The last sunset of 2008
Originally uploaded by amnellanna
Optimistista vaaleanpunaista. Vailla neljä alkaa jo hämärtyä.
My very old blog. Vuodesta 2005-
keskiviikkona, joulukuuta 31, 2008
Arvoituksellinen uusi vuosi 2009
Kuva: Joonas Heiskanen
Valokuva on otettu vähän ennen joulua Zagrebissa sumuisena iltana joulumarkkinoiden aikaan. Paljon ihmisiä on liikkeellä. Uusi vuosi 2009 on jo tavallaan mukana kuvassa. Siltä odotetaan Kroatiassakin paljon.
Kuten uudenvuoden vaihtumisen juhlijat vuonna 1900, myös vuoden 2000 alkamista juhlineet haaveilivat uuden paremman vuosituhannen alkavan. Niin ainakin minä haaveilin. Kuluneet kahdeksan vuotta ovat olleet monessa mielessä painajaismaisia, ja nyt odotamme pelolla uuden laman alkamista.
Haaveilevatko meidän aikamme lapset paremmasta ajasta? Toivottavasti haaveilevat. Lapsena odotin jännittyneenä vuoden vaihtumista. Juhlimme aina uutta vuotta kotona. Äiti laittoi hyvää ruokaa, täytekakun, ostimme raketteja, niitä tavallisia joulukuusen raketteja. Se oli aina hyvin onnellinen ilta. Yleensä juhlimme keittiönpöydän ääressä. Kirjoitin päiväkirjaani syvällisiä koulutytön mietteitäni elämästä, tein jaloja lupauksia. Meillä saattoi olla ystäviä mukana juhlimassa vuoden vaihtumista.
Eräänä uutenavuonna innostuimme ottamaan valokuvia. Ei ollut mitään hienoja laitteita, vain yksinkertaiset laatikkokamerat, joita koululaiset saattoivat saada siihen aikaan. Koska valoa oli vähän, kiinnitimme kynttilöitä keittiöntuolin karmiin, sytytimme lisävaloksi raketteja. Eräs kuva onnistui erinomaisen hyvin. Siitä on olemassa negatiivi ja suurempi kuva valokuvan ottajalla. Hän meni muutama vuosi kuvan ottamisen jälkeen Ateneumiin opiskelemaan.
Olemme juhlineet lukuisia uudenvuodenaattoja yhdessä senkin jälkeen, mutta tuo uudenvuodenaatto on jäänyt erityisesti mieleen. Päällimmäisenä on ilo, äidin valloittava hymy, pikkusiskojen jännitys ja riemu vuoden vaihtumisesta, lapsuudenystäväni innostus valokuvaamiseen. Kokoonnumme tänäänkin juhlimaan vuoden vaihtumista yhdessä perheittemme kanssa ja muistamme myös niitä, jotka olemme menettäneet.
Hyvää uutta vuotta!
Kuvassa on pikkusiskoni silloin kauan sitten. Hänellä on päällään minun neulomani turkoosi villapusero, jossa oli palmikkoraitoja miehustassa, oma ideani. Sisarenikin oli meillä vieraana kahdeksan vuotta sitten vuosituhannen vaihtuessa. Olimme kattoparvekkeella juhlimassa vuosituhannen vaihtumista ja katsomassa ilotulitusta. Minulla on sisareni keräämä Millenium-astisto kaapissani. En pysty kuitenkaan vielä käyttämään sitä.
Lue myös: Kun vuosi vaihtui maaliskuussa
maanantaina, joulukuuta 29, 2008
Flunssa ja Internet sopivat yhteen
Flunssa ja Internet kuuluvat läheisesti yhteen elämässäni. Kun ei voi tehdä mitään eikä tavata ketään, voi seikkailla netissä.
Flunssaisena osuin ensi kerran lukemaan Kiiltomatoa ja sen keskustelupalstaa, joka eli siihen aikaan outoa vaihetta. Kiiltomadon keskustelupalstahan on nyt kokonaan laukkautettu. Vanhoja keskusteluja tuskin laitetaan esille. Ne ovat kuitenkin tallella meillä, jotka otimme niitä itse talteen.
Flunssa iskee usein lomalla. Meidän perheessä osa sairasteli ennen joululomaa, osa jouluna. Terveinä ovat säilyneet vain mieheni ja jouluvieraamme, jotka käyvät lenkeillä Kaivopuistossa, kun me muut virumme vuoteeessa.
Flunssani on aina lievä, johtuneeko siitä, että syön paljon C-vitamiinia. Olen kuitenkin väsynyt, koskee vähän korviin, vähän enemmän kurkkuun jne. Voin nojata tyynyihin ja vetää lähelleni tietokonepöydän - oikeastaan se on TV-aterioiden syömistä varten tarkoitettu muovitarjotin, jonka jalkojen korkeuden voi säädellä, loistava muutaman euron maksanut kirpputorilöytö.
Flunssaisena korjaan usein blogejani. Ehkä luovuus ja uhkarohkeus lisääntyvät flunssassa. Uskaltaa kokeilla jotain uutta. Nyt oli vuorossa Lucia Olavintytär. Bloggerin blogeista voi tehdä persoonalliset kuvilla ja väreillä. Tässäkin on pohjana tuo 3-sarakkeiseksi muutettu Sand Dollar, jota käytin myös kotisivublogissani (ks oikeanpuoleisessa sivupalkissa olevaa kohtaa "View My Complete Profile", josta pääsee kaikkiin Blogger-blogeihini). Pitäisi tehdä vielä linkkiluettelo, joka vie keskiaikaa, 1500-luvun Helsinkiä ja Tallinnaa, Tudor-Englantia, lyhytkasvuisuutta ym Lucia-blogiini liityviä aiheita käsitteleviin blogeihin. Tässä vuoden 2007 kirjoitusten luettelo. Niihin pääsee kirjoittamalla kirjoituksen nimen navigointipalkissa olevaan "Hae blogista" -ikkunaan.
sunnuntai, joulukuuta 28, 2008
perjantaina, joulukuuta 26, 2008
Tapaninpäivä, joka ei unohdu
Siihen aikaan, jolloin oli vielä lunta ja hevosia, mentiin tapanina rekiajelulle. Kun rekiajelut katosivat historiaan, mentiin tapanintansseihin. Nykyään tulee ensimmäiseksi mieleen tapaninpäivä, joka järkytti koko maailmaa ja kosketti myös monia suomalaisia.
Meidänkin lähellä on talo, josta kuoli tsunamissa äiti lapsineen. Vähän kauempana olevassa rakennuksessa on työssä nainen, joka menetti tsunamissa kaikki jälkeläisensä, ainoan lapsensa, tämän puolison ja lapset. Säilytin pitkään kännykässäni viestiä, jonka poikani lähetti tuona tapaninpäivänä Sri Lankasta.
Meidänkin lähellä on talo, josta kuoli tsunamissa äiti lapsineen. Vähän kauempana olevassa rakennuksessa on työssä nainen, joka menetti tsunamissa kaikki jälkeläisensä, ainoan lapsensa, tämän puolison ja lapset. Säilytin pitkään kännykässäni viestiä, jonka poikani lähetti tuona tapaninpäivänä Sri Lankasta.
keskiviikkona, joulukuuta 24, 2008
Jouluvalot Zagrebin keskustassa
Kuva: Joonas Heiskanen
Sumuinen Zagreb jouluasussa.
Kuva: Joonas Heiskanen
sunnuntai, joulukuuta 21, 2008
Joulurauhaa ja onnea vuodelle 2009!
Onnea ja iloa elämäänne!
Tuomaanristit kuvattu Tuomaanmarkkinoilla Esplanadipuistossa joulukuussa 2007.
Kiitos vierailijoille! 24.12. 2008 Blogisisko 3:n mittari yli 70000 kävijän rajan. Blogit yhdistettiin pari viikkoa sitten, ja mittar mittaa nyt yhdistetty blogia.
Blogeilla Blogisisko 2 ja 3 on ollut yhteinen mittari 12.8.2006. lähtien. Se näyttää tänään 169 000 kävijää.
Tervetuloa uudestaan!
Maahanmuuttajien työllistäminen Kanadassa vaikeaa
Helsingin Sanomat kertoo tänään, että työllistymisellä mitattuna pakolaisten kotoutuminen Suomeen on epäonnistunutta (Kauppinen HS/Kotimaa 21.2.2008). Kanadassa myös tavallisten kielikokeiden jälkeen pisteytyksellä valittujen maahanmuuttajien työllistyminen on nykyään vaikeaa.
Akateemisen tutkinnon suorittaneiden maahanmuuttajien tilanne on kanadalaisen ystävän lähettämällä videolla olevien haastattelujen mukaan katastrofaalinen. Kanadan siirtolaispolitiikkaa arvostellaan siinä ankarasti. Maa tarvitsee siirtolaisia. Mutta uskaltavatko hyvin koulutetut ihmiset enää muuttaa Kanadaan?
ks "The Truth about Immigration to Canada" sivuilla http://www.notcanada.com
Akateemiset hyvissä asemissa omissa maissaan - mm Englannissa - olleet lääkärit ja tutkijat ovat joutuneet lumenluojiksi ja siivoojiksi voidakseen elättää itsensä ja perheensä.
Videon lähetti naapurini, joka pakeni perheineen Kanadaan vuonna 1979 eräästä Itä-Euroopan maasta. Sekä mies että vaimo ovat akateemisesti koulutettuja, vaimo edelleen työssä Torontossa yliopistonopettajana, mies yksityisenä tutkijana, jolla on oma yritys.
Akateemisen tutkinnon suorittaneiden maahanmuuttajien tilanne on kanadalaisen ystävän lähettämällä videolla olevien haastattelujen mukaan katastrofaalinen. Kanadan siirtolaispolitiikkaa arvostellaan siinä ankarasti. Maa tarvitsee siirtolaisia. Mutta uskaltavatko hyvin koulutetut ihmiset enää muuttaa Kanadaan?
ks "The Truth about Immigration to Canada" sivuilla http://www.notcanada.com
Akateemiset hyvissä asemissa omissa maissaan - mm Englannissa - olleet lääkärit ja tutkijat ovat joutuneet lumenluojiksi ja siivoojiksi voidakseen elättää itsensä ja perheensä.
Videon lähetti naapurini, joka pakeni perheineen Kanadaan vuonna 1979 eräästä Itä-Euroopan maasta. Sekä mies että vaimo ovat akateemisesti koulutettuja, vaimo edelleen työssä Torontossa yliopistonopettajana, mies yksityisenä tutkijana, jolla on oma yritys.
lauantaina, joulukuuta 20, 2008
Tarinamaanantai 55: Punainen
sama kuva Flickrissä suurempana (large in Flickr)
Kaikki lapset pitävät punaisesta, mutta aikuisilla punainen merkitsee jopa aivan vastakkaisia asioita eri kulttuureissa. Egyptissä, Kiinassa ja Keski-Amerikassa punainen merkitsi puhdistumista, uudistumista, Kiinassa myös pitkää ikää. Roomalaisille punainen lippu merkitsi taisteluun kutsua.
Muinaisille egyptiläisille punainen oli pahojen asioiden symboli, rukoiltiin: ”Oi, Iisis, vapauta meidät pahojen punaisten asioiden vallasta”, mutta alkemisteille viisauden kiven toinen nimi oli ”punainen leijona”. Feniks-linnussa yhtyivät punaisen värin hyvät ja pahat ominaisuudet.
Intiassa väreillä on uskonnollinen merkitys. Punainen merkitsee intohimoa ja energiaa, se on sotilaan väri. Etelä-Afrikassa punainen on surun väri. USA:ssa punainen on republikaanien ja sininen demokraattien väri. Punainen on yleisin väri valtioiden lipuissa.
Perinteisesti punainen on ollut vallan väri. Roomassa vain keisari sai käyttää punaista väriä vaatteissaan. Saksan keisarit jatkoivat perinnettä, ja se siirtyi kardinaaleille vuonna 1486.
Keskiaikana kardinaalin, kuninkaan, tuomarin ja teloittajan punainen viitta kertoi, että heillä oli valta elämästä ja kuolemasta. 1800-luvulla tuli sotilaille punaiset univormut. Saksassa korkeimman oikeuden tuomareilla on punaiset kaavut. Punaisesta tuli Venäjällä vallankumouksen aikana kommunismin väri. Punainen on edelleen vallan väri, ei vain politiikassa vaan myös uskonnossa ja vaikkapa Coca-Colassa.
Puhdas punainen on kiinalaisten muinainen onnen ja täydellisen ilon symboli. Sitä käytetään häissä esimerkiksi morsiuspuvun värinä. Usein otetaan kaksi sarjaa hääkuvia, toisessa morsiamella on punainen kiinalainen asu ja toisessa valkoinen länsimainen morsiuspuku.
Kiinalaisena uutenavuotena puhdas punainen yhdistetään kultaan - mitä enemmän kullanväristä, sitä varakkaampi uusi vuosi. Kulta yhdistetään nykyään usein myös länsimailla punaiseen ja jouluun.
Suku merkitsee Suomessakin
Tämän aamun Hesarissa Kaija Virta kirjoittaa suvun merkityksestä Amerikan politiikkaan. (Sukuvaltaa lännessä ja idässä. HS/Merkintöjä 20.12.2008): "Yhdysvaltain edesmenneen presidentin John Kennedyn tytär Caroline on tarjoutunut täyttämään New Yorkin senaattorin paikan --. " Virta kertoo amerikkalaisesta tutkimuksesta, joka osoittaa, että "kongressin jäsenyys on todellakin paljon periytyvämpää kuin esimerkiksi lääkärin tai putkimiehen ammatti". Sukunimen kuuluisuus ja perheen sosiaaliset yhteydet vaikuttavat kirjoituksen mukaan yhtä hyvin idässä kuin lännessä.
Mutta näinhän on myös Suomessa, mitä Virta ei lainkaan mainitse. Esimerkiksi Jutta Urpilaisen kerrottiin olevan kolmannen polven demari. Aikoinaan vasemmistoradikaalien kuuluisa laulu - jota en ole muuten koskaan kuunnellut - kertoi 20 vaikutusvaltaisesta suomalaisesta suvusta.
Sen jälkeen suomalainen vasemmisto on luonut omat dynastiansa, joiden jälkeläisille levitetään punainen matto, ryhtyivätpä nämä mihin hyvänsä. Eräästä suomalaisesta nuoresta kirjailijasta sanottiinkin, että hän on "vankkaa vasemmistosukua".
Mutta myös vanha hieno suku merkitsee edelleen jotakin. Luin juuri eilen kirja-arvostelua, jossa tämä rehellisesti myönnettiin:
"--esikoiskirjailijan teos on arvostelijallekin vakava paikka, koska aiemmasta tuotannosta ei ole tukea arvioinnille. Tehtävä on astetta vaikeampi, kun tekijän nimi viittaa Suomen kulttuurielämässä laajalti vaikuttaneeseen sukuun [Gullichsen]." (Onnimanni 4/2008)
Jos joku kirjoittaisi suomalaisen opaskirjan siitä, miten menestyä alalla kuin alalla pienessä Suomessa, siinä pitäisi neuvoa: jos et ole syntynyt tunnettuun sukuun, mene naimisiin tunnetun suvun jäsenen kanssa - edes siksi aikaa, että saat häneltä nimen, kuten eräs nainen vitsaili. Sukua vastaa myös sopiva poliittinen puolue tai se että on ollut kuuluisan henkilön puoliso tai tyttöystävä/poikaystävä, suomeksi sanottuna rakastaja tai rakastajatar.
Uusi dynastia ovat julkkikset. Tunnetun ja varsinkin skandaaleja herättäneen julkkiksen kirja saa vaikkapa kirjamessuilla enemmän huomiota osakseen kuin työhuoneessaan puurtaneen kirjailijan teos. Kestojulkkiksen lapset ja lapsenlapsetkin perivät häneltä paikan julkisuudessa aivan kuten tunnettujen kirjallisten, kirkollisten tai poliittisten sukujen jälkeläiset.
Sekä suomalainen politiikka, kulttuuri että kirkollinen elämä kertovat suvun ja sen saavuttamien suhteiden vaikutuksesta menestykseen.
Niin - eräs neuvo unohtui: itse hankittu skandaalikin auttaa eduskuntaan ja hyviin virkoihin yhtä hyvin kuin kirjan menestykseen.
Mutta näinhän on myös Suomessa, mitä Virta ei lainkaan mainitse. Esimerkiksi Jutta Urpilaisen kerrottiin olevan kolmannen polven demari. Aikoinaan vasemmistoradikaalien kuuluisa laulu - jota en ole muuten koskaan kuunnellut - kertoi 20 vaikutusvaltaisesta suomalaisesta suvusta.
Sen jälkeen suomalainen vasemmisto on luonut omat dynastiansa, joiden jälkeläisille levitetään punainen matto, ryhtyivätpä nämä mihin hyvänsä. Eräästä suomalaisesta nuoresta kirjailijasta sanottiinkin, että hän on "vankkaa vasemmistosukua".
Mutta myös vanha hieno suku merkitsee edelleen jotakin. Luin juuri eilen kirja-arvostelua, jossa tämä rehellisesti myönnettiin:
"--esikoiskirjailijan teos on arvostelijallekin vakava paikka, koska aiemmasta tuotannosta ei ole tukea arvioinnille. Tehtävä on astetta vaikeampi, kun tekijän nimi viittaa Suomen kulttuurielämässä laajalti vaikuttaneeseen sukuun [Gullichsen]." (Onnimanni 4/2008)
Jos joku kirjoittaisi suomalaisen opaskirjan siitä, miten menestyä alalla kuin alalla pienessä Suomessa, siinä pitäisi neuvoa: jos et ole syntynyt tunnettuun sukuun, mene naimisiin tunnetun suvun jäsenen kanssa - edes siksi aikaa, että saat häneltä nimen, kuten eräs nainen vitsaili. Sukua vastaa myös sopiva poliittinen puolue tai se että on ollut kuuluisan henkilön puoliso tai tyttöystävä/poikaystävä, suomeksi sanottuna rakastaja tai rakastajatar.
Uusi dynastia ovat julkkikset. Tunnetun ja varsinkin skandaaleja herättäneen julkkiksen kirja saa vaikkapa kirjamessuilla enemmän huomiota osakseen kuin työhuoneessaan puurtaneen kirjailijan teos. Kestojulkkiksen lapset ja lapsenlapsetkin perivät häneltä paikan julkisuudessa aivan kuten tunnettujen kirjallisten, kirkollisten tai poliittisten sukujen jälkeläiset.
Sekä suomalainen politiikka, kulttuuri että kirkollinen elämä kertovat suvun ja sen saavuttamien suhteiden vaikutuksesta menestykseen.
Niin - eräs neuvo unohtui: itse hankittu skandaalikin auttaa eduskuntaan ja hyviin virkoihin yhtä hyvin kuin kirjan menestykseen.
perjantaina, joulukuuta 19, 2008
Kommentteja: Pako Tallinnaan -äänikirja
Täältä voit lainata Celia-äänikirjoja
On aina hauskaa, kun kirjasta tehdään äänikirja, mutta siihen saattaa liittyä yllättäviä ongelmia. Tämä lukija ainakin yllätti. Hän kertoo blogissaan, että ei voi sietää kirjaani. Miltähän tekstini kuulostaa hänen lukemanaan? Välittyykö lukijan kielteinen asenne kuulijalle?
Makua on aina monenlaista, mutta blogin kirjoittaja esitti niin asiattomia väitteitä, että kirjoitin kommentin. Sanottakoon, että olen saanut näistä 1500-luvun elämää kuvaavista kirjoistani tähän asti tunnustusta. Se on tuntunut hyvältä, sillä historiallisen romaanin kirjoittaminen on kovaa työtä. Mikäli ei aio ottaa postmodernia mikä-hyvänsä-sopii -asennetta, on aikakausi ja aikakauden henki esitettävä mahdollisimman oikein. On luettava, käytävä museoissa, tutkittava tauluja jne. Pyrin antamaan mahdollisimman realistisen kuvan myös todellisista henkilöistä, jotka ovat yleensä taustalla kirjoissani. Fiktiivisissä henkilöissä on vapaus -sen aikakauden rajoissa.
Täällä kirjoitus Narratiiveja-blogissa (Äänikirjan lukija kirjoittanut myöhemmin anteeksipyynnön kommentiksi omaan blogiinsa ja tämän blogin kommenttiosastolle.)
Täällä kommenttini tallessa:
Vuonna 1318 novgorodilaiset hyökkäsivät Turkuun, polttivat kaupungin ja Kuusiston [!] piispankartanon, jonka oletat olevan Lucian kodin.
1500-luvulla eläneen Lucia Olavintyttären koti Kuuselan [!] kartano on Hämeen linnan ja Hattulan kirkon lähellä sijaitseva talo, fiktiivinen kuten kirjan päähenkilökin.
Kirjojeni tausta on kuitenkin tarkoin tutkittu, ja nimilläkin on aina jokin tarkoitus. Talon nimellä on yhteys Lucian pieneen kokoon viittaavaan lastenrunoon "Olipa pikkuinen oravanpoika kotona Kuuselassa--". Alussa Kuusela tarjoaa turvan lyhytkasvuiselle Lucialle, mutta myöhemmin aikakauden levottomuudet tuhoavat Kuuselan kuten runon oravanpoikien pesäpuunkin. Kirjani on tarkoitettu yli 8- -vuotiaille lapsille.
1500-luku on nykyajan ihmisille usein käsittämätön, kuin fantasiamaailma. Ihmiset olivat toisaalta lapsellisempia ja hurskaampia kuin nykyajan ihmiset, toisaalta paljon julmempia ja rajumpia.
Olen laittanut sekä Kyynärän mittainen tyttö että Pako Tallinnaan kirjan loppuun kirjallisuusluettelon, jossa on mainittu pieni osa kirjoista, joita olen tutkinut kirjaa varten.
Olen lukenut 1500-luvusta jo kymmenen vuoden ajan. Se aikakausi kiehtoo minua. Olen osallistunut lukuisiin renessanssia koskeviin luentoihin Helsingin yliopistolla ja esim Espoon Työväenopistolla, jossa oli muutama vuosi sitten pitkä 1500-luku aiheinen luentosarja. Olen käynyt monissa museoissa.
Kaikki kirjani ovat historian asiantuntijoiden tarkastamia, niin myös Pako Tallinnaan. Kirjassa Pako Tallinnaan olin kirjoittanut, että joku läksi "Saksaan", palaisi "Suomeen", kun oikeammin on " Wittenbergiin", "kotiin" - Saksaa ja Suomea ei ollut olemassakaan. Muita virheitä ei löytynyt. Jos löytyy lisää, olen kiitollinen korjauksista.
Kirjallinen maku vaihtelee, mutta arviosi kirjastani "Pako Tallinnaan" on ehdottomasti asiaton ja asenteellinen. On ikävää, että satuit sen lukijaksi.
On aina hauskaa, kun kirjasta tehdään äänikirja, mutta siihen saattaa liittyä yllättäviä ongelmia. Tämä lukija ainakin yllätti. Hän kertoo blogissaan, että ei voi sietää kirjaani. Miltähän tekstini kuulostaa hänen lukemanaan? Välittyykö lukijan kielteinen asenne kuulijalle?
Makua on aina monenlaista, mutta blogin kirjoittaja esitti niin asiattomia väitteitä, että kirjoitin kommentin. Sanottakoon, että olen saanut näistä 1500-luvun elämää kuvaavista kirjoistani tähän asti tunnustusta. Se on tuntunut hyvältä, sillä historiallisen romaanin kirjoittaminen on kovaa työtä. Mikäli ei aio ottaa postmodernia mikä-hyvänsä-sopii -asennetta, on aikakausi ja aikakauden henki esitettävä mahdollisimman oikein. On luettava, käytävä museoissa, tutkittava tauluja jne. Pyrin antamaan mahdollisimman realistisen kuvan myös todellisista henkilöistä, jotka ovat yleensä taustalla kirjoissani. Fiktiivisissä henkilöissä on vapaus -sen aikakauden rajoissa.
Täällä kirjoitus Narratiiveja-blogissa (Äänikirjan lukija kirjoittanut myöhemmin anteeksipyynnön kommentiksi omaan blogiinsa ja tämän blogin kommenttiosastolle.)
Täällä kommenttini tallessa:
Vuonna 1318 novgorodilaiset hyökkäsivät Turkuun, polttivat kaupungin ja Kuusiston [!] piispankartanon, jonka oletat olevan Lucian kodin.
1500-luvulla eläneen Lucia Olavintyttären koti Kuuselan [!] kartano on Hämeen linnan ja Hattulan kirkon lähellä sijaitseva talo, fiktiivinen kuten kirjan päähenkilökin.
Kirjojeni tausta on kuitenkin tarkoin tutkittu, ja nimilläkin on aina jokin tarkoitus. Talon nimellä on yhteys Lucian pieneen kokoon viittaavaan lastenrunoon "Olipa pikkuinen oravanpoika kotona Kuuselassa--". Alussa Kuusela tarjoaa turvan lyhytkasvuiselle Lucialle, mutta myöhemmin aikakauden levottomuudet tuhoavat Kuuselan kuten runon oravanpoikien pesäpuunkin. Kirjani on tarkoitettu yli 8- -vuotiaille lapsille.
1500-luku on nykyajan ihmisille usein käsittämätön, kuin fantasiamaailma. Ihmiset olivat toisaalta lapsellisempia ja hurskaampia kuin nykyajan ihmiset, toisaalta paljon julmempia ja rajumpia.
Olen laittanut sekä Kyynärän mittainen tyttö että Pako Tallinnaan kirjan loppuun kirjallisuusluettelon, jossa on mainittu pieni osa kirjoista, joita olen tutkinut kirjaa varten.
Olen lukenut 1500-luvusta jo kymmenen vuoden ajan. Se aikakausi kiehtoo minua. Olen osallistunut lukuisiin renessanssia koskeviin luentoihin Helsingin yliopistolla ja esim Espoon Työväenopistolla, jossa oli muutama vuosi sitten pitkä 1500-luku aiheinen luentosarja. Olen käynyt monissa museoissa.
Kaikki kirjani ovat historian asiantuntijoiden tarkastamia, niin myös Pako Tallinnaan. Kirjassa Pako Tallinnaan olin kirjoittanut, että joku läksi "Saksaan", palaisi "Suomeen", kun oikeammin on " Wittenbergiin", "kotiin" - Saksaa ja Suomea ei ollut olemassakaan. Muita virheitä ei löytynyt. Jos löytyy lisää, olen kiitollinen korjauksista.
Kirjallinen maku vaihtelee, mutta arviosi kirjastani "Pako Tallinnaan" on ehdottomasti asiaton ja asenteellinen. On ikävää, että satuit sen lukijaksi.
torstaina, joulukuuta 18, 2008
Ankkalammessa kuohuu
Seuraan kiinnostuksella HBL:ssä tällä viikolla käynnissä olevaa keskustelua siitä, pitäisikö suomenruotsalaisten pyytää anteeksi sitä, että heidän esi-isänsä ovat sortaneet vuosisatojen ajan suomenkielisiä kansalaisia. Nämä eivät ole saaneet kehittää kieltään, vaan kaikki viralliset dokumentit, tutkimukset ja jopa ylioppilaskirjoitukset on täytynyt kirjoittaa ruotsiksi.
Samassa lehdessä eräs suomenkielinen kirjoitti, että ehkä suomenkielisten pitäisi pyytää anteeksi sitä, että ruotsikieliset ovat joutuneet "suomettumaan" (förfinskning). Tästä aiheesta keskustellaan Aamulehdessä.
En usko, että yksityiset suomenruotsalaiset olisivat vastuussa Ruotsin vallan ajoista. Mutta olen ollut jo kauan sitä mieltä, että Ruotsin valtion virallisten edustajien pitäisi esittää anteeksipyyntö Suomelle siitä, että Ruotsi piti Suomea "siirtomaanaan" vuosisatoja ja rikastui mm suomalaisen tervan ja suomalaisista metsistä pyydystettyjenn turkisten viennillä. Koko renessanssin Eurooppa kulki suomalaisten (ja venäläisten) mailta saaduissa turkiksissa.
Tästä kaikesta kärsivät sekä suomenkieliset että ruotsinkieliset suomalaiset. Samalla Ruotsi voisi palauttaa Suomeen vaikkapa kaikki ne kirkkojen kalleudet, jotka Kustaa Vaasa nappasi aarrekammioonsa uskonpuhdistuksen nimissä 1500-luvulla. Yksityiset kansalaiset - sekä ruotsin- että suomenkieliset - olivat ne lahjoittaneet kirkolle. Olemme samassa veneessä kaikki suomalaiset.
Konditoriakahvila Stella
En ole koskaan pitänyt Ellenin kakusta, mutta suren Stellan kohtaloa. Tarkoitan sillä kahvila Stellaa, joka oli tuossa lähellä. Siellä istui usein aamukahvilla Suomen rikkain mieskin. Sitten hän ei enää ilmestynyt sinne. Vierastiko hän uutta tuolia, joka oli hankittu entisen, kuluneen tilalle vai lieneekö muuttanut kauemmaksi?
Kotisivublogi tuli valmiiksi
Blogien lopettaminen ja karsiminen on jatkunut. Viimein on löytynyt oikea pohja ja värit myös Kotisivublogilleni. Käytin ensin blogipohjaa, joka vaikutti oikein hyvältä ja onkin valokuvablogina ihanteellinen, koska siihen sopii keskelle 500px:n kuva (tähän ei). Musta taustakin sopii kuviin. Koska blogi oli suunniteltu valokuviin, kuva asettuu kauniisti keskelle, mutta niin asettui valiettavasti tekstikin.
Oli helpointa aloittaa ihan alusta. Valitsin blogipohjan, jossa on laidasta laitaan banner, joka sopii Victorian Garden- kuvanauhalle. Se on Bloggerin Sand Dollar-blogipohja muutettuna 3-sarakkeiseksi. Sand dollar on merieläin.
Kaikki värit täytyi muuttaa, mutta sehän on nykyään helppoa Bloggerissa. Blogissani saattaa olla virheitä, mutta se pysyy koossa. Onneksi. Sitä voi katsella myös pienellä koneella, sillä blogi menee mukavasti suppuun tarpeen mukaan. Kotisivublogilla on lopetetun Blogisisko 1:n osoite. Siirsin siihen sekä Kirjoituslipaston että aikaisemman kotisivun aineiston. Osan kirjoituksista jouduin siirtämään käsin. Jostain syystä siirto ei sujunut yhtä helposti kuin Blogisisko-blogien yhdistäminen.
Taidan ansaita bloggausloman.
Motto: Omien värien ja kuvien avulla Bloggerin tylsiltä vaikuttavista blogipohjista saa yksilöllisen, jopa naisellisenkin blogin. Väri kannattaa merkitä koodien joukkoon, sillä värien muuttaminen blogin sisällä on mahdotonta, sillä vaikka merkitse värin numeron, se ei vaihdu.
Huom! Kotisivublogilla on lopetetun Blogisisko 1:n osoite.
Oli helpointa aloittaa ihan alusta. Valitsin blogipohjan, jossa on laidasta laitaan banner, joka sopii Victorian Garden- kuvanauhalle. Se on Bloggerin Sand Dollar-blogipohja muutettuna 3-sarakkeiseksi. Sand dollar on merieläin.
Kaikki värit täytyi muuttaa, mutta sehän on nykyään helppoa Bloggerissa. Blogissani saattaa olla virheitä, mutta se pysyy koossa. Onneksi. Sitä voi katsella myös pienellä koneella, sillä blogi menee mukavasti suppuun tarpeen mukaan. Kotisivublogilla on lopetetun Blogisisko 1:n osoite. Siirsin siihen sekä Kirjoituslipaston että aikaisemman kotisivun aineiston. Osan kirjoituksista jouduin siirtämään käsin. Jostain syystä siirto ei sujunut yhtä helposti kuin Blogisisko-blogien yhdistäminen.
Taidan ansaita bloggausloman.
Motto: Omien värien ja kuvien avulla Bloggerin tylsiltä vaikuttavista blogipohjista saa yksilöllisen, jopa naisellisenkin blogin. Väri kannattaa merkitä koodien joukkoon, sillä värien muuttaminen blogin sisällä on mahdotonta, sillä vaikka merkitse värin numeron, se ei vaihdu.
Huom! Kotisivublogilla on lopetetun Blogisisko 1:n osoite.
tiistaina, joulukuuta 16, 2008
Marimekon jouluikkuna Bulevardilla
Tämä taitaa olla kiinnostavin jouluikkuna, minkä olen koskaan nähnyt. Ainakin se oli yllättävä. Klikkaa kuvaa ja käy katsomassa se oikein suurena Flickrissä. Tai täällä valokuvablogissani.
sunnuntai, joulukuuta 14, 2008
Luku- ja kirjoitustaitoinen 1700-luvun torppari
Äitini äiti Maria Rytkönen (os Ryynänen), Maria Rytkösen äiti Maria Ryynänen (os Ryth)
Netistä löytyy kaikenlaista, mm sukututkimuksia. Niissä ei ole yleensä mitään erityisiä mainintoja kauan sitten eläneiden ihmisten henkilökohtaisista ominaisuuksista. Nyt löytyi kuitenkin sattumalta esi-isä, joka puolustaa syyskuussa esittämääni väitettä, että entisajan kansanihmiset olivat lukutaitoisempia kuin mitä tutkijat väittävät.
Huom! uudet linkit:
Muuan Juvalla syntynyt 22-vuotias Klaus Ruuskanen värväytyi vuonna 1758 Rantasalmella Savon ja Savonlinnnan jääkärirykmentti 6:n Iisalmen komppaniaan ja sai sotilasnimekseen Ryth. Katselmuksessa hänen "todettiin olleen 178 cm pitkä, laiha, tummahiuksinen, raitis, hyväluontoinen --Omasi hyvän luku- ja kirjoitustaidon". Hiismäen Ruuskaset [huom! uusi nettilinkki] ja
Klaus on kohdassa Taulu 9. VI.
http://ondruska.fi/documents/Nils_Ruuskanen.htm#DES8
http://ondruska.fi/documents/Hiismäen_Ruuskaset.pdf
http://ondruska.fi/documents/Hiismäen_Ruuskaset.pdf
Klaus erosi armeijasta täysinpalvelleena, piti sotilasnimensä ja kuoli vuonna 1808 torpparina Iisalmen Partalan kylässä. Klaus ja Maria Rythillä oli kahdeksan lasta. Erik-niminen poika oli mummoni isoisän isoisä. (Klaus-Erik-Johan-Carl-Maria-Maria-AnnaKaisa, joka oli äitini.) Erikin veljen Johanin eli Juhon jälkeläinen on mm presidentti Mauno Koivisto. (Klaus-Juho-Mikko-Margareta-Iisakki-Hymni-Mauno).
Huom! Iisalmen kirkkoherranviraston todistuksen mukaan Carl Ryth syntyi 13.3.1822 Iisalmessa ja kuoli 14.11.1866
Hänen tyttärensä Maria Ryth syntyi 17.12.1854 Iisalmessa ja kuoli 12.6.1936.
Ruuskasen suvussa on useita Carl-nimisiä miehiä, ja tämä Carl on jäänyt pois sukututkimuksesta. Samoin Maria. Ehkä sukunimen Ryth muuttuminen Ryytyksi (!) joskus 30-luvulla on sekoittanut. Mutta Maria ei ollut koskaan Ryytty, sillä hän meni naimisiin jo vuonna 1891, jolloin hän sai miehensä sukunimen Ryynänen. Carl oli koko ikänsä Ryth. Nimi Ryytty olisi pitänyt laittaa todistukseen vain lisähuomautukseksi.
Runo Ruuskanen-Ryth-Ryytty -suvun esi-isästä. Venäläinen esi-isä? Jännittävää.
(Sukunimi Ryth sai 1930-luvulla myös muodon Ryytty)
http://blogisisko.blogspot.fi/2008/12/luku-ja-kirjoitustaitoinen-1700-luvun.html
lauantaina, joulukuuta 13, 2008
Blogilista fi. ja outo viesti
Näkyykö blogisi tietojen kohdalla seuraava viesti?
"Jos blogisi on suojattu salasanalla, ei Blogilista valitettavasti pysty seuraamaan sen päivityksiä. Blogi näkyy kuitenkin mukana listalla, mutta päivitystiedot eivät toimi."
Yleensä on niin, että kun aloittaa uuden blogin, sen pitää alussa salasanalla suojattuna, jotta saa rauhassa kokeilla siihen blogipohjaa, värejä ym. Samoin on vanhaa blogia korjatessa. Mutta vaikka muuttaa blogin avoimeksi, alkuperäinen tieto jää Blogilistalle. Saako tämän tiedon pois vain poistamalla blogin listalta ja laittamalla sen sille uudestaan?
"Jos blogisi on suojattu salasanalla, ei Blogilista valitettavasti pysty seuraamaan sen päivityksiä. Blogi näkyy kuitenkin mukana listalla, mutta päivitystiedot eivät toimi."
Yleensä on niin, että kun aloittaa uuden blogin, sen pitää alussa salasanalla suojattuna, jotta saa rauhassa kokeilla siihen blogipohjaa, värejä ym. Samoin on vanhaa blogia korjatessa. Mutta vaikka muuttaa blogin avoimeksi, alkuperäinen tieto jää Blogilistalle. Saako tämän tiedon pois vain poistamalla blogin listalta ja laittamalla sen sille uudestaan?
perjantaina, joulukuuta 12, 2008
Animismi Virossa
Virolaiset ystäväni ovat kertoneet, että neuvosto-Viron aikana opettajat määrättiin jouluisin kirkkojen oville merkitsemään muistiin, ketkä veivät lapsensa joulukirkkoon. Uskonto oli kielletty asia, sitä piti harjoittaa salassa. Ei ole ihme, että itsenäisen Viron kansalaiset etsivät edelleen identiteettiään myös uskonnon alalla.
Keskiviikon (10.12.2008) International Herald Tribune kertoi näkyvällä paikalla olevassa artikkelissaan, kolmannella sivulla Venäjän patriarkan Aleksei II:n ruumiinsiunaamiskuvan vieressä, animismin ilmenemisestä Virossa. Lehti viittaa siihen, että Viro on ollut vuosisatojen ajan alistettu maa, jossa vallanpitäjät ovat määränneet uskomusjärjestelmän. Neuvostoajan ateismipropagandan ja uskontokiellon seurauksena vain 29% nykyajan virolaisista on virallisesti jonkin uskontokunnan jäseniä. Tämä ei merkitse kuitenkaan sitä, että he olisivat ateisteja, korostaa lehti.
Lehti kuvaa sitä, kuinka virolaiset kerääntyivät viime viikolla katsomaan ja palvomaan Tuhalan lähdettä, josta nousi vesihöyryä. Virolaisen kansanuskon mukaan höyry johtuu siitä, että noidat saunovat maan alla, hakkaavat toisinaan kiivaasti vastoilla arvaamatta, että saunahöyry nousee ylös ihmisten ilmoille. Geologit selittävät, että ilmiö johtuu luonnollisista syistä: tulvia aiheuttavien rankkasateiden vuoksi vettä suihkuaa lähteestä muutaman päivän ajan.
Tuhalan lähteen palvonta on vain yksi ilmiö trendistä: animismi on palaamassa Viroon.
Animismi on kuitenkin armoton uskonto. Se herättää pelkoa ja vaatii jatkuvia uhreja. Sen tietävät esimerkiksi Kauko-Idässä asuneet ja matkailleet sekä uskontotiedettä opiskelleet.
New York Times kirjoittaa samasta asiasta.
Keskiviikon (10.12.2008) International Herald Tribune kertoi näkyvällä paikalla olevassa artikkelissaan, kolmannella sivulla Venäjän patriarkan Aleksei II:n ruumiinsiunaamiskuvan vieressä, animismin ilmenemisestä Virossa. Lehti viittaa siihen, että Viro on ollut vuosisatojen ajan alistettu maa, jossa vallanpitäjät ovat määränneet uskomusjärjestelmän. Neuvostoajan ateismipropagandan ja uskontokiellon seurauksena vain 29% nykyajan virolaisista on virallisesti jonkin uskontokunnan jäseniä. Tämä ei merkitse kuitenkaan sitä, että he olisivat ateisteja, korostaa lehti.
Lehti kuvaa sitä, kuinka virolaiset kerääntyivät viime viikolla katsomaan ja palvomaan Tuhalan lähdettä, josta nousi vesihöyryä. Virolaisen kansanuskon mukaan höyry johtuu siitä, että noidat saunovat maan alla, hakkaavat toisinaan kiivaasti vastoilla arvaamatta, että saunahöyry nousee ylös ihmisten ilmoille. Geologit selittävät, että ilmiö johtuu luonnollisista syistä: tulvia aiheuttavien rankkasateiden vuoksi vettä suihkuaa lähteestä muutaman päivän ajan.
Tuhalan lähteen palvonta on vain yksi ilmiö trendistä: animismi on palaamassa Viroon.
Animismi on kuitenkin armoton uskonto. Se herättää pelkoa ja vaatii jatkuvia uhreja. Sen tietävät esimerkiksi Kauko-Idässä asuneet ja matkailleet sekä uskontotiedettä opiskelleet.
New York Times kirjoittaa samasta asiasta.
torstaina, joulukuuta 11, 2008
Blogisisko = Blogisisko 1-3
Olen yhdistänyt kaikki kolme Blogisisko-blogiani. Bloggerissa sellainen käy nyt nopeasti ja vaivattomasti. Kyllä se tietenkin jännitti, tuli aivan päänsärky, mikä on minulla hyvin harvinaista. Oli vähän samanalainen olo kuin silloin, kun ensi kertaa siirtelin kokonaisia lukuja käsikirjoituksesta toiseen paikkaan. Oli kuin olisi ajanut vuoristoradalla.
Kukin blogi laitetaan ensin talteen ja tuodaan sitten siihen blogiin, johon se halutaan yhdistää. Kokeilin ensin yhdistämällä ykkösblogin harjoitusblogiin. Se onnistui ja poistin molemmat. Sitten yhdistin kakkosen ykköseen ja lopuksi ne Blogisisko 3:een. Olen laittanut Blogisisko 1-2:n toistaiseksi yksityisiksi. En uskalla poistaa niitä vielä kokonaan.
ClustrMap-mittarit ovat olleet kullakin erikseen. Jätän Blogisisko 3:n mittarin paikalleen. Siihen on kertynyt 24.10. 2006 - 11.12.2008 yhteensä 67 713 kävijää. Näillä blogeillani on ollut onneksi yhteinen Statcounter-mittari näiden vuosien aikana. Se näytti tänään lukua 161 516. On vielä vähän matkaa 200 000:een.
Kertokaa, jos huomaatte jotain outoa tässä uudistetussa blogissa.
P.S. Valokuvablogini palasi. Ks Blogger-profiilista
Ongelma 1: Blogisisko 1-2 -tekstit eivät löydy Googlella alkuperäisestä osoitteesta - ei ainakaan toistaiseksi. Tekstit täytyy hakea nimellä kohdasta "Hae blogist" tai sivupalkista.
Saattaa olla, että tämä ongelma poistuu, jos poistan BS 1 ja BS 2 -blogit.
Kukin blogi laitetaan ensin talteen ja tuodaan sitten siihen blogiin, johon se halutaan yhdistää. Kokeilin ensin yhdistämällä ykkösblogin harjoitusblogiin. Se onnistui ja poistin molemmat. Sitten yhdistin kakkosen ykköseen ja lopuksi ne Blogisisko 3:een. Olen laittanut Blogisisko 1-2:n toistaiseksi yksityisiksi. En uskalla poistaa niitä vielä kokonaan.
ClustrMap-mittarit ovat olleet kullakin erikseen. Jätän Blogisisko 3:n mittarin paikalleen. Siihen on kertynyt 24.10. 2006 - 11.12.2008 yhteensä 67 713 kävijää. Näillä blogeillani on ollut onneksi yhteinen Statcounter-mittari näiden vuosien aikana. Se näytti tänään lukua 161 516. On vielä vähän matkaa 200 000:een.
Kertokaa, jos huomaatte jotain outoa tässä uudistetussa blogissa.
P.S. Valokuvablogini palasi. Ks Blogger-profiilista
Ongelma 1: Blogisisko 1-2 -tekstit eivät löydy Googlella alkuperäisestä osoitteesta - ei ainakaan toistaiseksi. Tekstit täytyy hakea nimellä kohdasta "Hae blogist" tai sivupalkista.
Saattaa olla, että tämä ongelma poistuu, jos poistan BS 1 ja BS 2 -blogit.
Blogisisko 1: ensimmäiset 10 kuukautta bloggaajana
Blogisisko-blogini oli käytössä kymmenen kuukautta alkaen 2.6. 2005, jolloin julkaisin tässä blogissa kirjoituksen "Blogisiskot". Sinä aikana kävijöitä oli noin 110 päivässä, yhteensä 31245. Kävijöitä on ollut edelleen, vaikka tämä blogi ei ole Blogilistalla. Lokakuussa 2008 yhteensä 64 770 (31245+ uuden mittarin 33 525). Kiitos vierailijoille!
Täällä on useita satoja kirjoituksia monilta aloilta. Olen siirtänyt osan muualle. Blogisisko on luettavissa, mutta tänne ei voi enää tehdä kommentteja.
Ottamalla arkistosta esiin ensimmäiset kirjoitukseni, voit lukea siitä, miltä minusta tuntui aloittaa bloggaaminen. Alussa kirjoitusten aiheena oli usein nimenomaan bloggaaminen. Hae sanalla 'bloggaaminen' hakusanojen luettelosta, joka on sivupalkissa tai kirjoita sana blogin yläpalkkiin vasemmalle punaisen B-kirjaimen viereen. Miksi nämä ohjeet? Ne on tarkoitettu niille, jotka ovat uusia tulokkaita blogimaaailmassa, ja ainakin minusta itsestäni blogien lukeminen ja bloggaaminen oli alussa hyvin hämmentävää.
Siihen aikaan
Muita tietoja on uudessa kotisivublogissani, joka korvaa aikaisemmat (Anna Amnellin kotisivublogi)
Kiitos käynnistä! Tervetuloa uudelleen!
Täällä on useita satoja kirjoituksia monilta aloilta. Olen siirtänyt osan muualle. Blogisisko on luettavissa, mutta tänne ei voi enää tehdä kommentteja.
Ottamalla arkistosta esiin ensimmäiset kirjoitukseni, voit lukea siitä, miltä minusta tuntui aloittaa bloggaaminen. Alussa kirjoitusten aiheena oli usein nimenomaan bloggaaminen. Hae sanalla 'bloggaaminen' hakusanojen luettelosta, joka on sivupalkissa tai kirjoita sana blogin yläpalkkiin vasemmalle punaisen B-kirjaimen viereen. Miksi nämä ohjeet? Ne on tarkoitettu niille, jotka ovat uusia tulokkaita blogimaaailmassa, ja ainakin minusta itsestäni blogien lukeminen ja bloggaaminen oli alussa hyvin hämmentävää.
Siihen aikaan
Muita tietoja on uudessa kotisivublogissani, joka korvaa aikaisemmat (Anna Amnellin kotisivublogi)
Kiitos käynnistä! Tervetuloa uudelleen!
Blogisisko 1 kirjoitusluettelo
Olen yhdistänyt kaikki Blogisisko -blogit tähän samaan blogiin. Kaikki kirjoitukset löytyvät tästä blogista. Ole hyvä ja katso sivupalkista tai blogin pohjalta hakusanaluetteloa tai valitse kirjoitus nimellä kohdasta etsi "Hae blogista".
Esim. Ensimmäiset 7 päivää bloggaajana, täydellisen aloittelijan tunnelmia:
2.6 Blogisiskot
3.6. Sukkia ja hieroglyfejä "tietyssä iässä".
4.6. Kuin Jukolan veljekset aapisen kimpussa.
5.6. Kevätjuhla ja medicine show.
6.6. Vaikeus on lisäarvo.
8.6. Unelmien divaani.
9.6. Kirja kuistilla.
1.7. Suomalaisella sisulla.(bloggaaminen, yksi kuukausi bloggaajana)
Vuodatuksessa olevan Broken Star -blogin kirjoituksia, linkitetty luettelo toimii edelleen.
Esim. Ensimmäiset 7 päivää bloggaajana, täydellisen aloittelijan tunnelmia:
2.6 Blogisiskot
3.6. Sukkia ja hieroglyfejä "tietyssä iässä".
4.6. Kuin Jukolan veljekset aapisen kimpussa.
5.6. Kevätjuhla ja medicine show.
6.6. Vaikeus on lisäarvo.
8.6. Unelmien divaani.
9.6. Kirja kuistilla.
1.7. Suomalaisella sisulla.(bloggaaminen, yksi kuukausi bloggaajana)
Vuodatuksessa olevan Broken Star -blogin kirjoituksia, linkitetty luettelo toimii edelleen.
keskiviikkona, joulukuuta 10, 2008
Paljon onnea, Martti Ahtisaari!
Onnittelen rauhannobelisti Martti Ahtisaarta kuvalla, jossa on Namibian kansalliskasvi Welwitschia Mirabilis, ainutlaatuinen, elävä fossiili, joka voi elää 1000-2000 vuotta, kasvaa hyvin suureksi - ja elää luonnontilassa kuivassa erämaassa. Welwitschia Mirabilis on Namibian lipussa.Photo: Guido Gerding.
Helsingin Sanomat kertoo Nobel-palkinnon luovuttamisesta ja muista juhlallisuuksista Oslossa.
Lue kirjoitukseni Koko kansan presidentti Martti Ahtisaari, jossa kerron miksi kunnioitan Martti Ahtisaarta ja onnittelen häntä koko sydämestäni.
Helsingin Sanomat yllättää
Olen viime viikkoina seurannut kiinnostuksella Hesarin Kulttuuri-sivuja. Vaikuttaisi siltä, että suomettuminen alkaa olla ohi, mutta myös muuta liikettä tapahtuu. Tämän aamun lehdessä oli suorastaan dramatiikkaa.
Kansallisoopperan nuori taiteellinen johtaja on antanut karun pikkujoululahjan solisteilleen: "Kansallisooppera tarjoaa erorahaa osalle solisteistaan". Kirjoitus Harvey Milk -elokuvasta kiihdyttänee kuitenkin joidenkin lukijoiden tunteita enemmän kuin Kansallisopperan solistien kohtalo.
Milan Kunderan tapauksen käsittelyssä (Becker: "Milan Kunderan tapaus saa lisää vivahteita") yritetään nähtävästi samalla rivien välissä käsitellä Suomen lähimenneisyyden tapahtumia. Siltä ainakin vaikuttaa, mutta puolustelu ei ainakaan onnistuisi, sillä tilanne oli toinen kuin Suomessa esimerkiksi Matti Rossin tapauksessa: "Asianomaiset olivat tuolloin nuoria ihmisiä, joiden elämä, onni ja moraali joutuivat koetukselle ihmisarvoa halveksivassa diktatuurissa, kirjoittaa Dalos". Näin lopettaa Leena Becker artikkelinsa, jossa käsitellään Milan Kunderan kommunistista nuoruutta ja ilmiantoa, joka on tahrannut hänen maineensa. Eurooppalaisten lähimenneisyyttä käsittelee myös Bernhard Schlinkin uuusi romaani "Kotiinpaluu", josta on kirja-arvostelu.
Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa kovasti se tieto, että Ateneumiin on tulossa ensi syksynä suuri Picasso-näyttely. Pidän kovasti Picasson varhaistuotannosta, mutta en myöhemmästä. Näin Picasson töitä ensi kerran jo kauan sitten New Yorkissa modernin taiteen museon (nykyään kodikkaasti MoMa) Picasson 75-vuotisjuhlanäyttelyssä.
Kannattaa lukea myös Nimiä tänään -haastattelu "Pahuuden asiantuntija", jossa haastatellaan psykiatrisen vankilasairaalan johtajaa.
Kansallisoopperan nuori taiteellinen johtaja on antanut karun pikkujoululahjan solisteilleen: "Kansallisooppera tarjoaa erorahaa osalle solisteistaan". Kirjoitus Harvey Milk -elokuvasta kiihdyttänee kuitenkin joidenkin lukijoiden tunteita enemmän kuin Kansallisopperan solistien kohtalo.
Milan Kunderan tapauksen käsittelyssä (Becker: "Milan Kunderan tapaus saa lisää vivahteita") yritetään nähtävästi samalla rivien välissä käsitellä Suomen lähimenneisyyden tapahtumia. Siltä ainakin vaikuttaa, mutta puolustelu ei ainakaan onnistuisi, sillä tilanne oli toinen kuin Suomessa esimerkiksi Matti Rossin tapauksessa: "Asianomaiset olivat tuolloin nuoria ihmisiä, joiden elämä, onni ja moraali joutuivat koetukselle ihmisarvoa halveksivassa diktatuurissa, kirjoittaa Dalos". Näin lopettaa Leena Becker artikkelinsa, jossa käsitellään Milan Kunderan kommunistista nuoruutta ja ilmiantoa, joka on tahrannut hänen maineensa. Eurooppalaisten lähimenneisyyttä käsittelee myös Bernhard Schlinkin uuusi romaani "Kotiinpaluu", josta on kirja-arvostelu.
Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa kovasti se tieto, että Ateneumiin on tulossa ensi syksynä suuri Picasso-näyttely. Pidän kovasti Picasson varhaistuotannosta, mutta en myöhemmästä. Näin Picasson töitä ensi kerran jo kauan sitten New Yorkissa modernin taiteen museon (nykyään kodikkaasti MoMa) Picasson 75-vuotisjuhlanäyttelyssä.
Kannattaa lukea myös Nimiä tänään -haastattelu "Pahuuden asiantuntija", jossa haastatellaan psykiatrisen vankilasairaalan johtajaa.
maanantaina, joulukuuta 08, 2008
Karsin blogejani
Uusi Kotisivublogini on Bloggerissa. Siihen on liitetty myös Kirjoituslipasto-blogi, jossa on mm vanhoja lehtijuttujani.
Keskitän ja karsin blogejani. Siihen sain hyvää vauhtia, kun vaihdoin Elisasta Welhoon, joten päässen vihdoinkin eroon vanhentuneista kotisivuistani, joita en osaa päivittää. Blogi on sittenkin helpoin muoto.
Vuodatukseen jää käsityöblogini Broken Star ja Narniassa, josta tulee ainoa Narnia-aiheinen blogini. Suomalaiset Narnian ystävät näyttävät tuntevan olonsa kotoisammaksi suomalaisessa Vuodatuksessa.
Monet ovat siirtyneet Wordpressin, mutta se on minulle liian vaikea. Haluan muutella blogini ulkoasua, ja siihen Vuodatus ja Blogger ovat hyviä.
Bloggerille on tarjolla paljon hienoja blogipohjia, mutta monet niistä eivät toimi. Niitä ei saa edes ladattua, ja ne vaatisivat enemmän taitoa. Helpointa on käyttää jotain Bloggerin vakiopohjaa ja muuttaa siihen värit, mahdollisesti taustakuvia ja banneri.
Blogataan!
Keskitän ja karsin blogejani. Siihen sain hyvää vauhtia, kun vaihdoin Elisasta Welhoon, joten päässen vihdoinkin eroon vanhentuneista kotisivuistani, joita en osaa päivittää. Blogi on sittenkin helpoin muoto.
Vuodatukseen jää käsityöblogini Broken Star ja Narniassa, josta tulee ainoa Narnia-aiheinen blogini. Suomalaiset Narnian ystävät näyttävät tuntevan olonsa kotoisammaksi suomalaisessa Vuodatuksessa.
Monet ovat siirtyneet Wordpressin, mutta se on minulle liian vaikea. Haluan muutella blogini ulkoasua, ja siihen Vuodatus ja Blogger ovat hyviä.
Bloggerille on tarjolla paljon hienoja blogipohjia, mutta monet niistä eivät toimi. Niitä ei saa edes ladattua, ja ne vaatisivat enemmän taitoa. Helpointa on käyttää jotain Bloggerin vakiopohjaa ja muuttaa siihen värit, mahdollisesti taustakuvia ja banneri.
Blogataan!
torstaina, joulukuuta 04, 2008
Paljon Onnea, Sofi!
Sofi Oksanen sai vuoden 2008 Finlandia-palkinnon romaanillaan "Puhdistus".
Sofi Oksanen: Puhdistus (kommmenttini huhtikuussa 2008 Parnassson keskusteluissa)
Onnittelukukan olen kuvannut vuosi sitten Kroatiassa, jossa Sofi Oksanen oli kirjailijavierailulla muutama viikko sitten.
Parnasson keskustelu Sofi Oksasen kirjasta. Kommentoin siinä. Osa kommenteistani myös tässä blogissa. Klikkaa sanoja 'Sofi Oksanen'.
On todellakin hyvä olo tämän vuoden Finlandia-palkinnosta. Sofi Oksanen on rehellinen ja suora kansainvälinen kirjailija, jolla on häikäisevä tyyli.
Zagrebin kaupunginmuseo sallii valokuvaamisen
Zagrebin kaupunginmuseo on laaja ja kiinnostava museo. Siellä saa valokuvata ilman salamaa ja jalustaa niin kuin niin monissa muissakin museoissa eri puolilla maailmaa. Laitan kuvia keskiajasta Lucian Olavintytär-blogiini ja noin ajasta noin 1850-1900 Aurora-blogiin. Kuvistani näkee, että ilman salamaa ja jalustaa kuvatut digikuvat eivät ole köyhdyttämässä museota. Niistä muistaa paremmin, mitä on nähnyt museossa ja niiden avulla voi kertoa, miten monipuolinen ja kiinnostava jokin museo on. Huom! Miehen kaulassa on kravatti, kroatilainen keksintö. Sitä näkee patsaillakin juuri tuollaisena punaisena versiona. Sitä ei pidä sekoittaa pioneerihuiviin!
keskiviikkona, joulukuuta 03, 2008
Keskiaikaa
Järjestelen vihdoinkin viimevuotisia kuviani Kroatiasta ja Sloveniasta. Kirjoitan samalla keskiajan elämästä Lucia Olavintytär -blogiini. Viimeksi olkikatoista.
tiistaina, joulukuuta 02, 2008
Omakuva kahden peilin kautta
Rita haastoi minutkin edellisen kirjoitukseni kommenteissa laittamaan blogiini omakuvan, joka on otettu peilin kautta. Laitan tämän kuvan, jonka otin vuonna 2006kylpyhuoneessa - kahden peilin kautta.
Katoaako kirjoja kirjastoista 2
Silloin tällöin käyn katsomassa kirjojeni lainaustilannetta Helsingin kirjaston sivuilta. Melkein joka kerta olen huomannut, että joku kirjoistani on ilmoitettu kadonneeksi. Niin tänäänkin. Se tuntuu erityisen ikävältä varsinkin silloin, kun kyseessä on loppuunmyyty kirja, jota ei korvata uudella. Kohta ensimmäistä kirjaani on vain muutama jäljellä. Sitä on kadonnut taas kaksi kappaletta. (Tänään: 3 hyllyssä, 1 matkalla, 9 lainassa, 2 kadonnut)
Olen ottanut tavaksi laittaa kadonneet kirjat muistiin ensimmäiseen tätä aihetta käsitelleeseen kirjoitukseeni. Katoaako kirjoja kirjastoista 1.
Kuinkahan paljon kirjoja katoaa yhteensä kirjastoista?
(Aurora I tänään: 3 hyllyssä, 1 matkalla, 9 lainassa, 2 kadonnut)
Nyt Bloggerista katoaa teksti :)
Olen ottanut tavaksi laittaa kadonneet kirjat muistiin ensimmäiseen tätä aihetta käsitelleeseen kirjoitukseeni. Katoaako kirjoja kirjastoista 1.
Kuinkahan paljon kirjoja katoaa yhteensä kirjastoista?
(Aurora I tänään: 3 hyllyssä, 1 matkalla, 9 lainassa, 2 kadonnut)
Nyt Bloggerista katoaa teksti :)
Tuulinen ilta
Eilen illalla oli Esplanadilla niin tuulista, että kamera tärisi, vaikka yritin tukea sitä metalliseen liikennepylvääseen. Sekin heilui tuulen voimasta. Kun olimme urheasti kiertäneet muutaman tontin tyhjässä keskustassa, päädyimme istumaan kahvilaan. Siellä oli vähän ennen sulkemisaikaa rauhallista. Vain muutama ihminen oli liikkeellä tuulisena maanantai-iltana.
Katso kuvaa suurempana.
maanantaina, joulukuuta 01, 2008
Kaamos ja rutiini
Helsinki in the afternoon
Originally uploaded by amnellanna
Helsingissä iltapäivällä. Klikkaa kuvaa ja katso se suurempana. Näet jotakin!
Tämän päivän Hesarissa esitellään kuntopyöriä ja todetaan samalla, että harvalla riittää motiivia tai pitkäjänteisyyttä kuntopyörällä polkemiseen. Silloin voisi ottaa avuksi rutiinin. Ajattelemme yleensä, että rutiini on ikävä ja negatiivinen asia.
Aikoinaan Margaret Thatcher hämmästytti valtavalla energisyydellään. Kaikkein valtiollisten velvollisuuksiensa ohella hän kävi ruokakaupassa ostamassa ainekset päivän ateriaan ja samalla tarkkaili hintoja. Hän jopa tapetoi tyttärensä asunnon. Kun häneltä kysyttiin, miten hän ehtii niin paljon, hän sanoi, että suurin osa asioista menee rutiinilla ihan niin kuin hampaiden harjaaminenkin. Emmehän me pysyähdy miettimään, harjatako hampaat vai ei.
Rutiinista puhuu myös Arne Nevanlinnan romaanin päähenkilö Marie, ranskatar, joka on jotunut avioliiton kautta Suomeen:
"Vähitellen Marie huomasi, ettei tärkein ollut rakkaus, koska sitä oli tarjolla niin vähän, vaan rutiini, koska sitä oli tarjolla niin paljon.”
Rutiini auttaa kriiseissä, ja se auttaa arkisissa puuhissa kuten liikunnassa. Venytysliikkeitä voi tehdä netin ääressä, ja kuntoilua on kaupungilla ja ostoskeskuksissa kävelykin.
Kuntopyörää polkiessa voi halutessaan laittaa mietintämyssyn päähänsä ja miettiä pieniä ja suuria elämänkysymyksiä. Kuntopyörän polkeminen ei ole nimittäin kokonaisvaltaista toimintaa. Jotkut lukevat kuntopyörää polkiessaan. Minun pyöräni on siihen aivan liian meluisa. Onhan se jo yli 25 vuotta vanha.
sunnuntai, marraskuuta 30, 2008
lauantaina, marraskuuta 29, 2008
perjantaina, marraskuuta 28, 2008
Vanhan valtaus 2
ylioppilaskuvani kevät 1959
Olen 50-luvun tyttö.
[Poistettu kuva vuodelta 1957. Poistetun kuvan tiedot: Valokuvan otti laatikkokamerallaan 15-vuotias Aune Kämäräinen [luettelo elokuvista], lapsuudenystäväni, joka meni muutama vuosi tuon jälkeen Ateneumiin opiskelemaan. Vanhan ajan yhteiskunnasta kertoo sekin, että olimme jo kolmannessa polvessa ystäviä, äitimme ja isoäitimmekin olivat ystäviä.]
Olin myönteisesti yllättynyt HS-raadin mielipiteistä. "Vanhan valtauksen muistelu kyllästyttää HS-raatia." HS/Kulttuuri 28.11.2008.
Parasta on arkkiatri Risto Pelkosen mielipide: "Pieniä ovat herraslasten leikit maailman muuttajiksi." Juuri noin sen näen minäkin.
Olen muuten täysin eri mieltä kuin Kaari Utrio 1950-luvusta. Näin kertoo Hesari: "Kirjailija Kaari Utrion mielestä 60-luvun radikalismi merkitsi valtavaa muutosta 50-luvun 'ahtaaseen, suvaitsemattomaan, tekopyhään ja totaalisesti miesvaltaiseen ajatteluun.'"
Kaari Utrio kasvoi Helsingissä Tammen toimitusjohtajan tyttärenä. Hyvin köyhän iisalmelaisen perheen lapsena koin 1950-luvun optimismin aikana, jolloin lapset olivat lapsia ja varhaisnuoret ja nuoret osasivat pitää hauskaa ilman viinaa, huumeita ja seksiä.
Kaari Utrio kasvoi Helsingissä Tammen toimitusjohtajan tyttärenä. Hyvin köyhän iisalmelaisen perheen lapsena koin 1950-luvun optimismin aikana, jolloin lapset olivat lapsia ja varhaisnuoret ja nuoret osasivat pitää hauskaa ilman viinaa, huumeita ja seksiä.
Oma kokemukseni 1950-luvusta. Iloinen 50-luku.
Me elimme kuin italialaisessa elokuvassa. Kirjoitin sen melkein 97-vuotiaana kuolleen äitini kuolinpäivänä.
Tässä myös sosiologian tilastoja epäuskoisille: Tytöt ja seksi
keskiviikkona, marraskuuta 26, 2008
Hullu vuosi 1968 ja minä
1960-luku oli minun opiskeluaikaani. Se ei ollut minulle hullu vuosikymmen. Kaikki eivät häikäistyneet isä aurinkoisesta ja Leninistä. Kaikki suomalaiset eivät uskoneet Neuvostoliiton propagandaa. Kuten useimmat muutkin suomalaiset koetin elää omaa elämääni oudosta aikakaudesta huolimatta. Se oli minulle onnellista aikaa, johon kuuluivat avioliitto, lapset, ystävät ja opiskelu -siitä huolimatta, että tein sitä työn tai kodin ja lasten hoitamisen ohella ja huolimatta siitä, että joutilaammat opiskelijat mellastivat. Ehkä onnellisuuttani lisäsi se, että meillä ei ollut TV:tä! Emme joutuneet katselemaan NL:n tuulessa heiluvia avaria viljapeltoja.
1960-luku ja minä
Lue myös Vanhan valtaus.
Me kärsimme yhä hullujen vuosikymmenien seurauksista. On aiheellista koota yhteen hullujen vuosikymmenien paketti:
Me konservatiiviset jäärät Klikkaa kirjoituksen alla olevaa tunnusta, esim "1960-luku" tai "1970-luku" , jotta voit lukea muita kirjoituksia, jotka kokevat tätä vuosikymmentä.
Taistolaisten lauluja. Ei kiitos. No, thank you.
http://blogisisko.blogspot.fi/2006/03/taistolaisten-lauluja-ei-kiitos-no.html
Kotiäideistä tehtiin yhteiskunnan vihollisia. Sitä asennetta näkee. Lapset pitäisi antaa yhteiskunnan kasvatettavaksi. Nyt kysytään, onko vanhemmilta viety kokonaan vastuu ja oikeus kasvatukseen.
NAISTENPÄIVÄ
Luulin, että äärivasemmistolaisuus on menneen talven lunta 2000-luvun Suomessa. Olin ollut väärässä. Suomi oli yhä suomettunut.
Ilon aihetta: Helsingin Sanomat on alkanut kirjoittaa suometttumisesta ja hullujen vuosikymmenien ajasta realistisemmin.
Bach auttoi
Koulujen historianopetus ja suomettuminen
Tapaus Wolf Biermann ja 1970-luvun suomalainen kulttuuri
Sananvapauden hinta suomalaisessa blogimaailmassa.
tiistaina, marraskuuta 25, 2008
Vanhan valtaus
Huom! Lisäys tänään.
Ja tänään 28.11.2008
Koulupoika hyppeli eilen illalla ison lumikasan päällä Vanhan Yloppilastalon vieressä. Miten paljon symboliikkaa! Iloinen 1950-luku
Helsingin Sanomat kirjoittaa seuraavana päivänä eli 26.11.2008
Vanhan valtaajiin kuuluu monia yhä edelleenkin näkyviä yhteiskunnallisia vaikuttajia kuten esimerkiksi Erkki Tuomioja, Ilkka Taipale, Yrjö Larmola*, Nils Thorvalds, Liisa Liimatainen, Marianne Laxen ja Markus Lyra."
Professori Laura "Kolben mielestä Vanhan valtaus muuttui nopeasti myytiksi, yhdeksi rakennuspalaksi, jolla rakennettiin kansallisen historian suurta kertomusta.
-- Filosofi Kalle Haatanen ei liioin haluaisi suurennella Vanhan valtauksen poliittista tai historiallista merkitystä.
Hän korostaa sitä, että jos Vanhan valtaus oli luonteeltaan reformistinen, se epäonnistui siinä tehtävässä, koska hallintouudistus tapahtui vasta 1990-luvulla. --'Se oli kesy ja omahyväinen'-".
(Jukka Petäjä: Vanhan valtaajat palasivat rikospaikalle. HS/Kulttuuri 26.11.2008)
Sitä se oli - omahyväistä. Varakkaiden perheiden vesat riehuivat, sillä heidän ei tarvinnut huolehtia taloudellisista asioista. Me muut koimme heidät naurettaviksi ja lapsellisiksi. Sitten tajusimme, että he käyttivät hyväkseen Kekkosen ajan ilmapiiriä ja pilasivat kaiken: yliopiston ja kulttuurin. Ns korkeakulttuurin pilaamista eräs entinen taistolainen pitikin lukemassani haastattelussa suurimpana ja pysyvimpänä saavutuksenaan.
Suuri osa keskeisistä äärivasemmistolaisista kuului sukuihin, jotka ovat tottuneet olemaan aina vallassa. He ovat kuin tuuliviiriä, jotka kumartavat aina siihen suuntaan, mistä saa valtaa, hyviä virkoja - ja rahaa. Kai se on geeneissä. He pitävät huolta siitä, että saman aatteen ja yhteisen "hauskan nuoruuden" jakaneet veljet ja sisaret saavat parhaat palat yhteiseksi sanotusta kakusta. He ottivat vallan itselleen ja ovat hyötyneet siitä.
Yhteiskunnan rauhallinen, demokraattinen ja laillinen kehitys on tuonut Suomessakin hyvinvointia meille muille. Siinä ovat olleet mukana kaikki puolueet.
Olin tuohon aikaan vielä opiskelija. Olin suorittanut jo paljon aikaisemmin mm estetiikan ja sosiologian cum lauden ja käynyt Heinilän ja Rainion pitämän sosiologian laudatusseminaarinkin. Sain välillä kolme lasta, siirryin opiskelemaan englantia ja koin englantilaisen filologian laitoksen "turvapaikkana" tuona hulluna vuosikymmenenä. Kun yritin paluuta sosiologian laitokselle, huomasin, että se oli muuttunut punaiseksi. Kerrotaan, että joitakin vuosia sitten sosiologian laitokselta kärrättiin marxilais-leninistä kirjallisuutta kaatopaikalle. Siinä vasta symboliikkaa.
*Lisäys 28.11.
"En vallannut Vanhaa", kirjoittaa Yrjö Larmola tämän päivän Hesarissa.
Minä jo ihmettelin! Larmola kirjoittaa: "Minä päinvastoin edustin ylioppilaskunnan establismentia Ylioppilaslehden päätoimittajana, altavastaajaksi haastettuna. -- Minun ei ole koskaan tarvinnut kääntää takkiani." (Yrjö Larmola: En vallanut Vanhaa. HS/Keskustelua 28.11. 2008).
Ks myös muut kirjoitukseni aiheesta. Klikkaa alla olevia hakusanoja.
2. kommentti Ikkunaiineksen blogiin:
Suomi oli ollut sodan aikana yhtenäinen kansakunta. Jos Suomi olisi saanut olla rauhassa, se olisi säilynyt sellaisena. Mutta sehän ei sopinut NL:n suunnitelmiin, kuten edelläkin on jo kirjoitettu.
Ehkäpä Kekkosesta oli huvittavaa, että äärivasemmistolaisuuteen hurahtivat varsinkin varakkaan keskiluokan ja yläluokan lapset, ne joiden vanhemmat ja isovanhemmat olivat pitäneet Kekkosta nousukkaana.
Kekkonen ei ymmärtänyt sitä, että näinhän nämä suvut saivat pitää vallan käsissään entistä paremmin.
Ketkä ovatkaan nykyään parhaissa asemissa Suomessa? Entiset taistolaiset. Heillä on hyvä veli, hyvä sisar -systeemi. He suosivat aatetoveriensa jälkeläisiäkin.
Huomattava osa keskeisistä taistolaisista kuuluu sukuihin, jotka ovat olleet vallassa vuosisadasta toiseen kumarrellen kuin tuuliviirit milloin mihinkin suuntaan aina riippuen siitä, mikä aate on muodissa ja millä saa parhaiten valtaa ja arvoasemia.
Uskoisin, että Neuvostoliitto teki parhaan rahallisenkin sijoituksensa propagandatyöllä Suomessa. Suomi luisui menneisyyteen, putosi jatkuvaan henkiseen sisällisotaan, joka jatkuu yhä. Suomi on edelleen henkisesti kahtia jakaantunut ja heikko. Suomalaisista tuli arvoinvalideja.
Suomalaiset ovat alkaneet onneksi keskustella entistä avoimemmin. Se tulee esille nimenomaan yleisönosastokirjoituksisssa.
Mikä on saanut aikaan tämän myönteisen ilmiön? Onko se EU ja sen tuoma turvallisuudentunne?
maanantaina, marraskuuta 24, 2008
Iceflowers-kuva Kaliforniaan
Joulukortin kuva Flickrissä.
Window frost
Sain muutama kuukausi sitten Flickrin kautta kiinnostavan kirjeen. Eräs Kaliforniassa asuva henkilö pyysi lupaa saada käyttää erästä jääkukkakuvistani kuoronsa joulukonsertin mainonnassa. Tietenkin annoin luvan. Joitakin Kaivopuisto-kuviani on nettimatkaoppaassa, jota voi katsella kännykälläkin, ja kuva punakattoisesta Norssista on nähtävästi esillä erään aasialaisen yliopiston sivuilla. Olen kadottanut linkin. Harrastelijavalokuvaajalle kaikki tuollainen on hauskaa ja kannustavaa.
Flickrissä on suorastaan runsaudenpulaa ystävällisistä kontakteista. Jospa olisi enemmän aikaa. Jääkukan kautta tuli eräs aikaisemmin tuttu paikka lähelle. Jääkukat tulevat nimittäin taustaksi Claremontissa toimivan kuoron jouluohjelmaan. Sitä näytetään myös mainoksena paikallisissa elokuvateattereisssa. Claremont Choral on korkeatasoinen kuoro ja toimii kokonaan non-profit -periaatteella. Jääkukat ovat tuttu ilmiö konsertin käsiohjelman suunnittelijalle, joka on kotoisin Norjasta. Hänen lapsuudessaan Norjassa oli Jääkukkia ikkunoissa.
Claremont on pieni yliopistokaupunki Californiasssa Hollywoodin lähellä. Se on ollut minulle tuttu siitä syystä, että yksi vaihto-oppilasperheeni tyttäristä opiskeli Pomona Collegessa Claremontissa. Kaupungissa on vain vähän yli 37000 asukasta, ja sitä pidetään Yhdysvaltain viidenneksi parhaana asuinpaikkana, puiden ja tohtoreiden kaupunkina, "the City of Trees and PhDs".
Meillä jääkukkien aika on ohi. Kolminkertaiset ikkunat ovat aivan eri asia kuin entiset hatarat ikkunat.
Lumimyrskyn jälkeen
Sehän oli myräkkä. Matalapaine tuntui. Nilkkani tulivat kipeiksi, ja kipu lakkasi vasta sitten kun olin laittanut kolmet villasukat päällekkäin. Ja sitten vielä särkylääkettä. Olikohan muilla samanlaisia oireita?
Mutta kaupunki on kaunis. Ensilumi tuli rytinällä.
Klikkaa kuvia ja katso niitä suurempina.
Seinät huurussa.
Luminen kaupunki
Lumi ja orkidea
sunnuntai, marraskuuta 23, 2008
Lumimyrsky
Myrskyää, tuuli ulvoo ja lumi lentää. Avoimesta ikkunasta ei voi kuvata. Lumi peittää maan. Ensilumi.
Joulukadun avajaiset Helsingissä
054
Originally uploaded by amnellanna
Poro oli oikeassa elementissään tänään Helsingissä, kun joulukatu avattiin tuimassa tuiskussa. Klikkaa linkkiä ja katso kaikki kuvat.
lauantaina, marraskuuta 22, 2008
Menneisyys kiehtoo meitä
"Brittitutkijat arvelevat, että Stonehengeen on haudattu muinaisia kuninkaallisia. Jo aiemmat tutkimukset ovat viitanneet siihen, että lounaisessa Britanniassa sijaitseva kivimonumentti on toiminut hautapaikkana noin vuosien 2700 eKr. ja 2600 eKr. välillä."
Uusi Suomi. fi
Jouluvalot Esplanadilla
Jouluvalot ovat syttyneet Esplanadille. Puihin oltiin valoja tosin vasta ripustamassa eilen illalla, kun olimme iltakävelyllä keskustassa. (Klikkaa kuvia ja katso niitä suurempina)
perjantaina, marraskuuta 21, 2008
Kaipaan tätä näkymää
Johanneksenpuisto, Helsinki. No snow in December.
Originally uploaded by amnellanna
Punainen katto oli hyvin kodikas. Kuva on otettu 1.12.2006. Lunta ei näkynyt. Klikkaa kuvaa, jos haluat nähdä sen suurempana . Siellä on myös kuvasarja Norssin kattoremontista.
torstaina, marraskuuta 20, 2008
Pienten kieliryhmien ongelmia
Pienessä eristäytyneessä maassa tulee helposti ihmeellisiä käsityksiä asioista. Kadotetaan suhteellisuudentaju.
Nykyajan maailmassa puhutaan monia kieliä, ja maailmamme on tulossa yhä enemmän rajattomaksi. Euroopan kannalta suomi on vähemmistökieli, kuten Bo Lönnqvist muistutti eilisessä Hufvudstadsbladetissa.
"Om något är en minoritet i dagens Europa är det finskan, ett slutet språk i marginalen, effektiv motverkande all utländsk influens. Ett språk som isolerar mer än det öppnar."
(Bo Lönnqvist: Minoritetens förbannelse. HBL/Debatt 19.11.2008)
Suomi tarvitsee suojelua. "Yksi tehtävämme on vaikuttaa siihen, että suomi säilyisi käyttökelpoisena kaikilla elämänalueilla, ei vain kotikielenä. Tiedekielenä suomi uhkaa väistyä englannin tieltä", kertoi Kielikellon päätoimittaja Sari Maamies HS:n haastattelussa. (Tarja Ollikainen: Kielenhuoltaja ei ole kielipoliisi. HS/Kulttuuri/Päivän tekijä 19.11.2008)
Suomen kielen säilyttäminen kotikielenäkin on todellinen ongelma ulkosuomalaisten eli suomalaisten siirtolaisten keskuudessa eri puolilla maailmaa. Erikoisen ja harvinaisen äidinkielemme säilyttämisen vuoksi en minäkään mennyt Kanadan vuosina töihin kodin ulkopuolelle. Kotiäidin työhöni kuului puhuminen ja puhuminen suomeksi ja savoksikin, lähinnä kuitenkin kirjakielen puhuminen ja kirjojen ääneen lukeminen, jotta äidinkieli siirtyisi lapsille.
Se siirtyi, helpotti paluumuuttoa ja on ollut heille ratkaisevan tärkeä työelämässä Suomessa. He hallitsevat suomen niin hyvin, että heitä ei Suomessa oikein uskota täysin englanninkielisiksi, jollaisia he olivat englanninkielisessä maassa. Pitäisi olla englanninkielinen nimikin. Vanhin lapsistamme on oikeastaan kolmikielinen, ja Ranskassa häntä pidetään kanadanranskalaisena ja Quebecissä ranskalaisena. Hän puhuu kuitenkin aitoa suomea, jossa on lievä savolainen sävy, josta hän on ylpeä.
On hyvin julmaa ja käsittämätöntäkin, jos nimenomaan Suomessa yritetään vaikeuttaa tässä maassa asuvien muiden kieliryhmien oikeuksia. Meillä jos kellä pitäisi olla ymmärrystä tukea muita samassa asiassa, oman äidinkielen säilyttämisessä. Tämä ei koske vain ruotsinkielisiä suomalaisia vaan myös tänne muuttaneiden siirtolaisten - sanomme heitä maahanmuuttajiksi - perheitä.
Täällä saatetaan kannustaa maahanmuuttajaperheiden vanhempia puhumaan lastensa kanssa suomea tai ruotsia, heille vierasta kieltä. Tällöin menetetään niissä perheissä läheinen tunneside vanhempien omaan kieleen ja kulttuuriin - sekä vanhempiin. Kieli on keskeinen osa ihmisen persoonallisuutta.
Maahanmuuttajaperheiden lapset oppivat suomen tai ruotsin parhaiten leikkitovereilta ja opettajilta. Mutta sitä ihmettelen, millä ajalla päiväkaudet tarhassa oleva lapsi ehtii oppia vanhempiensa kielen.
Lisäys:
Ihmettelen sitä, miksi suomalaisia ulkomailla sanotaan siirtolaisiksi, mutta Suomeen muuttavia ulkomaalaisia "maahanmuuttajiksi".
Samoin ihmettelen sitä, miten harvoin käytetään Suomessa sanoja suomensomali, suomenvenäläinen, suomenamerikkalainen. Vrt vastaavat ruotsinsuomalainen, australiansuomalainen, kanadansuomalainen jne.
Nykyajan maailmassa puhutaan monia kieliä, ja maailmamme on tulossa yhä enemmän rajattomaksi. Euroopan kannalta suomi on vähemmistökieli, kuten Bo Lönnqvist muistutti eilisessä Hufvudstadsbladetissa.
"Om något är en minoritet i dagens Europa är det finskan, ett slutet språk i marginalen, effektiv motverkande all utländsk influens. Ett språk som isolerar mer än det öppnar."
(Bo Lönnqvist: Minoritetens förbannelse. HBL/Debatt 19.11.2008)
Suomi tarvitsee suojelua. "Yksi tehtävämme on vaikuttaa siihen, että suomi säilyisi käyttökelpoisena kaikilla elämänalueilla, ei vain kotikielenä. Tiedekielenä suomi uhkaa väistyä englannin tieltä", kertoi Kielikellon päätoimittaja Sari Maamies HS:n haastattelussa. (Tarja Ollikainen: Kielenhuoltaja ei ole kielipoliisi. HS/Kulttuuri/Päivän tekijä 19.11.2008)
Suomen kielen säilyttäminen kotikielenäkin on todellinen ongelma ulkosuomalaisten eli suomalaisten siirtolaisten keskuudessa eri puolilla maailmaa. Erikoisen ja harvinaisen äidinkielemme säilyttämisen vuoksi en minäkään mennyt Kanadan vuosina töihin kodin ulkopuolelle. Kotiäidin työhöni kuului puhuminen ja puhuminen suomeksi ja savoksikin, lähinnä kuitenkin kirjakielen puhuminen ja kirjojen ääneen lukeminen, jotta äidinkieli siirtyisi lapsille.
Se siirtyi, helpotti paluumuuttoa ja on ollut heille ratkaisevan tärkeä työelämässä Suomessa. He hallitsevat suomen niin hyvin, että heitä ei Suomessa oikein uskota täysin englanninkielisiksi, jollaisia he olivat englanninkielisessä maassa. Pitäisi olla englanninkielinen nimikin. Vanhin lapsistamme on oikeastaan kolmikielinen, ja Ranskassa häntä pidetään kanadanranskalaisena ja Quebecissä ranskalaisena. Hän puhuu kuitenkin aitoa suomea, jossa on lievä savolainen sävy, josta hän on ylpeä.
On hyvin julmaa ja käsittämätöntäkin, jos nimenomaan Suomessa yritetään vaikeuttaa tässä maassa asuvien muiden kieliryhmien oikeuksia. Meillä jos kellä pitäisi olla ymmärrystä tukea muita samassa asiassa, oman äidinkielen säilyttämisessä. Tämä ei koske vain ruotsinkielisiä suomalaisia vaan myös tänne muuttaneiden siirtolaisten - sanomme heitä maahanmuuttajiksi - perheitä.
Täällä saatetaan kannustaa maahanmuuttajaperheiden vanhempia puhumaan lastensa kanssa suomea tai ruotsia, heille vierasta kieltä. Tällöin menetetään niissä perheissä läheinen tunneside vanhempien omaan kieleen ja kulttuuriin - sekä vanhempiin. Kieli on keskeinen osa ihmisen persoonallisuutta.
Maahanmuuttajaperheiden lapset oppivat suomen tai ruotsin parhaiten leikkitovereilta ja opettajilta. Mutta sitä ihmettelen, millä ajalla päiväkaudet tarhassa oleva lapsi ehtii oppia vanhempiensa kielen.
Lisäys:
Ihmettelen sitä, miksi suomalaisia ulkomailla sanotaan siirtolaisiksi, mutta Suomeen muuttavia ulkomaalaisia "maahanmuuttajiksi".
Samoin ihmettelen sitä, miten harvoin käytetään Suomessa sanoja suomensomali, suomenvenäläinen, suomenamerikkalainen. Vrt vastaavat ruotsinsuomalainen, australiansuomalainen, kanadansuomalainen jne.
keskiviikkona, marraskuuta 19, 2008
Outo pilvi
Toisinaan toivoo, että olisi jokin ihmekamera ja voisi tallentaa tällaisen pilven kunnolla.
Google Translate English-Finnish: BC becomes BCE
Vapaus on hyvä asia, mutta siinä on ongelmansa. Pieni vähemmistö alkaa terrorisoida muita. Netissä se voi tapahtua paljon helpommin kuin muualla.
Kokeilin huvikseni Google kääntäjää englannista suomeksi. Google Kääntäjä muuttaa englanninkielisen kirjoittajan "4000 BC" muotoon "4000 BCE [e,a,a]". Se ei ole pikkujuttu. Se selittää myös, miksi Wikipedian pojat työntävät joka paikkaan oman ajanlaskusysteeminsä mainoksen: se vaikuttaa siten yleisimmältä.
In English: "By around 4000 BC, the island was populated by people with a Neolithic culture."
suomeksi:
"Noin 4000 BCE [ e, a, a = BCE], saarella oli asuu ihmisiä, joilla on neoliittinen kulttuuri."
BC is in Finnish [small letter 'e', capital letter 'K', small letter 'r', "ennen Kristusta"= before Christ]
Kokeilin huvikseni Google kääntäjää englannista suomeksi. Google Kääntäjä muuttaa englanninkielisen kirjoittajan "4000 BC" muotoon "4000 BCE [e,a,a]". Se ei ole pikkujuttu. Se selittää myös, miksi Wikipedian pojat työntävät joka paikkaan oman ajanlaskusysteeminsä mainoksen: se vaikuttaa siten yleisimmältä.
In English: "By around 4000 BC, the island was populated by people with a Neolithic culture."
suomeksi:
"Noin 4000 BCE [ e, a, a = BCE], saarella oli asuu ihmisiä, joilla on neoliittinen kulttuuri."
BC is in Finnish [small letter 'e', capital letter 'K', small letter 'r', "ennen Kristusta"= before Christ]
Mistä tuli outo "ennen ajanlaskun alkua" -lyhennys?
Keskustelin vähän aikaa sitten erään nuoren ja sivistyneen arabin kanssa. Hän kertoi minulle kiinnostavia asioita maansa muinaishistoriasta. Tämä arabimaassa asuva muslimi käytti keskustelussa jatkuvasti englannin termiä "before Christ". Länsimaisen ajanlaskun nimittäminen sen varsinaisella nimellä ei ollut hänelle mikään ongelma. Ei ole myöskään muille, esim. japanilaisille : "AN ARCHAEOLOGICAL HISTORY OF JAPAN, 30,000 B.C. TO A.D. 700". Kirjoittaja: Mizoguchi, Koji.
Suomenkielinen Wikipedia kieltää edelleen suomalaisen "before Christ" -merkintää vastaavan ajanmerkinnän käytön ja käyttää BCE:tä ainoana oikeana. Ajan merkitsemisestä on englanninkielisessä Wikipediassa runsaasti artikkeleita, joista tulee ilmi, että merkinnät BC ja AD ovat normaalikäytäntö ja BCE ja CE poikkeus.
Eräästä englanninkielisen Wikipedian artikkelista löytyi myös ilmeinen selitys outoihin suomalaisiin "ennen ajanlaskun alkua" (BCE, in Finnish actually 'before the counting of time started')- ja "jälkeen ajanlaskun alun'(CE, in Finnish actually 'after the counting of time started' abbreviations) -lyhennyksiin, jotka ovat edelleen monille käsittämättömiä. On outoa, että niitä tuputetaan Suomessa myös lapsille jopa Aku Ankassa, jonka alkukielisssä tekstissä on BC/AD. Ei ole ihme, että etsitään vanhoja Aku Ankkoja.
Wikipedia kertoo, että joissakin entisissä kommunistimaissa - jotka olivat pääasiallisesti kristittyjä maita- viranomaiset kehottivat käyttämään merkintöjä "uusi aika" tai "meidän aikamme" perinteisen ajanmerkinnän tilalla. Esimerkiksi Bulgariassa niitä käyttävät edelleen ateistit ja agnostikot, vaikka perinteiset merkinnät on otettu käyttöön kommunistisen kauden loputtua. Tämä näyttäisi olevan lähinnä vasemmistolainen ja/tai ateistinen ilmiö.
"In some formerly Communist, predominantly Christian societies, the designation New Era (or Our Era) [!] was encouraged by Communist authorities to replace BC and AD. In Bulgaria, for example, пр.н.е. (преди новата ера, before the new era, or преди нашата ера, before our era) and н.е. (от новата ера, of the new era, or от нашата ера, of our era) are still widely used by atheists/agnostics instead of traditional пр.Хр. (преди Христа, Before Christ) and сл.Хр. (след Христа, After Christ), which were unofficially reinstituted after the Communist period."
Suomenkielinen Wikipedia kieltää edelleen suomalaisen "before Christ" -merkintää vastaavan ajanmerkinnän käytön ja käyttää BCE:tä ainoana oikeana. Ajan merkitsemisestä on englanninkielisessä Wikipediassa runsaasti artikkeleita, joista tulee ilmi, että merkinnät BC ja AD ovat normaalikäytäntö ja BCE ja CE poikkeus.
Eräästä englanninkielisen Wikipedian artikkelista löytyi myös ilmeinen selitys outoihin suomalaisiin "ennen ajanlaskun alkua" (BCE, in Finnish actually 'before the counting of time started')- ja "jälkeen ajanlaskun alun'(CE, in Finnish actually 'after the counting of time started' abbreviations) -lyhennyksiin, jotka ovat edelleen monille käsittämättömiä. On outoa, että niitä tuputetaan Suomessa myös lapsille jopa Aku Ankassa, jonka alkukielisssä tekstissä on BC/AD. Ei ole ihme, että etsitään vanhoja Aku Ankkoja.
Wikipedia kertoo, että joissakin entisissä kommunistimaissa - jotka olivat pääasiallisesti kristittyjä maita- viranomaiset kehottivat käyttämään merkintöjä "uusi aika" tai "meidän aikamme" perinteisen ajanmerkinnän tilalla. Esimerkiksi Bulgariassa niitä käyttävät edelleen ateistit ja agnostikot, vaikka perinteiset merkinnät on otettu käyttöön kommunistisen kauden loputtua. Tämä näyttäisi olevan lähinnä vasemmistolainen ja/tai ateistinen ilmiö.
"In some formerly Communist, predominantly Christian societies, the designation New Era (or Our Era) [!] was encouraged by Communist authorities to replace BC and AD. In Bulgaria, for example, пр.н.е. (преди новата ера, before the new era, or преди нашата ера, before our era) and н.е. (от новата ера, of the new era, or от нашата ера, of our era) are still widely used by atheists/agnostics instead of traditional пр.Хр. (преди Христа, Before Christ) and сл.Хр. (след Христа, After Christ), which were unofficially reinstituted after the Communist period."
sunnuntai, marraskuuta 16, 2008
Blogipohjan vaihtamínen Bloggerissa
Yritän edelleen etsiä blogeihini kauniita blogipohjia. Muutama päivä sitten löysin raikkaan ja kauniin pohjan, jossa oli värikäs sulka. Siis täydellinen 1500-luvun blogiini (Lucia Olavintytär). Se näytti hyvältä. Seuraavana päivänä koko blogi oli sekaisin, ja palasin vanhaan Bloggerin Denim-malliin.
Tuntuu aikamoiselta ihmisten narraamiselta, että netti on täynnä mitä kauniimpia Bloggeriin tarkoitettuja blogipohjia, mutta ne eivät sovi Bloggeriin jostain syystä. En ole löytänyt mistään selkeitä ohjeita siihen, miten Blogger saataisiin hyväksymään nuo pohjat. Asiaa kysellään ja kysellään, mutta vastausta ei tule. Jotkut ovat taitavia, ja saavat bloginsa onnistumaan. Muut valittavat.
Olen saanut tähän mennessä onnistumaan seuraavat: Cat crazy -pohja Kotikissoissa, Final Sensen blogipohjat, jotka eivät kuitenkaan miellyttäneet minua sekä 'Amandan' muunnelma Bloggerin vakiopohjasta (Rounders 3-column) sekä samoin Amandan fantasia-teema. Kaksi jälkimmäistä on käytössä yksityisissä blogeissani. Näiden blogipohjien kuvat täytyy laittaa talteen esim omalle Photobucket-tilille ja laittaa linkki sinne. Ne saattavat kadota, sillä netissä on koko ajan muutoksia.
Odotan siis kiinnostuksella huomista.
Lisäys maanantaina. Tallessa on. Myönteinen yllätys.
Tuntuu aikamoiselta ihmisten narraamiselta, että netti on täynnä mitä kauniimpia Bloggeriin tarkoitettuja blogipohjia, mutta ne eivät sovi Bloggeriin jostain syystä. En ole löytänyt mistään selkeitä ohjeita siihen, miten Blogger saataisiin hyväksymään nuo pohjat. Asiaa kysellään ja kysellään, mutta vastausta ei tule. Jotkut ovat taitavia, ja saavat bloginsa onnistumaan. Muut valittavat.
Olen saanut tähän mennessä onnistumaan seuraavat: Cat crazy -pohja Kotikissoissa, Final Sensen blogipohjat, jotka eivät kuitenkaan miellyttäneet minua sekä 'Amandan' muunnelma Bloggerin vakiopohjasta (Rounders 3-column) sekä samoin Amandan fantasia-teema. Kaksi jälkimmäistä on käytössä yksityisissä blogeissani. Näiden blogipohjien kuvat täytyy laittaa talteen esim omalle Photobucket-tilille ja laittaa linkki sinne. Ne saattavat kadota, sillä netissä on koko ajan muutoksia.
Odotan siis kiinnostuksella huomista.
Lisäys maanantaina. Tallessa on. Myönteinen yllätys.
lauantaina, marraskuuta 15, 2008
keskiviikkona, marraskuuta 12, 2008
Morris ja Aalto: miehestä naiseksi
Jan Morris (BBC)
Kannattaa lukea Jan Morrisin tarina, jotta ymmärtää hieman paremmin kirkkoherra Olli Aaltoa, jonka sukupuoli vaihtuu tänä talvena.
Jan Morris oli vuoteen 1960 asti James Humphrey Morris. Hän on kirjailija, sotareportteri, II maailmansodan aikainen tiedustelu-upseeri, viiden lapsen isä ja ollut naimisissa vaimonsa Elizabethin kanssa vuodesta 1949. Välillä pariskunta joutui eroamaan ja solmimaan siviiliavioliiton, mutta heidät on vihitty uudestaan myös kirkollisesti. Vaikka Jan Morris on welshilainen tasavaltalainen, hän otti vuonna 1999 vastaan aatelisarvon kohteliaisuussyistä kuningatar Elisabetilta.
Jan Morrisista on paljon tietoa netissä, ja hän on kirjoittanut myös itse elämästään. Suosittelen, että ainakin ne, jotka joutuvat tekemään päätöksiä Olli Aallon tilanteessa, tutustuisivat Jan Morrisin elämänkertaan ja muihin vastaaviin tapauksiin.
Kannattaa lukea Jan Morrisin tarina, jotta ymmärtää hieman paremmin kirkkoherra Olli Aaltoa, jonka sukupuoli vaihtuu tänä talvena.
Jan Morris oli vuoteen 1960 asti James Humphrey Morris. Hän on kirjailija, sotareportteri, II maailmansodan aikainen tiedustelu-upseeri, viiden lapsen isä ja ollut naimisissa vaimonsa Elizabethin kanssa vuodesta 1949. Välillä pariskunta joutui eroamaan ja solmimaan siviiliavioliiton, mutta heidät on vihitty uudestaan myös kirkollisesti. Vaikka Jan Morris on welshilainen tasavaltalainen, hän otti vuonna 1999 vastaan aatelisarvon kohteliaisuussyistä kuningatar Elisabetilta.
Jan Morrisista on paljon tietoa netissä, ja hän on kirjoittanut myös itse elämästään. Suosittelen, että ainakin ne, jotka joutuvat tekemään päätöksiä Olli Aallon tilanteessa, tutustuisivat Jan Morrisin elämänkertaan ja muihin vastaaviin tapauksiin.
sunnuntai, marraskuuta 09, 2008
lauantaina, marraskuuta 08, 2008
Kesämuistoja Suomenlinnasta
Hevosenkenkälahti Suomenlinnassa. Kuva: Matti Amnell (Kuva suurempana)
Vietin pari kesää tuolla paikalla. Lapset leikkivät uimarannalla tuntikaudet. Meillä oli eväät mukana. Lapset kävivät siellä myös uimakoulua, sillä silloin olivat kesät harvinaisen lämpimiä. Perheemme pienimmillä oli punaiset uima-avut käsivarsissaan, joten olo rannalla oli turvallista. Syntyi monta hiekkalinnaa.Minä istuin viltillä ja neuloin lapsille seuraavan talven vaatteet. Välillä suomenlinnalainen ystäväni piti silmällä meidänkin lapsia, ja minä kävin uimassa. Uin yleensä tuonne oikeanpuoleiselle laiturille ja takaisin. Mieheni tuli keskustasta töistä suoraan uimarannalle turistiveneellä. Sitten läksimme kotiin. Kävimme uimassa myöhään syksyyn asti. Lopulta oli vesi niin kylmää, että se kangisti jalkoja, ja saattoi vain kastautua.
perjantaina, marraskuuta 07, 2008
Sitkeitä ja kauniita
Orkideat ovat sitkeitä ja kauniita. Ne kukkivat vuodesta toiseen. Ikkunaremontin aikana kaikki kukkani olivat huonolla hoidolla ja orkideat olivat nuutuneita ja rähjäisiä. En kuitenkaan raskinut noukkia ruttuisia kukkasia pois. Liotin ruukkuja vedessä ja laitoin ne kaikki keittiön ikkunalle kasvulamppujen alle. Kumpikin orkidea virkistyi. Ne ovat kukkineet koko kesän. Vaaleanpunainen perhoskämmekkä on uusin. Ostin sen lohdutukseksi, kun luulin kaikkien muiden pudottavan kukkansa. Lamppujen alla on puoli tusinaa orkideaa, osa minun kukkiani, pari tyttäreni, yksi ystäväni tummanpunainen orkidea. Kuinkahan monta puhkeaa kukkaan jouluksi?
Tätäkin varten on photo diary. Haluan seurata orkideoiden kasvua. Valkoiset orkideat eivät olekaan vanhoja, vaan keväällä saatuja. Ilman kasvulamppuja vanhimmat kukat eivät jaksaneet kukkia tänä vuonna. Nyt on neljä lamppua samalla ikkunalla, ja kaikki orkideat koottu niiden alle.
Puutarha.net -sivuilta löytyy keskustelua kasvulampuista.
Tavallinen lamppu ei käy, mutta energiansäästölamppu näyttäisi käyvän.
torstaina, marraskuuta 06, 2008
Ensimmäinen päivä Obaman aikaa
Barack Obamaa ei ole vielä asetettu virkaansa, mutta hän on jo uusi Amerikan symboli.
Tämä on liian hyvää ollakseen totta. En uskaltanut haaveillakaan Obaman voitosta, sillä olen pettynyt niin monta kertaa amerikkalaisten valintoihin. Mutta amerikkalaiset ovat oppineet läksynsä kovan koulun kautta.
Asuin Kanadassa siihen aikaan, kun amerikkalaiset valitsivat Reaganin. Jopa demokraatit arvostelivat Carteria: liian vakava, tylsä. Älykkyyskin oli haitta. Piti saada hienoja juhlia ja glamouria Valkoiseen taloon. Sellaista saatiin Reaganin aikana.
Amerikassa muutamat pilapiirtäjät ovat surreet hyvän pilanpiirrosten kohteen menetystä, kun Bush jää eläkkeelle. Joku pilapiirtäjä vitsaili, että hän uhrautuu. Ei hän nyt sentään voi ilkeillä Obamasta.
Ehkä Obaman perhe on jo ennakoinut asian: koiranpentu. Luin jo närkästyneen kirjoituksen koiranpennun lupaamisesta tytöille. Mutta uskokaa tai älkää, pikkulapsille koiranpentu on huomattavasti merkittävämpi asia kuin isin pääsy presidentiksi. Se koiranpentu tulee tekemään suuren palveluksen Amerikalle, sillä siitähän niitä pilapiirroksia saa ainakin alkuun.
Joillekin tulee Suomessa nyt pahoja ongelmia. He ovat tottuneet kritisoimaan Amerikkaa joka käänteessä. Yhdysvallat on ollut virallinen syntipukki kaikkeen pahaan maailmassa. Entä nyt? Ketä nyt saa haukkua? Tästä tulee kiinnostavaa.
keskiviikkona, marraskuuta 05, 2008
God Bless America. God Bless Obama
Photo: Anna Amnell (link to Flickr, where this photo can be found)
Painajainen on ohi. Amerikkalaiset ovat kääntyneet pois väärältä tieltä ja palaamassa Amerikan alkuperäisiin ihanteisiin, joiden vuoksi sillä on ollut niin paljon ystäviä Euroopassa ja muualla maailmassa.
Kuuntelin juuri Obaman Chicagossa pitämän puheen. Sellaiset puheet jäävät historiaan.
Obama on älykäs puhuja, karismaattinen henkilö, hänen ilmeensä ovat jalot, ja tuo meille ulkomaalaisillekin tutuksi tullut hymy tuo puhujan lähelle kuulijaa.
Tästä se alkaa. Amerikan paluu juurilleen. Amerikan muutos kohti parempaa tulevaisuutta. Kuten Obama puheessaan sanoi, muutokset eivät tapahdu vuodessa, eivät edes yhden kauden aikana.
Obama puhui kauniisti vastustajansa suurista saavutuksista ja uhrauksista maansa puolesta. Obama haluaa olla presidentti, joka yhdistää kansakunnan. Tulevat vuodet ovat jännittäviä aikoja.
Obama: This is your victory
Lue myös
Minäkin pelkään. Lue miksi
Lue myös US:n kirjoitus voittopuheesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)