Nooakin arkki on rakennettu 1760-luvulla. Se on peruskorjattu viime vuosina. Kollaasissa näkyy rakennuksen pääty, porraskäytävä sekä entinen ovemme. Päädyssä olevan oven yläpuolella oli keittiömme ikkuna. Päädyn toinen kerros oli kerran kotimme, kaksi huonetta, pitkä käytävä, pieni keittiö ja WC, johon tuli kylmä vesi. Asuimme tässä talossa kaksi ja puoli vuotta, kolme kesää.
Asunnot olivat silloin peruskorjaamattomia. Niissä oli puulämmitys, täytyi ostaa halot, säilyttää ne alakerran puuvarastossa, kantaa ne sisälle. Toisessa huoneessa oli pyöreä peltinen pönttöuuni, toisessa leveä valkoinen kaakeliuuni, vähän samanlainen kuin eräs uuni Louhisaaressa. Meidän uunissa ei ollut tilaa, jossa olisi voinut pitää ruuat lämpiminä. Keittiössä ei ollut muuta lämmitystä kuin hella, jossa ei ollut edes muuria.
Nooakin arkki kuten melkein kaikki muutkin Suomenlinnan rakennukset olivat siihen aikaan armeijan virka-asuntoja, ja Suomen armeija oli silloin Suomessa erittäin epäsuosittu - päinvastoin kuin esimerkiksi Neuvostoliiton armeija. :) Oli 1970-luku.
Mutta ajan henki ei pystynyt pilaamaan saaren kauneutta. Siellä asuminen oli suuri elämys kaikkina vuodenaikoina.
Olen kirjoittanut tähän blogiin monta juttua Suomenlinnasta. Klikkaa hakusanoja 'Nooakin arkki' tai Suomenlinna'.
Kaunis Suomenlinna (kuvakansio Flickrissä)
Lue myös
http://blogisisko.blogspot.fi/2012/02/suomenlinna-kylma-vesi-ja-puulammitys.html
My very old blog. Vuodesta 2005-
lauantaina, kesäkuuta 08, 2013
Kesällä töissä ja muutenkin kaupungissa
Helsinki ei tyhjene kesäisin, päinvastoin se kuhisee elämää ja jännitystä. Minusta on ollut aina hauskaa olla Helsingissä kesäisin. Ehkä se johtuu osittain siitä, että itikoiden ja muiden kesäötököiden puremat tekevät minut suorastaan sairaaksi. Kaupunki sopii minulle.
Meillä ei ole myöskään olllut koskaan kesämökkiä, vaan olemme nauttineet kesästä puistoissa, meren rannalla ja saarilla, esimerkiksi Pihlajasaaressa.
Aikaisemmin teimme lomamatkoja Savoon tapaamaan lähisukulaisia. Lasten ollessa pieniä vietimme muutaman viikon mieheni veljen kesämökillä, minkä vuoksi lapsemme sanovat, että olihan meillä kesämökki. Olimme kiitollisia, kun mieheni veli antoi kesämökin käyttöömme. Hänen kaupunkiasuntonsakin oli kuin huvila meidän mielestämme.
Mustasaaressakin olemme käyneet lampaita ja perhosia ihailemassa. Nykyisen asuntomme lähellä on ihana, vielä tähän asti ihmeen kaupalla luonnonomaisena säilynyt Töölönlahti ja uusi löytö Meilahden ruusutarha.
Mieheni ja minä teemme kesällä töitä ja matkustamme ulkomaillekin keväällä tai syksyllä, jolloin siellä on viileämpää ja vähemmän turisteja. Turistien määrä ei ole Helsingissä vielä niin suuri, että siitä kärsisi, päinvastoin se tuo lisää kansainvälisyyttä ja eksotiikkaa kauniiseen pääkaupunkiimme.
Klikkaa hakusanoja 'kesä kaupungissa'.
Meillä ei ole myöskään olllut koskaan kesämökkiä, vaan olemme nauttineet kesästä puistoissa, meren rannalla ja saarilla, esimerkiksi Pihlajasaaressa.
Aikaisemmin teimme lomamatkoja Savoon tapaamaan lähisukulaisia. Lasten ollessa pieniä vietimme muutaman viikon mieheni veljen kesämökillä, minkä vuoksi lapsemme sanovat, että olihan meillä kesämökki. Olimme kiitollisia, kun mieheni veli antoi kesämökin käyttöömme. Hänen kaupunkiasuntonsakin oli kuin huvila meidän mielestämme.
Mustasaaressakin olemme käyneet lampaita ja perhosia ihailemassa. Nykyisen asuntomme lähellä on ihana, vielä tähän asti ihmeen kaupalla luonnonomaisena säilynyt Töölönlahti ja uusi löytö Meilahden ruusutarha.
Mieheni ja minä teemme kesällä töitä ja matkustamme ulkomaillekin keväällä tai syksyllä, jolloin siellä on viileämpää ja vähemmän turisteja. Turistien määrä ei ole Helsingissä vielä niin suuri, että siitä kärsisi, päinvastoin se tuo lisää kansainvälisyyttä ja eksotiikkaa kauniiseen pääkaupunkiimme.
Klikkaa hakusanoja 'kesä kaupungissa'.
Värikollaasi kaakao: East Indiaman
East Indiaman -nimitys tarkoitti laivaa, joka purjehti East India Companyn vesillä Aasiassa. Ruotsalaisilla oli komea purjelaiva, jonka kopio on valmistettu 2000-luvulla. Göthenborg Sailing Boat on kuvasarjani tästä laivasta, joka oli vierailulla Helsingissä.
värimalli
perjantaina, kesäkuuta 07, 2013
Photo Friday: 'Body of water'
Photo Friday: 'Body of water'
large size
lakes and rivers
järviä ja jokia
Body of water= vesimuodostuma
Adriatic Sea and Finnish Archipelago
large size/suurena
large size
lakes and rivers
järviä ja jokia
Body of water= vesimuodostuma
Adriatic Sea and Finnish Archipelago
large size/suurena
Kirjabloggaajien valta ja ongelmat
Uutta : Yhä useampi tienaa blogillaan. (YLE)
Lue myös kirjoitus keskustelusta kirjamessuilla
http://markkuhuusko.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/178548-vievatko-kirjabloggaajat-toimittajilta-leivan
Tänään Antti Berg kirjoittaa Hesarissa kirjabloggaajista otsikolla "Kustantamoiden uudet bestikset"(netissä luettavissa, kommentoikaa sinne !!! HS/Nyt 7-13.6.2013): Kirjabloggareilla on pian yhtä paljon valtaa kuin ammattikriitikoilla. Siihen liittyy kolme ongelmaa."
Huhtikuussa uskaltauduin pohtimaan blogissani sitä, ketä ovat kirjabloggaajat ja mitä he tekevät. Mielessä bloggaamisen tarkoitus (Blogisisko 21.4.2013, yli 600 lukijaa, yli 60 kommentta):
"Kirjabloggaajia on monenlaisia, on tutkijoita, jotka keräävät aineistoa ja on niitä, jotka mainostavat kirjoja, näille molemmille ryhmille kirjabloggaus on työtä. Joillekin mainostajille se on varmaankin työtä kirjapalkalla. Mikäpä siinä, jos pitää niistä kirjoista, joita tarjotaan. Kirjailijat ja kustantajat ovat vaikeuksissa laman vuoksi. Kaikki tuki on tietenkin tarpeen. Kirjallisuuden tukeminen on hyvä harrastus. Kirjablogit tukevat eniten kustantajia ja kääntäjiä, sillä suurin osa mainostetuista kirjoista on käännöskirjoja."
Kirjabloggaajat väittivät kirjoittavansa kirjoista vain siksi, kun rakastavat niitä. He loukkaantuivat yllä olevista arveluistani. Koska en ole itse kirjabloggaaja, pyysin kirjabloggaajia lopulta pohtimaan aihetta omissa blogeissaan.
Sekä blogini kommenteissa että Bergin kirjoituksessa viitataan Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen tietokirjaan Rivien välissä.
Berg kertoo: "Se selittää, miksi kirjabloggaajat ovat niin kovia lukutoukkia. Sen mukaan puolet heistä [!] on jollakin tavalla kirjallisuuden ja kielten ammattilaisia tai opiskelijoita. He työskentelevät paitsi kustantamoissa myäös viestintäalalla, äidinkielenopettajina sekä kirjastoissa. He ovat siis jollakin tapaa kirja-alalla."
Arvaukseni osui aika lähelle tutkimuksen tuomia tietoja.
Entä ne ongelmat?
Berg: "Kustantamot siis sitouttavat bloggareita. Se voi koitua ongelmaksi, jos oletetaan, että tuttua on vaikeampi haukkua kuin vierasta". (arvostelukappaleet ja kutsut erilaisiin tilaisuuksiin) Kustantamot käyttävät "blogisitaatteja mainoksissa".
"Onko bloggareilla etiikkaa, joka pitää heidät riippumattomina"?
"Kustantamo saa oman teoksensa näkyviin pienellä panostuksella. Tämä on kolmas ongelma. Suuret kustantamot jyräävät pienet tekijät."
Lisäisin, että kirjablogit eivät olekaan tuoneet tasa-arvoa kirjamaailmaan. Suhteet ja raha taitavat merkitä nykyään vielä enemmän kuin siihen aikaan, jolloin kuukausipalkkaa saavat toimittajat kirjoittivat kirja-arvosteluja. Entä sitten freelancerit kirja-arvostelijoina? Heidän leipäänsä kirjablogaajat kaventavat eniten.
En ole kirjabloggaaja, mutta kirjoitan joskus kirja-arvostelun:
P. D. James: Death Comes to Pemberley
Olen kirjoittanut myös Sofi Oksasesta, John Irvingistä ym Katso blogin pohjalla olevia hakusanoja.
Mielipiteitä kirjoista on myös blogeissa: Suomalaisia kirjabloggaajia
Oletko kirjabloggaaja? Löytyykö blogisi nimi tuosta luettelosta?
Teoreettista keskustelua siitä onko kirjabloggaaminen institutionalisoitumassa: "Institutionalisoituminen voi kuitenkin merkitä myös kirjabloggaajille suuria muutoksia ja siksi niihin pitäisi herätä nyt.
Institutionalisoitumisessa on kyse itsen uudelleenmäärittämisestä."
Kommenttini Pinon päällimmäinen blogiin
Kommenttini Pinon päällimmäinen blogiin
Anna Amnell/BlogisiskoMay 18, 2013 at 3:06 PM
Hyvät kirjabloggaajat, tämän aamun Helsingin Sanomat kirjoittaa blogeista. "Blogimainonnalle laaditaan tarkempia sääntöjä." HS/Talous B8, 18.5.2013.
Kuluttajaviraston lakimies: "Ongelma on, että lukija ei aina pysty erottamaan, onko kyse bloggaajan omasta suosituksesta vai mainostajalta saaduista tuotteista".
Samassa kirjoituksessa kerrotaan, että mainostajien liiton "kyselyn mukaan blogien käyttö yleistyy markkinoinnissa kovaa vauhtia".
Edellä olevassa anonyymin viestissä kirjan mainonnasta kiinnittyy huomio siihen, että siinä on esillä nimenomaan kustantajan oma mainossivu. Edellä kirjoittamaani viitaten sanoisin, että lukija ei tiedä, ovatko bloggaajat saaneet tuotteen eli kirjan kustantajalta?
Mainonnassa on kyse suurista rahoista. Sitä me bloggaajat emme useinkaan tajua. Pian myös verottaja iskee kyntensä bloggaajien tuloihin - mikäli sellaisia on. Siksi minusta olisi parasta, että ammattimaiset bloggaajat saisivat apurahoja, jotka ovat verottomia. Se edistäisi kirjallisuutta samalla tavalla kuin kirjailijoille myönnettävät apurahat.
Neuvoisin: pitäkää silmät ja korvat auki, olkaa avoimia.
Kuluttajaviraston lakimies: "Ongelma on, että lukija ei aina pysty erottamaan, onko kyse bloggaajan omasta suosituksesta vai mainostajalta saaduista tuotteista".
Samassa kirjoituksessa kerrotaan, että mainostajien liiton "kyselyn mukaan blogien käyttö yleistyy markkinoinnissa kovaa vauhtia".
Edellä olevassa anonyymin viestissä kirjan mainonnasta kiinnittyy huomio siihen, että siinä on esillä nimenomaan kustantajan oma mainossivu. Edellä kirjoittamaani viitaten sanoisin, että lukija ei tiedä, ovatko bloggaajat saaneet tuotteen eli kirjan kustantajalta?
Mainonnassa on kyse suurista rahoista. Sitä me bloggaajat emme useinkaan tajua. Pian myös verottaja iskee kyntensä bloggaajien tuloihin - mikäli sellaisia on. Siksi minusta olisi parasta, että ammattimaiset bloggaajat saisivat apurahoja, jotka ovat verottomia. Se edistäisi kirjallisuutta samalla tavalla kuin kirjailijoille myönnettävät apurahat.
Neuvoisin: pitäkää silmät ja korvat auki, olkaa avoimia.
torstaina, kesäkuuta 06, 2013
Elinikä Rooman valtakunnassa
Suurin osa roomalaisista kuoli 40-50-vuotiaina. Mutta monet elivät yli 80-vuotiaiksi ja 100-vuotiaiksikin ne, joilla oli tarpeeksi ruokaa. Keisari Diocletianus eli 68-vuotiaaksi. Kuvassa rakennus, jonka hän oli suunnitellut itselleen mausoleumiksi.
Odotettavissa oleva keskimääräinen elinikä oli Rooman valtakunnassa 35-vuotta, mutta tämä luku johtuu suuresta lapsikuolleisuudesta. Puolet lapsista kuoli alle 10-vuotiaina ja neljäsosa jo ennen ensimmäistä ikävuotta. Kuolinsyinä olivat perinnölliset sairaudet, ripuli, malaria ja lastentaudit.
10-40-vuotiaat roomalaiset olivat terveitä, mutta heitäkin kuoli esimerkiksi malariaan. Miehiä kuoli sodissa ja naisia lapsivuoteeseen. Lihaa syötiin vähän, joten syöpää ja sydänsairauksia oli vähemmän kuin nykyään. Lasten historiasivuilla (engl., suosittelen ihan kielen harjoituksen vuoksi)
Diocletianus (245-313) oli harvinainen keisari, sillä hän jäi eläkkeelle ja keskittyi hoitamaan puutarhaansa eläkeasunnokseen rakentamassaan palatsilinnoituksessa Salonan kaupungissa, jonka paikalle syntyi nykyinen Split (Kroatiassa), alussa palatsin muurien sisälle ja palatsista puretuista kivistä tehty kaupunki. Nukuin yhden yön Diokletianuksen palatsin muuriin rakennetussa hotellihuoneessa. Lue kirjoitukseni Yö palatsissa
Kuvasarjani Diocletianuksen palatsista.
Odotettavissa oleva keskimääräinen elinikä oli Rooman valtakunnassa 35-vuotta, mutta tämä luku johtuu suuresta lapsikuolleisuudesta. Puolet lapsista kuoli alle 10-vuotiaina ja neljäsosa jo ennen ensimmäistä ikävuotta. Kuolinsyinä olivat perinnölliset sairaudet, ripuli, malaria ja lastentaudit.
10-40-vuotiaat roomalaiset olivat terveitä, mutta heitäkin kuoli esimerkiksi malariaan. Miehiä kuoli sodissa ja naisia lapsivuoteeseen. Lihaa syötiin vähän, joten syöpää ja sydänsairauksia oli vähemmän kuin nykyään. Lasten historiasivuilla (engl., suosittelen ihan kielen harjoituksen vuoksi)
Diocletianus (245-313) oli harvinainen keisari, sillä hän jäi eläkkeelle ja keskittyi hoitamaan puutarhaansa eläkeasunnokseen rakentamassaan palatsilinnoituksessa Salonan kaupungissa, jonka paikalle syntyi nykyinen Split (Kroatiassa), alussa palatsin muurien sisälle ja palatsista puretuista kivistä tehty kaupunki. Nukuin yhden yön Diokletianuksen palatsin muuriin rakennetussa hotellihuoneessa. Lue kirjoitukseni Yö palatsissa
Kuvasarjani Diocletianuksen palatsista.
keskiviikkona, kesäkuuta 05, 2013
Vanhat autot Helsingissä
31.5.2013
Silloin tällöin voi nähdä Helsingissä vanhan auton, joka vie ajatukset aikamatkalle entiseen Helsinkiin.
Lisää vanhoja autoja, enimmäkseen Helsingissä kuvattuja. Yksi Flickrissä olevassa Old cars-kansiossani olevista autoista on erään kommentoijan mukaan melkein samanlainen kuin vuonna 1973 elokuvassa "American Graffiti esiintyvä keltainen auto.
Silloin tällöin voi nähdä Helsingissä vanhan auton, joka vie ajatukset aikamatkalle entiseen Helsinkiin.
Lisää vanhoja autoja, enimmäkseen Helsingissä kuvattuja. Yksi Flickrissä olevassa Old cars-kansiossani olevista autoista on erään kommentoijan mukaan melkein samanlainen kuin vuonna 1973 elokuvassa "American Graffiti esiintyvä keltainen auto.
tiistaina, kesäkuuta 04, 2013
Suomenlinna 4.6.2013
maanantaina, kesäkuuta 03, 2013
Lihaa ja marjoja
Marjoja voi syödä koko vuoden. Mansikoita - ja vadelmia kuten tässä - voi käyttää aterialla ruoan koristeena ja lisänä. Marjat eivät ole vain karkkeja ja vitamiinipillereiden korvikkeita.
Luolamiehen dieetti on terveellinen ja laihduttaa: pähkinöitä, marjoja, laihaa lihaa, kalaa ja vihanneksia. Vältetään maito- ja viljatuotteita ja sokeria.
Luolamiehen dieetti on terveellinen ja laihduttaa: pähkinöitä, marjoja, laihaa lihaa, kalaa ja vihanneksia. Vältetään maito- ja viljatuotteita ja sokeria.
Oman maan mansikat ja ulkomaan mansikat
Vain talvisin on tullut eteeni ulkomailta tuotuja "puumaisia" mansikoita tai karhunvatukoita. Olen laittanut sellaiset marjat jugurtin tai rahkan sekaan ja käyttänyt ripauksen jotain makeutusainetta.
Meillä kaikilla ei ole mansikkamaata, josta noutaa tuoreita mansikoita. Siksipä minäkin kivikaupungin asukas olen kiitollinen siitä, että Suomeen tuodaan marjoja myös ulkomailta. Käytämme kaupasta ostettuja marjoja tuoreina tai pakasteina kautta vuoden miltei joka päivä.
On aina juhlaa, kun saadaan kotimaisia marjoja ja hedelmiä.
2. kommentti
Tuskin Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa on kunnon mansikoita. Vaikutttaa siltä, että on olemassa "mansikkaisänmaallisuutta". Kukin maa pitää omia mansikoitaan parhaimpina, esim Englanti BBC:n mukaan. Pakasteina ostamme mekin nykyään yleensä vain suomalaisia marjoja.
Jotkut sanovat, että portugalilaiset mansikat ovat hyviä suomalaisenkin mielestä. Sosialismin maku? Suomessahan kaikki on politiikkaa. Ehkä mansikanmaistaja voisi selvittää erot mansikoiden välillä. En tarkoita vain sitä, että pitkä kuljetusmatka heikentää makua tai, että pohjoismaiden pitkät kesäpäivät tekevät parantavat makua. Tietenkin villit mansikat eli ahomansikat ovat ihan oma luokkansa.
Mutta mitä hyöytyä on maailman parhaista mansikoista, jos niitä ei voida ostaa niiden kalleuden vuoksi?
Mansikatkin ovat vain ruokaa. Niistä voi tehdä jälkiruokaa. Krakowassa sain liharuokaa, jonka kanssa mansikat sopivat erinomaisesti. Mansikatkin ovat vain ruokaa.
Lisäys: Ranskalaisille mansikatkin ovat taidetta. Ilmaston vuoksi ei voi tuottaa yhtä paljon ja yhtä edullisia mansikoita kuin vaikkapa Espanja. Mutta mansikoiden laatu on taattua, ja niitä kohdellaan hellävaraisemmin kuin Suomessa!!
korjaus Kirstin blogissa olevaan kommnttiini:
Pohjoismaiden pitkät kesäpäivät tekevät eroa muihin, sillä ne parantavat makua! Alitajunta tuli mukaan. Mitä vaikuttaa ilmaston lämpeneminen Suomessa marjohin`?
ILmaston lämpeneminen parantaa joiden marjojen kasvua ja heikentää toisten mahdollisuuksia.
ILmaston lämpeneminen parantaa joiden marjojen kasvua ja heikentää toisten mahdollisuuksia.
sunnuntaina, kesäkuuta 02, 2013
Värikollaasit 129-133: Kerma
Keskellä näkyy ovi, jossa riippuu tupsu. Säilytin siellä käsikirjoituksiani ja muuta kirjoittamiseen liittyvää.
Suuri koko/ A large size
Värit
Värikollaasit 129-133: värit 'Kerma' (132)
Suuri koko/ A large size
Värit
Värikollaasit 129-133: värit 'Kerma' (132)
Värikollaasit 129-133: Kinuski
Hotel Esplanade Zagrebissa Kroatiassa. Tässä hotellissa asui monien kuuluisuuksien tavoin myös Agatha Christie matkustaessaan Idän pikajunalla Mesopotamiaan ja sieltä takaisin Englantiin. Juna pysähtyi Zagrebissa.
Suuri koko kollaasia
Olin mieheni kanssa tässä hotellissa juomassa teetä, ja se oli halvempaa kuin Helsingissä Kämpissä. Sain kuvata alakertaa. Harmittelen, etten pyytänyt nähdä jotain huonetta, vaikkapa Agathan huonetta.
Värikollaasit 129-133: Kinuski (133)
Suuri koko kollaasia
Olin mieheni kanssa tässä hotellissa juomassa teetä, ja se oli halvempaa kuin Helsingissä Kämpissä. Sain kuvata alakertaa. Harmittelen, etten pyytänyt nähdä jotain huonetta, vaikkapa Agathan huonetta.
Värikollaasit 129-133: Kinuski (133)
Värikollaasit 129-133: karkki
summer collage- beautiful-dress, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Helsingin kadulta nappaamani kuva tyylikkäästä kesämekosta sisältää kaikki neljä väriä.
Mekko
Värimallina on tässä haastessa väriyhdistelmä 'karkki'
Värikollaasit 129-133: karkki
Kaakao 2
Värikollaasit 129-133: kaakao
Saint-Petersburg-Oct-2012, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Värikollaasit 129-133, väriyhdistelmä 'kaakao', numero 133, siitä 3-4 väriä
Kaakao 2 on lämpimästä maasta
Värikollaasit 129-133: hedelmä
summer-collage-A, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Ruusuja luostarin puutarhasta Dubrovnikista ja muotia Helsingin näyteikkunoista.
Kesän ensimmäisen värikollaasin värityhdistelmä on 'hedelmä' (numero 129)
Institut Paul Bocuse pop-up restaurant
Ihan totta, Helsingissä. Kuva: Matti Amnell (Jr.) Näyttäisi olevan Diana-puistossa.
Taken on May 18, 2013
Taken on May 18, 2013
lauantaina, kesäkuuta 01, 2013
Taideteos Kalliossa
Lentoon lähdössä. Kaunis taideteos.
Oona Tikanoja: Unelma. (suuri koko)
Siltasaarenkatu, Kallio, Helsinki.
Mieheni kuvasi tämän juoksulenkkinsä varrella.
Oona Tikanoja: Unelma. (suuri koko)
Siltasaarenkatu, Kallio, Helsinki.
Mieheni kuvasi tämän juoksulenkkinsä varrella.
Veistos pysyy paikallaan Siltasaarenkadulla toistaiseksi määrittelemättömän ajan.
Kuva: Matti T. Amnell
Kuva: Matti T. Amnell
Drosten kaakaotyttö ja TV-sarjat
Drosten kaakaon sairaanhoitaja on noin vuodelta 1903, ja sen innoitteena on ollut 1700-luvun maalaus kaakaotytöstä. Haluttiin korostaa kaakaon tervellisyyttä. Nainen ei ole nunna, kuten Suvi Ahola kirjoittaa Hesarissa. Hänellä ei ole ristiä eikä nunnansormusta. Drosten kaakaota tarjoavaa naista sanotaankin sairaanhoitajaksi (verpleegster), ja hollantilainen graafinen taiteilija kirjoittaa, ettei ole koskaan nähnyt tuollaista nunnaa.
Myös Droste-efekti: sairaanhoitaja pitää tarjottimellaan suklaarasiaa, jossa on kuva hänestä pitämässä suklaarasiaa jne. Tätä menetelmää on käytetty jo keskiajalla kirkkotaiteessa.
Venäläisellä suklaata tarjoavalla sairaanhoitajalla (1897) on käsivarressaan punaisen ristin merkki. Mikä lienee näiden yhteys?
Siihen aikaan sairaahoitajat olivat kylläkin useissa maissa naimattomia (Sophie Mannerheim oli eronnut), vaikka eivät olleet nunnia, Suomessakin, jossa kirkon palkkaamat sairaanhoitajat, diakonissat, olivat naimattomia vielä 1950-luvulla. Katolisissa maissa suuri osa sairaanhoitajista oli nunnia. Mutta muistettakoon, että 1880-luvulle asti Oxfordin yliopiston opettajien piti olla naimattomia.
Suvi Ahola kirjoittaa tämän päivän lehdessä myös TV-sarjoista. Hienoa! Muutama kirjoituksessa käsitelty sarja on minulle tuttua, katsottua, suurin osa tuntematonta. Siihen vaikuttaa muun muassa se, että olin 1980-luvun poissa Suomesta.
Hesarissahan on ollut aina paljon politiikkaa ja urheilua, mutta vähemmän muodista, elokuvista, sisustuksesta. Olen pitkään ihaillut Financial Times -lehden viikonloppunumeroita.
Hesperian esplanadi alkaa tästä
Hesperian esplanadi alkaa tästä, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Tästä alkaa Hesperian Esplanadi Mannerheimintien länsipuolella on siis Hesperian Esplanadi ja itäpuolella tuon kadun toisella puolen Hesperian puisto (Wikipedian selostus) jota sanotaan usein myös Töölönlahden puistoksi. Ainakin minulle ja ehkä monelle muulle helsinkiläisellekin nämä kaksi nimeä ovat olleet epäselviä.
Alla näemme komeat sireenit, jotka kasvavat siis Hesperian puistossa eli Mannerheimintien itäpuolella eli vastapäätä Hesperian esplanadia. Ne näkyvät ylemmässä kuvassa taustalla.
Katso collections-sivultani Hesperian puisto ja Hesperian Esplanadi -kansiot !
Lilacs in Helsinki, Mannerheimintie
Rauhallista kesätunnelmaa Hesperianpuistossa Töölänlahden rannalla, Pelkään, että tämä on liian hyvää ollakseen totta ja sallittua. Tästä alueesta suunnitellaan "hallittua puistoa". Samahan tapahtui Diana-puistolle,
Mannerheimin patsas
Mannerheimin patsaan ympäristö on suosittu paikka. On laaja aukio, jossa pojat voivat treenata rullalautansa kanssa. Kuinka paljon tietävät nuo nuoret pojat Mannerheimista ja Suomen historiasta yleensäkin? Esim. Mannerheim ja valkoiset emigrantit. (kirj. Leonid & Marina Vlasov, suom, Jukka Mallinen 2007)
Tämä kirja tuo kiinnostavan, mutta ei oikeastaan mitenkään yllättävän puolen Mannerheimistä suomalaisille lukijoille: Mannerheimin kirjeenvaihdon venäläisten emigranttien kanssa. Mallinen kirjoittaa alkusanoissa, että "Mannerheim saattoi paljastaa henkilökohtaisen minänsä 1920- ja 1930- luvulla ehkä vapaammin Euroopassa kuin Suomessa."
Varsinkin siihen aikaan, kun Mannerheim oli kuuluisa henkilö Euroopassa, lukemattomat venäläiset emigrantit kirjoittivat hänelle eri puolilta maailmaa. Häneltä pyydettiin apua - ja hän auttoikin taloudellisesti monia vallankumouksen uhriksi joutuneita. Hänelle kirjoitettiin yhteisistä muistoista menneessä maailmassa. Tästä kirjasta tulee esille myös Mannerhemin uskonnollisuus, joka merkitsi nimenomaan ortodoksista uskoa.
4.6. liputuspäivä (Puolustusvoimat, Mannerheim)
Louhisaari, kartanolinna, (katso kuvia, joita siellä otin) Mannerheimin suku asui sielä ljonkin aikaa.
Numerokuvat 40: 41
Numerokuvat 40: 41
Bussi Töölöntorin kautta Huopalahden asemalle. Asuin kauan sitten Huopalahden asemaa vastapäätä vanhassa puutalossa, entisessä dachassa, joka oli tuotu Kaivopuistosta. Käytin sitä taloa Terijoen huvilana kirjassani Aurora ja Pietarin serkut. Lisäsin puuleikkaukset, jotka oli poistettu talon siirrossa.
Bussi Töölöntorin kautta Huopalahden asemalle. Asuin kauan sitten Huopalahden asemaa vastapäätä vanhassa puutalossa, entisessä dachassa, joka oli tuotu Kaivopuistosta. Käytin sitä taloa Terijoen huvilana kirjassani Aurora ja Pietarin serkut. Lisäsin puuleikkaukset, jotka oli poistettu talon siirrossa.
perjantaina, toukokuuta 31, 2013
Kun minulla oli puutarha
Kasvatin muiden muassa gladioluksia. Vaaleanpunaiset olivat pienen tyttäreni huoneeseen. Nähtävästi olen vienyt niitä sinne. (Tämä on valokuva valokuvasta. Pitäisi skannata albumeita.)
Ks. myös "Suvi ja Shakespeare"
ks myös hakusanat 'magnolia', 'puunvihaajia jne
hakusanalla 'nojatuolipuutarhuru' kukka yms kuvat!
Ks. myös "Suvi ja Shakespeare"
ks myös hakusanat 'magnolia', 'puunvihaajia jne
hakusanalla 'nojatuolipuutarhuru' kukka yms kuvat!
Photo Friday: 'Shades of Gray'
My son's cat Nestor Burma, named after the famous fictional character. Large size/suuri koko
Photo Friday: ' Shades of Gray'
grey, gray
Photo Friday: ' Shades of Gray'
grey, gray
torstaina, toukokuuta 30, 2013
Larin Paraske
Kuva Ailille Larin Paraskesta, josta Aili kirjoittaa tänään.
Tämä patsas on Helsingissä Mannerheimintien varrella.
keskiviikkona, toukokuuta 29, 2013
Sinivalkoista keittiössä
Näille tuli sopiva tausta: Pekka-kahvikuppi, kasvitieteelliset Portmeiron astiat, suuri kielo-teekuppi ja muut sinivalkoiset kukka-astiat. C-vitamiinia lautasella.Tuli sinivalkoinen puutarha keittiön pöydälle. Sama suurena.
Nyt meni lehdistön vapaus
Suurennuslasin alla Helsingin Sanomat ja kukka Mikael Pentikäiselle.
Jos päätoimittaja voidaan erottaa sanomalahdestä niin epämääräisin perustein kuin Mikael Pentikäinen erotettiin Hesarista, entä sitten toimittajat? Ja mitä iso lehti edellä, sitä pienet perässä.
Päätoimittajaa ja toimittajia saa arvostella, haukkua pahastikin, mutta heitä ei saa erottaa paitsi aivan äärimmäisen vakavista ja selvistä syistä. Muuten lehdistön vapaus on mennyttä. Nyt tunnen sääliä Hesarin toimittajia kohtaan.
Samaa tunsi varmaankin Pentikäinen toivoessaan, että toimittajat pitävät rivit suorina eli tukevat toisiaan. Mutta mitä he voivat tehdä?
Väliaikaiseksi päätoimittajaksi valitun Riikka Venäläisen lausunto TV-haastattelussa oli "walking on eggshells": hän ei uskaltanut sanoa yhtään mitään.
Suomalainen tyhmä kateus ja vahingonilo nostivat tietenkin heti päätään, kun kuultiin Pentikäisen erottamisesta. Uskon kuitenkin, että Pentikäisen kaltaiselle lahjakkaalle ja energiselle henkilölle löytyy entistä parempia työpaikkoja. Ennustaisin politiikkaa tai yliopistouraa.
Lukijana olen ollut erittäin tyytyväinen Mikael Pentikäisen kauteen. Kiitos, Mikael Pentikäinen! Kun yksi kukka kuihtuu, toinen on jo nupulla.
Kukka Mikael Pentikäiselle on samalla osallistumiseni tämän viikon makrohaasteeseen (106). Mikä muu sopii nyt paremmin suurennuslasin alle kuin tapaus Hesari, joka ensimmäisen kerran historiansa aikana erotti päätoimittajansa?
Tätä mieltä muut.
Jos päätoimittaja voidaan erottaa sanomalahdestä niin epämääräisin perustein kuin Mikael Pentikäinen erotettiin Hesarista, entä sitten toimittajat? Ja mitä iso lehti edellä, sitä pienet perässä.
Päätoimittajaa ja toimittajia saa arvostella, haukkua pahastikin, mutta heitä ei saa erottaa paitsi aivan äärimmäisen vakavista ja selvistä syistä. Muuten lehdistön vapaus on mennyttä. Nyt tunnen sääliä Hesarin toimittajia kohtaan.
Samaa tunsi varmaankin Pentikäinen toivoessaan, että toimittajat pitävät rivit suorina eli tukevat toisiaan. Mutta mitä he voivat tehdä?
Väliaikaiseksi päätoimittajaksi valitun Riikka Venäläisen lausunto TV-haastattelussa oli "walking on eggshells": hän ei uskaltanut sanoa yhtään mitään.
Suomalainen tyhmä kateus ja vahingonilo nostivat tietenkin heti päätään, kun kuultiin Pentikäisen erottamisesta. Uskon kuitenkin, että Pentikäisen kaltaiselle lahjakkaalle ja energiselle henkilölle löytyy entistä parempia työpaikkoja. Ennustaisin politiikkaa tai yliopistouraa.
Lukijana olen ollut erittäin tyytyväinen Mikael Pentikäisen kauteen. Kiitos, Mikael Pentikäinen! Kun yksi kukka kuihtuu, toinen on jo nupulla.
Kukka Mikael Pentikäiselle on samalla osallistumiseni tämän viikon makrohaasteeseen (106). Mikä muu sopii nyt paremmin suurennuslasin alle kuin tapaus Hesari, joka ensimmäisen kerran historiansa aikana erotti päätoimittajansa?
Tätä mieltä muut.
tiistaina, toukokuuta 28, 2013
Helsingin vanha rautatieasema
Helsinki 1890-1910 Helsingfors (katso kaikki kuvat)
The Grand duchy of Finland in 1890-1910, photos
The Grand duchy of Finland in 1890-1910, photos
Kirjaimet 33: PA. Panamahattu
Kuva suuressa koossa
Miesten panamahatut ovat tyylikkäitä: Panamahattuja New Orleansissa
Hyvää kesää!
Kirjaimet-kuvia 33: PA
Lue panamahatuista: A Short History of the Panama Hat (kuvia)
Ecuador oli syrjäinen paikka, siksi hattuja vietiin myytäväksi Panamaan, jossa oli paljon liikennettä Amerikan ja Kanadan länsirannikolle ja takaisin sieltä jo ennen kanavaa: merimatka, matka Panamankannaksen poikki ja taas merimatka. 1906 ilmestynyt kuva presidentti Rooseveltista Panaman kanavan rakennustyömaalla teki panamahatun kuuluisaksi. Rakentajista otetut kuvat olivat mustavalkoisia, ja hatut näkyivät niissä selvästi. Lue koko juttu.
Hevoskastanja kukassa Runeberginkatu/Hesperian esplanadi
"Valokuvaajani" oli liikkeellä ja kuvasi hevoskastajat. Koko Hesperian esplanadi on täynnä kauniita kukkivia hevoskastanjapuita. Taustalla näkyy Mehiläisen sairaala.
Klikkaa alla olevaa hakusanaa ja katso muutkin kuvani hevoskastajoista. Kroatiassa näin myös punakukkaisen hevoskastanjan.
Klikkaa alla olevaa hakusanaa ja katso muutkin kuvani hevoskastajoista. Kroatiassa näin myös punakukkaisen hevoskastanjan.
Löytö: Sinivalkoinen kukkaliina kerniä
Tein löydön. Kotiin tulleessa mainoksessa oli kuva juuri sellaisesta kerniliinasta, jota olen etsinyt vuosikausia. Sen piti olla sinivalkoista kasvitieteellistä aihetta ja täsmälleen oikeaa sävyä. Meillä on eri kulttuurien sinivalkoisia astioita keittiössä - ja olohuoneessakin. Tässä on yksi syy, miksi annan mainosten tulla kotiin: löytää sopivia astioita tai muuta tarpeellista etsimättä ympäri kaupunkia.
Samaa kerniä tuli nyt pyöreälle ruokapöydälle ja ikkunan edessä olevan kaapin suojaksi, sillä pidän sen päällä kukkia. Nyt niitä voi vaikka sumuttaa rauhassa.
Tämä liina on niin täydellinen, että menen ostamaan toisenkin, jotta tämä ilo jatkuu pitempään. Sattumalta saimme viikonlopuksi kukkia, joissa on samat värit, kukkakimpun ja karpaattien kellon ruukkukukkana. Kaapin päällä oleva isompi majakka on avainkaappi, pienempi vain koriste, kirpputorilöytö kuten niin monet astiatkin, esimerkiksi New York -seinälautanen ja hollantilaiset minitalot.
Kuvassa oleva puusohva rikkoutui muutossa. Sitä ei enää ole eikä se mahtuisi nykyiseen keittiöön.
Kuvassa oleva merimaisema Suomenlinnasta: Matti Amnell (Jr).
Samaa kerniä tuli nyt pyöreälle ruokapöydälle ja ikkunan edessä olevan kaapin suojaksi, sillä pidän sen päällä kukkia. Nyt niitä voi vaikka sumuttaa rauhassa.
Tämä liina on niin täydellinen, että menen ostamaan toisenkin, jotta tämä ilo jatkuu pitempään. Sattumalta saimme viikonlopuksi kukkia, joissa on samat värit, kukkakimpun ja karpaattien kellon ruukkukukkana. Kaapin päällä oleva isompi majakka on avainkaappi, pienempi vain koriste, kirpputorilöytö kuten niin monet astiatkin, esimerkiksi New York -seinälautanen ja hollantilaiset minitalot.
Kuvassa oleva puusohva rikkoutui muutossa. Sitä ei enää ole eikä se mahtuisi nykyiseen keittiöön.
Kuvassa oleva merimaisema Suomenlinnasta: Matti Amnell (Jr).
maanantaina, toukokuuta 27, 2013
Uusi ovikoriste
Tämä on "sääntöjen mukaan" metallia. Ei vie tilaa. Teksti on vain kuvassa, ei ovessa.
sunnuntaina, toukokuuta 26, 2013
Sininen kaunotar
Mikähän on tämän kukan nimi? Saimme lahjaksi tämän kukan tänään.
Lisäys: Kävin kukkakaupassa kysymässä kukan nimeä. Tämä on kerrottu karpaattien kello, uutuuskarpaatti. Sitä täytyy kastella ahkerasti. Se ei saa kuivahtaa välillä.
Lisäys: Kävin kukkakaupassa kysymässä kukan nimeä. Tämä on kerrottu karpaattien kello, uutuuskarpaatti. Sitä täytyy kastella ahkerasti. Se ei saa kuivahtaa välillä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)