Kommentti: Kallis laukku

Karkki kirjoittaa muodista.
Kommenttini:
Minulla on yksi kallis olkalaukku. En ostanut sitä merkin vuoksi vaan siksi, kun se oli kaikkein kevyin. Laukut painavat nimittäin yllättävän paljon, pienetkin, sillä niihin laitetaan kaikenlaisia metallikoristeita. Hyvä merkki näyttää myös kestävän. Kuka hyvänsä sen teki, teki hyvää työtä. Toivon, että hän sai kunnon palkan.

Klikkaa hakusanaa 'veskat' ja näet edellisen kevyen (mustan) laukkuni ja muita laukkujani. Kirpputorilta ostettu muutaman markan/euron laukku voi olla yhtä mieluinen. Ks. kuva alla.

Mitä mieltä Facebookista?

Kuvassa bloggaava Ganesha.
Iineksen blogikirjoitukseen Miten täynnä epätoivoa Google onkaan

(Intialainen Ganesha auttaa tietokoneen käyttäjiä. Myös katolisilla on pyhimys, joka suojelee tietokoneen käyttäjiä. Vantaan Lauri kertoo 560-636 eläneestä Isidoruksesta näin.

1. Kommentti. Iines, olen ajatellut ihan samaa. Blogit ovat näivettymässä.

Tule FB:iin. Siellä on hyvä laiskotella, sillä hyvin tärkeitä ovat siellä valmiit kuvat, joita siellä liikkuu. Ne ovat kuin postikortteja, joihin voi liittää lyhyen viestin, kun haluaa ja ilahduttaakin, jopa naurattaa ystäviään tai tuoda syvällisiä ajatuksia. Itse ottamiani valokuvia en sinne paljoa laita, sillä olen vielä epävarma siitä, mitä FB niillä tekee.

Joillakin on valtavasti kavereita, mutta toiset taas haluavat pitää ryhmän pienenä. Sanataiturina kohottaisit FB:n tasoa.

2.
P.S. Olen FB:ssä omalla nimelläni. Olen lisännnyt siihen vielä sanan Finland, koska minulla on Ruotsissa täyskaima. Eihän niin olisi tarvinnut tehdä, mutta ajattelin, että se selventää asiaa hiukan.
https://www.facebook.com/anna.amnell.finland

3. Kommentti
Voit olla molemmissa. Käydä siellä missä milloinkin haluat. Minulle FB on ollut kaikkein ensimmäiseksi kommunikointia ulkomailla asuvien sukulaisten kanssa, kuin hymy tai vilkutus tai muutama sana. Sähköpostissa voi kirjoittaa pitemmän viestin, voi soittaakin välillä.
 Kommunikointi on enimmäkseen kohteliasta arkea Pohjois-Amerikan tyyliin.
FB on hyvä tapa kommunikoida myös matkoilla saatujen tuttavien kanssa. Tapasin erään intialaisen naisen Prahan rautatieasemalla ja innostuimme juttelemaan vähäksi aikaa odotellessamme kumpikin juniamme. Minusta on hauskaa seurata, mitä hänelle kuuluu. On mystinen tunne kun toisella puolen maapalloa oleva sukulainen tai tuttava "tykkää" mielipiteestäni tai laittamastani kuvasta muutaman minuutin kuluttua. Tuntuu että ollaan samassa huoneessa.
Pidän noista kuvista hyvin paljon. Ne ovat läheltä ja kaukaa, valokuvia paikoista, joissa en tule koskaan käymään, mutta jotka tulen muistamaan, sillä ihminen oppii parhaiten, kun käyttää jotakin sanaa tai symbolia toisen kanssa. Pidän myös eri puolilla maailmaa olevista lehdistä jaelluista pilapiirroksista, artikkeleissta ja kuvista. Se on yhteistoimintaa, jossa kaikki saavat enemmän kuin jos toimisivat yksin.
Me suomalaiset olemme jöröjä ja jopa vihaisen näköisiä. Ei ole haitaksi olla välillä ystävällinenkin.
Blogeissa voi sitten murjottaa tai purkaa kiukkuaan.:)
Suurin ongelma on epätietoisuus FB:n suunnitelmista. Siksi ihmiset ovat varovaisia ja tyytyvät muutaman sanan viesteihin. On parasta valita FB-ystävät harkiten, välttää jos tietää jo ennalta, että tulee ongelmia, lopettaa yhteys, jos se ei toimi. Siinä mielessä FB muistuttaa normaalia elämää, joss vältetään turhia konflikteja.

Värikollaasit 87: Old Dalmatia

Photos and collage: Anna Amnell. Croatia: Trogir (lisää kuvia) and Dubrovnik (ilmakuva lentokoneesta)
Värikollaasit 87 kesäekstra

larger size

LInnanmäki ja pilvet

elokuu

Kirjoittaako käsin vai koneella?

Kuvassa on kaunokirjoituskäsialaani vuodelta 1991 Italian matka-albumista ja äsken kirjoitettua.
 Teen edelleen muistiinpanoja käsin ja kirjoitin alussa kaunokirjallisuutta käsin ja tein vasta seuraavat versiot koneella. Se oli vaivalloista, sillä kirjoituskoneeni oli vanha, käytettynä ostettu matkakirjoituskone. Parasta siinä oli väri: punainen. Minua kaduttaa kovasti, että heitin sen pois, sillä se saattaisi olla nykyään aika arvokas rahallisestikin. Ehkä joku pelasti sen roskiksista niin kuin minä pelastin ikivanhan painavan koneen, joka on tällä hetkellä Blogger-profiilikuvassanikin. Se lepää kuin iso koira divaanini vieressä.

Käsinkirjoittaminen ja tietoneella näppäileminen ovat aiheena blogikirjoituksessa Kynä on näppäimistöä väkevämpi
Siinä tuodaan esille myös äskettäin HS:n kuukausiliitteessä ollut artikkeli ja siinä esitetty mielipide, joka on nykyään keskustelunaiheena monissa maissa, se että kun kirjoitetaan käsin, useammat aivojen osat aktivoituvat.
"Lapset kirjoittavat ehjempiä virkkeitä käsin kuin näppäimistöllä. Esseistä tuli käsin kirjoitettuna pidempiä ja mielikuvituksellisempia - ja ne syntyivät nopeammin."
Käsin kirjoittaminen "aktivoi aivoissa visuaalisen hahmottamisen alueita."(Veera Jussila: "Hyvästit harakanvarpaille."- HS/kuukausiliite elokuu 2012, 42-47) Ottakaa Kuukausiliite esille ja lukekaa, jos ette ole vielä lukeneet.

Tulisiko kirjailijalle parempaa tekstiä, jos hän kirjoittaisi käsin? Onko käsin kirjoittaminen klassisten romaanien monipuolisuuden ja erinomaisuuden salaisuus?  Tove Janssonkin kirjoitti käsin, mutta hänellä olikin hyvä käsiala. Se kelpasi painettavaksi, muiden käsin kirjoittaneiden piti viedä käsikirjoituksensa konekirjoittajalle, joka laittoi kirjailijan epäselvätkin harakanvarpaat luettavaan muotoon.

Olympialaiset

Estejuoksua LOL
Käytä näppäimistlöä, hypi ja loiki.

Yöllinen sade

Keskiyö elokuussa

Rohkaisevaa kaikille kirjoittajille

"Jos jonain päivänä ei synny hyvää tekstiä, niin tehdään sitten huonoa ja korjaillaan myöhemmin". Jari Tervo - Iltalehden mukaan Seura-lehdessä.

tai kuten
John Gardner sanoi jo 1980-luvulla: "Rewriting is real writing."

Mark Twain, 1909 mykkäfilmi (video)

Mark Twainin vieraana ollut Thomas Edison kuvasi:  Mark Twain ja tämän tyttäret  The Atlantic.
Alussa on hyvin lyhyt mainos. Voit joutua klikkaamaan kohtaa 'continue to' oikealla. Tätä katsotaan!

Helsinki-kollaasi

Photo: Anna Amnell

Valtioneuvoston linna , aikaisemmin Senaatintalo, Engel, 1822 (rakennuksen keskiosa)

Elokuun kuu Helsingissä

Iltakävelyllä kuvattu elokuun kuu. Kuva: Anna Amnell

 

Kommentti: Kulttuuria

1

Tuli mieleen myös Yhdysvaltojen mustan väestön asema. Ennen piti puhua mustaa slangia, jotta oli kunnon mustan kulttuurin edustaja. Nyt musta amerikkalainen saa olla ihan niin sivistynyt kuin haluaa. Miksi ei tavallinen suomalainen saisi osallistua taiteen ja kulttuurin parhaaseen antiin? Salonen on oikeassa: työväenliikkeen alkuperäinen tarkoitus oli avata kulttuuri koko kansalle.

Miksi laahata historian kaunoja mukaan oopperaankin? Arhinmäki joko mielisteli nuoria äänestäjiä tai on sivistymätön juppi, joka ostelee kalliita design-vaatteita ja lentelee ympäri maailmaa jalkapallo-otteluihin. Sekö muka on malli meille köyhemmille? (klikkaa allla olevaa hakusanaa 'samppanjasosialisti')

2.
Arhinmäki vaikuttaa ihan mukavalta nuorelta ihmiseltä, mutta hänellä ei ole sen kummempaa kokemusta köyhyydestä kuin meillä luutuneilla tädeilläkään, päinvastoin me saatamme tietää, miltä tuntuu olla todella köyhä.

Ehkäpä olet kuitenkin oikeassa ja asia on niin, että nykyajan köyhä voi ostaa kalliita design-vaatteita, joita Arhinmäki haastattelujen mukana käyttää ja köyhällä on varaa matkustaa lentoneella eri puolille maailmaa jalkapallo-otteluihin sen sijaan että hän kävisi Savonlinnassa tai Töölössä Oopperassa. Siinäkö se Arhinmäen malli on? Olen noudattanut porvarillista mallia ja käynyt muutaman kerran Oopperassa, ensin Bulevardilla opiskelijana ja sitten Töölössä. Jos se tekee minusta rikkaan elitistin, niin vähälläpä se tuli. Arhinmäen linjaan ei minulla oel varaa.  No, voisin ostaa spray-maalia ja tehdä muutaman graffitin, olihan minulla koulussa piirustuksessa kymppi. 

3. En kadehdi Arhinmäen elämäntapaa, se ei todellakaan minua houkuta. Haluan muistuttaa vain Sinulle, että Arhinmäen kaltaisia ylellisiä elämäntapoja harjoittavia vasemmistolaisia sanotaan sampanjasosialisteiksi – kuten tiedät.:)

Kommentti: Musiikin tempo

Kirsti, monet muusikotkin ovat samaa mieltä ja ovat alkaneet soittaa hitaammin.
Jossakin sanottiin kauniisti, että klassinen musiikki on sopusoinnussa ihmisen sydämen rytmin kanssa.
Chopin lienee soittanut valtavan nopeasti, mutta hän elikin jatkuvassa tuskassa sairautensa ja muiden huoliensa kanssa. Nuorilla musiikin neroilla oli kiire, kuin he olisivat tienneet, ettei aikaa ollut paljon. Näin he ovat nykyajan ihmisten kaltaisia.
Ennen pidin Bachista eniten, jopa siivousmusiikkina järjestyksen tuojana, nyt pidän Mozartista ja Chopinista, kuuntelen oikeastaan vain heitä, sillä maailma on levoton ja vaikeiden ongelmien vallassa. Tuntuisi paolta kuunnella Bachia. Jos tarvitsen lepoa, valitsen hiljaisuuden.
2,

Kirsti, ihmisten musiikin maku on hyvin yksilöllistä. Myös uskonnollisessa musiikissa, jos haluaa jaoitella musiikkia uskonnolliseen ja ei-uskonnolliseen.

Minusta hyvä musiikki on aina ylistystä  Luojalle niin kuin kukkanen tai jokin luonnon elementeistä: vesi, pilvet, tuuli. En ole mystikko, jos pitäisi valita laulu, pidän reippaasta uskonnollisesta musiikista, jossa on hyvä sävel: William Blaken runo "Jerusalem" on hyvä, sekä sävel että sanat, jotka jokainen voi ajatella omaa elinympäristöään koskevaksi, ei vain myyttistä Englantia tarkoittavaksi.

Matkoilla Amerikassa

visited 38 states (76%)
Create your own visited map of The United States or Free ipad travel guide
Vaihto-oppilasvuonna ja Kanadan aikaan tehtyjä matkoja. (Nähtävästi kävin vaihto-oppilasvuonna myös Oklahomassa ja Nebraskassa bussikiertomatkan aikana.) Kanadassa asuessamme teimme koko perhe yhdessä melkein joka kesä pitkiä useamman viikon matkoja.

Yövyimme enimmäkseen teltassa valtion ja osavaltioiden leirintäalueilla, jolloin näki kaunista luontoa ja maaseutua. Yksityiset leirintäalueet saattoivat olla sorakentällä niin kuin esimerkiksi Washington DC:ssä, siksi yövyimme suurkaupungeissa motelleissa ja hotelleissa.

 Matkat olivat monesti hyvin pitkiä: yhdellä matkalla menimme Torontosta Floridan eteläosaan asti, toisella Missisippiä seuraten New Orleansiin. Kaikkein ensimmäinen pitkistä matkoista oli itärannikon matka, jonka aikana näimme sekä suuria kaupunkeja että luontoa. Yhdeksässä vuodessa ehti nähdä paljon, kun eli vaatimattomasti.

Arkistoni aarteita: Mark Twainin lapsuuden maisemissa

Matka Mark Twainin poikavuosien maailmaan
Kanadassa asuessamme teimme matkoja myös tunnettujen kirjailjoitten kotiseuduille. Valokuvat lehtijutuissani ovat poikani tai minun ottamia. Poikani oli koululainen ottaessaan ensimmäiset kuvat lehtijuttuihin, joita ilmestyi myös Suomessa.
Kun Mark Twain oli maailmanympärysmatkallaan, hän sanoi Intiassa puheessaan: "Kaikki mikä on tehnyt minusta sen, mitä olen, on pienessä kaupungissa Missourissa maailman toisella puolen." lue lisää..

Kahvilan sohvalla

Kahvilassa voi istua näinkin mukavasti. Katso kuvani kahviloista Suomessa ja muuallakin.

Tunteeko kukaan: The Teahouse of the August Moon ?

Kuva Kiotosta

1950-luvun elokuva: The Teahouse of the August Moon (video, hieno japanilainen tanssiesitys)
"Elokuun teehuone"

Elokuu 2012

Samaa vauhtia eteenpäin! Nyt on vielä kesä, vaikka kauppojen näyteikkunoissa eletään jo syksyä ja koulujen alkamista.



Vanhat koulutuolit ovat tulleet muodikkaiksi. Niitä kunnostetaan, maalataan, päällystetään.
Nuukuus ja kekseliäisyys ovat muotia: neulotaan, ommellaan, virkataan, hillotaan, kuivataan.
Minä en laita hilloja enkä kerää sieniä: kun ei ole autoa, marja- ja sienimetsään pitäisi mennä taksilla ja saattaisi tulla jonkun tontille. On halvempaa ostaa sekä marjat että sienet torilta ja ruokakaupasta kuin ostaa auto.

Mutta mieheni ei ole käynyt vuosikymmeniin parturissa, sillä leikkaan hänen tukkansa. Koetan innostaa häntä leikkaamaan minun hiukseni. Viimeksi kävin kampaamossa Tsekissä, ja hiusten leikkaaminen maksoi siellä vain muutaman euron.

Ennen oli ainakin pikkukaupunkien vuokra-asunnoissa asuvillakin puutarhaosuus pihassa, ja kasvimaat kaupungin yhteisillä puutarhamailla. Ystäväperheemme on laittanut kukkapenkin kerrostalon pihaan. Sota-aikana ja pula-aikana viljeltiin Helsingin puistoissa perunoita. Jos lama jatkuu ja pahenee, sama ilmiö voi uusiintua.

Heinäkuu 2012

Tavallinen suomalainen heinäkuu. Olympialaiset alkoivat.
Sitemeterissä on ollut ongelmia, on näkynyt kahtena tai jättänyt valkoisen tyhjän kohdan sivupalkkiin. Olen kirjoittanut Sitemetriin ja ottanut väliaikaisen mittarin.

Kirjojen kosto

Siitä asti, kun muutimme pois entisestä tilavasta asunnosta, olen joutunut hävittämään paljon tavaraa, myös kirjoja. Olin ostanut niitä varsinkin kirpputoreilta ja Torontossa Maailman  suurimmasta kirjakaupasta, jonne tuotiin alennuskirjoja eri puolilta Pohjois-Amerikkaa ja hinnat olivat kirpputorihintoja.

En ole laskenut koskaan, paljonko minulla on ollut kirjoja enimmillään, mutta paljon, kaikki seinät täynnä kirjahyllyjä.

Viime talvena kävin taas läpi kirjahyllyjäni ja heitin pois suuren määrän. Kukaan ei haluaisi minun alleviivaamiani kirjoja ja kirjaston poistomyynnistä ostettuja kirjoja, vaikka ne olisivat kuinka hienoa kirjallisuutta. Kirjat kostivat: selkäni kipeytyi.

Nyt keräsin taas pari kassillista ja ajattelin lähettää ne eteenpäin. Lapseni lukevat kirjoja aina alkukielillä, jos mahdollista,  joten heille tässä olisi ollut vain muutama.



Tänään tuli katumus. Otin osan kirjoista pois muovikasseista, ladoin ne pöydälle ja päätin pitää ne vielä. Miten ihmeessä pääsen päämäärääni; yksi lyhyt seinä tyhjäksi kirjahyllyistä, jotta siihen saa tavalliset umpikaapit roinalle, josta en voi luopua?

 

Kommentteja: kirjallisuus

Molemmat Leena Lumi -blogiin:

1. Kirjojen lukemisessa on erilaisia vaiheita. Toisinaan sitä ahmii mitä hyvänsä. Näin oli varsinkin kouluaikana, jolloin luin kirjan päivässä vuosikausia. Kannoin kirjastosta kirjoja selkä vääränä. Opiskeluaikana kaunokirjalllisuus oli tenttikirjojani vuosikaudet. 
Toisinaan ei kelpaa mikään. Niin on nykyään. Mieheni käy läpi nobelistien romaaneja ja runoja, ja silloin tällöin nappaan jonkun teoksen hänen kirjastosta lainaamistaan kirjoista.
2.
Minunkin suosikkeihini kuuluu P. D. James. Tietenkin myös Agatha Christie. Luin Agathaa pitkästä aikaa, nuoruudenteoksia, joissa on hiukan erilainen tunnelma kuin myöhemmissä. Tunnetko Ngaio Marshin?

Remontin tarpeessa

IMG_9835, originally uploaded by Pink Lady on the Loose!.

Tsekissä ja muissa entisen "Itä-Euroopan" maissa Keski-Euroopassa jatkuu remontti sekä rakennusten että koko yhteiskunnan korjaamiseksi ja kunnostamiseksi.
Frydek-Mistek on kaksoiskaupunki aivan Ostravan lähellä. Frydek on 700 vuotta vanha kaupunki. Tämä on Frydekin keskustaa. Kuva: Mimi Amnell

Tyylikästä mainontaa

IMG_9889, originally uploaded by Pink Lady on the Loose!.

Silmälasiliikkeen kyltti, Frydek.
Frydek-Mistekin kaksoiskaupunki, Tsekki. Kuva: Mimi Amnell

Astia on puolet ruokaa tai juomaa

Pieni kuppi, originally uploaded by Anna Amnell.

Olen opetellut juomaan kahvia, pikkuisen kerrallaan. Pieni kuppi saa annoksen tuntumaan ihan sopivalta. Juon tästäkin vain puoli kupillista.

William Blake: Jerusalem -virsi aloitti Lontoon olympialaiset 2012

Photo: Matt Lancashire (Wikipedian Olympialaiset-sivu)

Sir Hubert Parryn sävellys William Blaken runoon Jerusalem. (Kuuntele Prinssi Williamin ja Kate Middletonin häistä kohta, jossa virsi 'Jerusalem' laulettiin eli heti vihkitoimituksen päättyessä. Kaikki osaavat laulaa sen. Kuuntele myös kansaa kaduilla laulamassa sitä. ) (Words from William Blake: "Milton, A Poem") 

And did those feet in ancient time.
Walk upon Englands mountains green:
And was the holy Lamb of God,
On Englands pleasant pastures seen!

And did the Countenance Divine,
Shine forth upon our clouded hills?
And was Jerusalem builded here,
Among these dark Satanic Mills?

Bring me my Bow of burning gold;
Bring me my Arrows of desire:
Bring me my Spear: O clouds unfold!
Bring me my Chariot of fire!

I will not cease from Mental Fight,
Nor shall my Sword sleep in my hand:
Till we have built Jerusalem,
In Englands green & pleasant Land

Runon on suomentanut Aale Tynni.

Brittien epävirallinen kansallislaulu, Englannin vihreän maaseudun ylistysruno ja englanninkielisen maailman rakastetuin virsi. Kritiikki teollista vallankumousta ja luonnon tuhoamista vastaan. Vihreistä vihrein runo ja virsi.  (kuvia ja sanat) Avajaisten alun (Suomen television) selostaja oli joko täysin tietämätön William Blaken virrestä tai sitten jätti vain mainitsematta asian.

Lastenkirjallisuus: Peter Pan, Maija Poppanen, populaarikulttuurin hauskat henkilöt. Suffrageetit. Ohjelman teemat sen suunnittelijan mukaan: luonto, teollinen vallankumous ja nykyajan teknologian ihmeet.

Blaken runon sanat 'Chariot of Fire' mukana myös samannimisen vahvasti uskonnollisen ja monikulttuurisen elokuvan musiikin kanssa. Hurskas Eric LIddell juoksee Jumalan kunniaksi ja juutalainen Harold Abrahams voittaakseen rotuunsa ja uskontoonsa kohdistuvat ennakkoluulot.

Ja aina mukana englantilainen huumori alkaen siitä, että James Bond-näyttelijä haki kuningatar Elisabetin stadionillle helikopterilla, ja heidän sijaisnäyttelijänsä hyppäsivät stadionille laskuvarjolla. Hauskuutta ja huumoria.

Vielä toinenkin virsi "Abide with me" ( Virsi 555, Oi, Herra luoksein jää, jo ilta on") Huom. Ei ole Titanic-hymni ( 396, "Sua kohti, Herrani") kuten suomalainen selostaja kertoi TV:ssä. Hän kuitenkin tiesi, että kysessä oli virsi. Sitähän käytetään usein hautajaisissa. Emeli Sande lauloi virren, ja elämän ja kuoleman välistä taistelua kuvaavan tanssiesityksen koreografia oli Akram Khanin.

Englantilaiset ovat tosissaan. Olympialaiset ovat nykyään suuri asia, ja jopa vakava asia nykyajan levottomassa maailmassa. Parasta on, että kaikki kansat ovat yhdessä ystävinä reilussa kilpailussa.

Huomattakoon, että sekä "Jerusalem" että "Abide with me" liittyvät Englannissa vahvasti urheiluun, Jerusalem rugbyyn ja "Abide with me" FA Cup Finaliin (jalkapallo). Ne ovat suosituimmat laulut kansallislauluiksi!

Keskustelua käydään uskonnon ja olympialaisten läheisestä yhteydestä. Tässä historiaakin aiheesta:

http://www.huffingtonpost.com/2012/07/26/olympics-religion-2012-ancient-greece-london_n_1704398.html
(Antiikin olympialaiset olivat uskonnollinen juhla antiikin ajan jumalten kunniaksi. Sana 'olympialaiset' tulee Olympos-vuoresta, jossa antiikin kreikkalaiset ajattelivat jumaltensa asuvan. Olympialaiset lakkautettiin pitkäksi ajaksi, mutta aloitettiin uudestaan. Lontoon olympialaisissa kaikkien uskontojen harjoittajille on järjestetty omia työntekijöitä. Beijingin olympialaisissa eri uskontojen tarpeet oli otettu huomioon vielä hienotunteisemmin kuin Lontoossa.)

Ihmettelen, miten iäkäs Elisabet ja hänen vielä iäkkäämpi puolisonsa Philip jaksavat osallistua näin pitkään tilaisuuteen.Elisabet puhuu vasta avajaisten loppupuolella.

Tämä on nyt olympialaiset 2012 päiväkirja, johon laitan tunnelmiani.:)

New York Times -kuvasarja

Praha: Pyhän Vituksen katedraali

Katedraalin etuosa, originally uploaded by Anna Amnell.

Äskeinen katedraalisarja "Taivaan pilarit" palautti mieleen Prahassa nähdyn katedraalien katedraalin. Sitä rakennettiin 600 vuotta, vuoteen 1929 asti, ja siksi siellä on paljon nähtävää. On lasimaalauksia, pyhimysten kuvia, hautamuistomerkkejä ja kaikenmoisia esineitä, jotka kertovat kristinuskon suurimman kirkkokunnan historiasta ja erityispiirteistä.

Katedraali on niin suuri, hätkähdyttävä ja ylenpalttinen, että eri maista tulleet koululaisretkikunnatkaan eivät kyllästyneet tähän kirkon ja museon yhdistelmään.

Katedraalin takaosaan pääsee ilman lippua, mutta koko katedraalin nähdäkseen täytyy ostaa hyvin edullinen pääsylippu informaatiotoimistosta pääovea vastapäätä.

Katedraalissa saa ottaa valokuvia, ja otin yli sata kuvaa. Käy katedraalissa! Kuvista on isompi kansio ja pienempi. Katedraalissa on upeita lasimaalauksia, joista yksi on Art Nouveaun julistetaidemestarin Alphonse Muchan tekemä.

Eri aikakausien tyylit tulevat esille. Pohjoismaiseen yksinkertaisuuteen tottunut töllistelee eniten barokin ajan ylitsevuotavuutta.

Katedraali on omistettu kolmelle kristinuskon merkkihenkilölle, Vitukselle, Wenseslaukselle, tsekiksi Vaclav [ ja Adalbertille, jotka ovat katolisen kirkon ja muutaman muunkin kirkkokunnan pyhimyksiä.
Englanninkielisessä Wikipediassa ja muillakin sivistyskielillä on kokonainen kategoria Pyhän Vituksen katedraalille.

Pyhä Vitus (suomeksi) Nurnbergin kronikan kuvaamana. Hän on sairaiden sekä näyttelijöiden ja taiteilijoiden suojelija. Pyhä Venseslaus (suomeksi, Wikipedia), Pyhä Adalbert (suomeksi, Wikipedia)
Pyhä Venseslaus eli Vaclav on Prahassa ratsunsa selässä Vaclavin aukiolla (Vaclavske Namesti) eli Samettivallankumouksen aukiolla.

Photo Friday: 'Luminous'

Lento iltaruskossa, originally uploaded by Anna Amnell.

Flying to Finland on May 31st, 2012 at 11,18pm.
Photo Friday: 'luminous'
a larger size

Prahan talojen tunnuskilvet ja kohokuvat

Tyn kirkko, originally uploaded by Anna Amnell.

Vanhan kaupungin torin varrella on Jumalan äidin kirkko eli Tyn kirkko.

"Vahinko, että talosta Tyn-kirkon tuntumassa
on irrotettu vanha tunnuskilpi.
Siinä oli soikealla pohjalla kohokuva naisesta,
ja hänen ylpeästi ylös reisiin
käärityissä helmoissaan
pyöri maapallo."
Jaroslav Seifert: Ruttopylväs. Suom. Hannu Ylilehto

Turisti voi huomata, että monissa Tsekin tasavallan taloissa on tunnuskilpi tai kohokuva. Vanhan ajan tyyliin kuvassa oli jokin pyhimys tai mytologian hahmo, art nouveaun ihmishahmo. Joissakin taloissa on ulkoseinässä suuria maalauksia, jopa ikoni, jollaisen ohi ajoimme aina raitsikalla Prahassa ollessamme matkalla vanhaan kaupunkiin tai Moldaun toiselle puolen linnaan.



Prahalaisen talon julkisivuun maalattu uskonnollinen kuva. Kuva: Mimi Amnell
Kun olin mieheni kanssa Prahassa keväällä, ajoimme raitiovaunulla monta kertaa päivässä tämän rakennuksen ohi.

Kommunistiajalla tuli toinen tyyli. Kohokuvissa sai kuvata vain työnsankareita tai korkeintaan leikkiviä lapsia.

Olen ajatellut koota kokonaisen kansion tästä kiinnostavasta ilmiöstä.

Ruttopylväs

Pyhän kolminaisuuden pylväs, originally uploaded by Anna Amnell.

Rutto raivosi 1700-luvun alussa Olomoucissa. Sen loputtua rakennettin Pyhän kolminaisuuden pylväs, joka kuuluu nykyään Unescon maailmanperintöluetteloon. Ruttopylväitä on ollut muissakin kaupungeissa Tsekissä. Seuraavassa runo Prahasta.

" Auringon rataa hoipertelee
pylvään vanha varjo
Kahleiden hetkestä
Tanssin hetkeen.
Rakkauden hetkestä
Lohikäärmeenkynsien hetkeen.
--
Minut kastettiin Pyhän Rochin
ruttokappelissa,
Olsaryn laidalla.
Kun Prahassa riehui paiserutto,
koottiin ruumiit kappelin ympärille,
Sikin sokin, useaan kerrokseen.
Vuosien mittaan heidän luunsa kasautuivat
epämääräisiksi pinoiksi,
jotka paloivat
mullan ja kalkin virvaliekeissä."

Jaroslav Seifert: Ruttopylväs. 1985 (1981), suom. Hannu Ylilehto

Kim Jong-unin hääkuva. Jotain tuttua?

Eräs kuva on laitettu esittämään, millainen oli mahdollisesti erään valtion nuoren johtajan ja hänen laulajatarvaimonsa hääkuva.

Jotain tuttua? Siinähän on Kate Middletonin ja Prinssi Williamin hääkuva, johon on vaihdettu päät. Postmodernin kätevää.
Teksti itsesensuroitu.:)

Maailman kaunein kirjakauppa

1200-luvulla rakennettu dominikaanien kirkko Maastrichtissä on muutettu tyylikkäästi, suoranaisella hartaudella kirjakaupaksi. Loistava kuvasarja.

Flunssan jälkeen energiaryöppy

Flunssan jälkeen tulee energiaryöppy. Heräsin varhain aamulla pirteänä nukuttuani vain muutaman tunnin, vaikka tavallisesti nukun säännöllisesti kuin kello ja pitkään syvää unta kuin karhu talvella.

Kävin Spoon Riverin hautausmaalla

Muutaman tunnin ajomatkan päässä Chicagosta lounaaseen sijaitsee pieni Petersburg.  Se on Spoon River -seutua, jonka amerikkalainen runoilija Edgar Lee Masters on tehnyt kuuluisaksi Spoon River Antologialla, joka ilmestyi englanniksi vuonna 1915.

Spoon River Antologian runot kertovat Mastersin kotiseudun asukkaitten elämästä muistokirjoitusten muodossa. Elämä ei ole aina sitä, miltä se näyttää, vaan pikkukaupunkienkin asukkailla on paljon toteutumattomia toiveita, riitoja, kateutta ja salaisuuksia.

Kirjansa alussa Masters kysyy, missä kaupungin asukkaat ovat nyt ja vastaa, että he nukkuvat kukkulalla. Masters itsekin nukkuu tuolla samalla kukkulalla, Petersburgin pienellä romanttisella hautausmaalla. Suuret puut luovat sinne varjoaan, ja ympärillä leviää rauhallinen maaseutu.

Tämä on myös Abraham Lincoln -seutua, ja Spoon Riverin hautausmaalla on Lincolnin nuorena kuolleen rakastetun Anne Rutledgen hauta. Hautakiveen on myöhemmin kaiverrettu Mastersin kirjassa oleva runo Annesta.
(Tämä on osa aikaisemmin julkaistua lehtiartikkeliani: Hautausmaat kertovat Amerikan mantereen kirjavasta kulttuurista. Kotimaa 24.7.1987)

[Hautausmaa löytyy nyt nimellä "Oakland Cemetery" ( Petersburg Illinois USA).  Tuota nimeä ei näkynyt aikaisemmin sillä paikalla, jossa ovat Mastersin ja Rutledgen haudat. Se oli vain kukkula maaseudulla tien varrella lähellä Spoon River-jokea, mutta siitä onkin jo melkein 30 vuotta! Sinne on varmaankin nykyään paljon helpompi löytää. Antologian henkilöt ovat kahden Spoon Riverin seudun pikkukaupungin Lewistownin ja Petersburgin asukkaita. ] 



Spoon River on todellinen paikka. Illinois, USA

Klikkaa hakusanaa 'Spoon River'

Sateinen kaupunki

Sateinen kaupunki, originally uploaded by Anna Amnell.

Mannerheimintiellä korjataan edelleen raitiovaunujen raiteita, sataa. Mutta sade saa värit hehkumaan kauniina. On hauskaa olla sateella ulkona kävelemässä.

Aamutunnelmaa

Kukka ikkunalla Aleksis KIven kuolinmökissä, originally uploaded by Anna Amnell.

Aleksis KIvi asui täällä viimeiset aikansa.

Kuntopyörällä kohti Linnanmäkeä

IMG_4201, originally uploaded by Anna Amnell.

Päätin kokeilla tänään "ulkoilua", ajoin kuntopyörällä kohti Linnanmäkeä avoimen ikkunan ääressä. En jaksanut kauan ajaa. Ihmeesti flunssa väsyttää vielä. Ei ole vielä aika harjoittaa kävelyä Töölönlahden rannalla, Meilahden Ruusutarhassa eikä kaupungilla. Onneksi kunto palautuu pian.

Populaarikulttuuri, politiikka, massamurhat

Olen lukenut useiden englanninkielisten lehtien nettisivuja muodostaakseni itselleni jonkinlaisen kuvan Coloradon massamurhaajasta, joka surmasi kymmeniä ihmisiä Batman-elokuvan näytöksessä:
James Holmes, nuori, 24-vuotias, noin 187cm pitkä, komea ja älykäs mies, hyvästä perheestä. Opiskellut neurotiedettä (neuroscience), erinomaiset arvosanat loppututkinnossa (University of California Riverside -kanslerin mukaan "the top of the top" akateemisesti)
Coloradodaily.com, jatkanut opintojaan tohtorikurssilla, josta oli jäämässä pois omasta aloitteestaan, perehtynyt viimeksi yliopiston tohtorikurssilla psykiatrisiin sairauksiin. Äärivasemmistolaisia mielipiteitä, joidenkin tietojen mukaan on osallistunut kapitalismin vastaisiin mielenosoituksiin ("Occupy Black Block -member" ???). Kuten vanhempansakin hän kuului presbyteeriseen (=protestanttiseen) kirkkoon.


Toisten tietojen mukaan eristäytyi viime aikoina, toisten mukaan ei.


Kritisoi Batman-elokuvaa siitä, että se esittää huonossa valossa antikapitalismin vastaiset mielenosoitukset. Pukeutui Joker-asuun ja ilmoitti olevansa Joker, joka on Batmanin vastustaja. Toimi niin kuin elokuvassa.


Jälleen politiikan ja populaarikulttuurin sekoitus kuten Norjan joukkomurhatapauksessa. Kaikkein kamalinta on, että molemmat massamurhaajat surmasivat lapsia ja nuoria, toinen nuoria, jotka olivat kesäkursseilla saaressa, toinen nuorisoa, joka oli katsomassa suosittua elokuvaa. On selvää, että televisio, Internet ja elokuvat antavat nykyään aineistoa ja roolimalleja äärimmäisen väkivallan ilmaisemiseen. Toinen joukkomurhaaja otti malliksi roolipelien ja elokuvien kuvitteellisen ristiretkeilijäsoturin, toinen sarjakuvan ja elokuvan vielä kuvitteellisemman henkilön Joker.

Kukkamekot edelleen muotia

kukkamekot, originally uploaded by Anna Amnell.

Heinäkuun alun International Herald Tribune ja New York Times  (Suzy Menkes: Dior says it with flowers, ) kertovat, että kukat ovat edelleen muodissa jopa siinä määrin, että Dior täytti sitä asiaa korostaakseen viiisi suurta huonetta muotinäytöksessään miljoonalla kesän muotiväriä olevalla valkoisella, sinisellä ja keltaisella kukalla, joiden joukossa olivat tuoksuvat orkideat ja ruusut. Teemana "Flower Woman" ja puutarha.

Mutta näkeekö kukkamekkoja tänä kesänä Suomessa? Kuvassa olevat mekot ovat viime kesän näyteikkunoista kuvattuja.

Muista katsoa sunnuntaina: Nuori Viktoria

TV4 näyttää su 22.7.2012 klo 21 elokuvan "Nuori Viktoria" (2009), jonka on käsikirjoittanut Downton Abbeyn käsikirjoittaja Julian Fellowes. Lue lisää Viktoriasta ja Albertista: Romantiikkaa ja aitoa historiaa. Teini-ikäisenä kungattareksi tulleen Viktorian ja nuorena kuolleen Albertin rakkaustarina. Poliittisia juonitteluja ja hienoja interiöörejä. Elokuva sai Oscarin vaatesuunnittelusta ja meikkauksesta. Olen halunnut katsoa sen uudestaan.

Aili Nupponen: Kiire minne?

009 vehicles, originally uploaded by Anna Amnell.

Kuvat: Kiireetöntä menoa Helsingissä ja Krakowassa

Liian kiire

"Liian kiire
pysähtyä, ajatella, suunnitella
miettiä, oppia, järjestää,
muistaa ystävää, sukulaista, ventovierasta,
naapuria!
Kiire kansalaisopiston kokoukseen,
matkalle, kerhoon, tilaisuuteen,
huomispäivään, tulevaisuuteen
pysähtymättä tähän hetkeen
tavoitteena se autuaaksi tekevä
asia, tapahtuma, tunnetila.

Kiire minne?"

- aili nupponen -
Aili Nupposen blogista

Kesän huippuhetkiä kulttuurin parissa

2012 summer, originally uploaded by Anna Amnell.

Kesän huippuhetkiin kuului ennen se, että sai lepuuttaa kasvimaan kitkemisestä väsynyttä selkäänsä riippumatossa ja napostella pensaista poimimiaan viinimarjoja. Sitten oli aika harrastaa kulttuuria, ottaa esille jokin Waltarin romaani tai Eino Leinon runokirja tai lukea musiikkiarvostelijan mielipide uusimmista konserteista. Kuuluisat laulajat kuten Martti Talvela pitivät konsertteja pienillä paikkakunnillakin. Kaupungintalolla esiintyivät Kansallisteatterin näyttelijät kesäkiertueellaan.

Nyt syödään nektariineja, mutta luetaan edelleen Hesaria, joksi kansa kutsuu pääkaupungin suurinta lehteä.

Kulttuuri on saanut uuden merkityksen. Se tarkoittaa "tapahtumia", tapahtui sitten ihan mitä hyvänsä. Mutta ooppera on ihan out, down the hill, sinne ei sovi mennä ainakaan kulttuuriministerin eikä siitä kirjoiteta Hesariin kuin vitsin vuoksi.

Jalkapallo on aikamme kulttuuria, ja sitä olen nähnyt televisiosta. En ole siis ihan out kulttuurista.

Kohta ovat Lontoon olympialaiset. Yhdistääkö tuo suurtapahtuma suomalaisia?

Photo Friday: 'Youngster'

Viktor Jansson: Kalapoika, in Helsinki, originally uploaded by Anna Amnell.

Viktor Jansson's sculpture 'Fish and boy" in Helsinki.
Viktor Jansson was Tove Jansson's father.
Tove Janssonin isän veistos 'Kalapoika' Helsingin Esplanadilla Kappelin lähellä.

Meillä jokaisella on oma L. M. Montgomerymme

linkit tarkistettu 1/2014


Kuva: Kevin Sullivan Films, joka teki Anna-kirjoista TV-sarjan. Kuvassa Megan Fellows Annana.

Suomalaiset naiset rakastavat Kanadan tunnetuinta kirjailijaa, Lucy Maud Montgomerya. Se olisi Maudista hauskaa. Niin, häntä sanottiin Maudiksi, hän ei voinut sietää nimeä Lucy. Se oli hänestä lapsena "vanhan mummon nimi". 
Lukuisissa blogeissa kirjoitetaan Montgomeryn kirjoista, nyt viimeksi Aili ja jo aikaisemmin Sisko Ylimartimon kirjasta "Anna ja muut ystävämme"  Leena, jonka blogiin kirjoitin nyt vasta seuraavan kommentin:

Ylimartimon kirja kiinnostaa, sillä olen lukenut myös Montgomeryn päiväkirjoja, jotka alkoivat ilmestyä siihen aikaan, kun asuin Kanadassa eli 1980-luvulla.  Suomalaisille Lucy Maud Montgomery (synt. 1874) on ikuinen Prinssi Edwardin saaren tyttö, vaikka hän asui miltei puolet elämästään (1911-1942) Toronton lähellä olevilla paikkakunnilla ja Torontossa (Viimeinen koti, "Journey's End", sitä ennen Leaskdale 1911-25, Norval 1926-1935, Toronto 1935-1942) ja kirjoitti suurimman osan kirjoistaan (kansikuvat ja ilmestymisvuodet, tähdellä merkityt Leaskdalen pappilassa, jonka kuva on kirjoitukseni lopussa) Ontariossa (1935-1942). Teini-ikäisenä hän oli vuoden isänsä uuden perheen luona Länsi-Kanadassa. Maudin reviiri Ontariossa näkyy tässä.

Leena Lumi kertoo blogissaan Sisko Ylimartimon kirjasta (Kuva blogista Leena Lumi)

 Maud Macdonald oli myös teoreettisesti lahjakas, hyvin älykäs ja sivistynyt nainen, varsinainen supernainen, joka lopulta romahti elämän vaikeuksien uuvuttamana. Siihen aikaan masennusta ei osattu hoitaa, ei Ewanin eikä Maudin. Hän itsekin myönsi, että päiväkirjoihin kirjoitetaan synkimmät ajatukset. Hän oli energinen ja iloinen kuten tyttäkirjojensa tytöt. Minusta hän oli melkein kahtiajakautunut persoona. Hän halusi, että hänet muistetaan sellaisena, kuin hän oli kirjoissaan. mutta hän halusi molemmat puolet julkisuuteen, sillä hän kirjoitti puhtaaksi päiväkirjansa!

Minäkin luin koululaisena Anna-ja Runotyttökirjoja, nuo tytöt ovat koulutyttöjen sisaria. Minusta tuntuu monesti siltä, että meillä jokaisella on oma Montgomerymme. On kiinnostavaa lukea, millainen on Ylimartimon Maud.:)

Lisäys:

Kun ensimmäinen Aurora-kirjani kirjani ilmestyi (kirjoitin ensimmäiset kolme kirjaani nimellä Pirkko Pekkarinen), Helsingin Sanomat ei huomannut sitä ja toisesta, vuoden 1905 Helsingistä (!) kertovasta kirjastani Aurora ja Pietarin serkut" -lehden kriitikko Suvi Ahola kirjoitti, että jäljittelen Montgomerya "ihan mukavasti". Se oli kai kohteliaisuus. Mutta en ole lukenut Montgomeryn tyttökirjoja aikuisena! Ja eräs tärkeä ero: Montgomery kirjoitti omasta ajastaan ja tyttövuosistaan, minun kirjani 1900-luvun alun Torontostakin ( ensimmäinen ja kolmas kirjani) ovat historiallisia romaaneja, joissa tuota aikaa tarkkaillaan nykyajan näkökulmasta.   Anna-kirjat ja Aurora-kirjat (vertailua)

Lainaus sieltä: 
Uskon, että tärkein lahja, jonka olen saanut Lucy Maud Montgomeryn kirjoista, on muisto siitä ilosta, jota hänen kirjojensa lukeminen tuotti minulle lapsena. Se on ollut osaltaan innostamassa minua kirjoittamaan lapsille. Tunnen kiitollisuuden lisäksi syvää myötätuntoa ajatellessani hänen elämäänsä, josta sain tietää vasta aikuisena. Mutta en usko, että hänen kirjansa olisivat vaikuttaneet muutoin kirjoittamiini tyttökirjoihin.

Lehtijuttuni: Lucy Maud Montgomery  ja Ihan oikea runotyttö (Maud lapsena)

Leena Lumi -blogissa on myös kirjoitus Lucy Maud Montgomerysta ja hauska kuva Maudin tyttövuosilta.
L.M.Montgomery Institute, Prinssi Edwardin saari
Lucy Maud Montgomery Society of Ontario

Täältä löydät harvinaista aineistoa Maudista


“Norval is so beautiful now that it takes my breath – those pine hills full of shadows – those river reaches – those bluffs of maple and smooth-trunked beech – with drifts of wild white blossom everywhere." (Lucy Maud Montgomery)
1926-1935 Montgomery asui Norvalissa, jonka lähellä on Guelphin yliopisto ja 

L. M.  Montgomery -arkisto Guelphin yliopistossa


Toronto lähellä oleva Leaskdalen pappila oli Maudille koti, johon liittyi onnellisia ja iloisia asioita: avioliiton onnelliset puolet, lasten syntymä, ystävät. Sieltä hän matkusti Torontoon ja muualle Pohjois-Amerikkaan puhumaan ja tapaamaan kustantajaansa.

Huom! Lucy Maud Montgomeryn perikunnalla on nykyään yksinoikeus  käyttää lyhennettä L.M. kyseisen kirjailijan nimen edessä esimerkiksi perustaessaan jonkin yhdistyksen, museon, yksityiskoulun jne tai markkinoidakseen jotain kaupallista tuotetta. Tässä viralliset tiedot Montgomeryn perillisten oikeuksista.

Salava

Salava, originally uploaded by Anna Amnell.

Helsingin oma salava näyttää jo kauniilta.
Isoriippasalava 1830-2003, 2011-

Salava kaatui myrskyssä, ja samalle paikalle istutettiin salavan pistokkkaista identtinen jälkeläinen.

A high-back loveseat

A high-back loveseat, originally uploaded by Anna Amnell.

Korkeaselkäinen kahden hengen istuin. Hotel Esplanade, Zagreb. Photos: Anna Amnell
high back loveseat, highback loveseat


 

Kuin Bertramin hotellin tuolit

IMG_2574 Hotel Esplanade Zagreb, originally uploaded by Anna Amnell.

A high back chair, a highback loveseat

Tuleeko mieleen Agatha Christien Bertramin hotelli, jossa kuullaan salaisuuksia näissä korkeaselkäisissä nojatuoleissa istuttaessa?
Hotel Esplanade Zagrebin rautatieaseman lähellä oli eräs niitä hotelleja, joissa Agatha yöpyi matkustaessaan Idän pikajunalla Mesopotamiaan.