Köynnös nousee ylöspäin töölöläisellä sisäpihalla. Tuleeko tästä kaunis punainen seinä muutaman vuoden kuluttua?
My very old blog. Vuodesta 2005-
torstaina, syyskuuta 30, 2010
keskiviikkona, syyskuuta 29, 2010
Käteviä läppärikasseja ja salkkuja
Kirpputorilöytö, aivan uusi salkku, jossa oli pieni naarmu. Erinomainen kannettavan tietokoneen säilyttämiseen. Salkun terävistä kulmista voi olla hyötyä, kuten jouduin kerran opiskeluaikana dramaattisesti kokemaan.
Olisiko iso kuplamuovikuori paras kotelo läppärille? Sen voisi sujauttaa muovikassiin tai ommella sille tyylikkään kangaspussin. Tyttäreni osti Longchamp-laukun läppärilaukuksi, sillä varsinaiset läppärilaukut ovat tunnetusti hyvin rumia. Näin kylläkin ulkolaisessa lehdessä kauniita läppärilaukkuja, muistitikkuja ym. Niitä ei ole näkynyt vielä Suomessa. Maamme on tunnettu kauniista käyttöesimeistä, mutta se ei vielä näy tietokoneissa ym konttoritarvikkeissa, joiden kanssa joutuu elämään päiväkaudet.
Mieheni käyttää edelleen vanhanaikaista kovaa kulmikasta mustaa salkkua. Hän onnistuu löytämään aina kirpputorilta uuden entisen tilalle. Kaupassa ei sellaisia salkkuja enää ole. Siihen aikaan, kun olin opettajana, joillakin miespuolisilla kollegoillani oli valtavat nahkasalkut. He olivat sulloneet niihin niin paljon tavaraa, että en jaksanut edes nostaa sellaista laukkua. He olivat tavallaan yhdistäneet bodaamisen ansiotyöhön, kun kuljettivat salkkuaan kaikkialla mukanaan.
Kerran iäkäs sukulaiseni oltiin ryöstää hänen laskeutuessaan pullea nahkasalkku kädessään Helsingin rautatieaseman portaita. Hän oli sitkeä vanhus, piti salkusta tiukasti kiinni, kunnes mieheni ehti apuun. Ryöstäjät olisivat pettyneet, kun olisivat avanneet salkun, sillä siellä oli vain iso paketti pitkiä makkarapäällysteisiä voileipiä, villaiset välihousut ja tuliaisia lapsillemme.
Teräväkulmainen salkku on pelastanut minut kerran joutumasta raiskaajan uhriksi:
Kerran eräs mies yritti raahata minua pimeään porraskäytävään Fredan ja Ison Roobertin kulmassa. Vaikka huusin suoraa huutoa apua, ihmiset vain kävelivät ohi. He eivät voineet ajatella, että joku pariskunta selvitteli välejään, sillä olin erittäin siististi pukeutunut ja uusi salkku kädessäni menossa kiireesti yliopistolle.
Tämä salkku pelasti minut. Mieheni oli ostanut minulle lahjaksi mielestäni hyvin miesmäisen salkun, jossa oli metallivahvistukset kulmissa. Iskin salkulla hyökkääjää, ja parahtaen hän päästi irti minusta. Jossain kulkee mies, jolla on arpi kasvoissa siitä, että hän yritti tehdä väkivaltaa naiselle, joka oli synnyttänyt kolmannen lapsensa vain kuukausi aikaisemmin.
Voiko kirjallisuuskritiikki olla rakentavaa?
Alexander Pope kirjoitti runon kritisismistä 1700-luvun alussa. Hän esittää siinä kuuluisan lauseensa kriitikoista: For fools rush in where angels fear to tread. (Vapaa käännös: Typerykset astuvat rautasaappain sinne, minne enkelitkin arkailevat astua.) Jospa August Ahlqvist olisi lukenut tuon runon tai edes tuon lauseen. Ehkä hän olisi kohdellut Aleksis Kiveä edes hiukan inhimillisemmin.
Miten - ja kuinka niihin tulisi suhtautua.
Kommenttini:
Kirja-arvostelut [lehtileikkeet] kellastuvat nopeasti, siksi ne kannattaa skannata heti ja laittaa talteen. Alkuperäiset voi laittaa muovitaskuihin ja kauniiseen mappiin.
Kannattaa lukea vanhoja kirja-arvosteluja silloin tällöin, muuten muistaa vain pahimmat piikit. Niistä voi jopa oppia jotakin. Niissä voi olla niin mukavia kohtia, että niitä voi käyttää kirjansa esittelyssä kotisivuillaan.
Joku arvosteli minua siitä, että olen laittanut vain myönteisiä arvioita kirjoistani kirjojeni esittelyblogeiin. En kai minä niin tyhmä ole, että laittaisin sinne haukkumisia. Ne ovat jo menneet perille koteihin ja minulle. Muut unohtavat ne, kirjailija itse muistaa ne, niin kuin hänen lastaan olisi parjattu.
Epäpätevät tai kaunaiset kriitikot luulevat, että kirjallisuuskritiikki tarkoittaa haukkumista.:) Parhaat kirja-arvostelut ovat rakentavia, ne rohkaisevat kirjailijaa etenemään oikeaan suuntaan ja ohjaavat lukijan löytämään sopivaa luettavaa,
Ilkeämielinen kritiikki on kuin lantaa, jota on parasta levittää ruusupensaiden alle. Siellä siitä voi olla hyötyä:)
P.S. Eräs ystävä toi Kanadassa ratsastuskoululta hevosenlantaa puutarhaamme. Ruusut ja gladiolukset kasvoit villeinä. Puutarhapalstoilla sanotaan, että lannan täytyy antaa maatua ainakin puoli vuotta, muutoin se polttaa ruusut. Ehkä samaa voi sanoa ikävästä kritiikistä. Senkin pitää antaa maatua siellä kansioissa tai kenkälaatikoissa, ennen kuin niitä ryhtyy taas lukemaan.
tiistaina, syyskuuta 28, 2010
Neilikat kestävät
Syyskuun 19. päivä kuvatuista neilkoista oli kuusi päivää myöhemmin viisi jäljellä ja nyt yli 10 päivää myöhemmin vielä kolme, vaikka en ole hoitanut niitä huolellisesti ja vaikka ne ovat olleet keittiössä hedelmävadin vieressä!.Nyt pitää opetella hoitamaan neilikoita kunnolla.
Hyvät ja pahat kirjallisuudessa
"Ruotsalainen nykykirjallisuus on kovin synkkää. Positiivisia sankareita, jotka kehittyvät paremmiksi ihmisiksi, ei kukaan pitäisi uskottavina. Mieluummin luemme tarinoita vampyyreista ja sarjamurhaajista."
Näin kirjoittaa filosofian ja yhteiskuntatieteiden tohtori Osmo Pekonen kolumnissaan Aivoituksia/HS/Tiede 28.9.2010. Hän kertoo ruotsalaisen kirjailijan Björn Larssonin novellikokoelmasta "Filologens dröm" (2008), joka kuvaa akateemisten ihmisten elämän vaikeuksia Ruotsissa. Hän sanoo, että Larsson on valopilkku Ruotsin synkässä nykykirjallisuudessa:
"Hänen henkilöhahmonsa kehittyvät. Rikkiviisaiden tiedemiesten totaalisen rationaalisessa maailmassa sattuu odottamaton käänne, joka ainakin hetkellisesti kääntää arvojen tärkeysjärjestyksen päälaelleen. Joku rakastuu, joku tulee uskoon, joku tulee raskaaksi."
Professori Björn Larssonin kirjoja on käännetty monille kielille, ja hän on saanut monia ulkomaisia palkintoja. Hänen novelikokoelmaansa "Filologens dröm" ei ole käännetty suomeksi.
Arvostettu esimerkiksi Ranskassa on tämäkin novellikokoelma.
Mikä on mennyt pieleen, kun Suomi ja Ruotsi ovat melkeinpä outoja, ainakin hyvin erilaisia verrattuina muihin Euroopan maihin kulttuurissa?
Näin kirjoittaa filosofian ja yhteiskuntatieteiden tohtori Osmo Pekonen kolumnissaan Aivoituksia/HS/Tiede 28.9.2010. Hän kertoo ruotsalaisen kirjailijan Björn Larssonin novellikokoelmasta "Filologens dröm" (2008), joka kuvaa akateemisten ihmisten elämän vaikeuksia Ruotsissa. Hän sanoo, että Larsson on valopilkku Ruotsin synkässä nykykirjallisuudessa:
"Hänen henkilöhahmonsa kehittyvät. Rikkiviisaiden tiedemiesten totaalisen rationaalisessa maailmassa sattuu odottamaton käänne, joka ainakin hetkellisesti kääntää arvojen tärkeysjärjestyksen päälaelleen. Joku rakastuu, joku tulee uskoon, joku tulee raskaaksi."
Professori Björn Larssonin kirjoja on käännetty monille kielille, ja hän on saanut monia ulkomaisia palkintoja. Hänen novelikokoelmaansa "Filologens dröm" ei ole käännetty suomeksi.
Arvostettu esimerkiksi Ranskassa on tämäkin novellikokoelma.
Mikä on mennyt pieleen, kun Suomi ja Ruotsi ovat melkeinpä outoja, ainakin hyvin erilaisia verrattuina muihin Euroopan maihin kulttuurissa?
Syksyn kauneus
Cafe Ursulan kauniit kukka-asetelmat. Oven pielessä punertavia syyshortensioita ja pöydässä orkideoja.
Tämä kukka-asetelma pöydällämme yllätti kauneudellaan. Hyvä idea myös kotiin. Kukka-asetelmat vaihtuvat viikoittain.
maanantaina, syyskuuta 27, 2010
Kiitos lukijoille: 300 000 kävijää
Kukat, kulttuuri ja lähihistoria tuovat eniten lukijoita Blogisisko-blogiin.
Kun kirjoitan tätä, Blogisisko-blogin mittarissa on ollut tähän mennessä 300 011 kävijää. Viime lokakuussa, kun blogissa oli ollut 250 000 kävijää kirjoitin blogini suosikeista. Tilanne ei ole paljon muuttunut viime vuodesta. Supersuosikit ovat melkein samoja: amaryllis ja orkideat.
Pääset sivupalkista tänään suoraan blogin kymmeneen ensimmäiseen. Myöhemmin pääset niihin kirjoittamalla hakuikkunaan kirjoituksen nimen.
1. Amaryllis. Hoito-ohjeita
Kuva: Anna AmnellTämän päivän Helsingin Sanomien Kysy Kirstiltä -osastossa (HS D8 17.12.2006) on tarkat ohjeet amarylliksen hoidosta. Leikka...
2.Näin saan orkideat kukkimaan
Klikkaa kuvaa, jotta näet sen suurempana. Lisää orkideakuviani Mukana kaksi orkideaa, jotka eivät ole omiani, vaan olivat myytävinä - kaup...
3.Kukkivat hevoskastanjapuut
4. "Katkera tropiikki" - suuria tunteita
Asiantuntemuksella tehty TV-sarja, jossa on faktaa ja fiktiota elämästä Martiniquen saarella Ranskan vallankumouksen ja Napoleonin aikana. K...
5. Iloinen 1950-luku
1950-luvun juhla-asu. Dover 50-luku oli HAUSKA vuosikymmen. Se oli monessa mielessä viattomuuden aikaa. Osattiin olla iloisia ilman viin...
6. Nopein ratkaisu olisi erottaa B.
WSOY:n johto takana. B. on ollut vain käsikassara. Tänään olen taas iloinen siitä, että meille tulee Hesarin lisäksi myös HBL.
7. Vanha auto
Standard Vanguard Jostakin syystä tämä kuva on ollut kaikkein suosituin valokuvani Flickrissä. Sillä on ollut yli 4000 katsojaa, vaikka e...
8. Millainen oli Viktorian aika?
Kuva: Anna Amnell Kanadalaisen museon oppaita ja muita työntekijöitä 1800-luvun asuissa. 1800-luvun elämä on meille tämän ajan ihmisill...
9. Joulupukki, ikä 1800+
Vanha "Wulffin kulman joulupukki", lasteni suuri ihanne, jota käytiin katsomassa joka ilta. Wulffin talo purettiin, ja joulupukki siirtyi ...
10. Perinnepuku, körttipuku, kansallispuku, historiall...
Kuvat: Anna Amnell. Klikkaa kuvia, niin näet ne suurempina. Opas vauhdissa philadelphialaisessa museossa. Kirjailija ja historioitsija Kaisa Iko...
Suurin osa kävijöistä on tullut Googlen kautta etsimään tietoa jostain vakioasiasta kuten kukkienhoitamisesta tai jostain kulttuuri-ilmiöstä kuten Sofi Oksasen ja Anna Baijarsin yhteentörmäys (poistettu).
Myös kirjoitukseni Sofi Oksasesta on ollut suosittu.
Olen iloinen siitä, että blogiini tullaan hakemaan tietoa. Tämä ei ole keskustelufoorumi. Alkuaikoina olleiden vakavien häiriöiden vuoksi kommentoiminen on tarkoin valvottua ja hankalaakin, jopa itsellenikin.
Kirjoitan, jotta tulisi kirjoitettua säännöllisesti ja pitääkseni kuvallista päiväkirjaa lähiympäristöstäni ja suhtautumisestani ajankohtaisiin asioihin.
Kiitos teille kävijät!
Lisäys: Monia blogeja olen lopettanut. Blogit tekevät vähitellen kirjoittajansa tarpeettomaksi, lukijoita saattaa olla esimerkiksi loman tai sairauden vuoksi päivittämättömissä blogeissa tai muuten vain nukkuvissa blogeissa melkein yhtä paljon kuin bloggaajan kirjoittaessa niihin. Tärkeintä on, että kirjoitusten aihepiiri on laaja.
sunnuntai, syyskuuta 26, 2010
perjantaina, syyskuuta 24, 2010
Syksy ruttopuistossa
Vanhan kirkon puisto, Helsinki. Luonnos: Matti Amnell
Lisää syksykuvia
http://www.flickr.com/photos/brindacier/sets/72157606928083057/
Lisää syksykuvia
http://www.flickr.com/photos/brindacier/sets/72157606928083057/
Pääsiäiskoristeita
Aleksin näyteikkunoissa oli pääsiäiskoristeita, tarmokas jänis kärry täynnä pääsiäismunia sekä pääsiäispuu, joka on harvinaisempi koriste. Kaikissa on pääsiäisen symboliikkaa. Klikkaa hakusanoja.
torstaina, syyskuuta 23, 2010
Värikollaasit: vihreä ja keltainen
Ylhäällä vasemmalla syksyn keltaista Helsingissä, alhaalla vihreää Hollolassa, oikealla Zagrebissa.
Värikollaasit
Värikollaasit
Mika Waltari asui Töölössä
Mika Waltari asui 47 vuotta Töölössä Tunturikadulla, vain korttelin päässä pohjoiseen Temppeliaukion kirkosta. Kuvassa Mika Waltarille omistettu monumentti, talon seinässä oleva muistotaulu, ulko-oven yläpuolella oleva ikkuna, kulmatalo ennen Tunturikatu 13:a, pihanäkymä Waltarin kodista katsottuna. Korttelin keskellä on tyypillinen töölöläinen suurpiha.
Finnish writer Mika Waltari lived in Töölö, Helsinki for 47 years. He lived in a brown brick building, but the neighbouring houses were pink. There are large trees in the inner courtyard of the block, which is a typical trait of old Töölö buildings.
Finnish writer Mika Waltari lived in Töölö, Helsinki for 47 years. He lived in a brown brick building, but the neighbouring houses were pink. There are large trees in the inner courtyard of the block, which is a typical trait of old Töölö buildings.
tiistaina, syyskuuta 21, 2010
1960-luku: lepakkotuoli
Kuva: Aune Kämäräinen
Kuva on otettu 1960-luvun lopulla Huopalahdessa, jossa asuimme ränsistyneessä venäläisessä dachassa, joka oli tuotu sinne Kaivopuistosta. Meillä oli ylimmässä kerroksessa kolme huonetta ja keittokomero, siinä kattoikkuna sekä kylpyhuone, jossa oli niin iso kylpyamme, että mahduimme kaikki kolme, mieheni, pieni poikamme ja minä istumaan siihen. Asuntoon kuului parveke, joka oli hyvin kaunis, mutta huonossa kunnossa. Kun tyttäremme syntyi, hän nukkui siellä lastenvaunuissa pakkasellakin, niin kuin Suomessa oli silloin tapana hoitaa lapsia. Pihalla kasvoi kuusikymmentä puuta. Huopalahden asema oli vastapäätä. Minulla on päälläni Marimekko, yksi lukuisista Marimekoista, joita minulla oli noihin aikoihin.
Tuo Huopalahden dacha esiintyy kirjassani "Aurora ja Pietarin serkut". Se on Auroran tädin huvila Terijoella. ja meidän asuntomme on siinä "tyttöjen vintti" eli Auroran serkkujen Olgan ja Elisabetin käytössä. Olen palaamassa sinne pitkän tauon jälkeen.:) Siis Terijoen dachaan.
Tuolin alla mustavalkoien räsymatto, ainoa jonka olen koskaan kutonut.
Töölönlahden puistoa
Ei arvaisi, että puiden takana vyöryy Mannerheimintien liikenne. Töölönlahden puisto on todellinen keidas kaupunkilaiselle. Puistotietä pääsee Oopperan takaa keskustaan kävellen.
Ruskaa Töölössä
Punaista ja vihreää korttelimme eteläpuolella Kivelänkadun ja Mannerheimintien kulmassa..
maanantaina, syyskuuta 20, 2010
Kirjoittavat naiset
Via women writers . Leskeksi jäänyt Christine elätti itsensä ja lapsensa kirjoittamisella.
sunnuntai, syyskuuta 19, 2010
Neilikoita viikonlopuksi
Ensimmäiset kukat, jotka sain mieheltäni, olivat punaisia neilikoita. Olimme silloin koululaisia, ja hänen äitinsä oli neuvonut ostamaan minulle syntymäpäiväksi neilikoita, sillä ne kestävät kauan. En ollut kotona, kun hän tuli niitä tuomaan. Olin puiston toisella puolen luokkatoverini luona. Pikkusiskoni juoksi kertomaan: M tuli ja toi sinulle kukkia! Prässäsin ne neilikat kasviprässissä ja liimasin päiväkirjani väliin. Ne ovat vieläkin tallella, hienosti antiikkisen sepian sävyisinä.
Violetti gladiolus
Violetti viuhkamainen kukkakimppu on tuottanut meille iloa jo yli viikon ajan, alussa suurena kimppuna, jonka kukkavarsien yläosat olivat nupussa, sitten kapeina kukkia täynnä olevina kukkavarsina, ja lopuksi matalana kimppuna. Ei ole ihme, että ihmiset ostavat nykyään paljon kukkia, kun ne kestävät näin hyvin.
lauantaina, syyskuuta 18, 2010
perjantaina, syyskuuta 17, 2010
Melkein viikko myöhemmin
Valtava gladioluskimppu oli alussa viuhkanmuotoinen. Kukkia oli vain alaosassa. Kun ne kuihtuivat, puhkesivat latvat kukkaan. Ne ilahduttavat työpöydän reunalla. Vain yksi violetti neilikka on jäljellä.
Niagaralla
Skannaamalla tulee vanhoista kuvistakin käyttökelpoisia, vaikka ne eivät aikoinaan kelvanneet albumeihin, vaan jäivät kenkälaatikoihin odottamaan parempia aikoja. Tämäkin kuva saattaa vielä parantua, kunhan tekniikka edistyy.
Kommentti: Kirjailija ja kirjalliset tuulet
Tämä on kommenttini:
Vakiintuneelle lukijalle uutuus ja palkinnot eivät merkitse mitään. On vanhoja rakkaita kirjoja, joita hän lukee uudestaan ja uudestaan. Moni palkittu uutuus jää kesken, jos ei tarvitse lukea sitä viran puolesta.
Mutta kirjailijan on pakko tietää, mitä kirjallisessa maailmassa tapahtuu, sillä uusien trendien mukaan tehdään päätökset hänenkin kohtalostaan. Kirjallinen muoti on niin kuin sää, jota yksityinen ihminen ei voi muuttaa. Hänen täytyy varautua sen oikkuihin.
Hän voi myös päättää kulkea omaa tietään, kirjoittaa kestäviä teoksia, joihin eivät kirjallisen muodin virtaukset ole vaikuttaneet. Siitä ei yleensä hyvä seuraa, varsinkaan taloudellisesti. Ei ainakaan hänen elinaikanaan.
Jokaisen kirjailijan kannattaa pitää mielessään, että hän elää maailmassa vaikka ei olisikaan maailmasta, niin kuin eräässä best sellerissä sanotaan.
Valtavalla tuotannon määrällä voi tietenkin rakentaa linnoituksen, jota eivät mitkään tuulet heiluta. Se vaatii vahvaa selkää ja tukevia istumalihaksia kirjallisten lahjojen lisäksi.:)
Murattiköynnös ja kirjoittaminen
Helle pilasi kauniin murattiköynnökseni, joka kiersi ympyrän muotoisena ikkunan edessä. Samalla tavalla helle viivästytti kovasti kirjoittamistani.
Onneksi olin ostanut kaksi erillistä murattia ja istutin ne helteiden loputtua samaan ruukkuun, jotta ne yhdessä muodostaisivat kauniin koristeen jouluksi. Mielessäni nuo kaksi köynnöstä ovat kuin ne kaksi kirjaa, joita kirjoitan. Oikeastaan kerään vasta aineistoa toiseen, toisessa olen taas jo aika pitkällä. Olen asettanut itselleni tavoitteeksi saada yhden käsikirjoituksen jollain tavalla valmiiksi ennen joulua.
Monesti toivon, että en olisi koskaan aloittanut historiallisten romaanien kirjoittamista, vaikka olenkin aina hyvin iloinen kun saan jonkun kirjan valmiiksi. Alussa julkaisin joka toinen vuosi ja vielä työn ohella. Onneksi en enää, sillä taustatyö vie hyvin paljon aikaa ja energiaa. Aurora-kirjoissa en huomannut sitä samalla tavalla, sillä tutustuin Viktorian aikaan ja 1900-luvun alkuun vähitellen tehdessäni kaksi lehtijuttua Kotilieteen. Kävin museoissa Yhdysvalloissa ja Kanadassa sekä Euroopan lomamatkalla monissa muissakin maissa. Kun aloin kirjoittaa, minun ei tarvinnut enää lukea lisää, ei varsinkaan Kanadaa koskeviin kirjoihin. Suomen 1900-luvun alkuun tuli lisää Kuopio, etenkin sen Ulkomuseon hienot rakennukset.
Murattiköynnös tuo mieleen myös L.Onervan, joka kävi samaa koulua kuin toisen tyttökirjani Olga, joka on nuorempaa polvea, mutta hänkin ihastunut Eino Leinoon, kuitenkin vain hänen runoihinsa ja kuvitelmaan, joka ei kestä lainkaan todellisuutta. Aurora-kirjojen maisemat Helsingissä olivat kovin tuttuja, sillä kävelin niissä joka päivä, ajallisesti kylläkin 90 vuotta myöhemmin. Joskus oli outoja sekunnin murto-osia, jolloin verho avautui ja olin hetken 1900-luvun alussa, tein miniaikamatkoja menneisyyteen. Helsingin vanha keskusta on säilynyt paljolti samana kuin silloin, joten voi helposti pudota silmänräpäykseksi toiseen aikaan.
Näin Ateneumissa vähän aikaa sitten näyttelyn Kaupungin naisia, Helsingin ja 1900-luvun alun vuosikymmenet L Onervan näkökulmasta. Se oli suuri elämys. Se tuli oikeaan aikaan. Selaan näyttelystä ostamaani kirjaa usein.
torstaina, syyskuuta 16, 2010
Bag lady on koditon nainen
Kanadassa tuli tutuksi termi 'bag lady' ihmisistä, jotka elävät kodittomina, ehkä yöpyvät yömajoissa. (Jostain syystä kukaan ei sanonut vastaavanlaisista miehistä 'bag lord' !:))
En tiedä, olenko kertonut tässä blogissa, että suunnittelin tekeväni osallistuvan havainnoitsijan lehtijutun bag lady -elämästä. Ajattelin asua viikon asuntoloissa ja työntää jättiostoskärryssä kamppeitani, naamioituna ja tuntemattomaksi meikattuna.
Sitten kysyin Toronton poliisilta, mitä mieltä he olivat. Poliisi varoitti ankarasti, sanoi että nämä bag ladyt tulevat raiskatuiksi ja lopulta usein murhatuiksi.Entisen asuntomme luona täällä Helsingissä asui vuosikaudet mies paperikeräyslaatikossa. Hänelle vietiin ruokaa ja rahaakin, mitä hän vastusti. Näin hänen likkkuvan siellä päin vielä viikko pari sitten. Hänelle tarjottiin asuntoa, mutta hän kieltäytyi siitä.
Kodittomia naisia on tutkittu vähän.
(Tämä on kommentti Iineksen blogiin.
Elokuva "The Shopping Bag Lady" (1976), jossa nuori tyttö tutustuu New Yorkin Central Parkissa kodittomaan naiseen, joka kuljettaa kaiken omaisuutensa kasseissa. (Uusi linkki parempi), ja oppii paljon vanhenemisesta ja ihmisarvosta.
Sweet Thursday
Torstai on toivoa täynnä.
Jospa flunssa olisi viikonloppuna ohi ja pääsisi ulos ottamaan valokuvia ruskasta.
Jospa flunssa olisi viikonloppuna ohi ja pääsisi ulos ottamaan valokuvia ruskasta.
James Ellroy ja huonot vanhemmat
James Ellroy. Vaikea lapsuus ja tuhoisa ympäristö. Kuva: Mark Coggins
James Ellroy on kirjailija, jonka kirjoja en ole lukenut enkä aiokaan lukea, mutta hänen elämäntarinansa järkytttää minua. 10-vuotiaana Ellroy asui vanhempiensa avioeron jälkeen sairaanhoitajaäitinsä kanssa slummimaisissa oloissa isän eläessä omaa hurjaa elämäänsä toisaalla. Erään riidan jälkeen äiti löi ainoaa lastaan, Jamesia, ja James sanoi toivovansa, että äiti olisi kuollut. Kului vain vähän aikaa, kun äiti murhattiin. James tunsi syyllisyyttä äidin kuolemaan, niin kuin lapset useinkin tuntevat, mutta tässä tapauksessa tilanne oli tavallista traagisempi. Poika muutti isänsä luo, mutta tämäkin kuoli pojan ollesssa vasta 17-vuotias.
Alkoi vaikea elämä, alkoholismi, toipuminen AA-kerhon avulla, kirjailijan ura ja kieroutunut suhtautuminen naisiin. Äidin kuolema oli jättänyt parantumattoman trauman. Lue lisää Financial Timesin kulttuurisivuilta. Sen parempia kirjallisuusarvosteluja ja kulttuuriartikkeleita on vaikea löytää. Kielen selkeys ja kauneus viehättävät erityisesti. Pysyy mukana siinä, mitä maailmankirjallisuudessa tapahtuu.
tiistaina, syyskuuta 14, 2010
Historian rapinaa: kommentti
Olen laittanut tämän uudestaan häiriön vuoksi. (Osoitteessa päivämäärä on muuttunut, muuten sama)
Vastaukseni HS n keskustelupalstalla nimimerkille -x-.
Vastaukseni HS n keskustelupalstalla nimimerkille -x-.
-x- kirjoitti: "Blogikirjoituksen historiantulkinnan sisällön perusteella tekee mieli kainosti
ehdottaa kirjoittajalle presidentti Koiviston muinaista neuvoa vahvasti mukaillen:
Teillä on "16th century" - pysykää siinä!"
Kommenttini otsikko: Vaasojen ja Stalinin siirtomaat
Hyvä -x-,
en asunut Suomessa etäisen sukulaiseni Koiviston ollessa presidentti,
joten en tiedä paljonkaan siitä, mitä hän puhui ja teki. Voin vain arvailla.
Uskon ja toivon, että hän pyrki tekemään parhaansa siinä historian tilanteessa.
Mutta 1500-luku sattuu sopimaan tähän aiheeseen hyvin. 1500-luvulla
Kustaa Vaasa poikineen käytti Suomea "siirtomaanaan" ja rikastui suomalaisten avulla.
(Nykyajan ruotsalaiset tai suomenruotsalaiset eivät ole kuitenkaan Vaasojen tekoihin syyllisiä.)
Samalla tavalla Neuvostoliitto käytti hyväkseen virolaisia ja muita alistamiaan kansoja.
Täytyy katsella maailmanhistoriaa Leningradin puoluekaupasta ostetuilla
vaaleanpunaisilla silmälaseilla, jos ei tuota vieläkään myönnä.
Virolaiset elivät köyhyydessä ja kurjuudessa, kun parhaat tuotteet menivät
muihin suihin ja varsinkin "rauhaa rakastavan" NL:n asevarusteluihin.
Tuo kaikki on onneksi historiaa. Olkaamme ystäviä nykyisten
naapurikansojemme kanssa, tasaveroisina, teeskentelemättä ja mielistelemättä.
P.S. Olen ajatellut, että Kustaa Vaasan häikäilemättömyys on pohjana
suomalaisten usein käsittämättömälle vihalle ruotsia kohtaan
http://blogisisko.blogspot.com/2010/03/vaasojen-aika-ja-ruotsinviha-suomessa.html
ehdottaa kirjoittajalle presidentti Koiviston muinaista neuvoa vahvasti mukaillen:
Teillä on "16th century" - pysykää siinä!"
Kommenttini otsikko: Vaasojen ja Stalinin siirtomaat
Hyvä -x-,
en asunut Suomessa etäisen sukulaiseni Koiviston ollessa presidentti,
joten en tiedä paljonkaan siitä, mitä hän puhui ja teki. Voin vain arvailla.
Uskon ja toivon, että hän pyrki tekemään parhaansa siinä historian tilanteessa.
Mutta 1500-luku sattuu sopimaan tähän aiheeseen hyvin. 1500-luvulla
Kustaa Vaasa poikineen käytti Suomea "siirtomaanaan" ja rikastui suomalaisten avulla.
(Nykyajan ruotsalaiset tai suomenruotsalaiset eivät ole kuitenkaan Vaasojen tekoihin syyllisiä.)
Samalla tavalla Neuvostoliitto käytti hyväkseen virolaisia ja muita alistamiaan kansoja.
Täytyy katsella maailmanhistoriaa Leningradin puoluekaupasta ostetuilla
vaaleanpunaisilla silmälaseilla, jos ei tuota vieläkään myönnä.
Virolaiset elivät köyhyydessä ja kurjuudessa, kun parhaat tuotteet menivät
muihin suihin ja varsinkin "rauhaa rakastavan" NL:n asevarusteluihin.
Tuo kaikki on onneksi historiaa. Olkaamme ystäviä nykyisten
naapurikansojemme kanssa, tasaveroisina, teeskentelemättä ja mielistelemättä.
P.S. Olen ajatellut, että Kustaa Vaasan häikäilemättömyys on pohjana
suomalaisten usein käsittämättömälle vihalle ruotsia kohtaan
http://blogisisko.blogspot.com/2010/03/vaasojen-aika-ja-ruotsinviha-suomessa.html
Kommentti Rihmastossa: Kirsti Ellilän Emma-kirjat
Rihmasto-palstalla olin mukana keskustelussa vuonna 2005. Koin sen hengeltään ystävälliseksi ja kiinnostavaksi foorumiksi. Osallistuminen loppui, kun aloitin oman blogin. Kirjoitin nimimerkillä Tiger, mutta oikea nimeni oli tiedossa. Allekirjoitin usein myöskutsumanimelläni Pirkko:
Lähetetty: Sun Hel 13, 2005 10:58 am
Viestin aihe: Kirsti Ellilän Emma-kirjat
Olen lukenut muutamia Kirsti Ellilän Emma-kirjoja. Ne ovat kiinnostava ilmiö suomalaisessa nuortenkirjallisuudessa. Ne ovat ensinnäkin hyvin suosittuja. Se ei ole ihme, sillä ne ovat hyvin kirjoitettuja ja tyyli on hauska ja humoristinen. Niissä on kuvattu nykyajan Suomea, mutta niillä on yhteys myös maailmankirjallisuuteen.
Emma-kirjoissa on maahanmuuttajia, seksuaali-identiteettinsä kanssa kamppailevia nuoria, huovutusta harjoittava artisaani-uuskäsityöläisäiti, Kuubaan nostalgiamatkan tekevät vanhemmat, kirpputorilla työskentelevä poikaystävä ja paikallisradio, jonka sukka-alemainoksia nokkela Emma pääsee lukemaan. Kirjassa ”Emma ja kapteeni Nemo” nettikeskustelu on keskeisessä asemassa, ja kapteeni Nemon hahmo tuo tähän aiheeseen aivan uuden ulottuvuuden.
Emman kotipaikkakunta on kuvattu realistisesti. Voin aivan kuvitella tuulen kuljettavan illalla sukka-alemainoslehtisiä tyhjällä pääkadulla.
Koulussa harjoitellaan Shakespearen näytelmää, ja Emmalla on kuuluisa kaima, Jane Austenin romaanin ja siitä tehdyn menestyselokuvan päähenkilö ”Emma”.
Kuten Jane Austenin kirjojen tytöt, myös Ellilän Emma pohtii jatkuvasti suhdetta poikiin. Siinä mielessä hän on tavallinen nuori tyttö.
Mutta Ellilän Emma on myös ns. ”wise child”, järkevä lapsi järjettömässä maailmassa, lapsi joka joutuu kasvamaan tavalla tai toisella vaikeissa olosuhteissa. Emma kasvaa nykyajassa, jonka vaikeista ongelmista tämän ketjun alussa muistutettiin. Emma hallitsee kuitenkin oman elämänsä ympäristön ongelmista huolimatta. Siinä on hänen paras turvallisuutensa.
Emma-kirjoissa esiintyy myös tyttö, jolle vanhemmat ovat antaneet liikaa vastuuta, jättäneet yksin Suomeen lähtiessään töihin ulkomaille paremman työpaikan ja suuren rahan perään. Sekin eräs aikamme ilmiöitä.
Onko hyvä, että lapsi joutuu olemaan viisaampi kuin ympäristönsä? Siitä voi tulla varmaankin monenlaisia ongelmia myöhemmin.
jatkoa, edelleen Tiger alias Anna Amnell:
Käsite "wise child" viittaa psykologi Lynne Namkan artikkeliin "The Drama Triangle: The three roles of Victimhood"
Siinä puhutaan ongelmaperheiden lapsista. Sellainenhan Emma ei ole. Mutta yhteiskunta, jossa hän elää, on monessa mielessä vihamielinen lapsille ja nuorille. Useimmat lapset kuitenkin selviävät hyvin. Johtuuko se perheen tuesta vai siitä, että yhä useammat lapset joutuvat olemaan "viisaita lapsia"?
Artikkelissa on kohta "A Fifth Role - The Wise, Resilient Child - 'I am not like them ' ". Siinä kerrotaan myös ongelmista, joita tällaiselle lapselle voi tulla myöhemmin.
Yöpuvussa
Internet ja flunssa sopivat hyvin yhteen. Saa katsella kauniita kuvia. Ensin ajattelin, että tämä johtuu siitä, että tein liian pitkiä työpäiviä. Mutta tätä on muillakin perheessämme.
Muuttaako Internet sittenkin aivomme?
Vuonna 2007 pidin Turun kirjamessuilla tietokirjailijoitten järjestämässä seminaarissa lyhyen alustuksen puhumalla Internetin vaikutuksesta aivoihin. Olin juuri lukenut uusinta tutkimusta lasten aivojen toiminnasta. Amerikkalainen tutkija Maryanne Wolf esitti väitteen, että Internet tulee muuttamaan ihmiskunnan aivoja.
Esitykseni herätti vastustusta seminaarin osanottajisssa, varsinkin nuorissa opiskelijoissa, joista monet vaikuttivat suorastaan tuohtuneilta varsinkin siitä, että yhdyin tutkijan väitteeseen: lapsen tulisi oppia lukemaan ensin kirjaa ja vasta sen jälkeen opetella käyttämään tietokonetta.
Tänään kolme vuotta myöhemmin Helsigin Sanomien päätomittaja Reetta Meriläinen kirjoittaa samasta aiheesta selostamalla toisen amerikkalaisen, Nicholas Carrin kirjaa "The Shallows - What the Internet is Doing to Our Brains," eli miten Internet vaikuttaa aivoihimme.
Kovaa tekstiä tulee varsinkin Carrin eräässä esseessään siteeraamalta kirjailija Richard Foremannilta. Meriläisen mukaan:
"Foreman on pohtinut, muuttuuko läntinen ihminen monimutkaisen ja vaativan tietokatedraalin rakentajasta pannukakkuihmiseksi. Pannukakkuihminen kerää valtavasti tietoa laajalta alueelta, mutta tieto on ohutta."
Meriläinen kirjoittaa lopuksi: "Olisihan melkoinen paradoksi, jos ihmiskunta älykojeittensa ja suunnattoman tietosaavinsa äärellä tyhmentyy."
(Reetta Meriläinen: Katedraali vai pannukakku. HS/Kolumni/14.9.2010.)
Koska käytän itsekin paljon Internetiä, olin ilahtunut, kun luin jokin aika sitten tutkimuksesta, jonka mukaan vanhempien ihmisten aivoille Internet on hyväksi. Tulee nopeutta, syvyyttä on elämänaikana toivottavasti jo tullut, varsinkin jos on tottunut lukemaan.
Kuka keksii perustaa blogin Pannukakkuihminen?
Lisää aiheesta Tietokone ja lapset, netti ja aivot
Klikkaa alla olevaa hakusanaa 'aivot' ja lue muutakin samasta aiheesta.
maanantaina, syyskuuta 13, 2010
Pidän syksystä
Syksyn lehtiä
Odotan aina ruskan tuloa. Lehmuksissa on jo keltaista katumme varrella. Viime syksynä Töölönlahden rannat sekä metsiköt ja puistot Töölössä näyttivät upeat värinsä. Syksy merkitsee aina uuden kauden alkamista. Kai se johtuu kouluajoista, että syksy merkitsee aina uusia mahdollisuuksia.
Suomi-brändi
Suomea aletaan tehdä tunnetuksi maailmalla. Lapin elokuvakomissio ja Film Location Finland ovat kutsuneet elokuvan huippuammattilaisia tutustumaan Suomeeen. "Heitä kiinnostavat kuulemma Senaatintorin venäläisvaikutteinen arkkitehtuuri, Merihaan neuvostoliittolaistyyppinen betonirakentaminen sekä Puu-Vallilan kaurismäkeläinen roso". (HS/Talous/Talousihme/Elop ja kännykkätehdas 12.9.2010)
sunnuntai, syyskuuta 12, 2010
lauantaina, syyskuuta 11, 2010
Sofi Oksanen tarvitsee nyt työrauhaa
Sofi Oksasen tekee suureksi kirjailijaksi se, että hän nousee äitinsä kotimaan Viron ja viime vuosisadan kauheuksien yläpuolelle ja kirjoittaa siitä, mikä on yleisinhimillistä ja ajatonta, kuten kirjoitin Parnasson keskustelupalstalla ja blogissani jo vuonna 2008 Sofi Oksasen kirjan Puhdistus [Purge] ilmestymisen jälkeen. Ostin sen heti kirjakaupasta ja ahmin sen innoissani. Suuria kirjoja ilmestyy harvemmin.
Klikkaamalla hakusanaa Sofi Oksanen voi nähdä muut kirjoitukseni tästä aiheesta.
perjantaina, syyskuuta 10, 2010
Agatha asui tässä hotellissa
Hotel Esplanade Zagrebissa rakennettiin Idän pikajunan matkustajia varten. Eräs reiteistä kulki Zagrebin kautta.
Katso lisää kuviani .: Hotel Esplanade -kansio
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)