Luminen talvi: Snow, snow, snow
Tänään on Helsingissä joulukadun avajaiset. Sataa vettä. Mutta hauskaa tulee olemaan! (video)
Helsinki tänään. Today
My very old blog. Vuodesta 2005-
sunnuntaina, marraskuuta 25, 2012
Welcome to Finland!
Unelmien Suomi: lunta! Helsinki in 2010.
Luminen talvi: Snow, snow, snow
Tänään on Helsingissä joulukadun avajaiset. Sataa vettä. Mutta hauskaa tulee olemaan! (video)
Helsinki tänään. Today
Luminen talvi: Snow, snow, snow
Tänään on Helsingissä joulukadun avajaiset. Sataa vettä. Mutta hauskaa tulee olemaan! (video)
Helsinki tänään. Today
lauantaina, marraskuuta 24, 2012
Joulukadun avajaiset 2008
Lapsia enkeliasuissa Helsingin joulukadun avajaisissa vuonna 2008. Joulukadun avajaiset on aina hauska tapahtuma: joulupukki, poro, tonttuja, lumiukkoja.
Katso kuva suuressa koossa/ a large size
"We shall find peace. We shall hear the angels. We shall see the sky sparkling with diamonds." Anton Tsehov
(Tulee aika, jolloin löydämme rauhan, kuulemme enkelten äänen ja näemme taivaan säteilevän timantteina. )
Muita joulukadun avajaiskuvia saat klikkaamalla hakusanaa 'joulukadun avajaiset' tai täältä Joulukatu
En ole varma, pääsemmekö huomenna katsomaan tämän vuoden joulukadun avajaisia.
Katso myös Joulupukin kuvat
Katso kuva suuressa koossa/ a large size
"We shall find peace. We shall hear the angels. We shall see the sky sparkling with diamonds." Anton Tsehov
(Tulee aika, jolloin löydämme rauhan, kuulemme enkelten äänen ja näemme taivaan säteilevän timantteina. )
Muita joulukadun avajaiskuvia saat klikkaamalla hakusanaa 'joulukadun avajaiset' tai täältä Joulukatu
En ole varma, pääsemmekö huomenna katsomaan tämän vuoden joulukadun avajaisia.
Katso myös Joulupukin kuvat
perjantaina, marraskuuta 23, 2012
Photo Friday: 'Women'
Praha Hlavni Nadrazi (Main Train Station), the former Art Nouveau booking hall.
Prahan päärautatieaseman vanha puoli. Teksti: Praha, kaupunkien äiti. Prague, mother of cities.
a larger size , katso suuressa koossa
Prahan päärautatieaseman vanha puoli. Teksti: Praha, kaupunkien äiti. Prague, mother of cities.
a larger size , katso suuressa koossa
Kommentti: torjuttu kulttuuri
Augustinuksesta ja Chestertonista.
Kommenttini:
Kiinnostuin Augustinuksesta, kun luin Paul Ricoeurin kirjasta Time and Narrative, mitä hän kertoi Augustinuksesta. Kohta ajan pohtimisesta oli kuin suoraan eräs lapsuusmuisto: filosofisesti suuntautuva mutta täysin kouluja käymätön enoni pohti missä on eilinen? missä huominen? melkein samoin sanoin kuin Augustinus. Ja sitten se vertaus pellon muokkaamisesta ja minuudesta.
Suhtautumiseni Augustinukseen on ristiriitainen. Hän oli nero, mutta monien nerojen tavoin auttamaton narsisti. Mutta pitää oppia nauttimaan ihmisten hyvistä ominaisuuksista, vaikka ei voisi sietää heidän huonoja ominaisuuksiaan.
Augustinuksesta alkoi "vuodatus", omasta minästä kirjoittaminen, jolle ei taida tulla loppua. Mikä bloggaaja hän olisikaan ollut!
Dekkareiden lukijat ovat yleensä avaramielisiä, siksi Chestertonin Father Brown on monille heistä tuttu.
Chesterton on valitettavasti täysin aliarvostettu Suomessa. Juuri häneltä kirjailijat voisivat oppia paljon. Suomi menettää valtavan paljon, kun uskonto torjutaan laajalti kulttuuripiireissä. Siinä menee pois suurin osa maailman huippukulttuurista. Tarvitsee vain ottaa Wikipediasta Catholic writers - ja siellä se maailmankirjallisuus on.
seuraava kommenttini:
Minä olen aina pitänyt katolisesta kulttuurista.
Onhan Brideshead Revisited samoin Downton Abbey katolisen kirjoittajan tekstiä, joten kyllä muutkin siitä pitävät.
Miniäni ja hänen quebeckiläinen sukunsa ovat katolisia. Mitään ongelmia ei ole ollut. Kun miniäni mummo oli meillä käymässä, me nauroimme yhdessä ruokapöydässä sitä, että aina eivät välit ole olleet yhtä ystävällisiä katolisten ja luterilaisten välillä.
Tsekissä Olomoucissa nolotti, kun kuuli, että Ruotsi-Suomen urheat soturit hävittivät keskiaikaisen kaupungin melkein kokonaan. Onneksi heidät pysäytettiin Kaarlen sillalla, niin ei mennyt Prahakin.
Onhan Brideshead Revisited samoin Downton Abbey katolisen kirjoittajan tekstiä, joten kyllä muutkin siitä pitävät.
Miniäni ja hänen quebeckiläinen sukunsa ovat katolisia. Mitään ongelmia ei ole ollut. Kun miniäni mummo oli meillä käymässä, me nauroimme yhdessä ruokapöydässä sitä, että aina eivät välit ole olleet yhtä ystävällisiä katolisten ja luterilaisten välillä.
Tsekissä Olomoucissa nolotti, kun kuuli, että Ruotsi-Suomen urheat soturit hävittivät keskiaikaisen kaupungin melkein kokonaan. Onneksi heidät pysäytettiin Kaarlen sillalla, niin ei mennyt Prahakin.
Historian elävöittämistä Kaarlen sillalla
torstaina, marraskuuta 22, 2012
Hotelli Torni ja John Irving
20 vuoden ajan näin kotini ikkunoista hotelli Tornin ja Johanneksen kirkon, jotka esiintyvät John Irvingin kirjassa Kunnes löydän sinut (Until I find you). Mutta siinä ei ole ainoa syy siihen, että pidän hänen kirjoistaan.
Ne ovat olennainen osa Torontoa ja Pohjois-Amerikkaa, jossa asuin 10 vuotta ennen paluuta Suomeen ja muuttoa tähän asuntoon. Irvingin kirjat ovat olennainen osa lasteni teini-ikää ja elokuvia, joita katsoimme yhdessä.
Kommentti blogiin Leena Lumi:
Minunkin suosikkejani ovat Ian McEwan ja John Irving. Ihan eri syistä, McEwan koska hänen ohuiden kirjojensa rakenne on loistava ja helposti analysoitavissa, John Irving koska hän on niin hauska ja hänen kirjansa ovat hyvin paksuja ja rönsyileviä:)
Olemme koko perhe nähneet kaikki Irvingin kirjoista tehdyt elokuvat moneen kertaan. Näin yhden McEwanin kirjasta tehdyn elokuvan ja se oli hirveän masentava ja ruma. Puuttui taidokas kieli.
Kerran kävelin Helsingissä Kaivokadulla ja luulin näkeväni John Irvingin kävelevän kadun toisella puolen. Katsoin häntä ihmeissäni - ja hän alkoi katsoa minua. Helpotti. Se ei ollut uni eikä harha, sillä Irving oli niihin aikoihin Helsingissä. Jos hän olisi ollut samalla puolen katua, olisimme varmaankin sanoneet jotakin. Hän on asunut myös Torontossa. Taisi asua vielä siihen aikaan, eräs vieraamme toi minulle torontolaisen sanomalehden, jossa oli haastattelu Irvingistä.
Laitoin John Irvingin Facebook -sivuille kuvat Johanneksen ja Hotelli Tornin torneista yövalaistuksessa. Siellä näkyvät olevan vieläkin muiden fanikuvien joukossa.
Mutta Paul Auster. Olen seurannut hänen uraansa siitä asti, kun poikani puhui hänestä teini-ikäisenä opiskelijana. Hän opiskeli luovaa kirjoittamista Toronton yliopistossa ja opin tuntemaan monia kirjailijoita hänen ja myöhemmin myös nuorempien lasteni kautta. Olen lukenut Austeria ja pidän hänen kirjoistaan. Jostain syystä en ole lukenut koskaan hänen vaimonsa kirjoja. Pitäisi aloittaa jostakin.
Usein luen monia kirja-arvosteluja ja artikeleita hänestä ja hänen kirjoistaan, kun ne ovat juuri ilmestyneet, ja ne tyydyttävät uteliaisuuteni. Kun kirja ilmestyy sitten suomeksi, se on jo vanha juttu. Siksi olen alkanut tilata enemmän kirjoja heti kun ne ilmestyvät odottamatta suomalaista reaktiota niihin. Suomennokset ovat yleensä hyviä, ei siinä ole vikaa.
2.
Leena, Paul Auster on miellyttävä postmoderni kirjailija. Pidän postmodernismista arkkitehtuurissa, mutta filosofiana se on sairasta, ja postmodernit romaanit usein epäonnistuneita. Esim Coetzeen 'Foe' on keinotekoista kikkailua, kun taas hänen perinteistä kerrontaa edustava kuvauksensa poikavuosista on erinomainen.
Tunsin alkuaikoina kovasti myötätuntoa Paul Austeria kohtaan. Austerin uran alku oli kovaa, oli köyhyyttä. Austerin pojalla on ollut pahoja ongelmia, mutta niistä hän ei ole itse kirjoittanut, Siri H. kylläkin. Isä oli etäinen. Ainakin äitinsä kuoleman jälkeen hän sanoo haastattelussa äidin olleen läheinen.
Näin elokuvan The Comfort of Strangers (Vieraan turva), mutta en silloin tuntenut vielä McEwanin kirjoja. Se oli aivan hirveä jopa miehestäni, joka on sotaa kokenut mies (rauhanturvaajana). En ole lukenut kirjaa. McEwanin kirjoja lukiessa kiinnittää huomion kieleen ja rakenteeseen. Hirveitä asioita tapahtuu kaikissa hänen kirjoissaan, mutta ne eivät hallitse kirjaa. Jokin ikävä mielikuva jää kyllä vaivaamaan (Black Dogs, esim). Luen niitä vain silloin, kun minun pitää kirjoittaessani tutkia rakenteita. Koska kirjat ovat ohuita, se on helppoa. Luin Ian McEwania, kun kirjoitin kirjaani Kyynärän mittainen tyttö.:)
Ne ovat olennainen osa Torontoa ja Pohjois-Amerikkaa, jossa asuin 10 vuotta ennen paluuta Suomeen ja muuttoa tähän asuntoon. Irvingin kirjat ovat olennainen osa lasteni teini-ikää ja elokuvia, joita katsoimme yhdessä.
Kommentti blogiin Leena Lumi:
Minunkin suosikkejani ovat Ian McEwan ja John Irving. Ihan eri syistä, McEwan koska hänen ohuiden kirjojensa rakenne on loistava ja helposti analysoitavissa, John Irving koska hän on niin hauska ja hänen kirjansa ovat hyvin paksuja ja rönsyileviä:)
Olemme koko perhe nähneet kaikki Irvingin kirjoista tehdyt elokuvat moneen kertaan. Näin yhden McEwanin kirjasta tehdyn elokuvan ja se oli hirveän masentava ja ruma. Puuttui taidokas kieli.
Kerran kävelin Helsingissä Kaivokadulla ja luulin näkeväni John Irvingin kävelevän kadun toisella puolen. Katsoin häntä ihmeissäni - ja hän alkoi katsoa minua. Helpotti. Se ei ollut uni eikä harha, sillä Irving oli niihin aikoihin Helsingissä. Jos hän olisi ollut samalla puolen katua, olisimme varmaankin sanoneet jotakin. Hän on asunut myös Torontossa. Taisi asua vielä siihen aikaan, eräs vieraamme toi minulle torontolaisen sanomalehden, jossa oli haastattelu Irvingistä.
Laitoin John Irvingin Facebook -sivuille kuvat Johanneksen ja Hotelli Tornin torneista yövalaistuksessa. Siellä näkyvät olevan vieläkin muiden fanikuvien joukossa.
Mutta Paul Auster. Olen seurannut hänen uraansa siitä asti, kun poikani puhui hänestä teini-ikäisenä opiskelijana. Hän opiskeli luovaa kirjoittamista Toronton yliopistossa ja opin tuntemaan monia kirjailijoita hänen ja myöhemmin myös nuorempien lasteni kautta. Olen lukenut Austeria ja pidän hänen kirjoistaan. Jostain syystä en ole lukenut koskaan hänen vaimonsa kirjoja. Pitäisi aloittaa jostakin.
Usein luen monia kirja-arvosteluja ja artikeleita hänestä ja hänen kirjoistaan, kun ne ovat juuri ilmestyneet, ja ne tyydyttävät uteliaisuuteni. Kun kirja ilmestyy sitten suomeksi, se on jo vanha juttu. Siksi olen alkanut tilata enemmän kirjoja heti kun ne ilmestyvät odottamatta suomalaista reaktiota niihin. Suomennokset ovat yleensä hyviä, ei siinä ole vikaa.
2.
Leena, Paul Auster on miellyttävä postmoderni kirjailija. Pidän postmodernismista arkkitehtuurissa, mutta filosofiana se on sairasta, ja postmodernit romaanit usein epäonnistuneita. Esim Coetzeen 'Foe' on keinotekoista kikkailua, kun taas hänen perinteistä kerrontaa edustava kuvauksensa poikavuosista on erinomainen.
Tunsin alkuaikoina kovasti myötätuntoa Paul Austeria kohtaan. Austerin uran alku oli kovaa, oli köyhyyttä. Austerin pojalla on ollut pahoja ongelmia, mutta niistä hän ei ole itse kirjoittanut, Siri H. kylläkin. Isä oli etäinen. Ainakin äitinsä kuoleman jälkeen hän sanoo haastattelussa äidin olleen läheinen.
Näin elokuvan The Comfort of Strangers (Vieraan turva), mutta en silloin tuntenut vielä McEwanin kirjoja. Se oli aivan hirveä jopa miehestäni, joka on sotaa kokenut mies (rauhanturvaajana). En ole lukenut kirjaa. McEwanin kirjoja lukiessa kiinnittää huomion kieleen ja rakenteeseen. Hirveitä asioita tapahtuu kaikissa hänen kirjoissaan, mutta ne eivät hallitse kirjaa. Jokin ikävä mielikuva jää kyllä vaivaamaan (Black Dogs, esim). Luen niitä vain silloin, kun minun pitää kirjoittaessani tutkia rakenteita. Koska kirjat ovat ohuita, se on helppoa. Luin Ian McEwania, kun kirjoitin kirjaani Kyynärän mittainen tyttö.:)
Uutta ja vanhaa Berliinissä
Photo: Anna Amnell
Jälleenrakennus on ollut saksalaisittain tehokasta ja nopeaa. Kaupunki on valtavan laaja, minkä vuoksi vain kiertoajelu bussilla antoi siitä edes jonkinlaisen yleiskäsityksen.
Berliinin keskustan ainoa yksityinen toisen maailmansodan pommituksissa säilynyt talo. Siinä sijaitsee Biedermeier-museo. Talossa asui suku, johon kuuuluva arkkitehti suunnitteli läheisen synagoogan. Suhteet juutalaisten ja muiden saksalaisten välillä olivatkin aikaisemmin normaalit. Katso kuviani: Biedermeier in Berlin
Katukuvassakin on vastakohtia, uusia hienoja rakennuksia ja karuutta, sillä sodassa Berliinin keskustasta tuhoutuivat melkein kaikki kauniit rakennukset. Uusia rakennuksia pystytettiin sodan jälkeen nopeasti, Itä-Berliinin puolella omaan erityisen rumaan tyyliinsä - osa niistä on purettu jo.
Nuo portaat (sivun alaosassa) ovat yksi detalji jälleenrakennettua juutalaista kaupunginosaa. Kirja- ja lelukaupassa oli nähtävänä vanha Berliinin juutalaisten puhelinluettelo. Kyyneleet tulivat silmiini, kun selasin sitä. Niin paljon viattomia ihmisiä, jotka tuhottiin natsien hallitessa. Puhelinluettelo oli kulunut, sitä oli tutkittu.
Vanhaa hienoa kulttuuriakin oli rakennuksissa ja tietenkin museoissa, joissa kävin mieheni kanssa. Olin Berliinissä kaksi viikkoa, siitä tosin muutaman päivän Wittenbergissä, ja asuin Särön taiteilija- ja kirjailijaresidenssissä. Se oli ensimmäinen matkani Berliiniin, vaikka luin koulussa pitkän saksan, ja se tuli ihan suunnittelematta. Joku oli perunut matkansa, ja marraskuussa ei ollut lähtijöitä, joten pääsin sinne. Nyt tekee mieli uudestaan.
Kaikki kuvat Berliinin matkalta ryhmiteltyinä: kansiot Berliini ja Wittenberg
Olen käynyt aikaisemmin Hampurissa, Bremenissä ja Lyypekissä, ollut niissä päivän tai pari matkatessani aikoinaan Kanadaan ja takaisin ja sieltä tehdyllä Euroopan Eurorail-kierroksella.
keskiviikkona, marraskuuta 21, 2012
Makroviikko 81: 'nappi'
Paina nappia ja kuule iloiset sanat "That was easy". Tämä auttaa, jos tuntuu olo hankalalta.
Makroviikko 81: 'nappi'
Makroviikko 81: 'nappi'
Pitkä villatakki
Olen neulonut kerran tyttärelleni pitkän luonnonvalkean villatakin, jossa oli palmikkoraitoja. Tämä malli olisi haaste. Kaupasta sen saa nopeasti. Olen vain ihaillut näyteikkunasta iltakävelyillä. Kuvakin riittää..
Lämpimiä vaatteita
Tämä villapusero näytti nukenvaatteelta, sillä se oli niin paksusta langasta neulottu. Kaunis väri.
tiistaina, marraskuuta 20, 2012
Loppukirjaimet 008 : 'kuisti'
Turkulaisen puutalon kuisti on kuin huone talon edessä. Meillä kotona oli kesäisin kuistin ikkunalaudoilla kukkia, usein verenpisara.
Loppukirjaimet TI, haaste 008, kirjaimet
Loppukirjaimet TI, haaste 008, kirjaimet
Termi 'young adult' käytössä jo 1960-luvulla
Termi Young Adult ei ole uusi. Se on ollut käytössä jo 1960-luvulta asti tarkoittamassa 12-18 -vuotiaille kohdistettuja kirjoja. Young adult books eli 'nuorten aikuisten kirjallisuus' ei ole ollut kirjallisuudenlaji vaan kategoria, jolla kirjat on luokiteltu sopiviksi kirjoiksi, joita voi lukea lapsuuden ja aikuisuuden välillä eli teinivuosina. Young adult -kirjoissa on aina voinut olla useita kirjallisuudenlajeja. Aina on ollut myös aikuisia, jotka palaavat mielellään lapsuutensa kirjoihin tai lukevat lastenkirjoja. Lasten- ja nuortenkirjallisuudella on ollut aina arvostettu asema anglosaksisissa maissa ja muissa vanhoissa sivistysmaissa.
Viittaan tässä myös Suvi Aholan tämänpäiväiseen kirjoitukseen Rowling ja parempi maailma. Ahola sanoo, että 'nuorten aikuisten kirjallisuus' on uusi nimi, joka sopii myös Rowlingin uuteen kirjaan: ”Sekin on kuin malliesimerkki 'nuorten aikuisten kirjallisuudesta”.
The New York Times taas esittelee tämän Rowlingin uutuuden täysin aikuisten kirjana. Samoin tekevät muut ukomaiset lehdet, joiden nettisivuja luin.
Sanotaan mieluummin 'new adult'. Se on uusi termi, kertoo The Atlantic Wire, jonka toiseen artikkeliin viittasin jo alussa. Ehkä tämä uusi termi selvittää sekavaa tilannetta.
Viittaan tässä myös Suvi Aholan tämänpäiväiseen kirjoitukseen Rowling ja parempi maailma. Ahola sanoo, että 'nuorten aikuisten kirjallisuus' on uusi nimi, joka sopii myös Rowlingin uuteen kirjaan: ”Sekin on kuin malliesimerkki 'nuorten aikuisten kirjallisuudesta”.
The New York Times taas esittelee tämän Rowlingin uutuuden täysin aikuisten kirjana. Samoin tekevät muut ukomaiset lehdet, joiden nettisivuja luin.
Sanotaan mieluummin 'new adult'. Se on uusi termi, kertoo The Atlantic Wire, jonka toiseen artikkeliin viittasin jo alussa. Ehkä tämä uusi termi selvittää sekavaa tilannetta.
Suomi ja Nato
”Pääosa EU-kumppaneistamme sekä Norja, Yhdysvallat ja Kanada ovat valinneet Naton puolustuksensa ytimeksi, joten se on monien tärkeimpien verrokkimaidemme puolustusliitto. Meillä Natoa käsitellään jopa kuntavaalien tupailloissa ja vastaavissa poliittisissa kokouksissa helvetin esikartanona, jossa pääpiruna häärii tietenkin liiton suurin jäsenvaltio Yhdysvallat.”
Olli Kivinen ”Kolmen A:n humalan huumaa”. HS:n pääkirjoitussivun kolumni 20.11.2012
Lue koko kirjoitus Hesarin uusilta nettisivuilla. Meheviä totuuksia ”suomettumisliemessä marinoiduille ” Kivisen sanontaa käyttääkseni. Kyllä siinä on asiaa siitä kissanpennustakin, jonka Halonen sai.
Kuva ”Nato Days ”-näytöksestä Ostravassa, Tsekissä.
Olli Kivinen ”Kolmen A:n humalan huumaa”. HS:n pääkirjoitussivun kolumni 20.11.2012
Lue koko kirjoitus Hesarin uusilta nettisivuilla. Meheviä totuuksia ”suomettumisliemessä marinoiduille ” Kivisen sanontaa käyttääkseni. Kyllä siinä on asiaa siitä kissanpennustakin, jonka Halonen sai.
Kuva ”Nato Days ”-näytöksestä Ostravassa, Tsekissä.
maanantaina, marraskuuta 19, 2012
pakinaperjantai 312. Lempivelkani
Olin seitsemän vuotta vanha, kun muutin maalta kaupunkiin. Oli kova asuntopula. Saimme aluksi vain yhden huoneen sukulaisten talosta. Asuin samassa pikkupietarinpihamaisessa pihassa monta vuotta vähän isommassa kodissa.
Naapurissamme asui huoneen ja keittiön asunnossa toimittaja ja hänen eläkkeellä oleva opettajasisarensa. Veli asui kamarissa, sisar keittiössä.
Heidän ullakkonsa eli vinttinsä, kuten Savossa sanottiin, oli täynnnä kirjoja ja lastenlehtiä. Kun opin lukemaan, aloitin lastenlehdistä. Toimittaja sai jatkuvasti arvostelijankappaleita, joita luin koko lapsuuteni ja kouluvuosieni ajan. Pikkusiskoni teki samoin vähän myöhemmin.
En pysty kuvittelemaan, millainen ihminen olisin, jos ei olisi ollut tuota ullakkoa. Se oli niin kuin lumottu torni, josta avautuivat laajat maisemat. En ollutkaan köyhässä sodanjälkeisessä Suomessa, sillä koko maailma oli minun.
Tunnen olevani loputtomassa kiitollisuudenvelassa niille kirjailijoille, joiden kirjoja luin lapsena. Sitä velkaa maksan mielelläni.
Minulla oli päälläni vaaleanturkoosi vekkihame ja samanvärinen liivi, kun menin ensimmäistä kertaa kouluun. Liivissä oli nauhakoristelu. Äidit olivat saattamassa meitä lapsiaan. Seisoimme äidit ja lapset juhlasalin takaosassa.
Äiti oli nuori ja kaunis ja yhtä innoissaan kuin minäkin. Hänen silmänsä loistivat. Pidin äitiä kädestä kiinni ja odotin, milloin minun nimeni huudettaisiin.
Kun se hetki tuli, laskin äidin kädestä irti ja juoksin suuren salin poikki opettajani luo. Koulu oli alkanut. Rakastin lapsena koulua.
Naapurissamme asui huoneen ja keittiön asunnossa toimittaja ja hänen eläkkeellä oleva opettajasisarensa. Veli asui kamarissa, sisar keittiössä.
Heidän ullakkonsa eli vinttinsä, kuten Savossa sanottiin, oli täynnnä kirjoja ja lastenlehtiä. Kun opin lukemaan, aloitin lastenlehdistä. Toimittaja sai jatkuvasti arvostelijankappaleita, joita luin koko lapsuuteni ja kouluvuosieni ajan. Pikkusiskoni teki samoin vähän myöhemmin.
En pysty kuvittelemaan, millainen ihminen olisin, jos ei olisi ollut tuota ullakkoa. Se oli niin kuin lumottu torni, josta avautuivat laajat maisemat. En ollutkaan köyhässä sodanjälkeisessä Suomessa, sillä koko maailma oli minun.
Tunnen olevani loputtomassa kiitollisuudenvelassa niille kirjailijoille, joiden kirjoja luin lapsena. Sitä velkaa maksan mielelläni.
Minulla oli päälläni vaaleanturkoosi vekkihame ja samanvärinen liivi, kun menin ensimmäistä kertaa kouluun. Liivissä oli nauhakoristelu. Äidit olivat saattamassa meitä lapsiaan. Seisoimme äidit ja lapset juhlasalin takaosassa.
Äiti oli nuori ja kaunis ja yhtä innoissaan kuin minäkin. Hänen silmänsä loistivat. Pidin äitiä kädestä kiinni ja odotin, milloin minun nimeni huudettaisiin.
Kun se hetki tuli, laskin äidin kädestä irti ja juoksin suuren salin poikki opettajani luo. Koulu oli alkanut. Rakastin lapsena koulua.
Kaunis Helsinki marraskuussa 1
(kuva oli kadonnut, jospa se nyt pysyy)
Tämä on eräs kauneimpia kohtia talvisessa Helsingissä. Joulukuuset, valot, Penrosen laatat. Tässä tulee hyvä mieli iltakävelyllä.
sunnuntaina, marraskuuta 18, 2012
Värikollaasit 101 -
Minulla ei ole mitään kuvia, joissa olisi täsmälleen tämä väri. Mutta tein kaksi kollaasia, molemmat Berliinistä. Toinen on sufi-ravintolan nurkkaus. sufismi on islamin mystinen suuntaus. Suurempi koko täällä. Lisäys-kävimme - 2010 marraskuussa - Berliinissä syömässä sufiravintolassa kasvisaterian. metroasema Mehringdamm.
värikollaasit 101
Toinen on Art Deco-portaikko Berliinistä, jälleenrakennetusta juutalaisesta kaupunginosasta, jonka natsit tuhosivat aikoinaan.
Lisää kuvia Hackesche Höfestä
värikollaasit 101
Toinen on Art Deco-portaikko Berliinistä, jälleenrakennetusta juutalaisesta kaupunginosasta, jonka natsit tuhosivat aikoinaan.
Lisää kuvia Hackesche Höfestä
Bluegrass-ilta
Oli varsinainen Amerikan muisteluilta, kun nähtiin ensin hauska elokuva 'O Brother, Where Art Thou?[Voi veljet, missä lienet?] ja kuultiin sitten bluegrass-musiikkia suoraan Nashvillestä, useita lauluja, joita oli elokuvassakin.
Amerikkaa ei ymmärrä, jos ei tunne sen maaseutua, jossa ihmiset asuivat varsinkin aikaisemmin pitkien matkojen päässä, monesti vaatimattomissa asunnoissaan. Niille seuduille olivat muuttaneet köyhät skotlantilaiset ja irlantilaiset. Radio oli tärkeä vanhoina aikoina. Musiikki piti hengissä, kun oltiin vaikeuksissa.
Amerikkaa ei ymmärrä, jos ei tunne sen maaseutua, jossa ihmiset asuivat varsinkin aikaisemmin pitkien matkojen päässä, monesti vaatimattomissa asunnoissaan. Niille seuduille olivat muuttaneet köyhät skotlantilaiset ja irlantilaiset. Radio oli tärkeä vanhoina aikoina. Musiikki piti hengissä, kun oltiin vaikeuksissa.
lauantaina, marraskuuta 17, 2012
Punainen sohva
Olen järjestellyt tänään kuvia, joita otin toukokuussa Tsekissä. Löysin sieltä myös tämän pirteän sohvan, jonnka kuvasin ostravalaisessa ostoskekuksessa.
Siellä oli myös useita valtavan suuria punaisia sohvia, joista koetan koota kollaasin tämän seuraksi.
Siellä oli myös useita valtavan suuria punaisia sohvia, joista koetan koota kollaasin tämän seuraksi.
Perinne leivässä
Hämmästyin kovasti, kun näin tsekkiläisessä leivässä ristin. Sehän on vanha perinne, joka on siellä säilynyt. vrt englantilaiset 'hot cross buns', joita leivotaan pitkäksiperjantaiksi [Good Friday].
lisäys
on monia syitä laittaa viillokset leipään. Ensinnäkin silloin lämpö läpäisee paksuimman osan leivästä, ja se kypsyy paremin. Koska viillos on ristinmuotoinen, se liitettiin uskontoon katolisissa maissa, ja sitähän olivat kaikki Euroopan maat ennen uskonpuhdistusta. Löytämäni blogikirjoitus selostaa, että laittamalla risti leipään kiitettiin ruoasta.
Leipä oli tärkeä entisajan ihmisille, Suomessakin on ollut tapana siunata leipä, jotta ruokaa riittää.
Ristinmerkin tekemiseen ja ristin laittamiseen leipään liittyi ajatus pahan karkottamisesta. Mukana oli taikauskoakin. Leipä voidaan murtaa kauniisti, kun siinä on risti.
Ristin laittaminen pääsiäisen leivonnaisiin on yleinen tapa monissa maissa.
Lisäksi voin mainita, että kuvassa oleva leipä on belgialaisen firman tuote, elsassilainen maalaisleipä.
lisäys
on monia syitä laittaa viillokset leipään. Ensinnäkin silloin lämpö läpäisee paksuimman osan leivästä, ja se kypsyy paremin. Koska viillos on ristinmuotoinen, se liitettiin uskontoon katolisissa maissa, ja sitähän olivat kaikki Euroopan maat ennen uskonpuhdistusta. Löytämäni blogikirjoitus selostaa, että laittamalla risti leipään kiitettiin ruoasta.
Leipä oli tärkeä entisajan ihmisille, Suomessakin on ollut tapana siunata leipä, jotta ruokaa riittää.
Ristinmerkin tekemiseen ja ristin laittamiseen leipään liittyi ajatus pahan karkottamisesta. Mukana oli taikauskoakin. Leipä voidaan murtaa kauniisti, kun siinä on risti.
Ristin laittaminen pääsiäisen leivonnaisiin on yleinen tapa monissa maissa.
Lisäksi voin mainita, että kuvassa oleva leipä on belgialaisen firman tuote, elsassilainen maalaisleipä.
ja samanlaisia leipiä Suomessa
perjantaina, marraskuuta 16, 2012
Matkakuvien yksityiskohdat
Usein alkaa ymmärtää jotain matkakohdetta vastaan pitkän aikaa matkan jälkeen. Ennen matkustettiin hitaaasti, pidettiin matkapäiväkirjaa, piirrettiin ja maalattiin. Matkat kestivät kuukausia jopa kokonaisen vuoden. Nyt rynnätään paikasta toiseen.
Matkaoppaitakin alkaa ymmärtää paremmin. Useimpia nähdyistä paikoista ei kuitenkaan ole olemassa missään muualla kuin matkailijan valokuvissa, jotka ovat vanginneet tietyn hetken.
Lieneekö olomoucilaisen ruokakaupan ikkunassa enää tätä sinivalkoista liinaa, johon ihastuin ja joka on nyt blogini otsikon taustakuvana. [tavalliset sulkumerkit, kysymysmerkit ym ovat kadonneet koneestani, valitan.] Olomouc on keskiaikainen kaupunki lähellä Ostravaa, jossa tyttäreni asuu nykyään miehensä kanssa. Junamatka kesti vain puolisen tuntia.
Olomoucissa minua hävetti aluksi olla suomalainen, sillä 1600-luvun uskonsotien aikaan ruotsalaiset ja suomalaiset tuhosivat melkein koko kaupungin. Olomoucilaiset eivät kanna kaunaa. Uskontosotien aikana kidutetun ja kuolleen marttyyrin muistolle rakennetussa kirkossa opas kertoi olleensa käymässä Helsingissä ja haluavansa Suomeen uudestaan.
katso lisää kuvia Olomoucista , myös kansioita, joihin kuvat on ryhmitelty.
churches in Olomouc , samoin Tsekin kuvat kansioissa
Matkaoppaitakin alkaa ymmärtää paremmin. Useimpia nähdyistä paikoista ei kuitenkaan ole olemassa missään muualla kuin matkailijan valokuvissa, jotka ovat vanginneet tietyn hetken.
Lieneekö olomoucilaisen ruokakaupan ikkunassa enää tätä sinivalkoista liinaa, johon ihastuin ja joka on nyt blogini otsikon taustakuvana. [tavalliset sulkumerkit, kysymysmerkit ym ovat kadonneet koneestani, valitan.] Olomouc on keskiaikainen kaupunki lähellä Ostravaa, jossa tyttäreni asuu nykyään miehensä kanssa. Junamatka kesti vain puolisen tuntia.
Olomoucissa minua hävetti aluksi olla suomalainen, sillä 1600-luvun uskonsotien aikaan ruotsalaiset ja suomalaiset tuhosivat melkein koko kaupungin. Olomoucilaiset eivät kanna kaunaa. Uskontosotien aikana kidutetun ja kuolleen marttyyrin muistolle rakennetussa kirkossa opas kertoi olleensa käymässä Helsingissä ja haluavansa Suomeen uudestaan.
katso lisää kuvia Olomoucista , myös kansioita, joihin kuvat on ryhmitelty.
churches in Olomouc , samoin Tsekin kuvat kansioissa
torstaina, marraskuuta 15, 2012
Medvedevin kissa ja muut ihanat venäläiset kissat
Kuvassa aito venäläinen arktinen kissa, Petsamon rakenteilla olevan alaluostarin Trifonan mirri. Photo Aune Kämäräinen
Medvedevin kissa Dorofeikin on aito venäläinen kissa. Dorofei on 'colour point siberian' eli 'Neva masquarade' -tyyppinen Siperian metsäkissa, kuten tuo luostarin kissakin, ankaran sään koettelema hyväluonteinen ja terve kissa.
Dorofei Medvedev on tottunut edustamaan. Täällä ovat Michelle ja Barack Obama Dorofeita ihmettelemässä. Dorofei on aiheuttanut miniskandaalinsa tappelemalla naapurinsa Mihail Gorbachevin kissan kanssa. Tappelun jälkeen Dorofei joutui antibioottikuurille ja leikattiin.
Tarja Haloselle luvatun kissan näköinen kissanpentu .
Ihanat kissat. Olen jo pitemmän aikaa ihaillut näitä Siperian metsäkissoja. Ne ovat arktisen alueen kissoja kuten norjan metsäkissa ja viikinkien Amerikkaan viemä Maine coon, jota kanadalainen kissamme Toby muistutti monessa mielessä.
Siperian metsäkissat eivät aiheuta yleensä allergiaa, ovat mukavia luonteeltaan ja kasvavat hyvin suuriksi. Ne ovat vasta 5-vuotiaina täysikasvuisia. Mitä vaaleampi kissa, sitä vähemmän allergiaa aiheuttava.
Heti kun sain tietää, että sukulaiseni pääsee muutamaksi vuodeksi työhön Pietariin, sanoin, että nythän voin käydä siellä kissanäyttelyissä ainakin ihailemassa venäläisiä metsäkissoja.
Suomen Siperiankissayhdistys
[Dorofei tarkoittaa 'Jumalan lahja'. Dorofei on pojannimi, englannin Dorothy on vastaava tytönnimi. Matti tarkoittaa suomessa 'Jumalan lahja'. Sukunimi Toropainen tulee nimestä Dorofei ]
Uskollisuus on sallittua vaikkakin epämuodikasta
Lapsi on harvinaisuus Helsingin katukuvassa. Lapset ja vanhukset on laitostettu, eristetty muusta yhteiskunnasta. Lapsi on yleensä mukana kaupungilla vain lastenvaunuissa ja silloinkin verhojen eristämänä. Kuitenkin kaupunki voi tuoda kiinnostavia kohteita lasten nähtäviksi.
kommentti Iineksen blogiin
Suurperhe [familia] oli pysyvien sukulaisten joukko, oltiin kaikki samaa perhettä. Silloin perhesuhteet eivät olleet kaaoksessa, jatkuvassa muutoksessa kuten nyt. Se toi turvallisuutta lapsille ja vanhuksille. Tämän lisäksi oli läheinen suhde palveluskuntaan ja naapureihin. Vieraalle osoitettiin vieraanvaraisuutta.
Mikään ei estä nykyajan ihmisiäkään olemasta uskollinen lähiomaisilleen ja ystävilleen ja elämään epäitsekästä elämää. Lopulta ihmisten henkiset ominaisuudet ovat ratkaisevia elettiinpä millaisessa yhteiskunnassa hyvänsä. Vain totalitäärinen hallitus erottaa pakolla ihmisen sukulaisista ja ystävistä.
2. kommenttini
Olin mieheni keskiluokkaisessa suvussa ainoa nainen, joka ei ollut työssä, vaikka minulla oli akateeminen koulutuskin. Kaikki naiset olivat töissä, enimmäkseen opettajina, joitakin lääkäreinä, ja kaikissa perheissä oli kotiapulainen. Tämä oli ihan tavallista vielä 1970-luvulla.
3.
Lisäys - palveluskunta viittaa 1900-luvun alkuun ja varhaisempiin aikakausiin maalla ja kaupungissa. Pitkään yhden miehen palkalla elätti perheen. Kotiäitiys oli tavallista köyhissäkin perheissä.
4. kommenttini
Mikis, minulla oli sama juttu ja kaikilla meidän korttelin lapsilla. Leikimme yhdessä pihalla, joskus tapahtui onnettomuuksiakin. Äidit tekivät aamusta iltaan töitä, pesivät pyykit, lattoivat ruoan, hoitivat pieniä lapsia. Kotiäidin työ ei loppunut koskaan varsinkaan siihen aikaan, jolloin ei ollut kodinkoneita. Pormestarilla oli taloudenhoitaja ja taisi olla vielä sisäkkökin. Hammaslääkärin perheessä oli kotiapulainen, nuori tyttö, vaikka rouva [hum.kand., kotirouva] oli kotona. Kun heille tuli vieraita, rouva tuli pyytämään meidän äitiä laittamaan aterian. Istuin perheen vähän minua nuoremman tytön kanssa keittiössä ja salakuuntelimme aikuisten juttuja. Ainoa, joka ehti komentamaan lapsia, oli suutarin vaimo. Hänellä ei ollut itsellään lapsia, ja siksi taloustöitäkin oli vähemmän kuin muilla.
keskiviikkona, marraskuuta 14, 2012
Erik Bruun sai vuoden 2012 muotoilupalkinnon
Tässä kuvassa on kolme metriä korkea Jaffa-juliste sen talon edessä, jossa asuin ensimmäisenä opiskeluvuonna.
Vuonna 1926 syntyneellä Bruunilla on työn alla postimerkkisarja ja Luonnonsuojeluliiton 75-vuotisjuhlajuliste.
Erik Bruun on ahkera ja miellyttävä taiteilija.
Lämpimät onnittelut sinne Suomenlinnaan!
Numerokuvat 011: sushi 48
tiistaina, marraskuuta 13, 2012
Kotiliesi tuotti pettymyksen
Olen hyvin kiinnostunut maya-kulttuurista ja olen käynyt maya-kulttuurin kurssinkin Torontossa asuessani. Kun juuri postissa tulleessa ja äskettäin tilaamassani Kotiliedessä oli tietoisku Maya III-näyttelystä, luin sen heti innoissani ensimmäiseksi.
Siellä oli lause : "Kuka tietää, miksi mayojen korkeakulttuuri luhistui 800 jaa?" Soitin Otava-median numeroon ja peruin heti Kotilieden tilauksen.
Keskustelin jokin aika sitten eräillä kutsuilla nuoren ja sivistyneen arabin kanssa. Hän kertoi minulle kiinnostavia asioita maansa muinaishistoriasta. Tämä arabimaassa asuva muslimi käytti keskustelussa jatkuvasti englannin termiä "before Christ" [= e.Kr]. Länsimaisen ajanlaskun nimittäminen sen varsinaisella nimellä ei ollut hänelle mikään ongelma. Miksi siitä on tullut ongelma suomalaisille ja jopa Kotiliesi-lehdelle?
Lyhennys 'jaa' tarkoittaa 'jälkeen ajanlaskun alun'. Mitähän maailman lukuisista ajanlaskuista Kotiliesi tarkoittaa? Mayoilla oli oma ajanlaskunsa, tuskin tarkoitetaan sitä. Aikaa on laskettu muinaisista ajoista asti monenlaisilla järjestelmillä, ja niillä on kullakin oma "tuotemerkkinsä", nimensä, kuten meidänkin Anno Domini-järjestelmällä: 'ennen Kristusta', 'jälkeen Kristuksen' eli e.Kr, j.Kr ja vastaavat muilla kielillä.
Nykyaikana juutalaisilla on omansa, muslimeilla omansa. Jos asuisin muhamettilaisessa maassa, käyttäisin heidän ajanlaskujärjestelmäänsä ja yksityisessä kirjeenvaihdossani länsimaista ajanlaskujärjestelmää. Monikulttuuriset länsimaat ja monet Aasian maatkin käyttävät sitä.
Eaa- ja jaa - vaatimuksissa uskontoa vastaan taisteleva ateistinen Suomi on kuin kommunistinen Kiina tai entinen Itä-Saksa tai Neuvostoliitto. Miten on näin päässyt tapahtumaan? Vantaan Lauri/2000 : "Taru Kolehmainen Kielitoimistosta kertoo, että eaa.-lyhenne on keksitty 70-luvulla ja se liittyi nimenomaan uskonnon kieltämiseen."
Ajan merkitsemistä berliiniläisessä valtionmuseossa.
Vertaan seuraavassa tilannetta eri kielissä käyttäen esimerkkinä Wikipediaa.
Delfoi suomenkielisessä Wikipediassa:
"Historiallista todistusaineistoa on kolmesta kivisestä temppelistä. Ensimmäinen niistä tuhoutui tulipalossa 548 eaa --. [Tunnetusti suomenkielinen Wikipedia on eaa- jaa-joukon rautasaappaan alla.]
Delfoi englanninkielisessä Wikipediassa:
"The ruins of the Temple of Apollo visible today date from the 4th century BC [= e.Kr) -- It was erected on the remains of an earlier temple, dated to the 6th century BC which itself was erected on the site of a 7th century BC construction attributed to the architects Trophonios and Agamedes.[16]"
Delfoi ranskalaisessa Wikipediassa:
"Sur le site du sanctuaire, un village modeste du 1400 av.J.-C. environ a été reconnu: ce site, nommé Pythô (Πυθώ, οῦς (ἡ) et Πυθών, ῶνος (ἡ)) dans l'Iliade (cf. II, 519 et IX, 405) et dans l'Odyssée (cf. VIII, 80), est abandonné entre 1100 av. J.-C. environ et 800 av. J.-C."
Delfoi saksankielisessä Wikipediassa:
"Zunächst stand Delphi unter der Vorherrschaft von Kirrha, einer Stadt an der Mündung des Pleistos. Im Ersten Heiligen Krieg (600–590 v. Chr.) unterlag Kirrha einem Bündnis von Thessalern, Sikyonern und Athenern und Delphi gelangte unter die Kontrolle der Amphiktyonen --"
Eaa ja jaa ovat niin epäloogisia, keinotekoisia ja 70-lukulaisia ilmauksia, että käyttäisin suomessakin ennemmin ilmaisuja BCE/CE , jotka voivat tarkoittaa sekä "before Christian Era" tai "before Common Era" , mutta niitäkin vastustetaan länsimaissa. Yleensä käytetään BC ja AD. Puheessa sanon usein suomeksi "ennen länsimaisen ajanlaskun alkua" ja jos väärikäsitystä ei tule "ennen ajanlaskumme alkua". Mutta minusta olisi kulttuuri-imperialismia sanoa "ennen ajanlaskun alkua" ja siten mitätöidä muiden kulttuurien ajanlaskut, jo paljon ennen meidän länsimaisen kristillisen ajanlaskumme alkua syntyneet.
Kerrottakoon, että kommunistisessa Kiinassa käytetään edelleen länsimaisesta ajanlaskusta vain merkintöjä BCE/CE, sillä se on virallisesti ateistinen valtio. Oletan, että niin tehdään myös Pohjois-Koreassa.
Lienee parasta ostaa ja tilata vain ulkomaisia lehtiä, jos ateistinen, länsimaiselle kulttuurille vihamielinen trendi laajenee suomalaisessa mediassa.
Kun P. D. James höyhensi BBC: tä
Tämän päivän Helsingin Sanomat kirjoittaa BBC:n skandaaleista pääkirjoituksessaan "BBC:n kaaos heijastuu kauas" ja toteaa: "Luottamusta ei lisää se, että pääjohtaja sai parin kuukauden työstä yli 500 000 euron erorahan". Uusia pääjohtaja seurasi Mark Thompsonia, joka erosi BBC:stä Lontoon olympialaisten jälkeen ja siirtyi uuteen huippuvirkaan New York Timesin johtoon.
89-vuotias kirjailija P. D. James haastatteli Thompsonia uudenvuodenaattona 2009 ja syytti BBC:n johtajia mm siitä, että nämä saavat liian suuria palkkoja, 37 sai enemmän palkkaa kuin pääministeri. Onko tästä haastattelusta kirjoitettu Suomessa ollenkaan?
P. D. James oli vierailevana haastattelijana ja höyhensi silloisen pääjohtajan Thompsonin perusteellisesti. P. D. James, BBC:n entinen hallituksen jäsen, sanoi seuranneensa BBC:tä koko ikänsä ja huomanneensa, että siitä on tullut viime aikoina kuin suuri ja kömpelö laiva, jonka matkustajat kokevat maksavansa liikaa. Thompson änkytti avuttomana. (Thompsonin palkka oli £834,000 )
Kuuntele haastattelua P. D. James sanoo, että luovat ihmiset eivät saa kunnon korvausta. Rahat menevät johtajille.
The Telegraph selosti haastattelun yksityiskohtaisesti. The Guardian kertoi tänä vuonna kirjahaastattelun yhteydessä, että P. D. James sai haastattelusta Nick Clarke -palkinnon mainitun vuoden parhaana haastatteluna.
89-vuotias kirjailija P. D. James haastatteli Thompsonia uudenvuodenaattona 2009 ja syytti BBC:n johtajia mm siitä, että nämä saavat liian suuria palkkoja, 37 sai enemmän palkkaa kuin pääministeri. Onko tästä haastattelusta kirjoitettu Suomessa ollenkaan?
P. D. James oli vierailevana haastattelijana ja höyhensi silloisen pääjohtajan Thompsonin perusteellisesti. P. D. James, BBC:n entinen hallituksen jäsen, sanoi seuranneensa BBC:tä koko ikänsä ja huomanneensa, että siitä on tullut viime aikoina kuin suuri ja kömpelö laiva, jonka matkustajat kokevat maksavansa liikaa. Thompson änkytti avuttomana. (Thompsonin palkka oli £834,000 )
Kuuntele haastattelua P. D. James sanoo, että luovat ihmiset eivät saa kunnon korvausta. Rahat menevät johtajille.
The Telegraph selosti haastattelun yksityiskohtaisesti. The Guardian kertoi tänä vuonna kirjahaastattelun yhteydessä, että P. D. James sai haastattelusta Nick Clarke -palkinnon mainitun vuoden parhaana haastatteluna.
sunnuntaina, marraskuuta 11, 2012
Värikollaasi 100
colour collage 100, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Isänpäivän kunniaksi tuli sopivasti paljon keltaista. Se on mieheni lempiväri.
Vasemmanpuoleiset kuvat: eilen iltakävelyllä kuvattu orkidea ja kynttilänjalka kahvilasta, jossa joimme iltakävelyn lopuksi teetä.
Oikealla mieheni lahjaksi saamia kukkia.
Värikollaasit 100 (Huom! Värikollaasit ovat muuttaneet Bloggeriin)
Tehtävä oli:
.jpeg)
Näistä 2-3 tai enemmän.
Paljon onnea, isät!
lauantaina, marraskuuta 10, 2012
Kissa Inkerinmaalta
Angoransekainen Petja on Joenperän kylästä läntiseltä Inkerinmaalta. Sen vakiopaikka on kotitalonsa aidan raossa, jossa se tarkkailee ohikulkijoita. Kuva: A.K.
Tämä on juuri sellainen ihana kissa, jonka haluaisi ottaa syliin ja "muokata" sitä.
Tämä on juuri sellainen ihana kissa, jonka haluaisi ottaa syliin ja "muokata" sitä.
Venäjä, Neuvostoliitto, Venäjä
Minulle Venäjä on kaksi asiaa: vallankumousta edeltävä Venäjä, josta olen lukenut ja kirjoittanut ja josta isoisäni kertoi minulle hauskoja asioita - ja uusi Venäjä. Niiden välissä on pitkä painajaisuni, jota en jaksa ajatella. [Uusi painajaisuni alkoim kun venäläiset hyökkäsivät Ukrainaan vuonna 2014]
Tämän blogin kuvassa on Kazaanin katedraali, jonka kuvasin elämäni ensimmäisellä Venäjän ja Pietarin matkalla. Tätä suurta katedraalia käytettiin kommunistivallan aikana ateismin museona. Siellä vallitsi harvinaisen harras tunnelma, itkeviä ihmisiä, koululaisia jotka suutelivat tsaariperheen ikonia.
Jotta voidaan anteeksiantaa ja unohtaa, asiat täytyisi ensin selvittää.
Tämän blogin kuvassa on Kazaanin katedraali, jonka kuvasin elämäni ensimmäisellä Venäjän ja Pietarin matkalla. Tätä suurta katedraalia käytettiin kommunistivallan aikana ateismin museona. Siellä vallitsi harvinaisen harras tunnelma, itkeviä ihmisiä, koululaisia jotka suutelivat tsaariperheen ikonia.
Jotta voidaan anteeksiantaa ja unohtaa, asiat täytyisi ensin selvittää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)