Minua huvittaa kovasti tuo käsienpesun mainitseminen tyttökirjan yhteydessä.

Muuan ystäväni kertoi, että käsienpesu oli eräs niistä asioista, joita UM:n kursseilla neuvottiin heti alussa diplomaatiksi aikoville. Kerrottiin kauhuesimerkki trooppisesta sairaudesta, joka levisi, kun viraston henkilökunta oli unohtanut tämän tavan, joka jokaisen pitäisi oppia jo lastenhuoneessa. Ja minne ryntäävätkään presidentti tai muut arvohenkilöt käteltyään lauman vieraita? Käsiä pesemään.

Tämä on oikein hyvä ja konkreettinen esimerkki siitä, että elämäntaitoja pidetään naurettavina, kun niitä neuvotaan tyttökirjassa, mutta ne muuttuvat vakaviksi, kun on kysymys diplomaateista tai presidentistä.


Vielä tyttökirjoista:

14.03.2007 - 20:10
Kirjoitin äsken pitkän kommentin, mutta se haihtui taivaan tuuliin. En jaksa toistaa. Linkissä asiaa tyttökirjoista.On vain muutamia nuorten kirjallisuuden lehtiä, joissa aikuiset, ammattitaitoiset kriitikot kirjoittavat nuortenkirjoista.

Ainakin minun tyttökirjoissani käsitellään aivan yhtä tärkeitä aiheita kuin muissa historiallisissa romaaneissa, mikrohistoriaa ei sotahistoriaa. Lue rajoituksista tuolta linkistä.

Tuntuu hyvältä, jos joku kriitikko tajuaa sen ja käsittelee esim. kirjan rakennetta ym.

Nyt tallensin, joten tämä viesti ei katoa. :)

P.S. Termiä 'tyttö' voi käsitellä oikeinkin. Eräs lehti määritteli kirjani Kyynärän mittainen tyttö otsikolla 'toimintaa tytöille'. Eli voi asian ilmaista yleiskielelläkin ilman haukkumasanoja tai (usein virheellistä) englantia.

viihteestä:

14.03.2007 - 20:49
Tuli mieleen, että Hesarissa on nimitetty (väheksyvästi) Shakespearen ja Austeninkin tuotantoa viihteeksi. "Naisviihteen" kirjoittajat ovat hyvässä seurassa.

Luin juuri, että musikaalit, siis ne halveksitut amerikkalaiset musikaalit, ovat hyödyllisiä sekä henkiselle että ruumiilliselle hyvinvoinnille. Tulee hyvä mieli ja tekee mieli liidellä itsekin musiikin tahdissa. Jossain muualla sanottiin aikaisemmin, että pelkkä liikkumisen kuvittelukin (!) saa aikaan hyvää jälkeä aivoissa.

Tarvitsemme onnellisia kirjoja, musikaaleja ja nauruelokuvia. Mutta niiden tekeminen vaatiikin taitoa.


15.03.2007 - 07:30

Koko termi "viihderomaani" on järjetön. Kriitikot joutuvat tietenkin lukemaan kirjoja maksun edestä ja tutkijat saadakseen aineistoa tutkimukseen, mutta muut lukevat kirjaa vain, jos viihtyvät sen parissa. Muuten kirja jää kesken.

Ehkä tuolla "viihde" sanalla voidaan houkutella lukijoita, mutta enemmän sitä käytetään halventavassa mielessä.

Romaanit ovat yksinkertaisesti hyviä tai huonoja. Jopa tärkeän yhteiskunnallisia ja moraalisia kysymyksiä käsittelevän kirjan tulee "viihdyttää", muuten se jää kesken.

Helpoin tapa viihdyttää ovat seksi ja väkivalta, ja jostain syystä niitä pidetään kirjallisesti hyväksyttävinä, mutta joitain toisia asioita ei.

Viron presidentti Suomen vierailulla

Helsingissä liputetaan, sillä Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves on vierailulla.

Toomas Hendrik Ilves

Joutsen Kaivopuiston rannassa

 

Tänään menimme pitkälle kävelylle meren rantaan. Varsinainen päämäärämme oli tämän joutsenen näkeminen. Mieheni oli nähnyt sen eilen lenkillä ollessaan, ja siellä se oli rannalla tänäänkin.

Hollywood ja enkelten sota

Kemppisen blogissa keskustellaan Raamatusta ja siinä ohessa myös Gustave Dorén Raamatun kuvituksista. Dore kuvitti myös Miltonin Kadotetun paratiisin.

Miltonin 1600-luvulla ilmestyneestä teoksesta on suunnitteilla Hollywood elokuva, oikea enkelten sota, joka keskittyisi Luciferin kapinaan ja sotaan taivaassa.

Elokuvassa tultaisiin käyttämään paljon erikoisefektejä ja se tehtäisiin siten, että se kunnioittaisi täysin kolmen suuren uskonnon - juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin - käsitystä Jumalasta, paholaisesta ja arkkienkeleistä. Näin kertoo Michael Joseph Gross artikkelissaan International Herald Tribunessa maaliskuun 2. 2007 elokuvaosastossa.

Paradise Lost

Viron presidentin haastattelu

"President Toomas Hendrik Ilves beskriver vinterkriget som en skamfläck i Estlands historia", sanoo presidentti Ilves haastattelussa. Viron presidentin haastattelu. Nils-Erik Friis: "Ryssland förnekar ännu sin historia." - HBL 12.3.2007. (nettilinkki ei toimi enää tänään 14.3.)

Ks. esim. Euroopan parlamentin sivua: Toomas Hendrik Ilves.

Kirkas maaliskuinen sää

Valoa jälkisuomettumisen sumussa

Kukkia Janne Virkkuselle!

"Kiistatta 1970-luku oli suomettumisen henkisellä tasolla vaikea vuosikymmen.

--ei pystytty eikä edes haluttu estää suomettumista, joka oli hitaasti etenevää henkistä rappeutumista.

Luulisi, että vihdoin myös Suomessa olisi päästy irti suomettumisen myötä syntyneistä henkisistä kahleista. Ehkä kuitenkaan ei. Tässä ajassa on hyvin kummallista se, että Kremlin varjo leijuu jollakin tavalla edelleen Suomen yllä. Suomessa ei vieläkään osata keskustella järkevästi pohtien kommunistisen imperiumin häikäilemättömästä ja miljoonia ihmishenkiä vaatineesta yhteiskuntakokeilusta.

Monelle suomalaiselle on edelleen - jostain käsittämättömästä syystä - vaikeata käsitellä kommunismin rikoksia samaan tapaan kuin Adolf Hitlerin kolmannen valtakunnan rikoksia ihmiskuntaa vastaan. Asia on täsmälleen siten kuin Jaakko Anhava asiasta kirjoitti (HS 26.2.)

Euroopan neuvostossa laadittiin viime vuonna julkilausuma, jossa tuomittiin kommunistien julmuudet. Suomalaiset sosiaalidemokraatit äänestivät vastaan--

Miksi suomettumisen varjo häilyy edelleen Suomen yllä!"

Jos Sinulle ei tule Hesaria, osta tämän sunnuntain Hesari ja lue kokonaan päätoimittaja Janne Virkkusen kolumni.

(Janne Virkkunen: Kremlin varjo Suomen yllä. - Kolumni. Helsingin Sanomat 11.3.2007)

Suomettumisen ilmiöistä.

Lue myös Pitäisikö kouluissa kertoa kommunismin kauhuista? kommentit ja kirjoitus.

Lauantai-ilta

DSC01707, originally uploaded by amnellanna.

Luen uusiopainosta Agatha Christien kirjasta The Murder of Roger Ackroyd. 2006 (1926).

Huomasin, että se on samalta ajalta kuin nykyisen asuntomme takka. Olen siivonnut tänään kaappeja ja polttanut takassa erään romaanikäsikirjoitukseni alkuversioita. Tulostan usein ja korjaan paperiversioon. Sitten laitan korjaukset koneelle ja tulostan taas. Yleensä käytämme tyhjät puolet muistiinpanojen ym kirjoittamiseen. Jos kirja on jo julkaistu, vien alkuversiot paperikeräykseen. Mutta tämä on eri juttu.

Mutta mieheni vei kirpputorille ison säkillisen vaatteita. Olen käytännössä vihreä: ei koskaan Suomessa asuessa autoa, minulla ei ole edes ajokorttia, lennän harvoin, käytän junaa ja raitsikoita, busseja ja laivojakin, ostan vaatteeni yleensä kirpputoreilta. Miksi en sitten äänestä vihreitä? Arvatkaa?

Feminismin kuumat aallot

Kuva: Dover


Feminismi on vaikuttanut pitkään suorastaan viidakolta, josta löytyy melkein mitä hyvänsä. Tuija Pulkkinen tuo kirjassaan "Postmoderni politiikan filosofia" (1998) esille kolme feminismin pääsuuntausta. Tämä pääjako toi ainakin minulle jonkinlaista selvyyttä.

Ensimmäisen feminismin mukaan kulttuuri luo sukupuolen (esimerkiksi annetaan erilaiset lelut tytöille ja pojille). Kulttuurin alla kaikille ihmisille yhteinen yleisminä, androgyyninen ja biseksuaalinen ihminen. Simone de Beauvoiria ja Virginia Woolfea pidetään tämän suunnan edustajina.

Toinen feminismi taas korostaa nimenomaan sukupuolten välistä olemuksellista eroa. Miesten hallitsema kulttuuri tekee naissukupuolen näkymättömäksi. Feminismin on kirjoitettava historia uudestaan naisnäkökulmasta, sanoo Grace Jantzen, joka on ryhtynyt sanoista tekoihin. Luce Irigaray sekä Julia Kristeva, jota pidetään yleensä filosofiassa postmodernistina, lasketaan feminismissä näihin toisen aallon modernisteihin, koska he uskovat sukupuolten eriytyneisyyteen ja naisellisuuden perustaan (Kristeva: ruumiillisuus, äidillisyys).

Kolmas feminismi on postmodernismia. Yhteistä perustaa ei ole, ei androgyyniä ydinminää eikä olemuksellista naiseutta. Kulttuuri ja kieli muodostavat naisen identiteetin, joka on siitä huolimatta suhteellisen pysyvä ja kullekin erilainen, mutta ei ikuinen eikä luontoon perustuva. Identiteetit eivät ole satunnaisia, vaan muodostuvat tietyssä tietyssä historiallisessa paikassa ja ajassa. Sukupuoli on vallan ja pakotteiden luoma poliittinen ilmiö. Tuija Pulkkinen edustanee tätä kolmatta aaltoa.

Millaisena esiintyy teidän mielestänne feminismi aikamme suomalaisessa kaunokirjallisuudessa ja kulttuurikeskustelussa?

(Pirkko Anna Amnell: Feminismin kuumat aallot. - Kiiltomato 19.10.2004. Alustus keskusteluun)
.

Pauliina Haasjoki (Kiiltomato 20.10. 04) oli sitä mieltä, että "suomalaisessa kaunokirjallisuudessa ja kulttuurikeskustelussa kaikki feminismin suuret aallot elävät rinnakkain ja lomittain, vaikka akateeminen feminismi lienee lähinnä kolmatta aaltoa". Haasjoki kirjoitti, että tämä aiheuttaa "kaikenlaista hankaluutta". Feminismi koetaan uhkaavaksi.

Miten lienee nyt?

Kirjoitin keskusteluun: Kanadassa asuessani totuin siihen, että feministisiä kysymyksiä käsiteltiin usein sanomalehdissäkin. Osalta siihen vaikutti se, että kotikaupungissani (Torontossa) vieraili usein puhujina tunnettuja feministejä Yhdysvalloista ja muualtakin maailmasta..

Feminismi ja naistutkimus yleensä tuntuu tällä hetkellä kovin läheiseltä, sillä vähän yli kuukausi sitten kuollut nuorin sisareni sai kasvatustieteen ja filosofian gradunsa valmiiksi viime kesänä ennen joutumistaan rankkoihin syöpähoitoihin ja aikoi siirtyä seuraavaksi naistutkimukseen.

Kaivoin tämän kirjoitukseni esiin Kiiltomato-kansioistani laittaakseni osan siitä kommentiksi Iineksen blogin feminismikeskusteluun.

Atkinsin dieetti sopii naisille

Lihavia ihmsiä on ollut aina.


Nyt se on sitten taas tutkittu. Atkinsin dieetti sopii naisille. Tässä tarkoitetaan tietenkin uusinta Atkinsin dieettiä, jossa vältetään huonoja hiilihydraatteja, mutta ei mätetä rasvaista ruokaa ylettömästi niin kuin luullaan. Tarkka tyyppi voi olla vaikkapa kasvisyöjä Atkinsin dieetillä. Jo vuosia sitten luin erään amerikkalaisen naislääkärin kirjaa, jossa sanottiin, että "tietyssä iässä" nainen ei pysty enää käyttämään hiilihydraatteja samalla tavalla kuin ennen.

Tärkeää! Kaikille rasvainen ruoka ei sovi, jolloin "henkilön tulisi pysyä vähärasvaisella Atkinsin ruokavaliolla". Näin jo vuoden 1999 kirjassa "Tri Atkinsin uusin painonpudotusohjelma". (sivu 182)

Naistenpäivä

Kukkia äideille, isille ja lapsille.

Kotiäitinä

Kirsi kirjoitti Sumussa-nimiseen kirjoitukseeni kommentin

"Keskustelimme kulttuurisokista, joka kohtasi -- lama-Suomeen palanneita 90-luvun puolimaissa. Paluu johti ainakin yhden ystäväni työkyvyttömyyteen. Hänen tuntemansa Suomi oli kadonnut kokonaan."

Kirsin kommentti innosti minut kirjoittamaan seuraavaa:

Minäkin koen entisen Suomen kadonneen. Kun oli pilkattu parikymmentä vuotta marksilaisen oikeaoppisesti kotia, kotiäitejä, sukulaisuussuhteita yleensä, kulttuuria ja uskontoa, viesti meni perille ja jäljelle jäi sieluton kansa, joka etsii onnea seksistä, alkoholista, roskakulttuurista - ja rahasta.

Humalaisina ja huumeissa riehuvat pikkutytöt aikuisten miesten tai teini-ikäisten poikien kainalossa Esplanadin puistossa olivat kauhistuttava näky ulkomaalaisille ja meille paluumuuttajille. Mutta eräskin helsinkiläinen nainen ja äiti sanoi minulle, että sehän on normaali suomalainen kasvuriitti. Hänen eteläeurooppalainen miehensä oli ottanut avioeron, kun ei kestänyt sitä, miten lapsia kasvatettiin - jätettiin kasvattamatta - Suomessa.

Siitä rahan vallasta. Sieluttomista ihmisistähän tulee riistokapitalismin halukkaita uhreja. Miehet ja naiset uhraavat yksityisen onnen "toteuttaakseen itseään" työelämässä ja saadakseen noita yllä mainittuja onnen korvikkeita.

Samalla on tunteettomuutta ja välinpitämättömyyttä niitä kohtaan, jotka eivät menesty ja edistä talouselämää: vanhukset, sairaat, työttömät, lapsiaan kotona hoitavat vanhemmat.

Kaikkien piti NL:ssa uhrautua yhteiskunnan ja aatteen vuoksi. Nyt vaaditaan uhrautumista "talouselämän" puolesta. Ihmiset, joiden tunneakku on tyhjä, ovat helposti narrattavissa.

Kaikki eivät kuitenkaan onneksi mene mukaan tuohon sirkukseen, vaan tajuavat että tunneakkua ei täytetä korvikkeilla.

Kaipaan "pikkuporvarillista" onnea kaikille. Ihmisen pitäisi voida saada rehellisellä työllä kohtuullinen toimeentulo itselleen ja lapsilleen.

Lisättäköön, että työnantaja, olipa se yksityinen tai kansainvälinen suuryhtiö, ei ole "riistokapitalisti", jos se ei ime työntekijöistään viimeistä pisaraa vaan antaa tilaa myös yksityiselämälle. Arvostan niitä, jotka keksivät ideoita, joilla saadaan toimeentuloa ihmisille. Vain ahneus on pahasta.

Kukat auttavat kevään odottamisessa

Lila hortensia

Monikulttuurisuutta voi harjoittaa näinkin

Hufvudstadsbladet sai eilen Wienissä European Newspaper Award - nimisen palkinnon. Jury sanoi HBL:n olevan "skandinaavinen sanomalehti parhaimmillaan". Se on "tydlig och funktionell, visuellt exakt och har perfekt läsbarhet. Den är modern, avslappnad och leder in läsaren i innehållet på ett snyggt sätt." (HBL snyggast i Europa 7.3.2007) On hauskaa kun kehutaan tuotetta, jonka on itsekin valinnut.

Olemme lukeneet kokeilumielessä Hufvudstadsbladetia vähän yli puolen vuoden verran. Se oli mieheni idea. Hän oli koulupoikana kahtena kesänä Ruotsissä renkinä ja oli mukana muun muassa sikaa porsittamassa (yli kaksikymmentä possua syntyi sillä kertaa). Mieheni osasi kouluaikaan niin hyvin ruotsia, että meni ruotsalaisesta ainakin viidentoista minuutin ajan, mutta hänen ruotsinsa on vuosien varrella unohtunut. Minä taas elätin itseäni opiskeluaikana olemalla työssä muun muassa Stockmannilla, jossa piti ainakin siihen aikaan osata myös ruotsia.

Meidän kotiseudullamme Savossa ei ruotsia juuri kuullut, ja kouluvuosien ruotsikin unohtui varsinkin Kanadassa asuessa. Koetin pitää ruotsia yllä sisustuslehtiä lukemalla. Viime kesänä ajattelimme, että on hyvä tapa harjoittaa monikulttuurisuutta opettelemalla oman maan toista kieltä. Mieheni lukee aina vieraskielisiä sanomalehtiä sanakirjan kanssa ja merkitsee muistiin vihkoon uudet sanat. Minä olen laiskempi. Alussa luin vain otsikot, mutta nyt enemmän, sillä olen huomannut, että HBL täydentää sopivasti Hesarin juttuja.

Sumussa

Menen nykyään aikaisin nukkumaan ja herään aikaisin, ainakin verrattuna siihen, mitä tein viimeisten parin vuoden aikana. Seurasin jonkin aikaa aktiivisesti Internetin maailmaa, ja iltaisin ja myöhään yöllä oli blogeissakin monesti kiinnostavia keskusteluja, joita seurasin ja joihin joskus osallistuinkin. Puolitoista vuotta riitti antamaan yleiskuvan siitä, mitä tapahtuu.

Nyt en ole enää yhtä kiinnostunut blogeista, sillä blogien maailma näyttää olevan aivan samalla tavalla jakaantunut klikkeihin kuin muukin Suomi. Aika harvat näyttävät olevan kiinnostuneita blogeista, joissa esitetyt mielipiteet poikkeavat heidän omista mielipiteistään. Väittelytaitoa ei hallita - sitä pitäisi varmaankin opettaa Suomessakin kouluissa. Täällä väittelyt muuttuvat rähinäksi ja ilkeilyksi, siksi kai pysytään samanmielisten sakeissa.

Suurin osa lukijoistani on ollut koko ajan Blogilistan ulkopuolelta. Blogilistalaiset ovatkin klikki sinänsä. Aika hyvän kuvan Blogilistan hengestä saa jo vilkaisemalla suosituimpien blogien nimiä. Sieltä löytyvät nopeasti vastineet iltapäivälehdille ja juorulehdille. On myös paljon erittäin hyviä blogeja, mutta niitä ei löydä useinkaan tilaajamäärien perusteella. Monesti tuntuu siltä, että niiden löytyminen on suoranainen sattuma. Blogeista luettavaa etsivä joutuukin kulkemaan aika paljolti sumussa haparoiden Blogilistan aiheluetteloista huolimatta.

Nykyään vaikuttaa siltä, että sananvapautta käytetään enemmän sanomalehdissä kuin blogeissa, joissa pelätään tilaajamäärien putoamista ja leimautumista jo pelkästään yhden kirjoituksen perusteella. Minusta itsestäni tuntuu nykyään hauskimmalta pitää eräänlaista kuvallista päiväkirjaa tässä blogissa. Muut blogini ovatkin erityisaiheista, joihin blogimaailman muotivirtaukset eivät vaikuta.

Aamukävelyllä

aamukävelyllä0307, originally uploaded by amnellanna.

Kuvasarja täällä:

http://www.flickr.com/photos/amnellanna/sets/72157594571154222/

Olimme aamukävelyllä yhdeksän ja kymmenen aikoihin maaliskuun viidentenä päivänä. Reitti: Punanotkonkatu, Etelä-Satama, Kauppatori, Esplanadi. (Muista myös kahvila-ravintola Kappeli, joka on hyvin kaunis talvella)

Joimme teetä ja kahvia torikahvilassa ja ostimme urhoollisen kukkakauppiaan telttakojusta jouluruusun, joka kukkii nyt keittiömme ikkunalla. Helleborusta käytettiin keskiajalla lääkkeenä, mutta se on hyvin myrkyllinen.

Sitä sanotaan jouluruusuksi, sillä se kukkii Englannissa tammikuun alussa, ja tammikun 6 oli juliaanisen kalenterin mukaan joulupäivä. Kun gregoriaaninen kalenteri otettiin käyttöön 1500-luvulla, ja englantilaiset havaitsivat, että jouluruusu ei puhjennut joulukuussa kukkaan. Sitä pidettiin pahana enteenä, merkkinä siitä että gregoriaaninen kalenteri ei ollut hyvä asia. Englantilaiset ottivatkin sen käyttöön vasta 1700-luvulla. Siihen asti he käyttivät juliaanista kalenteria. (Muiden muassa venäläiset käyttävät edelleen juliaanista kalenteria, siksi heidän joulunsa on myöhemmin kuin länsimailla.)



Tämä jouluruusu istutettiin ystäväni puutarhaan, ja se kukki siellä kahden vuoden kuluttua keväällä. Kuva alla. Klikkaa kuvia ja katso niitä suurempina.



Kuva: Aune Kämäräinen

Lisää kuvia jouluruususta

Kukkaloistoa kauppatorilla

DSC00355, originally uploaded by amnellanna.

Miehet kirjoittavat kauniisti rakkaudesta

Kuva: Anna Amnell
Italialaisia koululaisia luokkaretkellä Danten haudalla Ravennassa.

Rakkaus, suurin kaikista on saanut tänään arvoisensa kirjoituksen Helsingin Sanomissa. Ja jälleen mies kirjoittaa herkistä tunteista ja syvällisestä rakkaudesta.
(Jari Ehrnrooth "Julkiset lemmenfarssit latistavat rakkauden intohimodraamaksi." HS/C10/Vieraskynä 3.3.2007)

"Ajankohtaisromanssien varjoon jää helposti se, että rakkaus ei ole leikin asia. Yksilön elämänkaaressa se on usein elämän ja kuoleman kysymys.--

Eurooppalaisessa romaanikirjallisuudessa ja runoudessa rakkaus on erityislaatuinen tunne. --Rakastetun kasvot ja ääni tulevat ihmisen sisään, lähemmäksi kuin lähelle, ja hänen persoonansa voi päästä kokemuksessamme samalle syvyystasolle kuin kaikkitietävä Jumala, joka on omantuntomme lahjomaton keskustelukumppani. Siten rakkaus on ihmisyyden syvenemisen, avartumisen ja eheytymisen edellytys. Ilman sitä eurooppalainen ihminen on vain hengetön suorittaja, arvoton kone."

Esimerkkinä rakkautta käsittelevästä kirjallisuudesta Ehrnrooth mainitsee Danten, jonka tuotanto, "etenkin Commedia, on yhtä muistomerkkiä Beatricelle, jonka katseesta välittynyt taivaallinen valo opasti runoilijaa moraaliseen selkiytymiseen ja liikkumattoman liikuttajan ymmärtämiseen".

"Paraskaan hyvinvointiyhteiskunta ei voi taata jäsenilleen sitä mielenrauhaa ja onnea, jota kansalaiset etsivät rakkaudesta.-- Kenties syvinkin kaipuumme saisi täyttymyksensä ja näkisimme sen, mitä Dante näki Beatricen silmissä."

Lue Ehrnroothin erinomainen kirjoitus tänään Hesarista.

Scrabble-peliä aamutuimaan

Scrabble lienee maailman suosituin seurapeli. Jokin vuosi sitten näin sanomalehdessä valokuvan, jossa Judi Dench ja Maggie Smith pelasivat pienikokoista matka-Scrabblea jopa Hollywoodissa Oscar- juhlia odotellessaan uima-altaan reunalla froteekaavuissaan.

Meillä pelataan yleensä suomenkielistä Scrabble-peliä iltaisin. Sääntöjen mukaan Scrabblessä kelpaisivat Suomessa vain Nykysuomen sanakirjan sanat. Yleensä onkin niin, että sängyn päälle kertyy Scrabblen viereen erilaisia sanakirjoja. Pelaajat kehittelevät kuitenkin tästä pelistä omia versioitaan.

Olemme levittäneet tätä sanapeliä ystäväpiiriinkiin. Kun pelasin Scrabblea sisareni kanssa, hyväksyimme kaikki mahdolliset sanat, myös murteen, slangin ja tuotenimet. Emmekä laskeneet pisteitä.

Mieheni ja minä - savolaisia kun olemme - hyväksymme yleiskielen lisäksi myös "uusiosanat" eli keksityt sanat ja yhdyssanat, jotka olisivat loogisia. 'Pehmolumenajoyö' toi minulle paljon pisteitä muutama vuosi sitten.

Tänä aamuna jännäsin loppuun asti, saanko kasaan uuden sanan, josta tulisi paljon pisteitä. Sain pelin lopulla: 'nisälisä', joka voisi olla parempi sana kuin 'silikonit'. Sana 'nisälisäke' oli myös mielessä, sehän on jo nimenä eräälle aivojen osalle.
[mammillary body =corpus mamillare = nisälisäke-niminen osa aivoissa; mammillary=nisänmuotoinen ]

Yllä olevassa Wikipedian artikkelissa on linkki myös lyhyeen suomenkieliseen selostukseen.

Scrabble pitää aivot pirteinä.

Lumi on kaunista ja romanttista

Life in a cold climate, originally uploaded by amnellanna.

Millainen on lumi autoilijalle, joka lähtee liikkeelle varhain aamulla lumisateen jälkeen? Näin aamulla vähän ennen kahdeksaa Helsingissä maaliskuun 1. päivänä. Pohjoisessa saisi varmaan draamaattisempiakin kuvasarjoja.